Olet täällä

Kokeilua, aloittelua - vai..?

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Kokeilua, aloittelua - vai..?

ViestiKirjoittaja Ääpee » 27.1.2013 19:45:26

Hei!

Olen viettänyt käytännössä koko viikonlopun seurassanne, ja ajattelin nyt kirjoittaa itsekin, vaikka tilanne on vielä hyvin epäselvä. Selvitän tässä siis omia ajatuksiani ja samalla toivon, että joku samassa tilanteessa ollut osaisi jonkinlaista vihjettä antaa siitä, missä nyt mahdollisesti mennään.

18-vuotiaan lukiolaispojan huoneesta löytyi perjantaina piippu. Asiasta päästiin keskustelemaan vasta tänään sunnuntaina, koska pojan tyttöystävä oli meillä koko viikonlopun, emmekä halunneet (tässä vaiheessa) sotkea häntä mukaan. Keskustelu meni tavallaan ihan hyvin – pojan kanssa pystyy kyllä asioista puhumaan ilman, että kenenkään tarvitsee ääntä korottaa. Myönsi, että on kokeillut hasista muutaman kerran, ei kuulemma ihan lähiaikoina. Ja että on ihan vaan kokeillut, ei käytä säännöllisesti, eikä ole kokeillut mitään muuta. Toki tekisi mieli uskoa, mutta minkä ihmeen vuoksi ”pari kertaa” kokeilleella on oma piippu..? Ja minkä vuoksi se oli nyt ilmestynyt hyllylle..?

Viikonlopun aikana sitä onkin sitten ehtinyt märehtiä kaikenlaista. Vaikka aiemmin ei ole ollut oikein perusteltua syytä epäillä, että poika mitään käyttäisi, näyttää nyt jälkikäteen ajateltuna siltä, että merkkejä olisi ilmassa ollut. Toisin sanoen monelle pienelle ongelmalle on löytynyt kyllä muita mahdollisia syitä, mutta ne saattaisivat myös selittyä pössyttelyllä.

Ihan jo pojan taustakin tuntuu lisäävän todennäköisyyttä sortua käyttäjäksi: Ensinnäkin pojalla on jo lapsena diagnosoitu ADHD. Vasta 7. luokalla pärjäsi koulussa ilman lääkitystä – lopettamisen jälkeen ei onneksi tarvinnut kertaakaan harkita uudelleen aloittamista. Tasaista elämä ei aina ole muutenkaan ollut, vanhemmat erosivat pojan ollessa 11-vuotias. Molemmat vanhemmat ovat kyllä aivan täysipäisiä, mutta monen muuttujan vuoksi poika on välillä asunut äitinsä, välillä isänsä luona. Viime syksynä meni äidin kanssa sukset vähän ristiin, ja on nyt siis useamman kuukauden asunut meidän luonamme. Kaiken kaikkiaan siis elämä ei aina ole ollut ihan siitä stabiileimmasta päästä.

Peruskoulun poika suoritti siihen malliin, että rimaa hipoen pääsi lukioon. Lukio-opiskelusta ei kuitenkaan ole tullut juuri mitään: kaverit kirjoittavat nyt keväällä, mutta poitsulla suoritettujen kurssien määrä heiluu jossain puolessa välissä. Jo alku oli tahmeaa silloin syksyllä 2010, hylsyjä tuli ensimmäisestä jaksosta alkaen. Aina löytyi joku selitys, milloin oli hankala tyttöystävä ja milloin mitäkin. Yritin puuttua asiaan ilmeisen väärällä tavalla, sillä poika muutti äitinsä luokse. Sitten alkoi tulla poissaoloja. Koulun vaihto, ja kaiken piti muuttua hyväksi, mutta lintsaaminen jatkui. Viime syksynä sitten vaihdettiin puolentoista vuoden jälkeen asumisjärjestelyt taas tänne meille, ihan sillä että asumme lähempänä koulua ja aikataulut antavat paremmin myöten herättää juniori aamuisin ja potkia ovesta ulos.

Syksyllä poika oli tolkuttoman laiha, oli kesän ilmeisesti viettänyt enemmän tai vähemmän kavereiden kanssa hengaillen, kotona oli käynyt kai lähinnä kääntymässä. Töissä ei tietenkään käynyt. Massaa alkoi kertyä pikkuhiljaa, kun pysyi paremmin kotona ja söi edes jotenkuten säännöllisesti.

Vettä juo usein tolkuttoman paljon, käy monta kertaa illassa täyttämässä vesimukia tai -pulloa. Kämpän lämmityksen vuoksi olen joutunut jatkuvasti jäkättämään siitä, että pitää huoneen ikkunaa usein pakkasellakin auki. Kuulemma laittaa vesimukin aina ikkunan väliin jäähtymään. Aikanaan haistoin muutamaan otteeseen, että sisällä oli tupakoitu, mutta ei se meikäläisenkään hajuaisti ole paras mahdollinen, koska tupakoin itsekin.

Vielä yläasteella ja lukion ekalla tuota kaveria ei tarvinnut aamuisin herätellä tai muitakaan normitoimia juuri kytätä, nyt oli ja on kaikki toisin. Illat ja yöt menevät pleikkarin kanssa, aamuisin on todella huono heräämään. Ilman herätysapua ei olisi toiveitakaan käydä koulua. Kaikki vanhat tavat ja rutiinit, joita ADHD-muksuille tankattiin monta vuotta päivästä toiseen, ovat unohtuneet. Hampaat jäävät pesemättä, ruoat ja astiat saattavat jäädä pitkin keittiötä, ulko-ovet jäävät auki, koulureppu jää eteiseen lähtiessä, oppituntien ajankohdat unohtuvat… You name it. Pieniä asioita, mutta kun niitä on tarpeeksi…

Pojalla on tässä parin vuoden aikana tullut tavaksi kadota viikonlopuksi, tai pahimmillaan muulloinkin määräämättömiksi ajoiksi. Saimme syksyllä läpi tiukan linjan siitä, että kouluviikolla ollaan yöt kotona – muutaman kerran jäi viikolla yöksi jonnekin ja aamulla ei tietenkään saatu ajoissa kiinni, eli poissaoloja tuli. Ennen kuin tämä nykyinen tyttöystävä (on ollut siis kuvioissa pitkään, ovat eronneet useamman kerran ja välillä pitkänkin tauon jälkeen palanneet taas yhteen) tuli taas kuvioihin vuodenvaihteessa, oli poika yleensä koko viikonlopun jossain radalla. Nyt tyttö on meillä viikonloput, eivätkä yleensä poistu talosta videovuokraamoa pidemmälle. Tytöstä tiedän sen verran, että mielenterveysongelmia on ollut, lääkitystä ja välillä suljetumpiakin hoitojaksoja. Tyttö tupakoi ja kerran olen nähnyt olutta juovan, muuten en tiedä hänen päihteidenkäytöstään mitään. Ainakin pystyy antamaan hyvän kuvan itsestään, pahaa sanaa en pysty sanomaan.

Syksyllä keskustelin pojan kanssa pitkään noista koulunkäyntiongelmista. Halua kuulemma olisi hoitaa lukio loppuun ja armeijan jälkeen jatkaa opiskelua. Kun poissaoloja kertyy, tulee siitä kierre: on paha olo lintsaamisesta, ja sitten ei jaksa mennä kouluun. Puhuttiin ahdistuksesta ja masennuksesta, kaiken maailman möröistä. Poika oli melko helppo puhua ympäri, ja sain varattua ajan koulupsykologille. Sitten poika täytti 18. Kävi psykan luona jokusen kerran, mutta unohteli aikoja ja sekin on ilmeisesti nyt jäänyt. Wilmaanhan ei täysi-ikäisen kotijoukoilla ole asiaa, joten en osaa sanoa poissaoloista tai suorituksista mitään varmaa. Viime viikosta tiedän kaksi oppituntia, joille ”unohti” mennä.

Töitä poika ei ole 8. luokan TET-jakson jälkeen tehnyt kokonaista viikkoa. Vanhemmat maksavat koulukirjat ja bussilipun, autokouluunkin on kollektiivinen rahoitus (mutta ajotunneillakaan ei ole käynyt aikoihin). Pienen opintotuen saa, ja heti 18 täytettyään alkoi nostaa opintolainaa (yhteensä noin 350 €/kk). Lainan saa nostettua neljä kertaa vuodessa, ja ilmeisesti marraskuussa nosti ainakin sen 600 €. Rahat loppuivat ennen joulua – sen näkee helposti siitä, että poika on ilman tupakkaa. Vuodenvaihteessa nosti taas ilmeisesti 600 € ja nyt odotellaan, riittävätkö rahat helmikuun loppuun. Jos riittävät, taitaa olla muitakin tulonlähteitä… Vanhemmat siis kommunikoivat kohtuullisen hyvin keskenään, ja rahahanat ovat teoriassa kiinni. Tosin bussilippurahaa poika on onnistunut saamaan molemmilta, ja siitä huolimatta oli saanut joulukuussa tarkastusmaksun… Tästä eteenpäin rahaa ei anneta, vaan matkakortti käydään lataamassa. Pikavippi on otettu ainakin kerran, kuulemma kaverille ja kaveri on maksanut sen pois. Vanhemmat ovat sopineet keskenään siitä, että pojan mahdollisia velkoja ei makseta, vaan luottotietojen annetaan mennä jos ovat mennäkseen.

Näille kaikille asioille, isommille ja pienemmille, on siis aiemmin löytynyt aina jonkinlainen selitys, mutta tuon piippulöydön jälkeen epäilyttää ihan kaikki. Ja ehkä eniten ottaa päähän pojan täysi-ikäisyys: mistään ei saa tietoja ja mitään ei voi pakottaa. Sen takia on toki hyvä, että asioista vielä voidaan puhua – mutta minkä verran uskaltaa enää uskoa puheisiin? Esimerkiksi koulunkäynnin suhteen poika osaa kyllä hokea, että on motivoitunut ja ottaa itseään niskasta kiinni, mutta mitään ei tapahdu.

Tältä palstalta löytyi todella hurjia kohtaloita, eikä meidän tilanteemme taida olla yhtään mitään niihin verrattuna. Jostain homma on kuitenkin jokaisen kohdalla aina alkanut, ja minua kiinnostaisikin kuulla kokemuksianne siitä, miten se on alkanut. Pohjimmaisena tietenkin on ajatus siitä, kuinka huolissaan ja peloissaan tässä nyt kannattaa tai pitää olla.

Terveisin paha äitipuoli
Ääpee
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 27.1.2013 17:38:11

Re: Kokeilua, aloittelua - vai..?

ViestiKirjoittaja X: Äiti » 1.2.2013 00:40:35

Hei
Lue tuo minun aloittama Mitta täynnä keskustelu.
Eikö kuulostakkin tutulta?
Ainoa mitä osaan sinulle Äitipuoli ( kiltti minun mielestä) neuvoja antaa niin kuntele vaistojasi, usko merkkejä jotka pudotetaan eteesi. Älä kaunistele näkymää toivossa kyllä se tästä. Asioita pitää ottaa niinsanotusti härkää sarvista. Kirjoituksesi jo paljastaa että pojalla ei ole kaikki reilassa. Tietysti sitä haluaa että kyllä se tästä ja ehkä se huomenna. Näin meillä jatkui kunnes se Mitta tuli täyteen. Kannabis kun tekee orjastaan väsyneen ja tylsistyneen ihmisen , mikään muu ei piristä kun se seuraava höpöheinä sätkä. Lorviminen ja rahattomana roikkuminen jatkuu niin kauan kun siihen annetaan mahdollisuus,SEURAAVAKSI MEIDÄN POJAN DIALOGI: mikäs hätä tässä kun on katto päänpäällä ruokaa jääkaapissa ja aina sitä himasta joku kolikko löytyy että saa rööki ja voihan sitä viedä vaikka pullot kauppaan, mutsille ja faijalle kerrotaan just mitä ne haluu kuulla, kyllä muo koulu kiinnostaa ja yms....yms...
mutta kun on nyt sitä ja masentaa ja tyttöystävä ja ahdistaa... maikka on paska ja mutsi sä saat mut hulluks kun vaadit ja vaadit ja nalkutat ja et anna mun vaan maata ja dokata ..enhän mä nyt töihin voi mennä.. mulla on toi koulu jota mä en kyllä käy... kävisin kyllä mutta kun ..yms.....Se ja se kaveri otti pikavipin mun nimiin... tarkastajat aanto sakot vaikka mulla oli lippu mut se oli himassa ...tai mä hukkasin sen ..
Meillä se loppu kun ei mikään auttanut ei puhuminen ei paapominen ei karjuminen. Kaveri kirjaimellisesti heitettiin ulos. No teillä vois kokeilla alkuun sääntöjä , millä ehdoilla yhteisasuminen voi jatkua niin että kaikki viihtyvät. Ja säännöt on tehty noudatettaviksi ei lipsuta. Rahahanat ihan kiinni ei bussi ei mitään rahaa, kannabis kun on tosi halpaa muutamalla eurolla saa jo kaverin kaa kimpaan sätkän. Ja kokeilua on se että kerran sovitetaan ja käyttöä on se että laitetaan se sätkä palamaan uudestaan ja vielä uudestaan..
Puuttuminen on auttamista, meillä poika asusteli jonkin aikaa muutaman mun kannabis hörhön kanssa, ja syrjäytyminen oli hyvässä alussa, olin kokoajan lähellä mutta kaukana aina muistutin että täällä ollaan jos on haluja raitistua koskaan ei ole liian myöhäistä yms.. kerran istuttiin oikein alas ja itkettiin poika ja koko perhe
kerrottiin isännän kanssa että rakastetaan poikaa ylikaiken, mutta emme hyväksy emmekä rahoita /mahdollista päihde elämää. Olemme aika usein mieheni kanssa todenneet että me mahdollistettiin pojalle käyttäjän elämä..
Nyt tuumasta toimeen ja kissa pöydälle, monta kertaa se jo helpottaa kun myöntää ääneen että kaikki ei ole hyvin. Se että uskaltaa puuttua ja asettaa rajoja on suurinta rakkautta lastansa kohtaan. Mekin rakastamme omaa poikamme aina ikuisesti ja vielä senkin jälkeen, silti meillä on oikeus olla hyväksymättä aineiden käyttöä ja syrjäytynyttä eläntyyliä. meillä asiat kääntymässä parempaan, mutta kontausvaiheessa mennään, oppii se kävelemään joskus mutta ei tänään. Voimia sinulle ja kokoperheelle tukekaa toisianne puhukaa, naurakaa ja itkekää yhdessä.
X: Äiti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 6.11.2012 11:48:34

Re: Kokeilua, aloittelua - vai..?

ViestiKirjoittaja Spinaalipuudutus » 19.2.2013 10:01:12

Heips aloittajalle :) !
Mulle tuli mieleen tuosta veden lipityksestä, nimenomaan kylmän veden, syömishäiriö.. Vaikka kyseessä onkin poika, niin ei se nykyään ole enää niin harvinaista. Itsellä ollut anoreksia, ja silloin tuli kitattua kylmää vettä litrakaupalla vatsan täyttämiseksi, kylmä vesi vielä kuluttaa energiaa, kun kehon pitää lämmittää se vatsassa.
Toinen, mikä mulle tuli myös heti mieleen, oli stimulantit. Liittyen siihen, kun kirjoitit pojan olleen tolkuttoman laiha. Ja toki tuo vesihomma myös. Jos käyttää stimulantteja (amfetamiini, kokaiini, ekstaasi, MDPV ym.), laihtuu äkkiä hyvinkin paljon ja mikään muu ei mene alas, kuin neste, ja nestettä kuluu paljon, koska hikoilee paljon enemmän, kuin normaalisti. En todella halua pelotella tai tehdä kärpäsestä härkästä, sanon vain entisenä aktiivikäyttäjänä, että pidä silmät auki ja korvat höröllä.
Toivotaan, ettei kyse ole kannabista vahvemmista!
Olettaessasi toisesta ihmisestä asioita unohdat, että häntä ei voi hallita, ei edes ajatuksen tasolla. Älä oleta, kysy ja tiedä.
Spinaalipuudutus
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 100
Liittynyt: 9.12.2012 09:46:30

Re: Kokeilua, aloittelua - vai..?

ViestiKirjoittaja Aadee » 2.7.2022 02:11:10

Ite ADHD:na voin sanoa että itelläkin toisen asteen koulutus tökki ihan ilman päihteitäkin. Murrosiän loppu osa toisen asteen koulutusaikoihin niin voi reagoida ADHD:n kanssa hyvin pahasti. Itellä paheni ADHD työkyvyttömyyteen asti koska minulla ei ollut diagnoosia eikä sitä sentakia ollu hoidettu. Mukana tuli motivaatio ongelmat, masennus sekä ahdistus.

Itse ainakin tuossa tilanteessa puhuisin pojalle rauhallisesti enkä tuomitsevana ja kysyisin suoraan päihteiden käytöstä. Jos ei ole varmasti päihdeongelmaa kehittynyt niin kehottaisin hakeutumaan ADHDsta lääkärin puheille. ADHD nimittäin voi aiheuttaa päihdeongelman jos ei ole lääkitystä päällä. Kaikki päihteet nostaa sitä ADHD aivojen tarvitsemaa dopamiinia. Siihen perustuu myös ADHD lääkkeiden vaikutus sillä yleisimmät lääkkeet ovat stimulantit metyylifenidaatti sekä deksamfetamiinisulfaatti. Ja koska ne lääkkeet on stimulantteja niin on aika tärkeetä myös varmistaa ettei kunnollista päihdeongelmaa ole kehittynyt.

Itse koen hyvin humoristisena sen että ihan selvinpäin ja ilman ADHD lääkitystä olin ku stereotyyppinen amfetamiinia vetänyt, hyperaktiivinen, sekava ja kiihtynyt. ADHD lääkityksellä (deksamfetamiinisulfaatti) niin olen ku normaalit ihmiset selvinpäin.. hyvin rauhallinen, selkeä, sain asioita aikaseksi ja kykenin keskittyä.
Aadee
 

Re: Kokeilua, aloittelua - vai..?

ViestiKirjoittaja Johannes K » 10.7.2022 11:10:58

Valitettavasti kaikki merkit viittaavat siihen, että poika käyttää jo muitakin aineita. Amfetamiini on kai yleisin jatke kannabiksella. Lääkkeitä jos mitä nuoret käyttävät nykyään paljon, saadakseen jotain hyvää oloa = pään sekaisin.

Meillä täysin sama tarina, täysin samat vaiheet. Pojan kannabiksen käyttö vain oli alkanut jo ehkä noin 15-vuotiaana. Aika pian kai sitten jo myös muita huumeita. Ehkä parikymppisenä käyttöä jo myös suonensisäisesti.

Koulut loppuivat jo yläasteeseen. Töitä ei ole tehnyt moneen vuoteen enää lainkaan. Sitä ennenkin vain muutamia lyhyitä jaksoja. Armeijasta tuli aikanaan maitojunalla kotiin.

Edelleen ollut ns. "viihdekäyttöä", mitä oikeasti ei ole olemassakaan. Kyse on päihderiippuvuudesta ja addiktiosairaudesta. Sekaköyttöä, runsaasti myös alkoholia. Pystyy olemaan ilman useitakin päiviä (rauhoittavista en tiedä), mutta kun kavereiden kanssa lähtee laulu soimaan, niin aina menee pitkä viikonloppu kadoksissa, päissään sekaisin.

Ajautui myös rikolliselle tielle.

Nyt 23-v. ja ainakin kai yrittää eroon vanhoista kuvioista. Herätys tullut ehkä siitä, että kolmekymppisiä käyttäjäkavereita on alkanut kaatua viereltä kuin heinää.

Soita esim. Irti Huumeista tukipuhelimeen. Muitakin vastaavia tahoja on. Sanoma kokemusasiantuntijoilta on kovaa mutta rehellistä. Teidän tulisi herätä tilanteeseen! Hakeutukaa läheisten vertaistuen pariin. Esim. Kondis ry.
Saatte itsellenne tietoa, apua ja tukea siihen, miten poikaa ehkä voisi vielä auttaa.

Olen pahoillani negatiivisuudesta, mutta samanlaisia tarinoita on valtavasti. Itselläni pari tuttuakin perhettä samassa tilanteessa.
Useita tarinoita myös, joissa lapsella ADHD ja/ tai ADD. Nämä ilmeisesti vahvasti altistavia tekijöitä päihderiippuvuudelle.

Itse olin myöhässä ennen kuin totuus valkeni. Olkaa te mahdollisimman ajoissa. Ottakaa ainakin asioista selvää. Toivotaan että kaikki olisi paremmin kuin mitä omaa tilannetta kuvasin.

Isäpuoli
Johannes K
 

Re: Kokeilua, aloittelua - vai..?

ViestiKirjoittaja Johannes K » 10.7.2022 11:14:05

Huomasin vasta että ketju aloitettu jo kauan sitten. Ehkä tarinani sitten malliksi muille, uusille näitä lukeville.
Johannes K
 

Re: Kokeilua, aloittelua - vai..?

ViestiKirjoittaja Tirppana » 10.7.2022 13:39:32

Heippa Johannes K.

Kiitos tarinastasi, kuten sanoit aloitus oli vanha, mutta on mukava jos joku niihinkin jaksaa vielä kommentoida. Asia on kuitenkin monelle erittäin ajankohtainen tälläkin hetkellä ja vaikkei näitä tilanteita kenellekkään soisi, auttaa se hiukan, kun tietää ettei ole yksin. Toivottavasti poikasi jaksaa hakea ja pysyä avun piirissä. Monestihan nuo kuolemat on se mikä alkaa herättämään, jos sekään. Raskas sairaus käyttäjälle, mutta todellakin myös läheisille. Eikä tarina ollut negatiivinen, todenmukainen vain.

Tirppana
Tirppana
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 6.6.2022 11:57:09


Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa