Olet täällä

Se IHANA/KAMALA puoliso.

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja Harmaa » 26.2.2016 18:53:58

Ja tuosta läheisriippuvuudesta vielä, niin uskon että suurin osa meistä parisuhteen raittiimmista osapuolista on luonteeltaan hyvin samanlaisia. Ite ainakin jo ystävyyssuhteissa asetan toisen edun aina oman edelle. Sitten näissä päihdeongelmaisissa on tietynlainen "herkkyys" varsinkin silloin kun ne avautuu kunnolla (ja varmasti tälläiset herkkäluontoiset taas helpommin ajautuvat näihin päihdeongelmiin).
Lisäksi niille on myös ominaista ripustautua erittäin nurinkurisella tavalla -ne osaa kyllä viestiä kuinka tärkeä ja ainutlaatuinen puoliso olet (tai sitten me vaan halutaan uskoa niin), mutta vaikea järkeillä että ihminen joka aidosti osaa välittää, nii aiheuttaisi läheiselleen niin paljon pettymystä, pelkoa ja epätoivoa. Lisäksi suurin osa toiminnasta tähtää vain ja ainoastaan heidän oman etunsa ajamiseen.
Ja kyllähän siihen sekoittuu vielä päihdeongelmaisen luulo tai toivo siitä että ehkä haluaisikin (haluta) muuttua.

Sitten me täällä keskustellaan ja yritetään ymmärtää kaiken lisäksi vielä sitä päihdeongelmaisen näkemystä, vaikka tiedetään ettei ne tule ikinä ymmärtämään sitä meidän kärsimystä. Hullunkurinen homma mutta tässä sitä vaan ollaan :D
Harmaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 14.1.2016 22:57:21

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja believer » 26.2.2016 20:22:32

Teidän kirjoitukset sai mut tänään hymyilemään, ehkä ensimmäistä kertaa aidosti tämän päivän aikana. En lakkaa ihmettelemästä miten jotkut asiat mitä täältä lukee on kuin omasta mielestä, se on hirveän lohdullista jotenkin.

Mulla on aika vähän ihmisiä kenen kanssa tästä asiasta voin avoimesti jutella, Äitini kyllä sekä pari ystävää mutta tietämättömien niskaan tällaisten asioiden kaataminen on ehkä aika tarpeetonta ja onhan siinä se omakin ''häpeä'', se mikä mulle on normaalia on tavantallaajille ihan sietämätöntä.

Ja sitten on mun kotopuolen porukka, keihin kurotan sillointällöin, sekä puhtaisiin että käyttäjiin, koska ne tajuaa, heidän kohdallaan vaan musta tuntuu että ne on surullisia mun puolesta että oon ajautunut siihen missä olin 10v sitten, musta kai aina ajateltiin että en koskaan enää ''retkahda'' käyttäjään. Joten aika vähissä määrin asiasta heillekään juttelen.

Mutta sitten on tää! Tästä saan irti paljon, ja huomaan välillä katsovani puhelinta vaan sen takia josko plinkistä ois tullut ilmoitus, enpähän kyttää josko puolisoni kaipailisi :lol:

ebt kirjoitti:Mulla on sama juttu noiden ns perusasioiden kanssa, kaikkea epäilee: miksei se syönyt tänään juuri mitään, miksi se nukkuu huonosti, ja mun henkilökohtainen suosikki, MIKSI SE ON VIENYT ROSKAT?? :mrgreen:


TÄMÄ! Olen huomannut saman että kelaan oikeasti jotain roskien vientiä! Värkkejä, lääkepakkauksia, verisiä papereita, filttereitä.. Mitäs jos se roskis vaan haisee?! :mrgreen:

ebt kirjoitti:Toisen kunnioittaminen ja hyvä kohteleminen retkahduksenkin hetkellä on kannattavaa, ihan kuin tavallisenkin parisuhteen riidoissa. Ennemmin on reilusti haavoittuvainen ja kertoo miltä itsestä tuntuu kuin alkaa haukkumaan toista ja menee henkilökohtaisuuksiin.


Toi oli jotenkin ihailtavasti sanottu, tässä mä tarvitsen nimenomaan harjoitusta. Mulla on ikäni ollut kovin terävä kieli ja nopee pää, joten onnistun ''tarpeen tullen'' heittämään lennosta ihan mahdottoman ilkeitä asioita, niitä kun ei saa takas ja kokemuksesta tiedän miten syvälle joku lausahdus voi juurtua. Opettelun paikka!

Täällä on varmaan vaihe kun toinen haluaa haluta tai jopa haluaa..(?) Siksi mä tässä varmaan vielä olen. Jos se suoraan sanoisi että haluaa vetää ja valitsee sen maailman, thats it, olen 98% varma että se riittäis mulle että tää ois taputeltu, rakkaudesta en ala tappeleen, en toisen ihmisen enkä varsinkaan huumeiden kanssa.

Harmaa kirjoitti:
Tää on niin raivostuttavan totta. Vaikka meilläkin päästiin siitä päivittäisestä käytöstä, enkä näe että se huumeiden käyttö ois enää varsinaisesti ollu se päällimmäinen ongelma, vaan jatkuva valehtelu kaikesta.. Vaikka meillä mies sanoikin, että valehtelee siksi että "ajatteli minun suuttuvan/pettyvän/loukkaantuvan", niin mun mielestä se oli vaan niin syvälle juurtunut tapa ja keino, ettei se edes osannut tehdä muuta. Lisäksi se valehtelu on aina helpompi reitti, kun kestää se tosiasia että "nyt mä todella loukkasin toista tällä retkahduksella/toiminnalla/valehtelulla, ja lisäksi se on vain ja ainoastaan omaa syytäni". Mun mielestä tähän elämäntyyliin liittyy myös tietynlaista "laiskuutta", eli kaikki hyvät asiat mitä saa otetaan ilolla vastaan, mut jos joku vaatii yhtään epämiellyttävää ponnistelua niin mennään sieltä mistä aita on matalin..


Lieneekö tähänkään tapaan mitään järkevää poisopettelukeinoa? Tuo nimenomaan on raivostuttavinta koko tässä addiktin meiningissä, niinkuin ebt kirjoitti; ''En suoranaisesti osaa siitä vetämisestä suuttua, se on vain lähinnä surullista.'' Näin juuri.

Toi läheisriippuvuus-asia mua on askarruttanut viimeaikoina, jotenkin tuntuu niin hullulta kun kyttää ja vainoilee kaikkea. Voiko se kehittyä ajan kanssa kun on suhteessa addiktin kanssa? Mä osaan (osasin?) olla hirveen tyytyväinen sinkkuna ja itsekseni, enkä ole tietääkseni kokenut maailmanloppua ikinä parisuhteesta erotessani, miks tästä eroaminen tuntuu kuin luopuisi itsestään? Kuin ei koskaan voisi kuvitellakaan jakavansa itseään jonkun toisen kanssa?

Harmaa kirjoitti:Sitten me täällä keskustellaan ja yritetään ymmärtää kaiken lisäksi vielä sitä päihdeongelmaisen näkemystä, vaikka tiedetään ettei ne tule ikinä ymmärtämään sitä meidän kärsimystä. Hullunkurinen homma mutta tässä sitä vaan ollaan :D


AAMEN PERKELE.
Älä usko mitä mä uskon, vaan mitä mä puhun.
believer
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 7.12.2005 17:30:14

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja Harmaa » 26.2.2016 22:50:48

Musta tuntu ku joku olis vetäny jakkaralla naamaan, kun ensimmäistä kertaa tulin tänne ja joku oli pukenu kaikki mun tunteet sanoiksi. Se oli ihan uskomaton valaistuminen.

Niin muuten minäkin viihdyin äärettömän hyvin itsekseni. Oon vahvasti vakuuttunu siitä, että koska se arki on suoraan sanottuna suurimmaksi osaksi paskaa ja kuormittavaa, niin oikeastaan se koko suhde pohjautuu odotuksille. Odotuksille siitä, että jonain päivänä toi raitistuu ja sitten se elämä vasta alkaa. Ja koska joudut pettymään uudestaan ja uudestaan, niin sitä mukaa ne haaveetkin vahvistuu. Ehkä se "haaveilu" on myös itselle pakokeino sitä arkea vastaan. Jälkeenpäin tajusin kuinka paljon olin jo suunnitellu esimerkiks häitä ja lasten tekoa, vaikka miehelle aina sen puhuessa aiheesta kylmän viileesti totesin että niiden aika tulee joskus, mutta ei ennenku tää huumeiden käyttö jää. Ja voi hemmetti, yks elämäni rankimmista kokemuksista on ollu luopua niistä haavekuvista...

Yks mikä saa mun pään pyörälle on tää selitysten tai syiden keksiminen. Siis huhhuh mikä taito näillä ihmisillä on keksiä selityksiä! Pidän itteeni kuitenkin kohtalaisen fiksuna ihmisenä, mut voi sitä raivoa ku tiedän varmasti olevani "oikeassa", mutta toiselta tulee sitä selitystä niin ettei jää mitään mahollisuuttakaan perustella. Esimerkiks huumeiden riskeistä ja haitoista puhuttaessa varsinkin. Ihan ku ne pitäis kiveä kädessä ja kertois kuinka tää on kultakala, ja sä tiedät ettei se oo totta mut tavallaan uskot kun ei oo siinä hetkessä paremminkaan perustella.
Harmaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 14.1.2016 22:57:21

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja Noppapeli » 27.2.2016 00:17:59

Roskien viennistä (on siinäkin nyt aihe :lol: :shock: ) Mies oli yhdessä asuessa kova viemään roskia ja ehkä niissä oli tavaraa joka ei olis sopinut mun tai lasten silmiin mutta roskisreissusta sai myös syyn lähteä ovesta ulos sellaiseen aikaan kun oli tehnyt jotkut tällit nurkan taa siis aineiden hankintaan/myyntiin. Huh, inha muisto tuokin.

Hyvin sanottu että suhde perustuu odotuksille. Sellaistahan se on. Olen kadottanut tuntuman siihen miltä hyvä suhde tuntuisi JUURI NYT ja sitä menee eteenpäin "sit ku"-idealla. Ikäänkuin olisi koko ajan päällä joku pätevä "viisivuotissuunnitelma" siitä, että kunhan vaan tää ja tää juttu toteutuu niin varmaan sitten voin olla suhteessa rennosti ja onnellinen.
Noppapeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 70
Liittynyt: 6.12.2014 14:01:21

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja believer » 27.2.2016 12:20:55

Mä huomaan, etten oikein haaveile muusta kun puhtaudesta PAITSI kerran näin unta että asuttiin jossain thaimaassa tms rannalla ja tehtiin jotain työtä vähäosaisten hyväksi, jostain tällaisesta myönnän haaveilevani, että joskus ollaan kaukana poissa täältä suomesta ja tehdään yhdessä jotain mikä tekee meidät onnelliseksi.
Kumpikaan meistä ei halua naimisiin, ainakaan rakkausavioliitto ei ole kummankaan mielestä tarpeellinen, ehkä sitten kun ollaan 30v oltu yhdessä ja se on järkevää paperihommien, omistusjuttujen ja perinnön kannalta. Lapsia ei myöskään, tai mä en halua ja miehellä onneksi on jo kaksi, joten tässäkin asiassa ollaan samoilla linjoilla, niinkuin melkein kaikessa!

Jännä että sitä jotenkin olettaa että sitten kun se puhtaus on saavutettu ja se pysyy niin sitten kaikki taianomaisesti muuttuu ihanaksi ja helpoksi, ihankun merkittävät parisuhteet ikinä olisi pelkästään ihania ja helppoja! :D

Noppapeli kirjoitti:Roskien viennistä (on siinäkin nyt aihe :lol: :shock: ) Mies oli yhdessä asuessa kova viemään roskia ja ehkä niissä oli tavaraa joka ei olis sopinut mun tai lasten silmiin mutta roskisreissusta sai myös syyn lähteä ovesta ulos sellaiseen aikaan kun oli tehnyt jotkut tällit nurkan taa siis aineiden hankintaan/myyntiin. Huh, inha muisto tuokin.


Tätäkin oon miettinyt, tosin eipä toi roskia vie mun ollessa kotona, eli ei oo tarvetta piipahtaa ulkona silloin kun on mun kanssa.. Mutta ilmeisesti nää addiktit jossain vaihtaa näitä käteviä tapoja toteuttaa tarpeitaan huomaamatta, kerta roskien vienti on saanut meidän kaikkien tuntosarvet heilahtamaan :mrgreen:
Älä usko mitä mä uskon, vaan mitä mä puhun.
believer
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 7.12.2005 17:30:14

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja sementti » 28.2.2016 21:22:45

Kirjoittelin pitkän pätkän irti päästämisen vaikeudesta ihan uutena aloituksena - tännehän se olis pitänyt laittaa! Pöh! Olen uusi täällä, en oikein tiennyt mitä ulostaa ja mihin :lol:

Tämä suuri vaikeus päästää irti päihdeongelmaisesta (sekakäyttäjä) miehestä, asumuserosta vuosi sitten lähtenyt ja kaipa tässä ollaan aika selvillä linjoilla siinä ettei yhteen enää palata. Vaikea itselle myöntää, mutta siis luulisin. En katselis enää yhtään sellaista "lähtee viemään roskia - eikä tuu takasin" -touhua tai haluais pakonomaisesti kuunnella hissin ääntä yksin pimeässä sängyssä, että onko meidän kerros... askelista tiedän missä kunnossa tulee ja siitä kuinka kätevästi avaimella avaa oven...
en tahdo löytää housuunsa kussutta ja kebabin kastikkeissa sohvalla pyörinyttä, kieli turvonneena lässyttävää isiä olohuoneesta aamulla lapsen kanssa.

Mutta..
välillä antaisin maailmani jotta saisin ne hyvät asiat takaisin, ihanan ja hassuttelevan miehen, joka ei ihmetellyt kummallisia tapojani ja antoi minun saada hepulikohtaukseni ja maaniset asunnonuusimis-himoni olkiaan kohautellen. Super rauhallista ja kärsivällistä, upeaa lapseni isää on hirvittävä ikävä.
Olemme edelleen läheisiä ja hän on minulle todella tärkeä, mutta minut on niin moneen otteeseen rikottu, etten voisi sitä enää itselleni sallia..
sementti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 28.2.2016 19:37:34

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja believer » 29.2.2016 09:30:26

Hatunnosto sinulle sementti ja tervetuloa mukaan!

Hienoa kuulla että olet päässyt noin pitkälle irtipäästämisessä ja että olette vielä läheisiä. Joskus kun oon miettinyt meidän eroavan, tuntuu mahdottomalta että pystyisin pitämään puolisoani elämässäni, luulen että se sattuisi ihan liian paljon ja se siitä äkkiä menisi siihen ollaan/ei olla mitä en taas jaksaisi. Tosin, meillä ei ole perhettä mikä ''sitouttaisi'' pitämään yhteyttä.
sementti kirjoitti: välillä antaisin maailmani jotta saisin ne hyvät asiat takaisin, ihanan ja hassuttelevan miehen, joka ei ihmetellyt kummallisia tapojani ja antoi minun saada hepulikohtaukseni ja maaniset asunnonuusimis-himoni olkiaan kohautellen. Super rauhallista ja kärsivällistä, upeaa lapseni isää on hirvittävä ikävä.
Olemme edelleen läheisiä ja hän on minulle todella tärkeä, mutta minut on niin moneen otteeseen rikottu, etten voisi sitä enää itselleni sallia..

Tässä loopissa meistä moni varmaan elää, kun on nähnyt sen toisen oikean minän, siitä on vaikea luopua vaikka riippuvuus vie sitä kokoajan kauemmaksi.

Haukotellen tähän maanantaihin! Viikonloppu mennyt töissä ja puolisoa (puhdasta sellaista :) ) olen nähnyt vain nukkumaanmennessä, tänään vielä työmaalle ja sitten jos pari vapaata saisin nauttia puhtaasta seurasta. Aurinko kun paistaa niin mieli on heti parempi! Hyvää alkavaa viikkoa teille kollegani!
Älä usko mitä mä uskon, vaan mitä mä puhun.
believer
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 7.12.2005 17:30:14

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja sementti » 29.2.2016 12:04:07

Kiitos! Koen että olen sen verran hyvässä vauhdissa että todellakin pettäisin itseäni pahemman kerran jos palaisin. Meilläkin touhu ollut viime vuonna sellaista on/off, aina on saanut pettyä uudestaan ja sitten saa kuulla kaikenlaista herkkää maailmoja syleilevää puhetta että antaisi anteeksi taas.


Tämä puhtaan puolison reagointi askarruttaa mua myös, kun toinen jää kiinni valehtelusta/vetämisestä/molemmista, millä tavalla reagoitte? Itselläni ensimmäiset tunteet on viha ja pettymys, jota kyllä sitten ulosannan, verbaalisesti. Olen yrittänyt puolisolleni selventää mikä mua vihastuttaa, mulle on pahempi se että mulle valehdellaan/multa salaillaan kun se että on retkahdettu. Olen miettinyt juurikin semmoista positiivista vuorovaikutusta, että kantaisiko se hedelmää? Kuitenkin jos toinen jää valheista kiinni, annan itselleni oikeuden olla vihainen, enhän mä hyväksyisi sellaista vaikken olisi parisuhteessa addiktin kanssa vaan ihan tavallisen talliaisen. Ja kuinka kauan tilanne voi jatkua?


Sillon kun vielä ollaan yhdessä asuttu tai tiiviimmin tekemisissä, niin juuri pahinta minullekin on se valehtelu. Sellainen äärimmäisen käsittämätön tapa valehdella kaikesta - vaikka kuinka monta kertaa on miehelle selvittänyt että se siinä on pahinta ja jos kysyn suoraan niin saa myös vastata suoraan ja rehellisesti! Tiedän välittömästi hänen silmistään/puhetavastaan/muistin pätkimisestä/liikehdinnästä tms. että mitä on ottanut, joten tuntuu ihan älyttömältä että hän kuvittelee pystyvänsä salaamaan sen. Tällanen valehtelu on vienyt pohjan ihan kaikelta mitä hän minulle kertoo, en voi tietää mikä on totta ja mikä ei. Kun kuvittelen ja aistin että NYT! Nyt hän on niin vilpitön! Niin muutama viikko tai kuukausi ja totuus nousee pinnalle ja viiltää niin perkeleesti. Aina sen saa selville, miten sitä onkaan opetellut sellaiseksi salapoliisiksi?
Yhden tapauksen muistan, kun hän halusi tarjota minulle ruuat valmistumiseni kunniaksi, sain lapsen hoitoon ja kävimme syömässä. Hieman mietiskelin että nyt ei ihan ole kaikki reilassa, ruuan syöminenkin näytti ihan pelleilyltä, eikä hän oikeen pystynyt keskittymään keskusteluun. Sain selityksiä siitä että on tietysti nukkunut huonosti jne jne. ja sivuutin asian etten pilaisi rauhaa. Noh, siitä lähdettiin katsomaan elokuvaa minun luokseni ja siellä hän torkahteli sohvalle ja puhui ihan omituisia - kuvitteli olevansa jossain muualla. Lopulta myönsi ottaneensa bentsoja ja määritteli tietysti tarkkaan että "vain näin ja näin paljon, koska halusi että tapaamisemme menisi hyvin". Petyin aivan järkyttävän paljon, itkin, mutten jaksanut raivostua ja sanoin suoraan että häivy. Osoitin ovea ja käskin lähtemään välittömästi.
Myöhemmin hän kertoi että pelkkä katseeni siinä tilanteessa oli havahduttanut hänet todellisuuteen, huomasi että oli taas repinyt sydämen rinnastani, tallonut ja sylkenyt päälle. Eihän se mitään muuttanut mutta - jos olisin raivostunut ja vaatinut selitystä niin hänellä olisi varmasti tullut todella vahva puolustusreaktio tilanteessa.

Mutta oikeus on olla vihainen, oikeus on olla luottamatta. Se tarkoittaa sitä että on asettanut rajat itselleen ja jos joku niiden ylitse kävelee, niin on kaikki oikeus reagoida siihen. Eri asia tietysti miten asian esittää, on mahdollista olla rakentavasti vihainen. Itselläni se tunnelataus vaan monesti vei siihen että joku rämpytti aivoissani "SYYLLISTÄ SITÄ PASKIAISTA NIIN PALJON KUIN KYKENET" -nappia, joka oletettavasti ei ole millään tapaa rakentava keino. Silloin häpeä ja syyllisyys käyttäjällä nostaa niin vahvasti päätään että siinä on oiva hetki retkahtaa, jos ei tunteiden käsittelyyn ole ehtinyt muodostua vahvoja keinoja.

En tiedä. Nyt kun olen tarpeeksi kaukana, on paljon helpompaa suhtautua positiivisesti. Olen tukena, mutta hyvää hyvyyttäni enkä omalla kustannuksellani. Yritän tunnistaa ja pitää ne rajat, milloin hänen tunnetilansa vaikuttaa liikaa minuun. Olen vapautunut suuresta huolesta, kun ymmärsin että en ole vastuussa hänen elämästään, en saa itse ymmärtämällä häntä ymmärtämään. Mielestäni positiivisen ymmärtäväinen ja rakentava suhtautuminen on paljon eteenpäin vievää, käyttäjällä kun on se suuri häpeä ja syyllisyys ihan ilman että sitä ruokkii. Tunnen kuitenkin siinä olevan hiuksen hienon rajan, että luisuuko sinne kiltteyden puolelle. Minun ainakin täytyy todella tiedostaa miten reagoin, ettei se taas mene sellaiseksi paapomiseksi ja kiltteilyksi - sitä nimittäin minussa edelleen osataan hyväksikäyttää. Sellaisen jälkeen kun taas menee sanomaan jotakin rehellisesti ja suoraan niin saa viikkojen mykkäkoulut käyttäjän puolelta, koska hän ei pysty ottamaan kritiikkiä vastaan.
sementti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 28.2.2016 19:37:34

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja ebt » 29.2.2016 19:50:45

TÄMÄ! Olen huomannut saman että kelaan oikeasti jotain roskien vientiä! Värkkejä, lääkepakkauksia, verisiä papereita, filttereitä.. Mitäs jos se roskis vaan haisee?! :mrgreen

...ja auta armias jos mies on erehtyny imuroimaan :shock: :lol:

Mun mielestä tähän elämäntyyliin liittyy myös tietynlaista "laiskuutta", eli kaikki hyvät asiat mitä saa otetaan ilolla vastaan, mut jos joku vaatii yhtään epämiellyttävää ponnistelua niin mennään sieltä mistä aita on matalin.

Jossain vaiheessa huomasin "paapovani" miestä niin että säästin hänet kaikelta epämiellyttävältä, ettei ne vaan lisäisi haluja lähteä vetämään. Ihan kuin se olis ollu siitä kiinni. Kaikkensa sitä itse yritti.

Oon vahvasti vakuuttunu siitä, että koska se arki on suoraan sanottuna suurimmaksi osaksi paskaa ja kuormittavaa, niin oikeastaan se koko suhde pohjautuu odotuksille. Odotuksille siitä, että jonain päivänä toi raitistuu ja sitten se elämä vasta alkaa

Täällä on tapahtunu raitistuminen, mut edelleen minä odotan :| eikö sen nyt olis pitäny helpottaa? Niin monta pettymystä ja maailman järkkymistä takana, ettei uskalla antaa itsensä luottaa tulevaisuuteen. Putoais aivan liian korkealta jos vielä joskus jotain tulis, jos kuvittelis että kaikki paha on nyt takanapäin. Siksi on pakko pitää itsensä tietyssä "valmiudessa".

Nyt kun olen tarpeeksi kaukana, on paljon helpompaa suhtautua positiivisesti. Olen tukena, mutta hyvää hyvyyttäni enkä omalla kustannuksellani. Yritän tunnistaa ja pitää ne rajat, milloin hänen tunnetilansa vaikuttaa liikaa minuun. Olen vapautunut suuresta huolesta, kun ymmärsin että en ole vastuussa hänen elämästään, en saa itse ymmärtämällä häntä ymmärtämään. Mielestäni positiivisen ymmärtäväinen ja rakentava suhtautuminen on paljon eteenpäin vievää, käyttäjällä kun on se suuri häpeä ja syyllisyys ihan ilman että sitä ruokkii. Tunnen kuitenkin siinä olevan hiuksen hienon rajan, että luisuuko sinne kiltteyden puolelle. Minun ainakin täytyy todella tiedostaa miten reagoin, ettei se taas mene sellaiseksi paapomiseksi ja kiltteilyksi - sitä nimittäin minussa edelleen osataan hyväksikäyttää.

Viisasta tekstiä! Harmi ettei meillä kellään ole kovin helppoa, vaikka mies olis kuivilla, vaikka olis pystynyt eroamaan ja varsinkaan teillä kellä mies vielä silloin tällöin käyttää :( nyt kun ei ole sitä käytön ajan stressitilaa enää päällä ja ajatus toimii selkeämmin, en tajua miten olen selvinnyt siinä mielen sumutilassa hoitamaan työt ja kulissit. Ihan hullua!
ebt
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 84
Liittynyt: 2.7.2014 15:38:14

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja sementti » 29.2.2016 21:17:45

Harmi ettei meillä kellään ole kovin helppoa, vaikka mies olis kuivilla, vaikka olis pystynyt eroamaan ja varsinkaan teillä kellä mies vielä silloin tällöin käyttää :( nyt kun ei ole sitä käytön ajan stressitilaa enää päällä ja ajatus toimii selkeämmin, en tajua miten olen selvinnyt siinä mielen sumutilassa hoitamaan työt ja kulissit. Ihan hullua!


Siis tämä juuri on ällistyttävää, tuntuu että kaikki on tavallaa silti aivan samassa tilanteessa.. samat pelot ja se varuillaan olo jatkuvasti. Kuvitelkaa millaista on täysi luottamus? Onko se harhaa vai voiko sellaista ikinä olla, pystyiskö sellaista olemaan jonkun muun kanssa vielä joskus? En osaa vastata.

Minä oon pärjännyt myös niin paljon paremmin siinä hätätilassa! Ja etenkin silloin kun ei ole ollut ketään kehen tukeutua, niin silloin on pärjännyt koska on ollut pakko, joku selviytymisreaktio päällä ja sumussa mennään. Lapsen kanssa ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoja. Sitä ei edes muista kunnolla jälkeenpäin. Sitten jos tietää että lähellä on joku jolle voisi antaa osan taakasta, niin se tuntuukin yhtäkkiä painavammalta ja on helpompi luovuttaa ja romahtaa - tosi kummallista. Eihän se tietysti kaikilla näin mene, mutta kun taustalla pauhaa sellaisia tunnelukkoja kun epäonnistumisen pelkoa ja miellyttämistä eikä tahdo paljastaa asioiden oikeaa laitaa niin menee läpi vaikka harmaan kiven.
Onkohan tässä samaa psyykkistä pohjaa kuin sillä, että jos joku on aina nostamassa ylös vaikeuksista niin on jotenkin helpompi aina uudestaan kaatua - koska luottaa siihen että joku tulee ja pelastaa joka kerta. Vähän niin kuin ajattelee että vastuu on sillä auttajalla? Jos ei ole ketään nostamassa niin on vaan noustava itse.
sementti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 28.2.2016 19:37:34

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja Harmaa » 29.2.2016 23:27:44

Mä en juurikaan muista varsinaisesti yrittäneeni pehmitellä puolison elämää, mutta yritin pitää kynsin hampain erossa siitä seurasta, mistä tiesin aiheutuvan ikävyyksiä..
Kaikesta tästä huumeisiin liittyvästä valehtelusta huolimatta ehdottomasti hirvein kokemus oli se, että miehellä oli ollu sutinaa toisen naisen kanssa. En tavallaan ymmärrä miksi se eroaa siitä muusta epärehellisyydestä, tai mitä sitä edes odotti ? Sen jälkeen muistan kuinka mies halus erota koska "hän ei kestä katsoa mitä minulle aiheuttaa". Tavallaan siis ihan järkevä ajatus, mutta raivostuttava silti. Siitä helposti jopa kääntää osasyyllisyyden, että nyt kun minä reagoin näin, näytän tunteeni ja olen murskana, niin toinen jättää. Ja tavallaan minä menetän siinä kaiken. Se on niin hullunkurista! Lopulta eniten asian olisi itselle tehny selvimmäksi sen, että toinen olisi suoraan sanonut, että haluan ennemmin vetää huumeita, roinata ja panna muita naisia, kun olla sinun kanssa. Silloin peli olisi ollut selvä.

Toi yksin näiden asioiden kanssa oleminen kyllä kieltämättä aiheuttaa myös sen, että kuvittelee menettävänsä tosiaan kaiken, jos se narkkari tosta lähtee. Vaikka itelläkin paljon läheisiä ja ystäviä, silti se parisuhde on niin iso osa elämää. Kaikkine oletuksineen. Ehkä ite ainakin tiesin sen, että sitten kun kaadan ne kulissit ja kerron mikä suhteen todellisuus on, niin takaisin ei ole paluuta. Eihän kukaan enää sen jälkeen pystyis kattoo sitä miestä silmiin.

Sitä näin jälkiviisaana oon miettiny, että jos se mies olis raitistunu, niin kuinka kauan ois menny, että ois yhtään voinu luottaa? Siinä ajassa todennäköisesti rakentaa jo täysin uuden suhteen, ilman sitä pelkoa huomisesta. Ehkä siks meillä myös mies lopulta lähti, koska se oli helpompi reitti kun jäädä kestämään sitä mitä on itse (suurimmaksi osaksi) aiheuttanu. Niinkuin sanottu, ajatelkaa sellaista suhdetta jossa pystyt luottamaan toiseen kun kallioon ja se on kaiken sen luottamuksen arvoinen. Tää on yks syy miks jaksan uskoa parempaan tulevaisuuteen. Sen on pakko olla ihan mieletön tunne.

Nyt menee vähän pomppimiseks mun viesti, mut pakko kertoa kans yks elämän tähtihetki. Oli mun syntymäpäivät, mies oli tuonu kukkia ja proteiinipatukoita (kyllä, ja kaverinsa oli tämän vielä ehdottanut). Tämän jälkeen paljastuikin että miehellä oli ollut sutinaa jonkun toisen kanssa. Voitte kuvitella, että kukat lähti aika vauhdilla. Lisäksi mies antoi rahaa, salikorttia varten, kun ei ollut kerinnyt käydä ostamassa sitä. No mies kun lähti, niin tuli vielä kysymään, että voiko ottaa nämä rahat, kun tarvitsisi eikä ole yhtään käteistä. Annoin sitten takaisin ja kiitin lahjasta :D elämäni paras syntymäpäivä! Ja tämän jälkeen oltiin vielä pari vuotta yhdessä...
Harmaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 14.1.2016 22:57:21

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja believer » 1.3.2016 08:00:11

ebt kirjoitti:Täällä on tapahtunu raitistuminen, mut edelleen minä odotan :| eikö sen nyt olis pitäny helpottaa? Niin monta pettymystä ja maailman järkkymistä takana, ettei uskalla antaa itsensä luottaa tulevaisuuteen. Putoais aivan liian korkealta jos vielä joskus jotain tulis, jos kuvittelis että kaikki paha on nyt takanapäin. Siksi on pakko pitää itsensä tietyssä "valmiudessa".


Helpottaakohan se milloinkaan? Tää on mulle kans tuttua, varsinkin silloin alkuaikoina kun puhtauteen alkoi pyrkimään, niin retkahduksen/valehtelun jälkeen olin ihan romuna päivätolkulla ja sitten kun alkoi tuntua siltä että tolle vois jotain puhua ja jopa vähän koskeakin niin ajatteli että ei parane lähteä tän hyvän olon mukana, putoaa sitten liian korkealta kun jotain taas tapahtuu. Luulen että sitä jokatapauksessa putoaa korkealta, on varautunut tai ei niin se on ku halko päähän, että sinänsä, ku osais niin nauttisi ja ottaisi kaiken irti puhtaasta ajasta.

sementti kirjoitti: Mutta oikeus on olla vihainen, oikeus on olla luottamatta. Se tarkoittaa sitä että on asettanut rajat itselleen ja jos joku niiden ylitse kävelee, niin on kaikki oikeus reagoida siihen. Eri asia tietysti miten asian esittää, on mahdollista olla rakentavasti vihainen. Itselläni se tunnelataus vaan monesti vei siihen että joku rämpytti aivoissani "SYYLLISTÄ SITÄ PASKIAISTA NIIN PALJON KUIN KYKENET" -nappia, joka oletettavasti ei ole millään tapaa rakentava keino. Silloin häpeä ja syyllisyys käyttäjällä nostaa niin vahvasti päätään että siinä on oiva hetki retkahtaa, jos ei tunteiden käsittelyyn ole ehtinyt muodostua vahvoja keinoja.


Niimpä niimpä.. ''Rakentavasti vihainen'' tuntuu mulle olevan hieman utopistinen käsite, mutta ajan kanssa sitä tuntuu oppivan vihanhallintaa ja erilaisia tapoja jolla purkaa negatiivisia tunteita. Toimiskohan vihanhallintakurssi tähän? :mrgreen:

Harmaa kirjoitti:Nyt menee vähän pomppimiseks mun viesti, mut pakko kertoa kans yks elämän tähtihetki. Oli mun syntymäpäivät, mies oli tuonu kukkia ja proteiinipatukoita (kyllä, ja kaverinsa oli tämän vielä ehdottanut). Tämän jälkeen paljastuikin että miehellä oli ollut sutinaa jonkun toisen kanssa. Voitte kuvitella, että kukat lähti aika vauhdilla. Lisäksi mies antoi rahaa, salikorttia varten, kun ei ollut kerinnyt käydä ostamassa sitä. No mies kun lähti, niin tuli vielä kysymään, että voiko ottaa nämä rahat, kun tarvitsisi eikä ole yhtään käteistä. Annoin sitten takaisin ja kiitin lahjasta :D elämäni paras syntymäpäivä! Ja tämän jälkeen oltiin vielä pari vuotta yhdessä...


Harmaa, huhhuh, sympatiat tästä! Mun pää ei kestäis (tai sydän) jos jotain sutinaa tulis ilmi, se on ollut mulle aina semmoinen asia mikä on merkki siitä että toinen ei välitä tarpeeks. Itse oon nuorempana pettäny joka suhteessa, ja muistan sen ajallisesti niin että sitten kun ei oma suhde enää napannut niin sitä haki valmiiks jo seuraavan, ennenkun entinen oli lopetettu. Tää tapa kuvottaa mua nykyään.
Älä usko mitä mä uskon, vaan mitä mä puhun.
believer
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 7.12.2005 17:30:14

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja sementti » 1.3.2016 21:41:26

Sympatiat todellakin tuosta syntymäpäivästä, kääk.. :cry:
mitäköhän jos kaikki tällaiset kokemukset kirjottais ylös ja antais kirjeenä tälle puoliskolle, omien fiiliksien avaamisen kera tietenkin? Monet on täällä niin hervottoman hyviä kirjottamaan! :) Vaikka en tiedä onko se kovin eteenpäin vievä voima alkaa kaivamaan kaikenlaista vanhaa ylös..
Minä oon kirjottanut muutamia kirjeitä miehelleni silloin joskus - tosin ne oli muistaakseni enemmänkin sellaista paatoksellista syyllistämistä, olis pitänyt varmaan jättää tekemättä. Nyt en osaisi kirjottaa yhtä katkerana, koska olen jo oppinut ymmärtämään ne omatkin epäkohtani siinä suhteessa ja esim. sen persoonan joksi masennus ja 'läheisriippuvuus' minut muutti kaiken keskellä. Kun tarkemmin ajattelen niin olen nyt enemmän oma itseni kuin ennen hänen tapaamistaan (n.6 vuotta sitten), tuntuu että olin silloin vielä niin naivi ja sinisilmäinen hippi :lol:

Noihin aikoihin vaan koin niin vääränä sen, etten ikinä saanut puhua suutani puhtaaksi niin oli pakko kirjoittaa. Monesti kun oli mahdollisuus keskustella niin onnistuin olemaan tosi rauhallinen lyödessäni faktoja tiskiin. Silti tää vain aina häipyi paikalta kun oli saanut tarpeekseen tai ahdistus nousi liian kovaksi, eikä siinä mitkään sanat enää auttaneet. Siinä vaiheessa tietysti viimein menetin hermoni ja siitä olotilasta oli tosi vaikea yksin nousta, sellaisesta hylätyksi tulemisen tunteesta, arvottomuudesta ja siitä ettei saa tulla kuulluksi.

Lukemattomat kerrat tällaisien - mielestäni tarpeellisten parisuhde-/"mikä meitä vaivaa" -keskusteluiden päätteeksi mies tosiaan lampsi ulos ja jäi sille tielleen 1-3 päiväksi, yleensä puhelin kiinni. Ihan viimeisiä aikoja yhdessä asuessa oli pahinta kun mies häipyi eikä siitä kuulunut viikkoon mitään ja yhtäkkiä palaa kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä asiaa tarvitse edes mainita. Kuka saatanassa tekee näin, kun kotona on pari vuotias lapsi?! Sellaisesta häviämisestä iski järkyttävät pelot päälle, että kohta joku soittaa että se on löydetty övereissä/jäätyneenä/puukotettuna jostakin. Paniikissa aina soittelin kaikki tutut läpi että onko se jonkun nurkissa. Minä jäin lapsen kanssa kotiin kykenemättä vaikuttamaan asiaan, hoidin hoitoon viemiset ja kouluun piti yrittää raahautua, eikä kenellekään oikeasti läheiselle voinut kertoa - anopille ja miehen sisaruksille vaan. Kuulin kerrostalon ylimpään kerrokseen (ikkuna kiinni) jos joku käveli pihan soratien poikki, makasin silmät kiinni ja rukoilin että nytkö se olis hän.
En ihmettele yhtään että mun pääni sanoi jossain vaiheessa sopimuksen irti :roll:

Huh, tulipa paha olo kun aloin tuollaista muistelemaan. Olin jotenkin tunkenut sen pois mielestä.

Mutta tällaisen keskellä kun elää monta vuotta niin kaikki ne vainot ja aistien terävöityminen - kaiken huomaaminen ja kontrollointi, on se läheisriippuvuutta. Itsen sopeutumista johonkin ilmiöön, jonka kanssa on elettävä ja josta on selvittävä ja johon ei edes osaa hakea apua. Menee vaan virran mukana - samassa juonessa - vuositolkulla.

Edit:
Piti lisäämäni että pettämisestä ei ole puolin tai toisin oikeestaan mitään kokemusta, voin vaan kuvitella kuinka se syö sisältä kaiken muun lisäksi.. Luulen että olen jossain vaiheessa pukenut huolen ja tietämättömyyden joksikin älyttömäksi mustasukkaisuudeksi, vaikka tiesin että mieheni on erittäin tarkka tämän asian suhteen eikä pettäisi ikinä, on vaan sen tyyppinen, perinteinen. Se on ehkä ainoa asia johon olen luottanut - johonkin sentään!
sementti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 28.2.2016 19:37:34

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja Harmaa » 5.3.2016 20:47:09

Tuli tässä teiltä niin monta hyvää juttua, et piti odottaa et pääsee ajan kanssa kirjottelemaan..

Toi on erittäin tuttua, että sä et uskalla antaa itsestäs oikein mitään, koska odotat jo seuraavaa pettymystä. Uskon että tätä ne päihdeongelmaiset ei juurikaa opi ymmärtämään, mitä se jatkuva polkeminen aiheuttaa sille luottamukselle ja sun omalle persoonalle. Mä ainakin huomasin koko ajan "säästeleväni" itteäni. Ei koskaan uskaltanut liikaa kehua, rakastaa, huomioida, pitää hyvänä, kun ei voinu luottaa siihen että se toinen ansaitsee sen kaiken. Tästä meillä myös puoliso osasi mainita, mikä vielä aiheutti lisää epävarmuutta ja sai miettimään mikä mussa on vikana. Se on se yks suuri odotus siinä suhteessa, että kun se elämä vaihtaa suuntaa ja muuttuu normaaliksi, nii voi vihdoin vapauttaa sen kaiken patoutuneen rakkauden toiselle. Kerroin tän kyllä myös miehelle kun lähti viimeistä kertaa..

Mulla kirjoittaminen muodostu ainoaksi keinoksi saada jotain järkevää aikaseks eron jälkeen. Tai saada asioita johonki järjestykseen. Ensimmäinen viesti tänne oli valtava romaani johon oksensin vaan kaiken mikä tuli mieleen. Oon editoinu sitä jälkeenpäin ainakin kolmesti, koska ei siinä ollu mitään järkeä :D

Myöhemmin se kirjottaminen muuttu paljon pohtivammaksi, pysty miettimään niiden tapahtuneiden asioiden sijaan enemmän niitä asioita mitkä mua on satuttanu ja miksi. Niissä tilanteissa se vihan määrä on niin suuri, että eniten häiritsee se ettei saa sanottua suuta puhtaaksi järkevästi että mikä tässä nyt mättää. Ja etenki jos toinen sulkeutuu ja käyttäytyy ylimielisesti, niin se syyllistämisen tarve lisääntyy huomattavasti. Sun on pakko saada siinä toisessa esiin joku katumuksen siemen, tai muuten tuntuu että tulee hulluksi.

Unissanikin heräsin kaikkiin pihan ja käytävän ääniin kun odotin miestä kotiin. Rappukäytävän askelista usein jo ties. Aina kun mies tuli sänkyyn, esitin nukkuvaa. Meillä mies poistui usein tuhahtaen keskustelusta, mutta ei koskaan lähtenyt pois kotoa. Vastasuuttuminen on yllättävän hyvä puolustuskeino. Voin kuvitella kuinka hirveetä jos mies häipyy kesken riidan eikä vastaa puhelimeen tms..

Kaikki asialliset viestit (missä yritän kertoa omasta näkökulmasta asioita), mitä oon lähettäny miehelle eron jälkeen, niihin se ei oo ikinä vastannu. Vaikka oon ollu todella ystävällinen ja kannustava niissä häntä kohtaan. Pelkkä "kiitos" ois musta riittäny. Hyökänny on kyllä monestikin, kun on jotain epämiellyttävää tullu esille. Sitten tosissaan tuo esille muille kuinka hän on yrittäny hoitaa kaiken aikuismaisesti..

Mutta tosiaan, toi aistien terävöityminen, havainnointi ja kontrolli.. Uskomaton omimaisuus. Huomaan vieläkin olevani tosi hankala kusetettava (esim. jo lastenkin kanssa). Havainnoin niin paljon yksityiskohtia, et harva asia jää huomaamatta. Vessan äänet, foliopaketin napsuminen, avonaiset kaapinovet.. Tavallaan se on ku peliä, että muahan sä et kuseta, mä oon liian hyvä sellaseen.

Tässä pettämisasiassa on meilläki aika kieroutunu tarina. Sanoin kaikille, että tiiän meidän suhteessa voivan tapahtua vaikka mitä ikävää, mut tiedän ettei se ikinä ikinä pettäis. Se oli kärsiny tosi paljon siitä, että sen isä petti sen äitiä, ja katkas sitten välit kokonaan isäänsä. Se halveksu kaikkia ihmisiä, jotka pettää puolisoitaan. Mutta kuinkas kävikään.. Siinä vaiheessa tuntu että kaikelta hävis pohja. Olihan siinä merkkejä jo ilmassa, mut lopulta se tuli niin puskista että en voinu siinä hetkessä päästää irti. Lopulta suhde päätty (n2v päästä) siihen, että tenttasin mitä mies oli tehnyt yksinollessaan (pari kk:tta). Hän toi esiin että ihastui yhteen naiseen, ja oli jutellut tämän kanssa facessa. Selvisi että naisella onkin aviomies ja lapsi, joten tämä oli ollut väärinymmärrys mieheni puolelta. Lopulta tää mun mies asui tämän naisen, miehen ja lapsen luona väliaikaisesti kun erottiin ja otti oman asunnon samalta paikkakunnalta (josta ei siis juurikaan muita tunne). Sitten se vielä sanoi, että "ei syytä minua päihteiden käytöstään, tai sano että tämä olisi kokonaan tämän uuden ystävän (naisen) ansioita, mutta hänen on paljon helpompi olla selvinpäin kun ei tarvitse valehdella"

Aah, ahistun jo tästä tän kirjottamisesta :D
Harmaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 14.1.2016 22:57:21

Re: Se IHANA/KAMALA puoliso.

ViestiKirjoittaja believer » 5.3.2016 21:17:10

Mä oon kans odottanut sopivaa hetkeä kun voisi istahtaa tähän ihan rauhassa ja kirjoittaa (oksentaa). Äitini kävi tänään kylässä, sain siitä piristystä ja energiaa, olen kovin kiitollinen että mulla on Äiti joka tajuaa, ja myös siitä että sai kaiken tän p*skan lisäksi jutella ihan tavallisia asioita tuntitolkulla 8)

Alunperin oli tarkoitus että puolisoni olisi myös mun luona tän vierailun, ne kun ei oo kun ohimennen tavannut. No, toisin kävi. Eilen oli jotain vetänyt, en edes muista enää mitä, lääkkeitä enivei. Mua otti päähän ihan suunnattomasti! Ei ehkä muuten, muttakun asiasta oltiin viikolla puhuttu ja se syvästi vannoi ettei aseta Äitiäni eikä minua siihen tilanteeseen että olisi vaikutuksenalaisena, jotenkin musta tuntui että nyt se on vilpitön mutta pah, en mä tiedä mitä vilpitöntä tuossa ihmisessä on edes enää jäljellä.
Muistakin asioista eilen ''yritettiin rakentavasti riidellä'' mutta sepä ei sitä osaa kun on vaikutuksenalaisena, vituttaa se mua vastaan kääntyminen ja syyllistäminen, voi luoja että se vituttaa. Yön sitten oli missä oli, ja aamulla pärisytti summeria, sisääntullessaan kysyi missä olen ollut yötä ja väitti mun valehtelevan kun sanoin että täällä, oli kuulemma summeria soitellut pitkin yötä, pah, hyvin tietää ettei ne yöllä ole päällä. Äkkiäkös tuo uskoi että kotona olin ollut, mutta siinä vaiheessa olin jo ärsyyntynyt sen asenteesta että mitään keskustelua oli turha koittaa edes kehittää. Lähti sitten pois vähän ennen kuin Äitini saapui ja palautui illalla, näemmä ei ole tänään mitään vetänyt mutta enpä tiedä millä saisin suuni auki. Tai mitä edes jaksaisin sanoa..
Eiliseen riitaan liittyi myös uhkailukuvio, kun sen maailmasta kurotettiin muhun päin et herra on ryssinyt ja se pitäis saada kiinni, sanoo mulle ettei ole mitään tehnyt, enkä edes kertonut mitä ne sanoo sen ryssineen, mutten usko, en usko ennenkö faktana tiedän että ei oo ryssinyt (eipä tuo ole asian selvittämiseksi evääkään liikauttanut). Jos on, ja sitä myöten saa koko kaupungin retkut niskaansa, on sen jalka toisen maailman oven välissä sen verran tiukasti että mä varmaan tarviin aikalisän. Se on varma että mä en rupee tuolla selkäni taakse katselemaan jos multa herran velkoja tms tullaan perimään.

Äsken mulla oli vielä paljon kommentoitavaa noihin teidän edellisiin viesteihin, mutta näemmä tää oma tekstinoksentaminen vei ajatuksen ihan nolliin. Palaan siis astialle! :D
Älä usko mitä mä uskon, vaan mitä mä puhun.
believer
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 27
Liittynyt: 7.12.2005 17:30:14

EdellinenSeuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa