Olet täällä

Vilpolassa aloittaa uusi vertaiskeskustelija 26.10.

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Vilpolassa aloittaa uusi vertaiskeskustelija 26.10.

ViestiKirjoittaja Päihdelinkin toimitus » 23.10.2020 07:05:23

Hei Vilpolan keskustelijat!

Täällä Vilpolassa aloittaa ensi viikolla uusi vertaiskeskustelija, Irti Huumeista ry:ssäkin vapaaehtoisena toimiva Johanna.

Johanna huolehtii, että kukaan ei jää Vilpolassa yksin pohdintojensa kanssa ja toivottaa kaikki tervetulleiksi keskusteluun.

Jos sinua huolestuttaa läheisesi huumeiden käyttö, älä jää yksin. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään tilannetta ja vertaistuki antaa uusia näkökulmia tilanteeseen. Kirjoittaminen Vilpolaan ei vaadi rekisteröitymistä Päihdelinkkiin.

Olisi hienoa, jos keskustelu aktivoituisi täällä Vilpolassakin. Näistä kirjoituksista ja tarinoista on paljon hyötyä muille samojen asioiden parissa kamppaileville.

Johanna esittäytyy tässä ketjussa. Lämpimästi tervetuloa mukaan Johanna!

Yst.terv.
Päihdelinkin porukka
Avatar
Päihdelinkin toimitus
Ylläpito
 
Viestit: 2272
Liittynyt: 11.3.2002 01:01:01

Re: Vilpolassa aloittaa uusi vertaiskeskustelija 26.10.

ViestiKirjoittaja Johanna » 26.10.2020 10:11:05

Hei kaikille,

olen Johanna ja keskustelen mielelläni kanssanne kaikista niistä vaikeista ja ylitsepääsemättömiltä tuntuvista asioista, huolista ja tunteista, mitkä kuuluvat huumeiden käyttäjien läheisten jokapäiväiseen elämään.

Huumeiden käyttö tuli osaksi perheemme elämää noin 20-vuotta sitten, kun poikani 15-vuotiaana kokeili ensimmäisen kerran kannabista. Tuon aikainen tietoni asiasta oli lähinnä, että elokuvissa joku-joskus-jossain käytti huumeita. Ensimmäiset viisi vuotta tiesin, että joku asia oli selvästi huonosti ja väärin, en vain ymmärtänyt mikä tai miksi. Seuraavan viiden vuoden aikana huumeiden käyttö pikkuhiljaa paljastui ja löi valtavalla voimalla vasten kasvoja, vieden vieraaseen maailmaan, mistä ei tuntunut olevan paluuta takaisin omaan turvalliseen elämään.

Ensimmäiset kymmenen vuotta poikani kiisti ja kielsi huumeiden käyttönsä täydellisesti, vedoten milloin mihinkin, kääntäen kaiken ylösalaisin muiden syyksi sekä uhriuten, manipuloi kaikkia läheisiään ja onnistui sinä hyvin.

Käännekohta tapahtui kymmenen vuoden käytön jälkeen. Poikani otti vahingossa yliannostuksen Subutexiä, kuin ihmeen kaupalla teho-osaston ja kooman jälkeen hän viikon kuluttua heräsi. Tässä vaiheessa olin helpottunut, koska vilpittömästi luulin huumeiden käytön loppuvan tämän kokemuksen jälkeen. Olin väärässä, hän lähti sairaalasta heti kun pystyi kävelemään. Tuskani oli valtava! Tästä päivästä eteenpäin on perheessämme puhuttu huumeiden käytöstä niiden omilla nimillä. Tämä oli myös se päivä, kun aloin etsiä itselleni apua ja hoitoa.

Yksilöterapiasta sain paljon apua. Irti huumeista ry:n läheisten vertaistukiryhmästä tuli minulle vuosiksi paikka, missä vihdoin sain tukea ja ymmärrystä ilman minkään tasoista tuomitsemista. Tämän ryhmän ansiosta sain hiljalleen koottua pirstaleiksi hajonneen elämäni takaisin.

Kahteen vuosikymmeneen mahtuu paljon - aivan liikaa - murhetta, tuskaa, avuttomuutta, pelkoa ja ajoittain jopa kauhua.

Tähän kokemuspohjaan verraten, uskon voivani auttaa ja tukea teitä läheisiä, kaikissa niissä monimutkaisissa tilanteissa ja kysymyksissä, joita huumeiden käyttäjien läheisille jatkuvasti eteen tulee.

Kysykää rohkeasti, niin keskustellaan.

Terveisin
Johanna
Johanna
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 48
Liittynyt: 22.10.2020 08:41:43


Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa