[Pelionneton]

Varmaankin sinulle on tuttu tuo terveydenhuollon maksukatto, mutta laitanpa tuon linkin sivulle: https://stm.fi/terveydenhuollon-maksukatto

Toinen hyödyllinen sivusto on Kysy Kelasta, jossa voit kysyä sekä toimeentulotuesta että sairausajan etuuksista https://kysykelasta.kela.fi/?language=fi. Kokeilin kerran ja vastaus tuli arkipäivänä melko nopeasti. Saattaa olla, että löydät vastauksia myös aiemmista kysymyksistä.

Jos teit nyt ensimmäisen toimeentulotukihakemuksen Kelaan, saattaa kestää kolmekin viikkoa ennen kuin se ratkaistaan, koska liitteiden toimittamiseen annetaan aikaa ja asia ratkaistaan vasta sen jälkeen kun palautusaika on päättynyt. Muistaakseni hakemukseen pitää laittaa parin kuukauden tiliotteet kaikista tileistä ym. Näet pyydetyt liitteet Kelan sivulta, jos et ole vielä niitä toimittanut. Kannattaa soittaa Kelaan, jos asiaa haluat kiirehtiä ja he varmaankin sieltä neuvovat eteenpäin.

Vai onko sinulla jo voimassa oleva toimeentulotukipäätös? Silloinhan riittääkin sen laskukopion toimittaminen ja siihen (tai saateviestiin) merkintä, että maksavat suoraan laskuttajalle.

Asiat järjestyvät kyllä jotenkin. Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

[Onneli47]

Moikka moi Sylvia! Hieno homma, että tuo kotisairaala-systeemi toimii noin hyvin. Sydämestäni toivoisin samankaltaista lämmintä ja turvallisuuden tunnetta lisäävää hoitoa kaikille pitkäaikaissairaille ja vanhuuden haurastuttamille. Eräs lähipiirini yli 9- kymppinen sai verenmyrkytyksen ja joutui sairaalaan ja kovalle lääkitykselle. Lääkitys teki vanhuksesta sekavan ( mitä hän ei normaalisti ole) ja hän olisi halunnut koko ajan lähteä pois sairaalasta. No, mitä henkilökunta tekee: sitoo hänet sänkyyn! Kokemus oli ollut vanhukselle todella järkyttävä ja siitä jäi myös fyysisiä jälkiä, En tiedä miten tällaista vielä nykyään voi tapahtua. Kun lääkitystä muutettiin, palasi vanhuksen järkikin ja nyt hän on onneksi takaisin omassa kodissa. Toipui siis ihme ja kumma verenmyrkytyksestä. Hänellä riittää elämänhalua ja toimintakyky riittää kotona asumiseen onneksi. No, sairaalareissulla oli sattunut muutakin harmia: osa henkilökohtaisista tavaroista oli hävinnyt ja sairaalalla ei ole mitään tietoa mihin.

[JuuliaS]

Olit, Sylvia, käynyt Tyräkin ketjussa kijoittelemassa. Kiitokset kodin onnitteluista. Olen tosiaan muuttanut uuteen asuntoon uuteen/vanhaan kaupunkiin. Täältä Mikkelistä lähdin 40 vuotta sitten "maailmalle", nyt palasin takaisin.

Tasan kuukausi sitten tähän kellonaikaan olin vielä entisessä kodissa pakkauslaatikoiden keskellä odottamassa muuttajia. Nyt tuntuu kun olisin asunut tässä jo vaikka kuinka pitkään. Tavarat ovat jo melkolailla oikeilla paikoillaan, pientä hienosäätöä tapahtuu koko ajan. Juuri äsken kahvikupillista hakiessani huomasin että mikroaaltouuni mahtuukin kuin nakutettuna astiakaapin alla olevaan avoimeen tilaan. Jää työpöytää enemmän vapaaksi.

Olen kyllä käynyt päivittäin lukemassa kuulumisiasi. Kotihoitosi tuntuu todella hienolta jutulta. Voit nyt olla turvallisella mielellä kun apu on lähellä, eikä tarvitse turhaa stressata. Eikä tarvitse olla yksin ja pelätä mitä tulee tapahtumaan.

Tiedä että sydämeni on joka päivä luonasi. Usein ojennan käteni ja puristan lämpimästi sinun kättäsi. Rohkeutta ja voimaa elämääsi.


"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

- Eeva Kilpi -

[SylviaPlaa]

haa, Juulia oli kirjoittanut samaan aikaan, luen sen myöhemmin.

todella ikävää tuo vanhuksen kohtelu, Onneli.
tuo sitominen on oikeastaan karmivaa. siinä on käynyt niin - muutoin tuota ei voi ymmärtää - että lääkesatsissa eli lääkkeiden vahvuuksissa/määrissä on mokattu raskaasti kun vanhus oli mennyt niin sekavaksi.
kai siitä puhuttiin vanhuksen kanssa jälkikäteen hoitohenkilökunnan aloitteesta?
kokemus oli varmasti traumaattinen joten asiallinen keskustelu tapahtuneesta olisi paikallaan.
kyseessä oli (ehkä yleinenkin?) vahinko juuri lääkemäärien suhteen eikä tällaisia "vahinkoja" saisi tapahtua. hoitoyksikössä on taas kerran ollut (kuvittelisin) kiire eikä lääkitykseen oltu paneuduttu tarkemin ajan kanssa ennen sen aloittamista.
hienoa että hän selvisi verenmyrkytyksestä, se on nuoremmillekin koetteleva sairaus.
entä tuo tavaroiden katoaminen? hämmentävää. kaikkinensa äärimmäisen raskas kokemus eikä hän varmasti enää lähde mielellään sairaalahoitoon. kukapa tuollaisten kokemusten jälkeen lähtisi?

pelionneteon, kiitos paljon vinkeistä.
hoitokatto on tosiaan mulle tuttu asia, samoin Kelan toimeentulotuen haun yksityiskohdat. mulla ei siis ole mitään voimassa olevaa päätöstä toimeentulotuesta mutta olen hakenut sitä ennenkin, viimeksi helmikuussa kun mulle tuli silloinkin aika iso sairaalalasku.
se lasku oli tosin "vain" noin 200 e jonka pystyin ensin maksamaan itse, ja vasta sen jälkeen tein siitä hakemuksen joka käsiteltiin ihmeen nopeasti ja sain rahani. mutta nyt en pysty itse maksamaan etukäteen tämänkertaista 440 euron laskua joten panin (ohjeiden mukaan) laskuun merkinnän että rahat menisi suoraan laskuttajalle. tein hakemuksen siis sähköisesti, mutta liitteistä en osaa ottaa valokuvaa ja lähettää ne siten Kelalle joten vien liitteet (pankkitiliotteineen) paperiversiona Kelan postiluukkuun huomenna maanantaina.
kun olin lähettänyt sen sähköisen hakemukseni ruudulle tuli tosiaan viesti että hakemus käsitellään vasta liitteiden tuomisille määrätyn päivämäärän jälkeen. kaiken pitäisi siis olla kunnossa, mutta kiitos silti neuvoista. eritoten muuten tuosta sairausajan etuuksista-linkistä, siihen pitää tutustua kosken nimittäin ole aikaisemmin kuullutkaan moisesta.
en vain keksi mitä ne voisivat olla. vai kuuluisiko siihen etuuteen mm hoitajien tai lääkärin käynnit täällä? hoitajan käyntikerta maksaa vain 9 e, lääkärin 15 e, mutta toisaalta jos niitä kertyy kuukaudessa enemmänkin niin suuriahan nekin maksut olisivat yhteenlaskettuna kun budettini taikka eläkkeeni on mikä se on.

join eilen kaksi lasillista viiniä naapureiden seurassa vitosen luhdilla.
ilta oli kuitenkin viileä joten siksikin lähdin näiden kahden lasillisen jälkeen kotiin eikä se oikein vaan taaskaan maistunut. toisesta lasillisesta meni jopa viemäriin tilkka. luhdilla juttelimmekin alkoholin käytöstä, että miten se näin vanhemmiten on (sattumalta meillä kaikilla) laantunut. vertailimme kokemuksiamme ja hyvät keskustelut siitä syntyikin. kun ei vaan huvita enää juoda.
muistelimme menneitä kun vielä muuttaessamme taloon (siitä tosin on aikaa jo about kymmenen vuotta) kun vitoskerroksilaisillakin oli aikamoisia ryyppäjäisiä, kuten tietysti itsellänikin. introverttina harvemmin liityin silloin "luhtibailuihin".
mutta että niin se elämä vaan saattaa muuttua.
olin seuran kaipuussa joten se hetki toisten seurassa teki hyvää. menin hyvin mielin nukkumaan.
ennen viinipulloni korkkaamista laskin että viimeisimmästä lääkesatsistani oli kulunut yli 10 tuntia joten ei siitä huolta. asiasta kun aina varoitellaan ja syystäkin toki. ettei alkoa ja varsinkaan oppareita saisi vetää samaan aikaan. kahdesta lasillisesta en tullut edes pikkuhiprakkaan. viimeistä humalaani en edes muista koska se olisi ollut ja ennen eilistä olin vähintään 1,5 kk täysin tipattomalla.

hoitaja tulee piakkoin käymään joten pitää alkaa vähän valmistautumaan.
aikahaarukka tapaamiselle on 12-14 mutta lähes aina jo klo 12 on ovikello pirahtanut.
saapi taas tosiaan nähdä millainen persoona sieltä tällä kertaa saapuu vai onko jo entuudestaan tuttu.

eipä siis muuta kuin kesäsunnuntaita kaikille

[SylviaPlaa]

oih, kiitos Juulia ihanasta viestistäsi. ja tuo Kilven runo on aina ollut suosikkini mutta joka kerta kun sen lukee saa aina hyvän mielen.
mahtavaa että uusi kotisi alkaa olla valmis. hah, toi mikrouunin (tai minkä laitteen tahansa) kun saa kuin saakin sovitettua tiettyyn koloon tuo aina kuplivaa iloa ja suorastaan onnistumisen riemua; sopihan se sinne!
paljon, paljon kaikkea parasta elämääsi, Juulia!

[SylviaPlaa]

lisäys edelliseen maksukatto-aiheeseen josta pelionnetonkin muistutti.
no hitto, sen HUS-laskun ohessa oli paperi jossa nimen omaan ilmoitettiin että kohdallani maksukatto on täyttynyt, eli olen maksanut hoidoistani jo yli 683 e mikä on maksukaton raja. olen huithapeli. en ollut huomioinut laskun ohessa olevaa toista paperia toohottaessani itse laskun kanssa.
vähän sekavaa sinänsä.
vaikka tuollainen ilmoitus tuli niin silti siinä pyydetään ottamaan yhteyttä potilaslaskutukseen ja ilmoittaa heille muut julkisen terveydenhuollon maksut. en tajua nyt miksi. lisäksi: maksukaton ylittämisestä huolimatta HUS perii kuitenkin 17,90 euron maksun hoitopäivältä. eli mikä tuon laskuni 440 e todellinen maksu on?
soitan tietysti sinne minne käskevät, eli HUS:n maksatukseen SEKÄ jonnekin TALPAAN. en tiedä mikä TALPA on. no, kaikki selviää kaiketi kun huomenna virastoaikaan vaan soittelen sinne tänne. voi olla, että Kelan hakemukseni on nyt turha.

hoitaja kävi. taas oikein mukava kolmikymppinen nainen. ulkonäöstään arvelin että syntyjään latino, mutten kehdannut udella. hoono suomi vaikkakin täysin ymmärrettävää. hän sanoi, että pienestä vuodosta huolimatta dreenin aukko on ok. vaihtoi sidokset kätevillä käsillään. olen saanut sellaisen kuvan, että sappitien dreeni on hoitajille harvinainen juttu, kuten latino mainitsikin. toisin siis kuin muut hän otti tämän puheeksi. kertoi että potilaillaan on avanteita ja muita "pissapusseja" muttei hän ainakaan ollut koskaan vielä törmännyt sappitien dreeniin. tosin onhan sappitiensyöpäkin varsin harvinainen, joten siinä kait selitys hoitajien tottumattomuuteen.

oikein hyvä päivä kaikin puolin. sain pestyä (oikeastaan pyyhittyä) lattiatkin Sinipiialla, viimeisestä kerrasta kun on jo aikaa
nykyisin herään käsittämättömän myöhään vaikka yritän ainakin päästä unille siinä ysin maissa. enkä mitään yritä, vaan kun olen lukenut jonkin aikaa romaania sängyssä silmät alkaa lerppua väkisin eli hereillä olo aikani/päiväni/iltani ovat lyhyet.
mites teidän viikonloppu sujui? tavoitteet onnistuivat? jos ei niin uutta yritystä jälleen

[Tyräkki]

Heih Sylvia (ja muut vähentelijät), huutelempa nyt pikaisen kesätervehdyksen tälle puolelle ennenku enempi vähempi katoan linjoilta kotvaks.

Sulle on kirjoteltu niin fiksuja ja kauniita, mutta kai mun täytyy käyttää mietelausevarastostani se, mikä ekana tulee mieleen: Life is a bitch, and then you die. Mutta mutta, yritetään nyt kuitenkin edes vähän viihtyä!

Mun on nyt pakko siirtyä viihtymään vällyihin. Viihtyisät juhannukset itse kullekin säädylle!

[SylviaPlaa]

no kiva kun kävit huutelemassa, Tyräkki miten toi tuntuukin niin tuttavalliselta tuo life is... soituu mun korvaan mukavasti.
viihtyvyttä reissuusi eli oikein hyvää matkaa!

tänään lääkekokeilussani tuli seinä vastaan. aamulla oli viimeinen kerta kun otin jo puolitetun annoksen Lyricaa, eikä siitä mitään vielä, mutta kun illalla otin Coxycontiiniakin vain 10 mg (alunperin määrätty 30 mg) niin sen sain tuntea nahoissani.
kipu oli aamulla selvästi pahempi ja sain myös lievän pahoinvointikohtauksen. mullahan noi Oxyt on pitäneet särkylääkkeen roolistaan huolimatta myös pahoinvoinnin kurissa.
tänään nostan sen takaisin 20mg aamuin illoin, enkä enää leiki niillä. tai ei se mitään leikkiä ole ollut vaan lääkärin kanssa yhdessä mietitty vähennysyritys kuitenkin niin päin että minä olen ollut turhan innokas vähentäjä (haa, taas vähentäjä) kun taas lääkäri piti vähennysvimmaani suht turhana. mikä ihmistä vaivaa kun se ei tahdo syödä lääkkeitä? kuvittelenko olevani parempi ihminen kun söisin niitä mahdollisimman vähän? vai haaveilenko että tässä on tapahtunut joku ihmeparantuminen ja siksi hinku vähentää lääkkeitä?
narkkia minusta ei saisi tekemälläkään, se ny ainakin on käynyt selväksi. se on tietysti myös ollut taka-ajatuksenani että mahdollisimman pienestä määrästä on sitten varaa nostaa jos/kun kivut alkavat riehua uudestaan.
tosin mun tuossa Kipulääkitys-paperissa lukee: Jos läpilyöntikipulääkkeen tarve on useana päivänä peräkkäin kolme neljä kertaa vuorokaudessa, on peruskipulääkeannosta nostettava. Lääkäri määrää teille uuden annoksen. Vahvojen kipulääkkeiden annostelussa ei ole ylärajaa. toi läpilyöntilääkitys tarkoittaa äkillistä "kipuaallon" muodostumista. mutta eniten ihmetyttää ettei kipulääkkeiden annostelussa ole ylärajaa

oon yrittänyt rinkutella sinne potilaslaskutukseen mutta siellä on jatkuvasti ruuhka-äänite. ny jätin nauhalle soittopyynnön kun se oli kerran mahdollista.
asiasta sadanteen: se mun kalkin himo on karannut käsistä täysin. teen edelleen niin että narskuttelen suussani viisikin kalkkitablettia ja ennen kuin nielaisen huuhtelen suuni. en kehtaa soittaa lekurille tästä erikseen vaan otan paheeni puheeksi kun seuraavan kerran olemme yhteydessä. se raskaana olevien naisten laastin syöminen (kuten Juulian äidillä oli tämä legendaarinen himo) sopisi tosiaankin oikein mainiosti kuvioihini
just jotain valkoista mönjää pyöritellä suussani joka mieluiten haisisi kynsilakalle tai bensalle. kynsilakan ja ison autohallin haju, ihan parasta. liittyisikö tämä hullunhomma sittenkin joihinkin hormonijuttuihin?

tänään se exä tulee käymään. myönnän että pikkuisen jännittää miten tapaaminen sujuu. eilen en tosin edes muistanut koko tapaamista vaan suunnittelin jo ihan muita juttuja kunnes muistin. kysyi toivonko tuliaisiksi Bebe-leivoksia, ne kun olivat jonkin aikaa joskus intohimoni, mutta sanoin että tavalliset kaupan leivonnaiset riittää. en ole pessyt koko vuoden ajan kaapissa olleita herran pökiä, saa tehdä sen itse.
miksi se ihminen saa minut niin usein lukkoon? vähäsen ikään kuin säikyn koko tyyppiä. nähtäväksi jää syntyykö sama reaktio tällä tapaamisella vai liittyikö säikkynä olemiseni parisuhteen loppuvaiheeseen kun hän totisesti näytti sen pimeän puolensa äärimmäisen ilkeillä sivalluksillaan. onkin ihan ymmärrettävää että lukkiuduin enkä saisi moittia itseäni siitä. ei aina tarvitse olla sanavalmis ja antaa samalla mitalla takaisin. näin ajattelen mutten silti tykkää ominaisuudestani vaipua tutisevaksi tuppisuuksi.
ominaisuuteni takia ymmärrän koulu- taikka työpaikkakiusattuja. he kadottavat jatkuvalla vähättelyllä koko persoonansa, joutuvat ikään kuin en ole tällainen-loukkuun osaamatta enää olla oma itsensä ja huono kohtelu sen kuin syvenee. ja minkälainen muutos on näkyvissä kun kiusattu on turvallisessa seurassa. ilmestyy esiin persoona jollaisesta kiusaajilla ei ole hajuakaan.
kunpa te näkisitte minut nyt, kiusattu saattaa ajatella kiusaajistaan. kun ryhtiä ja sanavalmiutta löytyy kyllä vaan se on jäänyt kiusaajilta näkemättä.
nämä kiusaaja-apinat ajattelevat että aina toi on tollanen nyhverö. entä miksi se sitten häiritsee heitä ja miksi he toimivat kuten toimivat? siihen on vaikea löytää vastausta. mikä siis alentaa ihmisen raukkamaiseen toimintaan? perimmäinen huono itsetunto? aika kehno seliys. monilla on huono itsetunto sen lieveilmiöineen mutteivät he sentään pura omaa huonovointisuuttaan toisiin. saada kuulua ryhmään, kiusaajien ryhmään, ettei tulisi itse kiusatuksi? ehkä näin, ainakin nuoremmilla, muttei se taaskaan koske kaikkia.

oho, kello lähenee kahtatoista eli pyykkitupaan mars ennalta varatulle vuorolle.
mahtista kun saa kuivattaa lakanat ulkona! voi mikä ihana tuoksu siitä tulee!

kaunista kesäpäivää ja viikonalkua kaikille

[SylviaPlaa]

jälleen ollut vähän kivulias aamu, kuten eilenkin. samoin pahoinvointia mutten kuitenkaan ole joutunut oksentamaan. voi voi sentään, ettei tässä taas joku prakaa ja huonompi jakso alkaa. labratkin hoitaja tulee ottamaan vasta juhannuksen jälkeisellä viikolla.
odotan vaihteeksi lääkkeen vaikutuksen alkamista.
joskus tuntuu että se alkaa parissa minuutissa, välillä taas jopa puoli tuntia.
mikä tunne se muuten onkaan kun tuntee huonovointisuuden katoavan! moninkertaistakaa mukavassa tilanteessa syntyvät, oikein hyvät ja kuplivat nousuhiprakat; se on monin verroin sitäkin parempi kokemus taikka tunne.
eli siinä mielessä nuo tropit menevät päähän, vaikka aina väitän muuta, sillä eiväthän ne itse huonovointisuuden taikka kipujen syytä poista.
olen huomannut myös että tämä naputtelu auttaa. kun keskittyminen siirtyy johonkin muuhun. jos taas makoilisin sängyllä vain odottaen tällaisen lievänkin "sairauskohtauksen" menevän ohitse keskittyisin koko ajan vain tuntemuksiini.

sain eilen ne taksikortti-kaavakkeet postitse. Omakannastahan jo näin että lääkäri oli laittanut lähetteen asiasta Helsingin kaupungin "vammaisosastolle" vai mikä lie nimeltään. tarkoitus on siis anoa taksi-korttia jolla pitkäaikaissairas pääsee taksilla harrastuksiin taikka muutoin vain "elämänlaadun parantavuutta edistäviin menoihin". jaksan päivitellä moista etuutta, enkä olisi hoksannut anoa moista jos lääkäri ei olisi itse ottanut sitä puheeksi.

sen maksukatto-jutun kanssa kävi niin, että kun vihdoin sain langan päähän HUS-maksatuksesta jonkun sain kuulla, että se 440 euron sairaalalasku ei pidä paikkaansa vaan he lähettävät mulle uuden laskun siten että tuosta vanhan laskun summasta on vähennetty maksukaton ylittävä summa. tänään pitää ilmoittaa Kelalle että väärä hälytys sen laskun kanssa. ihmettelen vaan, että miksi HUS lähetti koko laskun ja sen ohessa kuitenkin ilmoituksen että maksukatto olisi täyttymässä uusi lasku tulee kuulemma kuukauden sisällä. mikähän siinäkin kestää, vähän outoja juttuja molemmat mutta mitäpä niistä.
huh, lääke alkaa vaikuttaa, huomaan sen selvästi. taas kerran totean että eläköön lääketiede. ja kaikenlainen muu tuki ja apu kuten taloudellinen tukiverkosto pienillä eläkkeillä eläville.

eilen menikin rahaa rutkasti kun kävin ostoksilla ja ostin oikeastaan koko viikon tarpeet lukuun ottamatta juhannuksen extrat. sitä kalkkiakin piti ostaa lisää
hitto vie, aina kun kirjoitan sanan kalkki, mieliteko siihen yltyy. tai pelkästään vain päästän sen helkkarin purkin mieleeni.

exä perui sen tulonsa. pitkittyneen työpäivänsä lisäksi sen piti lähteä töistä suoraan tyttärensä luokse joka oli kuulemma joutunut päivän aikana sohvapotilaaksi loukattuaan selkänsä. ikävä juttu tytön kannalta, mutta itseäni peruuminen ei haitannut.
soitto tuli just sen jälkeen kun olin ehtinyt jo pähkäillä että pitääkö ny hiuksetkin pestä taas etten näytä ihan repsahtaneelta. ja valita jotkut sopivat kuteet. eilenhän oli lämmin päivä ja mulla on oikeastaan vain kaksi hellemekkoa (ystävien lahjoittamia molemmat) jotka peittävät dreenin. tosin pidän näiden hellemekkojenkin kanssa polvipituisia legginsejä kun helmojen liehuessa nekin paljastavat ikävän näköisen dreenin. jos menen vaikka pyykkitupaan en välitä dreenistä mutta jo lähikauppaan mentäessä ne legginsit pitää olla. tuskin kukaan edes kiinnitäisi huomiotaan dreeniin mutten siltikään halua "näyttää" potilaalta.
no joo, pikkumurhe tämäkin.

yllättävää, että melkein odotan juhannusaattoa kun tiedossa on mukavaa seuraa.
eilen törmäsin hississä seinänaapuriini sekä hänen Helsingin-reissulle tullutta vanhaan äitiinsä, ja sillä aikaa kun rupattelin äidin kanssa hänen vaivoistaan ja kolotuksistaan, seinänaapuri varmisti äidin selän takana elekielellä että aattona sitten ryypätään. ihan kuin pahaiset penskat sopisivat juoniaan äidiltä salaa
seinänaapuriani en ole koskaan nähnyt humalassa mutta kyllä se mielellään käy tossa lähikuppilassa naisystävänsä kanssa ja yksikseenkin. kertakaikkisen mukava tyyppi kuten olen vissiin jo sata kertaa täälläkin maininnut.
mieleeni jäi pysyvästi se ambulanssi-päivä kun seinänaapuri auttoi siinä sählingissä. sellainen apu mitä ja miten hän tarjosi vaan jää mieleen, antoi hänestä tavattoman lämpöisen kuvan. se päivä ikään kuin lähensi meitä, minä ainakin koen niin.
todennäköisesti porukkaa kokoontuu lähiterassille, minne en itse välttämättä jaksa lähteä, mutta jatkoille siis juuri seinänaapuilleni menen. pitää vielä ennalta sopia josko grillaisimme pihalla ja kuka tuo mitäkin herkkupöytään.

ystäväkollegankin kanssa sovimme sen alustavan illanvieton hänen luonaan ensi tiistaiksi. teen niin että menen metrolla keskustaan mutta asemalta otan taksin Punavuoreen missä hän asuu.
sovin eilen vielä kolmannenkin ohjelmanumeron.
kummityttäreni äiti tulee joskus parin viikon kuluttua kylään siskonsa kanssa.
liikutuin kamalasti kun ystäväni sanoi kertakaikkiaan vaativansa saada ostaa mulle jonkun mieltäni ilahduttava lahjan, minkä itse saan valita. ei vastalauseita, hän painotti. olin jokin aika aikaisemmin ohimennen päivitellyt tätä mun (muka) kesämekkopulaa joten siitäkö tuo idea hänen päässään lähti.
tiedän, ettei hänelle kelpaa Lindex vaan vaatii saada viedä mut Marimekkoon taikka Stokkalle vaikka. hän on niin kamalan laatutietoinen ja joo, erittäin hyväpalkkaisessa työssä ja jopa varakas joten siinä mielessä sallin itselleni ottaa lahjan vastaan.
minkähän takia lahjan vastaanottaminen on välillä niin hankalaa? vaikka tiedän toki mitä antamisenkin ilo on.
Lindex sopisi mulle kyllä siinä(kin) mielessä, että voisin valita asun kotiostarilta käsin jonka hän voisi ostaa keskustasta ja tuoda mekon sitten tullessaan. olisi enemmän kuin hauskaa lähteä ostoksille hänen kanssaan, kuten joskus muinoin teimme yhdessä tämän tästä (ja ostosten jälkeen tietty suoraan baariin), mutta kun nämä mun voimat on nykyisin mitä ne on.
joka tapauksessa paitsi liikutuin niin tulin kamalan iloiseksi lahjastani jo etukäteen.
saan totisesti elää hyvien ihmisten ympäröimänä, siitä ei kahta sanaa. eikä se suinkaan ole itsestään selvää, tietenkään.

pari pitkähköä puhelua tuli tässä välissä kun kirjoittelen.
kun herään aamuisin niin myöhään tuntuu siltä että päivät ovat tavattoman lyhyet eli nyt päivän muihin puuhiin.
ensin luen teidän tekstit, sitten ryhdyn siihen taksikortti-kaavakkeiden täyttöön. yllättävän monta liuskaa täytettävänä.
lääke vei kivut sekä lievän pahoinvoinnin, vai mainitsinko jo siitäkin, ja kaikin puolin tuntuu siltä että elämä on taas vaan niin mallillaan kuin olla ja voi.

oikein ihanaa ja mieltä hellivää kesäpäivää kaikille, toivottaa elämästään nauttiva Syltty

[Korkinkadottaja]

Suomen kesä on kyllä näillä leveyspiireillä ihmisen parasta aikaa, joten tämä juoppo heittää Syltylle taas yhden moikan.

[juhanikari]

Täältä toinen, ei niin juoppo, heittää myös Syltylle juhannusviikon terveiset!

t. Juhani

[Ulpukka]

Voi kun ilahduin, kun luin Sylvia sun kuulumiset. Asiat tuntuvat tällä hetkellä rullaavan niin hyvin kuin ne tilanne huomioon ottaen voivat. Mahtavaa ohjelmaa sulla tiedossa, ja osaatkin siitä nauttia ja ottaa ilon irti. Upeaa

Oma jussini menee vaihteeksi muuttosiivouksessa, remontin jälkeinen omakotitalo pitää saada kuntoon, jotta tavarat voidaan ensi viikon aikana kantaa sisälle. Eipähän ajatukset pyöri omaa rataansa, ja fyysinen väsymys on nyt oikein tervetullutta

Hyvää Jussia, ja iloa rientoihisi.

[Ginger2]

Mukavaa juhannuksen odotusta Sylvia. Ja toivottavasti voit hyvin.
Kuulosti kivalta toi juhannuksen seura. Kuullaan, halihalit!

[SylviaPlaa]

kiitos samoin Ginni! oikein leppoisaa juhannusta sullekin, vaikket niin piittaakaan näistä juhlapyhistä. omasta mielestäni juhannus on kyllä sata kertaa miellyttävämpi kuin joulu, taidat olla suht samaa mieltä.

kiitos myös teille ihanat miehet, terveiset otateen vastaan ilahtuneena ja toivottelen teille myös kesäisiä terveisiä

Ulpukka, kirjoitinkin sulle jo sun omaan ketjuun. mutta tämänkin ketjun kautta toivotan sulle kaikkea vain parasta päivääsi, olisit sen niiiin ansainnut. kukkia, hellyyttä, aurinkoa, vain siis parasta kamaa lohduksesi. sanot että tuo omakotitalon muutossiivous tuo ainakin fyysistä väsymystä ja kenties saat hyvät unet päälle.
tiedän jo ettet tottele mutta voit myös kieltäytyä hommasta jos se tuntuu liian raskaalta, tai ainakin siirtää ajankohtaa, vai voiko? tajuan jos joskus ei vaan voi. voi ei, onpas mulla taas ristiriitaiset ideat taikka mietteet

kyllä mulla ny jotain härdelliä taas on vatsassa. se oli tänä aamunakin aika kipeä ja huonovointisuusaalto tahditti kipua. vessassa piti rampata useampaan otteeseen. sorit vessapuheista, mutta välillä on ummetusta välillä ripulia. siis saman aamun aikana. tällaista on vain aamuisin. mietin että josko se dreeni falskaa sisäisestikin. toisaalta samanlaisia pahoinvointikohtauksia on ollut silloin tällöin jo ennen dreeniä. tai joo, jos näin tapahtui jo ennen dreeniä, niin dreenin nimenomainen falskaaminenhan on hyvinkin mahdollista.
hoitaja tulee tänään ja otan tietysti puheeksi asian ja sen, että pitäisikö ottaa kontaktia myös lääkäriin, tai, toisaalta hän voisi kirjoittaa raporttiinsa nämä uutiset. hoitajathan väsäävät raportin jokaisesta käynnistä koko hoitotiimin luettavaksi. viimekertainen hoitaja, se nuori latinonainen, kirjoitti omansa heti tossa eteisessä. ihmettelinkin että mitä tuo jäi tuohon naputtelemaan piiiiitkää viestiä, kuvittelin siis että jäi siihen purkkaa jauhaen rustailemaan someen että aikas erikoinen tapaus, mutta sitten kävi ilmi että hän muotoili tekstiä puljun pääkallopaikalle.
nyt se vatsan vääntö on muuten jo täysin ohi.

jos olisi aivan pakko listata jotain pientä negaa näistä hoitajista se on ilman muuta hienoiset kieliongelmat. tarkoitan, että jos pitää puhua vähän vaativimmista asioista mitkä välttämättä sisältää monimutkaisia suomen kielen sanoja niin pikkuisen se hankalaksi menee joidenkin kohdalla. eli joitakin sanoja pitää kiertää ja se menee helposti semmoiseksi solkkaamiseksi. eikä se munkaan artigulointi ole aivan viimeisen päälle tuollaisissa tilanteissa.

kävi muuten tuuri kun mun ajankohta hoitajien kierroilla sattui 12-14 väliseksi ajaksi. se voisi olla vaikkapa 07-09, joten tosiaan pirun hyvä aika mun nykyiseen vuorokausirytmiini. viimeksi juuri tuo latino mainitsi, että hänellä oli sinä päivänä peräti 17 kotikäyntiä
intohimoaiheeni, hoitajien surkeat palkat, otin itse esille. sanoin että on se nyt kumma kun niitä palkkoja ei saada hinattua ylöspäin.
ja kun tietää ettei joka kohteessa ole ns. helppo tapaus vastassa niin huh heijaa. dementikoille on varsin tyypillistä epäillä hoitajaa varkaaksi sun muuta reilua. eikä suoranainen väkivaltakaan ole tuntematonta. hienotunteisen ympäripyöreästi hän mainitsi myös ihmisten hygienian, kun ei edes yritetä pitää siitä huolta vaikka se olisi fyysisesti mahdollista. se kysyy ihan tietynlaista persoonaa että työssään toimii vieläpä sydän edellä, samoin ammattitaitoa sitenkin, ettei näytä potilaalle suoraan sanottuna vitutustaan. itse en pystyisi siihen. ei, ei, vielä vähemmän lasten kanssa jotka tosin ovatkin asia erikseen sillä tuskin lapsipotilaat edes kuuluvat kotihoidon piiriin, kai.

nyt mun pitää kävistä syöpissivustolla koska sain viestin että siellä on yv koskien juuri kotihoidon toimintaa sekä kokemuksiani siitä.

taitaa taas tulla hellepäivä joten nauttikaamme siitä!
Ulpukalle erityisterveiset. kyllä me karhut lopulta pärjäämme aina ja muista, että vielä koittaa parempi jakso elämässäsi!

[SylviaPlaa]

voi hyvää päivää mikä homma siinä vammaispalvelun taksikortti-hakemuksessa sittenkin oli!
ihmeellistä kylläkin että löysin arkisto-sekatavara-kaapistani kaikki tarvittavat liitteet kuten päätökset eläkkeistä, verotuksesta sun muista lipukkeista. itse asiassa aivan häikäistyin miten huolella olin ne aikoinaan kaikki säilönyt siihen pursuavaan erilliseen koriini.
hakemus vaati 5 liuskaa vastauksia minusta aika ovelastikin laadittuihin kysymyksiin. siinä jokin kysymys saattoi näyttää pintapuolisesti samalta kuin jo aiemmin esitetty kysymys mutta eipäs loppupeleissä sitten ollutkaan. hokasin kuitenkin aika nopeasti, että jos joka kohdassa alkaa surkuttelemaan tai edes painottamaan vaikeuksiaan päästä lähikauppaan, niin se saattaisi miinoittaa koko hakemuksen koska jos sinne lähikauppaankaan ei KOSKAAN enää pääse omin voimin, eikä kykene enää hoitamaan edes väliaikaisesti apteekkiasioitaan, niin tuskin hänellä on rahkeita käydä myöskään harrastuksissa, tai en minä tiedä. tämä ajatus perustuu vain omiin kokemuksiini.
ylipäätään käsitin että jatkuvasti päivittäin apua tarvitsevalle on sitten ihan eri etuudet. eli en voinut olla arvelematta että jos liioittelee tilannettaan epärehellisesti (tai vaikka vain turhan dramaattisesti nyyh nyyh), siitä kärähtäisi helposti ja vastaus olisi että tämän leffaanlähtijän olisi syytä hakea jo vaativampaakin sekä tehostetumpaa keinoa selviytyä edes arjesta.
kolmanneksi piti kirjoittaa oma selvitys jaksamisestaan jossa siinäkin piti olla tarkkana.
en ollenkaan käsitä miten tällaisten kaavakkeiden (ihan kuin joku työpaikkahakemuksen esikysely) kanssa pärjää vähän heikkohermoisempi! vai olenko sitten paranoininen ja tulkitsin asiat ihan väärin.
enivei, saa nähdä miten käy, eli todella vaikea ennakoida saanko kortin vain en.

tämä päivä on nyt joka tapauksessa pulkassa enkä jaksa enää lähteä ostoksille enkä minnekään. tietää huomista ruuhkajonottamista kassoilla.
hoitajakin kävi ja se sujui mutkitta. tämänkertainen oli supisuomalainen nuori nainen, mukava hänkin.
lupasi raportoida ne aamupahoinvintini lääkärille.
itse asiassa taidankin jo tietää mikä akkaa vaivaa. koska se sairaalloinen kalkin ahmiminen on riesana niin kenties vatsani ei kestä sitä.
olenhan kaikille maitotuotteillekin jonkin verran yliherkkä.

ei muuta kuin moikat kaikille