Heippa.
Täällä tytär kävi eilen nupolla, siellä sai tiedon, että käynnit siellä loppuu ilmeisesti keväällä, kun 20-vuotta täyttää. Tyttärellä tullut olo ettei kukaan ota häntä siellä tosissaan vaan häntä pidetään lähinnä päihteidenkäyttäjänä. Olivat kyllä sieltä tehneet huoli ilmoituksen, psykiatri ja sairaanhoitaja yhdessä, mutta kukaan ei ole ottanut yhteyttä sosiaalitoimesta. Mistä siinäkin kyse? Olen miettinyt minäkin tuota yksityistä puolta, koska tyttärellä myös vakuutus. Päihteidenkäyttö on käsittääkseni nyt vähäistä, koska rahaa ei ole. Tytär myös pitää meihin yhteyttä paljon ja kertoilee asioistaan eli sekin puoltaa sitä. Ystävä, joka bentsoja on auliisti tarjoillut tai lainaillut, on nyt vähän sivussa. Nyt ei ole mitään tuloja. Ovat muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen uuteen asuntoon, mutta nyt jo mietin mitä siitä tulee. Poika ilmeisesti pääsee nyt töihin, mutta jos tytär olisi saanut toimeentulotukea luulen, että poikkiksen tulot otetaan huomioon ja sitten ei varmaan saa. En oikein tiedä mihin kehoittaa tytärtä nyt hakeutumaan, sosiaalitoimeen kehoitin nyt ottamaan yhteyttä. Pari vuotta mennyt nyt näiden päihteiden kanssa ja se tehnyt tehtävänsä. Niihin kahteen vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista ja se syönyt kyllä tyttären itsetuntoa mukavasti. Tuntuu, että hän haluaisi jo nousta, mutta ei usko itsestään olevan mihinkään. Vähän ehkä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, yhdistettynä ahdistukseen ja tähän kaikkeen muuhun. Mutta, vaikka tavallaan mikään ei ole nyt hyvin, silti pieni toivo on herännyt. Tytär itsessään herättää pientä toivoa. Kävimme yhdessä elokuvissa ekaa kertaa viiteen vuoteen ja se oli mukavaa.
huolestunutäiti ,mihin psykiatri yksityiseltä lähetti lähetteen eteenpäin? Tehtiinkö tutkimukset yksityisellä puolella? Miten teidän maanantai meni? Isoja asioita tyttärellesi, mutta myös koko perheelle. Diagnoosi on aina lopulta helpotus, löytyy selvyys käytökselle ja asioista voi ottaa selvää. Helppoja asioitahan nuo ei silti ole, eikä diagnoosejakaan helppo ole hyväksyä. Lähetän teille paljon voimia ja uskoa, että lopulta asiat järjestyy. Hienoa, kun tyttäresi on pystynyt olemaan päihteetön, se jo itsessään on iso saavutus. Äitini, kun sairasti kaksisuuntaista. Hänen kuoltuaan kysyin hänen psykiatriltaan alkoholiriippuvuuden ja kaksisuuntaisen yhteydestä. Hän kertoi, että monet kaksisuuntaista sairastavat sairastuvat myös riippuvuussairauksiin, koska esim. äitini tapauksessa alkoholi ensin helpotti oireita kunnes siitäkin tuli ongelma.
äitijokapysyyvierellä, tuo sinun polku kuulostaa kovin samalta kuin omani. Tuo kontrolli tosiaan vaikein nujertaa. Nytkin, kun tyttärellä ei mitään toimeentuloa alan heti miettimään miten auttaa. Tässä tilanteessa kuitenkin mietin onko parasta etten lähde auttamaan ominpäin nyt yhtään. Annoin ohjeen soittaa sossuun aikaa jos he neuvoisivat eteenpäin. Jos minä lähden taas auttamaan laskuissa ja muissa , lähteeko hakemaan apua jos vähän sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne. helpompi jäädä kotiin ja se nyt pahinta kuitenkin. Tietysti voin mennä mukaan sossuun, kunhan saa varattua aikaa. Annan aikuisen itse pähkäillä ja neuvon jos kysytään. Näin nyt ja seuraavassa hetkessä ottamassa lainaa maksaakseni ulosotot, psykoterapiat jos kela ei niitä korvaa ym. Onneksi järkeni on vielä voittanut ja olen saanut joka kerta itseni nukkumaan yön yli ja pohtimaan asiaa. Todennut sitten ettei se tytärtä nyt auta. Hän on suossa josta on nyt löydettävä oma tie ylös. Haluan uskoa, että se löytyy ja sitten hän vahvempi kuin moni muu. Vierellä kuljetaan. Miten teillä loman jälkeen arkeen paluu sujui? Lomalla kuitenkin oli päihteetön mikä hienoa, antoiko yhtään ajatusta että jatkaisi samaa linjaa myös kotona? Jaksat aina olla niin kannustava, kiitos siitä.
Tyttärellä ensi viikolla aika a-klinikalle, pidetään peukkuja, että sinne pääsee ja siellä joku tolkullinen ihminen vastassa. Jaksamista ja haleja ihan meille kaikille, lopussa kiitos seisoo.
