[Ann2021]

Hei.
Haluaisin hieman neuvoja ja ajatusten vaihtoa täysi-ikäisen jo omillaan asuvan nuoren kannabiksen käytöstä. Omat ajatukset ja tunteet seilaavat laidasta laitaan.
Tilanne on sellainen, että poikamme 19 v on myöntänyt käyttävänsä kannabista ja tehneensä sitä jo jonkin aikaa. Hän kertoi vasta polttaneensa 1.5 kk joka päivä. Aloimme epäilemään asiaa, kun hän ei enää pitänyt juuri yhteyttä eikä käynyt enää kotona. Kun näimme jouluna niin hän oli ulkoisesti epäsiisti ym. Keskustelimme asiasta pitkään. Hän sanoi, ettei aio lopettaa kokonaan koskaan. Nyt mietimme millä tavoin me toimisimme järkevästi. Olemme laskuja ajoittain maksaneet ym ja pidämme häneen yhteyttä täysin yksipuolisesti. Miten toimisimme niin, ettemme tue käyttöä. Olemme pohtineet onko näin suuri merkitys ja ero käytökseen yksistään kannabiksella? Perheeseemme kuuluu pienempiä lapsia, joille isoveljen poissaolo aiheuttaa ihmetystä emmekä osaa selittää asiaa. Kiitos neuvoista jo etukäteen.

[Johanna (poistunut käyttäjä)]

Hei, Ann 2021!

Kysymyksesi on jatkuvasti ajankohtainen todella monessa perheessä, ja asia ei koskaan ole täysin mustavalkoinen. Pääsääntöisesti pyritään siihen, että nuoren huumeiden käyttöä ei mahdollistettaisi millään tavalla. Laskujen maksaminen on kyllä yksi tapa käyttöä mahdollistaa. Kaikkien on vedettävä se oma raja jonnekin, kokemukseni pohjalta voin todeta, että mitä ns kireämpi raja on, sitä vähemmän käyttöön jää rahaa. Tiedän, että rajaa vedetään jopa ruokaan. Mutta tästä päästään taas keskusteluun siitä, että jostain se raha hankitaan, eli rikollisuuteen ja sen ympärillä oleviin ongelmiin.

Ymmärsin kirjoituksestasi, että epäilette ehkä kovempiakin aineita olevan poikanne käytössä?

Tämä on aihe, josta varmasti saadaan hyvä keskustelu käyntiin!
Kertokaa vanhemmat ja läheiset omia kokemuksianne aiheesta, tässä asiassa ei varmasti ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia!

Terveisin
Johanna

[Johanna (poistunut käyttäjä)]

Hei, Ann2021!

Nyt ei keskustelu nuorten kannabiksen käytön mahdollistamisesta lähtenyt käyntiin. Miten teillä on mennyt, onko tilanteenne vielä sama vai onko se kehittynyt ehkä parempaan suuntaan? Oletteko tehneet päätöksiä tai ns rajan vetoa siihen, miten itse toimitte nuorenne suhteen?

Terveisin
Johanna

[Tirppana]

Heippa.

Meillä tilanne, että lapsemme jäi kiinni kannabiksen käytöstä helmikuussa ja täytti 18 huhtikuussa. Toimimme heti, haimme apua, seulat jne. Sitten hän täytti 18. Mitään ei voida tehdä, koska itse ei halua apua. Asuu vielä kotona, uskon aloittaneen kannabiksen helpottamaan ahdistusta. Yöt kuljetaan, päivät nukutaan ja ymmärrystä meidän vanhempien huoleen ei tunnu löytyvän. Kaksi nuorempaa sisarusta kotona, joista huoli.

Olemme joutuneet miettimään vaihtoehtoja ja koska apua ei väkisin voi antaa, onko kotoa muuttaminen edessä? Ja juuri noita sinun pohtimia asioita mietin. Täällä siis yhtä hukassa ja huolissaan kaikista lapsista oleva vanhempi. Jaksamista.

[Johanna (poistunut käyttäjä)]

Hei, Tirppana!

Samojen kysymysten kanssa painii varmasti tuhansia perheitä tässäkin maassa. Mitään valmista toimintamallia on hankala antaa, mutta kannattaa miettiä omia resursseja ja henkisiä voimavaroja, mitä itse pystyt tekemään, liikaa itseäsi kuormittamatta. Kun perheessä on nuorempia lapsia, kannattaa myös miettiä, minkä mallin heille toiminnallaan antaa.

Se on täysin totta, ettei väkisin voin auttaa, ja se jos mikä tuntuu turhauttavalta. Ensimmäiseksi kannattaa alkaa miettiä, rajoja, esimerkiksi rahan antamista, laskujen maksamista, missä kunnossa kotiin saa tulla yms. Kaikki edellä mainitut kuitenkin mahdollistaa huumeiden käyttöä. Tiedän, että se on äärimmäisen vaikeaa, mutta kun niitä saa itselleen tehtyä ja niiden mukaan toimittua, se luo jonkinlaista pohjaa vallalla olevaan tilanteeseen.

Mikä lapsenne tilanne on, opiskeleeko vielä tai onko työelämässä?

Terveisin
Johanna

[Tirppana]

Heippa. Kiitos vastauksesta. Nuori käy koulua toinen vuosi alkaa nyt syksyllä. Pelottaa tuleeko siitä mitään. Saa nuoren kuntoutustukea. Todella vaikea nuoruus, ei päihteitä, mutta karkailua ja jännityksen hakua. 17-vuotiaana todettu ADHD, johon ollut lääkitys, mutta nyt muut hoidot. Tuon nuoren kuntoutusrahan vuoksi ja myös, koska vaikea noudattaa meidän sääntöjä. Olen pohtinut sitä hänen omaan kotiin muuttoa. Ajatuksena heittää ns. Kylmään veteen katsomaan mitä aikuisen elämä on, maksamaan asumista ja ruokia, jos se apu otettaisiin vastaan. Toisessa vaakakupissa pelko, että alkaa vaan ystäväpiiri pyöriä ja laskut jää maksamatta ja tietysti aineiden pyöriminen.

Tämän nuoren kohdalla taitaa olla niin, että tekee niin tai näin, vaihtoehto on huono. Muun perheen kannalta jotain on tehtävä, asuntoa ei voi oikein jättää tyhjilleen, vaikka luotan lapseeni niin kannabiksen vaikutuksen alaisena en, ei ole sama ihminen. Aina ollut rehellinen, nyt jäänyt kiinni valheista. Rahaa ei pyydä, mutta kuntoutusraha monta sataa minkä laittaa kaikki ihan muuhun kuin pitäisi. Siksi ajattelin, että suuri osa menisi siitä vuokraan eikä jäisi niin paljon käyttöön. Toiveena, että meillä olisi välit, jotta ottaisi yhteyttä, kun apua haluaa. Nyt kotona puheet pyörii tämän asian ympärillä ja normaali väistyy. Pelottaa, kun ihmiset kysyy mitä tälle lapselle kuuluu ja mitä voi sanoa?

[Johanna (poistunut käyttäjä)]

Hei, nyt ei kannata murehtia niitä muita ihmisiä, valitettavasti ymmärrys on heikkoa, jos ei ole minkään tasoista omaa kosketuspintaa koko asiaan. Toivottavasti sinulla on joku hyvä ystävä, johon voit luottaa ja kertoa tilanteestasi. Myös huumeidenkäyttäjien läheisille on vertaistukiryhmiä, itse olen sieltä saanut korvaamatonta tukea, sinua lähimmän ryhmän löydät irtihuumeista.fi verkkosivuilta.

Pohdintasi lapsen kotoa pois muutosta on järkevää, siinä voi käydä hyvin tai huonosti, mutta ei elämässä mikään ole varmaa, etkä voi itseltäsikään sitä tietoa vaatia. Nyt pitää toimia niin kuin tässä tilanteessa sinun mielestäsi on kaikille parasta. Mutta myös muu perhe on otettava huomioon, usein käy niin, että läheisten elämä alkaa pyöriä vai huumeita käyttävän lapsen pelastamiseksi, se syö paljon energiaa, ja sitä meillä kaikilla on vain rajallinen määrä.

Kysy, mitä vain mieleesi tulee, tässä jutussa ei ole turhia kysymyksiä.

Tsemppiä
Johanna

[Isävaan]

Hei!

Meillä tilanne se, että opiskelupaikkakunnalla asuva poikani keksi kannabiksen käytön puolitoista vuotta sitten. Käyttömäärät olivat nousseet suuriksi ja nopeasta lopetuksesta seurasi psykoosi ja pakkohoitojakso. Kuntoutumisen jälkeen keksi kotikasvatuksen ja taas kuukauden käytön jälkeen salamannopeasti käynnistynyt psykoosi, joka oli johtaa kuolemaan (itsemurhayritys, joka vain hyvällä onnella epäonnistui). Nyt, puolen vuoden jälkeen luultiin jo päässeen irti kannabiksesta, mutta joutui tunnustamaan, että oli n. viikko sitten alkanut taas käyttää. Nyt olisi pakko saada heti jonkinmoinen interventio aikaiseksi, sillä seuraava psykoosi on todennäköisesti viimeinen. Pelkään vaan, että aika loppuu kesken

[Tirppana]

Hei.

Meillä tilanne edennyt siihen, että tytär muutti omilleen kuukausi sitten. Todella toivottiin, että olisi herännyt vastuunkantoon tai edes myöntänyt tarvitsevansa apua omaan vointiinsa . On myöntänyt käyttävänsä liikaa kannabista, mutta kuulemma voisi lopettaa koska vaan. Nyt tilanne sellainen, että asunto täysin siivoton ei tytär eikä kämppis tee siellä mitään, kääntymässä käyvät nukkumassa. Vuokra jäi maksamatta, kouluun ei ole menty ja nyt odotellaan milloin kaikki tuet päättyy. Mistään ei tule mitään. Ei auta vaikka kertoo asunnon lähtevän alta, luottotietojen menevän ja sairastuvan ennemmin tai myöhemmin. Ei auta avuntarjoukset tai ehdollinen avustaminen laskuissa. Elää ikäänkuin kieltäen mahdollisuuden siihen, että voisi tehdä asiat toisin, luovuttanut. Liittyykö muilla kannabiksen käyttöön tuo elämänhallinnan totaalinen menetys? Tyttärellä on adhd, mutta suvussa olleen kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi olen pohtinut sitäkin mahdollisuutta. Miten reagoida kaikkeen, olla maksamatta laskuja? Miten sitäkään voisi tehdä, kun tytär vasta 18 ja pohjalla vähintään tämä adhd, toisaalta jos itse ei lainkaan halua apua mahdollistammeko vain käytön.

Isävaan, onko poikasi pystynyt hoitamaan opiskelunsa? Miten saitte hänet lopettamaan kannabiksen ennen ensimmäistä psykoosia ja miten se oireili? Tämä itsellä pelkona.

[Isävaan]

Ajattelin tässä vähän päivittää tilannettamme ja ehkä luoda toivoa muille. Viime syksynä alkanut käyttö saatiin loppumaan pitkällisillä keskusteluilla (ei ollut todellakaan helppoa) ja käytöstä seurasi viivästyneenä psykoosin alku (ilmeni vainoharhaisuutena), jota säikähti itsekin ja joka saatiin kuitenkin pysäytettyä lääkkeillä. Nyt poika opiskelee ja on aloittanut opiskelujen ohessa työt. Tärkeintä on ollut säilyttää hyvä puheyhteys koko ajan rankoista keskusteluista huolimatta. Pelko käytön alkamisesta uudestaan on tietysti jäänyt kalvamaan loppuelämäksi.

[Johanna (poistunut käyttäjä)]

Hei, Isävaan!

Tulit päivittämään poikasi kuulumisia, ja aivan ihanaa kuulla, että tilanne on nyt hyvä. Kerrot myös pelostasi huumeiden käytön uudelleen alkamisesta. Oma poikana käytti 20 vuotta kaikkea mahdollista, olin jo niin hänet mielessäni menettänyt, että jopa hieman järkytyin aluksi kun hän kertoi olevansa nyt valmis lopettamaan. Ensin en uskonut asiaan ollenkaan, mutta kun pari kuukautta hoitoa oli kulunut, kävi tapaamassa häntä, en tunnistanut häntä, kun nousin junasta, entinen "luuranko" oli saanut parikymmentä kiloa elopainoa - hän näytti ihmiseltä. Kävimme pitkiä keskusteluja viikonlopun ajan, se puhdisti molempien mieltä. En silti vieläkään uskonut, että raitistuminen todella tapahtuisi. Hoito jatkui vielä muutaman kuukauden.

Nyt poikani on ollut noin kaksi vuotta päihteettä ja nyt uskon, että hän on päihteettä tänäänkin, huomenna hän tekee uuden päätöksen ja minä en voi siihenkään vaikuttaa. Hän tämän minulle opetti, kun aloin puhumaan "tästä on hyvä jatkaa juttuja". Luota ja iloitse jokaisesta uudesta päihteettömästä päivästä, siitä se oma luottamus alkaa rakentua ja pelko jää hiljalleen taka-alalle.

Muistutukseksi vielä, että ilouutiset ovat myös tänne tervetulleita, kerrothan taas kuulumiset Isävaan.

Terveisin
Johanna

[Tirppana]

Hei Isävaan. Niin kiva kuulla, että teillä menee paremmin. Vaikka oma tilanne ei nyt vielä selvältä tunnu niin on ihana kuulla, että joku tästä kaikesta opikseen ottaa ja kääntää kelkkansa parempaan. Koita nauttia tilanteesta ja luottaa, helppoa se ei ole. Kaikkea hyvää.

Tirppana