jälleen ollut vähän kivulias aamu, kuten eilenkin. samoin pahoinvointia mutten kuitenkaan ole joutunut oksentamaan. voi voi sentään, ettei tässä taas joku prakaa ja huonompi jakso alkaa. labratkin hoitaja tulee ottamaan vasta juhannuksen jälkeisellä viikolla.
odotan vaihteeksi lääkkeen vaikutuksen alkamista.
joskus tuntuu että se alkaa parissa minuutissa, välillä taas jopa puoli tuntia.
mikä tunne se muuten onkaan kun tuntee huonovointisuuden katoavan! moninkertaistakaa mukavassa tilanteessa syntyvät, oikein hyvät ja kuplivat nousuhiprakat; se on monin verroin sitäkin parempi kokemus taikka tunne.
eli siinä mielessä nuo tropit menevät päähän, vaikka aina väitän muuta, sillä eiväthän ne itse huonovointisuuden taikka kipujen syytä poista.
olen huomannut myös että tämä naputtelu auttaa. kun keskittyminen siirtyy johonkin muuhun. jos taas makoilisin sängyllä vain odottaen tällaisen lievänkin "sairauskohtauksen" menevän ohitse keskittyisin koko ajan vain tuntemuksiini.
sain eilen ne taksikortti-kaavakkeet postitse. Omakannastahan jo näin että lääkäri oli laittanut lähetteen asiasta Helsingin kaupungin "vammaisosastolle" vai mikä lie nimeltään. tarkoitus on siis anoa taksi-korttia jolla pitkäaikaissairas pääsee taksilla harrastuksiin taikka muutoin vain "elämänlaadun parantavuutta edistäviin menoihin". jaksan päivitellä moista etuutta, enkä olisi hoksannut anoa moista jos lääkäri ei olisi itse ottanut sitä puheeksi.
sen maksukatto-jutun kanssa kävi niin, että kun vihdoin sain langan päähän HUS-maksatuksesta jonkun sain kuulla, että se 440 euron sairaalalasku ei pidä paikkaansa vaan he lähettävät mulle uuden laskun siten että tuosta vanhan laskun summasta on vähennetty maksukaton ylittävä summa. tänään pitää ilmoittaa Kelalle että väärä hälytys sen laskun kanssa. ihmettelen vaan, että miksi HUS lähetti koko laskun ja sen ohessa kuitenkin ilmoituksen että maksukatto olisi täyttymässä

uusi lasku tulee kuulemma
kuukauden sisällä. mikähän siinäkin kestää, vähän outoja juttuja molemmat mutta mitäpä niistä.
huh, lääke alkaa vaikuttaa, huomaan sen selvästi. taas kerran totean että eläköön lääketiede. ja kaikenlainen muu tuki ja apu kuten taloudellinen tukiverkosto pienillä eläkkeillä eläville.
eilen menikin rahaa rutkasti kun kävin ostoksilla ja ostin oikeastaan koko viikon tarpeet lukuun ottamatta juhannuksen extrat. sitä kalkkiakin piti ostaa lisää
hitto vie, aina kun kirjoitan sanan
kalkki, mieliteko siihen yltyy. tai pelkästään vain päästän sen helkkarin purkin mieleeni.
exä perui sen tulonsa. pitkittyneen työpäivänsä lisäksi sen piti lähteä töistä suoraan tyttärensä luokse joka oli kuulemma joutunut päivän aikana sohvapotilaaksi loukattuaan selkänsä. ikävä juttu tytön kannalta, mutta itseäni peruuminen ei haitannut.
soitto tuli just sen jälkeen kun olin ehtinyt jo pähkäillä että pitääkö ny hiuksetkin pestä taas etten näytä ihan repsahtaneelta. ja valita jotkut sopivat kuteet. eilenhän oli lämmin päivä ja mulla on oikeastaan vain kaksi hellemekkoa (ystävien lahjoittamia molemmat) jotka peittävät dreenin. tosin pidän näiden hellemekkojenkin kanssa polvipituisia legginsejä kun helmojen liehuessa nekin paljastavat ikävän näköisen dreenin. jos menen vaikka pyykkitupaan en välitä dreenistä mutta jo lähikauppaan mentäessä ne legginsit pitää olla. tuskin kukaan edes kiinnitäisi huomiotaan dreeniin mutten siltikään halua "näyttää" potilaalta.
no joo, pikkumurhe tämäkin.
yllättävää, että melkein odotan juhannusaattoa kun tiedossa on mukavaa seuraa.
eilen törmäsin hississä seinänaapuriini sekä hänen Helsingin-reissulle tullutta vanhaan äitiinsä, ja sillä aikaa kun rupattelin äidin kanssa hänen vaivoistaan ja kolotuksistaan, seinänaapuri varmisti äidin selän takana elekielellä että aattona sitten ryypätään. ihan kuin pahaiset penskat sopisivat juoniaan äidiltä salaa
seinänaapuriani en ole koskaan nähnyt humalassa mutta kyllä se mielellään käy tossa lähikuppilassa naisystävänsä kanssa ja yksikseenkin. kertakaikkisen mukava tyyppi kuten olen vissiin jo sata kertaa täälläkin maininnut.
mieleeni jäi pysyvästi se ambulanssi-päivä kun seinänaapuri auttoi siinä sählingissä. sellainen apu mitä ja
miten hän tarjosi vaan jää mieleen, antoi hänestä tavattoman lämpöisen kuvan. se päivä ikään kuin lähensi meitä, minä ainakin koen niin.
todennäköisesti porukkaa kokoontuu lähiterassille, minne en itse välttämättä jaksa lähteä, mutta jatkoille siis juuri seinänaapuilleni menen. pitää vielä ennalta sopia josko grillaisimme pihalla ja kuka tuo mitäkin herkkupöytään.
ystäväkollegankin kanssa sovimme sen alustavan illanvieton hänen luonaan ensi tiistaiksi. teen niin että menen metrolla keskustaan mutta asemalta otan taksin Punavuoreen missä hän asuu.
sovin eilen vielä kolmannenkin ohjelmanumeron.
kummityttäreni äiti tulee joskus parin viikon kuluttua kylään siskonsa kanssa.
liikutuin kamalasti kun ystäväni sanoi kertakaikkiaan vaativansa saada ostaa mulle jonkun mieltäni ilahduttava lahjan, minkä itse saan valita.
ei vastalauseita, hän painotti. olin jokin aika aikaisemmin ohimennen päivitellyt tätä mun (muka) kesämekkopulaa joten siitäkö tuo idea hänen päässään lähti.
tiedän, ettei hänelle kelpaa Lindex vaan vaatii saada viedä mut Marimekkoon taikka Stokkalle vaikka. hän on niin kamalan laatutietoinen ja joo, erittäin hyväpalkkaisessa työssä ja jopa varakas joten siinä mielessä sallin itselleni ottaa lahjan vastaan.
minkähän takia lahjan vastaanottaminen on välillä niin hankalaa? vaikka tiedän toki mitä antamisenkin ilo on.
Lindex sopisi mulle kyllä siinä(kin) mielessä, että voisin valita asun kotiostarilta käsin jonka hän voisi ostaa keskustasta ja tuoda mekon sitten tullessaan. olisi enemmän kuin hauskaa lähteä ostoksille hänen kanssaan, kuten joskus muinoin teimme yhdessä tämän tästä (ja ostosten jälkeen tietty suoraan baariin), mutta kun nämä mun voimat on nykyisin mitä ne on.
joka tapauksessa paitsi liikutuin niin tulin kamalan iloiseksi lahjastani jo etukäteen.
saan totisesti elää hyvien ihmisten ympäröimänä, siitä ei kahta sanaa. eikä se suinkaan ole itsestään selvää, tietenkään.
pari pitkähköä puhelua tuli tässä välissä kun kirjoittelen.
kun herään aamuisin niin myöhään tuntuu siltä että päivät ovat tavattoman lyhyet eli nyt päivän muihin puuhiin.
ensin luen teidän tekstit, sitten ryhdyn siihen taksikortti-kaavakkeiden täyttöön. yllättävän monta liuskaa täytettävänä.
lääke vei kivut sekä lievän pahoinvoinnin, vai mainitsinko jo siitäkin, ja kaikin puolin tuntuu siltä että elämä on taas vaan niin mallillaan kuin olla ja voi.
oikein ihanaa ja mieltä hellivää kesäpäivää kaikille, toivottaa elämästään nauttiva Syltty
