[äitijokapysyyvierellä]

Moikka.

Vastailen paremmin myöhemmin mut tälleen vain nopeasti tuli mieleen vastata miten mää teen.

Jos joku kysyy esim miten lapset niin sanon että vanhemmalla vähän haasteita. Jos joku kysyy tarkemmin niin sanon että ahdistusta.

Esim sukulaisille ketä ei tiedä enempää, tietää että toisella haasteita ja ahdistusta. Siksi asuu kotona ja ei töissä.

Palailen taas 😊
Jaksuhali sulle Tirppana.

[Tirppana]

Heippa äitijokapysyyvierellä.

Kuulostaa aika samalta kuin minun vastaukset. Välillä tekisi mieli sanoa, että kannabista ja bentsoja menee ja katsoa mitä tapahtuu, jospa antaisivat olla. Töissä vaikeinta, olen ollut samassa paikassa kolmattakymmenettä vuotta ja lapset syntyneet kaikki siellä ollessa. Tottakai kaikki kyselee lapsista ja puhuu lapsista. Nyt, kun alkaa keskustelu lapsista, mulle tulee aina kiire muualle.
Arvaa harmittiko, kun viikolla kävimme nuorisopsykiatrian lääkärikäynnillä. Vaihdoin työvuoroa, jotta pääsin mukaan ja mikä mua sitten odotti tyttö Jon pupillit oli kuin nuppineulanpää, opioideja otettu. Olin niin pettynyt ja surullinen. Eka kerta, kun on ottanut jotain lääkörikäynnille mentäessä. Varmasti lääkärikin näki. Nyt aloitetaan tutkimukset kaksisuuntaisen ja epävakaan persoonallisuushäiriön arvioimiseksi.

Mutta, että opioideja..mitä vielä..loppuuko tämä koskaan. Välillä jaksan hyvin, välillä tuntuu etten enää pidä yhteyttä koko tyttöön. Raha ei ole tärrkeintä, mutta kyllä mua sekin harmittaa, että itse tekee pitkiä päiviä jotta saa maksettua tytönkin elämää. Puhelimet, bussit, ruoat, pesuaineet. Sekin vielä menisi jos tietäisi auttavansa opiskelijaa joka olisi pienillä rahoilla mutta opiskelisi niin ilman muuta auttaisin. Nyt vien satasella ruokaa ja pesuaineita, lääkkeitä. Ruoat jää osin jääkaappiin jotka heitän sieltä roskiin kantaessani uutta ja lääkärin määräämiä lääkkeitä ei käytä varmaan kukaan. Kyllä keksisin muutakin käyttöä rahalle ja vielä kun loppua ei näy. Kuukaudesta toiseen tätä samaa, nyt marraskuun vuokran maksoi..vau. Eka kerta 16kk. Joskus vaan väsyttää ja tekisi mieli luovuttaa. Jos ne päihteet niin hyvän olon tuo, ei mulla ole mitään millä taistella vastaan . Selvässä maailmassa vastassa todellisuus ahdistuksesta, masennuksesta, ulosotosta, menetetyistä ystävistä, törttöilyt jne.

Tällaista pikkujoulu fiilistä tällä kertaa.

[Tirppana]

Ja silti suurin pelko etten enää ikinä nää sitä mun tyttöä, saa halata ärhäkkää pikkumyytä jolla kultainen sydän.

[äitijokapysyyvierellä]

Moikka Tirppana.

Kyllä se tyttö siellä on ja uskon ettö vielä se tulee sieltä kaiken takaa esiin.

Meillä tosiaan tuo oma tyttö siirtyi tänä vuonna rauhoittavista opioideihin.
Toki lääketieteellisesti se on pahempi. Erityisesti kun se opiaatti alkaa menee piikillä suoneen, eikä enään impaten nenän kautta. Siten varmaan sun tyttö on ottanut.

Mutta kaikesta huolimatta oma tytär on tullut takaisin. Kun lopetti rauhoittavat on ollut pääosin oma itsensä. Käyttytyy, huomion toisten tunteen, pitää minkä lupaa.

Mutta toki riippuvuus on voimakas tuossa opiodeissa. Tytär sanoo että se riippuvuus vie kaiken ajattelun ja rahat. On sellainen himo, että ptiää saada. Itse aineesta ei saa enään mitään nousuja. Se on vain se pakkomielle saada. Ja kun sitä tottelee, saa siitä jonkun tyydytyksen vaikkei aine enään sitä anna.

Opiodeissa on tosiaan niin että toleranssi nousee nopeasti ja pian se annos ei enään anna sinulle mitään oloja. Lopulta voi käyttää vaikka kuinka ja silti se ei anna enään mitään. Tarvitset sitä vain että pystyt elämään.
Lääkärin mukaan vaikempia päästä irti.

Mutta tosiaan lohdutukseksi että tämä ei sekoita päätä. Sen jos saisit tyttärelle puhuttua ettei käyttäisi näitä kahta sekaisin, että jos jotain käyttää niin vain yhtä ainetta kun ovat keskenään vaarallisia.

Tosi hyvä että tulee tutkimuksia. Koska luultavasti alkanut käyttämään kun huomannut että helpottanut oloa.
Rauhoittavilla taidetaan usein paeta oireita ja tunteita.

Meillä terapeutin kanssa kokeilu olla keskittymättä päihteisiin ja keskittyä että tyttö saisi elämään sisältöä ja löytäisi uusia ajatuksia ja unelmia. Että lähtisi liikkeelle.

Tosiaan ei tyttö oikein mitään tee. Välillä aktiivisempia aikoja että näkee kavereitakaan. Muuten pitkälti kotona ja nukkuu pitkään.
Hän kuvaa myös että pää ajattelee että pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei saa tehtyä/ aikaiseksi aloittaa. Ilmeisesti tuo on yksi adhd oire myös.

Tunnistan sun kuvauksista sen hyvin kun on niin vaikea päästää irti kun toinen ei ota itsestään vastuuta. Sit tulee sen ajatus et päästän sit kokonaan irti, mut se ei onnistu ja tuskin on edes hyväksi kelleen.
Pitää vaan löytää se paikka että koitan päästää irti elämästä toisen puolesta tai korjailemalla virheitä. Olen vain häntä varten kun tarvii ja muuten olen äitinä, joka pitää yhteyttä tyttäreensä.

Mulla on nyt hyvä fiilis. Fiilis toki välillä vaihtelee. Mutta päivä kerrallaan, ihmettä odotellen.

[Tirppana]

Heippa äitijokapysyyvierellä

Aikaa on taas vierähtänyt, Bentsoista joskus tytär sanonutkin, että tarkoitus on ettei tunne mitään ettei ole niin ärsyttävän herkkä. Yrittää siis kovettaa itseään. En tarkkaan tiedä onko bentsoja nyt mennyt, mutta muutaman päivän oli ollu päihdepsykoosin kaltaisessa tilassa. Uskoi, että asioita tapahtuu vaikkei tapahdukkaan. Saa ihmiset huolesta sekaisin, kun viestittelee aivan puuta heinää. Minä sain tästä tietää vasta, kun oli nukkunut vuorokauden ja olo alkoi helpottua. Nyt tyttärellä ekaa kertaa tullut ajatus hoitoon lähdöstä. Huoli ilmoituksen olen tehnyt, nyt tarvitsisi päästä a-klinikalle, sieltä katkolle ja sieltä kuntoutukseen. Toivoa, että joka paikassa olisi oikeasti työnsä tärkeäksi kokeva ihminen eikä joku joka pitää vaan narkkarina ja kohtelee vielä kuin kakkosluokan kansalaista. Toivoa kuitenkin edes pienen hiukkasen verran.
Itse olen edelleen aika väsynyt ja surullinen, jotenkin tuntuu, että menettää tuota tyttöä pala palalta ja sen lisäksi vielä itselle tärkeitä ihmisiä. En tiedä onko se todellista vai vaan tunne tai oma pelko. Jotenkin tuntuu, että ihmiset häviää vierestä. En odota keneltäkään ratkaisua tyttären tilanteeseen, mutta toki ymmärrän etten ole hilpeintä seuraa. Välillä olen kovin pettynyt ja mietin onko oman perheen lisäksi ketään ketä kiinnostaa mitä kuuluu ja välillä taas ajattelen, että kaikilla omiakin murheita ja saattaa vaan olla käpristynyt sinne omaan kotiin kuten minäkin. Välillä ajattelen etten pidä yhteyttä minäkään, ihan sama. Seuraavassa hetkessä olen lähdössä käymään ystävän luona, että mitä kuuluu. Sekavaa eikö? Toisaalta vaikka menettäisin kaikki ihmiset minkä minä sille voin, että tytär päihderiippuvainen ja elämä valitettavasti pyörii osittain ja aika isostikkin tyttären ympärillä. En saa itseäni pikkujoulufiilikseen vaikka mitä tekisin. Kai sitä on masentunut ja sääliikin itseään.. masentavaa seuraa olen siis täälläkin ..joulusta kuitenkin tykkään ja yritän pienillä jutuilla tuoda sitä omiin päiviin.

Toivottavasti tytär voi teillä edelleen kohtuullisesti ja sulla hyvä vire päällä.. ihanaa joulukuuta teille❤️

[Vieras]

Hei Tirppana,

Mitä teille kuuluu? Olette olleet usein mielessäni vaikkei mukamas ole aikaa ollut käydä täällä. Pääsikö tyttäresi hoitoon? Miten oma jaksamisesi?

Meillä tyttären raskaus etenee ja hän jopa nyt joulukuussa vihdoin myös valmistui! Uskon, tai haluan uskoa että ei ole raskausaikana nyt käyttänyt mitään. Mutta skeptisesti sitä ajattelee että johtuuko pirteys ja reippaus jostain muusta kuin puhtaasta elömänilosta.

Toivon että teillä olisi asiat menossa prempaan suuntaa, ja toivon että käyt täällä välillä kertomassa kuulumisiasi.

Jouluterveisin,
Huolestunutäiti

[Tirppana]

Olipa kiva kuulla kuulumisianne Huolestunutäiti. Ihana, että raskaus etenee hyvin ja uskon, että pirteys ja elämänilo mikä nyt tyttärelläsi näkyy on aitoa. Luottamus vaan kestää tulla takaisin vaikka sen menettääkin hetkessä . Kai sen epävarmuuden tunteen kanssa oppii elämään, kunhan ei anna sen hallita elämää. Helpommin kyllä sanottu kuin tehty.

Itse juuri ajattelin, että vaikka kaikki selviäisi nyt kuin taikaiskusta, ei oma oloni helpottaisi yhtä nopeaan. Kantaisin mukanani pelkoa ja epävarmuutta edelleen. Meillä tyttärellä aloitettiin tutkimukset epävakaasta ja toistaiseksi kaikki merkit viittaa siihen . Päihteitä käytetään edelleen, enimmäkseen kannabista. Asuu nyt poikaystävän kanssa joka sekään ei nyt ihan autoista ole. Päihteitä, kortitta ajoa , riitoja jne. Tytär pitkästä aikaa mielessään, kun tutkimukset aloitettiin eli siihen toivoon nyt ripustaudun minäkin. Tytär tulossa huomenna kotiin ja sukuloimaan ja kyllä minä vähän jännitän miten tyttären hermot riittää ja pystyykö tulemaan, päihteiden vaikutuksen alaisena ei tarvi tulla. Toisaalta kuitenkin odotankin, jospa kaikki voisivat olla edes yhden päivän niinkuin ennen, ilman huolta. Kiva, kun kävit viestittelemässö. Sinulla viimeinen joulu vain äitinä ensi vuonna olet myös isoäiti . Ihanaa joulua teille ja köy kertomassa kuulumisianne.

Tirppana

[Järkyttynyt äiti 58]

Uutena tulokkaana tälle foorumille, olen lukenut teidän viestejänne. Tarinat tuntuvat kovin tutuilta, olen elänyt muutaman vuoden autuaan tietämättömänä, mitä 22v poikani puuhastelee. Järkytyävä shokki tuli toissa kesänä, kun selvisi, että käytti juurikin opiodeja, hassista, kaiken laisia kovia särkylääkkeitä ja ihan mikä vain kelpasi, millä pään saa sekaisin. Kun asui jo omassa asunnossa, luulin, että ainoa pahe oli nuuskan käyttö. Kymmeniä tuhansia velkaa huume välittäjille, viimriset kävivät " velka perijät hakemassa syksyllä 2022. Jos ri rahoja tule, niin tulee " rumaa jälkeä" oli viesti. Alkuun saimme pojan käymään jopa klinikalla 2 kertaa, mutta kieltäytyy hpitoon lähdöstä. Nyt tätä tressiä kestänyt 1,5 vuotta, alkaa omat voimavarat loppumaan. Kaikki säästöt on mennyt, osannut kiristää itsemurha uhkailulla rahaa. En ymmärrä mitä kautta saavat kymmeniä purkkeja vahvoja kipulääkkeitä, subutex.a. Tätä kurkkua kuristavaa tunnetta, itkua, masennusta itsellä koko ajan, tuntuu että koko elämä lipuu ohitse. Voiko äitinä päästää irti, kun ei suostu lääkäriin, ei terapiaan, ei kiinnosta kuulemma miten me vanhemmat tästä kärsimme. Itsellä on terapeutti suositellut vertaistuki ryhmää, rohkeus vielä puuttuu mennä mukaan.

[äitijokapysyyvierellä]

Moikka järkyttynyt äiti ja muutkin.

Olette olleet mielessä. En ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne.

Meillä tilanne aika sama.
Paljon positiivisia päiviä. Tytär itsensä paitsi ettei tee mitään ja toki ajatukset pyörii aineiden hankinnassa.

Pari rauhoittavien repsahduksia ollut ja sitä kyllä vihaan. En vaan kestä sitä kun tyttö ei ole yhtään oma itsensä silloin.
Onneksi ei ole jäänyt päälle.

Katsoitteko se Maria vietolan dokumentin huumeet jakson?

Katsoin itse eilen. Jotenkin lämmitti sydäntä että siinä oli äiti tämän tytön tukena.
Ja jotain samaa tytön käytöksessä oli kuin omankin vaikka sillä se aine teki varmasti pahemmat fyysiset oireet.

Siinä oli myös se pojan äiti joka kerto elämästään addiktin äitinä.

Järkyttynyt äiti tänne kannattaa kirjoitella omia tuntoja. Vaikka porukkaa käy aika harvoin.
Ja ryhmä voisi tehdä hyvää.
Rohkaisen kokeilemaan.

Itse en ole ryhmässä käynyt mutta huomaan että joku häpeä tai joku on irrottanut että nykyään voin sanoa lapseni huumeongelmasta jos se on keskustelussa oleellista ja ihminen kykenee sen tiedon vastaanottamaan.

Meillä tytär on puhunut että tämä vuosi alkaisi eri tavalla.
Me mennään nyt yhdessä matkalle, jollei mitään estettä tule.
Se tekee aina hyvää.
Lisäksi terapia on nyt alkanut.

Tytär on miettinyt myös katkoa itse. Oli jo menossakin ennen matkaa mutta ei sitten uskaltanutkaan vielä.

Pienen pieniä askelia näkyy ehkä parempaan.

Omassa voinnissa ehdottomasti parempi. Toki jos tytär vetää itsensä ihan huonoon kuntoon niin kyllähän se käy myös oman voinnin päälle.

Välillä ärsyttää, välillä kaikki on hyvin. Välillä uskoo, välillä turhautuu..
Tunteet vaihtelee. Ja niin kai se kuuluukin.

Koitan pitää suhteen avoimena.
Teen varmasti hurjasti virheitä. Varmasti mahdollistaa käyttöä esim lainaamalla rahaa ( en suostu antamaan, otan velkani heti kun saa tuet )
Mutta olen suostunut lainaamaan. Ettei olisi velkaa ympäri kyliä.

Hali ja voimia teille kaikille ketä kirjoitatte ja kaikki ketä vain luette näitä.
Ette ole yksin.

[Tirppana]

Heippa järkyttynyt äiti 58 ja äitijokapysyyvierellä.

Täällä tosiaan aika hiljaista, mutta käyn aina katsomassa josko joku kirjoittelee.

Tuo huumeiden/lääkkeiden ilmitulo oli meillekin todellinen shokki, siitä alkoi loputtomat epätoivoiset pelastamisyritykset. 2 vuotta tämä ollut meidän tiedossa, se pitänyt sisällään, kannabista, bentsoja, opioideja ja muutakin muttei säännöllisesti , iv:sti ei mene mitään. Parisuhteita, pahoinpiteleviä poikaystäviä, ei toivottu raskaus, kortitta ajo päihtyneenä, käräjäoikeus, ulosotto. Terveen nuoren vanhempien korviin jäätävä lista mistä ei voisi selvitä. Meillä takana kaksi vuotta, pelko ja epävarmuus ovat pysyviä kavereita joita hiukan oppinut hallitsemaan etteivät pääse ottamaan yliotetta , Suru nuoren puolesta miksi jonkun elämä niin vaikeaa. Mekin olemme maksaneet tyttären laskuja, sakkoja alkuun. Yritimme herätellä vastuunkantoon, sillä seurauksella että suuria summia meni kankkulan kaivoon. Sitten oli.lopetettava, jotta itse ei joudu taloudellisiin ongelmiin. Tänään pitkästä aikaa annoin tyttärelle rahaa, kun passi oli viime kesästä lähtien panttina velasta. Nyt jännitän pitääkö tytär sanansa ja hakee passin. Nyt jo tiedän oman pettymykseni olevan valtava jos ei niin tee. Yritän pitää tyttäreeni yhteyttä useamman kerran viikossa, vaikeus on tytär saada hoitamaan asioitaan.

Kysymykseen voiko äitinä päästää irti vastauksen tiedät sinä ja se on oikea päätät niin tehdä tai et. Tärkeintä on olla itselle ja omille tunteille rehellinen. Itse olen välillä vihannut tytärtä, kun on pilannut meidän kaikkien elämän. Ottanut välimatkaa ja todennut etten vihaa tytärtä vaan vihaan niitä huumeita, jotka muuttaa lapseni joksikin aivan muuksi. Sallin itselleni välimatkan, kun huomaan päivieni pyörivän vain tyttäreni ongelmien ympärillä. Keskityn muuhun perheeseen, koitan nähdä muita ihmisiä, käydä syömässä ja tehdä itselle mukavia asioita. Sitten jos tytär osoittaa halua jonkun asian hoitamiseen tai haluaa puhtaasti tulla käymään, päästän taas lähelle. Kunnes taas kuormitun liikaa ja välimatka tarpeen.

Kuten äitijokapysyyvierelläkin sanoi tunteet vaihtelee kuten päivätkin. Hän pystynyt tyttären kanssa vielä asumaan jopa.saman katon alla. Meillä se ei mahdollista, koska alaikäisiä myös kotona ja päihteiden mukanaan tuoma arvaamattomuus ei mahdollista.

Voimia meille kaikille, minäkään en ole osannut vielä vertaisryhmään mennä, vähän arka olen yksin menemään. Kait pitäisi rohkaistua.

Tirppana

[Tirppana]

Niin ja kysyit, että mistä näitä päihteitä saa niin netistä tilaamalla vaikka kotiovelle. Helpompaa kuin alkoholin hankinta. . Tytär joutui 17-vuotiaana kiinni jäädessään poliisien puhutteluun ja menin mukaan. Kysyin poliisilta, ettämistä näitä esim. Bentsoja tulee niin kuulemma isoja eriä itä-Euroopan maista, kannabis jo niin yleistä ettei sitä edes yritetä kitkeä pois, ei rahkeet riitä. Ongelmaksi kokivat juuri ettei kannabiksesta tule krapulaa, ei humalaa. Mukulat voi poltella ja mennä illalla kotiin ja vanhemmat ei huomaa enää mitään. Vaarallista. Osalle jää kokeiluun, mutta kuten meillä siitä tuli helpotus mielenterveyden ongelmiin ja todellinen koukku..Niin surullista.

[Järkyttynyt äiti 58]

Näin se saattaa hyvinkin olla että idästä tulee pillerit. Oli venäjän kielellä tupakka-askeja ja viinapulloja myös muovipussissa asunnolla. Jotain rivotril, oxyratio, panacod ym. pilleri useampi purkki. Olo on kuin hakkaisi päätä seinään, miten aijemmin ihan fiksu poika lähtenyt tuollaisiin kaveripiireihin. Ne tyypit ja pillerit menee koko perheen edelle. Nyt on itsellä tunne, että tämän kevään vielä jaksan ja jos ei kertakaikkiaan suostu hoitoon pistän välit poikki joksikin aikaa. Kaikki rahat ja oma mielenterveys on jo mennyt. On toisen lapsen ja puolison vuoksi otettava itseni takaisin normi arkeen, se kun nyt aamusts yöhön pyörii pojan ympärillä. Onko sairaalassa, tai ties missä kunnossa ojassa, tai velkojat silpunnut jossain varastolla osiin.

[Tirppana]

Heippa.

Juuri noin sun tuleekin toimia järkyttynyt äiti 58. Miettiä kuinka paljon kestää, mitä valmis sietämään ja sitten laitat rajat. Itsellä tuli viime kesän alussa todellinen stoppi oman jaksamisen kanssa. En tehnyt muuta kuin itkin, töissä ja kotona. Oli jäätävä sairaslomalle kolmeksi viikoksi. Silloin sairaanhoitaja sanoi minulle ettei päihdeongelmaisen kanssa välillä ole muuta tehtävissä kuin katkaistava napanuora ja päästää irti. Sanoi, että jos siihen pyöritykseen lähtee liiaksi mukaan, se imaisee muutkin. Ei käyttäjiksi, mutta vie kaiken normaalin.

Me ei voida pelastaa meidän lapsia, yritän muistaa että se oma lapsi on siellä päihteidenkäyttäjän takana. Välillä kovin vaikeaa, kuten nyt kun totesin että.passi jäi hakematta ja rahat meni savuna taivaalle tai pillerinä kurkusta alas. Laitoin tyttärelle viestin, että ottaa yhteyttä kun menossa katkolle. Olen itselleni niin vihainen, miten olin niin tyhmä, että uskoin taas. Annoin hyvät tripit ja mahdollistin taas käyttöä.

Näinä hetkinä palautan mieliini viime kesänä tekemäni rajat itseni ympärille. Kotiin ei tulla päihtyneenä, en anna rahaa, puhelimen laitan yöksi äänettömälle. Pidin puhelimen ennen auki yötä päivää jos joku tilanne tulee ja tulihan niitä vähän väliä. Omat yöunet meni ja havahduin kokoajan vaikkei olisi soinutkaan. Sitten työpaikan psykologi käski laittaa äänettömälle, tyttärelle numerot kriisipuhelimeen ja muistutus soitosta 112 jos hengenhätä. Sanoi ettei sun tehtävä äitinä ole olla näistä kumpikaan, vaan olla äiti aikuiselle lapselle. Olla tukena, kun lapsi haluaa apua. Mutta ei lapsen raahaajaana avun piirin jos hän ei halua. Sanoi tietävänsä tapauksia joissa lapsi tai aikuinen lapsi lähtenyt lopulta hakemaan apua, kun välit muuhun perheeseen katkolla. Olemme tehneet kaiken mahdollisen ja mahdottoman tyttären avun saamiseksi, tätä välillä mietin.

Miten itijokapysyyvierellä sun tytär, kun kerroit puhuneen jo katkosta. Miksi ei sinne mene? Omakin puhuu välillä, mikä siitä kynnyksestä tekee niin korkean ettei pysty astumaan siitä yli?

Hyvää viikonloppua, jospa otettaisiin aikaa kivoille asioille välillä. Voimahalit kaikille❤️.

Tirppana

[äitijokapysyyvierellä]

Moikka äidit.

Ollut mielessä kirjoitella mutta on jäänyt tekemättä.
Meillä tosiaan tyttö itse suunniteli katkolle menoa.
Teki jopa suunnitelman miten menee sinne ennen kuin perheenä lähdetään reissuun että olisi sitten paremmassa kunnossa.

Kuitenkin tuli paniikki olla kotoa pois ja ei kyennyt menemään.
Kävimme kuitenkin a-klinikalla juttelemassa ja siinä ehkä tytölle jotenkin kolahti se että olisi lopettamassa ja sen jälkeen sokka oli irti.

Varasti meidän säästöistä rahaa ja osti rauhoittavia.
Oli aivan sekaisin.
Kyllähän itsekin myönsi että tuli sellainen lopetus paniikki.
Et nyt pitää vetää kaikkea kun pian pitää lopettaa.

Jäi kiinni rahoista ja saan ne kyllä takaisin. Mutta toki astu oman moraalin yli kun varasti meiltä.

On ne rauhoittavat hurjia, miten toinen muuttuu heti.

Meillä on matka tulossa ja ärsyttäähän se jännittää että tuleeko tytölle taas joku ongelma mikä estää koko perhettä lähtemästä.

Matka tekee hänelle hyvää. Joutuu 2 viikon ”pakko” vieroitukseen.
Matkan jälkeen on a-klinikalla aika.
Saas nähdä että onnistuuko matka. Koko sydämestäni toivon 🙏
Ja ettei heti sen jälkeen repsahtaisi vaan menisi a-klinikalle ja katkon kautta hoitoon.

Niin kauan meni ”hyvin” mutta tuo kun tajusi että nyt puhutaan oikeasti kaiken lopettamisesta sai toisen kyllä reagoimaan voimakkaasti.

Sano että jotenkin ajatellut aina vain yhtä ainetta lopettaa.
Ei ole miettinyt kaikkea.

Mutta tajuaa että tulevaisuudessa pitää olla ilman mitään.

Tälläistä tänne päin, tähän hetkeen.
Terapiassa ollut nyt taukoa kun piti olla siellä katkolla juuri hoidossa.
Tän romahduksen jälkeen ei ole ollut vielä terapia aikaa.

[Järkyttynyt äiti 58]

Täällä tuli shokki viikonloppuna, poika oli vetänyt yliannostukset yksinään asunnollasn . Onneksi yksi kaveri sen älysi ja soitti häke.en illalla. Kyseli minulta ensin, mutta ajattelin, että poika haluaa olla vain rauhassa. Tilanne olikin sellainen, että henki olisi voinut lähtenyt jos ei olisi viety ensiapuun Vielä tänään maanantaina lääkäri sanoi että on ihan sekava ja lähes liikunta ja puhekyvytön! Ovat kuvanneet pään ja selkänesteet, pari päivää verikokeita, pojalla kuumetta. Lääkäri kyseli, mitä olisi pieni ladki pullo jonka ambulanssi kuskit oli ottanut asunnolta, ei näkynyt verikokeissa, jotain myrkkyä?
Syy taisi löytyä tänään yhdeltä kaverilta, on ilmeisesti ottanut Lakka nimistä ainetta!!On kuulemma " Trendi tuote" nuorilla!!ihan järkkyä! Sitä otetaan suun kautta, tähän kait ottanut sekaisin pillerit. Nyt on " onneksi" pitkä sairaalareissu edessä, lääkäri puhui jo jopa pakkohoidosta. Saamme hetkeksi mielenrauhaa, kun tiedetään, että on sairaalassa nyt turvallisessa paikassa. Tämä on meille läheisille aivan järkyttävää, saa olla koko ajan varuillasn, milloin tulee poliisit ovelle tuomaan suruviestin. Olen muiden perheidrn puolesta surullinen, miten nämä meidän ns. tavalliset nuoret sekaantivat tälläisern, ensin on varmaan ns. Leikkiä, kokeilua, mutta pahimmillasn löhtee henki. Toivon todella, että poikani toipuu, eikä jää esim. aivovaurioita tuosta lauantaista. Miten sattui taas kuten pari viikkoa sitten oma terapiani heti perään. Olen siitä kiitollinen, että päädin keskustelemaan tästä tapahtumasta. Voimia teille muille ja toivon, että saisitte omat lapsenne hoidon piiriin, ennen kuin liian myöhäistä.