[nezumi]

-

[yxtäti]

Kyllä sinä oikeassa olet, täytyis lopettaa tämä hyysääminen. Ja tarkoitus nyt on lopettaakin. Tuntuu vaan niin vaikealta olla kova:) Mutta muuta vaihtoehtoa ei taida olla. Ei poika muuten opi, olen liian suojelevainen. Pojan täytyy oppia näköjään kaikki "kantapään kautta", niinhän se taitaa olla monilla nuorilla. Poika ei kuuntele edes mitä yritän neuvoa, välillä olen ajatellut laittaa välit kokonaan poikki vähäksi aikaa, mutta poika itse pelkää menettävänsä meidät, mutta taitaakin vaan pelätä menettää rahoittajansa... surullista. Tietysti kun poika on sairapäivärahalla, niin eihän sitä rahaa paljoa tule, muttei asuminenkaan häneltä paljoa maksa kun saa tukea siihen ja sitten me ollaan ostettu hänelle ruoat. Mutta nyt tulee muutos. Pelkään vaan, etten pysty olemaan tiukkana!

Mutta kiitos neuvoista, lisää otetaan vastaan.

Pojalla vielä tämä mielenterveysongelma päällä, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan sen johtuvankin "vain" näistä huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytöstä, tiedä häntä, toivottavasti nyt menisi hakemaan apua tähän ongelmaan, sitä kun tukirengas yrittää järjestää, mä alan jo luopua toivosta itse.

Omasta syyllisyydestä olen alkanut pääsemään irti, pojan oma valinta mitä tekee. Mutta kuitenkin äitinä ottaa koville (vaikka juuri sanoin että syyllisyys helpottaa). Tuntuu ehkä häpeältäkin, en voi kaikille kertoa oikeaa syytä, miksi poikani on juuri sellainen kuin on.

[äiti myös.]

...mä alan jo luopua toivosta itse.

Toivosta - ja rakkaudesta - älä missään tapauksessa luovu, mutta luovu rahan antamisesta ja toisen puolesta tekemisestä, kuten nezumi tuossa ylempänä neuvoi. Ole tukena, jos hän haluaa hakea apua itse, ja tiukkana, jos ei terveydenhuoltopuolelta tahdo löytyä hoitoa, vaikka hän siihen itse sitoutuisikin.

Päivityksiä kuulumisiin: lapsen asiat ja omat voimat menossa parempaan suuntaan. Myös meillä oli Joulu (mutta kamera on rikki) ja siitä olen ikionnellinen!

Päivä kerrallaan, kuten ennenkin. Erityisterveiset narkin äidille.

[narkin äiti]

Ihan tosi, Äiti Myös? Onko lapsesi mennyt hoitoon tmv?
Tosi kiva kuulla !!

Meillä on tämä joulun aika ollut leppoisaa ja minun poikani on kuin ennenkin. Mutta tiedän että kun kotiaan pääsee niin kova meno päälle taas. On vain ajan kysymys milloin alkaa rysähteleen kuviot sieltä täältä mm.asunto jne.

En minäkään enää hyysää, enkä missään tapauksessa ottaisi kotiin asumaan. Ettäkö narkkarin kanssa pitäisi asua, ei tule kuuloonkaan.
Kuten olen sanonut on tässä hyvä puoli se, että poika asuu vähän kauempana niin itsellä on helpompi olla kun ei ole siinä silmien alla kokoajan.

Jos aikuinen ihminen haluaa elää noin niin minkäs sille voi.

Yxtäti:n kertomusta ymmärrän siinä, kun ei ole aina varma onko syy mielenterveysongelma vai onko sittenkin kyseessä enemmän päihdeongelma. Ja mieluusti sitä kallistuu siihen, että kyseessä on mielenterveysongelma. Tuollaista tapausta on vaikeampi jättää hyysäämättä ja hoivaamatta.
Minulla kun tämä toinen mielenterveysongelmainen poika myös...meinaa joskus läträtä viinan kanssa liikaa ja sitten sössii lääkkeensä. Hänen kanssaan olen tullut siihen tulokseen, että okei, sulla ei kaikki ruuvit ole kohdallaan ja se ei ole sinun vika, mutta hänen sairautensa vaatii omistajaltaan vastuuntuntoa hoitaa itseään. Eli lääkkeet on otettava niinkuin kuuluu ja viinaa vältettävä...mielummin ei alkoholia lainkaan. Nykyään hänellä on vain litium-lääkitys.

Häntäkään en voi vahtia 24/7 joten hän saa ja on saanut luvan ottaa vastuun ratkaisuistaan itse, olkootkin mielenterveyspotilas.
Olen kaiken mahdollisen avun ja tuen hänelle antanut mitä ikinä olen pystynyt ja auttanut hänet puhtaalta pöydältä jotta voi keskittyä päänsä terapointiin ja se riittäkööt.

Ja taas kerran sanoin narkkipojalle, että en tuu siivoomaan asuntoas, mutta tavarat haen jos (kun) se asunto menee vuokrarästien tms takia. Ja olen varma että se jossain vaiheessa menee.

Yxtäti, ihan turha uskoa näihin selityksiin; ne on kaverin, kokeilin vain, käytän vain viikonloppuisin JOSKUS jne jne. Tekisi mieli uskoa mutta ihan turhaa.

Ikävää vain se, että mielenterveysongelmat ja päihteiden käyttö ruokkivat toisiaan.

Voimia kaikille, yrittäkää vain opetella elämään niillä ohjeilla joita "kokeneemmat" antavat, kyl ne asiat on niin.

Toivoa on aina, se on totta. On sitä vielä minullakin vaikka välillä kuolemaa "toivoisikin" (kuitenkin pelkään), mutta elossa tässä ollaan enkä mitenkään voi tietää vaikka esim kolmen vuoden päästä kaikki onkin kuin ruusuista vaan.
En voi tietää, siksi meitä on monta jotka rukoilevat apua joka päivä.

[äiti myös.]

Lyhyesti kiireessä: tenava on päässyt vihdoin ja viimein asianmukaiseen avohoitoon ja on sitoutunut siihen ainakin tähän asti hyvin. Lisäksi hänelle on mielenterveyden osalta tehty tutkimuksia ja diagnoosi, jonka myötä lääkitys on vaihdettu. Näyttää siltä, että se myös auttaa. Hän on palannut työelämään ja sekin on sujunut hyvin.
Päihteiden käyttöä hän ei käsittääkseni ole jättänyt, mutta vähentäminen ja oman elämän hallinnan lisääntyminen on mahtava edistysaskel. Näistä olen saanut itsekin paljon voimaa, ja olen itsekin pitkän jonotuksen päätteeksi päässyt terapiaan.
Niin, ja kotirintamalla asiat on paremmin myös; ei sitä tuomaria sitten tarvittukaan, vaan paljon puhumista, halaamista ja pussaamista
Hyvää alkanutta vuotta ja voimia kaikille!

[narkin äiti]

Hienoa.
Siitä se on matka lähtenyt kohti parempaa.
AINA on mahdollisuus, ei voi koskaan tietää.
Joten pelottomasti kohti huomista tilanteesta ja elämästä nauttien. Paljon ymmärrystä ja muuta oppineena.

[yxtäti]

Moikka kaikille!

Ja kiitoksia neuvoista.
Tässähän se pistää ajatuttamaan, että onko taustalla olleenkaan mielenterveysongelmaa, vai onko kaikki esim. hassiksen aiheuttamaa harhaa yms. En tiedä mitä uskoa enää.
Poika on siis avopuolella hoidossa, mutta olen vähän pettynyt siihen hoitoon. Olen joissakin keskusteluissa ollut mukana kylläkin ja olen siis aika hyvin asioista perillä siis tästä mielenterveyspuolen. Mutta en muita juttuja enää oikein jaksa uskoa, ja ei pidäkään. Kaveriporukka on nyt yht äkkiä alkanut muuttumaan, tai on siis tullut outoa porukkaa mukaan, vähän herättää sekin taas ajatuksia.

Ollaan siis pojan kanssa vielä aika hyvissä väleissä ja haluaisin tuka ja auttaa, riippuu hänestä onko valmis nyt menemään mihinkään. Nyt olis korkea aika. On tosiaan sotkenut raha-asiansakin. Mutta nyt en voi auttaa, ruokaa ostan ja ruokaa saa kotoa.

Kotona on muutenkin ollut hankalaa, mutta kait sitä tässä taas jaksaa..
Kiitos neuvoista!

[nezumi]

--

[äiti myös.]

...toisaalta jos nykypäivänä menee psykiatrille, niin en myöskään usko, että yksikään ihminen saisi täysin "terveenpapereita", koska nykyään jokainen muka poikkeavakin käytös on diagnosoitava...

Tämä on kyllä niin totta!
Niin, kukapa sitä normaalin pystyykään määrittelemään??? Tuntuu että joka toisella on vähintään joku diagnoosi, ja lukumäärä lienee niin alhainen, kun ne toiset joka toiset eivät ole päätään käyneet tutkituttamassa

Yxtäti: tuo ikuisuusaihe; kumpi oli ensin, muna vai kana? Nykyisin onneksi on ns. kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoon erikoistunutta hoitohenkilöstöä, joten sellaista kannattanee kysellä, ainakin jos asuu isommassa kaupungissa.

Tuosta ruuan ostamisesta sanoisin vielä, että sinuna miettisin vielä sitäkin uudelleen. Hankkimasi ruoka vain vapauttaa poikasi niukkojakin talouspääomia siihen hänelle tärkeimpään, eli päihteisiin. Ja edelleen; jos hän todellakin on aikuinen ihminen, niin eikö olisi jo aika opetella seisomaan omilla jaloilla?

Mutta voimia arkeesi ja rohkeutta päätöksiisi joka tapauksessa toivottelen.

Tuntuupa mukavalta kun jaksaa taas kirjoittaa tännekin.

[yxtäti]

Moi taas

Oudolla porukalla tarkoitin lähinnä nyt ilmaantuneita uusia kavereita. No kavereitahan nuorilla on ja menee.
Mutta nyt kaveripiiri on alkanut vaihtumaan, vanhat ns. hyvät kaverit jää, ja uusia tulee tilalle. Vähän huolestuttaa kun nämä vanhat kaverit me vanhemmat ollaan kanssa tunnettu osa jo pikkunappuloista saakka:) Siis luotetaan ja tiedetään taustat. Mutta meidän lapsi on aikuinen ja mun on tajuttava että omillaan menee ja omat kaverit itse valiltsee...

täytyy vaan oppia olemaan vahva ja vähän tiukkakin. Meillä on kohta palaveri jossa sovitaan jatkosta, toivotaan, että poika on itse halukas ottamaan apua ja vähän mietityttää mitä se sitten tulee olemaan. Olen tosiaan pettynyt avomielenterveyspalveluihin, poikakun osaa puhua kaikki ympäri...

Niin ja siitä kuka terveenpaperit saisi , en minäkään

[tj]

hei pitkästä aikaa...
taas täällä, yli vuosi on vierähtänyt. Lapsi on ollut koko ajan laitoksissa, karkaillut välillä, palannut taas, retkahtanut ja taas palannut. Aloitti syksyllä lukionkin ja hyvin alkoikin, nyt taas reissussa, jo kolmatta viikkoa. Täysi-ikäisyys lähestyy, tänä vuonna tulee 18 täyteen joten peli taitaa olla menetetty...
Olen jo "tyytynyt kohtalooni", kuten narkin äitikin jossain ketjun vaiheessa kirjoitti; on annettava vaan lapsen elää elämäänsä. Nyt olen yrittänyt harjoitella soittamatta olemista, ottakoonsa yhteyttä kun siltä tuntuu. Kovin raa'alta tämä vaan tuntuu ja paha mieli on koko ajan, mutta uskottava se kai on; kaksi vuotta ollaan jo tahkottu tämän asian kanssa, ylikin, yritetty hyvällä ja pahalla, hoidolla ja ilman, eikä tulosta tule. Koukussa on ja pahasti.
Nuoremmalle tämä on edelleen vaikeaa, kaverit kyselevät, missä isoveli on ja vaikea on mitään vastata.
Kaikille äideille lähetän lämpimät terveiset, jaksetaan yhdessä!

[narkin äiti]

Olen kanssasi. Olet kanssani.
Kovaa on niin. Edellinen puheyhteys meillä kuusi päivää sitten..melkoinen ennätys. Ja sulla lapsi reissussa jo kolme viikkoa.
Irrottaudu rakkaudella..miten hienosti sanottu. Mutta miten toteuttaa?

Yrittäkäämme jaksaa. Minulla on nyt tämä odottamisen asenne päällä. Eli poikani suhteen nyt lähinnä odotan päivä kerrallaan, josko se hyvä tulisi joskus.

[tj]

Auttakaa... lapsi jäi kiinni, 4 viikon reissultaan, poliisit soitti, oli neulan jälkiä käsissä.... nyt en taida enää jaksaa, miten tästäkin voi selvitä, auttakaa mua....

[tj]

7Niin, siis aikaisemmin kuvioissa on ollut ainoastaan pilven polttelu ja pillerit... Sanoinhan minä monesti lapsen reissun aikana rumastikin puhelimessa, että selvin päin ja aineettomana voi kotiin tulla mutta muuten ei ole asiaa, ja sanoin, että huolta ja murhetta vaan on, sekö nyt on piikitykseen syynä? Vaikka tiedänhän minä itsekin ettei ole (vai onko kuitenkin) tai varmaan se on voinut olla laukaiseva tekijä, jonkun syyn lapsi on tarvinnut itselleen, kai... miten huono äiti ihminen voi olla? miksi en osaa olla ymmärtävä ja pitkäpinnainen ja sellainen, ettei lapsen tarvitse käyttää mitään?

[Lina]

En oikeasti tiedä mitään huumeista, mutta yksi on varma: Ei ole sinun syysi. Kukaan ei siirry pillereistä piikkiin siksi, että äiti käski tulla kotiin vain pää selvänä. Ja miksi joku ylipäätään aloittaa aineet? Jaah, miksi joku alkaa juoda, miksi joku uhkapelaa, joku tahtoo yrittää yksin pohjoisnavalle...? Nobody knows.