[Tyräkki]

Huhhuh, kello vielä tuskin mitään ja olen jo:
* vienyt auton hoitoon
* käynyt apteekissa
* kilpailuttanut puhelinliittymän
* yrittänyt elvyttää "appivanhempien" tuliaisorvokkia

Sen verran taitaa kohta sataa, hitsi vieköön, etten millään voi jatkaa puutarhahommia.

[Tyräkki]

Ei sittenkään satanu.

Kitkin marjapuskien alustat, fiksailin karviaispensaita ja alotin kukkapenkkien ruokkoamista. Kenties kiukulla saan ne viikon loppuun mennessä käytyä kerran läpi.

Luuttusin myös terassin ja "sisustin sen kesään", eli purin jouluvaloasetelmani.

Huomenna prkl vieköön leivon raparperipiirakkaa. Ja yritän hommata äijälle synttärilahjan.

[Tyräkki]

Josko tiistai-illan kruunuksi vielä muutama rivi vanhaa virttä, jota tosin en ihan viime aikoina muista soittaneeni. Ainakaan pariin viikkoon siis.

Nuo "ystäväiseni", voi pentele, alan nähdä punaista jo niitten käyttämistä hymiöistäkin. Saati sitten sanavalinnoista. Tilanne voi hyvin olla molemminpuoleinen, mitä enemmän ne hehkuttaa ja makeilee ja käyttää hali-/sydän-/peukkuemojeita ja varsinkin kaikista eneiten vihaamaani "we can do it"-hauista, sitä viileempi ilonpilaaja musta tulee.

Kai mä olen vaan katkera ja pahansuopa, enkä pysty iloitsemaan toisten innosta ja onnesta, saati luomaan kivaa yhteishenkeä. Ehkä mä en vaan kykene välittämään muista ku ittestäni ja omasta edusta ja mukavuudestani. Dissaan kavereitani, kavahdan sukulaisiani, en menetä uniani ihmisoikeuksien tähden. Joku vois jopa epäillä, että äijänkin kaa olen enempi mukavuudenhalusta kuin suuresta rakkaudesta.

Mutta mä en sentään kauheesti väitä muuta.

[Tyräkki]

Keskiviikko.

Äijän synttärilahja hoidettu. Nyt kärvistelen hermostuksessa: oletan että saan autoni takas tänään, mutta millahän hinnalla. Maallistahan se vaan, mutta ihan on olo kuin odottaisin viimeistä tuomiota. Johon tosin en konseptina usko.

Harvoista mä koen ihan fyysistä jännitystä, enimmäkseen vaan labra-arvoista, lääkärinlausunnoista ja isoista laskuista.

Suotuisaa olis, jos saisin nyt käytettyä yliviritystä johonkin hyödylliseen.

[Tyräkki]

Ääh, päivän aikataulutukseni kusee ja odotellessa minuutit matelee.

Yritin jo kärsimättömänä soittaa korjaamolle, mutta eivät vastanneet, "soitamme takaisin". Eikä mulla ole edes ruokaa. Siis sellaista hetivalmista makuni mukaista ja mieluisaa lounasta.

Nälänhätähän ei toki ole näköpiirissä, ainoastaan ärsyyntyminen.

Äijän pitäis palailla tänään, en tosin siitäkään tiedä yhtään, että mihin aikaan. Ehkä maissilastut rauhottaa.

[Tyräkki]

Menipä sitten tää päivä ihan ketuiks ja harakoille. Enkä vieläkään tiedä kuinka paljon köyhdyn.

Luin yhden kirjan, oikeestaan puoltoista. Nyt pitää kai vaan luovuttaa ja taapertaa lähikauppaan.

[Tyräkki]

Vihdoinki vähän vähemmän stressihormonikyllästetty olo.

Hertsatärinöille yks selitys on se, että hieman tossa duunihommien alasajohässäkässä kahvinlitkintä pääsi taas keulimaan. Aika kauan pysyinkin kohtuukäytön kaidalla polulla ja noin kupillisessa päivässä.

Ehkä tän puolihukatun päivän hopeareunus on jonkinlainen uudelleenkäynnistys. Ja pientähän tää on verrattuna dokausaikojen täysin tyhjiin kotikännipäiviin. Jos yhä joisin, olisin nyt hyvin todennäköisesti ottanut vähintään äijän lähdöstä eli maanantaiaamusta alkaen. Nyt hävittäisin hädissäni todisteita, laattailisin ja loiventelisin. Sitten joko yrittäisin epätoivoisesti esittää skarppia tai olisin jo nukkumassa tekosyyllä migreeni.

Raparperipiirakka ei ainakaan olis äijää odottamassa. Ainakaan itetehty.

[Tyräkki]

Torstai.

Ilmeisesti hirmuhellettä. Pistin ihan mekon päälle, mutten ole vielä kokeillut ulkolämpötilaa. Autokin olis noudettavissa, tai siis lunastettavissa suht koht suolasella loppusummalla. Mutta eipä se raha sitten kuitenkaan ole käytännössä pois mistään korvamerkitystä tai kriittisestä.

Juu, niin helppoa ja huoletonta on eloni.

[Tyräkki]

Helteinen ehtoo.

Viittä hyödyllisyyttä en ehkä erittelemällä saa kasaan, mutta kitkeskelin sen verran, että voin pitää suoritusta hyväksyttävänä. Samalla vähän UV-valotin nahkaani, olen ihan liian kärsimätön ja melanoomapelkoinen varsinaisesti ottamaan aurinkoa, mutta jos nyt aavistus tulis väriä ja tottumusta. Ei millekään rantalomalle olla menossa, mutta "etelän aurinkoa" on kuitenkin tod. näk. jonkinverran luvassa.

Äijäkin sai aikaan, noin viiden vuoden aikomuksen jälkeen se sai viritettyä riippumaton paikalleen. Matto piti uusia jo kerran tässä välissä, hiiret kun söi sen ensimmäisen pihavajassa ennenku sitä ehdittiin edes yrittää ripustaa. Ehdotin myös että grillattais huome, grilliä on käytetty ekan ja viimeisimmän kerran reilut kaks vuotta sitten.

[Tyräkki]

Jaah, se olis sitten helteinen kesäviikonloppu aluillaan.

Nuorempana olis ollu pakko "tehdä jotain". Hyvin mielellään jotain, joka sopi tekosyyks dokaamiselle. Toki oli vaihtoehtona myös ihan vaan ja ainoastaan dokata. Mutta tälläsenä (ylikypsänä) raivoraittiina keski-ikäisenä en kyllä millään saa kiinni siitä hingusta/innosta/pakkomielteestä.

Joten en ole tekemässä vknloppuna "mitään".

[Tyräkki]

Ny rillattiin, rimaa alitellen hodareita. Tuskin vaivaudutaan toiste tänä kesänä, pitkäveteistä puuhaa.

Huome aamulla reenit, tänään kävin vaihtelun vuoks vähän pyörälenkillä.

Päivän viimesenä puuhana taidan kirjoitella ittelleni viikkosuunnitelman. Levoton suorittamiseni ei ole menossa överiks, seuraavissa kymmenessä päivässä on vaan mun normia enemmän ohjelmaa ja listaaminen rauhottaa mua.

[Tyräkki]

Lauantai.

Reenit rämmittynä. Polarini mukaan olen nyt "erittäin rasittunut", joten seuraavaks pitäs sitten palautella ja herkistellä kohti ens lauantain suurta urheilujuhlaa. Mähän en siis reenaamisesta sen enempää mitään ymmärrä, kunhan vaan heittelen oletettamiani avainsanoja.

Äijä lähti retkillensä, tällä kertaa ihan juhlimaan/vetämään vuoden toiset kännit. Mä olen siis yksin kotona tehtävälistani kanssa, kunnes maanantaina odottaa taas velvollisuusvierailu vanhuksille. Toivon selviäväni kahdella yöllä, maksimissaan olen varautunut kolmeen.

Oikeestaan mun pitäis ihan asioikseni nähdä yhtä ystäväistäni, puoli-itsekkäistä käytännön syistä, katotaan kykenenkö saamaan aikaan.

[Tyräkki]

Kävin kylillä, Prismassa siis enimmäkseen.

Lähistöllä on yhet festarit ja hieman kaiholla kattelin sinne tölkit käsissä pyöräilevää porukkaa. Ei mua janottaan alkanu, mutta mennyttä nuoruuttani hetkein haikailin. Vuosituhannen alkupuolella dokailu ja pokailu oli ehdottomasti lempipuuhaani, ja festarithan nyt oli siihen ihan täydellisiä tapahtumia.

Se, että oliko mulla sitten ihan oikeesti kivaa, toki vaihteli. Kovasti.

[Tyräkki]

Sunnuntai.

Kaiken tietävän kelloni mukaan tosi pitkästä aikaa "tarpeeksi unta, hyvä laatu". Sen lisäks en toki sitten varsinaisesti ole vielä muuta tehnytkään.

Ehkä käyn vähän kirppiksellä.

[Tyräkki]

Sit pitäiski tehä suuria päätöksiä: aloitanko kitkemisestä vai keittiön siivoamisesta.

Ehkä siivosta, niin että voin sitten huolettomammin oleskella vähän vinommassa auringossa vähän myöhemmin. Ukkonen ei osunu, mutta lämpöä on vähemmän.