Olet täällä

Syömishäiriöt

Tämä palsta on tarkoitettu toiminnallisista riippuvuuksista keskusteluun (netti-, seksi- ja ostoriippuvuus, syömishäiriöt). Tutustu myös tietopankin artikkeliin toiminnallisista riippuvuuksista.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja malibu » 5.10.2013 20:08:10

Winston-84 kirjoitti:-miten pitkään olet sairastanut syömishäiriötä?
-koska se puhkesi?
-miten se ilmenee/ilmeni?
-tiedätkö syytä/syitä syömishäiriöösi?
-mitä kaikkia ongelmia se on sinulle aiheuttanut?
-oletko toipunut syömishäiriöstä ja jos olet, niin miten?

Toivotan hurjasti voimia kaikille syömishäiriöisille <3. Tämä on tauti, jota en voisi kenellekään toivoa .


Itselläni ei ole virallisesti sh:tä koskaan diagnisoitu. En ole alipainoinen (BMI ~20,30), mutu-painosta laskettuna. Kynnys (vanhemmilla) viedä itseäni hoidon piiriin on ollut järjettömän korkea; pari kertaa olen opetellut uudelleen syömään äidin avustuksella.. Laitokseen en halunnut mistään hinnasta, joten se lusikallinen keittoa tunnin välein.. :roll:

13-vuotiaana aloitin laihduttamisen, jolloin huomasin olevani hyvä kestämään nälkää.. BMI on normaalin rajoissa, alimmillaan BMI ollut 17,5.. En tuolloin syönyt kuin leivän päivässä + vettä (lopulta pelkkää vettä), miksi en laihtunut enempää, ei ole tietoa?! :o Samanpituinen siskoni painoi aikoinaan 42kg, tosin hänen ranteet yms luut ovat olleet kapeat.. Ruumiinrakenne erilainen, mutta asian ei pitäisi suuremmin vaikuttaa.. :roll:

Yleensä tauti oireilee, kun pitää kyetä elämään täysin omillaan; ilman muita itsetuhoisia rutiineja.. :oops: Paino on helppo asia kontrolloida.. Heikompi asia on, jos elämä pyörii vain ruoan ympärillä.. Tämän vuoksi olen asettanut "rajat", joiden rajoissa yritän painon pitämään.. Mikäli paino alkaa 4:lla, tasaluku on mukavampi.. Vaihtelen kontrolloitavien asioiden listaa, jolloin ruoka on vain yksi asia..

Syyt ovat varmasti kontrollintarve ja ennakointi (morkkis ahmimisesta on pahempi kuin aterian skippaaminen).. On vain pakko kontrolloida (=hallita) joitakin asioita elämässä.. Asiaa helpottaa etten näe peilistä kokoani.. Mikäli samat vaatteet ovat toisen päällä, hän näyttää hoikalta; itse en näe kuvaani samoin.. :| Mikäli joudun syömään raskaan aterian tai syön itseni ähkyksi, lähden lenkille "selvittelemään ajatuksia" ja jätän seuraavan aterian väliin.. En vain "tarvitse" ruokaa elääkseni.. Ainakaan suuria määriä.. En näe itseäni lihavana tai laihana, joten olen vain "vilukissa", joka tarvitsee paljon vaatteita pysyäkseen lämpöisenä.. Painoon asia ei liity ja esim koulussa syön aterian, ettei tarvitse väittää että en syö.. :roll: Itse koen että osa syö ahdistukseen, osa ei syö..

Muutama ihmissuhde mennyt poikki, vihaan julkista syömistä sekä asian puintia, aikaa ja ajatuksia lihomiseen on mennyt järjettömiä määriä yms pientä.. 25-vuotiaana oli osteopediaan liittyviä löydöksiä (osteoporoosin esiaste) eli loppuiän syön kalkkia ja D-vitamiinia.. Lienee psyykkistä tuo vatsan reagoiminen rasvaisiin ruokiin.. Opinko koskaan ns "tervettä suhdetta ruokaan", ahdistaa itseäni pahiten.. Tarvitsen vain jonkun asian, jota voin itse kontrolloida; elämä on turvallisempaa.. :shock: :o

Olen hävittänyt vaatteet, jotka vaativat tietyn painon (näytän niissä lihavalta missä tahansa painossa), yritän pitää normaalipainon, käytän vaakaa lähinnä pitääkseni "painorajan" kurissa, syön rasvaa sisältävää jogurttia sekä normisokerin sisältäviä ruokia (=ei ole ongelmaa, ihmisten käsitys ihannepainosta on vääristynyt).. Itse koen että ongelmaa ei ole, kunhan kykenen pysymään normipainossa ja syömään terveellisesti.. En käytä aikaa kaloreiden laskemiseen, vaan annoskokoihin sekä turvallisten ruokien syömiseen..

Kaikista järjettömintä on, että olen normaalipainoinen.. Vajaassa 5:ssä vkossa olen laihtunut "mutu-painona" (=päivällä punnittuna, ei aamupainoa) 3-4kg ja vielä voin normaalipainon rajoissa laihtua lähes saman määrän.. Ihmiset sanovat kuinka laiha olen, mutta olen normaalipainoinen.. Lastenpuolelta sekä kirpputorilta useat vaatteet haen, mutta koot ovat suurentuneet paljon eu:n jälkeen! Ehkä olen päärynänmuotoinen, koska selkä- ja kylkiluut näkyvät helposti, mutta elämä ei enää vuosiin ole pyörinyt ruoan ympärillä.. Kyse on kontrollista, jonka kohdetta voin vaihdella.. Vaikea sanoa olenko edes syömishäiriöinen, olen pitkälle hionut käyttäytymiseni normaaliksi.. Diagnoosia on enää turha yrittää, koska olen normaalipainoinen! Tämän vuoksi asiasta on vain epäilyjä..
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Nyyty » 6.10.2013 01:50:08

^ Tekstistäsi paistoi ensimmäisenä silmään jatkuva normaalipainoisuuden korostaminen. Tiedäthän varmaan ja kuitenkin, että syömishäiriöllä ei ole mitään tekemistä painoindeksin kanssa, sillä sekä lihavat, laihat, "normit" että jotkut siltä väliltä voivat kärsiä syömishäriöstä. Ei kyseinen laskukaava kerro mitään siitä, onko syömisen kanssa ongelmaa ts. häiriötä.
Do Be Do Be Do
(Frank Sinatra)
Nyyty
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1581
Liittynyt: 10.7.2006 22:27:02

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 6.10.2013 08:14:34

^ Jep jep. Eipä sillä painoindeksillä ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, onko jollain ihmisellä syömishäiriö vai ei, ellei nyt sitten puhuta aivan akuuteista anoreksia- tai vaikkapa BED-tiloista, vaan olennaista syömishäiriöissä ovat ne kieroutuneet ajatuskelat ruoan ja syömisen ympärillä. Esim. moni bulimikko saattaa olla täysin normaalipainoinen, mutten mä millään ilveellä voi pitää kovin normaalina syömisenä sellaista, jos vaikka monia kertoja päivässä ahmii itsensä aivan ähkyyn ja sitten oksentelee ahmimansa ruoat pois. Kaikki bulimikot eivät välttämättä edes pelkää hysteerisesti lihomista, mutta heidän on olonsa on ahmimisen jälkeen niin tukala, että sitä on helpotettava oksentamalla, jottei vatsa repeäisi. Myös anorektikko voi olla normaali- tai jopa ylipainoinen, mutta hän on silti anorektikko, mikäli ajatusmaailma syömisen suhteen on ns. anorektinen ja riski lipsahtaa siihen sairaalloiseen laihduttamiseen on suuri. Myös BED:istä kärsivät voivat pysyä hoikkina/normaalipainoisina, jos pystyvät ahmimisepisodiensa välillä syömään normaalisti ja terveellisesti, liikkumaan runsaasti ja jopa paastoamaan. Vai onko tuo sitten jonkinlaista bulimiaa ilman oksentelua :? ? No, väliäkö sillä häiriön nimellä lopulta niin on. Usein syömishäiriöt ovat, näin myös itselläni, ainakin jollakin tasolla sekamuotoisia, vaikka toki löytyy myös näitä tapauksia, joilla SH ilmenee esim. aivan puhtaana anoreksiana ja piste.

Edit: Kaikki selkeästi ali- tai ylipainoiset, jotka syövät jotenkin "väärin", eivät tietenkään ole syömishäiriöisiä. Esim. joku hillittömästi sokerihiilaripaskaa mättävä ylipainoinen ihminen toimii niin vain opitun tavan ja tottumuksen vuoksi, ilman, että siihen mussuttamiseen liittyy mitään suurempia tunteita tai ahdistuksia. Verensokerit vain sahaavat ylenpalttisen hiilihydraattien vetämisen vuoksi hirvittävää vuoristorataa ja sitten ko. henkilö yrittää kaiken aikaa korjata huonoa oloaan kiskomalla lisää esim. pullaa, eli väärällä tavalla. Aivan sama juttu myös joidenkin alipainoisten kohdalla, jotka syövät esim. sen yhden leivän päivässä. Hekin ovat vain tottuneet sellaiseen syömiseen ja se on heille normaalia. En tarkoita, että tällaiset ihmiset olisivat jotenkin tyhmiä, eivätkä tajuaisi sitä, että heidän ruokavaliossaan olisi jotakin vialla, mutta niistä vanhoista, tutuista tavoista on vain vaikeaa oppia irti ja helpompaa on jatkaa edelleen samaa linjaa, vaikka se tuhoisaa olisikin. Näinhän se toimii ihmisillä yleensäkin kaikkien tottumusten kanssa :? .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12590
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja malibu » 6.10.2013 12:14:05

^^Joo, kyllä tiedän itsekin ettei se BMI kaikkea kerro.. Tässä on kuitenkin mennyt yli puolet elämästä tietyillä kaavoilla ja en koe niin suuresti itseäni häiritsevänä syömistäni; ellen ylitä tiettyä rajaa..

Samanlainen addiktiohan se on kuin muutkin addiktiot; mikäli on huono kausi, kaikki aika ja energia menee suunnitteluun ja asian pohtimiseen.. :| On vain jollakin tapaa helpompaa näin normipainoisena syyttää vääristyneitä kauneusihanteita, etenkin kun jokainen lyhyt ja pienikokoinen joutuu tuunaamaan vaatteitaan.. :roll: Aiempaan tilanteeseen verrattuna olen kuitenkin hyvässä kunnossa.. :roll:

Aikoinani "kokeilin" 1/2v oksentamista, mutta lopettaminen oli niin vaikeaa että pitäydyn ennakoinnissa.. :roll:

Btw, itse en siedä ruoan poisheittämistä ja nälänhädällä syyllistämistä.. Mikäli ruokaa voisi postittaa maihin, jossa lapset näkevät nälkää helpolla; tekisin niin..
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 7.10.2013 08:22:50

Onko teillä muilla syömishäiröisillä/onko teillä joskus aikoinaan ollut kaikkia kummallisia sääntöjä/tapoja/"rituaaleja"/pakko-oireita/maneereita/whatever syömisen/ruoan suhteen? Tämän olisi voinut laittaa tuonne Neuroosit-ketjuunkin, mutta olkoon nyt tässä, kun aihe kuitenkin koskettelee nimenomaan syömishäiriötä. Joo, saatoitte jo kirjoittaakin tähän oudoista tavoistanne ja multa meni taas ohi :oops: ... Mä en viitsinyt laittaa kaikkea tuohon alkupostaukseeni, kun siitä uhkasi muutenkin tulla hirmuinen novelli.

Mun itseni pitää esim. pureskella ruoka X kertaa, vaikka se olisi jotakin hemmetin litkupuuroa, joka menisi kyllä vaikka tyystin puremattakin alas. Eri ruokalajeja koskevat tässä eri säännöt, eli esim. ruokaa X pitää pureskella 8 kertaa ja ruokaa Y 15 kertaa ennen kuin ne voi nielaista. Ruoka pitää myös asetella lautaselle tietyllä tavalla ja ruoka-astian+ruokailuvälineiden pitää olla tietynlaisia, riippuen taas siitä, mitä milloinkin syön. Ruoan syömiseen pitää käyttää tietty aika, jota vahtaan kellosta, eli syömisessä on kestettävä esim. 30 min., sen nopeammin lautanen ei saa tyhjentyä, mutta tuo aikaraja ei saisi myöskään ylittyä kovin pahasti. Yleensä mun myös pitää olla syödessäni jossakin mahdollisimman epämukavassa asennossa. Jos mulla on päällä kovin paha painonnousun pelko, niin saatan nousta kesken ruokailun useammankin kerran hyppimään ja tanssahtelemaan. Saatan myös "karkailla" ruokailutilanteesta tekemään jotakin ei-kovin-ruokahalua-kiihottavaa, kuten siivoilemaan kissojen hiekkalaatikoita, siis silloinkin, vaikka olisin tilanteessa aivan yksin tai vain mieheni, joka kyllä ymmärtää mun syömissekoiluni, olisi paikalla.

Sellaista sekoilua :oops: :oops: :roll: :roll: . No, varsin sekopäinen tautihan tämä onkin :? .

Edit: Nuo säännöt eivät siis koske niitä mässäilykohtauksiani, kun alan tunkea esim. suklaata turpaani oikein olan takaa. Silloin saan menettää kontrollini tyystin ts. maata oikein mukavasti, kelloa ei tarvitse katsella, eikä laskeskella puraisujen määrää jne.
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12590
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja malibu » 7.10.2013 18:13:33

Winston-84 kirjoitti:Ruoan syömiseen pitää käyttää tietty aika, jota vahtaan kellosta, eli syömisessä on kestettävä esim. 30 min., sen nopeammin lautanen ei saa tyhjentyä, mutta tuo aikaraja ei saisi myöskään ylittyä kovin pahasti. Yleensä mun myös pitää olla syödessäni jossakin mahdollisimman epämukavassa asennossa. Jos mulla on päällä kovin paha painonnousun pelko, niin saatan nousta kesken ruokailun useammankin kerran hyppimään ja tanssahtelemaan. Saatan myös "karkailla" ruokailutilanteesta tekemään jotakin ei-kovin-ruokahalua-kiihottavaa, kuten siivoilemaan kissojen hiekkalaatikoita...


Itse syön erittäin h i t a a s t i, koska kestää 15min, ennenkuin vatsa huomaa olevansa täynnä.. Yleensä olen pöydän viimeinen, koska puhun liikaa.. Itse usein otan annoksen pöydälle, mutta myös teen asioita (=juoksen ympäri asuntoa) samaan aikaan.. Myös tiskit on hyvä tiskata ennen ruokailua, jolloin ruoka voi jäähtyä. Loput ruoasta annan avokille, jotenkin se määrä jonka otan, on liian suuri.. :? Itselläni myös "huono asento syödä", voi skipata koko ruoan.. :? Ei taida oikeaa asentoa löytyäkään.. :roll:

En punnitse annoksia, mutta silmämääräisesti katson tarkasti annoskoon.. Mikäli jotakin ruokaa on liikaa, vähennän/jätän pois toisen ainesosan.. Kun alan olemaan täynnä, erottelen ruoasta osioita; jotta voin päättää, syönkö vielä esim. 2 haarukallista vai tietyn määrän tiettyjä lajeja.. Välillä otan esim jogurtin pöydälle ja syön sitä, puoli päivää.. Joskus tuntuu kestävän koko päivän saada koko annos alas.. Kun ei vain jaksa, eikä ole edes nälkä..

Osan teen tiedostamatta, vasta lähiaikoina pistänyt silmään.. :o Mikäli avaamaton jogurtti on seissyt muutaman tunnin pöydällä, vaihdan sen viileään.. En ajattele asiaa laihtumisen kannalta, vaan enemmän että "on pakko syödä jotakin".. :roll: Koko syöminen tuntuu vain "turhalta", ellei ole kunnon nälkä.. Mikäli on nälkä ja laitan ruokaa, en ole yleensä enää nälkäinen.. :?

Tavoitteena pysyä normipainossa.. Tänään olen syönyt karkkia pariin kk:een.. Korvaa helposti sen pari ateriaa.. :shock: :oops: Huomenna katson sen aamupainon.. :roll: Osa ihmisistä herkuttelee stressin aikana, itse kituuttelen.. :| Tosin ei taida löytyä stressiä, ehkä elämäntapa vain on tämänlainen.. :roll:
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 8.10.2013 08:33:08

^ Harvemmin mäkään punnitsen annoksiani tai lasken kovin tiukasti kaloreita, koska olen nykyisin oppinut jo niin hyvin arvioimaan annokset silmämääräisesti ja tiedän jo valmiiksi, paljonko kaloreita on X-annoksessa ruokaa Y. Välillä tosin nykyisinkin mulle iskee hirveä kaloreiden laskemisen tarve, kun tautini oireilee pahimmillaan, ts. mun pitää tarkistaa, oliko tässä ja tuossa nyt varmasti sen ja sen verran kaloreita, etten nyt sittenkin muista väärin ja mene vahingossa syömään esim. yli 300 kcal päivässä :roll: . Mulla tuo ruokailuun käyttämäni aikaraja toimii siis myös siten, että jos ylitän sen, eli syön vaikkapa paljonkin pidempään, kuin sen 30 min., niin ajattelen, että olen syönyt liikaa, vaikka sitä ruokaa olisi ollut lautasella juuri sen saman verran, mitä olisin syönyt siinä puolessa tunnissakin :roll: .

Mitä tulee tuohon kontrolliin ja kontrolloimiseen, kun puhutaan anoreksiasta, niin kyllä, mä kontrolloin siinä painoani ja syömistäni, mutta mitä enemmän mä kontrolloin niitä, sitä vähemmän mä kontrolloin itseäni. Kun ruokaan ja syömiseen liittyvät pakkoajatukset ja toiminnot vaivaavat pahimmillaan, niin silloin mä olen tyystin niiden vietävissä. Kun ne hellittävät, on helpompi "ohjata" itseään tekemään jotakin järkevää tai mukavaakin.

Edit: Tuo stressin ja herkuttelun(=järjettömän, kontrolloimattoman mässäilyn) yhteys ei ole mun kohdallani mikään selkeä juttu, eli joskus saatan stressatessani ryhtyä mässäilemään ja joskus taas paastoamaan tyystin. Se on sellainen tuuliviiri tämä mun pääni, ettei siitä oikein ota selkoa, miten se milloinkin reagoi mihinkin :roll: .

Sellaista mun vielä piti kysellä, että kuinka paljon koette päihteilyn ja syömishäiriön kulkevan käsikädessä, eli kuinka paljon päihteilynne vaikuttaa siihen, miten syötte, tai kääntäen, kuinka paljon syömishäiriönne vaikuttaa siihen, miten päihteilette. Itse ainakin pakenen monesti päihteisiin, kun syömättömyys alkaa tuntua elimistölle ja psyykelle liian raskaalta. Noh, piripäissään ei pahemmin ole syömistä tarvinnut miettiä ja silti jaksaa, mutta laskujen maksun aikaan voikin sitten olla ihan toinen ääni kellossa, kun on päästänyt itsensä oikein heikkoon kuntoon. Dokaamisen kanssa mulla on ihan sama juttu, että silloin en syö mitään, enkä suuremmin mieti syömisasioita kännipäissäni, mitä ehkä laskuhumalassa poraan syömishäiriötänikin muun itsesäälin ohella :oops: . Opparit toimivat mulla myös hyvin siihen, ettei tarvitse syödä, eikä kelailla asiaa, kun olo on muutenkin ainakin kohtuullisen hyvä, ja opparit eivät tietenkään vie niin nopeasti niin heikkoon kuntoon, kuin alkoholi ja amfetamiini, vaikka kyllä sen oppari-syömättömyys -kuurinkin vaikutukset sitten jossakin vaiheessa huomaa. Benzot vähentävät myös ruokahaluani/tarvettani syödä, siis liika-annoksilla, mutta niillä on se kääntöpuolensakin, eli mikäli mun on pakko syödä pysyäkseni hengissä, vaikkei yhtään maittaisikaan, niin silloin vetelen liikaa benzoja siihen syömisen aiheuttamaan ahdistukseen ja saan sillä tavoin ruoan menemään helpommin alas.
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12590
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja root_ » 8.10.2013 13:42:57

Kyllä mä ainakin ihan selkeesti käytän pähteitä ruuan tilalla. Siks muuten ei nykyään enää ookkaan tollasia rutiineja nykyään kun ei vaan tee mieli syödä. niin en sit syö. jos niin jotain pientä ja nopeesti, mielummin kävellessä. Sit sen vasta huomaa miten järkyttävä nälkä on kun koittaa pitää pieniä selviä jaksoja.sillon sit söisin vaikka hevoisen

OOotteko te, tai ootko Winston tai malibu olleet jossain s.häiriö osastolla joskus.?? siel llähän kun on hirveen tarkka se puolentunnin syömäaika(ei saa ylittää. missään tapauksessa. jos syöt nopeemmin niin varmasti luulevat että oksennat)
Avatar
root_
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 101
Liittynyt: 17.4.2011 11:28:43

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 8.10.2013 14:00:43

^ En ole ollut koskaan millään varsinaisesti syömishäiriöisille tarkoitetulla osastolla. Pari kertaa olen ollut anoreksiani vuoksi ihan tavallisella psykiatrisella sairaalaosastolla, jossa ne kyllä kyttäsivät syömisiäni hyvinkin tarkkaan, mutta lähinnä ne siellä hoputtivat mua syömään, kun vetkuttelin ruokani kanssa, eivät suinkaan moittineet mistään hotkimisesta. Ei siis tule mistään sellaisesta tuo mainitsemani 30 min. aikaraja, ja sekin oli vain esimerkki. Riippuu ihan ruo'asta ja yleensäkin mieleni metkuista, millaisia aikarajoja, sun muita sääntöjä asetan syömisilleni :roll: .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12590
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja root_ » 8.10.2013 19:04:06

Aika jännä tuo betso-juttu muuten^^^ mulla nimittäin selvästi nostattavat ruokahalua..tai nykyään oikeastaan juurikin niin päin että saan sitten syötyä jos en muuten saisi. Mutta aikoinaan. ainakin tieetyt benstot aiheutti( tenox.mm) aiheutti niin hulluja mässykohtauksia ett ei mitään rajaa. meni muisti, saatoin vaikka herätä keskeltä jotain käärepapereita nukahtaneeni kesken mässykohtausta. ja että en välttämättä muistanut kok mässyjen alottamistakaan. ihan hirveetä..

Tuleeko, tuliko teille muille tai koskaan käynyt niin että sammutte siihen mässäämiseen/oksenteluun? mulla aikoinaan monestikin. en tiedä onko se sitt niin rankka kokemus kropalle vai johtuko verensokerin heittelystä vai mistä. Hyi nyt alko ällöttää sen verran et ehkä enää lue tai kirjota tähän ketjuun yök. :x
Avatar
root_
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 101
Liittynyt: 17.4.2011 11:28:43

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 9.10.2013 09:02:05

^ Kyllä mulle on käynyt useinkin niin, että olen "sammunut" esim. hirvittävien suklaamässyjen jälkeen, ilman oksentamista tosin. Siitä verensokerin heittelystähän tuo johtuu. Olen joskus ihan tahallanikin, kun olen ollut oikein väsynyt, nukuttanut itseni suklaalevyllä. Mulla kun riittää näitä univaikeuksia ja epätoivoissani olen kokeillut niihin ties mitä poppaskonsteja. Se sokerinukutus ei kyllä ole koskaan ollut mikään kovin hyvä idea, koska uni sillä tavoin ei kestä, kuin max. 1-2 h ja herätessä olo vasta karmea onkin :roll: :x :( .

Mä en muista, että olisin itse saanut benzoista mitään hillittömiä mässykohtauksia, mutta voi toki olla, etten vain ole osannut yhdistää kohtauksiani beneihin :? . Eihän tuollainen sinänsä mitään ihmeellistä ole, sillä benzothan tunnetusti saattavat aiheuttaa pahaakin impulsiivisuutta, etenkin suurilla annoksilla. Mulla ko. lääkkeet tosiaan toimivat siten, että niiden avulla voin halutessani olla syömättä, mutta myös helpottaa syömistäni. Ovat ne kummia lääkkeitä, nekin :? .

Mirtazapiini ja osa neurolepteistä aiheuttivat mulla hirveää mässäilyä ja sen seurauksena myös painonnousua, jonka vuoksi jätinkin sellaiset lääkkeet sikseen. Oli noilla toki kosolti muitakin ikäviä sivuvaikutuksia, varsinkin lepteillä :evil: .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12590
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja anajuhani » 10.10.2013 09:51:57

Vittuiletko muille jakaaksesi ilosanomaa..

eN
Liian pitkällä, kaikki tapahtunu enne.
anajuhani
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 594
Liittynyt: 12.7.2012 20:31:49
Paikkakunta: TRE

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja liljapieni » 10.10.2013 11:28:38

...
Viimeksi muokannut liljapieni päivämäärä 24.8.2014 20:44:39, muokattu yhteensä 1 kerran
liljapieni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 23.6.2013 19:04:41

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja NeuroKipu » 10.10.2013 13:51:40

Mikä siinä laihuuden ihannoimisessa on niin makeeta, katsoo vaan ettei ole lihava mutta ihan tikku ei ole hyvä.
En pelkää kuolemaa vaan pelkään elämää.
NeuroKipu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3536
Liittynyt: 20.9.2010 12:08:01

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 10.10.2013 15:12:32

NeuroKipu kirjoitti:Mikä siinä laihuuden ihannoimisessa on niin makeeta, katsoo vaan ettei ole lihava mutta ihan tikku ei ole hyvä.


VOI VITUN VITTU, Neuro :evil: !!! Kylläpä sä TAAS "hauskan vitsin" murjaisit :roll: :x . Tähän tekisi mieli kirjoittaa, että [poistettu törkeyksiä -Winston-84]. En tosin tiedä, oliko kommenttisi tarkoitettu ollenkaan mulle vai oliko se tarkoitettu liljalle vai kenelle se oli tarkoitettu, mutta omasta puolestani voin sanoa aivan suoraan, etten todellakaan ihannoi/pidä kauniina laihuutta, etenkään sairaalloista sellaista. Mun anoreksiani ei johdu mistään vitun kauneusihanteista, eikä tässä ole kyseessä mikään "hieman" överiksi mennyt laihdutuskuuri. Kyllä mun tautini syyt ovat jossakin paljon syvemmällä. Mä olen sairastanut tätä paskaa jo pikkulapsesta asti ja silloin en ollut edes tietoinen mistään "laihuus on kaunista" -jutuista. Tässä on kuule kyse jonkin helvetin pahan ahdistuksen purkamisesta/lievittämisestä sairaalla/väärällä tavalla, eli pelaamalla ruoan, syömisen ja painonhallinnan kanssa. Jollei mulla olisi syömishäiriötä, niin sitten ahdistukseni purkautuisi jollakin muulla tavoin. Onhan mulla toki niitä muitakin, huonoja tapoja käsitellä ahdistustani, kuten esim. itseni viiltely ja päihteiden käyttö.

Ne naiset(mikseivät toki miehetkin), joita pidän kauniina/hyvännäköisinä, eivät suinkaan ole mitään anorektisia tikkuja, vaan ihan normaalipainoisia, tai saattavat jotkut olla jopa pyöreitäkin. En myöskään kuvittele itse olevani hyvännäköinen laihana tai tulevani sitä kauniimmaksi, mitä enemmän laihdun, vaan päinvastoin, näytän mielestäni hirveältä keskitysleirivangilta lommoposkineni, mustine silmänalusineni ja huonoine hiuksineni, kun sairauteni on oikein "kukkeimmassa" vaiheessa, ja pyrin peittämään törröttäviä luitani, enkä suinkaan esittelemään niitä kenellekään. En myöskään tykkää kuulla mitään laihuuteeni liittyviä kommentteja kanssaihmisiltä, vaikka ne olisivatkin positiivisia. Joo, jotkut sitten ilmeisesti ihannoivat sitä laihuutta niin pirusti :roll: :shock: . Myöskin mieheni on sitä mieltä, että näytän paremmalta, kun olen "pulskemmassa" kunnossa, eli olen saanut kerrytettyä edes hieman läskiä/lihasta luideni ympärille. Mieheni toki rakastaa ja arvostaa mua painostani tai muista ulkonäköseikoistani riippumatta, eipä kai se muuten olisi mua kymmentä vuotta tuossa katsellutkaan, ja ymmärtää, että mä olen sairas, enkä suinkaan yritä miellyttää miehiä tai yleensäkään ihmisiä laihduttelemalla.

Muiden anorektikoiden sairauden syihin ja syntyihin en ota kantaa, mutta sen verran tiedän, ettei se tauti monillakaan ole mitään "kauneuden" tavoittelua.

Edit: Vielä tuohon kommenttiisi, Neuro, että mä en myöskään ole "tikku" ihan vain sun tai yleensäkään muiden ihmisten kiusaksi, enkä mä todellakaan voi "vain katsoa", etten olisi liian lihava tai liian laiha. Jos voisinkin, niin eihän mulla silloin mitään vitun syömishäiriötä olisikaan :wink: . Eivätköhän kaikki ihmiset järjellään ajatellen tiedä suunnilleen, miten pysytään normaalipainoisina, ts. syödään sen verran, kuin kulutetaankin, mutta kun se järjenkäyttö jää hieman taka-alalle näissä jutuissa. Et säkään voi vain järjen äänellä käskeä esim. diabetestasi tai paskana olevaa selkääsi paranemaan.
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12590
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

EdellinenSeuraava

Paluu Tori

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa