[juhanikari]

Hei Ginger,

Minultakin osanottoni. Äitinikin nukkui pois jo 1.5 vuotta sitten ja nyt on isäni elämänsä loppusuoralla.

t. Juhani

[vilmasto]

Osanottoni teille molemmille <3

[Ginger2]

Kiitos kamut osanotoistanne.

Tunteet seilaa helpotuksen ja huojennuksen ja tyhjyyden välillä. Silti jotain kummaa vapautuksen tunnetta tässä on; nukuin poikkeuksellisesti 10 tunnin yöunet viime yönä ilman mitään kemiaa. Sateisella säällä lienee myös osuutensa, pisaroiden ropistessa ikkunalautaan unettaa kummasti.

Toivon jaksamista miehelleni, hänelle tämä aiheuttaa taas extra hommeleita, mutta hän tekee ne mielellään, sillä nyt on huoli äidistä loppunut. Eniten minua askarruttaa perinnönjako, ne kun eivät aina mene vainajan toiveiden mukaan. Ja suku on riitaisaa.

Alkoholinkäytölle tuli taas stoppi. En tiedä miten muut ihmiset käyttäytyvät samassa tilanteessa, mutta meille on tullut vähän tavaksi ottaa sellaiset " muistelukännit" - ei tietty mitään örvellystä, mutta mieltä rauhoittavia lasillisia valokuva albumeja katsellessa. Ja tietty lohturuokaa ja muisteluja.

Mutta nyt taas mieli kirkkaana ja pää selvänä eteenpäin. Asiat hoidettava ajallaan ja elämä muotoutuu uudella tavalla kun päivät vierivät eteenpäin.

Koleasta ja sateisesta säästä huolimatta mukavaa kesäviikkoa kaikille.
Itselleni toivon marjaonnea, jospa löytäisin vielä vähän mustikoita.

[Ginger2]

Psykososiaalista kuormitusta. Näin oli omalääkäri kirjoittanut kantaan, kun kävn lukaisemassa puhelinkontaktimme jälkeen. Kun ei niitä mt-palveluja heinäkuussa ole paikkakunnallamme tarjolla. Ja sitten kun menee yöunet. Ja tulee rintakipuja.

Huomenna eeg ja sitten pohdintaa ketipinorista pieninä annoksina unilääkkeeksi. Tai joku muu mahdollisimman vähän haittoja aiheuttava?

Mä jo melkein uskoin selättäväni tämän ikävän äitini -veljeni konfliktin, mutta sepä aktivoitui jälleen. Ja olen heikoilla unenpuutteen vuoksi. Sain kyllä raahustettua aamulenkin, mutta olin aika vetämättömissä.

Ongelmanratkaisukyky miinusmerkkinen. Ei kyllä tee mieli näitä juttuja hautoa viinin avulla, mielitekoa sinne suuntaan ei ole. Lähinnä toiveena pirteä ja levännyt olo. Ja kirkas pääkoppa.

Tänään HS:ssa oivallinen artikkeli perinnönjaosta ja sisarussuhteista. Ilmeisesti todella yleistä. Joten turha nillittää " meillä on aina ollut niin hyvät välit". Ilmeisesti jokainen luo oman totuutensa?

Heinäkuista hellettä ei näköpiirissä, mutta kesäterkkuja kaikille ( olipas omaperäistä

[SylviaPlaa]

voi Ginger, on ihan ymmärrettävää että kipuilet äidin ja veljesi kanssa syntyneestä välirikosta. tunteet sahaavat varmasti laidasta laitaan.
välillä tuntee sitä huojennusta, välillä ihan varmasti kiukkua ja loukattu olo jos mikä on todella raskasta. se, miten sua on kohdeltu on ihan kamalan epäreilua. et tosiaan ole ainoa jolle käy näin ikävästi, mutta eihän tämä totuus tässä lievennä omaa henkilökohtaista kuormaa, tai en tiedä, ehkä pikkuisen sittenkin?
tuosta Kepitinorista olen kuullut pelkkää hyvää. esim ex-miesystäväni, joka on itse lekuri, käytti sitä univaikeuksiinsa, joiden syy tosin oli hänen koko ajan kiihtyvässä juomistahdissaan. toisaalta hän kertoi että on joutunut taistelemaan univaikeuksien kanssa nuoruudestaan lähtöisin jolloin hän ei käyttänyt alkoholia. hänestä Kepitinor on joka tapauksessa suositeltava lääke ja kirjoittaa sitä myös potilailleen joilla uni on häiriintynyt esimerkiksi eri kipujen takia. ukko kun on anestesian lisäksi erikoistunut kivunhoitoon.
minusta sun kannattaa ainakin kokeilla jos omalääkärisikin on ottanut sen puheeksi.

yritähän jaksaa sisko hyvä. lämpöiset halihalit täältä!

[Ginger2]

Vielä tovi omassa ketjussa riehumista

Viisaammat voisivat mua neuvoo, kun parit jorinat kadonneet, eli eikö tämä Plinkki hyväksy muita hymiöitä kuin noi oikealla puolella olevat?

Muutoin olo tuntuu NYT levolliselta, mikä on mulle jo paljon. En kaipaa viiniä tai muuta alkoholia. En ole apealla mielellä sukuriitani vuoksi. Olen huojentunut anopin tilasta. Ja tiedän että loppukuusta tapaan tyttäreni, joka lentää toviksi Suomeen ja hautajaisiin. Unet eivät ole olleet kovin kummoiset, mutta kun raahauduin ( siis raahauduin) aamulenkille, niin mieliala nousi. Kiitos kivuton lonkka!

Toivon että voin elää poukkoilevan mieleni kanssa kunnes saan mt-palveluja vähän tuekseni. Vielä pari vkoo odottelua ja sitten mikä on tarjontatilanne?

Kuitenkin kivaa kesävkl:a itsekullekin. Keskikesässä mennään.

[Ulpukka]

Melody kertoi omassa ketjussaan vastaavasta ongelmasta. Eli et ilmeisesti voi käyttää muita hymiöitä. Tosin Luuseriäiti oli ketjussani käyttänyt, ah niin kaivattua sydänhymiötä, sen käytöstä vinkki mun ketjussa.

Kiva, kun pärjäät lonkkasi kanssa. Tiedän kokemuksesta, mikä on kipuileva lonkka, kun molemmissa on varaosat. Ja hienoa, että osaat suhtautua näihin suvun erimielisyyksiin. Näin se menee, suku on paras ja pahin. Mutta parasta, että saat tyttäresi vierailulle, sitä varmaan kovasti odotat.

Iloa viikonloppuusi.

[Ginger2]

Aikaista huomenta ja kiitos Ulpukka infosta. Niin päättelinkin hymiöiden osalta, mutta sitä sydäntä haluaisin kyllä käyttää. No mennään näillä, parempi olla menettämättä tekstiä.

Tein vielä illalla toisen lenkin. Silkasta ilosta! Kun sää oli hyvä ja jaksoin. Vaikka heräsin tänään jo viiden jälkeen, olin nukkunut suht hyvin ilman mitään melatoneja tai muita. Yritän taas olla kiltti itselleni. Sitä toivon kaikille muille myös! Lempeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Päätin myös jättää turhan tunteilun pois äitisuhteessani. Liian pitkään hän onkin minua vienyt mukanaan, ihan kuin napanuora olisi vieläkin hiertänyt kaulaani. Odotan niin kovasti keskustelua jonkun mt-ammattilaisen kanssa, joka antaisi minulle uusia näkökulmia. Toivottavasti sellaisen,jonka kanssa henkilökemia toimisi.

Mitä omaan tyttäreeni tulee, niin hän on ollut kovin itsenäinen jo nuorena. Asunut vuosikausia ulkomailla, matkustellut ympäri maailmaa. Luonut omanlaisensa elämän ilman perhettä. Aluksi hetken häntä ikävöin, mutta ymmärsin melko nopeasti arvostaa hänen valintaansa, hänen elämäänsä. Enkä yrittänyt takertua siihen, kuten oma äitini on tenhyt kanssani.

No niin se tunteilusta, hyvää alkavaa lauantaita kaikille, tulkoon hyvä päivä ilman päihteitä.

[Ginger2]

Alkuiltaa.

Mies teki hyvää ruokaa ja osti itselleen sekä punaviiniä että olutta.

Mietin itsekin tuossa välillä 12-15 josko hakisin vain pienen, 3 lasia sisältävän punkun. Mieskin moneen otteeseen kysyi , että no haetko sä sitä viiniä ( hän ei siis kannusta mua millään tavalla). Hilasin kuitenkin mielitekoni iltapvään ja koska olin päättänyt että pidän raittiin vkl:n, niin siinä pysyn. Kylmä sitruunavesi toimi hyvin. Nyt on voittajaolo, tulin just lenkiltä. Ja - kun katson miestä joka juonut siis lähes koko punkun ja parit oluet, niin ei käy kateeksi.

Mutta se lipsuminen on vaan niin helppoa, niin monesti koettu. Ja jälkeenpäin harmiteltu. Täälläkin siitä kamppailusta niin moni kirjoittaa. Pitää vaan keksiä jotain ohestoimintaa ja siirtää ajatukset muualle. Mulla oli mielenkiintoinen villapaita meneillään, joten se oli mun pelastus tänään.

Mukavaa iltaa, pysytään kuivilla!

[Ginger2]

Hyvää heinäkuun puoliväliä!

Eilisen aktiivinen puuhapäivä sai taas aivoni toimimaan ylikierroksilla. Jollei minua olisi jo kertaalleen testattu, voisin epäillä kaksisuuntaista mielalahäiriötä. Mutta ei, ehkä olen vain eläkkeellä oleva satunnainen duracell- pupu

Mutta yöllä keksin aina kaikenlaisia hommeleita, joita vaihtelevasti toteutan. Nyt iski siivousbuumi - jo siksikin, että saamme tyttäremme tänne pariksi viikoksi. Yleensä hänen läsnäolonsa tarkoittaa sinne tänne siroteltuja tavaroita, hyppimistä sinne tänne aikataulujen mukaan ja pikkuvessassa leijuvaa hiuslakan tuoksua, argh! Mutta ihanaa nähdä omaa lastaan, vaikkakin olemme jatkuvasti törmäyskurssilla. Tämä klassinen äiti-tytärsuhde, josta en ole näyttänyt oppineen mitään.

No vkl meni viinittä mistä olen iloinen. Eikä se viini tunnu nyt ajankohtaiselta muutoinkaan, kun on kaikkea puuhaa tiedossa. Odotan edelleen palkintoani - niitä parempia yöunia, jotka se alkoholiton elämä muka toisi. Vaikka komppaan kyllä omalääkäriäni siinä, että meillä vanhenevilla naisilla se hiipuva estrogeeni vie ne yöunet. Piste.

Joskus mietin, kun meillä täällä Suomessa kaikki on niin kontrolloitua, säännösteltyä ja rajoihin aseteltua. Että onko muualla maailmassa tai lähinnä Euroopassa samanlaista holhoamista ja varoittelua kuin meillä? Ja ihan naurettavia ovat kaupan myyntirajoitukset, mistä lehdissäkin ajoittain kirjoitellaan. Että jos on itse virkeä ja aikainen eläkeläinen, niin et saa sitä yhtä saunasiideriä ostaa, jos kello ei ole yhdeksää. Nää on just niitä asioita miksi hengittäminen ja eläminen ulkomailla on sallivampaa. Mutta tietenkin jos ryhdyt täysraittiiksi ilman mitään alkoholia, niin tietty elämä on helpompaa.

Tässä nämä päällimmäiset, nyt piha kutsuu. Kivaa viikkoa, pysykää kuivilla.

[SylviaPlaa]

hyvää alkanutta viikkoa sullekin Ginger.
mullakin on välillä näitä, myös yöllisiä, siivouspuuskia. innoissani saatan ryhtyä vaikkpa uunin pesuun, se kun on semmoista hiljaista hommaa. ja sitä (muuten) uunini taas kaipaisikin. suosikkini on edelleen lattioiden ei varsinaisesti peseminen mutta sanoisinko että pyyhkiminen räsyllä kontaten. se on itselleni hyvää jumppaakin. neliö kerrallaan, ei sen enempää. jos polviin tekee kipeää niin hyvä keino on kietaista polvien ympärille pehmeä kaulaliina heh, ilonsa kullakin, se tekee nimittäin myös mielialalle hyvää.
voi tota sun unettomuutta!
harmittaa sun puolesta. oletko muuten jo hakenut sen Kepitinor-lääkkeen? muistaakseni et ole maininnut siitä vielä mitään. todellakin suosittelen edes kokeilemaan mutta tietysti tiedät itse parhaiten miten haluat toimia sen suhteen.
lainaan lopputervehdystäsi: halihalit sinne!

[Ulpukka]

Loppuyön huomenia Ginger, täällä toinen yökukkuja, tai paremminkin aamuyön kukkuja . Taas kukko kiekui jo puoli neljältä, täällä väkerretty jo kaikenlaista. Tuli mieleen Sylvian mainitsemasta yöllisestä uunin pesusta Wisefool, mitähän hänelle kuuluu, hänkin siivosi yöllä uunin nappuloita

Näyttäisi tulevan kaunis päivä, se olkoon ilomme tänään. Ja tämä eläkeläisen kiireettömyys, tänäänkään ei tarvitse suorittaa, voi vain haaveilla, kuvitella ja uskoa tulevaisuuteen.

Iloa jokaisen päivään.

[Ginger2]

Huomenta Ulpukka, olet ollut aikainen

Itse heräsin 3:30, mutta päätin vakaasti vielä nukkua. Kääriydyin peiton sisälle ja PÄÄTIN että en herää vielä. Nukuin 7:15 saakka, joten olen ihan tyytyväinen. Illalla otettu 3 mg:n melatoniini auttoi myös. Ajattelin tänään kuitenkin noutaa sen minulle määrätyn Ketipinorin, jos joskus tuntuu vaikeammalta.

Sinulla Ulpukka ratkaisun päivät lähenevät. Toivottavadti uutiset/ennusteet olisivat hyviä. Olet mielessäni viikolla.

Sitävastoin pyrin tietoisesti eliminoimaan elämästäni sekä veljeni että äitini. Jotka eivät ole kommentoineet mitään aikaisempaan viestintäämme. Todennäköisesti ajatuksena "unohtaa koko ikävä kina" - veljeni sanoin. No toimitaan näin.

Tunsin jännää pientä onnen kihelmöintiä, kun aamulla heräilin sateen ropinaan. Varmaan kohtuuhyvillä yöunilla oli osuutensa. Ja juurikin sillä kiireettömyyden tunnulla että ei tarvitse minnekään rynnätä. Totisesti myös viinittömät päivät buustaavat mielihyvää.

Olen jotenkin kaikkien näiden kipeiden elämäntilanteiden ( joista kaikista en todellakaan ole kertonut täällä) oppinut elämään tässä hetkessä ja hyväksymään sen tosiasian, että mun elämäni nyt on tälläistä. En tunne kateutta tai muuta negatiivista tunnetta ainakaan juuri nyt. Mutta en myöskään erityisesti hakeudu muiden ihmisten seuraan. Tämä riittää nyt, katsotaan millaiseksi loppukesä muodostuu. Aika pitkällähän jo ollaan, mutta lämpöä ja valoa vielä onneksi tarjolla.
Kivaa tiistaita!

[Ginger2]

Iltaa ystäväiset ja erityisesti jaksamisia ja voimia uUlpukalle ja Sylvialle[b] - meniköhän nyt fonttien boldaus oikein?

Mulle ei kummempaa kuulu tai oikeastaa ihan ok- fiilikset. Olen poikkeuksellisesti nukkunut ilman kemiaa hyvin, johtuisikohan siitä, että olen näillä helteillä vähentänyt kahvin latkimista Sitävastoin olen oppinut tekemään rapeaa ja maistuvaa tofusalaattia ja leiponut foccaciaa ja kerännyt viinimarjoja. Lukenut helppoja kesädekkareita, juonut viime vkolla pullon raikasta valkkaria jakautuen kahdelle päivälle - tuntematta lainkaan syyllisyyttä. Niin ja se päällimäinen tunne irrottauduttuani äidistäni on ollut se vapaus, itsekäs elämästä nauttiminen

Voi olla, että kun tässä avoimesti kerron "onnestani", niin se taas kopsahtaa kovasti omaan nilkkaan. Mutta sitenhän elämä menee, ei se aina - eikä juurikaan useimmiten ole kovin kivaa.

Ensi vkolla on hautajaiset, sitten on mummi lähetetty mihin nyt onkaan matkalla. Ja toivottavasti saisin sovittua ajan psykologille, kai tätä tunnetilaa täytyy jotenkin ihmetellä ja miettiä. Että voiko viimein näillä kymmenillä katkaista sen napanuoran hallitsevaan äitiinsä. Ja olla siitä vielä hyvillä mielin.

Mutta helteistä heinäkuun viimeistä kokonaista viikkoa. Toivottavasti moni korvaa alkoholin jollain paremmalla vaihtoehdolla. Makuvedellä tai omatekoisella hedelmäsmoothiella. Tai ihan reilulla jäävedellä. Niin itsekin teen useimmiten, mutta joskus on vaan pakko saada lasillinen viiniä, mutta sekin yleensä ruuan kanssa.

[Ginger2]

No niin, nyt kyllä syö naista kun kuvittelin kuukaudenodotuksen jälkeen vain soittavani kuntani psykologin päivystysnroon ja tiedustelevani aikaa, niin vastaus oli kovin tyly" valitettavasti en ole juuri nyt paikalla" ja taas samat löpinät soittoajasta. En ihmettele yhtään miksi nuoriso voi NIIN huonosti ja miksi ihmiset yrittävät ratkaista ongelmiaan itse milloin minkäkin kemian avulla.

Vahvimmat jaksaa taistella. Heikommat uupuu ja sairastuvat vielä vakavammin. Ja kuinkahan monta vuotta tämänkin asia on ollut tiedossa eikä siihen ole saatu parannusta?

No mun tarttee vaan jatkaa odottamista ja terapioitava itse. Olla sinnikäs. Ja päätettävä että mä pärjään. Mun pieni sukuni - äitini ja veljenihän pitävät radiohiljaisuutta olettaen, että kun lomakausi on ohi, niin murheet epäreilusta perinnönjaosta ovat jo unohtuneet. Erehtyvät. Ja aliarvioivat mut jälleen kerran. Mutta sehän ei ole mikään yllätys, siksihän mä tässä edelleen kipuilen, huah.

Sylvia - samaa mieltä naapurimaasta ja meidän surullisen Itämeren kohtalosta. Tämä naapuruus ko maan kanssa on kuin kivi kengässä, tätä on vain yritettävä sietää tai muutettava pois. Sellanen mulla aina välillä harkinnassa, ainakin osaksi vuotta. Mutta näin lämpimien kesien aikana huoli vesistöjen kunnosta on kyllä todellinen. Jäämmekö jatkossa vain tuijottelemaan sitä vettä, jos siellä ei voi uida?

Eli näihin sanoihin, näihin tunnelmiin " katson autiota hiekkarantaa...."
Halihalit kuitenkn!