[Pecorino]

Voi Jestas. Kun luin runosi niin jostain yhtäkkiä yllättäen nousi kyyneleet silmiini. Tuli mieleeni oma nuorin lapseni joka on vielä lapsi hassuine ajatuksineen ja kuplivine iloineen.

Onneksi prosessi on käynnissä. Siis sairauden tutkiminen. Lähetän sinulle lisää lämpöä ja aurinkoa täältä merien toiselta puolelta.

[SylviaPlaa]

vasta nyt luin Ulpukan viestin. aina kun avaan Plinkin ja jonkun teksti on kirjoitettu edellisen päivän päivämääränä ne saattaa harmikseni jäädä väliin.
kiitos Kailaksen runosta, se on niiin kaunis.

mun pitää taasen sulatella ja pureutua tuohon lääkärinlausuntoon minkä olet saanut.
tuo on tuttu juttu että ensin pitää saada patologin lausunto ennen kuin hoitopolku rakennetaan sekä hiotaan.
parasta on kokemasi rauhallisuus, peräti tuo kertomasi onnellisuus. hitto miten iloinen olen puolestasi ettet ole joutunut syvälle syövereihin, et ainakaan tällä hetkellä. joillekin meille syöpäsairaille se on ominaista, ei tietenkään kaikille. koska se tietty levollisuus ei ole itsestään selvää, siitä kannattaakin olla kiitollinen. mistä me tuon luonteenpiirteen olemme saaneet? vai voiko sitä kutsua luonteenpiirteeksi?
kiitollinen olen myös siitä, että kaikki on sun kohdalla vielä mahdollista, jopa täysi parantuminen. tai kuten Maarit Feldt-Rannalle kävi, että vasta kolmannella kerralla rintasyövän uusiutuminen painoi toiveet alas. eipä silti, kuten sanotaan, toivoa on aina. ties vaikka hänkin saisi elää vielä vuosia. ehkä epätodennäköistä mutta sittenkin mahdollista.

okei, nyt olen istunut tässä vartin saamatta sanaakaan ruudulle. istun käsi poskellani ja mietin ja mietin sua ja tekstiäsi.
tiedän että tulet olemaan mielessäni koko päivän. välillä teen ruokaa tai muita arkisia juttuja kunnes ajatukseni palaavan jälleen sinuun.
klikkaan vihdoin tämän viestin nyt matkaan. halaus.

[Varjolilja]

Hei Ulpukka!
Tuttu runo minulle!
Minä olen maalla rempannut vanhoja ikkunoita eli entisöinyt niitä. Samalla ajatellut tätä elämän kulkua. Vanhaa maalia rapsuttaessa sitä miettii niitä tuntemattomia, jotka ikkunat alunperin rakensivat. Minä teen oman ”osani”, laitan uuden kitin ja maalin, että vanha puu säilyisi vielä lapsellenikin. Jätän oman merkkini.

On tärkeää, että osaisi olla juuri pienistä asioista iloinen ja huomata onnen kun se on tässä, ihan vieressä. Minusta tuntuu siltä, että kun en enää juo kuten aiemmin, olen alkanut saada onnenhetkistä enemmän kiinni. Minusta tuntuu, että sinulla on tuollainen kyky ja että uskallat kohdata asioita sellaisina kun ne ovat. Siksi ajattelen, että on hyvä kun asiat saada tutkittua ja niihin voi alkaa sopeutumaan.

Fiksut sanat ovat hukassa! Mutta se on totta, että nyt on kesä ja miten ihanalle ulkona tuoksuukaan!
Ajattelin kerätä ja kuivata mesiangervoa ja esimerkiksi valkoapilaa ja kuivata purkkiin talvea varten. Laittaa sitten vaikka kylpyveteen kun pakkaset paukkuvat. Jotenkin tänä kesänä olen kiinnittänyt paljon tuoksuihin huomiota. Ollaan käyty tyttären kanssa metsissä ja luonnossa. Pysähdyn ja vedän ilmaa keuhkoihin ja keskityn mille tuoksuu. Eli näytän pöhköltä!

Haju ja tuoksuelämykset ovat niin voimakkaita. Tietty tuoksu vie hetkessä toiseen aikaan ja paikkaan. Lapsuuteen. Nuoruuteen. Sanoinkin tyttärelleni, kun pyysin haistelemaan mesiangervoa, että tämän tuoksun muistat ikäsi ja tähän hetkeen palaat kun myöhemmin, joskus tuoksu leijailee luoksesi.

Muistetaan siis tuoksutella! ja pitää hymyä naamassa vaikka välillä ei sille tunnukaan...
Halaukset

[Ginger2]

Voimallista päivää Ulpukka.
Luin viestiketjuasi uudestaan ja sitten huomasin tuon runon, se on ihana.
Tässä aamun tunteina olen pohtinut anopin eilistä poismenoa ja totesin että hyvin hän lähti, aamulla rauhallisesti Eino Leinon päivänä, joten sai myös liputuspäivän. Luonnolisesti ajattelin ehdottaa muistosäkeeksi Eino Leinoa.

Ja poden lievää krapulaa, on ollut tapana ottaa lähtökännit. Vaikka ei tämä nyt ihan suoranaista sellaista ollut, mutta monta punaviinilasillista ruuan kera ja ilman.

Ajattelen sinua Ulpukka lämpimästi ja toivon että voisin helpottaa oloasi.
Jaan tähän yhden Kahlil Kibranin runon, joka kosketti minua kovin;

Jonakin päivänä olen puu ja tuuli laulaa oksissani
ja aurinko tanssii lehdilläni
Olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina.

Saan itse tuosta runosta kovasti lohtua silloin kuin elämä kouraisee kovin.

Sateesta ja koleudesta huolimatta hyvää sunnuntaita, aurinko on sisällämme.

[vilmasto]

Voi teitä ihanat runonaiset!
Minä heittäydyn ihan sanattomaksi teidän juttujenne kanssa luen vain tarinoitanne oikeasta elämästä ja mietin sekä ihmettelen.
Kiitos siitä <3

[SylviaPlaa]

Ulpukka, kuten eilen arvelin olit koko loppupäivän tämän tästä mielessäni.
mitä sulle tänään kuuluu? entä huomenna?
Varjiksen tuoksu-juttu on niin totta. samat tehot musiikin kanssa. tietty sävel/laulu lokeroituu iäksi tietyn menneisyydessä tapahtuneen ajanjakson/tapahtuman muistomerkiksi. en enää mielellään kuuntele ihailemaani Paula Vesalaa, jonka musiikista tulee niin vahvasti mieleen runsas vuoden takaiset muistot ex-miesystävästäni, kuin myös alkutaipaleestani tämän sairauden kanssa.
muutoinkin kuuntelen vähän musiikkia. luultavasti menetän paljon. musiikin kuunteleminen oli aina käsi kädessä myös yksikseni juopottelun kanssa. läpät korvillani sahasin samoja kipaleita ees taas. ns taustamusa ei soi mun kodissani koskaan.
oli se kyllä todella turhauttavaa välillä vaikka muka niin hauskaa sillä hetkellä. haaveet lensi. nekin muuten aina samat

[Ulpukka]

Sylvia , tämän oman sairastumisen myötä olen myös yhä enemmän ajatellut sinua. Sinun vahvuutesi on myös minun vahvuuteni. Sinun teksteihin samaistun , ja seuraan sinun arkeasi, vähän niin kuin olisin kärpänen katossasi. En kuitenkaan utelias kärpänen, vaan myötä eläen.

Eilen hoksasin, etten välttämättä jaksa heti leikkauksen ja hoitojen jälkeen kauppaan. Enkä tehdä ruokaa, hajutkin kun tekevät pahaa. Niinpä ajattelin täyttää pakastinta pienillä ruoka-annoksilla. Jos vaikka jotain saattaisi sitten syödä. Tänään tein kaalipataa isosta kaalesta, se on herkkuani, mutta haju on aika voimakas, jospa se olisi siedettävää syötävää. Huomenna teen vaikkapa jotain kasvissosekeittoa.

Seuraava tutkimus on tiistaina, silloin rinnan mammografia, ultra, paksuneulanäyte ja vatsan ultra.
17. päivä taas labrat ja 19. päivä lääkäri. Silloin varmaan selviää hoitoketju. Eli viivettä ja odottelua edelleen.

Ei soi taustamusa minunkaan huushollissa, rakastan hiljaisuutta. Ja luonnon ääniä. Ja niitä tuoksuja. Suopursu tuo mieleen niin paljon muistoja. Ihan kuten Varjis oli tyttärelleen maininnut. Ja erään musiikkikappaleen kuullessani siirryn aina ulkomaille nuoruuteen.

Tälle illalle vielä tiedossa kesäteatteria, pitääkin ruveta katselemaan sääsken puremalta suojaavia
kuteita

[Varjolilja]

Suopursu on ihana!

[Ulpukka]

Tänä aamuna huonosti nukutun yön jälkeen ei oikein tiedä, mille nauraisi. Kolean ja tuulisen sään vuoksi ei voi nauraa edes sille auringolle Olo on hieman huonovointinen ja väsynyt, en voi sanoa olevani kovin freesi.
Ginger, tähän kohtaa kolahtaa kyllä Kahlil Gibran, printtaan sen jääkaapin oveen. Väsään jonkun kauniin kortin, johon sen kirjoitan. Ja ajattelen, että olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Suljen näin aamutuimaan peilin kohdalla silmäni

Mutta ei kun lippa taas vinoon ja menoksi. Mukavaa päivää kaikille. Ja Gingerille niitä mustikoita

[Ginger2]

Voi Ulpukka, niin olet mielessäni näinä päivinä ja tästä eteenpäin.

Ihanaa että se runo kolahti sullekin. Kopioin sen yhden suomalaisen naiskirjailijan sivulta. Nainen sairasti syöpää, luusyöpä.
Mutta jotenkin nuo muutamat rivit sisälsivät niin paljon voimaa ja vahvuutta, että omin sen itselleni voimarunoksi.

Sulla piinaavia viikkoja tutkimuksineen ja odotuksineen. Voimia siihen! Mutta hienosti ennakoit tulevaa laittamalla ruokia valmiiksi ajankohtaan, jossa ei mahdollisesti ole voimia siihen. Silloin vain toivut ja hoidat itseäsi muuten.

Mies hoitaa käytännön asioita ja lähtee vielä veljensä kanssa katsomaan äitiään. En lähde mukaan, sillä haluan pitää sen mielikuvan anopistani jonka olen elävänä nähnyt. Nämä ovat niitä n-i-i-n henkilökohtaisia asioita joihin ei voi muut vaikuttaa. En aikoinaan halunnut nähdä edesmennyttä isäänikään.

Kun ollaan kirjoiteltu äidistäni, niin pakko tässä mainita että kovin ovat lyhytnäköisiä oman sukuni puolelta; ei ole tullut minkäänlaista osanotto toivotusta miehelleni , ei äidiltäni eikä veljeltäni. Eli jos ovat vihoissaan minulle, niin koskeeko se myös miestäni? Tunnen noloutta heidän puolestaan. Mutta sukuaan ja äitiään kun ei voi valita.

Tämä näistä. Satelee, saavat mustikat kasvaa metsässä hetken. Kuiva ja tuulinen päivä olisi oiva marjastuspäivä. Teen sitten mustikkapiirakkaa pullapohjaan miehelleni, jota niin haluan pitää hyvänä.

Jos olet musiikkinaisia, niin tee pieni "voimaantumissoittolista" Sylviahan jo Paula Vesalasta mainitsi. Mulla on eri tunnetiloihin tehtyjä soittolistoja, joita sitten kelaan lenkeilläni. Mutta välillä ei vaan pysty kuuntelemaan yhtään mitään. Silloin hiljaisuus on parasta. Tai vain ne aaltojen loiskeet ja lokit.
Hyvää päivää ja viikkoa Ulpukka sinulle, kyllä asiat aina järjestyvät, lämpimät halit koleuden keskellä!

[Ulpukka]

No nyt on sitten naulapyssyllä ammuttu, ihan samanlainen ääni kuului, kun napsivat näytteen, seitsemän pistosta plus ohutneulanäyte. Onneksi ei ollut puudutusaine talossa loppunut. Silti sattui, kun neula osui lihaskalvoon. Tiedättehän sen kalvon, mikä pitää paistinkin päältä irroittaa ennen kuin sen työntää uuniin
Neula piti vaihtaa vähän tukevampaan, kun ei mennyt kudoksesta läpi, oli niin kiinteää kamaa. Pakkohan mun oli lohkaista, että Vau, tälläkin iällä löytyy vielä jotain kiinteää Nyt tissi vähän kipee, kun puudutusaine lakannut vaikuttamasta. Maksan ultrasta ei lekuri löytänyt sitä pistettä, joka näkyi vartalon TT-kuvissa, varmaan roska kameran linssissä just silloin No, tää on tätä mun mustaa huumoria. Ensi viikolla perjantaina ollaan viisaampi. Sanoin kyllä, että älkää sitten hukatko mun nöytteitä Ajattelivat varmaan, että ihan seko eukko.

[Ginger2]

Hei Ulpukka ja hyvää alkavaa vkl:a. Miten viikkosi on mennyt ja mitkä fiilikset?
Toivottavasti olet saanut kerättyä voimia ensi vkolle ja nukuttua.

Itse kipuilen huonon unen/ketutuksen välimaastossa. Mutta en aio antaa periksi, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa lupaan itselleni hyvää elämää. Samaa toivon myös sinulle - ehkä sellainen on tulossa meille, kun jaksetaan sinnitellä.

Tsemppihalit ja terkut, ollaan kuulolla.

[luuseriäiti]

Hei Ulpukka,

Luin koko ketjusi ja halusin vaan toivottaa paljon tsemppiä tilanteeseesi! ♥♥♥♥ Toivon että kaikki kääntyy parhain päin! ♥♥♥♥
(Juuri nyt oma pää lyö niin tyhjää, ettei mitään järkevää sanottavaa löydy.)

[Vilma1966]

Mistä nuo sydämmet sait tekstiisi?

Ulpukka, naulapyssy kuulostaa tosi rajulta! Olisin halunnut nähdä sen mutta en todellakaan tuntea. Täällä jänskätän kanssasi tuloksia....

[luuseriäiti]

Läppärillä sydämet saa niin, että ALT-näppäin pohjaan ja sivulla olevista numeroista 3, ja NumLock pitää olla päällä. ♥♥♥♥