[Tirppana]

Heippa. Olen uusi äiti täällä, kommentoinut lähinnä aloitukseen nuoren kannabiksen käyttö. Olo on kamala. Tytär jäi helmikuussa kiinni kannabiksen käytöstä vielä alaikäisenä, johon heti haettiin apua. Valitettavasti täytti 18 kovin pian ja sen jälkeen apua ahdistukseen ja huonoon psyykkiseen vointiin hakenut lähinnä kannabiksesta ja bentsoista. Ehtona kotona asumiselle oli ettei höyryissä tulla kotiin, mitään aineita ei kotiin tuoda ja yöllä kotona on rauha meillä kaikilla. No mikään näistä ei pitänyt, päivät nukuttiin ja yöt hilluttiin ja tultiin kotiin miten sattui. Varsinaista ainetta en kotona nähnyt, mutta välineitä ja se apaattisuus mikä aineiden käytöstä tuli.

Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että tyttären parempi muuttaa omaan kotiin, lähemmäs kouluaan ja jotta meillä säilyisi välit hyvänä ja kotona asuvat pienemmät sisarukset saisivat koulurauhan. Toiveena, että ryhdistäytyminen tapahtuisi, kun ymmärtäisi itse nyt kantavansa itsestään vastuun ja hakisi itselleen apua nimenomaan psyykkiseen hyvinvointiin. Olemme hakeneet paljon apua alaikäisenä ja sitä saaneetkin, mutta ehkä nuoresta iästä johtuen ei kovin helpolla diagnooseja aseteta vaikka oireita olisikin. Meillä suvussa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Nyt täytettyään 18, me vanhemmat emme voi mitään. Voimme soittaa vaikka mihin ja olemme soittaneetkin, apua ei saa ellei tytär itse halua.

Nyt vuokra maksamatta, kannabista ja bentsoja ainakin kuluu, joista itse uskoo kykenevänsä koska vaan irrottautumaan. Uskoo pystyvänsä työllä maksamaan vuokran vaan ei käsitä ettei päivääkään ole käynyt siellä työssä. Itse ajattelen, että hienoa koska kun hakee töitä ei ole luovuttanut, mutta ensin tarvitsisi saada itsensä kuntoon. Koulua varten saa kelalta tukea, mutta epäilen sen tuen loppuvan, koska pahoin pelkään sen tilanteen olevan sama kuin työnkin kanssa. Uskoo hoitavansa koulun, mutta varmuutta siellä käynnistä ei ole. Välillä luulen ettei oikeasti itsekään tiedä mikä totta.

Nyt me vanhemmat tuskailemme täällä, kohta kodittoman, psyykkisesti huonosti voivan päihdeongelmaisen 18-vuotiaan elämää. Lähteäkö maksamaan vuokria, mutta ollaanko samassa tilanteessa taas kuukauden päästä siis todennäköisesti ollaan.. vai olla maksamatta ja tytär kadulle luottotiedottomana, toiveena, että lähtisi hakemaan apua itselleen.. saako sitten vielä asunnon jos luottotiedot menneet? Itsellä ei tällaisesta mitään käsitystä ja oma vointi alkaa olemaan huono, kun tämä asia pyörii kaiken aikaa mielessä. Epätoivo, kun ei tiedä miten lastaan auttaisi. Valitan sekavaa tekstiä, mutta sekava on nyt ajatuskin. Miten teidän kokeneempien palstalaisten elämä on tässä käytön alkuvaiheessa mennyt? Mistä olisi suurin apu?

[Tirppana]

Heippa taas. Tyttären kanssa yritetty taas puhua. Ei puolustele bentsoja, mutta toteaa sen olevan tällä hetkellä ainut helpottava. Yrittää vähentää, mutta kuulemma ei sitä nopeasti voi tehdä niiden määrien vuoksi mitä on käyttänyt. Ymmärrän senkin, mutta en toki voi maksaa vuokraa sen vuoksi, että saisi ostettua bentsoja (oikeasti hetken olin niin tekemässä) . Ensi viikolla varattuna a-klinikka, sitä toivon että sinne menisi ja saisi oikeat ohjeet lopettamiseen ja lääkärille ajan. Tietysti toiveena myös, että aidosti itselleen apua haluaa eikä vain meidän takia niin sano. Toistaiseksi tytär käyttäytyy meitä kohtaan hyvin ja oikeastaan haluaa suojella meitä kaikkia käytöltään. Pelottaa, kun sanoo, että toivoo niiden aivosolujen kuolevan, jotka tekee hänestä liian herkän ja kiltin, ehkä sitten pärjää täällä maailmassa. Sitäkö tämä nyt On? Ei löytänyt apua lääkäreiltä niin nyt keksi itselleen keinon jolla paeta maailmaa ja itseään. Ymmärtääkö, että se voi olla peruuttamatonto. Edelleenkään ei ymmärrä tai uskottelee itselleen pystyvänsä maksamaan vuokran, tulevan sakon ja taas seuraavan vuokran. En saa millään asiaa käsittämään.

[Mekin]

Minä eksyin tänne foorumille ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole valitettavasti vastausta, kuinka tulisi toimia, mutta jos yhtään lohduttaa niin et ole yksin tilanteessa. Meillä myös lähes täsmälleen sama tilanne. Vaikka velä ei ole vuokra jäänyt maksamatta, 18-v. asunut nyt kaksi kuukautta omillaan. Mutta rahaa on parissa kuukaudessa palanut satoja euroja päihteisiin. Ja viimeaikoina on alkanut kiukuttelu siitä, miten minä en muka häntä mitenkään auta rahallisesti. Olen kyllä auttanut, vaikkakin pienillä summilla, ja se on ollut vaan huono asia, sillä jälkeen päin hän on itse kertonut käyttäneensä rahat päihteisiin. Nekin rahat ovat pois muilta lapsilta. Olen tehnyt päätöksen, että voin ostaa hänelle ruokaa, joskus jonkun vaatteen ja, mahdollisesti maksaa jonkun pienen laskun. Saa nähdä miten pysyn päätöksessäni.. Olen viimeiset vuodet tehnyt ihan kaiken mitä vain olen pystynyt lapsen eteen. Ongelmien alkaessa minä olin se joka otti yhteyttä lastensuojeluun ja psykiatriseen hoitoon. Minun käsityksen mukaan lapsi on saanut kaiken mahdollisen tuen ja avun mitä yhteiskunta pystyy tarjoamaan. Se, että onko se apu oikeasti auttavaa niin siitä voi olla montaa mieltä. Meidän kohdalla runsaat avut eivät tuoneet apua lapsen päihde-ja mielenterveysongelmiin. Viimeiset vuodet olen jättänyt miltei oman elämäni elämättä ja keskittynyt vain lapseni on ongelmien ratkaisemiseen, päihteettömyyden tukemiseen, palvelujen ja hoidon saamiseen, loputtomaan rakastamiseen, huolehtimiseen ja läsnäolemiseen. Ja mikä on lopputulos? Olen vain lähestulkoon menettänyt siinä sivussa elämänhaluni, hymyni, sosiaaliset kontaktini, harrastukseni, arjenhallintani jne. jne. Olen vihdoin alkanut hyväksyä, että jos lapsi haluaa käyttää päihteitä niin se on hänen asiansa, enkä minä voi tehdä asialle yhtään mitään. Ja minun pitää antaa hänen tehdä omat päätöksensä, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että hän tuhoaa oman elämänsä. Mitä tulee vuokran maksuun niin voisit neuvoa nuortasi ohjaamaan asumistuen suoraan vuokranantajalle, jos se käytäntö ei ole vielä käytössä. Ja oman tuntemukseni mukaan ja luultavasti oikea ratkaisu olisi jättää avustamatta vuokran maksussa. Mutta voin vain kuvitella jos ja kun se asia tulee itselle eteen, niin miten vaikeaa se tulee itselle olemaan. Jään odottelemaan myös muiden neuvoja ja kokemuksia asiasta.

[Tirppana]

Heippa ja kiitos Mekin, kun vastasit. Ajattelin, että kirjoittelen tänne itseni vuoksi vaikkei vastauksia tulisikaan, jotta saan asioita jäsennettyä päässäni. Mukavampaa tietenkin, kun joku vastaa ja kirjoittaa vielä omasta tilanteestaan, vaikka tätä en kenellekkään toivoisi. Kieltämättä kovin samalta tilanteenne kuulostaa, paitsi tosiaan vielä selviytynyt vuokrastaan. Meillä kului viime kuussa myös rahaa todella paljon, yhtäkään laskua ei maksettu. Nyt tilillä ei montaa kymppiä ja rahan tulosta ei tietoakaan. Tämän siis tiedän, koska tytär antanut minun nähdä tilitietonsa. Meillä myös ollut tilanne jossa useamman vuoden ollaan haettu apua ja saatukin sitä myös lastensuojelulta ja psykiatrian puolelta, mutta tytär ei koe tulleensa kohdatuksi niin, että häntä kuunneltaisiin kunnolla. Aina ajateltu murrosikää ja milloin mitäkin, vaikka tytär osannut aina sanoittaa olonsa todella hyvin. Toki aina alkaa niin, että joku kysyy mitä kuuluu niin vastaus on hyvää. Siksi avunhakeminen on vaikeaa enää nyt, kun täysi-ikäinen vastaisi varmasti edelleen hyvää, vaikka olo niin huono, että täytyy vetää kamaa, asunto lähdössä alta, laskut maksamatta, pyykit pesemättä jne. Nyt ahdistaa, kun sanoi käyttävänsä aineita, koska ne auttaa oloon ja ehkä , kun tarpeeksi kauan käyttää ne kiltit ja liian herkät aivosolut kuolisi ja hän kestäisi tätä paskaa maailmaa. Se pelottaa, että onko miten realiteeteissa enää, kun saman keskustelun aikana itkee ja puhutaan asioista ja hetkessä muuttuu ja sanoo hankkivansa itselleen lemmikkieläimen tai käyvänsä töissä tai tekevänsä muita nuorelle normaaleja asioita joita oikeasti tapahdu. Tekeekö bentsot ja kannabis sen ettei elämä pysy miltään osin käsissä vaan ihminen vaan on ja kuvittelee asioiden hoituvan vai mitä? Minäkin ajatellut, että koska haluaa ottaa niitä bentsoja ja kannabista niin ottakoon, en jaksa enää kun mikään ei auta. Kunnes taas päivän parin päästä sen hänen huonon vointinsa taustalla ja yritän taas vedota häneen..loputonta. Itsellä myös oma elämä kaventunut kovasti, ei jaksa nähdä ketään, kun tuntuu ettei normaaliin elämään ole mahdollisuutta. Ei tiedä mitä vastaisi kysymyksiin tyttärestä, ei jaksa hymyillä tai suunnitella mitään, elämä pyörii tyttären ympärillä ja se vähäinen voima mikä jää menee muille lapsille. Käykö Mekin sinun lapsesi koulua tai käykö töissä? Miten arjenhallinta sujuu ja pitääkö paljon yhteyttä? Kiva olisi muidenkin kokemuksia kuulla. Tällä hetkellä ajattelen, että tytär tarvitsee apua psyykkiseen hyvinvointiin. Sitä ei päästä hoitamaan ennen päihteiden pois saantia elimistöstä. Päätimme nyt ettei makseta tyttären vuokraa. Se oikeasti tarkoittaa, että menettää kohta asunnon. Meidän toive on, että sitten pyytää ja haluaa apua ja saamme hänen hoidon piiriin. Nyt jos maksamme vuokran, mahdollistamme taas kuukauden eteenpäin tätä p....a. Tietysti mahdollista ettei tytär edelleenkään ymmärrä hakea apua, lähtee rahoittamaan käyttöä kyseenalaisilla keinoilla ja oikeasti tuhoaa sitä kilttiä, herkkää tyttöä siellä pohjalla. Siltikin ajattelemme, että se tapahtuu silti joskus jos niin pohjalle menee. Ei merkitystä tapahtuuko lokakuussa vai marraskuussa. Rahaa kuluu nyt sellaisia määriä , tavaroita rikkoutuu, jos niitä lähdemme maksamaan, ongelmissa kohta mekin tyttäremme lisäksi. Ei muuta kuin leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä, tuntuu uudelta motolta omassa elämässä.

[Johanna (poistunut käyttäjä)]

Hei Tirppana ja Mekin!

Olette melko samanlaisessa tilanteessa molemmat, ja valitettavasti samassa tilanteessa on tälläkin hetkellä tuhansia läheisiä. Kaikki pohtivat samansuuntaisia ajatuksia, mitä tehdä, mitä jättää tekemättä, mitä seuraa mistäkin. Oikeita vastauksia ei ole kenelläkään. Eikä ole mitään ehdottomasti väärää tai ehdottomasti oikeaa tekoa. Tällä kentällä kun eletään, tilanteen ja tunteet voivat olla kuin hurjimmassa vuoristoradassa.

Itse olen joutunut samojen ajatusten kanssa painimaan jo 20 vuotta sitten, silloin minulle ainoa oikea tapa oli säilyttää itsenäistyvän nuoren luottotiedot, en tiedä miksi! Tällä hetkellä se tuntuu todella älyttömältä ajatukselta. Tällä yritän sanoa sitä, että läheisten pitää laittaa rajoja, suhteessa huumeita käyttävään nuoreen. Mutta ne rajat voivat olla todella erilaisia. Yksi päättää, että soittaa vain kerran päivässä, tarkistaakseen tilanteen. Toinen ei anna ruokaa, koska silloin säästyvät rahat menee huumeisiin. Kolmas maksaa laskut ja vie ruokaa. Jokainen tapa on sillä hetkellä oikea. Läheisen on pystyttävä elämään itsensä ja asettamiensa rajojen kanssa. Rajojen asettelu ja tarpeet muuttuvat ja elävät kaiken aikaa, siksi jokin mitä päätät tänään, ei ehkä toimi sinulle vuoden päästä. Olkaa itsellenne armollisia tämän suhteen.

Kun huumeiden käyttäjä on osa perhettä, koko perheen tasapaino järkkyy ja käyttäjä ottaa suurimman osan perheen huomiosta. Siksi on erityisen tärkeää, että muistaa huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan.

Ihanaa syksyä teille molemmille!

Johanna