Olet täällä

Mieheni - huumeiden käyttäjä?

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja malibu » 18.1.2012 12:07:07

Mä kun aloin olemaan mun avokin kanssa, se ties että käytän aineita. Mulla meni kuitenkin lähes 2v, että olin saanut edes stimut yms. vahvemmat opparit pois.. Kun vihdoin olin pääsemässä hoitoon, tiesin että parisuhde voi katketa vaikka hoito onnistuisi.. Mulla ainakin nuo ekat vedot aloittivat vasta sen kunnon rakkaussuhteen päihteisiin ja piikkiin jää koukkuun!! Ollaa oltu vajaa 8v yhdessä ja edelleen tarkkailee; olenkin sanonut että vaikka 2 Joulua on mennyt aivan nappiin, ei 3 (kh:dossa olen), niin hän muistaa vain että mä sekoilen kaikki tilanteet..

Nyt kun on tullut takapakkia, saan oikein painostaa häntä puhumaan asioista.. Mulla kun ei ole tukiverkostoa tällä hetkellä! Hän edelleen olettaa että mä käytän häntä vastaan henkilökohtaiset asiat kuten aiemmin tein; enhän mä voinut lähteä kamaa vetämään jos mies oli hyvällä tuulella. Piti saada riita aikaiseksi vaikka haukkumalla sen suku jos ei muu tehonnut.. Se viimeistään auttoi..

Mulla se "rakkausvaihe" kamaan oli ensin se alle 2v jolloin mua estettii pistämästä (eksä). Sen jälkeen kun teki virheen jota odotin, niin sain piikittää niin paljon kuin huvitti ja sitä jatkuikin 7v jonka jälkeen kh:toon. Nykyään jos on suurempia ongelmia niin itsetuhoisena piikitän, tosin en mitään sellaista jolla saisi pään sekaisin. Mulla vain opitut käyttäytymismallit siinä viimeisessä vaiheessa (kun en useinkaan itkeä osaa, sen kun lopetin jo teininä 3 v:deks), että joko viiltelen tai piikitän. Viiltely näkyy liian helposti, mutta aina sitä jotenkin saa itseään satutettua. Käyttäjillä on kuitenkin tarkoitus saada piikillä pää sekaisin.. Ei itselläkään kauaa mennyt kun kädet teipattiin jeesus-teipillä ku olivat niin paskana, että sais vedettyä pirivedot..

Ei sun miehesi ole yhtään muita "ylempänä". Hän halusi kokea tuon "parhaan tavan" vetää ja frendi auttoi.. Monet käyvät kyllä töissä, osalla oma firma.. Muut huomaa ulkonäöstä nopeasti, itse ehkä ei.. Mä ainakin ottaisin oman kämpän.. Tsemppiä! Päätös on sun ja jätät tai et niin huumeet on nro 1 miehelläsi ja voi syyttää että jätettyäsi alkoivat asiat menemään pahempaan, mutta kyllä sitä oikein odottaa sitä syytä jolloin saa vetää ilman että joku kyttää. Kohta sä alat olemaan se syy jonka takia vetää ja oot ihan vitun kyylä ku tutkit sen asioita!! Saahan itselleen tehdä mitä haluaa ja aikuinen ihminen tietää mitä tekee; näin siis käyttäjän mielestä! Sitäpaitsi kaikki munkin tutut sanoivat että "aivan turhaan kaikki perhe ja muut stressaa ja syyttää itseään ku itse näin tahdon elää".. Sekä tietty, "lopetan huomenna".. Mä epäilen että sun mies on kokoajan aineissa, jos asiaa et huomaa.. Yliaktiivinen, puhelias vs. rento, nukahteleva.. Pienet pupillit, suuret pupillit (kannattaa katsoa valossa, pienet pupillit korostuu valossa; suuret pysyy melko suurina).. Mun mies alkoi hyvin nopeasti huomaamaan kyllä. Toisaalta huomaa myös masennuslääkkeiden aiheuttamat paremmat kaudet liiallisena bentonkäyttönä.. :roll: Tosin kyllä mä sille kaiken kerron, kun mulla ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että en saa mitään hoitokontaktia vieläkään; onneks lääkäri antaa sille aikoja.. :) Thank God! Muuten olisin ollut yksin jo päältä 2kk..

Tsemppiä!

PS: tuo on totta että tuollaisesta miehestä ei hyvää isää tule. Niin kauan kuin käyttää. Sä olisit raskauden yksin ja mies vetäis vaikka kuinka lupaa lopettaa.. Ei ei ja ei.. Oon nähny noita aivan liikaa.. :(
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja Pääsky » 18.1.2012 18:02:09

Kirjotan nyt tälleen nopeasti vaan, en pysty paneutumaan asiaan nyt täysillä, koska ahdistaa aika lailla..

malibu kirjoitti: Mä epäilen että sun mies on kokoajan aineissa, jos asiaa et huomaa.. Yliaktiivinen, puhelias vs. rento, nukahteleva.. Pienet pupillit, suuret pupillit (kannattaa katsoa valossa, pienet pupillit korostuu valossa; suuret pysyy melko suurina)..

Mies on n. kk sit saanut uudet masennuslääkkeet, joiden piikkiin oon (tyhmyyksissäni) uneliaisuuden/väsymyksen pistäny. Välillä (eli vähintään3krt/vko) jos ottaa 1-2 kaljaa arki-iltana on ihan tokkurassa, puhe sammaltaa ja silmät pyörii päässä. Kysyin monta kertaa, et onko ottanu jotain muuta, mut eihän sellasta tietty myönnä. Myönsi mulle eilen,että subu ym "hitaat" on sen juttu, ei noi piri sun muut iske niin kovin..Ku kysyin miten pahasti on koukussa sano vaan et on jäämässä koukkuun vasta. Mikä lie oikee tilanne, ken tietää..
Alkaa ajatus erosta tuntumaan väistämättömältä, vaikka kovasti haluaisin saada takaisin sen miehen, joka ei vedä kamaa:( ..mutta eipä se taida sieltä samanlaisena tulla, vaikka kaman saisikin lopetettua.
Musertavaa.
Pääsky
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 16
Liittynyt: 25.5.2011 14:32:10

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja Liisa3 » 18.1.2012 19:13:48

Kiarjoitin eilen pitkän litanian, sitten se vain hävisi bittiavaruuteen. En sitten enää jaksanut kirjoittaa koko stooria uudestaan.

Malibun kokemukset ovat huhuhuh-tasoa. Arvostan kun kirjoitat omia kokemuksiaan ja myös muutenkin hieman sivusta avokin kokemuksia. Kun kirjoitit että kun ei puhu, niin kun toinen alkaa huutaa toiselle että puhu edes miltä tuntuu niin se on tuttu tunne. Alkaa tuntua että toinen alkaa provosoida asioita vaikka sitä vähiten haluaa. :-) Silloin alkaa ärsyyntyä koko puhumisaihe vaan haluaisi olla ihan rauhassa. Välillä huumeidenkäytöstä puhuminen on raskasta, joka sinällään on tosi tärkeetä keskustella. Mutta läheisillä on muutenkin muu elämä olemassa niin se ei pyöri sillä tavalla kuin itse käyttäjä. Asetelma on siis eri monesta kantista katsottuna.

Käyttäjille huumeidenkäyttö on ns. normaalisoitunut tapa elää, se tuottaa joskus syyllisyyttä, häpeää ja niin edelleen. Mutta kun se on niiden oma ongelma ei ole kuitenkaan läheisten. Kun miettii, että ongelma on aina huumeiden niin silloin se keskittyminen on juuri huumeidenkäyttöön painottuva. Kun se ei ole koskaan meidän ongelma siis läheisillä niin pitää sitten jotenkin elää niin, että muuttaa omaa asennetta omaan elämään. Väistämättä ehkä tulee ero. Kun keskittyy omaan elämään niin silloin asiat lutkiutuvat ja sitten voi luoda itseään ja energia kanavoituu oikeisiin asioihin. Muutos on prosessi. Se alkaa juuri mielenmyllerryksinä, sitten alkaa seesteisyyskausi, alkaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Voit Pääksy vain muuttaa itseäsi ja elämääsi. Kun muutat itseäsi niin se näkyy ulospäin. Se voi olla hyvä esimerkki miehellesi- että katsos vaan että muutkin muuttuu.

Kun huumeidenkäyttö loppuu - ihan oikeasti. niin kyllä se käyttäjäkin muuttuu. Tai sitten riippuvuus muuttaa muotoaan - toivon mukaan yleisesti hyväksyttyyn riippuuvuuteen - kuntoilu on esimerkki sellaisesta..mutta silloin on vain hyväksyttävä se muutos. Jos miehesi haluaa lopettaa niin se vie todellakin aikaa ja se prosessi kestää. Mieskin muuttuu, mutta millaiseksi sitä kukaan ei tiedä. Mutta kun jos käyttö jatkuu niin se on puhtaaksi miehen ongelma, ei sinun. Sinun ongelma on vain se, mitä sinä todella haluat ja sitten ongelman ratkaisu on sitten toiminnan aika sekä henkisesti että käytännössä.

Tsemppiä ja hurjasti voimia Sinulle!:)

Samoin Malibulle, usko itseesi! Sinä kyllä pystyt! Se näkee tekstistäsi hyvin. Jatka samaa rataa.
Liisa3
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 59
Liittynyt: 5.8.2011 22:17:17

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Amelie » 21.1.2012 07:55:26

voi syyttää että jätettyäsi alkoivat asiat menemään pahempaan, mutta kyllä sitä oikein odottaa sitä syytä jolloin saa vetää ilman että joku kyttää. Kohta sä alat olemaan se syy jonka takia vetää ja oot ihan vitun kyylä ku tutkit sen asioita!!


Näinhän se usein menee, että syitä löytyy ja jos ei löydy niin niitä etsitään. "jos et olisi aina..." tai "jos olisit joskus.." ja siinä saa sitten pää pyörällä syytellä itseään ihan urakalla, jos sille tielle lähtee. Ja aineitahan otetaan niin hyvään kuin huonoonkin oloon - korjaamaan tai korostamaan.
Oma tahto lopettaa on ainoa tapa saada asiat/parisuhde kuntoon, eikä vain tahto vaan teot sen eteen = lopettaminen.
terveisin,
Amelie
Ohjaaja Amelie
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 30
Liittynyt: 7.11.2011 09:16:52

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja Pääsky » 21.1.2012 13:02:13

Valtavan suuri kiitos keskusteluun osallistuneille ja sitä kautta tuskaani vastanneille!
Viikon verran olen ollut tunteideni heittopussina ja vaikka juuri mitään en ole saanu viikossa aikaiseksi, niin olen aivan poikki. Järjettömän raskas ajatusten maratoni ollut (ja jatkuu yhä..).

Olen kuitenkin toisaalta todella helpottunut ja odotan tulevaa, koska päätös erosta on kypsynyt 99% varmaksi. Ajatukset on omassa, huumeettomassa, valheettomassa, ahdistusvapaassa ja turvallisessa kodissa. Sen hinnaksi kylläkin tulee 5,5 vuoden parisuhde ja yhteiset unelmat ja tämä jos mikä kirvelee ja kovaa. Pelko ja syyllisyys puskevat pintaan aika ajoin ja päätökseni ottaa hetkeksi takapakkia.

Teoriassa mieheni olisi mahdollista pitää (tällä hetkellä meidän) asunto, mutta pelottaa hulluna miten oikeasti käy rahojen ja töiden kanssa, kun en ole enää vahtimassa/jarruttelemassa. Toiseksi hänen vanhempansa eivät vielä tiedä tilanteesta ja aion heille kyllä kertoa oman puoleni tarinasta ennen lähtöäni. Täytyy varmaan tulostaa valmiiksi jotain ensitieto-oppaita ja kriisipuhelinten numeroita, koska heillä ei ole minkäänlaista käryä poikansa touhuista. Ja kokemuksesta tiedän, että ainakin (tuleva ex-)anoppini on melko hysteriaan taipuvainen..

Tiedän, ettei ole minun tehtäväni ottaa kantaakseni toisten ihmisten taakkoja, mutta tavasta on vaikea päästä. Tuleva ero onkin minulle myös oppitunti itseni asettamisesta etusijalle ja oman onneni perässä kulkemisesta. Huonoa omatuntoa poden myös siitä, että suunnittelen eroa ja samalla mieheni luulee, että hänellä on vielä mahdollisuus. Sanoin kyllä eilen, että ero on todennäköinen, vaikka hän aineista eroon pääsisikin, mutta silti tuntuu jotenkin epäreilulta.

Jos lähtisin jo pian, enkä vasta kohta alkavan yhdyskuntapalvelun jälkeen, niin hänellä olisi jokin syy olla käyttämättä, vaikkei minua enää vierellä olisikaan, nimittäin se, ettei joudu vankilaan. Olipa sekavasti sanottu, mutta siis pointti oli, että pohdin eron ajankohtaa ja sen vaikutusta mieheeni. En tiedä pitäiskö sellaista pohtia enää ollenkaan, mutta toivoisin niin kovasti, että hän pääsisi kamasta eroon, saisi pidettyä talon ja löytäisi rinnalleen naisen, jonka kanssa voi aloittaa alusta ilman tällaista painolastia, joka meidän suhteessaamme on.

Raastavaa, tähänastisen elämäni vaikeimpia päätöksiä teen ja voin vain toivoa, että ne ovat oikeita.
Mut eiks se niin oo, että kriisit on aina käännekohtia parempaan (tai pahempaan) ja mun elämä ei voi jatkua näin. Tuntuu kamalalta ja vapauttavalta luopua vastuusta, syytän itseäni ja samalla kiitän.

Tästä foorumista ja Teistä on ollu mulle ihan suunnaton apu, KIITOS!!
Pääsky
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 16
Liittynyt: 25.5.2011 14:32:10

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Amelie » 21.1.2012 14:10:31

Sen hinnaksi kylläkin tulee 5,5 vuoden parisuhde ja yhteiset unelmat ja tämä jos mikä kirvelee ja kovaa.


Niinpä ja varmasti se on todella vaikeaa, mutta jospa helpottaisi se, että aina on mahdollista tehdä uusia suunnitelmia, mikäli asia muuttuu. Ja unelmat jäävätkin unelmiksi, mikäli toinen ei niitä kanssasi jaa. Haluathan toki mahdollisuuden saada elämältäsi sen mistä haaveilet. Tämähän voi olla pysäytys miehellesi, joka vihdoin ymmärtää että pikkuhiljaa alkavat kulissit sortua, eikä hänen käyttönsä ole ollenkaan niin harmitonta kuin mitä hän haluaa kuvitella.

kun en ole enää vahtimassa/jarruttelemassa


Ajattele millaista taakkaa kannat aikuisesta miehestä?

Tiedän, ettei ole minun tehtäväni ottaa kantaakseni toisten ihmisten taakkoja, mutta tavasta on vaikea päästä. Tuleva ero onkin minulle myös oppitunti itseni asettamisesta etusijalle ja oman onneni perässä kulkemisesta. Huonoa omatuntoa poden myös siitä, että suunnittelen eroa ja samalla mieheni luulee, että hänellä on vielä mahdollisuus. Sanoin kyllä eilen, että ero on todennäköinen, vaikka hän aineista eroon pääsisikin, mutta silti tuntuu jotenkin epäreilulta.


Sinulla on yksi elämä ja toivottavaa on että elät sen hyvin, olet itsellesi uskollinen. Epäreilua on se, että hän ei "pidä omaa osuuttaan teidän unelmista". Voithan sanoa että tilanne on toistaiseksi tämä, hänellä on mahdollisuus muuttua.

Jos lähtisin jo pian, enkä vasta kohta alkavan yhdyskuntapalvelun jälkeen, niin hänellä olisi jokin syy olla käyttämättä, vaikkei minua enää vierellä olisikaan, nimittäin se, ettei joudu vankilaan.


Paljon sinä ajattelet häntä ja hänen hyvinvointiaan tässäkin tilanteessa, vaikka itselläsikin on vaikeaa. Se on hieno asia, välittämisestä ja huolehtimisesta on vaikea luopua. Silti alat kuitenkin nähdä selkeämmin sen mikä on tilanteessa parasta kaikille osapuolille.

Raastavaa, tähänastisen elämäni vaikeimpia päätöksiä teen ja voin vain toivoa, että ne ovat oikeita.
Mut eiks se niin oo, että kriisit on aina käännekohtia parempaan (tai pahempaan) ja mun elämä ei voi jatkua näin. Tuntuu kamalalta ja vapauttavalta luopua vastuusta, syytän itseäni ja samalla kiitän.


Uskon että on vaikeaa, mutta jos miehesi jonain päivänä saa elämänsä raiteilleen hän varmasti ymmärtää että olet toiminut asiassa niin kuin parhaaksi olet nähnyt, ei se tarkoita ettet välittäisi. Hän ei välitä vain itsestään riittävästi, mikäli ei muuta elämäänsä. Sinä et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen tekemisistä ja elämästä, se ei ole mahdollista eikä siihen kenenkään voimat riitä.

Kaikkea hyvää sinulle ja voimia. Kuuntele sydäntäsi, mutta siinä rinnalla järkeäsi ja toivottavasti löydät ratkaisun, johon sinä olet tyytyväinen. Ja vaikka se kuulostaa kyyniseltäkin, niin maailma on täynnä miehiä. Sellaisiakin, jotka voisivat vaikka välillä huolehtia sinusta, kysyä miten sinä jaksat ja pyytää että voisivat helpottaa sinun elämääsi. Sinullakin on oikeus olla rakastettu ja huolehdittu. Vaikka niin että joku aamukahvit sinulle keittelee ;)

Lämmöllä..
terveisin,
Amelie
Ohjaaja Amelie
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 30
Liittynyt: 7.11.2011 09:16:52

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja Pääsky » 16.2.2012 18:07:05

Ah, voi ahdistuksen määrää.
Tilanne on nyt se, että ollaan erottu. Muutan pois ens kuun alussa ja helpotus on valtava. Odotan innoissaan uutta elämääni, jolloin ei tarvitse kantaa huolta kuin itsestä..

Toisaalta taas on armoton huoli ja murhe miehen pärjäämisestä. Seulat on alkaneet ja a-klinikan keskustelutkin, silti löysin äsken omia tavaroitani pakatessa kaapista murusen valkoista pilleriä (subua?) ja keltaisia, läpukuultavia kalanmaksaöljyn näköisiä kapseleita. Näiden kanssa piilossa oli myös kasa erääntyviä tai jo erääntyneitä maksumuistutuksia. Pikavippejä suurin osa, mut oli maksamattomia laskujakin joukossa.. pari päivää sitte löysin käytetyn ruiskun ja palan lätkää.
Lamaantunut fiilis, pääsis äkkiä jo pois, en haluu tietää enää mitään!!
Mä niin vihaan tätä paskaa!!!!!!! oksettaa ja ahdistaa, miks täytyy reagoida näin?! n.kaks viikkoa vielä muuttoon ja se tuntuu ikuisuudelta, kulu aika nopeampaa!

jos (kun) joku täällä on ollut vastaavassa tilanteessa, niin miten ootte kestäny sen? tunteita on vaikea katkasta kerrasta poikki, mutta ärsyttää oikeen, että nää jutut saa mut reagoimaan edelleen näin, vaikka tiedän jo, et pääsen pois ja tiedän, ettei mun tarvii kestää enää kauaa tätä paskaa.
Pääsky
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 16
Liittynyt: 25.5.2011 14:32:10

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja malibu » 16.2.2012 22:24:08

Mä vastaan ensin nyt vanhoihin asioihin, kun koululakossa työkkärin takia olen. Ottavat kovin mallia eu:sta ja uusia sääntöjä, joita ei ole ennen ollut tulee liikaa! Kukaan ei mua puolusta.. Se siitä.. Kirjoitan Ipadil joten virheet vaikea korjata, sori...

Liisa3 kirjoitti: Arvostan kun kirjoitat omia kokemuksiaan ja myös muutenkin hieman sivusta avokin kokemuksia. Kun kirjoitit että kun ei puhu, niin kun toinen alkaa huutaa toiselle että puhu edes miltä tuntuu niin se on tuttu tunne. Alkaa tuntua että toinen alkaa provosoida asioita vaikka sitä vähiten haluaa. :-)


Mulle tää lähinnä tämän päivän malli. Ennen halusin puhua lopettamistsa, yllätys yllätys; aineissa ja laskuissa. Myöhemmin täm "suojelu" eli kertomatta jättäminen. nykyään en tarvitsisi tukea päihteistä puhumiseen, vaan yleisistä asioista, jotta ne eivät omassa päässä paisuisi kohtuuttomaksi. Liian pitkä aika yksinään masiksessa (vaikka olisikin suhteessa onkin) altistaa itsetuhoisuudelle, joskus jopa retkahdukseen.. Jopa melkein 1krt/v..

Liisa3 kirjoitti:Käyttäjille huumeidenkäyttö on ns. normaalisoitunut tapa elää, se tuottaa joskus syyllisyyttä, häpeää ja niin edelleen. Mutta kun se on niiden oma ongelma ei ole kuitenkaan läheisten. Kun miettii, että ongelma on aina huumeiden niin silloin se keskittyminen on juuri huumeidenkäyttöön painottuva. Kun se ei ole koskaan meidän ongelma siis läheisillä niin pitää sitten jotenkin elää niin, että muuttaa omaa asennetta omaan elämään. Väistämättä ehkä tulee ero. Kun keskittyy omaan elämään niin silloin asiat lutkiutuvat ja sitten voi luoda itseään ja energia kanavoituu oikeisiin asioihin. Muutos on prosessi. Se alkaa juuri mielenmyllerryksinä, sitten alkaa seesteisyyskausi, alkaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Voit Pääksy vain muuttaa itseäsi ja elämääsi. Kun muutat itseäsi niin se näkyy ulospäin. Se voi olla hyvä esimerkki miehellesi- että katsos vaan että muutkin muuttuu.


Pohdimme tätävastikaan tuossa yhdessä ketjussa Dahlian kanssa. Vaikka olemme "eri puolilla";samat asiat pätevät melko pitkälle myös käyttäjään. J-päässä mulle sanottiin että kun on hoidon suorittanut, alkaa postiivisten asioiden ketju.. Läheisillä tämä taitaa (luk ott. vanhemmat) alkaa viimeistään kun tajuaa, että pärjää paremmin yksin. Itse olen miettinytmiehen jättämistä, se tekee töitä, ei avaudu ja on vielä pihikin. Eli on jäänyt sinne " munkäyttötasolle". Ei myöskään huomaa omia ongelmia.. tai ainakaan mitään niille tee. En voi ikuisesti syyttää tuurijuoppo-isää jokavaihtanut vaimoja kuin sukkia tai äitiä, joka ollut pääasiassa yksin. Mikäli ei pysty tunteia tai hasveita jakamaan (onko muita kun töihin liittyviä?), menkööt vaikkarikas olisikin.. Henkinen rikkaus ja taito pärjätä kekseliäisyydellä päihittää rahat & kulissit 10-0

Pääsky, pakkaa tavarat hyvin ja purkaa ahdistusta ulkoillen. Mikäli asunto vapautuu ennen tuota pv, pääsistkö laittamaan vaatteet ja astiat paikoilleen? Kerran muutin niin, isot tavarat vikana ja kaikki oli hetkessä kotoisaa.. Mies on aikuinen ja vastaa pärjäämisestään itse. Saat varmasti palautetta että sun takia menee huonost.. Se on sit tapa syyllistää. Mä autoin exää 500€:n edestä, ruolla, 20 lainoilla ja maksamattomien velkojen päälle aivan olemattomia määriä.. Lääkkeitä yms. Syytti mua et jäi koukkuun. Tokalla kerralla kn 3kk oli ollut vain pilvi-aikaa ( hänellä, mul nyk. joten eipä ollut enäämun takia koviin koukussa!), sanoin et en ole vastuussa asiasta enää!

Mieti miten sisustat kämpän ja heitä kaikki turha kiertoon.. Voimia ja muista et sä et ole nyt; etkä tulevaisuudessa vastuussa mitä äijäsivetää. Ellet ole piikin kanssa oikeasti tunkemassa jotain hänen hihaan tai väkisin tunkemassa pulloa tai piippua sen suuhun, jota en usko ;) ...

BTW. Nuo kätköt voivat olla vanhoja, ainakin osa. Monet unohtavat jemmoihin tavaraa.. :roll: :oops: Nuo kalanmaksaöljyt ovat, js päihdyttävät; Normisoneja ( ilmeisemmin) ja niiden valmistus loptettu yli v sitten.

VOIMIA!

Sori virheistä, mun nakkisormet ei toimi tässä.. Virheitä korjatessa tulee puolet lisää..
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja Pääsky » 9.9.2014 19:07:05

Phuuh, luinpa juuri 2,5 vuoden takaisia juttujani ja voi elämä, miten tyhmä oon ollut! Oikein hävettää :D Tulin nyt siis tekemään tälle asialle jonkinlaisen pisteen, sulkemään tämän sivun elämästäni lopullisesti. Tuuletan päätökseni seuraukset tänne ja toivon, että joku saa siitä voimaa lähteä.

Kerran lähdettyäni narkkari-exän luota, en enää ole takaisin palannut. Elämäni paras päätös! Exällä menee huhupuheiden ja facebookin perusteella yhtä huonosti kuin ennekin, mutta arvatkaa mitä: ei vois vähempää kiinnostaa, enkä oikeastaan edes halua tietää! :)
Kun lähdin ja kokeilin omia siipiäni, ei siitä enää ollut paluuta. Voi sitä onnen, helpotuksen ja vapauden tunnetta, en oo ikinä aikaisemmin tuntenut itseäni niin vahvaksi. Ja parasta tässä opetuksessa on se, että nyt tiedän, että tulevaisuudessakin tiukan paikan tullen omat siipeni kantavat kyllä. Luottamusta, elämäniloa ja onnea löytyi yhtäkkiä ihan valtavasti,koko narkkari-paskan ajan se on varmaan varastoitunut odottamaan parempia päiviä :)

Aluksi oli toki syyllisyyttä ja huolta, mutta ajan myötä tunteet hälvenivät ja asiat asettuivat oikeisiin mittasuhteisiin. Jännä, miten elin toisen ihmisen elämää ja uskottelin itselleni, että tämä on tulevaisuuteni. Olen alkanut epäillä jopa sitä, että mahdoinkohan tosissaan rakastaakkaan narkkari-exää vai olinko vaan takertunut ja rakentanut itselleni siitä "turvaverkon". Tosi vaikeeta ymmärtää, että mä oon oikeesti kirjoittanut tän ketjun viestit. Siihen aikaan liittyvät muistot on aika erilaisia kuin se kuva, joka viesteistä välittyy. En muista ollenkaan toiveikkuutta ja sitä, että oon ihan tosissaan uskonu, että tilanne voi vielä muuttua. Ei sillä suhteella tainnut kovinkaan ruusuista tulevaisuutta edes olla missään vaiheessa. Luojan kiitos elämä jatkuu ja vanhojen juttujen tilalle tulee uusia, entistä parempia asioita.

Mut nyt ei kyllä tän enempää irtoo enää tästä aiheesta, ei mun ajatuksissa oo enää tilaa tälle aiheelle. Oon saanut arvokkaan opetuksen itsetunnosta, itsensä arvostamisesta ja onnellisuudesta. Mun elämä on ihanaa ja oon kiitollinen siitä, että oon nähny astetta paskempaa elämää exän kanssa, niin nyt osaan arvostaa ihan tavallisia pikkujuttuja :)

Voimia ja sopivasti itsekkyyttä kaikille näiden asioiden kanssa painiville. Jos jonkun neuvon antaisin, niin se on että: ota ja lähde, kyllä elämä kantaa, sillä sä pystyt siihen ja oot paljon arvokkaampi kuin luuletkaan! <3
Pääsky
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 16
Liittynyt: 25.5.2011 14:32:10

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja punakettu » 10.9.2014 16:40:16

Hei pääsky!

voimia sinulle. olen itsekin uusi täällä. Eihän se hyvältä tunnu että läheinen ihminen ei ole oma itsensä vaan jossain aineissa. Toista ei voi kuitenkaan muuttaa. Hoida itseäsi, tee mukavia asioita. Katso tilanteen kehittymistä mutta älä liian kauaa. olen elänyt joskus hetken alkoholistin kanssa, yritin aikani kunnes tajusin että jos ei toinen yritä korjata elämäänsä en itse sitä voi muuttaa. kaikkea hyvää!
punakettu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 14.8.2014 06:58:49

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja malibu » 10.9.2014 20:17:45

Olen todella iloinen Pääsky, että sait elämäsi kuntoon! :D Itse olen edelleen kh:ssa, saman miehen kanssa (asuntoa ostamassa) ja tukiverkko kunnossa. Tämän vuoden puolella ammattipaperitkin hankittu ja 13 vuotta aiemmin viimeksi näin pitkä aika piikittämättä, käyttölinjalle en enää edes tuolloin palannut koska olin sen jo kokenut.. Olen myös kahden lapsen kummi ja paljon tulee aikaa vietettyä heidän kanssaan.. :D

Sen sijaan entisiä frendejä, useita isiä ja myös äitejä on lähtenyt todella paljon ikuisuuteen.. :( Onneksi itsekin olen niin kaukana tuosta maailmasta, ettei enää ole vuosiin ollut frendejä, joiden kanssa puhuttaisiin aineista..

Hienoa että palasit tänne kertomaan, miten hyvin voit! Usea ajattelee sitä vuosien määrää, mutta kun on loppuelämä kyseessä ja toisen "muuttuminen" on vain puhetta.. Itse katson omassa elämässä, että nuo "tuhlatut vuodet" olivat "oppirahoja". Oma exä käyttää edellen aineita, yli 10 vuoden jälkeen.. :roll:

Onneksi kuulut niihin ihmisiin, ketkä ymmärtävät nyt voivansa vaikuttaa vain omaan elämäänsä! Kaikkea hyvää Sinulle toivoen, Malibu.. :)
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja rollonmisu » 21.10.2014 19:59:24

Hei. Luin koko keskustelun ja olen niin onnellinen sinun puolestasi, Pääsky.
Haluaisin tiedustella tilanteesta.. Jossa olemme seurustelleet kolme vuotta, mieheni on alusta asti avoimesti kertonut käyttävänsä silloin tällöin aineita (näillä sanoilla, enkä tiennyt oikeastaan mitä mutta kuitenkin tiesin ettei kyse ollut pelkästä alkoholista tai kannabiksesta) ja minä taas en ole alussa antanut sen asian häiritä, koska olen ollut niin ihastunut ja kuvitellut että pystyn muuttamaan sen asian hänessa tuon tuosta, kerta eihän se ei edes ole ongelma.
Suhteen syvennyttyä asia on tullut monesti, todella riitaisasti, esiin. Olen jopa epäillyt omaa periaatettani: miksi en hyväksyisi toisen _viihdekäyttöä_ kun hän sen niin hyvin osaa perustella, etten itse osaa perustella omaa periaatettani. Olen jopa miettinyt että ehkä hyväksyisin koska a)en huomaisi hänessä mitään muutosta, oli hän sitten aineissa tai ei b)alkoholikin on päihde ja käytämme sitä satunnaisesti, joskus on raju bailuilta ja joskus yksi olut saunassa c) miksei saisi nauttia ja tehostaa bailuiltoja ja d) koko kaveriporukkakin viihdekäyttää.

Asia on siis tullut yleensä riitaisasti esiin, myös niinkin riitaisasti että olen lähtenyt suhteesta, sillä minä ajattelen että joko viihdekäyttö tai minä. Asia on myös tullut esiin, niin ettei puolisoni ole välittänyt puhua siitä koska ei näe asiaa niin suurena.
Olemme myös eronneet puolisoni niin sanotun "mielialavaihtelun" takia, jolloin tilanne etenee niin että puolisoni yhtäkkiä ei tiedäkään haluaako olla suhteessa vai yksin (muun muassa saanut lääkityksen siihen, koska epäilevät biboa, siksi niin sanottu "").
Aina olemme palanneet yhteen, meillä ei ole ollut ikinä muita ongelmia, ja koemme toisemme todella oudosti toisillemme luoduiksi, ikään kuin ihastuminen jatkuisi ja jatkuisi vaan. Aina kun on palattu yhteen on myös luvattu ettei enää koskaan käytetä. Puhuttu sanoin "sinun tai minun tai meidän takia".
Kaiken kaikkiaan kertoja on minun tiedossani 4-5, n. puolen vuoden välein eli tasaiseen tahtiin reilun 3 vuoden suhteessamme. Kerrat ovat tulleet muun muassa tietooni meidän ollessa erossa: olen tivannut häneltä mitä hän on touhunnut erossa ollessamme ja hän on avoimesti kertonut aineitten käytöstä, jopa sanonut lauseen "olen käyttänyt suhteemme aikanakin, kuitenkaan kertomatta sinulle, sillä tiedän miten reagoit".

Sitten koitti viimeinen kerta kun hän rupesi suhdettamme pohtimaan eikä tiennyt mitä elämältään halusi, ehkä enemmän yksinoloa kuin parisuhdetta, joten läksin. Läksin viimeisen kerran.Olin hyvillä mielin.
Olimme erossa kuitenkin vain parisen kuukautta: Vähitellen hän rupesi ottamaan minuun sekä läheisiini yhteyttä, vannoi kuut ja lapsiperheen, ja niin minä jälleen olin hänen.

Johtuen jatkuvasta pompottelusta suhteessa-ei suhteessa-suhteessa jne, olin epävarma ja pelokas kaikesta: tivasin mitä hän on touhunnut eron aikana, naista on ollut ja käyttöäkin - nyt hän avoimesti kertoi jopa mitä käytti, sillä hän oli tehnyt lupauksen ja päättänyt päästää irti viihdekäytöstä, kaikesta mikä horjuttaa mieltä, meidän, minun ja sinun takia, parantaa tapansa ja elämää, hakea tasaisuutta.
Olin onnellinen sillä huomasin muutoksen: mies ei juonut ja urheili, kirjoitti päiväkirjaa, tapasi ihmisiä ja oli täynnä energiaa, innostui jopa lapsiajatuksesta.

Täytyy selventää että minulla ei oikeastaan ole hajua mikä on mikäkin huume, mutta kannabiksen tiedän hyvin, sitä itse joskus polttaneena.
Nyt puolisen vuotta myöhemmin, kun kaljan juonti on aloitettu, yhteenmuutto peruuttu, lapsiasiat hävitetty mielestä, urheilut lopetettu, kyllästytty arkeen (koulut, syksy..), ja suhteemme sekä sen tärkeys unohdettu (lue: mielummin yksinoloa), päiväkirjan kirjoittaminen lopetettu sekä mielialalääkkeiden syöminen lopetettu (sillä ahdistus suhteesta ja haaveilu yksinolosta tuli jälleen, eli "ei minulla mitään kaksisuuntaista ole"), muistuu mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta kyseinen aine jota hän nautti viime eron aikana ja siitä minulle avoimesti kertoi: Subutex.

Haluaisin nyt kommentteja erityisesti siitä, jos vaan on tietoa tai kokemusta, että onko kyseisen aineen kanssa mahdollista toimia näin viihdekäyttäjänä, n. puolen vuoden välein? Olen jonkin verran lukenut siitä tänään ja huomaan että ihmiset kirjoittavat sen olevan koukuttava. Epäilen myös että puolisoni käyttää mielialaongelmiinsa saaneita lääkkeitä vieroitusoireisiin, onko tämä loogista? Epäilen että ahdistus suhteeseen johtuu jonkinnäköisestä riippuvuudesta käyttöön ja sitä kautta koettuun "vapauteen", jota minä tietenkin rajoitan. Kun "vapautta" on hetken kokeiltu on aika taas ruinata nainen takasin, jotta illat eivät olisi niin tylsiä.
Puolisollani on historiassa vahvaa huumeiden käyttöä teini-iästä n. 22vuotiaaseen -> katkasu (en tiedä miten pitkään oli..)ja hän on nyt 35v sekä edellisestä suhteesta kahden lapsen isä.

Tiedän, että minä en ole se tuki ja turva enää, eikä meitä enää ole. Se on minulle ihan ok. Kaipaisin joillekin asioille vaan selityksiä ja näille minun luulemilleni tilanteenkuluille järjen. Jotenkin näen ja koen että on huijattu, pahasti - tämä kaikki kirjoitus ei siis ollut tosiaan tulossa ikinä mihinkään, mutta Pääskyn kirjoituksissa esille tulleet asiat olivat erikoisen tuttuja.
That awkward moment between birth and death.
rollonmisu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 21.10.2014 12:36:17
Paikkakunta: Roi

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja Pääsky » 17.2.2015 10:53:40

Moikka,

Kiitos Malibulle, toivon kaikkea hyvää myös sinulle ja ennenkaikkea huumeetonta, onnellista elämää! :)

Vastasin rollonmisu aloittamaasi ketjuun pidemmin.
Ihanaa, että kirjoittamieni asioiden vuoksi olet saanut pohdittua omaa elämääsi. Toivon todella, että omassa ketjussasi esiin tuomasi ero narkista on pysyvää laatua! Ja vastaus kysymykseesi, olen sitä mieltä että Subutexia ei voi "viihdekäyttää". Koko viihdekäyttö on itsensä huijaamista, vrt. tutustumis- ja treffailuvaihe suhteessa. Miehelläsi enemmän kai elämäntapa, kun katko- jne kokemusten jälkeen edelleenkin pitää huumeita myönteisenä asiana. Paskapuhetta sanon minä, syvälle juurtunut asennevamma ja vääristynyt maailmankuva.

End of story ;)
Pääsky
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 16
Liittynyt: 25.5.2011 14:32:10

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja unorthodox » 29.12.2015 01:03:02

UUSITÄÄLLÄ kirjoitti: Näissä asioissa kysymys on tuskin koskaan mielenterveydestä TAI päihteistä. Ne linkittyvät toisiinsa. Voi olla että tietty mielenterveydellinen ongelma ajaa päihteiden käyttöön, ja sitten päihteidenkäyttö lisää mielenterveysongelmia. Voi olla, että päihteitä on alettu käyttämään vain koska se on koettu miellyttävänä, ja sitä kautta ovat syntyneet mielenterveysongelmat. 


Jos ei suoraan mielenterveyden ongelma, niin joitain nuoruuden kokeiluja tai hyvin satunnaista viihdekäyttöä lukuun ottamatta päihteiden liikakäyttö on aina oire jostain muusta – ihminen kokee pahaa oloa, ja purkaa sitä tai korjaa sitä aineilla. Ne voivat lisätä mielenterveysongelmia, mutta useimmin mielenterveysongelma on se ensimmäinen tässä muna-vai-kana -skenaariossa.

PÄÄSKY kirjoitti: Mieheni kertoman mukaan hän käyttää huumeita lääkitäkseen masennusta/ahdistusta. Ymmärtääkseni tämä on varmasti kaikkein huonoin tapa hoitaa mielenterveysongelmia, huumeethan vain ruokkivat niitä ja kierre on valmis. Työterveyslääkäri totesi masennuksen miehelläni ja määräsi lääkkeitä, nukahtamiseen hiukan lisää ja pyytämällä sieltä kuulemma saa melkein mitä vaan.


Riippuu huumeesta ja käyttötavasta. Ilman lääkärin reseptiä esimerkiksi opamoxit ja diapamit ovat huumeita – ja niistä tuleva riippuvuus on kovempi kuin subu, painii samassa sarjassa heroiinin kanssa. Lääkehän se subukin on, korvaushoitolääke. Morfiini on kipulääke. Amfetamiini on ADHD -lääke. Pelkät lääkkeet on tosin huono, terapia pitäs olla siinä tukena. Lääkkeet poistaa oireet, jotta ongelmiin jaksetaan paneutua.

DAHLIA kirjoitti: Sanon vielä, että opioideja johin subukin kuuluu, ei voi käyttää satunnaisesti. Niihin jää aina koukkuun ennemmin tai myöhemmin. Muutenkin miehesi olisi hyvä ymmärtää, että joka kerta kun hän huumeita käyttää, nousee serotoniini taso aivoissa, jonka jälkeen se laskee. Ja joka kerta se taso jää aina vähän pienemmäksi. Siksi ensimmäinen kerta tuntuu aina parhaalta. Loppujen lopuksi aivot eivät tuota mielihyvää itse ollenkaan. Tässä vaiheessa huumeet ovat ne, jotka pitävät toimintakunnossa.


Ei se noin mene. Esimerkiksi ekstaasi ja amfetamiini, sekä masennuslääkkeet, kyllä lisäävät serotoniinitasoja aivoissa. Subu kiinnittyy opioidireseptoreihin – aivan eri mekanismi. Aivot tottuvat siihen, että ainetta on siellä koko ajan, ja saadakseen saman vaikutuksen, pitää ottaa isompi annos. Aivot pyrkivät koko ajan normaalitilaan, ja kun ne huomaavat siellä olevan koko ajan ainetta, joka hidastaa kehon toimintaa, aivot kompensoivat. Sitten, kun sen käyttö yhtäkkiä lopetetaan, alkaakin vieroitusoireet, koska aivot eivät tuota omia, luonnollisia rauhallisina pitäviä välittäjäaineita, kun “olettavat” että tänäänkin subu hoitaa homman niiden puolesta.

Aivan varmasti voi käyttää satunnaisesti, ja tunnen paljonkin sellaista porukkaa.

ROLLONMISU kirjoitti: Haluaisin nyt kommentteja erityisesti siitä, jos vaan on tietoa tai kokemusta, että onko kyseisen aineen kanssa mahdollista toimia näin viihdekäyttäjänä, n. puolen vuoden välein? Olen jonkin verran lukenut siitä tänään ja huomaan että ihmiset kirjoittavat sen olevan koukuttava. Epäilen myös että puolisoni käyttää mielialaongelmiinsa saaneita lääkkeitä vieroitusoireisiin, onko tämä loogista?


On mahdollista, on loogista. Bentsot voivat lievittää opioidien vieroitusoireita. Ja on tosiaankin mahdollista käyttää harvakseltaan – monet vaan joutuvat oppimaan ensin kantapään kautta. Itse jäin todella pahasti kokaiiniin koukkuun... Sitten muutaman kuukauden tauon jälkeen uskalsin ottaa sitä kerran pariin, kolmeen kuukauteen, eikä ole ollut houkutuksia ottaa enempää.


Alkoholikin aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden ja on haitallisuudeltaan heroiinin, kokaiinin luokkaa - paljon subua pahempaa - mutta sitäkin voi käyttää vastuullisesti, vaikka todella moni suomalainen siinä epäonnistuukin.
unorthodox
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 28.12.2015 15:33:04
Ollut kuivilla

Re: Mieheni - huumeiden käyttäjä?

ViestiKirjoittaja MikaS » 14.1.2020 09:52:28

Uutisissa kuinka saaneet takavarikoitua huumeita / lääkkeitä.
Todella hyvä kommentoin.
Taas säilyy muutama ihmishenki.
Tämän yhteiskunnan alinta pohjamutaa tälläiset huumeiden käyttäjät.
"nistit" ja "narkkarit".

Tälläisille täytyisi perustaa aivan eristetty "saari" / eristetty paikka, pois normaalista yhteiskunnasta.
Aina kun tulee ilmi uusia huumeidenkäyttäjiä, yritetään heitä pelastaa, mutta lopulta kun mikään muu ei auta, viedään heidät tälläiselle saarelke, pous täältä muitten ihmisten elämää pilaamasta.
Saisivat siellä toteuttaa rauhassa itseään.
Rikollisjärjestöt levittävät huumeita, jotka tappavat vuosittain useita lapsia.
Useiden vuosien tai jopa loppuelämän huume helvettiä.
Olen sivusta nähnyt ja elänyt 40 vuotta ja joutunut katsomaan kuinka ihmisiä kuolee, ja millaista tämä säälittävä elämä on huumeiden käyttäjillä.
MikaS
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa