Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 11.6.2019 09:50:09

Ginger, toivon nyt todellakin että lääkärisi ei huomenna rupea vastahakoiseksi tuon kortisonipiikin suhteen! jos se nimittäin kerran auttaa. jotkut lekureista ei anna sitä millään, sanovat ettei siitä ole pitempiaikaista hyötyä. vaan kun ihminen on tuskissaan niin eikö lyhytaikainenkin auttaisi. edes hetken huojennus. jo pari päivää saada liikkua vapaana kivusta helpottaa, ainakin mieltä parantavasti ennen kuin kunnon hoito aloitetaan jos aloitetaan.
panin ton Skyr-nimisen vanukkaan listaani, kokeilen sitä. minäkään en juo maitoa sellaisenaan koskaan, en ole ikinä juonut, en edes lapsena sen jälkeen kun hörppäsin vahingossa pilaantunutta maitoa. paitsi kahviin tilkkanen kuuluu, mutta sitä ei lasketa.
olet siis kohtalotoveri kalkin mieliteossa. kuten todettu on ihanaa narskutella kalkkitabletteja hampaissa :roll:
kysyin muuten eilen farmaseutiltakin keksisikö hän syytä kalkin himoon muttei hänellä ollut siihen vastausta, kuten ei sillä osastolääkärilläkään. muistaakseni en ole vielä penkonut nettiä asian tiimoilta, ehkä joltain keskustelupalstalta löytyisi samanlaisia kalkki-intoilijoita ja parhaassa tapauksessa jopa tietoa.

eilinen apteekkireissuni meni muuten ala-arvoiseksi hermojen menetykseksi. koskee taaaaas dreeni-harmejani.
mulla on ollut nyt pieni pullo natriumkloridia NaCT 0,9 % millä olen siis huuhdellut dreenini.
kun pyysin myyjältä tällä kertaa litran pullon sen edullisuutensa takia, niin myyjä sanoi että kai tiedät, että suolaliuossa "pilaantuu" korkin aukaisemisesta vuorokaudessa.
siis mitäh?! pilaantuu! näin ollen olen siis asiasta tietämättömänä huuhdellut dreeniä "pilaantuneella" litkulla monta päivää koska aukaisin putelin jotain viikko sitten. miksei kukaan ole sanonut mulle tästä aikaisemmin? kun kerroin tapahtuneesta, myyjä oli vähän nyrpeänä, ja minulta paloi pinna, vaikkei tapahtunut hänen syytään olekaan, paitsi tuo merkillinen nyrpeys.
myyjä tarjosi mulle kertakäyttöampulleja mutta arvatkaa mitä ne maksaa: lähes euron kipale. eli jos käyttäisin niitä säännöllisesti kuukausihinnaksi nousisi noin 60 e koska tarvitsen huuhtelua aamuin illoin. tämä on mulle iso raha. enkä muuten käsitä miksei se kuulu Kela-korvattaviin.
kysyin myyjältä olenko nyt saanut aikaiseksi jotain korjaamatonta mihin tyyppi ei piitannut vastata muutoin kuin hartioitaan kohottamalla. ärsyynnyin häneen. kysyin eikö tämä asia liity hänen ammattitaitoonsa, ei vastausta. sen sijaan hän itse kysyi "kauanko joudut pitämään dreeniä". no mitäs luulisit, tylytin, kuolen kohta mutta siihen asti ilman muuta. että tää on loppuelämäni keissi.
myyjä hiljeni, mutta lähti varmistamaan farmaseutilta asiaa ja palasi sellaisen tiedon kanssa että neste ei suinkaan "pilaannu" vuorokaudessa vaan viikossa. sehän on jo ihan eri asia. pahoittelin käytöstäni myyjälle, sitten hän katosikin mitä ilmeisimmin kahvihuoneeseen vilvoittelemaan omia hermojaan.
eli jos pieni puteli maksaa 2,30 niin sen pystyn kustantamaan koska kuukausihinnaksi ei kerry kuin 10 e jos litku pysyy korkkaamisen jälkeen viikon kuosissa, vaikkakin siitä joutaa suuri osa viemäriin viikon käytön jälkeen. mutta miten tosiaan suolaliuos voi pilaantua, ei mee jakeluun :( toisaalta kysymys on kuitenkin samalla desinfiointilitku joten eiköhän sekin ole herkkä bakteereille eritoten kun putelin korkkia avataan ja suljetaan jatkuvasti. ai niin, ja nestettä pitää säilyttää jääkaapissa, mistä ei ole merkintää edes pullossa. sekin siis uusi uutinen.

lääkäri soitti äsken vain ilmoittaakseen että tulee klo 12. aikahaarukkajan oli 10-14 joten ny ei tartte odotella koko päivää.
paljon on taas kertynyt kysyttävää joten oon tehnyt listan. suomalainen onneksi, eli kielen kanssa ei tule ongelmia.
meitin ja useimmissa terveyskeskuksessahan on paljon myös ulkosuomalaisia joiden kanssa moni on ollut pulassa. minusta lääkäriasiat pitäisi saada selvittää omalla äidinkielellään siten että kumpikin osapuoli ymmärtää toista täydellisesti.

pitää ryhtyä aamupuuhiin. heräsin tänään yllättävän myöhään enkä ole käynyt vielä aamupesullakaan.
se huomisen konserttiin lähtö ei ole vieläkään varmaa sillä eilen en saanut kotihoidosta oikeaa ihmistä langan päähän kysyäkseni voiko keskiviikon dreenin huoltoa siirtää. odottelen siitäkin asiasta varmistusta. se joku, jonka kanssa keskustelin, lupasi välittää soittopyynnön oikealle ihmiselle. uusia numeroita on puhelimessani vaikka kuinka paljon mutta oon tallentanut niitä luetteloon vähän sinne päin. vain se Kotisairaalan turvanumero on paitsi tietty kännykässäni niin magneetin alla jääkaappini ovessa.

mukavaa kesätiistaita meille kaikille :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 11.6.2019 12:50:33

Uskomaton toi sun apteekkivierailu! Muutoinkin kun lääkkeisiin menee tuhottomasti rahaa, niin tuollainen suolaliuksen kanssa temppuilu on ihan hanurista. Sellainen pitäisi olla tuon dreenin liitännäistuotteena. Kun sitä kuitenkin on pakko käyttää.

Mä toivoisin että meillä Suomessa tiettyjä lääkkeitä/apteekkituotteita saisi päivittäistavarakaupoista. Muutamassa maassa niitä myydään ihan siinä kassan yhteydessä ja sieltä löytyy ne perusburanat sun muut. Mutta meillähän apteekkarit eivät tätä hyväksy. Apteekkitoiminta on kuin painaisi rahaa sanoo mieheni. Ja sieltä verotiedoistahan niitä suuritulioisia apteekkareja juurikin löytyy. No itse en välitä noista, mutta harmittaa lääkkeiden kalleus ja typerät pakkauskoot, kuten yksittäispakatut silmätipat. Ovat hankala käyttää, syntyy tuhottomasti muovijätettä ikä geelimäinen lääkeliuos puristu siitä pikkupipetistä. Argh.

Uskon että lekurini on hoksaavainen sen kortisonipiikin kanssa. Aion käyttää "liike on lääke"- korttia, sillä sen varmaan ensiapuna saisi. Mutta kuullaan, halihalit!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 249
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 11.6.2019 13:29:17

haa, Ginger oli kirjoittanut samaan aikaan, luen sen myöhemmin :D

pakko tulla tuulettamaan jälleen Kotisairaalan toimintaa.
lääkäri kävi, keski-ikäinen suomalainen nainen, ja taas sain paitsi kysymyksiini vastauksia sekä uutta tietoa.
hän sanoi ettei olisi huolissaan siitä että olen käyttänyt sitä dreenilitkua "väärin" eli en ole ollut tietoinen sen "pilaantumisesta". tänään on joka tapauksessa uusi reissu apteekkiin ostamaan niitä pikkupulloja 4 kpl/kuukausi.
saan nyt syödä myös vitamiineja purkista koska sytot ovat ohi ja hän suositteli perusMultivitaa päivittäiseen käyttöön.
lääkkeiden määräykset hän hoitaa tästä lähtien itse. koska en koe enää tarvitsevani Lyricaa (luultavasti), koska kipuni ovat hallinnassa, hän kehotti kokeilemaan mitä tapahtuu jos muutan aamuin illoin määrätyt Lyrica-annokset vain 1 tbl/vuorokausi.
kaiken huippu oli se, että kun mainitsin lähteväni huomenna konserttiin, hän kysyi että kai sulla on Helsingin kaupungin taksikortti jollaisella on lupa ajaa taksilla "huvituksiin" 2,80 e/matka. no ei ole! hän lupasi kirjoittaa kortille lääkärintodistuksen ja kortin haku tapahtuu netin kautta.
tällaista luksusta saa muutaman kerran kuukaudessa. siis miettikää, taksilla vaikkapa leffaan! tiesin kyllä asiasta etukäteen, sillä monisairaalla ja vanhalla ystävälläni M:llä on sellainen muttei mieleeni ole pälkähtänytkään että minäkin saatan olla siihen oikeutettu.
juttelimme paljon muustakin. syömisestä, elämänlaadusta, siitä on heidän tehtävänsä toimia niin ettei kipuja taikka huonovointisuutta tarvitse sietää. hän rohkaisi käyttämään turvanumeroa koska tahansa; sitä kun ihminen (minä ainakin) aristelee tyyliin ei ny viitsi eikä kehtaa häiritä hoitoyksikköä jos ei aivan tuskaisuutta vaikkapa kipujen takia ole.
kerroin hänelle myös sunnuntaisesta hoitajasta joka ei oikein osannut hommiaan. hän painotti, että jos vastaavaa vielä tapahtuu niin soittaisin turvanumeroon kun hoitaja on vielä paikan päällä josta saisi tarvittavat ohjeet.
jälleen kerran se turvallisuudentunne voimistui.
sitten hän mittasi verenpainee, jotka on mulla ollut aina aika alhaiset, tutkin vatsan seudun ja totesi ettei siellä ainakaan nestettä tunnu olevan ja otti sen seraation (en vieläkään ole varma onks toi oikea nimi) ja nekin oli ok.
erittäin hyvä mielyttävä tapaaminen.

kotihoidostakin soitettiin äsken ja hoitaja tulee huomenna jo klo 9 huoltamaan dreenin joten pääsen siis sinne konserttiin mikä alkaa klo 13.

kaik siis todella reilassa taas! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 11.6.2019 13:32:10

samaa mieltä kaikesta mitä Ginger kirjoittaa! ja halihalit takaisin :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 11.6.2019 17:36:41

Hienoa Sylvia että saat tuon taksikuljetuksen. Käytä sitä jos vaan jaksat. Ja mukavaa että tunnet olosi turvalliseksi, voimia ja valoa.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 249
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja venkku » 12.6.2019 10:08:52

Kiva Syltty että pääset vähän viihteelle ja vieläpä taksilla. :D Mäkin olen käynyt monesti Helsinkipäivä konsertissa, tänä vuonna jää kyllä välistä töiden takia. Sieltä on aina hyvät (ryyppäys) muistot. :oops: Olut kallista, maksaa muistaakseni jotain 7e. :shock: Mutta hauskaa konserttia sulle! :)
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 237
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 12.6.2019 16:23:32

varmasti taidokas konsertti, eli tämä maalimankuulu Umo, vaan kun en ole niin jazz-ihmisiä. mutta sanotaanko näin, että kyllä tällainen tavallinen tallaajakin osasi siitä nauttia :D
konsertin jälkeen olin kuitenkin niin väsynyt ettei lounastaminen ydinkeskustan kalliissa ravintoloissa houkuttanut. piipahdimme Stokkalla ja sieltä sitten suoraan kotiin. olen iloinen että ylipäätään lähdettiin (P:n kanssa) kun kaikki ny tietääkin nämä mun menoni, niitä kun ei juurikaan ole ollenkaan.
mutta kyllä se väsymys käynnistyy heti kun kävelee hälinässä taikka tungoksessa vähänkin pitemmän ajan. ihmisiä oli nimittäin valtavasti liikkeellä ja oli semmoista markkinatunnelmaa Helsinki-päivän kunniaksi.

hoitaja tuli tosiaan jo aamuysiltä ja varjelkoot (muuten) miten KOMEA nuorimies. mainitsen tämän kosken ihan oikeasti ole nähnyt yhtä komeaa koskaan enkä missään (edes filmitähtien seasta) aikaisemmin.
tyypin piirteistä näki heti ettei hän voi olla "kokosuomalainen" ja myöhemmin kävikin ilmi että joko isänsä tai äitinsä on albaani. oli syntynyt Suomessa ja sinänsä oli aivan suomalainen mutta tosiaan ne kasvonpiirteet, huh.
mukava kaveri kaikin puolin. opiskelee vikaa vuotta sairaanhoitajaksi ja oli päässyt kotihoitoon kesähommiin. iloinen ja puhelias ja huomaavainen. sanoi pariinkin kertaan olevansa vasta opiskelija pahoitellen samalla sitä jos kaikki ei mene putkeen. eikä ihan mennytkään heti, kuten ei taida mennä kenelläkään tuon helvetin dreenin kanssa.
joka tapauksessa lopputulos on siistit sidokset jne. kun hän oli jo lähtenyt ovesta ovikello soi melkein samantien. mä unohdin ottaa verenpaineet, kaveri näytti todella nololta. kävi aivan sääli. kerroin että lääkäri oli ottanut ne vasta edellisenä päivänä joten eiköhän se riitä. dreenin temppuilun takia hän taisi olla jo muutenkin myöhässä aikataulustaan. kaverikin oli sitä mieltä että kyllä se riittää, samaan tietokantaan kun ne lukemat menee joka tapauksessa; sekä Kotisairaalan lääkärin merkinnät että tämän kotihoidon yksikköjen. toivottavasti kukaan ei ala napisemaan tyypille että missä pirussa verenpaine-lukemat? sitä en hänelle toivoisi.
sunnuntaina tulee sitten taas uusi tapaus. ainakin näin alussa odotan mielenkiinnolla millainen tyyppi sieltä aina tulee :P

tiedossa toki on, että esim vanhukset, eritoten dementikot kärsivät siitä ettei hoitajiin ehdi tutustua koskaan valtavan vaihtelevuuden takia. heille todellakin soisi tutun ja turvallisen hoitajan - ja ennen kaikkea sitä AIKAA. on se surkeaa kun hoitaja ei ehdi muuta kuin antaa lääkeet, ja siinä kaikki. ei aikaa jutustelulle eikä aidolle kohtaamiselle.
eräs tuttavani on sairaanhoitaja joka on kertonut miten hän itsekin kärsii ajanpuutteesta potilaidensa luona, eikä hän varmastikaan ole ainoa. kun haluaisi toimia ammatissaan sen vaatimalla tavalla, ja sydämellä, mutta kun se ei vaan käy. tuttua juttua lehdistäkin.
ja onhan meitin oma Vilmatsonkin maininnut ongelmasta vaikkei olekaan töissä nimenomaan kotihoidossa vaan sairaalassa.

ex-ukko soitti ja sovittiin että tulee tänne maanantaina töiden jälkeen myöhään iltapäivällä. sopii mulle hyvin. hän tulee hakemaan ne kesähousunsa ja lupasi tuoda pullat mukanaan. osaa hän olla kivakin, ja varsin reilu, sillä lupasi kirjoittaa ystävälleni S:lle lähetteen (ilmaiseksi siis) selkämagneettikuvaukseen yksityiselle. se S:n selkä on aivan kestämätön juttu, kipu on niiiiin rajua. terveyskeskuksen kautta ton lähetteen kanssa on ollut vaikeuksia, kuinkas ollakaan, joten S sai TK:sta tarpeekseen ja menee nyt sitten yksityiselle puolelle hoitamaan asian. S kävi siis joskus vuosi sitten ex-ukon vastaanotolla joten exä tietää jo mistä kiikastaa ja kaiketi myös sen mistä kohdasta tms kuva pitää ottaa.

loppupäivän lepäilen ja oleilen. kävin eilen hakemassa kiinalaista ruokaa josta jäi puolet syömättä eli se kelpaa hyvin vielä täksi päiväksi.
edes ruokakauppaan en olisi jaksanut mennä konsertin jälkeen.

mieli on hyvä edelleen, oikeastaan erinomainen. juuri se komistuskin sanoi, että kuten tiedetään, mielen hyvinvoinnilla on tosi paljon tekemistä sairauden kanssa, jopa jarrutus-mielessä. kuka tietää vaikka sairauteni ei etenisi niin nopeasti kuin siten jos olisi ahdistunut tai masentunut.

ai niin! kun kävin eilen Alkossa ostamassa lahjapullon seinänaapurilleni kiitokseksi konserttilipuista ostin omaankin jääkaappiini yhden valkkarin. sopivan hetken tullessa korkkaan sen, vaikkapa toisen naapurini L:n seurassa. L kun istuskelee usein tossa luhdin pöydän äärellä kolmannen naapurini kanssa viinit edessään niin voisin liittyä seuraan. talon tapa on että jokaisella on aina omat juomat jos haluaa juoda alkoholia, selvähän se. tai ainahan L kysyy otatko viiniä, jos siinä kipaisen tervehtimässä, mutta silti.
L osaa juoda eurooppalaisittain, pari lasillista riittää. mutta on meitin talossa muutama kunnon alkkiskin, vaan minkäänlaista ainakaan häiriötä ei ole ikinä, ei koskaan. tämä on rauhallinen talo siinä(kin) mielessä.
kipaisu Alkossa ei synnyttänyt minkäänlaisia "oloja". tyyliin pitäisikö sittenkin ostaa kaksi pulloa tai vastaavaa. eikä tuo jääkaapissakaan oleva puteli häiri mieltä yhtään mitenkään. näin ei ole suinkaan aina ollut. kyllä se on vaan uskottava että moni asia on muuttunut tässä vähentelemisessä.

eipä muuta kuin kaunista kesäiltaa kaikille! :P plaah, vaikkei olekaan niin lämmin.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 13.6.2019 10:55:02

huomenta päivää,
tänään ei tunnu olevan mitään kirjoitettavaa. kunhan taas rutiininomaisesti aukaisin koneeni.
sää on pilvinen ja kylmän tuntuinen. nukahdin helposti ja uni maittoi kellon ympäri. ei dreeni-ongelmia, pysyi paikoillaan koko yön.
joku tuo jommasta kummasta kohteesta eli joko Kotihoidosta tai Kotisairaalasta mulle tänään jotain dreenirompetta, kai, koska kalenterissani lukee hutaisten kirjoitettuna Joku tuo ilta... ei muuta :roll: nää on just näitä mulle tyypillisiä kalenterimerkintöjä.
lisäksi pöydälläni olevalle lapulle on kirjoitettu teksti Soita jakelupiste torst. eli tarkoittaisiko tuo että mun pitäisi tänään torstaina tilata dreenipusseja pääkallopaikalta. toisaalta se eilinen kaveri taas sanoi mielestäni että he voivat tilata jakelupisteestä kaiken tarvittavan. kaikki on vielä niin uutta että sekoilen.
eikä mikään numero puhelinluettelossani pidä välttämättä paikkaansa. ainoastaan se Kotisairaalan turvanumero. kaiken muun olen tallentanut päin seiniä. uusia numeroita vilisee luettelossani mutta sen ja sen hoitopuljun ihmisen numero saattaa ollakin ihan jonkun toisen. tässä tuntee itsensä helposti suosituksi kun soittajia riittää ja piisaa :lol:

P tunnusti eilen että on juonut jotain koko kesäkuun, pois lukien eilistä. mä en ole kertonut sulle kaikkea, hän aloittaa aina. P:stä kuten ei monesta muustakaan ei vielä näy ulospäin viikonkaan tissuttelu. eli touhu ei mennyt hänelläkään ihan överiksi, mutta kuulemma semmoinen kuuden pikkutölkin satsi on siis mennyt päivittäin. näytti niin freessiltä ja kuten aina, P oli eilenkin niin tyylikäs. P:llä on uskomaton taito olla tyylikäs aina. ostaa tarkalla silmällään kaikki kuteensa kirpparilta, aina. te tiedätte semmoiset tyylitaiturit jotka pukeutuvat toisiinsa sopiviin kuteisiin ja vaikkapa sävy sävyyn mutta sitten "rikkovat" perustyylikkyyden jollain pienellä yksityiskohdalla.
kuvataiteilijoissa on paljon tällaista porukkaa. miehellä saattaa olla vaikkapa perussiisti puku, mutta ranteessaan yhtäkkiä mikkihiirikello joka toisaalta rikkoo toisaalta kasaa kokonaisuuden just nappiin. tai joku paita puvun alla josta tavallinen tallaaja ei ikinä hoksaisi sen sopivan kokonaisuuteen. on siis todettava, että tyylikkyys ei ole missään tekemisissä rahan kanssa, vaan se silmä se silmä joka "näkee" kaiken erillä lailla kuin toiset joilla sitä silmää ei ole.
P:llä siis alkoi jälleen kerran uusi yritys saada kasaan mahdollisiman useita nollapäiviä. se on jatkuvaa taistelua. aina on yritettävä uudestaan ja uudestaan. kokonaan lopettamiseen hän ei vaan vieläkään ole valmis. tai siis edes yrittämään kokonaan lopettamista.
sanoisin, että se vaatisi jo terveyden menettämistä. jos maksa tai haima tekee tenät, vasta siis kun on ihan pakko muttei toivottavasti liian myöhäistä, mikä sekin on aivan mahdollista jos elää pitkään. P:llä tuntuukin olevan aikamoiset geenit. määrät mitä hän joskus juo päiväkausia putkeen on hurjia. semmoinen 24-päkki puoliksi päivittäin juopottelukamunsa kanssa. eli 12 annosta, joka ikinen päivä vaikkapa viikon ajan, joskus jopa pitempään. se on naiselle, vieläpä hoikkarakenteiselle, valtava määrä.
vuosien varrella hän on käynyt läpi katkot ja laitoshoidot, terapiat ja A-klinikan tarjoamat keskusteluavut. myös AA:ta hän on kokeillut. hän on osallistunut vaikka kuinka moniin keskusteluryhmiin kuten aihepiiriltään vaikkapa retkahduksen ennalta ehkäiseminen-ryhmän, josta muuten pitikin kovasti.
no mutta. toistelen usein näitä P:n asioita, mutta kun ne kuormittaa omaakin mieltäni. mikä juttu se on, että alkoholismiin kuuluu salailukin. tai tietysti ymmärrän salailun, se johtuu luonnollisestikin häpeästä. vaikka olen sanonut täälläkin aina, että olen ollut aina aika avoin juomisongelmastani, niin onhan se häpeä toki tuttu juttu itsellenikin. voi veljet, kun lähti vaikkapa äidille kylään tukevassa krapulassa; tuskaista kiemurteluahan se oli hiki otsalla. onko sulla krapula, äiti saattoi kysyä kun vedin jaffaa kaksin käsin. ei, ei, flunssaa taitaa olla tiedossa :roll: ja sitten vielä muka köhin päälle.
tai sitten keksin että olin eilen mukavassa illanvietossa ja meni ystävien kanssa vähäsen överiksi. jne jne jne. vaikka olisin vetänyt äiti-ahistuksissani tai ties missä tunnelmissani edellisenä iltana räkäkännit yksikseni. ja olihan niitä salailu/häpeä-tilanteita muidenkin kuin äidin seurassa.
lisäksi tämä mainitsemani "avoimmuus" oli monta kertaa sitä, että halusin ennättää kertoa juomisestani ennen kuin muut sen huomasi. ja sitten ressukka kuvittelin että onnistuin feikissäni :oops:

mitä hittoa, syöpis oli yrittänyt soittaa. outoa. yritin soittaa takaisin mutta eihän sieltä kukaan vastannut. mitä syöpiksellä on muka asiaa?
vai johtuisiko se siitä kun silloin apteekissa prakasin siitä pilalle menevästä suolaliuosesta kun en hätäpäissäni muutakaan keksinyt.
että mikseivät antaneet kunnon ohjeet dreenin huoltoon osastolta lähtiessäni.

seuraavat labrat on vasta 25.6, Kotisairaalan toimesta siis. nythän labroja seurataan paljon harvemmin kun ei ole sytoja.
sitä en ole huomannut kysyä seurataanko palliatiivisessa myös syövän mahdollista leviämistä eli pääsenkö edelleen kuvantamisiin.
olisihan se hyvä saada välillä tietää mikä on kokonaistilanne ja näkyykö kuvissa suuriakin muutoksia.

rahat. aiheuttavat jälleen päänvaivaa. miten sitä kuun alussa aina kuvittelee että kyseinen kuukausi olisi muka helppo mutta joka kerta kuun puolivälissä saa todeta ettei se niin helposti sujukaan. en ole ostanut mitään ylimääräistä mutta aina ne vaan katoavat jonnekin.
eikä sitä sairaalalaskua näy eikä kuulu. sen nyt toivon menevän Kelan piikkiin mutta mietin että tulisi jo jotta voisin tehdä Kelalle hakemuksen. Visan lasku tuli tänään puhelimeeni, muttei se ollut kuin 40 e. suuri raha tosin tuokin on mulle. haluaisin saada luottopuolen typötyhjäksi muttei se koskaan onnistu. jonkun apteekin tiskillä saan helposti kohtauksen että maksetaan tää vielä luottopuolella jotta käyttistili ei hupene niin nopeasti eli minkä taakseen jättää sen edestään löytää :roll:

no nyt soitti joku Elisalta yrittäen kaupata nopeampaa nettiä. välillä on tekemistä jotta saa itsensä kasaan siten että on näille puhelinmyyjille edes kohtelias, soittavat nimittäin samasta asiasta tasaisin väliajoin.

nyt kahvia lisää ja heti.
ai niin, keitotonta kesäkuun jatkoa kaikille niille joilla se on tavoitteena! ja kaikille muillekin tavoitteidensa kanssa onnea ja menestystä!
:P :P :P
entä juhannussuunnitelmat? mitä porukka kaavailee?
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Korkinkadottaja » 13.6.2019 12:28:58

Tämä juoppo on viettänyt juhannusta jo 2 kuukautta ja sama meno jatkuu vielä ainakin 3 kuukautta. 8)

Juhlapyhien venyttäminen on helppoa kun kalenteri näyttää pelkkää normipäivää. :lol:
Elämä on ihmisen parasta aikaa.

- Matti Nykänen -
Avatar
Korkinkadottaja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1065
Liittynyt: 22.6.2013 12:56:51

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 13.6.2019 14:52:29

Moi Sylvia ja mukavaa sade/ukkospvää - ainakin täälläpäin jyrisee.

Kysyit juhannussuunnitelmia. Ja jäin miettimään että parasta olisi jos voisi viettää sen ulkomailla. Kuten pari vuotta sitten Italiassa. Nyt se ei vaan onnistu.

Nää J:llä alkavat juhlat täällä Suomessa on niin täyteen ladattu perinteitä. Joulun voi mielestäni skipata katsomalla Netflixin sarjoja ja syömällä roskaruokaa. Silloin kun kuitenkin on pimeää ja kylmää. Tää Jussi on haasteellisempi, saattaa olla helle ja aurinko paistaa. Luontoon siis. Mut hyttyset!

No pieni veneretki merellä ja kotiin saunaan ja syömään. Ja Kauppatorilla voi käydä ihmettelemässä aasialaisturistien määrää. Ja ostaa vaik sen vastan.
Mutta säistä riippuen on aina ikävä kuulla hukkumisista.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 249
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 14.6.2019 07:32:31

Minä vietän juhannuksen kotona ja saa nähdä juoksenko naapureita karkuun :lol:
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1515
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 14.6.2019 09:24:35

Pari viime juhannusta on mennyt sohvalla filtin alla lukien kun sade on piessyt pihaa kuin syksyllä. Nyt näyttää vähän valoisammalta tämä vuosi, ainakin nykyisen ennusteen mukaan. Mutta meillä ei ole mitään kummempia traditioita. Grillaillaan, saunotaan ja juopotellaan. Jälkimmäistä yritän hilltä aikaisempaan verrattuna. Siinä auttaa se, että aattopäivällä tulee kylään pari ulkomailta vierailulla olevaa ystävää ja he eivät juo joko ollenkaan tai hyvin vähän, koska toinen heistä autoilee. Ei siinä seurassa viitsi olla itsekään sitten kauheassa jurrissa.
Uskoisin, että mukavaa oleilua heidän kanssaan. Lauantaina olisi sitten mahdollisuus mennä toisilla kavereilla käymään lähistöllä, mutta se riippuu nyt sitten siitä että miten kauhean putken mieheni vetää. Jaksaako lähteä vai ei.

Ylipäätänsä me vietämme jussia kuin vain vähän pidempää viikonloppua. Ei enää jakseta siitä innostua. Ollaan vähän tylsiä tuossa mielessä, että nämä yleiset juhlat ei saa meitä mitenkään biletuulelle.

Miten siellä teidän taloyhtiössä? Onko siellä mitään yhteistä? Vai poistuuko porukka maalle?
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1520
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 14.6.2019 13:26:58

vaikuttaa siltä, että nykyisin ihmiset suhtautuvat juhannukseen höösäämättä. itsekään en jaksaisi, vaikka olisin terve, ängetä minnekään mökkireissuille. ensin saa stressata ilmoja, sitten paljonko tarvitsee roudata sinne ruokaa, kun taas takaisin lähdön hetkellä sitä että ruokaa jäi yli eli joutuu harmittelemaan hävikkiä. ja vettä sataa kaatamalla tai on muuten vain viileä ja kurja ilma.
Korkkikselle, toivon aina että yrität vain naurattaa vanhaa akka huonolla huumorillasi :lol: ettei noi sun määrät taikka kestot juomiselle pitäisi paikkaansa. jos pitää, voitaisiin alullepanna veikkaus kumpi meistä kupsahtaa ensimmäisenä. plinkkiläiset saisivat veikata. veli hyvä, sanon sulle ne perinteisemmät sanat: yritähän ryhdistäytyä!

Vilmari, ei meillä yleensä ole mitään erityistä talolaisten kesken juhannuksena. suurin osa väestä painelee tosiaan maalle.
eilen kun seinänaapuri kävi kiittämässä siitä konsertti-pullosta jonka olin ennen konsertin alkua jättänyt vahtimestarille, niin hän sanoi viettävänsä lapsivapaan juhannuksen kotonaan. sovittiin alustavasti että jos ilmat sallii mennään lähiterassille.
kun muuten ex-ukko soitteli siitä maanantain tapaamisesta, eli tulee käymään täällä, niin kun se veisteli lähtevänsä juhannuksena tietysti sinne torpalleen maalle niin tuli aikas nopeasti mieleen että ai kauheaa jos joutuisi lähtemään sinne itsekin.
jälkikäteen paikka on muovautunut päässäni helkkarinmoiseksi työleiriksi.
jo viime juhannuksena suhde veteli viimeisiään ja ilmapiiri oli kireä. kääk, todella ikävä muisto. värjöteltiin jonkun piharakennuksen edessä minne sattui välillä aurinkokin näyttäytymään ja juotiin tuppisuina jotain vinkkua. äijä osasi kieltämättä valita herkullisia laatuviinejä mutta muistan kun se viinikin tökki. vai oliko mulla sittenkin olut kourassa, en muista, mutta oleellisinta oli se ilmapiiri.
iltaa myöden tyyppi veteli salaa jotain vodua ja kännitaso nousi kohisten. sit taas oli niin rakastunut että.
otti muuten pannun tuo salailukin.
koin sen lapselliseksi touhuksi - ja tiettykin äärimmäisen vaaralliseksi koskei äijä pysynyt kirkkaita vedellessään tolpillaan. oli ikävä fiilis mennä nukkumaan kun se kekkaloitsi omiaan tuvan tai pihan tai saunan puolella.

heh, kun juttelin ystäväni S:n kanssa, joka oli soittanut exälle selkäkipujensa takia ja olivat sopineet että S hakee sen lähetteen magneettikuvaukseen exän vastaanotolta, niin S kertoi että aikatauluja sovitellessa äijä oli maininnut itsekin menevänsä sinä päivänä lääkäriin koska sen polvi on paskana. ai miksi? ei tartte olla mikään tietäjäexpertti tajutakseen että sama tahti jatkuu siellä päässä ja oli vodun takia loukannut tällä kertaa polvensa. tai eihän se eka kerta ole että juuri polvet. ilmeisesti pahasti olikin loukannut koskei se hevillä lähde toiselle lekurille vaan hoitelee vammojaan itse.
no joo, eipä ole enää mun ongelma nämä sen touhut.
kappas, huomaan että hienoinen vahingonilo pöllähti nyt mieleeni :oops: mutten aikuisten oikeasti soisi hänelle(kään) näitä alkkisongelmia. omat henkiset kärsimyksensä silläkin on sen tausta huomioiden ja muutoinkin. erittäin ahdistusherkkä ja alkoholinhimo jatkuvasti riesana.

taas suitsutusta kotihoidolle, samoin Kotisairaalalle.
eilen neljän kieppeillä noin kolmikymppinen somalimies ja sairaanhoitaja toi tänne tuomaan dreenikamoja. luulin että tuo paketit ja lähtee saman tien sillä muita toimenpiteitä ei oltu sovittu. vaan eipäs se niin mennytkään. hän jäi kyselemään vointiani ja varmisti että olen tyytyväinen hoitoon. mittasi verenpaineen (koska itse pyysin sitä) manuaalisesti koska hänen se nykyaikainen automaattivempain oli kuulemma jäänyt autoon.
pidän siitä, että hoitaja osoittaa myötätuntoa koskettamallakin. kuten hän teki; tarttui eteisessä lähtönsä hetkellä ystävällisellä eleellä olkapäästäni ja toivotti kivuttomia päiviä. ja että katse on suora ja lämminhenkinen ja eritoten pidän siitä, kun joillakin on taitoa salata kiire.
arvelenkin että minä olen aina se osapuoli joka stressaa hoitajan kiireellisyyttä enemmän kuin hoitaja itse.

Kotisairaala taas soitteli sitä (vieläpä aika myöhään illalla) lääkärin pyynnöstä varmistaakseen erään yksityiskohdan lääkelistastani, ja taas sama juttu, hoitaja langan toisessa päässä uteli onko vointini varmasti ok. ihan mieletöntä tämmöinen huolenpito.
kun päivitin eilen sekavaksi menneen puhelinluetteloni puhelimestani kilautin vahingossa johonkin numeroon, katkaisin virhesoittoni heti, mutta jo siitä numerosta soitettiin että onko siellä kaikki hyvin. kysyin mihin kohteeseen soitin. Tuijalle taas vai? arvelin. hoitaja repesi nauruun lähinnä kai siksi että olen soittanut kyseiselle Tuijalle ennenkin kun olen kuvitellut soittavani jonnekin muualle, lisäksi muistin soittajan etunimen.

olen huomannut sen että muistini on heikentynyt. myös P on tehnyt saman huomion. teidän huomioitanne muistamisistani ei lasketa siinä mielessä, että olen aina toistellut samoja asioita tuhanteen kertaan.
johtuukohan muistini entisestään heikentyminen opiaateista tai muista lääkkeistä? vai pelkästään vanhenemisesta ja loppupeleissä stressaavasta elämänvaiheestani varsinkin nykyisin, kun kaikkea uutta tapahtuu koko ajan.
nykyiset kipulääkeannokset (hyvä listata ne tänne muistiin): aamuisin 20mg OxyContiinia, 10 mg Oxynorm ja vielä neljä päivää 75mg Lyricaa. sitten Lyrica poistuu kokeiluluontoisesti listalta kokonaan 18.6.
ilta: 20mg OxyContini ja tietysti se vanha tuttu Klexane-pistos. ei muuta.
tarvittaessa aina 10mg lisää Oxynormia
. kuten tein konserttipäivänä.

suu ei ole enää yhtä kuiva kuten se oli sairaalakeikan jälkeen isommilla lääkeannoksilla. se on merkittävä etu.
harmittaa kun en muistanut mainita Kotisairaalan lääkärille siitä kalkinhimostani. mun on vaikea pysyä erossa kalkkipurkistani.
olen tehnyt jopa niin, että oon tunkenut suuhuni 5 kalkkitablettia, pureskellut ne aaah nautinnollisesti ja ennen kuin nielaissut kalkkimönjän oon huuhdellut suuni. onks järkee hei? samalla tavalla siis kun huuhtelen hammastahnavaahdon viemäriin.
kuten Juulia kirjoitti, pakkohan mulla on olla jonkin sortin puutostila. mutta se osastolääkäri ei ollut moksiskaan koko kuviosta, hekotteli vain että onneksi kalkille addiktoituminen ei ole vaarallista.

miten tuo ilma on noin sumuinen ja tylsä.
eilen täällä päin ukkosti niin kuin ehkä liki koko Suomessa. ensin oli ikävä tuuli ja puolipilvistä, sitten ilmanpaine tai joku muuttui ja alkoi jyrinä ja ihan pikkuisen salamointikin. mun yks jalkalampun lamppu posahti mutta se olisi saattanut posahtaa ilman ukkostakin, kai.
noi nykyiset lamput kestävät niin pitkään etten edes muista koska olisin vaihtanut sen viimeksi.
toivon että lähikaupasta löytyy vastaava lamppu, kaupasta pitää hakea kananmuniakin koska unohdin ne eilen. teen nimittäin lihapullia ja sitten on varhaisperunoita ja uuden sadon sipulia. tomaattisipulisalaatti on yksi suosikeistani.

eipä muuta kuin rentouttavaa viikonloppua kaikille! :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Korkinkadottaja » 14.6.2019 19:05:09

SylviaPlaa kirjoitti:Korkkikselle, toivon aina että yrität vain naurattaa vanhaa akka huonolla huumorillasi :lol: ettei noi sun määrät taikka kestot juomiselle pitäisi paikkaansa. jos pitää, voitaisiin alullepanna veikkaus kumpi meistä kupsahtaa ensimmäisenä. plinkkiläiset saisivat veikata. veli hyvä, sanon sulle ne perinteisemmät sanat: yritähän ryhdistäytyä!

En minä yhtään liioittele törpöttelystäni, jotkut ne vaan on luotu juopoiksi ja alkoholismi on elämäntapa. :)

Parhaimmillaan olen törpötellyt yli 3 vuotta putkeen, kunnes maksa-arvot pamahti sen verran koholle, että piti välillä laittaa pulloa hyllylle. :?

Nykyään pidän sääntönä, että promillet käy joka päivä nollassa, joten suoranaista putkijuopottelua en ole käytännössä harrastanut enää pitkään aikaan. :o
Elämä on ihmisen parasta aikaa.

- Matti Nykänen -
Avatar
Korkinkadottaja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1065
Liittynyt: 22.6.2013 12:56:51

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 15.6.2019 14:09:38

tuosta muuten juteltiin joskus, että alkoholismista voi sanoa sen olevan elämäntapa.
mutta kenen ketjussa, sitä en muista.
olen osittain samaa mieltä Korkkiksen kanssa, että ihminen voi valita tietoisesti alkoholismin elämäntavakseen.
kun seuraa vanhempia alkoholisoituneita ihmisiä, joilla en nyt tarkoita ihmisiä jotka ovat palvelutalossa alkaneet tissuttelemaan, vaan heitä jotka ovat juoneet koko elämänsä, heillähän on tapana ryhmittäytyä.
joko juodaan jonkun kotona, tai jossain juottolassa, tai sitten metsäbaareissa, tosiaankin keskellä metsää. tai ostarin kulmilla, tai ostarin halpisbaareissa.
asuin joskus pienessä, 60-luvulla rakennetussa lähiössä. mulla oli tapana käydä aina työpäivän jälkeen oikolukemassa paivän työkuviot samalla kun vedin yhden oluen paikallisessa "juotttolassa" joka komeasti oli nimetty Ravintola Joksikin, mutta jossa suurin myyntiartikkeli oli tietenkin halpa olut ja mikrolla lämmitetyt pitsat.
siellä tutustui väkisinkin "vanhoihin juoppohin", myös siis iältään vanhoihin.
heillä asiakaskäynnit perustui kahteen vuoroon. ensin oli aamuvuoro eli saapuivat kapakkaan heti ysin pintaan kun kapakka aukaisi ovensa, sitten he menivät tukevassa oluthumalassa koteihinsa päikkäreille, ja palasivat takaisin baariin itavuororyyppäämisensä ääreen.
sama toistui joka päivä, aina.
tyypit olivat mukavia ja lämminhenkisiä. minua, ehkä hieman asiakaskunnasta poikkeavaa silloin vielä nuorta naista, ensin vähäsen aristeltiin mutta ei siinä kauaa mennyt kun sain osakseni tooooodella vilpitöntä ja hyvää kohtelua.
mukavia tyyppejä. semmoisia vanhankansan ukkeleita, ja totta kai muutama vähän nuorempikin oli eksynyt porukkaan.

kun joku vaikkapa Pera ei saapunut iltavuoroon, ja aika kului, eikä Peraa vain kuulunut, eikä Peran puhelin vastannut, joku porukasta lähti aina varmistusretkelle katsomaan onko Peralla kaikki ok.
ryhmään kuului myös rollaria käyttävä mies, ja aina hänet autettiin kotiin saakka. yhteishenki oli vankkaa, toisistaan pidettiin huolta.
rahatkin jaettiin. kun jollain oli eläke- tai työttömyyskorvaus-päivä, niin ne rahat juotiin yhdessä, sillä olihan seuraavanakin päivänä jollain eläke- tai tukipäivä.
minusta tätä meininkiä voi kutsua elämäntavaksi, itse valituksi sellaiseksi.
eivätkä he mitään puupäitä olleet (kaikki ainakaan). muistan ainakin yhden kaverin jonka äly oli edelleenkin terävä kuin veitsi, elämäntavastaan huolimatta. tarkoitan, ettei ryhmä ollut vain porukka zombieita jotka eivät tienneet enää mistään mitään, toki joku sellainenkin, joka oli tipahtanut kokonaan kärryiltä lähes kaikesta pyöri kuvioissa mukana. vituttaa, että tämäntyyppisiä(kin) alkoholisteja kohdellaan siten etteivät he muuta olisikaan kuin rapajuoppoja. ettei heillä olisi unelmia, tavoitteita, keskustelukykyä, joulunviettosuunnitelmia kuten on "tavallisillakin" ihmisillä. tällainen syvään juurtunut käsitys, että "ne vaan juovat", eristävät nämä ihmiset omiin poteroihinsa entisestään, mutta onneksi heillä on toisensa.

eivät he elämäntapaansa hehkuttaneet mutteivät myöskään kieltäneet sitä että menetyksiä on ollut paljon.
ei välejä enää lapsiin tai muihin sukulaisiin. työpaikat oli juotu ja omaisuus, jos sitä ylipäätään kaikilla oli ollutkaan - kuten ei ole kaikilla tavallisillakaan ihmisillä, tai siis ei tositoimen alkoholisteilla.
mutta yksinäisiä he eivät ole. heillä on toisensa. näin ollen väitänkin, ettei alkoholistinen elämäntapa ole aina pelkästään tyhtyyttä sekä surkeutta täynnä. sitä(kin) on ulkopuolisen syytä kohdella halveksunnan sijaan kunnioittavasti, kuten kaikenlaisia ihmisiä taikka heidän valintojaan elämäntavoistaan.
en tietenkään kiistä sitä, etteikö tunnu ärsyttävältä kun joku pultsari tai muutoin vain kännikala istuutuu viereeni ratikassa - varsinkin jos hän on siis juonut aivonsa tai on niin humalassa että horisee päättömiä olettaen saavansa kontaktia, mutta eikö sekin ole ärsyttävää jos vieruskaveriksi istuutuu joku selvä mutta idiootti joka pulisee tauotta pelkkää skeidaa jostain jonninjoutavasta.

enkä, muuten, tällä palopuheellani tarkoita että Korkkis olisi pultsari, vaan mielikuvani on Sinusta että oot suht tavallista elämää viettävä mies joka vain juo liikaa ja jolla on korkea sietokyky/kestävyys alkoholiin. geenit jotka kestävät nuo putket, vaikka kiistaton tosiasia on se että jossain vaiheessa saat ainakin fyysisiä ongelmia. enivei, halit sulle veli :D

no joo, vähän taisin eksyä aiheesta.
päivä lähti jälleen hyvin käyntiin mutta, valitettavasti, illalla ja vielä aamullakin tunsin ihan lievää kipua. prkl jos tämä lääkemäärien lievä alasajo vaikuttaa sittenkin niin että kohta ne pitää nostaa takaisin entisiin lukemiin.
syy troppien alasajoon on se suun kuivuminen. sen takia oli vaikea välillä jopa puhua ja vettä piti litkiä alituiseen. se on kuitenkin pieni harmi verrattuna kipuihin.

ihanaa kun on viikonloppu! kyllä sitä eläkeläisenäkin "huomaa" päivien eron. on lempipäiväni lauantai.
ruokahalu on muuten edelleenkin parantunut, suuri edistysaskel sekin. eiliset lihapullat (tai laiskuuttani muotoilinkin niistä pihvejä), perunat ja se tomaattisipulisalaatti maistuivat todella hyvin. pieniähän ne annokseni ovat, mutta kuitenkin. herkkujakin syön joka päivä, kuten suklaavanukkaita jälkiruuaksi.
en ole pitkään aikaan käynyt puntarissa, viimeksi se oli muistaakseni 57 kg.
ihan tärkeintä on tämä mieliala. ne kipukokemukset jätti jälkensä vertailukohteena. samoin katsoin eilen pollarisarjaa, jonka aiheena oli laittomasti maassa asuvat ulkomaalaiset, ja taas kerran se palautti mieleeni miten luksusta elämäni on. kun ihmisillä ei ole mitään, ei siis mitään, paitsi alituinen pelko. haluan muistaa tämän hyväosaisuuteni aina, ja juuri tällaiset laatusarjat tai varsinkin dokumentit äärivaikeista elämäntilanteista pitävät muistini virkeänä. sitä ei saisi unohtaa, koskaan. tänä päivänä myös nuo Kotisairaala sekä Kotihoito panevat minut nöyräksi. en ole varmasti koskaan saanut kokea samanlaista huolenpitoa, se tuntuu aivan käsittämättömältä. siis tämä turvallisuuden tunne.

muutama päivä sitten eräs syöpissivustolla kirjoittava kirjoitti, että koska hän ei ole saanut osakseen elämänsä aikana oikeastaan koskaan kokea suuria vastoinkäymisiä, masennusta taikka sen kummempia menetyksiä, hän luultavasti jo senkin takia on romahtamispisteessä nyt tämän sairautensa kanssa. itsehän tunnen olevani päinvastainen esimerkki. en ole koskaan ollut kovin ihastunut tähän elämään paitsi hetkittäin. kokemukseni on, että olen saanut niskaani valtavia menetyksiä, aivan lapsuudestani lähtien. en siis sanoisi itse niitä toisinaan kuulemiani kuolevan ihmisen sanoja: Mulla on ollut hyvä elämä.
en sanoisi noin, en ikinä. mulla on ollut paska elämä. näin sen koen. vuosia kestänyt depressiosairaus sekä sen syyt sekä seuraukset varastivat elämästäni liian ison palan.
katkeruudessani depressiosairautta kohtaan auttaa vain se etten ole suinkaan ainoa.
enivei, voi siis olla, että tämän syöpäsairauden kanssa pärjään ok koska olen jo tehnyt surutyötä etukäteen esim elämästä, luopumisesta ja kuolemasta, kun taas edellä mainitulla kirjoittajalle syöpäsairaus on ensimmäistä kertaa "kova pala".
olen pahoillani hänen puolesta. hänen psyykeensä on tiukilla ensimmäistä kertaa elämässään. hän on tottumaton vastaanottamaan rajuja vastoinkäymisiä, kuin viaton lapsi.
en muista olenko kertonut tästä, mutta osastolla ollessani, kun keskustelin lääkärin kanssa palliatiiviseen hoitolinjaan siirtymisestä ja otin uutisen vastaan ehkäpä poikkeuksellisen rauhallisena, lääkäri sanoi myöhemmin (teititellen tietenkin, kuten lääkärit tekevät lähes poikkeuksetta) että Olette te raju rouva. raju rouva! :lol: mua huvitti se ja purskahdin nauramaan.
olen pikkuisen pöykeäkin tästä lääkärin minusta saaneesta käsityksestä. minähän pärjään! ja vieläpä ihan aidosti.
tosin olen saanut kustantajaltakin vähän samansuuntaista kommenttia, ja tästä ainakin olen kertonut aikaisemmin, kun hän sanoi kerran pikkuisen hajamielisen tuntuisena että Olet rankka, todella rankka tapaus. siis hyvällä tavalla, ja tarkoittaen sillä (kai) suhtautumistani elämään, en tiedä.

ai niin, olen siirtänyt sitä kustantajan tapaamista. eri tyyppi kuin tuo edellä kertomani. hänhän ehdotti että tulisi käymään mutta kun tässä on ollut kaikenlaista ja varsinkin kun en missään nimessä jaksa työstää sitä Plinkki-tekelettäni, niin siinä syyt miksi panin siirtoon alustavasti sopimamme tapaamisen.
samoin ystäväkollegani kanssa sovimme että tapaamme saman porukan kesken eli hän, toinen ystäväkollega ja minä hänen luonaan illanvieton puitteissa mutten tiedä tuleeko siitäkään mitään. se konserttireissu ainakin otti voimille, yllättävän paljonkin. yksi vaivainen konsertti matkoineen! ottaisin todellakin sen taksikortin kiljuen vastaan jos se mulle myönnetään.

eilen tuli sairaalalasku, 440 e :shock: ei muuta kun menin heti koneelleni ja tein sähköisen hakemuksen Kelalle toimeentulotuesta.
käyttötililläni ei edes ole tuon enempää, joten jos maksaisin laskun omista rahoistani niin millä eläisin loppukuun? ei onnistu.
eli tällä kertaa en voi maksaa laskua ensin ja jäädä sitten odottelemaan tukipäätöstä.
tämä tarkoittaa taas sitä, että nyt mun kannattaa soittaa HUS-maksatukseen ja pyytää lisäaikaa mahdollisen Kelan hitauden takia. kertoa, että pyysin Kelaa maksamaan summan, tai osan siitä, heille suoraan. eipä siitä kaiketi tule ongelmaa. eiköhän joku muukin pitkäaikaissairas minieläkkeellään joudu tekemään samoin suurempien sairaalalaskujen suhteen.

tulipas taasen jaariteltua.
nyt kerta kaikkiaan päivän muihin puuhiin!
lauantai-tunnelmaa kaikille :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa