Lauantai.
Kävin reeneissä ja ryvin samalla syvissä vesissä. Ihan kävi mielessä, että ei kai kaikkien muitten elämä voi olla tällästä jatkuvaa rämpimistä ojasta allikkoon. Toki toinen vaihtoehto on se, että mä vaan koen/tulkitsen kaiken niin kovin vaikeeks, hankalaks, raskaaks ja ikäväks, vaikka oikeesti elämäni on helppoa kuin heinänteko. Tai siis helpompaa.
Mutta kun en mä näköjään pysty mitenkään vaikuttaan mihinkään. En mä nyt toki voi väittää että olisin yrittäny jotenkin parhaani, mutta keskinkertaisesti nyt kuitenkin. Ja silti lopputulos taas esmes tällä hetkellä on se, että maksa piiputtaa ja työttömyys häämöttää.