Olet täällä

Sisaruksensa menettäneet

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Sisaruksensa menettäneet

ViestiKirjoittaja pikkusisko » 7.11.2018 20:11:12

Hei,

ajattelin kirjoitella tänne keskustelualueelle aloittaakseni uuden ketjun. Onko täällä linjoilla sisaruksensa menettäneitä? Olisi kovin mukavaa saada vertaistukea edes jotain kautta. Varmasti löytyisi sisaruksen menettäneitä, mutta kenellä kaikilla on siellä takana olleet mahdollisesti huumeongelmat.. Niitä ei varmaan kovin montaa löydy?

Menetin isoveljeni kesäkuussa. Noin 20 vuotta seurasin sivusta hänen huumeiden käyttöä ja siihen muita liittyviä asioita. Emme ole vielä saaneet patologian laitokselta kuolinsyytä ja itseä se ainakin osittain kalvaa, kun ei tiedä mihin hän lopulta kuoli.
Hänellä oli huumeongelman lisäksi diabetes, joka huonosti hoidettuna johti noin 4.5 vuotta sitten siihen, että hän joutui aloittamaan dialyysihoidot. Siitä oikeastaan alkoi tämä lopun alku.. Loppuvaiheessa hän oli jo todella väsynyt elämään, se huokui hänestä todella vahvasti. Ei enää kiinnostanut ja vauhtia meni viimeisen vuoden ajan aika reippaasti.
Itse olin jo n. viimeisen kymmenen vuoden ajan jo ajatellut, ettei tässä ole enää kauaa aikaa hänellä jäljellä. Ja kun äiti hänen kuolinaamuna soitti minulle, että veli on siirtynyt taivaan isän luokse niin shokissa sanoin äidille, että "nyt on kaikkien kärsimys ohi". Olin itse henkisesti valmistautunut tähän jo useamman vuoden ajan ja mielessäni hänen kuolemaa pyöritellyt. Lause jonka äidilleni sanoin on totta. Tämä kuitenkin vaikutti niin paljon meidän elämään. Vihdoin voimme olla vapaita jatkuvasta huolesta ja huolenpidosta. Mutta silti ikävä on kova :(

Tämä ensimmäinen kirjoitus on hieman sekava, koko tämä 20 vuotta on ollut yhtä myllerrystä ja pitäisi aloittaa tämäkin tarina aivan alusta, että tähän saisi jäsenneltyä kaiken kunnolla.

Kirjoitelkaa ihmeessä, jos täällä olisi muitakin sisaruksen menettäneitä.
pikkusisko
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 18.10.2018 19:24:19

Re: Sisaruksensa menettäneet

ViestiKirjoittaja Huolestunut äiti » 25.12.2018 08:50:38

OLen pahoillani menetyksestäsi! MIetin juuri miten kertoa omille lapsilleni, että heidän siskonsa käyttää huumeita.

Tiesitkö, että lähiomaisilla on oikeus saada kuolintodistus, vaikka muut potilasasiakirjat ovat salassapidettäviä kuolemankin jälkeen. Kuolintodistuksen pyytämiseen löytyy ohjeet täällä : https://www.stat.fi/tup/kuolintodistusa ... index.html
Huolestunut äiti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 25.12.2018 08:45:07

Re: Sisaruksensa menettäneet

ViestiKirjoittaja pikkusisko » 15.4.2021 18:56:47

Kiitos tiedosta. Muistan kun kävin täällä ajoittain katsomassa, että olisiko kukaan vastannut tähän ketjuun mitään. Tuntuu oudolta, ettei tähän päivään mennessä ole tullut muita vastauksia.

Tuntuu myös hassulta lukea tuota omaa tekstiä, olenko itse tosiaan näin kirjoittanut?

Virallinen kuolinsyy oli lopulta alhainen verensokeri. En muista tarkkaan mikä se arvo oli mutta niin matala, että kyllä se kuolemaan olisi johtanut vaikka ei narkomaani olisi ollutkaan.

Aikaa on kulunut hänen kuolemasta pian 3 vuotta. Joka päivä edelleen hän käy mielessäni ja minulla on häntä ikävä mutta en yhtään ikävöi sitä kaikkea mitä huumeiden vuoksi meidän perhe joutui kokemaan.

Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia, niin kirjoitelkaa ihmeessä. Vaikka yksityisesti jos ei tänne ketjuun tahdo kirjoittaa :)
pikkusisko
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 18.10.2018 19:24:19

Re: Sisaruksensa menettäneet

ViestiKirjoittaja Johanna » 16.4.2021 08:02:00

Hei, pikkusisko!

Olen pahoillani menetyksestäsi. Ei ensimmäinen kirjoituksesi ollut mitenkään sekava. Kirjoitus on varmasti monen läheisen elämää tänäänkin. Kun huumeiden käyttöä on vuosia ja vuosia takana, ja on joutunut elämään tavalla tai toisella siinä äärimmäisessä kärsimyksessä mukana, ajatukset väistämättä kehittyvät siihen suuntaan. Samoihin aikoihin, eli noin 10 vuoden käytön jälkeen itselleni tuli ensimmäisen kerran mieleeni ajatus, että olisi parempi kun huumeita käyttävä poikani kuolisi! Pelästyin tuolloin ajatusta suunnattomasti, pyöritin mielessäni sen jälkeen vain ajatusta siitä, miten oma oma äiti voi toivoa poikansa kuolemaa. Ääneen en uskaltanut sitä sanon pitkään aikaan, ensimmäisen kerran kerroin sen terapeutilleni, yllätyksekseni hän ei kauhistunutkaan, vaan selitti minulle juurta jaksaen mitä olin ajatellut, lyhykäisyydessään näin, että en ollut toivonut poikani kuolemaa, vaan, että huumeiden kuolemaa pois poikani elämästä. Tämä lohdutti minua silloin tavattoman paljon

Kerroin tätä tarinaa joskus huumeiden käyttäjien läheisten vertaistukiryhmässä, pienen hiljaisuuden jälkeen, melkein jokainen läheinen kertoi, että sama ajatus on ollut omassa mielessä. Aiheesta kehittyi silloin hyvä keskustelu, mikä varmasti helpotti monen läheisen oloa.

Oletko löytänyt itsellesi vertaistukiryhmää tai muuta paikkaa, missä voisit ajatuksiasi vaihtaa?

Terveisin
Johanna
Johanna
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 51
Liittynyt: 22.10.2020 08:41:43


Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa