[atk-työntekijä]

Olen kolmekymppinen mies, jolla valtaosa ajasta menee työntekoon. Normaali työviikko on 60-80 tuntia ja lomaakaan ei tee mieli viettää kun on vaikeata löytää yhtä mielekästä toimintaa kuin työ. Lomakausina hiipii mieleen ajatus että mitä ihmettä sitä oikein tekee tässä kun kohta työuraa takana 10 vuotta, ystäviä ei ole ollut sitten koulujen päättymisen eikä yhtäkään parisuhdetta ole vielä kokenut. Nämä ajatukset toki kaikkoaa viimeistään kun kesä- tai joululomakausi päättyy ja pääsee taas kunnolla työn makuun.

Urheilen säännöllisesti, olen raitis (en juo alkoholia lainkaan tai käytä mitään muutakaan aineita), pärjään työssäni ja tulen hyvin toimeen sekä kollegoiden että asiakkaiden kanssa. Työnteko ei ole vaikuttanut tietääkseni terveyteeni kun mielelläni menen joka aamu työmaalle ja sairaspoissaolot näyttävät nollaa. Tunnen että työ on erittäin motivoivaa vaikka samanlaisia sekalaisia hommia tässä on aina paiskottu. Vuosien ajan uni jäi vähäiseksi (3-4h) joka sekin tuntui riittävän, mutta viimeisen vuoden aikana olen parantanut tapojani kun nykyisin tulee nukuttua 5-7h.

Pitäisikö jatkaa samaa rataa kun homma sujuu näin hyvin? Tai unohtaa alkoholistiperheestä saadut kokemukset ja ruveta juomaan viinaa että sosiaalielämä alkaisi luistaa? Työskentelen alalla jossa on melko poikkeavaa olla käyttämättä alkoholia.

Ehkäpä suurimmat huolenaiheeni ovat tuo parisuhteen puuttuminen ja toisaalta lähestulkoon täysi mielenkiinnon puute muiden ihmisten työmaailman ulkopuolista elämää kohtaan. Ei nimittäin juurikaan kiinnosta kuulla mitä työkaverit ovat vapaa-ajallaan tehneet - varmaan kun oma vapaa-aika on mitä on. Työnantaja on esittänyt vuosien ajan huolensa touhuuni ja varmaan jollain foorumilla lyödään vetoa siitä milloin palan loppuun, mutta vielä tässä painetaan eikä loppua näy. Lisäkipinää työhön sain kun ihastuin työkaveriin puoli vuotta sitten. Olen tässä yrittänyt antaa hänen ymmärtää kiinnostukseni häntä kohtaan ja kerätä rohkeutta edistää asiaa, mutta kokemattomuuteni tällä elämänalueella ei ainakaan helpota lähestymisyrityksiäni.

Löytyykö kohtalontovereita tai herättääkö tarina mitään ajatuksia?

[nuori1234]

Nyt ei ole mitään hajua miksi edes yritän kirjoittaa jotain tähän aikaan tai miksi tänne. hu-huhhullua hieman kun olen. Olen nuori, 19v, mutta tilanteesi osittain sama kuin itselläni. Pelkään tilannettasi, koska tuntuu että olen matkalla sinne. Olen tavattoman paljon hereillä. Silloin kun teen jotain motivoivaa, unen tarve väisyy vaarallisesti. (Valvon väkisin) Ajan käytön kohde on lähinnä ainoa kiinnostukseni. (ohjelmointi, säätäminen tietokoneella) Onko päivä rytmisi muuten normaali? Sinuna ottaisin paussin, ja yrittäisin sivuuttaa työn teon jollain tapaa. Matkustus tehoaa ainakin itseeni.
Toivon että vastaukseni auttaa odottamisen tuskaan, sillä odotan itsekkin vastauksia, itseltäni ja muilta. kiitos.

[WonderWoman]

Minä poltin itseni loppuun kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen olen opetellut pysähtymään ja tekemään muutakin kuin työtä. Kuvaamasi elämäntapa kuulostaa tutulta, tosin minä pystyin siihen vain 7 vuotta ennen kuin keho todella pisti niin paljon vastaan, että päädyin sairaslomalle. Minulla tosin työ ei ollut sellaiselta alalta, jonka koen elämäntehtäväkseni... Jos olisi ollut, en ehkä olisi sairastunut. Ja minulla on perhe, joka myös pysäytti minut, kun perhesuhteet alkoivat kärsiä ajan- ja energian puutteestani.

Mitähän tuohon sanoisi, tavallaan kuulostat kyllä onnelliselta. Kuka sitä on sanomaan mikä on kenellekin oikea tapa elää? Mutta se, että sinulla ei ole lainkaan läheisiä ihmissuhteita, kuulostaa minusta surulliselta. Minusta kaikki tarvitsevat läheisiä ihmisiä ollakseen todella onnellisia, olkoon sitten ystäviä tai puoliso tai mieluummin molempia.

Sinuna ottaisin vaikkapa kolme kuukautta pakkolomaa töistä ja keskittyisin johonkin ihan muuhun. Tällainen pysähtyminen auttaisi näkemään oman tilanteen ulkopuolelta ja arvioimaan sitä uudella tavalla. Minua ainakin tällainen lääkärin määräämä pakkopysähdys auttoi paljon. Ensin oli vaikeaa, mutta sitten alkoi huomata elämässä paljon muutakin ja myös asioita, joita oli jo unohtanut. Läheiset ihmiset auttoivat myös todella paljon, mutta sinulla niitä tietysti ei ole... Ehkä voisit koittaa tavata uusia ihmisiä jossain ihan erilaisissa yhteyksissä kuin yleensä liikut?

[Vieras]

[quote="atk-työntekijä"

Pitäisikö jatkaa samaa rataa kun homma sujuu näin hyvin? [/quote]

Jos kuvittelet olevasi joku supermies ja vielä pahempaa, korvaamaton, niin sen kun jatkat vaan. Ja jos sattuisit sairastumaan, niin muistapa, että sinun työsi ei ole huolestunut terveydestäsi. Itse ja ystäväsi saattavat olla.

[masatti]

Mitenkähän tilanne on nyt? =D Ei siinä jos työn teko maistuu. Ja hyvä että on töitä. Toi on ihan totta^^ Ite jotenkin säälin joitakin ihmisiä kun elämässä ei paljoa muuta ole kuin työntekeminen. Huomannu ainakin vanhemmilla ihmisillä että.. Kiva se on nähdä muutenkin mitenkä maailma pyörii kun vaan pelkästää miten se työmaailma. Ei se raha oo tärkeintä.

[joo.]

Ei se viinanjuonti asioihin liity mitenkään.
Suurin osa yrittää mieluiten tapella tästä opitusta juontitavasta erilleen, ei ole mitään syytä sitä kenenkään aloittaa.
Eiköhän elämä vie eteenpäin. Nuorena on vitsa väännettävä. Pidä huoli että sivistyt muissakin alueissa kuin atk-ssa.
Atk on mukana tempaavaa, ja herkästi jos on parisuhde vierellä nin se kariutuu tietokoneen takia kuitenkin.
Jos alat olla naisten kanssa, älä laita heitä istumaan vierelläsi, kun näppäilet konetta.Pahin parisuhteen lamauttaja on tietokone. Siihen palaa aikaa ihan huomaamatta.
Voisit harkita tehdä käsilläsi jotain, kuten haravoida pihaa tai mennä puu kurssille..
jotain hikoilua. Kroppa ei ole normaalitilassa. Sen tietää kun muutamanpäivän tietokone sessiot takana, ei nuku normaalisti eikä syö, elää niin kuin eläisi ilmasta.
Onneksi et polta etkä juo, pahin yhdistelmä on tietokone, kahvi, tupakka ja olut.
Tietokonehommissa ei sinänsä ole mitään pahaa jos ei yhdistä siihen näitä muita päihteitä. Jos sen tekee, on alamäki lähes varma.

[joo.]

On joitain hommia joissa ei vain voi olla hyvä, jos ei käytä siihen tarpeeksi aikaa. Tätä minä tarkoitan sillä että nuorena vitsa väännettävä. Ihan turha kuvitella, että voisi olla todella hyvä jossain asiassa jos keittää samalla puuroa ja välillä vitsailee naisille ja siinä välissä kusettaa koiraa ja käy kaupassa.
Ei. Se on niin että jos ei elä ja hengitä sitä mitä tekee, ei se koskaan etene.
Mutta kun se on edennyt jo, ja on asiassa jo tarpeeksi hyvä, on aika katsella ympärilleen. Mutta päihteet ei ole välttämättömiä siihen. Väitetään ettei ihmisellä voi olla huumoria ellei ryyppää. Tämä on sairas valhe.
Olen kokeillut sen, ja tiedän.