Olet täällä

Narkomaanien omaiset

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Narkomaanien omaiset

ViestiKirjoittaja Narkinsis. » 2.10.2021 02:06:29

Toivo lopussa,
Veljeni on subutex narkomaani.
Hän on ollut subutexin käyttäjä nyt n. 4vuotta.
Tarina alkaa siitä, kun vanhemmat erosivat ja muutimme pääkaupunkiseudulle äidin uuden miesystävän luokse asumaan, veljeni ei heti alkuunkaan tullut toimeen uuden isäpuolen kanssa. Minä itse olin sopeutuvainen ja en huomannut mitään ongelmaa, kunnes veljeni alkoi kertomaan miten isäpuolemme kyykytti häntä henkisesti ja kauan ei mennyt, kun isäpuoleni kävi myös fyysisesti käsiksi veljeeni, minkä minä todistin. Äidille ei uskallettu puhua mitää, koska hän oli onnellinen ja ajateltiin et ei se kuitenkaan usko et siinä sen miehessä mitää vikaa on...Isäpuolemme oli merimies ja oli n. 2kk poissa ja sitten maisemissa. Isäpuoli alkoi osoittaa myös äitimme mustasukkaisuutta, jonka jälkeen äitikin tajusi, että jokin on tosi pahasti pielessä.
Alkoi tapahtumaan outoja juttuja... Pankkikortti katoaa, juuri ostetut uudet vaatteet katoaa.. kotiavaimet katoaa> vaikka niillä on sisään tultu niin naapuri on kuulemma ne pihalta löytänyt. Ja ehdoton sääntöhän oli et avaimet laitetaan eteisen lipastoon, kun tullaan kotiin. No olihan niitä muitakin juttuja, mutta tästä tulisi kirja, jos kaikki tähän laittaisin.
Äiti kuitenkin huomasi, että kaikki ei oo kohillaa ja nimenomaan, että tää miesystävä on ihan täysin narsisti. Samoihin aikoihin, kun elettiin narsistin oravanpyörässä niin veljelleni diagnosoitiin AD/HD. Useaan kertaan todistin miten isäpuolemme nosti veljeni kurkusta ilmaan seinää vasten, äidin ollessa töissä. Minuun isäpuolemme ei koskaan kohdistanut fyysistä väkivaltaa, vain henkistä.
Pitkän ajan kakson jälkeen äitinikin alkoi oireilemaan ja kysyi meiltä asioita joita ei ollut huomannut ja totuus iski julmasti. Äitimme nukkui meidän kanssa samassa huoneessa ja isä puolemme punnersi parketti lattioita, katsoakseen paljonko naarmuja tullut lattiaan, muistan kuinka veljeni otti digikameralla kuvan suihkukaapista joka oli ilmastointiteipillä vedetty kiinni, ettei eron aikana isäpuolemme koidu kuluja.
Muutettiin omille ja kaikki alkuun menikin hyvin, kunnes uudestaan tää isäpuolemme luikerteli elämäämme. Veljeni 14v kun ensimmäinen cannabis kokeilu ja käyttö ilmeni, josta seurasi katko.Sitten hän olikin monia vuosia ilman cannabista. Saimme olla n. 1 vuoden verran rauhassa narsistiselta isöpuoleltamme, kun muutimme takaisin kotipaikkakunnallemme... Alkoi tulemaan kukkalähetyksiä oven taakse ja äitihän tietysti alkoi taas menemään köynnöksiä pitlin, kunnes tajusi mitä tää oikeesti on koko homma. Äidin ollessa töissä niin isäpuoli olikin tyhjentänyt kokonaan siel "hänen omaisuuden" lahjat lukien. No tän jälkeen päästin sit viimein eroonkin hänestä.
No niin, päästään nyt asiaan miksi kirjoitan...
Veljeni oli n. 19 ku aloitteli pilven polton ja aina haukkui narkkareita. Pilven satunnaista polttoa ja omilleen, kun muutti niin alkoi kasvattaa omassa saunassa, koska helppoa rahaa ajatteli hän. Oli kuitenkin hyvässä timanttiporaus firmassa töissä. No työt loppu ja äitini nurkkiin asumaan... Työttömäksi jäi ja alkoikin kiinnostaa helpompi raha ja siitä se sitten lähti... Kovien aineiden myynnistä. Muutti onneksi omaan kämppään, ettei pyörittänyt sitä äidin kotona. Sitten tulikin kuvioihin tyttöystävä, jonka kanssa homma meni eteenpäin. Piriä aamukahvissa, koska sama vaikutus, kun AD/HD lääkkees, selityksiä siis... Oli pitkä ajanjakso ku ei kuulun mitään, no oltiinkin tehty selväksi ettei haluta olla osana hänen elämää, koska itse olin noihin aikoihin raskaana. Lapseni nimiäisiin, kuitenkin kutsuin veljeni. Koska uskoin lapsen nähdessään hänkin kokisi jonkinlaisen kasvun ihmisenä ja halun muuttua ja uskoa hyvään elämässä.
Lapseni oli 6kk ikäinen, kun veljeni halusi tulla tervehtimään meitä, tiesin hänen lähtevänsä istumaan tuomiota vaikka hän ei sitä itse pystynyt minulle kertomaankaan.
Vapauduttuaan hänellä oli hyvät lähtökohdat uuden elämän rakentamiselle ja sopi sitte uuden kaverin kanssa johon oli vankilassa tutustunut perustavansa timanttiporausfirman, hölmö sitten otti autolainat ja kaikki yms. ja siihen sitten jalkapöydän rasitusmurtuma, johon määrättiin vahvoja kipulääkkeitä. Tästä taas pitkä ajan jakso n.6kk
Kirje tulee postissa äidille,
Käytän subutexia...nyt on vaikeaa ja koita ymmärtää...
En halunnut kirjeen sisältöä avata sen enempää kaikki varmasti tietää mitä se on.
Takana 2 linna tuomiota, ei ajokorttia, 3kk yhteensä laitoskorvaushoitoa, 1xkorvaushoito pistos hoitona, jonka sössi., 2x itsemurha... Ei voi tulla kotikaupunkiin, koska isot velat niskassa
Tää meni niin niin pitkäksi, että en löytänyt voimia kirjoittaa enempää, jatkan vaikka myöhemmin tämän päivän kuulumisia.
Ei huolta käyn itse myöskin MIE/PÄ-hoitajan juttusilla välillä, halusin vain jakaa tämän täällä.
Narkinsis.
 

Re: Narkomaanien omaiset

ViestiKirjoittaja aaaaaaa » 5.10.2021 21:28:13

Narkinsis. toivottavasti veljesi löytää takaisin korvaushoidon piiriin. hän ei ole eka eikä vika joka sen sössii, mutta ketään ei voi pysyvästi sulkea KH:n ulkopuolelle.

jos ei muuta, niin haittoja vähentävään jota on aika vaikea sössiä, ainoastaan aggressiivinen käytös KH klinikalla.
aaaaaaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 85
Liittynyt: 4.10.2021 13:59:27

Re: Narkomaanien omaiset

ViestiKirjoittaja Johanna (poistunut käyttäjä) » 6.10.2021 09:55:05

Hei Narkinsis!

Kerrot pitkältä ajanjaksolta veljesi ajautumisesta huumeiden käyttäjäksi, kertomuksestasi käy hyvin selville, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvää tarinassa on se, että veljesi on saanut ad/hd diagnoosin, mikä varmasti auttaa tahollaan ymmärtämään veljesi käytöstä.

Olet itse kokenut ja elänyt paljon aikaa veljesi rinnalla, ja nähnyt läheltä, miten kaikki voi ns lähteä lapasesta. Kertomuksestasi välittyy tunne, että veljesi merkitsee kuitenkin sinulle paljon. Enempää et juuri itse voi tehdä, kun olla saatavilla ja tukena, kun hän hän sitä tarvitsee raitistumisen / korvaushoidon aloituksen olessa ajankohtaista.

Olet myös hakenut itsellesi apua, mikä on parasta mitä itsellesi voit suoda. Itse uskon terapian ja vertaistuen voimaan.

Kerro lisää tilanteestasi, kun siihen voimia löytyy.

Terveisin
Johanna
Johanna (poistunut käyttäjä)
 

Edellinen

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa