Olet täällä

ei rahaa narkkarille

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 16.6.2007 09:32:39

viisi kuukautta.


joskus edessä oleva lähtö siviiliin pelottaa, mutta eiköhän tuo pelko hälvene kun vierailuja ahkerasti hoidosta pois tekee.

alunperin kertomastani väkivallanteosta kohdistuen poikaani siis, ei koskaan löytynyt motiivia.
ei diileri lypsävää lehmää tapa ja tässä kyllä ihan tappomielellä oltiin silloin.

työkaveri on aivan varma siitä, että Jumalalla oli näppinsä pelissä. poika pelastui nipin napin ja sai mahdollisuuden hoitoon.

oliko kohtalo, sattuma, Jumala tai ihan mikä vaan niin on se aina vaan kummallista, että näin huono-onnisten lasten äitinä voi kuitenkin kokea olevansa hyvinkin onnekas kun lapsi pääsee hoitoon ja sitoutuu siihen.


hyvin hän pärjää, mutta työtä on ja sitä riittää.
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 16.6.2007 10:16:44

Voi miten ihanaa!

Jotkut uskovat, että kaikella on tarkoituksensa ja jotkut taas uskovat ihan jotain muuta. Jokeiselle on oikein se, mitä uskoo ja sen avulla jaksaa eteen päin silloinkin kun on vaikeaa.

Ja olen samaa mieltä siitä, että olet onnekas. Ja nyt osaat arvostaa sitä onnea aivan toisella tavalla. Hyvää ja raitista jatkoa teille. Kiva kuulla, että menee hyvin.
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja tj » 17.6.2007 20:36:14

Hei narkin äiti, kiva kuulla positiivisia uutisia. Luin aikaisempia kirjoituksia ja olivat kuin omasta elämästäni.
Meillä ei ihan yhtä hyvin mene (vielä ainakaan); poika ollut hoidossa nyt kohta kuukauden ja jatkopaikka haussa, mutta tästä nykyisestä paikasta ehti jo karata kerran, eli pelottaa suorastaan, mitä seuraava, mahdollisesti vapaampi paikka tekee...
Tuo rahan anto ja kaikki muut tässä aikaisemmin kirjoitetut neuvot on yritetty ottaa käyttöön, mutta paha olo saa välillä niin totaalisesti vallan, ettei meinaa jaksaa enää. Kammottava ajatus, että joku heittää elämänsä hukkaan noin, ja että halu aineisiin on niin kova että piilotellaan toisten nurkissa poliisia paossa.
Toivon, että meilläkin joskus lapselle tulee järki päähän...
tj
 

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 24.6.2007 15:39:58

Eniten rohkeutta ja voimaa vaatiikin se "hallittu hylkääminen".

Ehkä, jos on kärsivällinen, oppii elämään se jatkuvan tuskan, pelon ja avuttomuuden tunteen kanssa.
Eipä siinä keinoja paljon ole.

Onko poikasi alaikäinen?

Jos hän karkaa hoidosta en tiedä onko hän siihen valmis.

Niin usein on niin, että jokaisen pitää se oma pohjansa löytää ja se on kammottavaa.
Että niin läheltä kuoleman piti käydä että sykäys hoitoon saatiin ja apu löydettiin.

Tunnen perheen jonka "poika" on 5kymppinen ja ikänsä ollut narkki.
Tässä perheessä on monet tuskat läpi käyty, mutta viimein läheiset ovat hyväksyneet pojan elämäntavan eivätkä sure enää.

Eivätkä usko muutokseen, joka tuskin on odotettavissakaan.

Noin 20 vuotta siihen meni ennenkuin perheenjäsenet kukin alkoivat elää omaa elämäänsä.

Olen sitä mieltä, että työnteko oman elämän saamiseksi ja ylläpitämiseksi kannattaa.

Olen viisaampi jos vielä eteen tulee entisenlainen tilanne.
Pidän kynsin hampain kiinni elämästäni. En aio hukata 20 vuotta elämästäni suremiseen täysi-ikäisen poikani tähden.

Minunkin elämäni on lahja. Se on lahja minulle eikä sitä kukaan voi puolestani ottaa vastaan.

Toki me täällä toivomme eikä pojallakaan ole aikomustakaan retkahtaa. Tiedämme sen kuuluvan osana toipumiseen, mutta poikani sanoin: ei välttämättä tarvitse retkahtaa.
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja ahis » 24.6.2007 20:06:31

Mä kannustan myös siihen ns. hallittuun hylkäämiseen eli ei anna rahaa narkille sillä se vaan mahdollistaa käyttämisen.
Pohja on jokaisen itse löydettävä jollakin se voi olla eka piikki ja jollakin niinkuin mulla se vaati yli 20v käytön ennenkuin lähdin hoitoon. Jos mua olisi esim. vuotta aiemmin joku tullut tuputtamaan hoitoon lähtöä en olisi sitä ottanut kuuleviin korviinkaan sillä en ollut valmis hoitoon ennenkuin oma motivaationi oli kohdallaan.

Koskaan ei tiedä miten narkin asiat menee kaikki eivät lähde koskaan hoitoon ja osa kuolee ennenkuin ovat edes ihan pohjalla.

Kovasti voimia toivotan ja kannustan siihen oman elämän elämiseen ja omien unelmien toteuttamiseen.
ahis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1428
Liittynyt: 7.8.2006 11:52:33

ViestiKirjoittaja tj » 26.6.2007 14:19:23

toiselle äidille; kyllä, poikani on alaikäinen, enkä itsekään usko, että tässä vielä ollaan valmiita hoitoa aloittamaan... Mutta alaikäisyydestä johtuen hoidossa lapsi nyt on, toivottavasti pysyykin.
Yritän opetella oman elämäni elämistä kovasti! :)
tj
 

ViestiKirjoittaja stufff » 27.6.2007 09:10:01

Anna ruokaa/vaatteita & osta esim junaliput ym tarvittavat ite suoraa yms jos poika kinuaa jotain ja haluat auttaa, rahat menee tasan varmaan hihaan vaikka mitä sanois.
stufff
 

ViestiKirjoittaja tj » 27.6.2007 11:51:32

ei pysynyt, karkasi tänään hoidosta. se siitä oman elämän hallinnasta ja aloittamisesta; taas on möykky mahassa ja itku koko ajan kurkussa....
tj
 

ViestiKirjoittaja almatsu » 27.6.2007 13:41:50

tj, olen pahoillani sinun ja poikasi tilanteesta.
Nyt on tärkeää, että haet itsellesi apua jotta jaksat eteenpäin.

Vaihtoehtoja on, etsi niistä sopiva.
almatsu
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 27.6.2007 14:12:09

Tj. Mä teen töitä sinun poikasi kaltaisten nuorten kanssa. Jos haluat jotenkin poikaasi auttaa tästä hetkestä yli, niin yritä saada hänelle mahdollismman tiukka uusi sijoituspaikka. Sellainen, josta ei niin vain lähdetä karkuun. Alaikäinen on vielä lapsi ja voit keskustella sijoittamisesta sosiaalityöntekijän kanssa. Voi toki olla, että tällä toimenpiteellä ostat vain lisäaikaa ja poikasi lähtee kentälle heti kun täyttää 18.

Mutta sillä välin sinä saat aikaa hoitaa itseäsi. Voin vain kuvitella kuinka kamalaa se on, kun on kyseessä oma lapsi, kun tuosta ukon ketkustakin irroittautuminen on yhtä helvettiä välillä. Jokaisen on kuitenkin kuljettava sen oman pojan kautta sitten aikuisiässä, mutta lapsen voi kyllä väkisin laittaa hoitoon.

Voimia ja paljon jaksamista sinulle, toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 27.6.2007 21:18:44

Voi sinua äiti.
Niin nuorikin se poika vielä, he luulevat tietävänsä elämästä kaiken...mutta, eivät arvaakaan kuinka vähän tietävät.

Kyllähän minäkin väkisin hoitoon yrittäisin lasta joka on alaikäinen.
Silloin voit vielä jotain tehdä.

Voi olla, että se on turhaa jos ja kun ei hän näytä ymmärtävän mihin on menossa. Hän kuvittelee vielä ettei se haittaa, hän kuvittelee että haluaa elää sitä elämää. Eivätkä he usko entisiä kokeneita käyttäjiä jotka tietävät ettei kukaan halua sitä elämää todella.

Mutta, koska pystyt vielä tekemäään jotain niin tee...joiltain lapsilta kokeilut/käytöt voivat katketa tuossa vaiheessa.
Ei koskaan voi tietää.
Ja jos se ei lopu niin tulee aika jolloin et voi häntä viedä mihinkään minne hän ei itse halua joten...

Meitä on niin paljon tälläisiä äitejä. Ihmiset eivät vaan uskalla puhua.
En minäkään puhunut moneen vuoteen kenellekään, en edes miehelleni.

Sain paljon voimaa kun kohtasin asiakkaani joka muitta mutkitta sanoin poikansa olevan hulttio ja käyttävän huumeita. Menin aivan lukkoon ja myöhemmin ajatellessani asiakkaani kertomaa pidin häntä rohkeana ja viisaana. Tajusin etten todellakaan ole yksin ja sen jälkeen aika pian kerroinkin muille perheenjäsenille enkä enää piilota narkkarilapseni käyttöä mörkönä kaapissa.

Varmaan ihmiset ajattelevat että olen jotenkin huono tai lapsillani on ollut jotain huonoa kokemusta lapsuudessa kun toinen on narkki ja toinen yritti tappaa itsensä.

Nyt minun puolestani saa ihmiset ajatella ihan mitä lystää. Jos olen huono äiti niin sitten olen.
Ei kenenkään ajattelut ja luulot voi vaikuttaa tai satuttaa minua mitenkään pahemmin kuin viikatemiehen uhkailut tähän mennessä. Narkkipoikani yksinäiset tuskalliset yöt ja pelot.
Toisen lapsen elämään väsyneet mietteet joita kukaan ei todeksi uskonut.

Ei kukaan voi satuttaa minua enempää.
narkin äiti
 

Re: Irrottautuminen rakkaudella

ViestiKirjoittaja Vieras » 27.6.2007 21:31:46

nopsasti kirjoitti:AL-ANONISSA MUUTUMME niin että emme enää
- kärsi toisen ihmisten tekojen tai suhtautumistapojen vuoksi.
- salli itseämme käytettävän hyväksi edes läheisemme toipumisen nimessä.
- tee toisten puolesta sitä, mitä heidän itse pitäisi tehdä.
- yritä ohjailla asioita, jotta saisimme alkoholistin syömään, menemään vuoteeseen, nousemaan aamulla, olemaan juomatta, maksamaan laskunsa jne..
- peittele alkoholistin erehdyksiä tai vääriä tekoja.
- aiheuta kriisejä tieten tahtoen.
- estä kriisien syntymistä, jos ne kuuluvat tapahtumien luonnolliseen kulkuun.

Irrottautuminen ei ole ystävällistä eikä epäystävällistä. Se ei merkitse sen henkilön tai tilanteen arvostelemista, josta irrottaudumme. Se on etäisyyden ottamista kaikesta siitä, mitä elämä alkoholistin läheisyydessä tuo tulleessaan.
Irrottautumisen myötä kaikki perheenjäsenet alkavat nähdä tilanteen totuudenmukaisesti ja pystyvät tekemään järkeviä päätöksiä.




Tämän tekstin tulostin ja se on minun tietokoneeseeni teipattu kiinni ja luen sen joka päivä uudestaan ja uudestaan.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 27.6.2007 21:32:50

(tuo edellinen viesti on siis minulta, unohdin nimmarin)
narkin äiti
 

ViestiKirjoittaja almatsu » 27.6.2007 21:48:53

Totta puhut, on niin paljon vanhempia jotka häpeissään vaikenevat lastensa päihteiden käytöstä.

Jossain ketjussa kerroinkin jo kummitytöstäni jonka vanhemmat kertoivat kaunistelematta tilanteesta joka oli aika karmaiseva silloin.

Mikään ei ratkennut kertaheitolla, mutta hänet loppujen lopuksi saatiin vapaaehtoisesti suljettuun tiukkaan hoitoon. Juuri ennen kun ehti täyttää sen 18.

Siitä on jo joitakin vuosia aikaa ja tyttö on ollut päihteittä siitä saakka.
Nyt hän on naimisissa, vuoden ikäisen pojan äiti ja odottaa toista lastaan. Elämä hymyilee.

Tämä nyt oli tosi tiivistetty versio, mutta halusin vain sanoa, että on mahdollista selvitä jo käytön alkuvaiheessa ja kompata "narkin äitiä" tuossa avoimuus asiassa.
Kun on enemmän läheisiä jotka tietävät asiasta, niin sieltä on mahdollista saada tukea ja ihan käytännön apuakin. Yhdessä jaksaa paremmin.

Olipa kaunis kirjoitus narkin äiti. Olet toiminut rohkeasti ja hyvin.
Minusta olet oikea Leijona Äiti!
almatsu
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 28.6.2007 07:33:19

Mulla ei ole oikein mitään sanottavaa, mutta halusin vain kiittää narkin äitiä kauniista kirjoituksesta. Ehkä tänä päivänä joku vielä yleistää tapaan käyttävä lapsi = huono vanhempi. Mutta kyllä tämä ajatustapa on muuttumassa ja sitä enemmän se muuttuu, mitä enemmän me uskallamme puhua ongelmasta. Tässä maassa on räjähtävä huumeongelma ja ainoa, millä siihen voi vaikuttaa on puhuminen. Ettei kukaan "kunnon äiti" ajattele, että ei meidän lapsi sellaista, sehän on hyvästä perheestä.

Ja on hieno huomata narkin äiti, että myös lapsestaan voi luopua rakkaudella, ainakin joksikin aikaa. Kun niin monet rakastavat teot ovat sitä päihteilyn mahdollistamista. Toivon niin kovin, että teille käyt lopulta hyvin. Samoin tj, vaikka nyt tuntuu epätoivoiselta, niin toivoa on aina.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

EdellinenSeuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa