moikat,
siis rasvan puutetta on varmasti ja hemoglobini myös aina alhainen. voisiko se tosiaan olla näistä tai jommasta kummasta kysymys? heti alkoi tehdä mieli kalkkia kun otettiin asia puheeksi!
ai
Juulian äidillä oli tuo perinteinen raskaana oleville naisille muodostuva laastin himo. olen aina luullut ettei se taida pitää sittenkään paikkaansa mutta pitäähän se. isäsi kommentti on hauska
kyllä mullekin maistuisi muuten laasti, ja ennen kaikkea se lapsuuteeni kuuluva mieliteko liituun on uudestaan pöllähtänyt tontille.
mutta ajatella ettei lekurikaan tiennyt tuota rasvan tai alhaisen hemoglobiinin mahdollisesti aiheuttavasta kalkinhimosta. ei sanaakaan siitä maininnut.
rasvaa pitäisi lisätä ruokavalioon ja just pähkinät on hyviä. kaapissa on maapähkinöitä, turhan harvoin vaan syön niitä nykyisin. viikonloppuna söin kulhollisen pistaasipähkinöitä sentään. suolan vajeestahan mulle aina naputettiin syöpiksellä.
venkku, on mulla älykännykkä mutta pankkiasioiden hoitaminen sillä arveluttaa.
eilen latasin luuriini (tai veli asensi) sen Danske ID-sovelluksen mutten todellakaan käyttäisi sitä mielellään. entä jos puhelin katoaa? tai hajoaa? aivan älytön juttu koko systeemi. entä sellaiset ihmiset joilla EI ole älypuhelinta eikä varmasti taitoa sovelluksen käyttämiseen. en tajua.
tuota mainitsemaasi ilmoitusta Dansken sivuilla mistä kerrot en ole huomannutkaan. että myöhemmin tulee siis joku lukulaite.
veljeni tiesi kertoa, että se on EU:n vaatimus että turvakorteista luovutaan heh, turvalisuussyistä, mutta loput on pankin itsensä ideoimaa hulluutta että homma toimisi tosiaan älykännyn varalla. ihan päin prinkkalaa ovatkin sitten ideoineet. syyskuuhun ei ole enää pitkä aika ja ihmettelen myös sitä ettei silmiini ole sattunut kansan älämölöä moisesta muutoksesta. miten helvetissä voidaan olettaa/vaatia että kaikilla on älykännykkä?
Urtsi! kiva kuulla susta. menen kohta lukemaan oman ketjusi josko oot sinne raportoinut miten kesäsi on lähtenyt alkuun.
kiitos kysymästä, veljen & naisystävänsä vierailu sujui leppoisasti, mutta entä se hoitaja!
tällä kertaa luokseni tuli arvioni mukaan noin kolmikymppinen mukava, puhelias ja touhukas somalinainen - muttei hän kylläkään osannut hommiaan alkuunkaan. ensiksikin hänellä ei ollut aavistustakaan sairaudestani tai mitä hänen kuuluisi täällä tehdä, eli huoltaa se dreeni, eikä hänellä ollut mitään tarvikkeita mukanaan. ei edes desingfiointiainetta, kun taas viimekertaisella hoitajalla oli mukanaan täyspakki kaikkea kamaa saksista lähtien. onneksi itseltäni löytyy tuota puhdistuslitkua.
olisi pitänyt ottaa sakset mukaan, hän sanoikin kun yritimme leikata sidosteippejä mun ikivanhoilla ja jo tylsistyneillä jokapaikan Fiskarseilla. koko kuvio meni vähän niin että minä ohjeistin häntä tehtävässä eikä toisinpäin. kun hän oli lähtenyt ovesta jouduin perehtymään sidoksiin uudemman kerran ja teippasin koko helahoidon uudestaan ominpäin jättäen hänen teippaukset alle.
tiettävästi joku toinen potilas olisi saanut hepulin tämmöisestä tapauksesta mutta pääasia että tehtävä tuli tehtyä joten otan tämän vain hupaisana kokemuksena. että tämmöinen Kotisairaala
huomenna sitten tulee Kotisairaalan lääkäri käymään, saapi sitten nähdä millainen persoonallisuus hän on.
aamulla tunsin lievää pahoinvointia mutta ohi meni aamulääkkeillä. eikä dreeni pettänyt yöllä, luojan kiitos.
somalinainen kertoi että
ennen vanhaan dreenin liitinkohdat olivat tukevampia, joten siitä päätellen hänellä oli kyllä pitkäaikaista kokemusta vaikka hän toheloikin. onko
Vilmatson huudeilla? onko teitin osastolla sattumalta dreenipotilaita eli millaisia dreenejä teillä on? onko niissäkin esiintynyt tällaista falskaamista, eli se oranssi liitin itse dreenin ja letkun välissä on tuottanut ongelmia koska se irtoaa ominpäin letkusta? tuskin erilaisia dreenejä aivan pilvin pimein on. rasittava epäkohta.
valitettavasti olin oikeassa eli P oli retkahtanut lauantaina. oli ollut kylillä (sanojensa mukaan) aivan ryyppäämässä, eli kysymys ei ollut mistään parista kaljasta. eilen hän oli jatkanut juomistaan - ja oli jo kovasti masentunut.
onni onnettomuudessa on se että hän EI ollut nostanut reissullaan kaikkia rahojaan pankista (käyttää aina käteistä) mikä on hänen tapansa. tyyliin ettei huolta huomisesta ole.
se on se yksi ainokainen kalja. se lähtee siitä. ei välttämättä samantien mutta tuo yksi ainokainen kalja vaikkapa tiistai-päivänä alkaa kiihdyttämään hänen mieltä ja pam, muutaman päivän kuluttua viimeistään rämähtää. juuri näin on käynyt lukemattomia kertoja.
ja tämähän on alkoholismin klassikko. yksikin on liikaa. se panee hänet heti täpinöihin ja tämä yhdestä aiheutunut täpinä kestää niin kauan kunnes hän on saanut humalansa. hän ei yksinkertaisesti voisi juoda pisaraakaan alkoholia, koskaan.
tunnistan tuon itsessänikin siten, että perjantaijuomiseni aiheutti tietynlaista täpinää aina seuraavaan perjantaihin saakka. oli pirun vaikea irrottautua tästä "rytmistä". vaikkei se juominen ollut mielessäni jatkuvasti (toisin kuin P myöntää sen olevan) niin jossain mieleni sopukoissa tämä täpinä muhi. varmasti jokaiselle tuttua juttua. tuon ilmiön tunnistaminen tai ylipäätään hoksaaminen ei ollut suinkaan itsestään selvää. siihen piti
tutustua sekä ajatuksella työstää ajan kanssa ennen kuin juttu meni jakeluun. kiitos taas Plinkin. yksikseni en olisi bonjannut tätäkään. näin se vaan on.
tänään on asioidenhoito-päivä mitkä kaikki hoituu netin kautta onneksi.
tai joo, kaupassa pitää ehkä käydä. toisaalta voisi viettää puuropäivän ja hedelmiäkin on runsaasti.
nektariini-kausi on alkanut! ihan lempihedelmiäni näin alkukesästä. myynnissä ne ovat liian raakoja mutta kun seisottaa niitä kulhossa tai lautasella päivän pari niin ovat todella mehukkaita. ne on kilon pakkauksissa ja hinta on about 3 e, eli ei paha.
moni kysyy eikö aikani käy sairauseläkkeellä pitkäksi. ei käy. päinvastoin joskus tuntuu siltä että taasko on jo ilta.
samat kuviot jatkuu. kirjoitan aika paljon nettiin, Plinkki tietysti ensimmäisenä. sitten on ne syöpissivustot, olen kirjoittanut niihinkin nykyisin aika paljon toisin kuin aikaisemmin.
sitten päivään kuuluu muita rutiineita kuten päivisin pyrin katsomaan aina jonkun Yle-dokumentin, illalla vasta sarjoja.
olenko jo maininnut dokkarin Venezuelan tilanteesta? kun ihmisiltä loppuu ruoka, puhdas vesi ja lääkkeet, ja sen apinahallituksen myötä avustuslähetykset maahan tuhotaan. panee taas miettimään esim kuinka hyväosainen sitä onkaan ja kuinka meillä asiat toimii. ja silti sitä narisee ties mistä epäkohdasta. toisaalta vaatimus on kehityksen sydän, mutta silti!
eipä muuta taas kerran kuin oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
ps. lopetan tekstini aina samalla tavalla. vois keksiä jo jonkun muun lopetuslauseen vaan kun mielikuvitus ei riitä
