[Tirppana]

Heippa huolestunut äiti ja "tervetuloa" takaisin vaikka kyllä sitä toivoisi, että me kaikki pois pääsisimme tältä palstalta.

Monta vuotta teillä kestänyt tyttären päihteidenkäyttä, mutta myös paljon hyvää. Opiskelut, työt jne. Nyt päihdekuntoutus, se on ehkä paras tilanne . Tietysti se luo taas omat paineet, kun pohditaan kestääkö raittius ja mitä tapahtuu jos elämässä tuleekin vastoinkäymisiä. Nyt tilanne kuitenkin näyttää hyvältä.
Itse olen pohtinut luottamusasioita, miten voi alkaa luottamaan omaan lapseensa uudelleen, kun luottamus mennyt. Tottakai haluaisi, mutta tällä hetkellä en vaan voi.

Kirjoittele kuulumisia, mielelläni minä ainakin niitä luen, kiva kuulla välillä onnistumisistakin päihteiden käytön lopettamisessa.

Voimia teille,
Tirppana

[Huolestunut äiti]

Hei Tirppana ja muut

Meillä tosiaan paljon hyvää. Lapsen kertoman mukaan oli ongelmaa ahdistuksen kanssa, siihen alkoi syömään lääkkeitä, nyt haluaa tehdä muutoksen ja lopettaa. Tiedän kuitenkin, ettei asia ole näin yksinkertainen ja kertoikin myöhemmin, että on ollut jo vuosia joku avohoidon kontakti. Olen luonteeltani positiivinen ja oikeasti aina uskon, että huomenna kaikki on taas hyvin. Neljä vuotta oli hänellä huonompi jakso, laittoi mm. välit hetkeksi kokonaan poikki. Sen jälkeen tilanne ollut rauhallinen ja olen toivonut, että kaikki olisi hyvin.
Ehkä vähän haluaa itsekin ummistaa silmänsä, eikä halua edes kuulla koko totuutta.

Mietit luottamusta. Itsellä ainakin aina epävarmuus nostaa heti päätään, jos pientäkin poikkeamaan normaaliin. Tulkitsen esimerkiksi tilannetta sen mukaan, kuinka pitkä aika lapsella menee vastata viestiin. Mitä paremmin asiat ovat, sen nopeammin viestiin vastataan.

Nyt olen onnellinen siitä, että välit ovat hyvät. Olen iloinen siitä, että hän on hakeutunut päihdekuntoutukseen ja haluaa itse elämältään jotain muuta. Opinnotkin on pian suoritettu ja toivottavasti työllistyy. Raha-asiat on hoitanut kohtuullisen hyvin ainakin oman käsitykseni mukaan. Säästöjäkin on. Mahdollisuuksia on paljon. Joku tyttären käytöksessä kuitenkin herättää huolta ja voin vain arvata miten vaikea hänen on muutosta tehdä. Huonosti hän osaa/haluaa tästä puhua. puheiden mukaan tuntuu, että olisi jossain mukavalla leirillä.

Miten teillä lapsen isä on suhtautunut tilanteeseen?

[Tirppana]

Heippa Huolestunut äiti ja muut.

Näitä vanhoja keskusteluja kun olen lukenut, on jotenkin silmiini pistänyt kuinka moni voi hoitaa koulunsa ja työnsäj a silti ajautua päihteiden väärinkäyttäjäksi. Tämä on itselle aivan outoa, meillä tyttärellä ollut mielen kanssa vaikeuksia ensimmäisen kerran jo 4 luokalla, mutta varsinaisesti 7. Luokalla alkoi isommat vaikeudet, todettu adhd ja ahdistus ja epäily kaksisuuntaisesta. Sitä ei kuitenkaan diagnosoitu alaikäisenä. Täysi-ikäisenä löysikin omat keinot hallita pahaa oloaan päihteillä ja tutkimukset sitämyöten jäivät. Olemme hakeneet apua ihan jokapaikasta, mutta mielestäni tytär luovuttanut. Valitettava tosiasia on, että väkisin ei voi auttaa. Pelkoa, huolta ja surua tunnemme päivittäin..

Meillä on vuosien varrella isän kanssa tullut jako, isä hoitaa yleensä akuutit tilanteet, päivystykseen viennit, poliisille soitot, kun tytär oli pahoinpidelty, ambulanssit jne. Minä olen mukana palavereissa joissa suunnitellaan tulevaa, mikäli tytär antaa tulla. Yhdessä hoidamme asuntojen tyhjennyksiä, kun vuokrat maksamatta ja kutsumme tytärtä käymään, jotta olisi jotain normaaliakin elämässä. Molemmat suremme, mutta tiedämme tehneemme kaikkemme ja edelleen teemme, jos vain ottaa avun vastaan. Välillä, kun huoli molemmilla kova ajaudumme sanaharkkaan, vaikka molemmat tiedämme mistä ne kumpuaa.


Niin toivon, että se joku tunne tyttäresi käytöksessä olisi vain sitä epävarmuutta, kun ei tahdo uskoa, että kaikki olisi paremmin. Niin hienoa, että talous ja opiskelut kohdillaan, paljon helpompi siitä ponnistaa ylös.

Meillä tyttärellä ei opiskeluja, ei töitä, talous kuralla. Vaikka saisi lottovoiton, varmasti kaikki menisi. Hänen kohdallaan ei auta kuin hoitoon hakeutuminen, sitten helpompi lähteö muuta elämää kursimaan kokoon. IItsellä ainakin on vahvistunut se varmuus, että jos jotain epäilen se kyllä valitettavasti pitää yleensä paikkansa. Viesteihin ja soittoihin vastaaminen tosiaan kestää tai sitten ne viestit on ihan outojs. Kun kaikki kunnossa, viestitkin normaaleja.

Kiitos kirjoituksestasi, on itselle arvokasta kuulla muiden kokemuksia.

[äitijokapysyyvierellä]

Heippa Tirppana ja huolestunut äiti.

Huolestunut äiti, aivan mahtavaa että teillä tyttö itse hakeutunut hoitoon.
Se osoittaa sen halun tehdä muutoksen, vaikka se on vaikeaa ja retkahduksia voi tulla. Kannattaa muistaa että siellä on aito halu lopettaa.
Hienoa myös että saanut pidettyä kodin, opiskelut ja vielä säästönytkin.
Eli ei ihan pohjalla voi olla jos ei kaikki rahat polteta aineisiin sitä mukaan kuin tulee. Vaan osannut ottaa vain sen verran että eläminen on helpompaa.

Tirppana, me ollaan täällä auringon alla 😊☀️
A-Klinikalle ei sisään päästy mutta soittivat meillä ja varasit ajan johonkin kk päähän. Tarvii sanoa että oli kyllä taas pettymys koko a-klinikka.
Työntekijälle kerrottiin matkasta ja miten tulee viikon katko ainakin kaikkeen.
Siihen hän vaan että voi tulla tälläisiä ongelmia tai näin voi käydä…
Eli ei ollut rohkaisemana vaan enemmänkin maalaili uhkakuvia että uskaltaako koko reissuun lähteä.

Jotenkin siellä ei osata nähdä ihmistä vaan kuten tytär sanoo ne tuntuu kuin vain lukisi jostain paperista samat asiat aina.

Ensimmäisellä kerralla petyin a-klinikallaan kun tyttö tuli hoidosta ja oli suunnitelma miten edetään niin a-klinikalta oltiin vaan ettei tuollaista tarvi ja koko homma lässähti.

Toinen kerta oli kun ne peru tytön ajan, eikä antanut uutta vaan sano että tule päivitykseen joskus.
No kun muutenkin vaikea saada mitään aikaiseksi niin ne käynnit jäi siihen.

Jotenkin sellainen fiilis että a-klinikka on vähän erilaisille ihmisille.

Mutta jos ei ole voimaa hakea apua ja sitä haluaa. Niin ehkä ei paras.

Mutta meille kävi siunaus. Töitteni kautta tapasin yksityisen terapeutin jolla kela pätevyys.
Hänen kanssa puhuttiin ja hän kuvaili tytärtäni tosi hyvin.
Sano että kuulostaa ADHD:ltä ja tuntuu lääkitsevän itseään että kestää elää.

Koska päihdeongelmainen ei voi saada terapiaa, niin pääsemme perheterapiasn jonka kautta tytär saa apua.
Pääsee ADHD tutkimuksiin ja saadaan etsittyä oikeaa lääkettä myös.

Toki tämä edellyttää tytöltä päätöstä lopettaa lääkkeiden väärinkäyttö kun saa oikeat lääkkeet.

Mutta asiat loksahtanut eteenpäin hieman 😊
Meillä on ollut mukavaa matkalla. Muutama päivä ollut heikompi vieroitusoireiden takia.
Mutta meillä lääkkeitä mukana niin kipuun, ripuliin kuin mieleen.

Hänellä on se pelko että menettääkö kontrollin jos lopettaa, kun ei ole muuta elämää tuntenut.
Pitää luopua kavereista.
Koko elämä uusiksi ja se on täysin tuntematon uusi.

Mutta meillä on ollut paljon hyviä keskusteluja.
Päätös on hänen ja siihen koitan antaa tilaa.

Asuu vielä meillä, haluaisi oman asunnon. Mutta kyllä se vähän jännittää miten käy kun viimeksi siellä roikkui aina joku.
No katsotaan hetki kerrallaan.

Juttelin sun tilanteesta tytölle ja sano että jos varastaa ja käyttäytyy huonosti niin ei voi kyllä päästää takaisin kotiin.

Voisin vielä kysellä vinkkejä mikä olisi voinut auttaa tuossa tilanteessa.
Luulen että sun rajat on hyvä juttu.
Varmasti vaikeaa mut helpottaa itseäkin kun selkeät rajat.
Ja se että heti vaan kun valmis ottamaan apua vastaan, niin olet paikalla viemässä hoitoon.

Jos teillä on ollut tytöllä jo ala-asteella ADHD piirteitä niin voi olla että lääkitsee itseään koska päässä liian kaaos.
Meillä se on pään kautta myös kropassa. Koko hermosto jännittynyt.

Jos tyttö kokisi että hei ymmärretään sun pahaa oloa ja sun ei tarvii koittaa selviytyä yksin.
Jos löytäisit esim ADHD ja nepsy piirteisiin erikoistuneen ammattilaisen jolla kela pätevyys niin katsoa olisiko mahdollisuutta saada terapiaa.

Meillä terapeutti sanoi että pääosin a-klinikalla ja nupolla yms on sairaanhoitajia. Sairaanhoitajat on usein asiakeskeisiä kun taas terapeutit ihmiskeskeisiä.
Ja erityisesti erityisherkät tarvii perhmeää kohtaamista.
Sanoi että heidät usein luokitellaan koviksi, mutta ovat vain herkempiä ja siksi se näkyy kovuutena ulos.

Kela pätevyys tai miksi sitä kutsutaan tarkoittaa että kela rahoittaa terapian.

Tälläisiä tähän hetkeen. Vähän valosampaa.
Mutta ei me vielä täysin voiton puolella olla.

[äitijokapysyyvierellä]

Tirppana, juttelin hieman tyttäreni kanssa sinun tilanteesta.

Sanoi, että parempi pitää rajat. Kyllä se jossain kohtaa kääntyy kun huomaa mitä rauhoittavat sille tekee.

Mietittiin et ainut mikä vois jeesata jos se alkais näkemään mitä kaikkea ne on tuhonnut sen elämästä.
Oma tytär pääsi niistä kun alko vihaamaan niitä. Oli niin paljon ryöstänyt siltä. Teki hallaa niin moneen ihmissuhteeseen kun muutti persoonaa.

Mut tyttö sano että pitäis olla muutama päivä ettei olisi ottanut kun juttelee.
Ei käske lopettaa vaan havahduttaa vähän huomaamaan miten ne on vaikuttanut, mitä kaikkea vienyt.

Mut tosiaan sano et lähes kaikki sen kaverit on havahtunut mitä ne rauhoittavat on tehnyt ja lopettanut.
Joko kokonaan tai siirtynyt johonkin muuhun.

Eli iso hali ja tsemppiä rajojen pitämisessä. Mää niin ymmärrän kuinka vaikeaa se voi olla. Varsinkin jos joutuu kadulle.

[Tirppana]

Heippa äitijokapysyyvierellä ja kaikki muut.

Kiitos viestistäsi. Tärkeää tietoa ja juuri kaipaa jonkun sellaisen.ajatuksia kenellä itselläänkin ongelmaa asian suhteen. Ihana kuulla, että teillä ollut hyvä reissu, jospa ei enää tarvitsisikaan tarttua muihin apuihin eli aineisiin. Kyllä nuo hyvät hetket varmasti auttaa molemminpuolin .

Meilläkin aina hyvä hetki välillä, ja ne on ne mitkä kantaa vaikeiden hetkien yli. Kotona voisi tosiaan muuten olla, mutta pitäisi olla varmuus siitä päihteettömyydestä, koska se on se milloin rajat hämärtyy. Kurja että teillä huono kokemus a-klinikasta , mutta valitettavasti meillä myös samanlainen. En oikein tiedä ketä se palvelee. Ihana, että jaksoit kirjoittaa lomaltakin, toivon teille aurinkoisia päiviä.

[Tirppana]

Omia ajatuksia availen tänne..

Kiukuttaa.. Tytär ollut enemmän yhteyksissä, ei siis bentsoja ja varmasti kannabistakin kovin vähän..Ei ole ollut rahaa. Tästä tietysti täytyisi olla tyytyväinen ettei ole lähtenyt rahoittamaan käyttöään lakia rikkomalla ja tietysti olenkin tyytyväinen. Siinäpä se sitten onkin. Asuu nyt poikaystävän luona, oma asunto on tyhjennetty, koska odotamme sitä häätöä. Olen yrittänyt saada tytärtä irtisanomaan asuntoa, mutta mahdoton tehtävä. Olen yrittänyt puhua osastohoidosta, kos mielenterveys sakkaa tai päihdekuntoutusta.. Ei lähdekumpaankaan, ei kotoa mihinkään. Silti sanoo ettei nupo käynneistä mitään apua. Ei pysty käymään koulua ei töissä, on vaan asunnossa ja liikkuu iltaisin/öisin vaikka ei käyttäisi. Pyytää rahaa ruokaan, vaatteisiin/pesuaineisiin. . Tuntuu niin raskaalta, en jaksaisi yhtään. Jaksaisin jos mentäis edes joskus eteenpäin mutta junnataan tässä samassa pisteessä aina vaan. . VÄSYTTÄÄ ja ITKETTÄÄ.

[Tirppana]

Itkettää eniten ehkä siksi, että en tosiaan enää tiedä miten voisin suttaa, kun apua ei halua. Ja harmittaa sekin, että oma olo purkautuu turhautumisena tyttöön. Oikeasti on toisesta huolissaan eikö voi ymmärtää ettei apua haeta.

[Huolestunutäiti]

Hei Tirppana ja kaikki muut uudet ja vanhat palstailijat!

En ole kirjoitellut vähään aikaan, oma jaksaminen ollut suoraan sanoen aika vähissä. Tässä alkaa, tai ei edes ala, kun oireilee jo koko perhe. Mies käy jossain traumaterapiassa, koska hänelle nousivat varmaan näiden kaikkien vaikeuksien kautta omat lapsuudessa koetut traumat pintaan ja alkoi oireilla fyysisesti. Toinen lapsi on aivan uupunut opiskeluista ja tämä nuori, joka jäi siis kiinni käytöstä, sanoo ettei käytä enää, mutta kuten on monesti todettu, luottamus on mennyt enkä tätä vielä täysin usko. No, edistystä siinä määrin, että nyt tutkitaan kaksisuuntaista tai epävakaata, katsotaan saataisiinko diagnoosia ja selitystä pahalle ololle tuolta. En tiedä. Kaiken huippuna tässä nyt vielä suunnittelematon raskaus.

Minä yritän pitää perhettä kasassa ja kaikkia pinnalla niin, että itse alkaa vajota. Mieli tekisi vain itkeä, mutta sitten joku suomalainen sisu potkii vastaan että ei helvetti, en kyllä lannistu tähän vaan tästä painellaan läpi vaikka väkisin.

Ja turha varmaan sanoa että valmistuminen on edelleen siirtynyt. Kahdesta näytöstä kiinni, että ei olisi ihan mahdoton rupeama.

Että tämmöistä.

En jaksanut lukea kaikkea mitä olette kirjoitelleet, toivon vain sydämestäni että teillä kaikilla on enemmän hyviä päiviä kuin huonoja.

T:huolestunutäiti

[Tirppana]

Heippa huolestunytäiti pitkästä aikaa, halit sinne. Tietysti myös kaikki muut.

Olen niin toivonut, että teille kuuluisi parempaa, kun et ole käynyt. Että elämän olisi täyttänyt paremmat asiat. Tuo jatkuva epäileminen on juuri rankkaa, mutta hyvä asia, että nyt tutkitaan. Toivotaan, että sieltä selviäisi jotain. Rankalta kuulostaa koko perheen elämä,voimia teille kaikille.

Meillä oli jo alaikäisenä epäilys tyttären kaksisuuntaisesta, koska minun äidillä se on ollut. Sellaista diagnoosia ei vaan helpolla laiteta varsinkaan alaikäisenä ja kun tuo adhd siellä myös sekoittaa . Sitten onkin päihteet tullut mukaan ja kaikki diagnosoinnit jääneet , koska päihteet mukana. Nyt kyselin mahdollisuutta psykoterapiaan, mutta se vaatisi myös päihteettömyyttä ja sitoutumista joka viikkoiseen käyntiin. Nyt minusta meillä alkaa olla tilanne ettei tytär kävisi missään, korkeintaan myöhään illalla/yöllä. Eilen piti nähdä ja käydä ostamassa talvitakki niin senkin perui koska oli nukkunut huonosti, vaikka oli siis ihan mukava meno. Rahaa ei ole niin ei myös päihteitä ainakaan kovin suurissa määrin.

Mistä te saitte tutkimukset huolestunutäiti? Tytär ilmeisesti ollut päihteetön? Miksi näitä sairauksia alkoivat epäilemään?

Kirjoittele ja kaikki muutkin, kun jaksatte.. voimia kaikille. Tänään itsellä hiukan helpompi hengittää, yritän pitää sen yllä edes tämän päivän.

[äitijokapysyyvierellä]

Hei Tirppana.

Tuo että liikkuu vain öisin ja mukaviinkaan juttuihin ei saa liikkeelle kuulostaa tosi tutulta.

Meillä esim tyttö rakastaa huvipuistoa mutta kesällä jäi kaikki tuo kiva välistä kun ei pystynyt mihinkään lähtemään.

Rahasta. Ihmeellisesti sitä aina jostain taiotaan päihteisiin.
Jos ei muuta niin kavereilta velkaa yms.

Sanoitko sää joskus siitä että joku oli heittänyt vinkin että muistuttaa lasta vain siitä terveestä elämästä.
Muistuttelee hyvistä hetkistä.
Puhuu päihteiden ulkopuolelta asioita.

Kun mietin omaa polkua on se ollut jotenkin:
Häpeä
Syyllisyys
Pelko
Kontrolli
Vierellä olo tai miten tätä kuvailisi.

Joskus tulee kova huoli ja koittaa nousta kontrolli uudelleen.
Mutta sitten aina koitan sanoa että sää olet aikuinen ihminen.
Autan kaikin tavoin sua raitistumisessa mutta en tee sun puolesta päätöksiä.

Muistutan myös usein siitä päätöksestä että haluaa päihteettömän elämän.
En pakota siihen. Sanon että itse valitset mutta muista että mitä oikeasti haluat.

Tosi vaikea on päästää toisesta irti kun toinen ei olekkaan aikuinen vaikka on aikuinen.
Ei osaakkaan huolehtia itsestään.

Meillä tuntuisi asiat menneen vähän eteenpäin.
Mutta tosiaan eletään hetki kerrallaan.

Iso hali teille❤️

Ps. Kannattaa katsoa välillä vaikka selviytymistarinoita. Voi nostaa toivoa.
Toivo ei ole koskaan turha.

[Vieras]

Hei,

Uni ei tule niin vastailen Tirppana sun kysymyksiisi. Ja halaus muuten sinnekin, kävin lukemassa noita aikaisempia kirjoituksiasi.

Mutta, tyttärellä jo ahdistukseen yksi diagnoosi ja nyt alkoi puhumaan olostaan ja siitä miten mielialat muuttuvat kovastikin. Järjestettiin sitten ihan yksityisen kautta hyväksi tietämälleni psykiatrille joka sitten alkoi epäillä kaksisuuntaista ja pisti lähetteen eteenpäin. Sieltä sitten soittivat ja epäilevät nyt jompaa kumpaa ja alkavat tutkia asiaa. Tytär siis ollut joko päihteetön tai ei ole kertonut jos on jotain poltellut. Nyt sitten tämä viimeisin yllätys, maanantaina saadaan tietää miten pitkällä ja varmaankin että mitä aikoo tehdä. Täysi-ikäinen niin eipä tässä voi kuin olla tukena.

Täälläkin ihmetelty tuota yöelämistä, pahimpina aikoina oli ihan käsittämätöntä. Työ nyt onneksi pitää jotain rytmiä yllä.

Äitijokapysyyvierellä, tuo on hyvä muistuttaa normaalin elämän hyvistä puolista. Kaikesta siitä mitä olisi ihanaa kokea pää ja mieli selvänä ja kirkkaana. Nähdä maailmaa ja nauttia elämästä.

Parempia päiviä meille kaikille!
T:huolestunutäiti

[Tirppana]

Heippa.

Täällä tytär kävi eilen nupolla, siellä sai tiedon, että käynnit siellä loppuu ilmeisesti keväällä, kun 20-vuotta täyttää. Tyttärellä tullut olo ettei kukaan ota häntä siellä tosissaan vaan häntä pidetään lähinnä päihteidenkäyttäjänä. Olivat kyllä sieltä tehneet huoli ilmoituksen, psykiatri ja sairaanhoitaja yhdessä, mutta kukaan ei ole ottanut yhteyttä sosiaalitoimesta. Mistä siinäkin kyse? Olen miettinyt minäkin tuota yksityistä puolta, koska tyttärellä myös vakuutus. Päihteidenkäyttö on käsittääkseni nyt vähäistä, koska rahaa ei ole. Tytär myös pitää meihin yhteyttä paljon ja kertoilee asioistaan eli sekin puoltaa sitä. Ystävä, joka bentsoja on auliisti tarjoillut tai lainaillut, on nyt vähän sivussa. Nyt ei ole mitään tuloja. Ovat muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen uuteen asuntoon, mutta nyt jo mietin mitä siitä tulee. Poika ilmeisesti pääsee nyt töihin, mutta jos tytär olisi saanut toimeentulotukea luulen, että poikkiksen tulot otetaan huomioon ja sitten ei varmaan saa. En oikein tiedä mihin kehoittaa tytärtä nyt hakeutumaan, sosiaalitoimeen kehoitin nyt ottamaan yhteyttä. Pari vuotta mennyt nyt näiden päihteiden kanssa ja se tehnyt tehtävänsä. Niihin kahteen vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista ja se syönyt kyllä tyttären itsetuntoa mukavasti. Tuntuu, että hän haluaisi jo nousta, mutta ei usko itsestään olevan mihinkään. Vähän ehkä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, yhdistettynä ahdistukseen ja tähän kaikkeen muuhun. Mutta, vaikka tavallaan mikään ei ole nyt hyvin, silti pieni toivo on herännyt. Tytär itsessään herättää pientä toivoa. Kävimme yhdessä elokuvissa ekaa kertaa viiteen vuoteen ja se oli mukavaa.

huolestunutäiti ,mihin psykiatri yksityiseltä lähetti lähetteen eteenpäin? Tehtiinkö tutkimukset yksityisellä puolella? Miten teidän maanantai meni? Isoja asioita tyttärellesi, mutta myös koko perheelle. Diagnoosi on aina lopulta helpotus, löytyy selvyys käytökselle ja asioista voi ottaa selvää. Helppoja asioitahan nuo ei silti ole, eikä diagnoosejakaan helppo ole hyväksyä. Lähetän teille paljon voimia ja uskoa, että lopulta asiat järjestyy. Hienoa, kun tyttäresi on pystynyt olemaan päihteetön, se jo itsessään on iso saavutus. Äitini, kun sairasti kaksisuuntaista. Hänen kuoltuaan kysyin hänen psykiatriltaan alkoholiriippuvuuden ja kaksisuuntaisen yhteydestä. Hän kertoi, että monet kaksisuuntaista sairastavat sairastuvat myös riippuvuussairauksiin, koska esim. äitini tapauksessa alkoholi ensin helpotti oireita kunnes siitäkin tuli ongelma.

äitijokapysyyvierellä, tuo sinun polku kuulostaa kovin samalta kuin omani. Tuo kontrolli tosiaan vaikein nujertaa. Nytkin, kun tyttärellä ei mitään toimeentuloa alan heti miettimään miten auttaa. Tässä tilanteessa kuitenkin mietin onko parasta etten lähde auttamaan ominpäin nyt yhtään. Annoin ohjeen soittaa sossuun aikaa jos he neuvoisivat eteenpäin. Jos minä lähden taas auttamaan laskuissa ja muissa , lähteeko hakemaan apua jos vähän sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne. helpompi jäädä kotiin ja se nyt pahinta kuitenkin. Tietysti voin mennä mukaan sossuun, kunhan saa varattua aikaa. Annan aikuisen itse pähkäillä ja neuvon jos kysytään. Näin nyt ja seuraavassa hetkessä ottamassa lainaa maksaakseni ulosotot, psykoterapiat jos kela ei niitä korvaa ym. Onneksi järkeni on vielä voittanut ja olen saanut joka kerta itseni nukkumaan yön yli ja pohtimaan asiaa. Todennut sitten ettei se tytärtä nyt auta. Hän on suossa josta on nyt löydettävä oma tie ylös. Haluan uskoa, että se löytyy ja sitten hän vahvempi kuin moni muu. Vierellä kuljetaan. Miten teillä loman jälkeen arkeen paluu sujui? Lomalla kuitenkin oli päihteetön mikä hienoa, antoiko yhtään ajatusta että jatkaisi samaa linjaa myös kotona? Jaksat aina olla niin kannustava, kiitos siitä.

Tyttärellä ensi viikolla aika a-klinikalle, pidetään peukkuja, että sinne pääsee ja siellä joku tolkullinen ihminen vastassa. Jaksamista ja haleja ihan meille kaikille, lopussa kiitos seisoo.

[Tirppana]

Huolestunutäiti, piti vielä lisätä tuosta raskaudesta. Se on myös yksi isoja asioita, joka varmasti aiheuttaa mielen myllerrystä. Meillähän myös oli se raskaus alkuvuodesta tyttärellä väkivaltaisen poikaystävän kanssa. Päätyi sitten keskeytykseen. Se oli mielestäni vastuullinen ratkaisu meidän tilanteessa, mutta kyllä edelleen tytär asiasta puhuu. Sekin jätti jäljet, varsinkin kun tytär aina toivonut omia lapsia. Ei helppoa siis sekään. Tsemppiä minkä päätöksen tytär tekeekään.

[äitijokapysyyvierellä]

Moi Tirppana.

Meillä meni tosiaan matka hyvin. Sai kevyitä rauhoittavia mukaan ja ne ovat kyllä olleet oikea ratkaisu.
Estänyt sitä fyysistä hermoperäistä epämukavuutta mitä on ja samalla rauhoittanut mieltä.
Mutta ei ole tehneet yhtään humalaa tai muuttanut käytöstä yms.

Tytär kipuili matkalla lopetus pääätöksen kanssa koska tietää ettei reseptillä tätä lääkettä saa jos jatkaa piikittämistä tai muiden käyttöä.

Paljon me käytiin asioita läpi.
Ja lopulta hän tajusi että pelkää tuntematonta. Koska ei tiedä miltä selvä ja terve elämä näyttää.
Kokee että nyt kontrolli elämästä ja jos muuttaa elämän niin luopuu kontrollista ja se pelottaa.

Iso juttu tajuta ja samalla ymmärtää ettei riippuvaisena oikeasti mitään kontrollia ole elämästä.

Tytär sanoi että pari kertaa on sortunut ( kerran ostamaan ) subua.
Muuten on piikkihimoon piikittänyt vain vettä.

Koittaa olla ilman tuota koska haluaa eroon ja asioita eteenpäin.

Toki kannabista polttelee. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Siitä en stressaa, uskon että se jää pois kun muu elämä tulee kuntoon.

Mutta hienosti silleen että ennen matkaa ei yli 5kk ollut päivääkään piikittämättä.

On myös tavannut nyt kaveria joka ollut hetken kuivilla ja toista kaveria joka ei käytä Alkon lisäksi muuta.

Tää hänen pahin käyttökaverinsa on myös alkanut miettiä lopusta kun tapasi pojan joka ei käytä.

Eli paljon positiivista.
Toki toivon että olisi jo kokonaan ollut vain reseptilääkkeillä. Mutta sitä kohden 🙏

Lisäksi se että tyttö alkaa terapeutin kanssa tapaamaan kerran viikossa. Se on mahtava juttu.

Tosiaan voisit selvittää onko teillä päin kelan piiriin kuuluvia terapeutteja jotka tekisivät perheterapiaa.

Voisitte vaikka tytön kanssa tutustua henkilöihin ja katsoa ketä ymmärtää tyttöä.

Meillä saatiin tuon tahon kautta eteenpäin se lääkitys ja jos hyvin menee niin se ADHD tutkimus. Luultavasti meillä tyttö lääkitsee huumeilla omaa hermostoaan.

Jos löydätte tyypin ketä tekisi perheterapiaa ja haluisitte sitä sinulle. Siinä samalla tyttö saisi apua ihmiseltä ketä ymmärtäisi häntä.

Aivan ihana juttu tuo että olitte elokuvissa ❤️ niin ymmärrän kuinka iso asia tuo on.

Joo, älä anna rahaa. Mutta jos jotain haluaa tehdä niin koittaa saada apua yksityiseltä.

Varsinkin jos teillä on ollut epäilyjä jo nuorempana mielen haasteista niin helposti jää julkisella puolella jalkoihin.

Se mitä tarvii julkisesta puolesta kehua on miten ne hoitaa tuon hepatiitin. Tyttö kun sai sen kaveriltaan piikistä aikanaan niin siihen valtio kustantaa lääkkeet ja todella mukavia ihmisiä siellä ollut meitä vastassa.

Mutta tosiaan iloitaan hyvistä hetkistä ja uskotaan että ne ovat vain lisääntymään päin 😇