[Sierra]

Eli en ole sitä tekemässä ihan hetimiten, ja varmaankin kirjoitan sen takia että pysyisin poissa tästä vaihtoehdosta..

Mutta niin, kun nyt taas vaihteeksi vituttaa niin kympillä että tulee harkittua..
Kuinka tähän kyyniseen yksin elämiseen sitte sais tolkkua? Töissä käyn ja harrastukset on jääny kun vaan huvittaa öllöttää kämpillä potemassa pahaa oloa peiton alla ja mikään ei kiinnosta.

Ja kun on kerran syntynyt niin sosiaalisesti lahjattomaksi että ihmisten kanssa tekemisissä oleminen vaan ahdistaa ja tuntee olevansa kykenemätön viikkoja pitempiin ihmissuhteisiin vuosien karttumisesta huolimatta, yhden lääkityksen kokeilu sai vain minut lopettamaan lääkärissä käynnit ja tuntemaan että vien aikoja niitä tarvitsevilta.

Lähinnä haluaisin joskus vastaavassa tilanteessa olleelta ihmiseltä vinkkiä kuinka tästä edetä..

[Viem4ri]

Itse melkein samassa tilanteessa. Vähän alkaa ehkä jo helpottamaan.

Pikkuhiljaa se siitä, kunhan vaan jaksaa yrittää. Menee niihin sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka tuntuukin vaikealta. Itsellä on se ongelma, että vaadin itseltäni ihan mahdottomia. Helpottaa, kun yrittää pitää itsensä suhteen vaatimustason ihmismäisenä. Ei kaikkea pysty kerralla oppimaan.

Perinteinen neuvo varmaan ois, että kannattas hankkia joku harrastus, jossa ois tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

[hohhoh]

itsemurha ei ole ratkaisu ongelmiin..Jumala haluaa sinulle paremman elämän ja se parempi elämä on hänen tahtonsa noudattaminen.. ja se tahto löytyy raamatusta.. raamatun mukaan itsemurha kuten mikä muu murhaaminen tahansa on syntiä ja synnin palkka ikuinen elämä helvetissä..

tämä ei ole vitsi, olen itse uskossa ja aikaisemmin elänyt kurjuudessa joka olisi saanut jonkun muun tekemään itsarin, minä tein toisen ratkaisun, kaduin syntejäni Jumalan edessä ja annoin elämäni jeesuksen käsiin että hän pelastaisi minut..nii elämäni muuttui heti parempaan suuntaan ja samalla tiellä ollaan vieläkin, siitä ratkaisusta on ollut jo yli 4 vuotta aikaa,..

[durakki]

Eli en ole sitä tekemässä ihan hetimiten, ja varmaankin kirjoitan sen takia että pysyisin poissa tästä vaihtoehdosta..

Mutta niin, kun nyt taas vaihteeksi vituttaa niin kympillä että tulee harkittua..
Kuinka tähän kyyniseen yksin elämiseen sitte sais tolkkua? Töissä käyn ja harrastukset on jääny kun vaan huvittaa öllöttää kämpillä potemassa pahaa oloa peiton alla ja mikään ei kiinnosta.

Ja kun on kerran syntynyt niin sosiaalisesti lahjattomaksi että ihmisten kanssa tekemisissä oleminen vaan ahdistaa ja tuntee olevansa kykenemätön viikkoja pitempiin ihmissuhteisiin vuosien karttumisesta huolimatta, yhden lääkityksen kokeilu sai vain minut lopettamaan lääkärissä käynnit ja tuntemaan että vien aikoja niitä tarvitsevilta.

Lähinnä haluaisin joskus vastaavassa tilanteessa olleelta ihmiseltä vinkkiä kuinka tästä edetä..

Naura huonoudelles ja noille tilanteille ällä ota niitä vakavasti. Koita niissä sosiaalisissa tilanteissa kuinka huono pystyt olemaan. Yritä saada sellasia helvetin kiusallisia hiljasia hetkiä kauniitten naisten kanssa, piereskele hisseissä jotka on taynnä ihmisiä. Kerro sellasia ihan vitun köyhiä vitsejä että töksähtelet välillä ja unohdat mistä olit puhumassa. Naura paskasta ilkeämielisille ihmisille ja huonoudelles ja koita kuinka huono pystyt olemaan.
Naura sille ja mieti miten huono mä saankin olla.

Ja jos kiinnostaa nää uskon asiat niin rukoile Jeesusta niinkun hohhoh mainitsi. Itse päässyt päihderuljanssista ja laitoskierteestä Jeesuksen avulla ja oppinut suhtautumaan silleen hieman armollisemmin tohon omaan sosiaaliseen kömpelyyteeni.

[ok]

itsemurha ei ole ratkaisu ongelmiin..Jumala haluaa sinulle paremman elämän ja se parempi elämä on hänen tahtonsa noudattaminen.. ja se tahto löytyy raamatusta.. raamatun mukaan itsemurha kuten mikä muu murhaaminen tahansa on syntiä ja synnin palkka ikuinen elämä helvetissä..

tämä ei ole vitsi, olen itse uskossa ja aikaisemmin elänyt kurjuudessa joka olisi saanut jonkun muun tekemään itsarin, minä tein toisen ratkaisun, kaduin syntejäni Jumalan edessä ja annoin elämäni jeesuksen käsiin että hän pelastaisi minut..nii elämäni muuttui heti parempaan suuntaan ja samalla tiellä ollaan vieläkin, siitä ratkaisusta on ollut jo yli 4 vuotta aikaa,..

no mä olen yrittänyt rukoilla ja rukoilen joka ilta ja joskus päivisin mutta silti aina epäonnistun kaikessa ja en pääse runkkaamisesta eroon vaikka rukoilen jumalaa ja jeesusta auttamaan ja nettipeliriippuvuus pahenee ku aina epäonnistun kaikessa ja pelaan masennukseen ja runkkaan masennukseen ja masennus jatkuu ja ei lopu ku pahoja asioita vaan tapahtuu tiedän että joillakin saattaa mennä huonomminkin mutta tuntuu silti niin pahalta aivan ku jumala ei edes välittäis miten mulle käy..

[lost]

Aika vanha ketju, mutta vastaan silti samassa tilanteessa olleena ja osin vieläkin saman kaltaisia ongelmia potevana. Kävin itsekin lääkärissä ja söin paria eri masennuslääkettäkin. Melko turhaa touhua olivat omalla kohdallani. Ei lääkkeet ketään pelasta, vaan oma tajuaminen.

Tiedän, että epäsosiaalisuus ja yksinäisyys voivat olla kauheilta tuntuvia asioita, mutta niiden vuoksi ei kannata silti heittää lusikkaa nurkaan. Ihan aluksi kannattaa varmaan yrittää miettiä mitä masennus ja yksinäisyys todellisuudessa ovat. Mikä saa olon tuntumaan yksinäiseksi tai hylätyksi? Minusta kannattaa huomata, että yksinäisyys on vain tunnetta omassa päässä, joka nousee siitä kun vertaa itseään muihin ja ajattelee "minun pitäisi sitä ja tätä" tai "minun pitäisi olla ei-yksinäinen ollakseni onnellinen". Ensiksikin pitää siis lakata tavoittelemasta ei-yksinäisyyttää, jotta voi huomata olevansa täysin täydellinen juuri sellaisena kuin on. Ihminen voi olla yksin, mutta ei koskaan yksinäinen. Minusta lääkkeet, raha, Jeesuksen rakkaus tai mikään ulkoinen ei automaattisesti nosta ihmistä masennuksesta takaisin henkiin. Se mikä nostaa, on kun katsoo yksinäisyyttään ja masennustaan silmästä silmään ja huomaa niiden olevan omien aivoituksiensa kehitelmiä. Ihan ensiksi tulee siis huomata, että omat ongelmat ovat suurelta osin vain ajatuksia siitä miten "pitäisi olla jotain". Sillä kuka oikeasti on sanomaan, millainen ihminen on menestynyt tai millainen elämä on hyvää? Näin voi huomata oman arvonsa, juuri sellaisena kuin on. Jokainen ihminen on täydellinen juuri omana itsenään.

En tiedä ilmaisinko asian epäselvästi, mutta tuollaisella ajatuksella kannattaa minusta aloittaa. Kun huomaa olevansa täydellinen juuri sellaisenaan, yksinäisyys ja masennus ikäänkuin tippuvat pois. Ne ovat enää vain sanoja. Tuosta on sitten paljon helpompi alkaa miettiä jatkoa ja sitä miten voisi tutustua uusiin ihmisiin jne.

[jm8k]

Minä en ymmärrä miten runkkaaminen kuuluu ahdistukseen. Vapautukaan, se on seksuaalisuutta, ihan luonnollista. Jo jos uskoo Jumalaan, niin Jumala sen seksuaalisuuden on antanut, joten nautiskelkaa ja toteuttakaa itseänne, tämä maailma on sitä varten, kunhan ei vahingoita toista ja runkkaaminen on kai viattomnita mitä tässä maailmassa voi tehdä. esimerkiksi tavaroiden ostaminen on suurempi synti, koska meidäön tavaroiden vuoksi kuolee ihmisiä. Runkkaamisestaq ei kärsi kukaan, vaan nauttii yksi, joten se on aina plussaa

[minä7]

itsemurha ei ole ratkaisu ongelmiin..Jumala haluaa sinulle paremman elämän ja se parempi elämä on hänen tahtonsa noudattaminen.. ja se tahto löytyy raamatusta.. raamatun mukaan itsemurha kuten mikä muu murhaaminen tahansa on syntiä ja synnin palkka ikuinen elämä helvetissä..

tämä ei ole vitsi, olen itse uskossa ja aikaisemmin elänyt kurjuudessa joka olisi saanut jonkun muun tekemään itsarin, minä tein toisen ratkaisun, kaduin syntejäni Jumalan edessä ja annoin elämäni jeesuksen käsiin että hän pelastaisi minut..nii elämäni muuttui heti parempaan suuntaan ja samalla tiellä ollaan vieläkin, siitä ratkaisusta on ollut jo yli 4 vuotta aikaa,..

Hyvä että sinua on auttanut!
Minä olen rukoillut Jumalaa jo kauan sekä Jeesusta, että antaisi minulle paremman elämän mutta en ole saanut. Sairauksia on tullut vaan enkä saa raha-asioitani kuntoon enkä saa töitä ja nyt on masennus ja kaikkia (2vuotta tuskaa). Kyllä tässä on uskottu ja todella, mutta enään en jaksa uskoa ihmeisiinkään. en saa elämääni kuntoon enkä ees pyytämällä apua tuolta Taivaan Isältä.Luultavasti se vihaa minua niinkuin luulen että on aina tainnut vihata kun olen niin vaikeaa elämää joutunut elämään. Lopetan kohta taipaleeni tässä maailmassa kun vaan keksin miten uskallan sen tehdä..on liikaa tuskaa, stressiä ja paineita! Syntini olen katunut, mutta itsemurhista Jumala ei tykkää, mutta en voi sille mitään. Tai tuskin se ees huomaa sitäkään kun itsarin teen.

[Vieras]

hankkikaa koira, se oikeasti auttaa ihan hirmuisesti itsetuntoon stressiin ja mielialaan. Se rakastaa aina, nuolee kasvoja ja on aidosti iloinen aina kun sen kanssa puuhaa. Sen kanssa voi harrastaa vaikka mitä ja ystäviä löytyy kamalasti koiran kautta. Koiraharrastajista suuri osa on naisia joten tyttöystävä löytyy helposti. Tietysti edellytyksenä on että voisi kuvitella itsenä koiranomistajista ja että pitää eläimistä paljon. Lisäksi koiran kanssa on ulkoiltava jota muuten ei tulisi tehtyä, samalla kunto nousee ja samalla mieliala.

[minä7]

itsemurha ei ole ratkaisu ongelmiin..Jumala haluaa sinulle paremman elämän ja se parempi elämä on hänen tahtonsa noudattaminen.. ja se tahto löytyy raamatusta.. raamatun mukaan itsemurha kuten mikä muu murhaaminen tahansa on syntiä ja synnin palkka ikuinen elämä helvetissä..

tämä ei ole vitsi, olen itse uskossa ja aikaisemmin elänyt kurjuudessa joka olisi saanut jonkun muun tekemään itsarin, minä tein toisen ratkaisun, kaduin syntejäni Jumalan edessä ja annoin elämäni jeesuksen käsiin että hän pelastaisi minut..nii elämäni muuttui heti parempaan suuntaan ja samalla tiellä ollaan vieläkin, siitä ratkaisusta on ollut jo yli 4 vuotta aikaa,..

Hyvä että sinua on auttanut!
Minä olen rukoillut Jumalaa jo kauan sekä Jeesusta, että antaisi minulle paremman elämän mutta en ole saanut. Sairauksia on tullut vaan enkä saa raha-asioitani kuntoon enkä saa töitä ja nyt on masennus ja kaikkia (2vuotta tuskaa). Kyllä tässä on uskottu ja todella, mutta enään en jaksa uskoa ihmeisiinkään. en saa elämääni kuntoon enkä ees pyytämällä apua tuolta Taivaan Isältä.Luultavasti se vihaa minua niinkuin luulen että on aina tainnut vihata kun olen niin vaikeaa elämää joutunut elämään. Lopetan kohta taipaleeni tässä maailmassa kun vaan keksin miten uskallan sen tehdä..on liikaa tuskaa, stressiä ja paineita! Syntini olen katunut, mutta itsemurhista Jumala ei tykkää, mutta en voi sille mitään. Tai tuskin se ees huomaa sitäkään kun itsarin teen.

Kyllä Jumala ja raamatun lukeminen on antanut taas uusia voimia ja perun nuo edelliset puheeni! Kiitos Jumalalle, aamen. minä7

[Muppet]

Itellä on kaks itsemurhayristystä takana, ekan kerran ku yritin nii meinasin onnistua 2kk sairaahoitoon jouduin. Nyt vähän alkaa tuntuu, et ne itsetuhoset ajatukset olis tulos takasin

[Sierra]

Niin se vaan elämä sai suuntaa kun uskalsin alkaa apua hakemaan, täältä avautumisesta se lähti ja nyt reilut 5 vuotta myöhemmin olen perheellinen mies ja saan nauttia asioista joista tätä ketjua avatessani en osannut haaveillakaan.

[Aleksanteri suuri]

No Sierra, etkö voisi näin muutaman vuoden jälkeen hieman laajemmin valottaa
miten kaikki kävi?
Tuo silmästä silmään katsominen oli minusta hyvä kirjoitus. Voin koettaa visualisoida asiaa:
otan vaikka ahdistuksen kiinni haavilla ja sulliin sen aika suureen pulloon. Sen voi vaikka
maalata eri väreillä. Sitten tutkin sitä eri puolilta, kääntelen tikulla, sekoitan.
Oman pään luomus se on. Ulkoa tulee paineita, mutta minä ne paineet imen.

On asioissa kyllä vikaa maailmassakin, Nykyelo on muodostunut sellaiseksi, että siinä on
vaikea pärjätä masentumatta, jos on herkempi ihminen.
On kaikkea turhanpäiväistä, aidolle vierasta.
Ja ylidiagnosien viljely kukoistaa. Useammilla on kai joku diagnoosi. Tuo meinaa, että et
ole normaali, sinussa on jotain vialla.
Persoonia ei tahdota suvaita. Mieluummin saisit olla samaan muottiin valettu.
Tuolloin on vaikea olla oma itsensä tai edes tietää kuka on. Eksyy.

Siitä pidin myös, kun joku kirjoitti, että vetää kaiken överiksi. Piereksii hisissä, sun muta.
Antaa arjen hulluuden kukoistaa.