Olet täällä

vietiin isi katkolle subutexista

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja suru_purerossa » 22.12.2016 03:29:06

Meidän lapset on kaks ja kolme. Sillon ku alotin tän keskustelun 2014 niin odotin toista, tosin tein testin vasta sen katkojakson jälkeen mutta tiesin jo ennen sitä. Sen katkojakson jälkeen se sai reseptillä tramadolit. Se on ollu suuri virhe. Ihan turhaa koko hoito. Opiaattiriippuvainen ollu koko ajan. Semmosta käyttöä että pysyy tässä elämässä kiinnk ilman pahaa oloa. Mutta oon sen monin tavoin kyllä huomannut että joku on pielessä. Elokuussa tunnustikin että oli ratkennut subuun ja minä pöljä uskoin ja luulin että se onnistui.onnistui ilman mitään oireiluja.no en tiennyt kuin pahat olot siitä saa kun en itse koskaan oo koskenut siihen.

Olikohan se ekan päivän täysin ilman, toisena ja aneli että käyn sille hakeen sitä.en suostunu. Toisena päovänä suostuin että hakee tramalia tai muuta sen tapasta ku en kestäny kattoo mitem toinen kituu.ja sanoi ettei oikeellekkaan katkolle tarvi ilman helpottavaa lääkettä olla. Nyt on vissiin kuudes päivä. Kerran päovässä oon antanu sille oxycontin murusen joka päivä vähän pienemmän joka vissiin pahimman helpottanu . Se puolikas 7 osaan laitettu ja se on valkonen eli miedoin kai? Onkohan tää nyt ollu ihan viisasta ettei mua taas jotenki vedätä?

Saatiin auto korjaamon kautta kuntoon ku piti päästä kotipaikkakunnalle köymään ennen joulua ja sit täältä mennään vielä toiseen paikkaan mökille joulupyhiksi ja sieltä varmaan takasi kotiin. Parissa tunnissa tuli kuntoon niin ei ollukkaan niin iso lasku mitä luultiin.

Minä sen korjauksen järkkäsin. Facebookille kiitos :) ja tilasin hinauksen joka oli jo vakuutuksesta sovittu. Ja lasten kaa vedettiin talvirenkaita pulkalla autolle kyytiin. Sitten mies sai ittensä liikkeelle ja ehti vähän auttaa.

Punnitsin niin tännekki kotipaikkakunnalle tuloa tarkkaan ku täällä sitä huonoa seuraa sen kavereista riittää..sanoin ettei se saa nähä ketään. Ei ehkä osaa tajuta että sen parasta on olla nökemättä nyt ketään. Ja varmaan jatkossakin. Saa unohtaa kaikki ne kaverit keiden kaa ei oo muuta ku päihteet.

Puhelinnumeron varmaan saa pitää ku on niin montakin muuta keinoa nykyään pitää yhteyttä mut tili tullaan sulkemaan. Oon kattonu kaikki tapahtumat tuosta katkojaksosta alkaen monta vuotta siis niin ne vaan järkyttävämmöksi muuttuu. Siel oli joku joka sille koko ajan siirtää rahaa ihan järkky summiakin oli 900e ja se nostaa ne et arvaan kyllä vaan mitä touhua seki on.

Nyt ku tämä outo käytös on selvinny ni vaikka tää ei mukava asia oo niin oon niin helpottunu siitä ettei enää tarvi ihmetellä et enkö ookkaan enää rakastettu.
Ja kuinka paljon minä häntä rakastan ja nyt haluan auttaa ja tukea ja onnistua tällä kertaa ja itekkin kyllä haluaa ja on puhuttu ja olen kysellyt paljon. Mutta katko ja päihdeaseman asiakkuus ei ole kuulemma auttaneet viineksi. Silloin puuttui ainakin mun tuki kun en vaan jotenkin osannut tai uskaltanut puhua näistävmistään.

Ens kuulle sovin meille kotiin tapaamisen meidän sosiaaliohjaajan kanssa. Oon kertonut miehen sisaruksille nyt tästä. Ja ystävölle.

Mutta tukiverkko meillä on aina ollut aika olematon.

Antakaa mulle kaikki maailman vinkit miten voin olla parhain tukihenkilö.
Uusia alkuja niitä on aina.
Uusia alkuja jotka vanhan hyvästelee.
suru_purerossa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 1.4.2014 14:27:11

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja suru_purerossa » 22.12.2016 10:10:21

Ääh vähän katkonaista tuo edellinen viesti toivottavasti siitä saa selkoa.

Siis elokuusta luulin että se loppu siihen tosta vaan mutta on käyttänytkin joka päivä pari mg niin kertoi. :(
Ja nyt on 7.pv lopetuksesta. Et sitä särkylääkettä mistä kirjotin niin menny..mitä tosiaan sit ku se loppuu..mul ois sille 800 buranaa ja muutama mirtazapin mitä sillä oli sillon laitoskatkojaksolla..siitä jääneet..auttaako tollaset mitään.


Paketoin loput lasten lahjat yöllä ja sit ajattelin tänkin vielä hoitaa ku musta tää vertaistuki on tosi tärkeetä nyt niin kyllä venyy pitkäksi nää yöt välillä...vähän ehkä sellasta nukkumis ongelmaa..kun ei koskaan nukkumaan älyä mennä ajallaan..
Uusia alkuja niitä on aina.
Uusia alkuja jotka vanhan hyvästelee.
suru_purerossa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 1.4.2014 14:27:11

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja Zeus76 » 24.12.2016 10:53:22

^ Moi taas pitkästä aikaa suru_puserossa!
Jos miehes on koko ajan loppu kesästä lähtien vetäny sitä 2mg päivässä, niin kyllä hänelle aika pirun kurja olo puskee päälle..!!!
MUTTA se ei tarkoita sitä, et sun kannattais sille hakea jotain mihinkään opiaattiin vihjaavaakaan, koska ne vaan "siirtää" sitä taistelua kauemmas.
Helpottavat olon hetkeks, mut myös pysäyttävät tai pahimmillaan aloittavat alusta ne vier.oire-kivut.!!

Itse sain laitoskatkolla diapamia yht. 40mg/vrk ja ne oli niitä 5mg eli 8 nappia päivässä, ja itte sai määrätä et mihin aikaan vuorokaudesta ne halus ottaa. (mut bentsot pitää olla VAIN hetkellinen lääke, muuten koukku vaihtuu vain bupresta niihin!!)
Se helpottaa oloa vähän ja joillekkin on apua ihan buranastakin, lähinnä siihen särkyyn ja jomotukseen joka tulee jalkoihin ja alaselkään...

Mutta oikeasti oloa helpottavaa lääkettä ei ole olemassa, vaan se "paska" on vaan kärsittävä läpi, ja se vaatii sitä mielen-lujuutta ja näyttää, et onko siihen lopettamiseen oikeasti haluja itsellä, vai yrittääkö vaan räpistellä toisten käskemänä josta ei tule yleensä muuta kuin paluu takaisin vanhojen tapojen pariin.. :(

Mut hyvää joulua sulle ja lapsilles ja myös puolisolles!!
Toivotaan et hän yrittää nyt tosissaan sun valvonnan ja tuen alla, ja onnistuis pääsemään ainaki niistä fyysisistä oloista eroon.!!
Sen jälkeen alkaa taistelu korvien väliä vastaan, mut sillon ei enää koske ja kolota koko aikaa...
-Tää maa on syntinen laulu, elämä vitsi, kuolema nauru.
Turhaa tääl on vitutukseen hukkuu, anna pois sun lapsesi nukkuu...


Zeus.76@yahoo.com
Avatar
Zeus76
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1509
Liittynyt: 25.8.2012 16:08:35

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja aitoikea » 30.12.2016 19:43:02

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
aitoikea
 

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja suru_purerossa » 31.12.2016 04:05:15

aitoikea kirjoitti:[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]



Onko tää olevinaan jotain vähättelyä?
Tää palsta on mun ainut vertaistuki tällä hetkellä ni voit varmaan lopettaa ennenku ees alotat muuta. Kiitos.
Ei tästä oo kyse ollu enää vuosiin kannasta vaikka siitä nää päihteilyt on lähteny alunperin. Et ihan tiedoksi vaan.
Oli ttas semmonen päivä et en tiiä miten tästä ees selvisi. En tiiä miten tässä voi yrittää tukea tai auttaa ku kaikki on vaan valehtelua.
Uusia alkuja niitä on aina.
Uusia alkuja jotka vanhan hyvästelee.
suru_purerossa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 1.4.2014 14:27:11

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja believer » 31.12.2016 09:56:31

Suru puserossa, älä välitä tuosta, se on trollailemassa useanmassakin ketjussa.

Voimia sulle taas tähän uuteen päivään, se valehtelu on helvetin vaikeaa niellä, kuuluu taudinkuvaan mutta silti.. Muistathan pitää itsestäsi huolta, ettet ihan uuvu,
Älä usko mitä mä uskon, vaan mitä mä puhun.
believer
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 7.12.2005 17:30:14

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja koomassa87 » 1.1.2017 21:44:07

Hei!

Satuin eksymään palstalle ja kiinnostuin keskustelusta.

Olen itse ollut opiaatti koukussa 3 vuotta. Käyttänyt sitä lähes päivittäin ja jos "lääkettä" eli subua ei ole ollut niin olo on ollut karmea. Aineesta eroon pääseminen on hyvin vaikeaa. Mitä pidempään ainetta on käyttänyt sitä vaikeampi siitä on päästä eroon. Itsellä subun käyttö lähti tramaleista, niistä tulee vielä karmeammat reflat eli laskut. En ole kertonut asiasta monelle eikä käytöstäni tiedä kuin muutama kaveri. Haluaisin kertoa asiasta läheisilleni mutten uskalla. Minua aine ei huumaa vaan kun otan subua niin olosta tulee normaali ja jaksaa tehdä asiat mitkä pitää, paha olo häviää. Haluaisin aineesta eroon ja hakea apua mutten uskalla koska minulla on poika joka käy luonani säännöllisesti. En haluaisi menettää tapaamisiani poikaani koska hän on minulle hyvin rakas ja jos häntä ei olisi olemassa niin en täällä olisi viestiä nyt kirjoittamassa. Hän on elämäni ilo <3
Niin ja olen siis mies.
Tarvitaan kovaa ja lujaa tahtoa että opiaatti koukusta pääsee eroon ja retkahduksia ei satu.

Miten miehesi on käyttänyt opiaatteja? Kerrot että olet antanut hänelle oxycontista murusia jne, niin miten hän sen nauttii?

Jään seuraamaan keskustelua.
Kovasti tsemppiä sinulle ja perheellesi! Hyvää uuttavuotta ja toivotaan että asiat järjestyisivät. Toivon että miehesi arvostaa sinua ja perhettäsi niin paljon että haluaa tosissaan opiaateista eroon.
Kaikkea hyvää. :)
koomassa87
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 16.6.2016 18:51:08
Ollut juomatta

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja suru_purerossa » 5.1.2017 17:57:20

Heippa taas!

Jos tästä meidän perheen elämästä, tai no lapsethan nyt yrittää tästä mahollisimman paljon säästää, mut mun ja miehen kuvioista tekis vuoristoradan niin kukaan ei pysyis siinä kyydissä! Välillä on ollut tasainen pätkä että ehtii jo luulla että pahin meni jo mutta sitten tulee taas kahta kauheempi syöksy!

Mutta oon päättäny että niin kauan ku vaan jaksan niin pysyn mukana. Niin paljon rakastan. Tämmösen kriisin keskellä sen vasta huomaa. Kyllä välillä on tuntunu että sydän muljahtaa kohta pihalle ja pari kertaa meinannu saaha paniikin ettei oo voinu hengittää. Ei kai sitä turhasta noin voimakkaasti tunne jos toisesta ois tullu ihan yhdentekevä.

Joulureissussa meillä kävi semmonen tilanne että mies oli ottanu multa rahaa, ei paljon kuitenkaan, mutta myös mun pankkitunnukset hävisi. No tottakai luulin että tili on nyt tyhjennetty ja siitä tuli niin perkeleen riita. Sit se vihottelu jatku seur päivään ja sotkin muitaki asiasta tietäviä henkilöitä jo siihen auttamaan ku iski niin hätä että jos en nyt jotain tee niin kohta se on menoa ja en tiiä mitä ois käyny ku sielläki paikassa ne kaverit on mitä on toinen toistaan pahempia.

Luin täältä aiemmin yhestä ketjusta että joku oli vieny sen mieheltä kengät. En ois ite koskaan keksiny sellasta. Se oli just hyvä idea siihen tilanteeseen. Vein kengät ja muut tavarat siltä autoon lukkojen taakse. Edellisenä iltana suljin sen puhelimen ku mun nimissä myös sen liittymä, leikkasin kortit, otin rahat mitä oli vähän. Tein vaan kaiken mitä olis varmaan jo edellis kerralla vuosia sitten pitäny enkä uskaltanu ja nyt tein sen!

Sithän se lähti sinne mitä ajattelin että se on turvassa.

Nyt ollaan kotona ja eilen se kävi päihdepäivystyksessä, ennen sitä soitti sinne ja ennen siitä siitä piti muutama päivä puhua kun pelkäsi että mitä sille sanotaan kun on lapset.

Jotain katkosta ne taas oli puhuneet että lastensuojelu sinne saattaa passittaa. No ite olin vielä eilen ihan ok fiiliksillä että niinkö muka ku oletin että hän oli ollut jo yli 3vk ilman subua.

Aamulla sit herättiin ku tuli lastenvalvojat tarkastukselle ja siinä ku höpöteltiin miehen aamuänkyröissä niin selvis että eipä niin ole että viikko tai reilu menny ilman vasta ja katkolle meno on maailmanloppu. Taisin sanoa itekki että ei tässä enää muuta vaihtoehtoa oo. Sit niillä piti lähtee ja sovittiin että ne soittaa myöhemmin uudelleen niin jaksoin sit sitä puhelua oottaen ilman isompia riitelyitä sen tilanteen yli ja pyysin toiselta tukihenkilöltä apua ku oisin tunnekuohuissa vetäny sen tilanteen ihan överiksi ja lapsetki oli siinä. Oltiin kumpiki eri huoneissa rauhottumassa ja sit se pyysi lopulta saada soittaa sinne päihdepäivystykseen ja kysyä miten ne katkohommat menee tai pääsiskö se johonki muualle päihdehoitokotiin.

Ens viikolla on sen seuraava käynti siellä niin nyt ootellaan sitä.
Uusia alkuja niitä on aina.
Uusia alkuja jotka vanhan hyvästelee.
suru_purerossa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 1.4.2014 14:27:11

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja suru_purerossa » 5.1.2017 18:29:59

koomassa87 kirjoitti:Minua aine ei huumaa vaan kun otan subua niin olosta tulee normaali ja jaksaa tehdä asiat mitkä pitää, paha olo häviää. Haluaisin aineesta eroon ja hakea apua mutten uskalla koska minulla on poika joka käy luonani säännöllisesti. En haluaisi menettää tapaamisiani


Kuulostaa että sama ongelma on miehelläni. Aina ennen kun olen jaksanut uskoa häneen ja on ollut hyvä päivä niin selviää että on juuri sellaisina päivinä ottanut subua.

On surullista että elämänilo on kiinni kemikaalista. Muuten se kaikki ilo on poissa. :(

Olen niin iloinen ihminen itse silloin kun kaikki asiat on hyvin mutta nyt en itsekkään pysty olemaan kun on niin surullista nähdä toinen tuossa tilanteessa.

Luojan kiitos ei ole piikkeihin sortunut vaan nenään ottanut sitä. Mikä kyllä sekin jo kuvottaa ajatuksena. Että on niin alas pitänyt vaipua ihmisellä. Ei se taida syötynä vaikuttaa? Onkohan se ollut tuota sitten alusta alkaen.

Nyt sitten kaipaisin apua, miten saan pidettyä nämä kotiolot niin kivana että selvitään hyvin sinne ens viikon käynnille saakka.

Nauttiiko tuommoinen opiaattiriippuvainen tässä elämässä enää mistään muusta kuin siitä aineesta. Suklaata se ainakin syö joka päivä niin olen miettinyt että tuleeko siitä sille edelleen hyvä mieli. Tai seksistä. Tuntuuko sekään enää miltään. Aika hiljaista on kyllä ollut.
Tai läheisyydestä ylipäätään kun kaikki se loppui jossain välin. Sohvan kaukaisin paikka oli vakio ja kainaloon ei koskaan enää juuri päässyt nukkumaan. Kai se kaikki mielihyvä sille vaan tuli siitä paskasta. Oon kyllä niin vihainen. Ja petetty. Petetty valheilla ja sillä että joku paska kemikaali on vieny multa miehen! Luojan kiitos ei oo kyse kestään toisesta naisesta vaikka paha tämä näinkin on.

Pitäiskö yrittää pitää miehelläkin joku rytmi vai antaa vaan nukkua niin paljon kun väsyttää. Entä syömiset. Eihän se oo syöny aikoihin juuri muuta kun tuota suklaata ja jotain pitsaa. Pitäiskö mun nyt kokata jotain yliterveellistä ja tuputtaa kourallinen vitamiineja?

Entä oisko hyvä puhua jostain tietyistä asioista. Enimmäkseen tässä on nyt jauhettu siitä kaytöstä ja että avunhakemisesta ja itketty kuinka paljon rakastetaan.

Oletko sinä koomassa87 missä tekemisissä lapsen toisen vanhemman kanssa. Tietääkö hän tilanteestasi, ilm. ei. Sinähän vain voit hakea itsellesi apua jos niin haluat. Ei oikein muuta keinoa varmaankaan ole jos et vaan päätä lopettaa ja pysyä siinä. Kyllä meillä ainaki nuo valheet vie niin ison osan tästä elämästä että mikä kamala taakka tässä onkaan vähän edes helpottanut. Lastensuojelusta me on ainakin saatu aina apua koska on haluttu olla perhe ja haluttu ottaa apua vastaan. Nytkin kun ne sitten soittivat niin köskivät sanomaan miehelle terveiset että tosi hienoa kun soitti sinne ja ottaa apua vastaan. :)

En juurikaan oo lueskellu netistä löytyviä lasu tarinoita. Mulle riittää tää oma ja esim. En mäkään tullu tänne kirjottelemaa sitä viime kertasta episodia kun kaikki menikin hyvin ja oletan että ne tapaukset mitkä ei mee ja on jotain valitettavaa niin ne täällä netissä niitä tarinoitaan kirjottelee.
Ne kellä menee hyvin elää omaa elämäänsä.

Täällähän minökin nyt yritän vertaistukea hankkia kun on niin pirun raskas ajatus että rakkaani on opiaattiriippuvainen ja mitä siitä lukee kun hakee tietoa, että se on riippuvuus vaikeimmasta päästä päästä irti.

Voi vee. :(
Uusia alkuja niitä on aina.
Uusia alkuja jotka vanhan hyvästelee.
suru_purerossa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 1.4.2014 14:27:11

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja suru_purerossa » 5.1.2017 18:35:25

Niin ja tosi paljon tsemppiä koomassa87 sinunkin tilanteeseen!
Ei varmasti ole helppoa elää ison valheen kanssa. Onhan tuossa kyse sinun elämästä ja lapsestasi. Ei niin pikku asioita.
Uusia alkuja niitä on aina.
Uusia alkuja jotka vanhan hyvästelee.
suru_purerossa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 1.4.2014 14:27:11

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja koomassa87 » 11.1.2017 22:16:46

Hei taas ja kiitos tsempeistä! :)
Mistäs sitä aloittaisi... Pojan äiti ei tiedä nykyisestä käytöstä eikä moni muukaan, ainoastaan muutama ystäväni. Häpeän paljon riippuvuuttani ja kai se on pakko apua hakea jos ei itse siitä paskasta pääse eroon. Toivoa vain että sitä apua myöskin sitten saa eikä pojan tapaamisia viedä. Poikani on minulle hyvin tärkeä, ainoa asia mikä saa minut jaksamaan päivästä toiseen. :)
Hyvä ettei miehesi piikitä, helpompi päästä aineesta eroon. Ja mitä vähemmän hän käyttää, sitä helpompi siitä on eroon päästä. Se ei vaikuta syötäny, mutta oikeasti se lääke tulee sulattaa kielen alla, tällöin se vaikuttaa ja vieroitusoireet pysyvät poissa. Kyllä se aine vie seksihalut pois, ei paljon kiinnosta semmoset hommat. Toisilla se voi nostaa haluja, mutta kyllä se yleensä ne vie. Se syö mielen, tekee vähän tunteettomaksi ja pitkään käyttäneenä se passivoi. Voi myö ärsyyntyä hyvin helposti ja "kilahdella", hermo saattaa olla tiukilla. Toivottavasti siellä teillä ei tuollaista ole. Kyllä opiaattiriippuvaista kiinnostaa muukin kuin se aine ja iloa saa kyllä muustakin, jos ei saa niin vika on muualla. Kun minä otan lääkettä niin elän ihan normaalia elämää, liikun ja touhuan. Jos en ole lääkettä ottanut niin päivä menee sängynpohjalla. Nuokkuuko se miehesi? Jos se vain sohvalla jumii? Tällöin hän ottaa liikaa, ei sitä paljoa tarvitse että vieroitusoireet pysyvät poissa. Täytyy opetella ajettelaamaan muutakin kuin opiaatteja, touhuta paljon että ei tule koko aine mieleen. Opiaattiriippuvuus on kyllä yks pahimpia, mutta ei niihin vieroitusoireisiin kuole. Siitä on hyvin vaikea päästä eroon, omaa tahtoa täytyy olla muuten hoidoissa käynti on turhaa jos ei oikeasti itse siitä eroon halua. Hienoa että olette hakeneet apua ja saaneet sitä, hyvä että pääsee hoitoon ja toivon että miehelläsi on lujaa tahtoa päästä aineesta eroon. Minulle se avun hakeminen on kaikkein vaikeinta, pelkään seurauksia. :(
Kyllä miehelläsi pitäisi olla ihan normaali rytmi silloin kun ainetta käyttää, vieroitusoireissa ei jaksa tehdä mitään, silloin ahdistaa ja tekee mieli vaan maata. Mutta tosiaan kun vieroitusoireisiin ottaa lääkettä niin että viekkarit pysyvät poissa niin jaksaa tehdä kaikkea mitä normaalistikkin. Jos sitä ottaa liikaa, halutakseen siitä olot niin silloin tulee vaan maattua ja jumiteltua sohvalla. Minä olen sitä niin pitkään kättänyt että en saa siitä oloja. En päivässä sitä hyvin isoa määrää nauti.
En ole varma vastasinko nyt kaikkii kysymyksiin kun teksi ei tässä näy. :D
Kovasti tsemppiä teille! Jutelkaa miehesi kanssa, tehkää yhdessä asioita ja tukekaa toisianne.
koomassa87
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 16.6.2016 18:51:08
Ollut juomatta

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja vierailija » 28.1.2017 16:42:46

moi, aattelin tännekki kirjotella kun meillä menossa vähän samanlainen tilanne..
Meillä yhteinen 2 vuotias poika, ollaan erottu jo sillon ku lapsi oli vauva, enimmäkseen miehen päihteidenkäytön takia... oli silloin korvaushoidossa ja ohikäyttöjen takia lensi pois hoiosta.. sen jälkeen meni aika lujaa ainakin yli vuosi, ennenkun pääsi taas korvaushoitoon tässä syksyllä. tän hetkinen tilanne se että lensi taas pois siitä hoidosta ja hitto että oon pettynyt, mulla oli täys luotto että todellakin pysyy siinä hoidossa kun niin kauan siihen oottikin ja tuntu tosiaan että on motivaatiotakin.

varmaan taas alkaa kohta se rahanlainaaminen yms muu paska, luojan kiitos ettei asuta yhdessä....

mulla taas itellä alkaa tulemaan ne katkeruuden tunteet, et miks taas ollaan tässä samassa tilanteessa, mut itseppähän on valintansa tehny, enkä niihin voi vaikuttaa vaikka kuin haluaisin :roll:

kiinnostas tietää miten muilla joilla kuvioissa myös lapsi/lapset, miten hoidatte tapaamiset?
vierailija
 

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja suru_purerossa » 8.4.2017 13:01:33

Heippahei!

Eipä oo jaksanu tänne paljon kirjotella ku ensin tuntu että hyvin menee että en tarvikkaan tätä paikkaa enää voimavaraksi mutta nyt on kaikki niin rytinällä romahtanu alas taas että en tiiä mistä niitä voimia saa jaksaa taas.

Mun puolisko on tällä hetkellä toista kertaa katkolla tälle kevättä.

Ekalla kerralla se oli melko lyhyen aikaa ku taisi tulla takasi kotiin heti ku olo koheni. Sit näin jäljestä päin se taisi aivan samantien vaan lähteä vetämään.

Vasta nyt alan ymmärtää että kuinka pahasti riippuvainen ihminen se on mutta mun pään sisällä on vaan koko ajan joku taistelu että en pysty myöntämään itelleni että tämä on totta. Että tämä elämä on nyt tätä mitä tämä on. En vaan pysty. Ei tämä oo totta.

Se niin osasi salata tämän kaiken ja valehdella ja selitellä ja kaikkea mutta koko ajan näin että joku hätä sillä on kun oli mieleltään aina jossain ihan muualla eikä tässä meidän perhe elämässä.

Yhtenä päivänä vaan tajusin että mihin kaikki laskut katoaa kun postissa ei niitä enää ollut ja menin netpostiin. Monta vuokraa maksamatta. Sain sitten sen puhelimen käsiini ja se oli niin sen surkeeta tilannetta täynnä kuinka kaikilta ruikutettu rahaa tai pientä subu palaa jotain muuta vastaan. :( sähköpostiin pääsin myös ja tilitietoihin ja kaikki on nyt tälleen väkisin pitäny selvittää ku en mä saanu sitä koskaan puhumaan vaikka pitkään se on jo halunnut parantua.
Kaikki omat tavaransa on myös myyny. En ees sitä oo tajunnu ku kaikelle vaan on ollu joku selitys. Ei oo huvittanu enää pelata ja myyny koneet ja autosta ku hävis kaikki musiikkivehkeet kontista niin tottakai olin vaan tyytyväinen että vaunut sopi paremmin kyytiin.

Oon kyllä aivan rikki. Miten en vaan oo tajunnu että kaikki on oikeesti näin pahasti! Tahallaan oon vaan ajatellu että toinen vaan vetää subua ihan vittuillessaan ku on niin vittuuntunu tai jotain. En mä oo tajunnu että ei se ite siitä niin vaan päätäkkään. En kestä menettää häntä ja ajatusta että olisinkin vain minä ja lapset. Pelkään toivoa mitään tulevalta mutta tuntuu että pakko silti pitää edes pieni toivo mielessä kun ei tätä elämää jaksa muuten jatkaa.

Niin tyhjä mieli.
Ei tämä oo elämää.
Odotan vaan että saanko mä mun rakasta enää koskaan takaisin.
Lapset kaipaa isiä myös. Isi on taas reissussa. Äiti itkee ja hermoilee. Kaikki viranomaisten apu on saatu ja vielä enemmänkin mutta tuntuu että haluaisin vaan oikeesti olla yksin näin ja odottaa että joku päivä kaikki vaan olis hyvin. :(

Viime kerralla se lähti katkolta ilman mitään selkeetä jatkouunnitelmaa.
En tajunnu tämän tilanteen vakavuutta että sellasta ois osannu vaatia.
Nyt on hoitoneuvottelutulossa mihin meen mukaan. Mitä mun pitäis siellä osata sanoa ku oon ihan pihalla kaikesta ja vihainen että mut on koko ajan jätetty kaiken ulkopuolelle.

Ja kaikista pahin pelkohan tässä vainoaa että pelkään että joku päivä se vaan vielä kuolee. :'(

Vastatkaa joku pian.
Uusia alkuja niitä on aina.
Uusia alkuja jotka vanhan hyvästelee.
suru_purerossa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 1.4.2014 14:27:11

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Kerttu » 10.4.2017 07:39:53

Hei suru_puserossa

Olet tilanteessa jossa miehesi huumeriippuvuus menee kaiken muun edelle.
Voidaan hyvin puhua sairaudesta. Tällä hetkellä ei auta vaikka sinä tekisit mitä, toimisit miten
vain hän voi muuttaa oman elämänsä suuntaa.
Tulevissa hoitoneuvotteluissa olisikin tärkeää ottaa huomioon myös se, ettei katkosta ole hyötyä ilman
toimivaa jatkosuunnitelmaa. Viranomaisten tulee ymmärtää tämä.
Sinua ei myöskään pidä jättää ulkopuolelle ja voit esittää oman toivomuksesi lasten ja itsesi suhteen.
Kirjoitat että olette saaneet viranomaisapua. Jos olette saaneet sitä ihan tavallisen arjen pyöritykseen se on ihan hyvä.
Lapsille arki jossa asiat tapahtuvat turvallisesti on tärkeää.
Entä oletko saanut itsellesi keskusteluapua? Ihan sellaista joka on vain sinua varten.
Onko teillä muuta sosiaalista verkostoa, joka voisi tarjota vaikka lastenhoitoapua.
Kaikista tärkeintä on, että pidät itsestäsi huolta ja apu jota saat, on sellaista joka auttaa jaksamaan.
Olisi hyvä jos onnistuisit ajattelemaan vain itseäsi ja lapsiasi.
Tarjolla on myös vertaistukea perheenne kaltaiseen tilanteeseen.
Kun keskustelee ihmisten kanssa jotka ovat olleet tai ovat samassa tilanteessa saa itselle
toisenlaistakin näkökulmaa.
Huomaa myös sen kuinka tärkeää on ettei rankkaan tilanteeseen jää yksin.
On hyvä oppia rakentamaan rajoja itsensä suhteen ja myös rajoja miten antaa toisten kohdella itseään.
Kun itse alkaa voida paremmin sillä on suora vaikutus lasten hyvinvointiin.
Ole rohkea ja tutustu vaihtoehtoihin, alla oleva linkki on yksi niihin.
http://irtihuumeista.fi/
Miehesi saa apua siellä katkolla ja hänen tehtävänään on asettaa oman elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen.
Siihen elämään kuulutte myös sinä ja lapset jos hän uskaltaa katsoa ns. totuutta silmiin.

Terv. Ohjaaja Kerttu
Ohjaaja Kerttu
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 164
Liittynyt: 27.8.2010 11:50:28

Re: vietiin isi katkolle subutexista

ViestiKirjoittaja believer » 19.8.2017 07:54:17

suru_purerossa kirjoitti:
Eipä oo jaksanu tänne paljon kirjotella ku ensin tuntu että hyvin menee että en tarvikkaan tätä paikkaa enää voimavaraksi mutta nyt on kaikki niin rytinällä romahtanu alas taas että en tiiä mistä niitä voimia saa jaksaa taas.

Mun puolisko on tällä hetkellä toista kertaa katkolla tälle kevättä..


Kuinkas menee nyt loppukesästä?
Älä usko mitä mä uskon, vaan mitä mä puhun.
believer
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 7.12.2005 17:30:14

EdellinenSeuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa