Olet täällä

Ongelmana kannabis/alkoholi

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Ongelmana kannabis/alkoholi

ViestiKirjoittaja Marttyyri » 12.10.2017 12:23:21

Postaan nyt tämän myös tänne Vilpolan puolelle kun en tiedä olisiko alkoholi vai huume puoli tähän sopivampi:

Vertaistukea etsimässä täältä foorumilta, olenko minä se ongelma sittenkin, en enää tiedä.

Tiedän, että avioero olisi ratkaisu moneen pulmaan, mutta en ole siihen valmis. Usein olen niin loppu että haluaisin lopettaa suhteen, mutta kun pohdin asiaa, olen vielä siinä vaiheessa, että tiedän, ettei vahvuuteni riitä vaan aivan varmasti itkisin puolisoani hetken kuluttua takaisin. Joten odotan ilmeisesti että oma mitta täyttyy.

Historiikkia: Viihdemielessä käytettiin yhdessä amfetamiinia melkein vuoden ajan viikonloppuisin, mies halusi seksiä, minä siivota, siitä alkoi ongelmat - käytän hänen mielestään ainetta väärin. Sitten heräsin todellisuuteen, päihteet tuhoovat avioliittomme, heitin aineet mäkkylän mäkeen ja ilmoitin että lopetan käytön.
Nyt olen ollut useamman kuukauden vesiselvänä ja edelleen olen vihainen itselleni siitä, että ylipäätään koskin tuommoiseen paskaan ja lähin omalta osaltani tuhoamaan suhdetta.

Mies on käyttänyt siinä sivussa kannabista ja alkoa, amfe jäi poiskuvioista häneltäkin (koska kaipaa silloin vain sitä hurskasta seksiseuraa), mutta ruohoa ja alkoa alkoi menemään senkin edestä.

Nykysellään tilanne on se, että juo joko kaljaa tai polttelee joka ilta, viikonloppuisin vähän enempi. Arkena ei ole ikinä räkäposkella, hoitaa työnsä jne, mutta sitä täysin selvinpäistä parisuhde aikaa ei ole.
Jos asiasta yritän puhua, on hän heti puolustus kannalla.
Suhteemme kuulemma meni alamäkeen minun amfen käytön vuoksi, koska minulle se aine ei toiminut kuten hänelle - eli nostanut seksihaluja.
En ole kertaakaan kuullut tsemppausta tai mitään positiivista sanaa siitä, että olen lopettanut käytön, mutta sitäkin enemmän muistutusta siitä, että "joo siinä SUN käytössä ei ollut mitään järkeä, vois vähän miettii että silloin tekis muutakin kun siivois kämppää, esim vois sitä seksiä harrastaa niissä päissään, se on mukavaa"

Se että hän juo iltaisin pari kaljaa (tulee maailman itserakkaimmaksi välittömästi ja antaa sen näkyä ja kuulua, vähättelee jokaista sanaani jne.) ja polttaa savut, ei todellakaan ole ongelma vaan olen nalkuttava ämmä ja ajan häntä vaan haluamaan juoda ja polttaa enemmän.
Olen yrittänyt kertoa, että parisuhteen läheisyys olisi hirveän tärkeää, hänkin sitä haluaisi kuulemma, mutta olemme umpikujassa, minulla ei ole mitään halua olla hänen lähellään jos on yhtään juonut tai polttanut, kaipaan läheisyyttä niin että toinen on 100% läsnä ja nukunkin sohvalla... Hän taas näkee ongelman siinä, etten halua olla hänen lähellään eikä ymmärrä miksi en voi harrastaa läheisyyttä vaikka hän olisikin hutikassa.

Olen ryhtynyt käymään terapiassa avatakseni oman pääni lukkoja. Sain miehen jopa tekemään sellaisia parisuhdekurssi tehtäviä kanssani, jota joka ilta hitusen tehdään.
Eilen piti tehdä tehtävä, jossa kerrottiin miltä tuntuu riita tilanteissa ja aiheesta keskusteltiin hyvin asiallisesti, minua jäi kumminkin painamaan sanat: "Sun täytyy muistaa se, että en ole sua ikinä pettänyt. Edellisissä parisuhteissa olisin jo aikoja sitten vetänyt perseet ja lähtenyt paneskelemaan muita, sun kanssa en ole ikinä niin tehnyt, olet ainoa."

Mulle jäi tuosta semmonen olo ensin että "Totta, tiedän millanen sika tuo on ollut entisissä suhteissaan, mun kanssa on muuttunut siltä osin" mutta illemmalla kun mietin asiaa itsekseni, tuli se olo, että "Ei oo totta mitä se sanoi. Mun pitäisi olla otettu ja onnellinen siitä, ettei aviomieheni petä minua. Minun uskollisuus on itsestään selvyys, mutta hänelle pitäisi antaa mitalli kun ei minua petä".

Tämmöinen pika avautuminen, en ehkä mitään neuvoja kaipaa, vertaistukea lähinnä, ja ehkä pari ihmistä hihkasemaan ettei vika ole ainoastaan minussa? :D Koska alkaa siltä tuntua aina välillä.
Ainakin minun vika on siinä, etten osaa lähteä... vielä
Marttyyri
 

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa