Olet täällä

Mies ei tunnusta päihdeongelmaa

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Mies ei tunnusta päihdeongelmaa

ViestiKirjoittaja Päärynäpää » 6.6.2018 12:12:36

Noniin, tää on mun ensimmäinen viesti tänne mutta nyt tarvitsen apua ja tukea, koska oma mielenterveys alkaa pettää ja kunnolla.

Tavattiin miesystäväni kanssa viime syksynä js edettiin todella nopeasti siihen että mies oikeastaan muutti mun luokse. Hänellä on oma asunto mutta mun luona hän aikansa on viettänyt. Hän on pääosin työtön joskin tekee välillä keikka duunia, itse jäin juuri työttömäksi koska mulle iski töissä burnout. Nyt kun ollaan oltu yhdessä vajaa kuukausi 24/7 olen ymmärtänyt miten paljon meillä on ongelmia.

Mies kertoi jo heti alussa että hänellä on ollut vaikeuksia päihteiden kanssa ja että on kokeillut itse oikeastaan kaikki huumeet läpi muttei käytä kuin kannabista ja alkoholia nykyään. Hän puhui paljon ja puhuu edelleen siitä ettei enää ikinä halua takaisin siihen maailmaan. Hänellä on myös ollut ongelmia taloudenhallinnassa kuten myös itselläni sekä mielenterveysongelmia mutta aluksi ajattelin että hän olisi jo tasapainoisempi kun kertoi niin rehellisesti kaikesta.

Mulla itselläni on tosi vaikea nuoruus ja alkuaikuisuus takana, on seksuaalista hyväksikäyttöä, aivan hirveä parisuhde mikä päättyi siihen kun mies joutui taposta vankilaan, paljon mielenterveysongelmia, pientä päihteiden väärinkäyttöä, talousongelmia jne jne. Olen kuitenkin saanut elämääni kuntoon vähitellen, kiitos kohta 5v poikani joka oli suurin syy siihen että halusin muuttaa elämäni suunnan. Nykyinen Mieheni otti heti lapseni ns 'omakseen', rakastaa häntä ja haluaa viettää aikaa hänen kanssaan ja on ollut äärimmäisen hyvä isähahmo. Ongelmana vain on hänen päihteiden käyttö.

Olen sanonut moneen kertaan että hän juo liikaa ja lähiviikkoina ei ole ollut kuin muutama hassu selvä päivä. Ei ole lapsen seurassa humalassa, mutta juo kun lapsi on mennyt nukkumaan tai aukaisee pullon vähän ennen lapsen nukkumaanmenoaikaa. Olen tästä sanonut että en hyväksy tällaista juomista ja hän aina suuttuu. Sanoo että on alkoholisti muttei halua lopettaa kokonaan juomista. Viime viikolla sanoin että en halua että hän juo meillä kotona enää vaan jos on pakko saada viinaa niin pitää lähteä muualle eikä kotiin ole kännissä asiaa. Sain selkääni kauheasti syyllistämistä, siitä että itsekin välillä juon ja miksei oma juomiseni ole ongelma ja etten itse hyväksy että vika voisi olla minussa. Itse juon max 4 annosta viikossa, pitkälti vain yhden tai kaksi saunakaljaa. En edes muista millon viimeksi olisin ollut humalassa.

Toinen ongelma on hänen kannabiksen käyttö. Hän polttaa joka ikinen ilta, joskus koko päivän. Hän myös polttaa kun lapsi on hereillä ja tästäkin olen sanonut usein. Kärsin itse todella pahasta unettomuudesta joten itsekin poltan usein iltaisin että saisin paremmin unta. En uskalla hakea lääkäristä rauhoittavia tai nukahduslääkkeitä koska pelkään jääväni niihin koukkuun, koska olen todella altis addiktoitumiselle, ja tiedostan jo että myös toi pilven poltto on itselleni kehittymässä ongelmaksi jollei jo ole. Toinen syy miksen uskalla niitä hakea on se, että musta tuntuu että mies saattaisi syödä niitä vaikka ne olisi mun lääkkeitä.

Maanantaina sitten sattui taas uusi tilanne. Riideltiin miehen kanssa sunnuntaiyönä taas niistä päihteistä kun hän oli taas kännissä. Hän sanoi lähtevänsä kävelylle, tuli takaisin ja meni heti nukkumaan. Jatkoimme keskustelua maanantaina ja saatiin sovittua, kunnes mies illalla paljasti että oli käynyt hakemassa katukaupasta Xanoreita kun häntä ahdistaa ja ne helpottaa. Mies oli aiemmin sanonut että ne ovat olleet hänelle se pahin addiktio joten tottakai omat hälytyskellot alkoi soida. Sanoin siitä hänelle ja itkin koko illan ja mies vaikutti siltä ettei häntä oikeastaan kiinnosta ollenkaan kun kerroin että mua pelottaa hänen sekakäyttö ja että hän tarvitsee apua. Hän vain syytti että ylireagoin ja tämä päihteiden käyttö johtuu siitä kun vaadin häneltä liikaa, suutun kaikesta, haastan riitaa ja olen ilkeä. Oikeasti kaikki mistä sanon, johtuu aina päihteistä,kaikki välinpitämättömyys, se ettei hän pidä lupauksista kiinni, ettei hän koske enää muhun ja ettei hän puhu ollenkaan tunteistaan tai siitä mitä hän ajattelee vaikka kuinka yritän häntä ymmärtää ja pyydän kertomaan mikä ahdistaa tai ärsyttää. Olen ollut todella kiltti, joustava, olen maksanut hänen päihteitään mikä kaduttaa ihan hirveästi ja kun mainitsen ettei hän mielestäni osallistu tarpeeksi rahallisesti meidän peruselämään (ei käy kaupassa, ei auta laskujen kanssa) niin hän suuttuu ja sanoo etten arvosta sitä mitä hän tekee meidän vuokseen, eli auttaa kotona ja viettää aikaa lapsen kanssa. Olen sanonut usein että koen ettei hän arvosta minua ja tunnen välillä oloni hyväksikäytetyksi niin hän suuttui siitäkin ja saan pelkkää kuraa niskaan. Sanoin eilen miehelle että hänen olisi parasta mennä omaan kotiinsa muutamaksi päiväksi ja hänkin totesi sen olevan hyvä idea. Tänään hän kuitenkin taas suuttui kun sanoin että menen siskoni luo lapseni kanssa joksikin aikaa että pääsen puhumaan jonkun kanssa koska oltiin sovittu että mennään porukalla viikonloppuna. Selitin että mä tarvitsen nyt itse apua ja tukea ja etten tee tätä siksi että haluan olla hänelle ilkeä. Sen hän kai ymmärsi.

Olen viimeisen kuukauden ajan saanut todella monta paniikkikohtausta, syön ketipinoria ja beetasalpaajia ja ensi viikolla on aika terapiaan ja lääkärille. Tein äsken masennustestin josta sain pisteet vakavalle masennukselle minkä arvasinkin, koska olen henkisesti ihan loppu. Töiden lopettaminen ja tämä parisuhde ja nyt nämä omat mt ongelmat alkavat olla mun psyykelle ihan liikaa. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Rakastan miestäni, mutta pelkään että pilaan lapseni elämän jos mies jatkaa päihteilyään.

Anteeksi pitkästä ja varmaan sekavasta tekstistä. Halusin avautua kun en enää tiedä ylireagoinko itse koska mies aina siitä sanoo. En oikein tiedä mitä tehdä. Kiitos jos jaksoit lukea ja jaksaisit myös kommentoida jos on samankaltaisia kokemuksia.
Päärynäpää
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 6.6.2018 11:02:24

Re: Mies ei tunnusta päihdeongelmaa

ViestiKirjoittaja NaaNaa » 13.6.2018 17:30:24

Moi,

Luin pariinkin otteeseen kirjoitukseesi ja kuulostaa todella tutulle. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja meno meni vain pahemmaksi koko ajan.

Jos olet ollut vasta noin lyhyen aikaa miehen kanssa, suosittelisin nyt pikaisesti ottamaan välimatkaa! Tee selvät rajat ja on hyvä että hänellä on vielä oma asunto. Vaikka mies vaikuttaisi kuinka ihanalle muuten tahansa, tuo ei ole varmasti sitä normaalielämää jolla olet juuri päässyt takaisin hankalan ex-suhteesi jälkeen.

Nämä narkkarit ja sekakäyttäjät osaavat olla niin kieroja ja manipuloivia, mitä normaali ihminen ei voi edes käsittää. Itse koko ajan hoin että kyllä tämä tästä ja kun miehellä oli itsellään "halu parantua ja lopettaa" mutta aika näytti että ne olivat vain sanoja, jolla saatiin toinen ihminen tukemaan ja maksamaan kaman ja alkoholin käyttöä. Hölmö katselin ja suostuin kaikkeen 1,5v! :cry: Homma alkoi paljastua juurikin samalla tavalla kuin sinun tapauksessasi, aina oli syy johonkin nappeihin ja juurikin tuo että "ahdisti" ja ne helpottaa.. Totuushan on että niiden käyttö ja alkon jatkuva lipitys saa sen ahdistuksen aikaan. Nämä ovat vielä hyviä ihmisten ja lasten kanssa..joten harva huomaa ulkopuolelta mitään olevan vinossa.

Tuo sinun syyttelysi alkoholin juonnista on myös tyypillistä. Olen saanut kuulla samoista asioista monesti, kuinka minun pitäisi men
pääni kanssa hoitoon yms yms.. heikkona sitä jopa alkaa jo uskoa kaikkien syytösten ja haukkumisien jälkeen, että varmaan se onkin totta että minä tässä olen hullu. Mitä kauemmin sitä rellestystä ja juttua kuuntelee ja katsoo, sitä syvempään se oma paha olo muuttuu.


Hyvä että kirjoitit tänne ja saat jotakin vertaistukea. Jos luet noita viestejä tuolta enemmän, huomaat että sama kaava näissä jutuissa aina toistuu. Omalla kohdallani meni homma jo todella väkivaltaiseksi, pel
ästyin todella mutta kaikkien lepyttelyjen ja anteeksi pyytelyjen jälkeen ajattelin taas että ei se tarkoittanut.. Älä anna mennä asioiden niin pitkälle!

Olen nyt repinyt itseni irti tuosta tyypistä irti. Elätin häntä vuoden ja hänen kamankäyttöään, koska hänellähän ei oollut koskaan rahaa ja vinkuminen ja anelu kestää niin kauan joka kerta kun saavat tahtonsa läpi. Jos eivät saa niin riehutaan ja haukutaan... ja jopa lyödään.

Tällä hetkellä yritän saada elämäni tasapainoon ja raha-asiani kuntoon. Vieläkin pyytelee lainaamaan rahaa, mutta en enää suostu. En suostu edes näkemään. On haukkunut mut kaikille kavereilleen ja perheelleen kuinka sekaisin olen ja syypää hänen aineiden käyttöönsä. Ei liikauta enää, tyhmiä ovat jos uskovat. Mielummin olen yksin kuin sekopään kanssa.

Ajattele myös lastasi. Hän varmasti myös huomaa että kaikki ei ole ok. Et kai halua hänelle turvatonta kotia?

Tsemppiä sulle ja aloita siitä että vedät rajat. Älä päästä kotiisi jos on sekaisin äläkä anna siellä polttaa edes pilveä. Jos itse poltat, viestität hänelle että se on ok hänellekin. Saat kyllä sellaisiakin uneen vaikuttavia lääkkeitä jotka ei narkkarin päähän vaikuta, joten sun ei tarvi sitä murehtia. Selität lääkärille tilanteen etkä kerro miehelle. Piilotat ne vaikka johonkin. Esimerkiksi Tolvon on ok.

Ilmoittele miten sujuu ja paljon tsemppiä! :)
NaaNaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 28.2.2018 08:05:16
Ollut juomatta

Re: Mies ei tunnusta päihdeongelmaa

ViestiKirjoittaja misaha » 28.6.2018 18:08:51

Moi,

kuinka yllättävänkin samoja kokemuksia mulla on molempien kanssa.

Olen nyt seurustellut lähes vuoden miehen kanssa, jolle pilvenpotto on suuri ongelma. Myös muita päihteitä menee, mutta suhteemme aikana käyttö on ollut todella minimaalista. Suhteemme oli kestänyt kolmisen viikkoa, kun poikaystävä yllätti minut vetämällä parin viikon pillerikäniit. Osti katukaupasta rauhoittavia ja niitä veti suurten alkoholimäärien kanssa. Ahdistuin asiasta, ja jo tuolloin mietin eroa. Poikaystävä pahoitteli käytöstään ja sanoi, ettei tällainen ole hänelle tavanomaista. Uskoin toki, koska muuten kyseessä aivan ihana ja välittävä ihminen.

Poikaystäväni oli juuri tavatessamme lopettanut monen vuoden kannabiksen päivittäiskäytön. Tuon pillerikänniepisodin aikana hän kuitenkin alkoi taas polttaa pilveä. Käyttö oli nopeasti päivittäistä. Itsekin suhteen uutukaisuudessa hänen kanssaan aika tavalla pilveä poltin, kunnes noin kuukauden päästä alkoi ahdistaa todella suuret käyttömäärät ja poikaystävän polttaminen aamusta iltaan (ei käy töissä).

Pilvenpoltosta aiheutui jatkuvia riitoja ja tyhjiä lupauksia. Jokaisen riidan päätteeksi poikaystävä lupasi tehdä asialle jotain: vähentää tai lopettaa. Jokainen lupaus rikottiin muutaman päivän sisällä. Pilvenpoltto oli mun syytäki: koska suutun, niin hänen on pakko polttaa. Myös mun alkoholinkäyttö oli kuulemma ongelma, joka aiheutti suhteelle paljon hallaa. Tarjouduin useasti jättämään alkoholin vaikka kokonaan pois, jos hän haluaisi (ei olisi mikään ongelma), tällainen järjestely ei kuitenkaan kelvannut, vaikka mun alkoholinkäyttö hänen mielestään aiheutti paljon ongelmia.

Minäkin olen saanut kuulla syytökset ylireagoinnista, ilkeydestä, kusipäisyydestä, kohtuuttomuudesta ja riidan haastamisesta. Kuulemma pian mulla ei ole yhtään ystäviä, kun kaikille paljastuu, millainen kusipää olen.

Mies ei käy töissä, ja olen hänelle usein lainannut rahaa (tietoisesti myös päihteisiin). Ruokin häntä ja kaikki yhteinen tekeminen tulee maksetuksi minun pussistani, hänellä kun ei sitä rahaa tosiaan ole.

Jossain vaiheessa sovimme, että itse en enää polta, emmekä näe, jos hän polttaa. Lopputulos oli se mitä pelkäsinkin: aina tilaisuuden tullen hän karkasi johonkin pilveä polttamaan, ja minun sisälläni epäreiluuden kokemukset, pettymys ja kiukku vain kasvoi. Tuntui hirveältä, että joku, joka sanoo rakastavansa yli kaiken, on kuitenkin kiinnostunut enemmän hatsinpoltosta, kuin mun seurastani.

Tilanne on nyt se, että olen joutunut jäämään sairauslomalle töistä ja minulla on diagnosoitu vaikea masennus. Poikaystäväni piti polttamisesta parin kuukauden tauon, mutta kävi kuten pelkäsin: polttaminen alkoi taas ja samalla volyymilla. Tuntui niin paskalta taas pettyä.

Nyt olemme tauolla. Mietin jatkuvasti, pitäisikö vain erota. Tuo kahden kuukauden tauko polttamisessa antoi hiukan toivoa, mutta toisaalta pettymys polttamisen alettua uudelleen tuntuu entistä raskaammalta. Poikaystävä on taas luvannut lopettaa ajaksi x polttamisen, ja jos ei tämän jälkeen kykene kohtuukäyttöön, lopettaa sen kokonaan. Suhteessamme on paljon myös hyvää, siksi vatvon jatkuvasti, onko järkevää erota vai ei.
misaha
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 28.6.2018 17:41:52

Re: Mies ei tunnusta päihdeongelmaa

ViestiKirjoittaja aaaaaaa » 3.10.2021 19:44:19

Xanorit eli bentsot on tosi koukuttavia :( ja riippuvaista ahdistaa ihan kaikki jos ne loppuu. Alkoholin kanssa sekottaa pään tosi pahasti. Jokailtaiset bentsokännit ei oo mitään lapsiperhe-arkea.
aaaaaaa
 


Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa