Olet täällä

hyvää vangkilaa, toivoo äiti

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja malibu » 12.8.2011 19:33:24

Mun mielest sun kandee mennä lääkärii Senjamilena. Se vois katsoa et onko niin paha tilanne (ite ei huomaa) et tarvis saitsua. Mulla avokki on tehny koko kesän niin älyttömäst töitä et mä pelkään et se saa burn outin. 12h:n päiviä vähintään.. Herää yölllä jos jotain sanon et "apua, älä satuta" ja mä eikä kukaa käsittääkseni muukaan ole koskaan häntä satuttanu. Se ei lääkäriin mene ku muka se riippuu päästä kestääkö mut hitaasti nuo loppuunpalamiset tulevat. Mä katsoin tänään sen oireet mitkä 3 ekaa oiretta.. Oli ihan hyvä juttu ku haki burn outia tai työuupumusta joten pahasta masennuksesta löytyy myös; oon käyny.. Mut ihan offina tää ku mun mies on niin vastuuntuntoinen työstä ja nyt on silmät ku ois vetäny jotain; pelkään oikeasti, samoin mun vanhemmat ja hänen äiti.. Ja mä en sais edes kertoa. Aivan ku narkeil et ei kenenkää asia vaikka mua syytettäis jos se sais bo:tin..etten mitää ois huoman tai kerton.. :roll: Aivan ku narkeil et ei kenenkää asia vaikka mua syytettäis jos se sais bo:tin..etten mitää ois huoman tai kerton.. :roll: Vaikea erotella työnarkomaani ja ihminen jolla on vain töitä järjettömästi (koko firma) ja kuukausia putkeen..

Mä pääsin itse terapiaan ihan sinne miekkarin puolelle. Löytyi 1 henkilö joka oli valmis ottamaan mut ilmaiseksi, kun varmisti että tällä hetkellä olen kyllä väärällä puolella. Työlääkäriltä tai arvauskeskuksesta saa lääkärin lähetteen miekkariin jossa se n. kk menee käsittelyssä. Meillä pitää olla mtk:n lääkärin suositus että voi hakea kelan osuutta. Mä olen kuullut että lähes poikkeuksetta jos kyseessä on vakitöissä olevan ihmisen työkyvyn parantaminen ja hyvät perustelut (kannattaa selvittää terapiatyypit mitä hakee eikä kirjoittaa liian psykologian sanoin), että kela antaa terapian. Mikäli kyseessä on pitkäaikainen sairaus, niin vaikka eivät resursseihin enää vedota niin voivat vedota että hoito kestää liian vähän aikaa (max 3v). Tässä on kuitenkin heidän kannaltaan katsottuna teidän äitien tilanne ollut normaali ennenkuin lapsen päihteidenkäyttö on muuttanut jaksamista ja verottanut voimia..

Mä NIIIIN toivon että poika yrittäis hakea vanhoja frendejä. Mä oon taas löytän yhden, okei se on mt-ongelmainen ja ei tuu käymää töis mut me tultii juttuu. Aina pelkää et vanhat tuomitsee, monet on kyl mielellää tekemisis jos ennen tullu toimee, se luottamus pitää sit ansaita. Mulle on 2 kertaa perheen mies sanonu et heidän lapsia et näe. Tuntu tosi pahalta vaik silloin käytin; tosin peruin jos otin jotain. Olis hyvä että ei samas piiris hengais koska monet jaksaa olla irti jonkun aikaa, harva pystyy olemaan pitkiä aikoja. Siinä on kuitenkin niin helposti näkyvillä mahollisuus retkahtaa että harva ehtii edes ajatella tarpeeksi.. Voi olla et paskat olot tulee jos retkahtaa mut mä uskon et sun poikas miettii myös sitä et kun hän vapautuu ni aikooko jatkaa samaa elämää; monest voi tulla linnas mieleen että se ei pysy käsissä jos uudestaa alkaa leikkimään mut et miten saa uuden piirin?!? NA on ilm. yks mut en mä ole itekää saanu koskaa mentyy, tosin ei oo ollu kovin pitkää meillä.. Voimia sulle ja perheelle ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Yritä jos tiedät jonkun vanhan hyvän frendin joka alkan eri tietä menemää et soittais.. Mulla kaikki on ottaneet takaisin vaikka perhe olis jne.. Me oltiin ystäviä kuitenkin ennen ku mä käytin... Voimia <3 Kaikille tasa-puolisesti. Kaikilla on omat ongelmat kuitenkin.. Osalla vähemmän, toisilla paljon mut omassa elämässä se vähempikin riittää ahdistuksee ainakin mulla..

Mikäli työkkäri järjestää pojalle heti työelämävalmennusta tms. näissä rennommissa paikoissa, niin sieltä mä oon löytänyt paljon frendejä. Tietysti päihdeongelmaisten paikasta voi löytyä vaikka vermjä lattialta (täällä oli ainakin sellainen), mutta meillä on esim. sellainen paja joka suunnattu aikuisille; eri kulttureita ja harvemmin sieltä narkomaaneja löytyy.. Kaikki ovat yli 25v että saavat sen 9€/pv ja vanhimmat sellasia lähemmäs 50 tai about. Lisäks ruoka on 2,5 tai 3€ja sillä saa syödä aika runsaasti. Tässä tehdään erilaisia, ilmaisia palveluksia kaupungille mutta mikäli aikovat laittaa päihdeongelmaisten paikkaan ni mä en ainakaan tykännyt. Kukaa ohjaajista huomannut jos oli sekaisin, paitsi kerran kun yhdellä oli pullo mukana, huumeista huomasi vain käyttäjät itse.. :roll:


PS: en mä itsekään uskaltanut lähteä NA:han. Olis ollut 60 kilsan päässä. Nyt olis täälläkin mutta päihteet tulevat mieleen ylivoimaisissa stressitilanteissa korkeintaan ja silloinkin lääkkeiden tai jonkun lievän itsetuhoien käyttäytymisen myötä esiin melko harvoin. Toivottavasti terapia toimii siihenkin.. Voimia! Voi olla että poika punnitsee vaihtoehtoja kuitenkin.. Mä itse viimeisen kerran liikuin korvaus-porukan kanssa (porukka jolta olin hankkinut subut tms. jo vuosia kun Ranska lopetti myöntämästä respoja ulkomaalaisille), niin katselin sivusta että ei ne mua kunnioita.. Mä itse olin aiemmin tosi ujo mutta nyt aikuisiällä olen varmaan liiankin itsevarma koska mietin aina että ei kukaan kehtaa olla töykeä jos ottaa yhteyttä vanhoihin tuttuihin vaikka naamassa. Sama mua ei kyllä paljoa mennä juttelemaan vieraille ihmisille; sen sijaan ryhmä johon joutuisi yksinään etsimään paikan ja muut tuntevat toisensa; ehkä lähtisin katsomaan, ehkä en. Täällä on osa käynyt Al Anonissa käsittääkseni (puolisoista muistaakseni joku oli käynyt), sama tilanne siinä on, tässä vain kokee olevansa se ongelmien syy ja addiktina vertailee että onko käyttänyt tarpeeksi jotta voi mennä sinne jne.. Ainakin mä pohdin tuota..

Toivottavasti asiat sutviutuvat, mulle tukihenkilö ei ainakaan riittänyt kun toista ei saanut puhelimella kiinni ja toisesta on ollut erittäin paljon juttua (sellainen juorukello) jolle salassapitovelvollisuus oli ilmeästi hepreaa.. Mutta jos itselläni on ollut 2 toimimatonta tukihenkilöä niin ei se tarkoita että sitä ei kannata kokeilla. Tämä eka olis ollut muuten hyvä mutta hänen lapsi oli muuttanut velkojia pakoon jolloin numero salainen jne.
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja malibu » 14.8.2011 00:39:03

Heips!


Sori tää on ohi aiheen koko juttu mutta en tahtois omaa topiccia perustaa, mä kun en virallisesti tänne kuulu..


Mulla tuli mieleen et olisiko mun parempi olla puuttumatta keskusteluihin ennenkuin joku apua pyytää. Mä ajattelen teitä, autan teitä jotta kokisin että tekisin kenties jotain oikein mun äitini kokeman puolesta. Mutta tällä hetkellä.. Mun äiti sanoi että hän ei tule tänne sen takia että hän pelkää että ihmiset kokisivat että "tuon pahin helvetti on jo takana.. tms.) Mä itekin koen vääryyttä et miksi mä? Mä en silti koskaan ole osannut käsitellä surua kunnolla ja varmasti äitinä kokee että aivan eri asia onko ystävä vai äiti ja olen samaa mieltä. Kysymykseen "miksi mä?" olen mielestäni vastauksen löytänyt, mä olin liian pelkuri; olin jopa kk:den kerran ilman subua, tosin ramaleita söin 800-1800mg/pv. EN ymmärtäny olevani koukussa.. mut kun koin sen oman pohjan (meni toinen työpaikka ilman irtisanomisaikaa), lisäks kaksi ammattitutkintoa jäi kesken, niin olin saanut niin tarpeekseni että mä en saa itse elämääni kuntoon. Olin tehnyt kaikki estot etten lähtisi, kielsin kaikki hakemasta, kerroi nehnkilökunnalle ettei mua saa päästää ilman kunnon syytä hetken mielijohteesta ja ainoa tapa päästä kotiin oli kahden junan vaihto karsealla tavaramäärällä sekä ilman juna-aseman varmaa sijaintia. Lisäksi mä olin niin kyllästyny että mun elämä menee aina pieleen ilm. kamas takia.. Olivat arvelleet henkilökunnan kesken että J-päässä että viivyn vain hetken kun aina entiset hoidot muutaman pv:n (yks hoitsu naamas frendi) ni ollaan juteltu melko usein tuon jälkeenkin, mut mä tiesin että se oli mun ainoa maholllisuus, ykli vuoden olin lykännyt sitä.. Mä vaan tiesin että joko tuolla pääsen irti tai en.. Itseasiassa paikan piti olla eri. Katkolla skitsahdan aina joten se peruuntui kun huusin että en tahdo tavata heitä ja muistin itse ajan väärin. Mun omahoitsu oli sitä mieltä et samantien kunnon paikkaan hakemus kun oon motivoitunut ja mietittiin myös korvausta josko ne katsoo mun sitä tarvitsevan. Mulla oli itselläni myös pinna täys, olin yli 4v yrittänyt lopetta oppareita vaikka en olut käyttänyt vahvoja 4 vyuoteen tarkoituksella. Tarkoituksena oli pysyä hoitojakso ekaa kertaa loppuun saakka koska tiesin että seuraava kunnon mahdollisuus tulee 10 vuoden päästä, lisäksi koin ihmisarvon menetyksen kun ennen sain aina kiitettäviä työ-jutuista, nyt 2 paikkaa mennyt ha 2 koulua jäänyt jota en olisi ikinä voinut hyväksyö. Liäksi 5 v:n suhde ollsi mennyt poikki, mut se oli vain lisäkannuse.. Nyt yli 7v..

Viimeinen mahdollisuus, ensimmäinen lapsi jonka täti olen, syntyi hiukan aiemmin ja olin pois ristiäisistä hoidon takia.. Kaikki olivat siitä sitli vain iloisia ketkä asiasta tiesivät..

Mä olin käyttänyt pitkään ja tiedän että muhun voi harva samaistua. Oletteko varma että mä en aiheuta enemmän ahdistusta kuin apua; tällä hetkellä ainakin. Ei mummin ja useamman käyttäjän (frendin tai OIKEAN luotto-ystävän (puolet todella tärkeitä) todellakaan ole silti oman lapsen kuolemaan verrattavisa joten mä koen itseni näissä asioissa ulkopuoliseksi, mulla ei ole lapsia, on mielikuvat mitä tekisin jos saisin kiinni mutta kun ne eivät auta koska mulla ei lapsia ole.. Voimia kaikille todella paljon... -Auttakaa äidit toisianne, mä en asiasta tiedä todellakaan mitään, silti olette ajatuksissani 3 Kommentoin jos joku pyytää mutta tällä hetkellä mä toivon että te äidit pidätte yhtä (kuten teette) ja se miitti on hyvä idea teille. Saunan puolella on järjestetty useampi miittä, mä uskon että vertaistukiohjaajat voivat ehkä auttaa saamaan tieodon valvojille.. Te tunnette toisenne ja tiedätte miltä toisesta tuntuu, ei ehkä kokemuksesta muuta samat asiat osittain olette jo miettineet tuhansia kertoja. Voimia!! <3

Mul ooli kyllä niin paljon tuuriakin mukana että välillä hävetää.. Luen kyllä ja mietin teitä kylä mutta määrätyis asioissa mä en tilannetta tiedä omasta elämästä. Ehkä koen huonoa omatuntoa kun myös mä voisin olla pohjalla, en ole enää..
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja Nurturing Mother » 14.8.2011 10:05:43

malibu kirjoitti:
Mä olin käyttänyt pitkään ja tiedän että muhun voi harva samaistua. Oletteko varma että mä en aiheuta enemmän ahdistusta kuin apua; tällä hetkellä ainakin. Ei mummin ja useamman käyttäjän (frendin tai OIKEAN luotto-ystävän (puolet todella tärkeitä) todellakaan ole silti oman lapsen kuolemaan verrattavisa joten mä koen itseni näissä asioissa ulkopuoliseksi, mulla ei ole lapsia, on mielikuvat mitä tekisin jos saisin kiinni mutta kun ne eivät auta koska mulla ei lapsia ole.. Voimia kaikille todella paljon... -Auttakaa äidit toisianne, mä en asiasta tiedä todellakaan mitään, silti olette ajatuksissani 3 Kommentoin jos joku pyytää mutta tällä hetkellä mä toivon että te äidit pidätte yhtä (kuten teette) ja se miitti on hyvä idea teille. Saunan puolella on järjestetty useampi miittä, mä uskon että vertaistukiohjaajat voivat ehkä auttaa saamaan tieodon valvojille.. Te tunnette toisenne ja tiedätte miltä toisesta tuntuu, ei ehkä kokemuksesta muuta samat asiat osittain olette jo miettineet tuhansia kertoja. Voimia!! <3

Mul ooli kyllä niin paljon tuuriakin mukana että välillä hävetää.. Luen kyllä ja mietin teitä kylä mutta määrätyis asioissa mä en tilannetta tiedä omasta elämästä. Ehkä koen huonoa omatuntoa kun myös mä voisin olla pohjalla, en ole enää..


Miten sä Malibu, nyt yhtäkkiä tuollaisia mietit? Että olisit ulkopuolinen tai että aiheuttaisit meille enemmän ahdistusta kuin apua? Ollaanhan me annettu sulle palautetta, että asia on aivan päinvastoin. Me kaikki äidit ja isät halutaan ymmärtää, miksi meidän lapsemme käyttää huumeita, millaista on olla koukussa ja ennen kaikkea miten tuosta helvetistä voisi selvitä. Kuka olisi silloin parempi henkilö kertomaan asiasta kuin sellainen, joka on itse tuon kaiken kokenut? Ei me sellaista tietoa saada toiselta vanhemmalta tai vertaisohjaajalta. Minulle ainakin olet avannut aivan uusia näkökulmia, tuonut tietooni aivan uuden maailman. Olen oppinut ymmärtämään paremmin huumeriippuvaista poikaani ja hänen käyttäytymistään. Olen saanut myös paljon ihan käytännön tietoa huumeista, niiden vaikutuksista, saatavuudesta jne. Sekä hoitomahdolliduuksista ja niiden toteutumisista. Vertaistuki on eri asia ja sillä on oma paikkansa myös. Mutta kyllä me vanhemmat tarvitsemme tuota oikeaa tietoakin. Tuota käytännön kokemuksen tietoa, jota emme kirjoistakaan saa. Et ehkä tajua, mutta osallistumisesi täällä Vilpolassa on aivan äärettömän arvokasta!
Nurturing Mother
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 219
Liittynyt: 8.9.2010 18:05:49

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Kerttu » 14.8.2011 11:38:56

Hei Senjamilena

Poikasi on päässyt koevapauteen, hieno juttu. Koevapauteen pääsemiseen on kuitenkin kovat kriteerit ja siinä on vielä vähän vankeja.
Poikasi mielialat ovat ymmärettävästi ahdistavia. Nyt täytyy elää aivan toisenlaista elämää kuin aikaisemmin
Vastuu koevapauden onnistumisesta on yksinomaan hänellä itsellään.
Toivottavasti hän löytää sieltä pajalta uusia kavereita joilla on asenne kohdallaan.

Mietit miten voisit häntä tukea ja auttaa.
Mielestäni parasta auttamista on juuri tuo mistä kerroit. Hän käy luonanne juttelemassa päivän tapahtumista.
Ei auttamisen, tukemisen tarvitse kummallisempaa olla.
Itse voi olla kuuntelevana osapuolena ja hyvä jos löytyy muita puheenaiheita kuin huumeet.
Nyt nimittäin on hyvä aika löytää niitä muita puheenaiheita.
Vankila vastuuttaa häntä koevapaudesta ja auttaa käytännön asioiden hoitamisessa.
Tukihenkilönsä kanssa hänellä on mahdollisuus puhua muista ahdistavista asioista.
Eli teidän kotinne voisi olla vaikka se huumeeton alue puheissakin.
Poikanne kyllä tietää että siitäkin asiasta voi kanssasi puhua. Toipuvat narkomaanit puhuvat kuitenkin useimmin tilanteestaan mielummin muiden kuin vanhempiensa kanssa.
Mikä on ihan ymmärrttävää kun elämä alkaa avautumaan ihan toisenlaisena ja sen kanssa on selvinpäin kasvokkain.
Käyttäjät eivät halua enään rasittaa läheisiään.
Varsinkaan kun me läheiset lähdemme tähänkin vaiheeseen usein liiankin täysillä mukaan.
Olemme valmiina palvelukseeen kuin palomiehet ja tarjoamme apuamme ettei vain retkahdusta tapahtuisi.
Entisestä elämästä puhumiseen tulee sopiva aika ajallaan.

Omaa olotilaa täytyy nyt hoitaa. Ammattiapua kannattaa hakea ajoissa.
Ehdottaisin että kirjaat joka paivälle jonkun itsellesi tärkeän, hyvää oloa tuottavan jutun ja pidät huolen että
teet sen.
Niistä voit sitten pojallesikin sitten kertoa. Hänelle kuitenkin on tärkeää että pidät huolta itsestäsi.
A:n äidille ja Zurussalle myötäelämiset suuressa surussanne.

Terv. Ohjaaja Kerttu
Ohjaaja Kerttu
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 164
Liittynyt: 27.8.2010 11:50:28

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja malibu » 14.8.2011 11:43:10

Täällä kun on nyt tapahtunut jo kaksi näitä kuolemantapauksia ni se on vain asia josta mä en voi mitään tietää ja silloin mun kannattaa olla hiljaa, eihän mulla edes ole lapsia.. Kuolema herättää kuitenkin monenlaisia tunteita, samoin mä en myöskään ole ollut vankilassa joten periaatteessa tähänkään ketjuun en osaa vastata kun mitä entiset frendit sanoneet. Onneks on tullut sellaisia ketkä osaavat.. Mä pelkään et tulee tilanne jolloin porukka alkaa miettimään et "sokea taluttaa muita" eli puutun asioihin josta mä en tiedä mitään..

Mä olen ollut kaksissa hautajaisissa 6:sta ystävästä. Meille asti ei levinnyt että yhtiin hautajaisiin olisi päässyt ja kuljetuskin oli järjestetty; olisimme ehdottomasti menneet koska kerran en päästänyt tätä nuorta poikaa lähtemään meiltä koko yönä kun sanoi lähtevänsä tappamaan itsensä. Muihin emme päässeet. Tässä asiassa mä kuulun siihen puoleen että te ette haluaisi lastenne sellaisessa seurassa liikkuvan ja monesti vanhemmat syyttävät ystäviä.. Kun mä en vain oikein itsekään ymmärrä et miks just mä oon hengis eikä esim. Zurussan tai A:n äitin lapsi... Mun on hirveän vaikea vetää rajaa että mitä uskallan kommentoida kun en tiedä oikeasti auttaako se mitään koska enhän mä ole asioita teidän kulmasta nähnyt koskaan.. Mä pelkään loukkaavani jotain ilman että tarkoitan sitä..

Ajattelin että kun tulee enemmän taas kirjoituksia joissa pystyn auttamaan, autan niissä.. Nämä 2 peräkkäistä kuolemaa ovat vain saaneet itsenikin ajattelemaan joskus liikaakin asioita.. Jos joku olisi kirjoittanut mulle kuten A:n äiti kirjoitti tyttärestään kun hän vielä näki hänet kuolleena niin ehkä mä olisin ajatellut tarkemmin mitä mä uhkasin tai yritin itselleni tehdä; kait mä koen syyllisyyttä itekin.. Mä en tiedä.. Mä olisin kuitenkin toivonut itselleni samaa aikoinani, en mä olis edes osannut ajatella miltä vanhemmista tuntuu.. :( :cry:

Anteeks Senjamilena et nämä nyt sun ketjussa.. Siellä ylempänä on muutakin kuin offia..
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja senjamilena » 14.8.2011 13:24:53

Nyt Malibu, laitat nuo höpsötykset kokonaan mielestä pois. Olet meille kaikille täällä Vilpolassa tärkeä ja rakas, enkä yhtään ymmärrä millä tavalla osallistumisesi voisi ketään loukata. Minä ainakaan en keksi yhtään mitään sellaista.

Sinulla ei ole kokemusta äitinä olemisesta, mutta lapsena olemisesta sinulla sen sijaan on iso kokemus ja tuon kokemuksen jakaminen meille äideille ja isille täällä Vilpolassa on mahtava juttu. Onhan sinun kokemuksesi monella lailla sama kuin meidän omien lasten. Sinä et esim. ole ollut vankilassa, mutta sitakin asiaa olet osannut minulle valottaa sellaisissa näkökulmissa, joita en itse olisi millään hoksannut.

Eikä toki ole sinun syytäsi vaan päin vastoin sinun ansiotasi, että olet elossa ja toipumassa. Jos siinä on ollut jotakin onnea ja säkääkin matkassa, niin on toki omaa fiksuuttasi, että olet osannut siihen onneen tarttua.

Minä ainakin toivon ja odotan, että vastaisuudessakin kommentoit puheitani täällä ihan pyytämättä, jos vain itse jaksat ja haluat. Sitä en halua, että meidän huolilla ja ongelmilla uuvutat itsesi. Pidä sinäkin huolta itsestäsi, olet sen ansainnut.

Ja ethän toki nyt sinä loukkaannu, kun olen näin suorapuheinen? :wink:

Ja Kertulle oikein paljon kiitosta kannustuksesta.
senjamilena
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 267
Liittynyt: 22.6.2010 21:11:11

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja A:n äiti » 14.8.2011 15:49:13

Malibu, tuolle olollesi on termikin "selviytyjän syyllisyys". Useimmat keskitysleireiltä vapautetut ihmisen kärsivät siitä, samoin myös joukkotuho onnettomuuksista selvinneet.
A:n äiti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 365
Liittynyt: 1.10.2010 08:22:15

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja malibu » 15.8.2011 22:16:24

Kiitos teille kaikille <3. Ehkä pohdin liikaa, alkaa koulu, mies ei saanu lomaa ja lähtee ulkomaille ku mä ite lähen kouluun, sit vaihtuu kohta se lääkkeidenjako-paikka sekä lähes 8 vuoden klinikkakäynnit.. Mä katson nyt tän koulun alun et kuinka lähtee käyntii, onko helpompi ku viime vuonna ja käyn kyllä kommentoimassa jos perioidi on inhimillinen (mitä vähän odotan kyllä mut yllätyksiä voi kuulemma tulla ja suuria).. No huomenna sen saa tietää.. :) Jakselkaa kaikki ja pitäkää itsestänne sekä läheisistänne huolta.. Senjamilena, mun mielestä se suorapuheisuus on vain hyvä asia.. mulle nää rutiinien muutokset on aina vaikeita joten saatan helpost pohtia muiden ongelmia liikaa. Siksi voi olla että ensiksi joutuu totutella siihen uuteen rytmiin, tänä vuonna yritän ottaa stressaamatta liikoja eikä läheskään kaikki kesän tavoitteetkaan toteutuneet kun mieskin ollut kokoajan pois joko fyysisesti tai henkisesti; ei mun elämän keskipiste voi olla kuitenkaan että kuinka paljon mä saan siivottua tms.. Mä oon tänä kesänä kuitenkin opetellut virkkaamaan ja uusia kudontatyylejä sekä muutamia muita asioita sen siivoamisen sijaan.. Täältä ei voi kuitenkaan kovin kauaa pois olla kun olette kaikki niin ihania ihmisiä.. <3 :) Kaikille paljon voimia jaksamiseen, pitäkää itsestänne huolta.. :) <3

Olikohan tää nyt sit sekava teksti, ehin olla hetken masentunut tuossa kun ei ollutkaan ketään kenen kanssa puhua ja mies aina poissa niin näkyy heti teksteissäkin.. :? :shock: Onneks se koulu alkaa niin pääsee taas "normi-rytmiin".. :)
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja senjamilena » 29.8.2011 22:35:27

Kaksi viikkoa (ei sitäkään) jaksoi poika yrittää. Sitten jäi kiinni seuloissa bupre-positiivisesta. Ei halunnut puhelimessa sanoa, mitä oli tapahtunut, että oli joutunut takaisin vankilaan. Tänään sain sitten kirjeen, jossa kertoi tunnelmistaan sen kahden viikon aikana ja miksi oli päätynyt takaisin käyttämään. Ei nyt niinkään kadu sitä, että alkoi taas vetämään, vaan sitä, että aiheutti meille perheelle pettymyksen ja surua.

Minä olenkin pettynyt ja surullinen. Itken pienimmästäkin syystä. "Poika saunoo" radiosta riittää hyvin. Olin juuri alkanut vähän uskoa ja hymyillä.
senjamilena
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 267
Liittynyt: 22.6.2010 21:11:11

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Kerttu » 30.8.2011 07:26:02

Hei Senjamilena

Jos yhtään lohduttaa niin ehkä poikasi "tarvitsi" tämän kokemuksen nähdäkseen taas kerran kuinka helposti homma lähtee käsistä.
Siinä vaiheessa kun hän alkaa ymmärtämään että suurin vahinko retkahtamisista koituu hänelle itselleen, hän
kykenee tekemään asialle jotain.
Poikasi tiedostaa teidän tunteenne ja surunne mutta kuivilla oleminen tuskin onnistuu vain toisten, esim. läheisten takia.
Siihen että käyttäjä alkaa muuttamaan omaa käytöstään ja ottamaan vastuuta itsestään, hakemaan apua, tarvitaan paljon pettymyksiä ja itseinhoa.
Pitää tiedostaa niin voimakkaasti että ainoa joka tälle asialle voi tehdä jotain, on minä itse.
Minun ei kuitenkaan tarvise kulkea tätä tietä yksin, saan apua ja tukea kun vain otan sitä vastaan.

Sinun pettymyksesi ja surusi on oikeutettua mutta hymyile ihmeessä ja naura niille asioille joille voi nauraa.
Se kannustaa poikaasikin yrittämään uudelleen. Aina on uusi mahdollisuus.
Toivottavasti poikasi saa taas uuden mahdollisuuden koevapauteen.

Terv. Ohjaaja Kerttu
Ohjaaja Kerttu
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 164
Liittynyt: 27.8.2010 11:50:28

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja Nurturing Mother » 31.8.2011 21:06:39

senjamilena kirjoitti:Kaksi viikkoa (ei sitäkään) jaksoi poika yrittää. Sitten jäi kiinni seuloissa bupre-positiivisesta. Ei halunnut puhelimessa sanoa, mitä oli tapahtunut, että oli joutunut takaisin vankilaan. Tänään sain sitten kirjeen, jossa kertoi tunnelmistaan sen kahden viikon aikana ja miksi oli päätynyt takaisin käyttämään. Ei nyt niinkään kadu sitä, että alkoi taas vetämään, vaan sitä, että aiheutti meille perheelle pettymyksen ja surua.

Minä olenkin pettynyt ja surullinen. Itken pienimmästäkin syystä. "Poika saunoo" radiosta riittää hyvin. Olin juuri alkanut vähän uskoa ja hymyillä.


Tämä on niiiin tuttua. Yli kymmenen vuotta tätä toivon ja pettymyksen vuoristorataa. Alkuvuosina olin aina niin iloinen ja helpottunut, kun poika oli jossain kuntoutuksessa tai oli tyttöystävä, joka motivoi vähän aikaa päihteettömyyteen. Olin myös hyvin pettynyt ja surullinen, kun "retkahdus" tapahtui. Laitoin retkahduksen lainausmerkkeihin, koska pojalle ne eivät varmaankaan olleet oikeasti retkahduksia vaan tarkoituksellisia tauon lopetuksia. Viime vuosina en enää ole ollut juurikaan helpottunut enkä ainakaan avoimesti iloinnut, vaikka poika on ollut omasta aloitteestaan jopa kuukauden ilman aineita ja vaikka näitä omaehtoisia katkoja on yhä enemmän ja enemmän. Miksi näin? No, pessimisti ei pety, siitä se varmaan johtuu. Sitä kai suojelee itseään.

Toissa viikonloppuna oltiin esimerkiksi mökillä, poika halusi tulla mukaan (poikkeuksellista). Hän oli selvinpäin koko ajan, kalasti ja teki meille aivan mahtavat grilliruuat molempina päivinä (voisi sopia vaikka kokiksi, itsekään en osaa niin hyvää laittaa..) Käytiin yhdessä sienessä. Juteltiin kaikkea normaalia, maailman tapahtumista, suomen politiikasta, ruuanlaitosta, tv-ohjelmista jne. Ei hänen ongelmistaan. Sitten saatoimme sunnuntai-iltapäivällä hänet bussiin, joka vei koulukaupunkiin. Kaikki meni hyvin, mutta minä en ollut helpottunut. Päinvastoin, olin kotiin tullessa illalla aivan kertakaikkisen uupunut, vielä alkuviikon töissäkin väsynyt. Vuosien aikana on ollut liian paljon epäonnistumisia, en uskalla uskoa ja luottaa enää mihinkään, en iloita mistään. Toisaalta en ollut yhtään järkyttynytkään, kun ilmeni, että poika on sitä seuraavana viikonloppuna ilmeisesti ollut taas vetämässä. En itke enää pettymystä. Tätähän tämä on, aina vaan.

Pettymysten keskellä tuo teidän kirjeenvaihtonne, Senjamilena, kuulostaa kuitenkin hyvältä. Poikasi ainakin on rehellinen sinulle ja pystyy ilmaisemaan itseään ja selvittämään omia tuntemuksiaan. Samoin varmaan sinä teet, kun kirjoitat hänelle. Sulla on yhteys sun pojan kanssa, se on tärkeää. Minäkin kokeilin tässä muutama viikko sitten tuota kirjoittamista, kirjoitin aika pitkän kirjeen pojalle. Kirjoitin, että en toivo tässä maailmassa mitään muuta niin paljon, kuin sitä, että hän selviäisi. Kerroin, miltä minusta tuntuu ja myös sen, että olen niin surullinen kun en tiedä, miten voisin häntä auttaa. Kerroin syyllisyyden tunteistani ja terapia-aikeistani, yritin kuitenkin olla syyllistämättä häntä. Kirjoitin myös, että toisaalta tiedän, että kukaan muu kuin hän itse, ei voi häntä auttaa. Ja vielä, että loppujen lopuksi hänen elämänsähän se on. En ole näin avoimesti hänelle puhunut itsestäni, jotenkin olen pitänyt fokuksen varmaan aina hänessä, kun on keskusteltu. Tuntui, että tein oikein avatessani kerrankin omia tuntemuksiani.

Jossain selkäytimessäni uskon, että sekä sinun että minun poikamme vielä selviävät tästä. Ainakin jollain tavalla, hiukan parempaan elämään. Siihen voi mennä aikaa, nopeita ihmeitä en odota. Mutta toivoa kuitenkin vielä on. Koitetaan me äidit elää myös omaa elämäämme tuota odotellessa.
Nurturing Mother
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 219
Liittynyt: 8.9.2010 18:05:49

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja vankia ikävä » 8.9.2011 20:37:15

Luin ohjaaja kertun laittaman kommentin että pitäisi jonkun kanssa puhua ennen kuin ensi kertaa menee vierailulle vankilaan? Poikaystäväni on nyt kolme viikkoa vankilassa ollut ja ensi sunnuntaina pitäisi mennä ensimmäistä kertaa moikkaamaan. Miten pitäisi varautua? Onko jotain asioita mitä pitäisi ennalta miettiä? Miten siellä jutellaan? Lasin läpi niinkuin elokuvissa? Muutenkin alkaa jännitys nousta aika korkeaksi jo nyt kun ei olla taas pariin kuukauteen nähty niin että hän olisi selvinpäin. Onneksi tiedän rakastavani sitä "selvää versiota" poikaystävästäni joten siitä ei ole huolta. Mietityttää kuitenki millä mielellä hän mahtaa olla. Subukoukussa kun oli ennen vankilaan menoa. Tai millä saisi toisen mieltä parannettua?
vankia ikävä
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 8.9.2011 20:22:24

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Kerttu » 9.9.2011 07:41:19

Hei

Vanhemmissa vankiloissa jutellaan kai vielä lasin läpi mutta yleisin tapa on vaihtaa kuulumisia puhelimen luurin välityksellä. Pleksi siinä on silloinkin välissä.
Mene paikalle ainakin 15 minuuttia ennen tapaamisen alkua. Portilla on jonotussysteemi. Joudut kulkemaan metallipaljastimen läpi joten kannattaa jättää pois esim. housujen vyö tai sitten sen joutuu riisumaan. Kengät saattavat hälyttää, sitä ei pidä pelästyä. Henkilöllisyystodistus mukaan.
Vangille voi viedä esim. lehtiä jotka jätetään vartijoille vangin nimellä varustettuna.
Ensimmäinen tapaamiskerta on molemmille osapuolille kova paikka. Vankilaympäristö on vaan niin karu ja kivinen.
Kun pääsette alkuun niin eiköhän se siitä. Toinen kerta on helpompi.
Toivottavasti kerrot miten tapaaminen meni ja mitkä olivat tunteesi.

Terveisin Ohjaaja Kerttu
Ohjaaja Kerttu
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 164
Liittynyt: 27.8.2010 11:50:28

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja senjamilena » 9.9.2011 15:32:21

Hei "Vankia ikävä"

minua jännitti myös kovasti eka kerralla, kun menin poikaa tapaamaan ja sitten taas, kun menin eka kerran yksin ilman miestä eli pojan isää. Joka kerta tapaamiset on sujuneet hyvin ja alkukankeuden jälkeen puhumista on riittänyt ja aika on loppunut kesken. Paljon on juteltu siinä ihan tavallisista asioista, telkkriohjelmista sun muusta ja muisteltu menneitä mukavia asioita.

Mun poika oli myös subuputkessa vankilaan mennessään ja sitä jännitin silloin ekassa tapaamisessa, että miten jaksaa siinä istua ja olla. Mutta hyvin sekin meni. Poikaa on aina myös jännittänyt nämä tapaamiset, mutta meitä on molempia helpottanut se, kun ollaan heti siinä tapaamisen alussa sanottu se ääneen.

Kuten Kerttu sanoo, kannattaa olla ajoissa paikalla, ainaan Turun vankilassa ei ole mitään armoa sen suhteen eli jos myöhästyt pari minuuttia niin good bye tapaaminen. Tapaamisolosuhteet on kuten Kerttu kuvailee, samassa tilassa on muitakin vankeja eli puheensorina saattaa olla kova, sikäli se puhelinhomma on parempi. Myös rintaliivien kaarituet saattaa hälyyttää siinä metallinpaljastimessa eli ne kotiin, ettei tarvi siinä ruveta kokonaan strippaamaan :D

Oletko kirjoitellut poikaystävälles? Se on ollut mun mielestä tosi hyvä tapa komunikoida ja sanoa jotain vaikeita asioita, joita ei siinä tapaamisessa pysty puhumaan.

Portti vapauteen on sulle ehkä tuttu sivusto? Sieltä löytyy läheisille oma sivu ja tapaamisohjeet eri vankiloissa.

http://www.porttivapauteen.fi/laheiset

tsemppiä ja halit!
senjamilena
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 267
Liittynyt: 22.6.2010 21:11:11

Re: hyvää vangkilaa, toivoo äiti

ViestiKirjoittaja Jenni_ » 9.9.2011 17:50:31

Mulla ihan samat kokemukset kuin seljamilenalla. Kävin katsomassa ystävääni Turussa viime marraskuusta asti, nyt elokuun alussa pääsi Hämeenlinnaan avotaloon ja marras-joulukuussa pääsee ehkä jo koevapauteen...eli muuttaa ehkä mun luo, mikä onkin sitten tarina erikseen. Mutta muakin jännitti ihan hirveästi mennä ekaa kertaa kattoon ystävääni vankilaan, mutta hyvin se sitten meni ja kun siellä kävi useammin, niin odotushuoneessa ennen tapaamisen alkamista alkoi olla tuttuja naamoja joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia. On ollut ihanaa puhua miehen kanssa kun se on selvinpäin <3
Jenni_
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 83
Liittynyt: 16.1.2011 12:52:09

EdellinenSeuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa