Olet täällä

Mieheni lähti vihdoin katkolle

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Mieheni lähti vihdoin katkolle

ViestiKirjoittaja Esmeralda35 » 13.2.2020 22:57:51

Moikka.

Mieheni lähti vihdoin katkolle, takana 1,5 vuotta aikamoista sekoilua ja hänen kohdallaan huomattavasti pidempi historia sekakäytön parissa. Nyt on luvattu 1,5 viikon aloitusjakso, jonka jälkeen toivon, että halua löytyisi ja mahdollisuus olisi laitoshoitojaksoon.

En tiedä mitä ajatella. Sekoilu on jatkunut jo niin pitkään, että olen hänestä jo vähän vieraantunut. On ikävän hetkiä, kaipaan sitä ihmistä jonka tapasin ja johon rakastuin. En ole varma onko häntä enää. Olen totaalisen kyllästynyt tähän paskaan. Itse en ole käyttäjä ja asiat ihan mallillaan. Tuntuu, etten haluaisi hylätä nyt, kun vihdoin on ymmärtänyt tarvitsevansa apua. Ehkä olen sopivasti turtunut, mikään ei liikuta. Nyt kun hän on hoidossa ja tavallaan turvassa, olen vihdoin onnellinen ja tyytyväinen. Mutta mitä kun katko on ohi? Pelkään, että saattaisin jopa pilata kaiken jos kaikki viha ja katkeruus jota saatan häntä kohtaan tuntea pyrkii pintaan? Nyt en tunne mitään.

Mitä mun pitäisi tehdä? Taidan itse tarvita apua myös?
Esmeralda35
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 13.2.2020 22:03:13

Re: Mieheni lähti vihdoin katkolle

ViestiKirjoittaja Plinkin tiimi » 27.2.2020 09:01:38

Hei Esmeralda35

Miten teillä menee nyt? Onko miehesi päässyt jo katkolta ja onko päässyt jatkohoitoon? Ymmärrän, että tunteet myllertävät. Lueskele vanhoja ketjuja, löydät niistä varmasti samankaltaisuutta; helpotuksen tunnetta, mutta samalla pelkoa tulevaisuudesta.

Kirjoitat, että olet kyllästynyt miehesi sekoiluun, joka on kestänyt jo pitkään. Et kuitenkaan haluaisi nyt luovuttaa, kun hän on vihdoin hakenut apua tilanteeseen. Tässä kohdassa haluan muistuttaa, että miehesi raitistuminen ei ole millään tavalla sinun vastuullasi, päätit sitten tehdä mitä tahansa. Jos hänellä on halua ja motivaatiota ottaa elämässään uusi suunta, hän kyllä tekee sen, jos on siihen itse valmis. Jos jaksat, voit olla hänelle tukena, mutta muista pitää huolta ensisijaisesti omasta jaksamisestasi.

Pohdit, että ehkä sinunkin olisi hyvä hakea itsellesi apua. Se onkin oikein hyvä ajatus, esim. Al-anonista tai muista läheisten ryhmistä voisi olla sinulle hyötyä. Esim. Irti huumeista ry:llä ja Tukikohta ry:llä on läheisille palveluja. Myös työterveyden kautta voi hakeutua esim. psykologin juttusille, jos vertaistukiryhmät ei ole se oma juttu. Tännekin kirjoittaminen voi auttaa. Ehkäpä jossain vaiheessa joku uskaltautuu sinulle kommentoimaan :) Lukaise myös Läheisen huoneentaulu.

Toivotan sinulle jaksamista tunteiden vuoristorataan!

Yst.terv. Tiia/Plinkin tiimi
Avatar
Plinkin tiimi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 62
Liittynyt: 31.1.2020 09:05:44


Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa