Toivottavasti Vilmasto juhlimisesi sujui yhtä ihanasti kuin omani. Meillä oli aika täydellinen päivä. Täällä etelä-Suomessa ja myös Tallinnassa oli todellinen kesäpäivä. Perjantaina nukahdin jo ennen kymppiä illalla kun viikolla olin kuuhulluna valvonut monta yötä. Tavallaan hyvä asia siis sekin. Näin sain hyvän pohjan lauantaita varten. Heräsinkin jo ennen kellon soittoa (vessahätään) joten söin rauhassa aamiaista ja laitoin itseni risteilykondikseen. Meikit naamaan, mukavat mutta siistit vaatteet ja kengät päälle ja passi mukaan. Siitä sitten taksiin klo 7 ja satamaan. Kuten uumoilinkin niin kyllähän siihen aamukahvien perään porukka jo skumpat halusi. Ja vielä toisetkin meni ennen kuin laiva saapui Tallinnaan. Meillä olisi ollut kova halu mennä KGB museoon, mutta heillä ei ollut yhtään meille sopivaa aikaa jäljellä vaikka kyselin sitä jo reilu kuukausi sitten. Koska keli oli ihana niin päädyimme sitten vaan haahuilemaan vanhassa kaupungissa, terassilta toiselle.
Kello 15 meillä oli varaus ravintolaan Kaks Kokka. Se on jonkin Michelin tähti ravintolan sisar/tytär (miten se nyt sanotaankaan) ravintola. Oli tosi viihtyisä sisutukseltaan ja tuohon aikaan vielä tosi rauhallinen. Varaus oli kuitenkin välttämätön, käännyttivät kaikki muut pois ovelta. Syötiin 3 ruokalajin päivällinen mikä omalla kohdalla oli tosi onnistunut. Toisilla oli alkuruoka vähän vaisumpi (karamellisoitua kukkakaalia) ja pääruoka olisi kaivannut rinnalleen jotain jännempää (bbq kanaa), mutta minun hirven lihasta tehty tartar ja vietnamilaistyyliset täytetyt sämpylät olivat aivan mielettömän hyviä. Annoksetkin olivat isoja mikä oli ihanaa kun nälkä oli jo aivan hirveä. Jälkkäriksi otin valkosuklaa juustokakkua mansikoiden kera ja se oli niin hyvää, että sanoin tarjoilijalle, että ainoa ongelma oli , että se oli aivan liian pieni. Join päivällisen aikana 2 drinkkiä ja 2 lasia viiniä. Kokonaisuuden hinnaksi tuli 66 euroa, eli mielestäni aika edullista. Tallinna alkaa lähennellä ruuassa jo Helsingin hintoja mutta juomat ovat edullisempia. Vastaava juttu olisi kustantanut Hesassa yli 100 euroa.
Niin kauan meni aikaa ravintolassa, että siitä sitten kävelimmekin suoraan laivalle. Koska edelleen oli lämmintä parkkeerasimme aurinkokannelle. Kun ignoorasi Finlandia laivan vähän vanhentuneen sisutuksen niin mukava siinä oli istua ilta-auringosta nauttien. Porukka kävi vuoron perään tax freessä ja vei ostokset hyttiin. Otimme hytin kun sinne on just niin kiva jättää kaikki ylimääräinen roina, ei tarvi raahata siellä laivan kapeilla käytävillä, eikä välttämättä ottaa kaupungillekaan kasseja ja reppuja. Laivalla otin pari vähän tiukempaa drinksua kun tuntui, että raskas ateria alkoi väsyttämään. Ne aiheutti mukavan pienen nosteen, mutta ei mitään varsinaista humalaa.
Laivan tullessa rantaan olisimme halunneet mennä Clarion hotellin kattobaariin, mutta se oli niin täynnä että siellä ei mahtunut istumaan. Päädyimme sitten toiseen pubiin lähistöllä. Yhdet juotuamme alkoi osa porukasta tehdä jo lähtöä kotiin. Joko siksi, että oli niin paljon ostoksia, että eivät halunneet niitä kantaa pitkin kaupunkia tai siksi, että alkoi jo ramasemaan. Yksi ystäväni oli kuitenkin innostunut jo aiemmin ehdotuksestani lähteä erääseen kuppilaan mikä mainosti 70-80-90 luvun diskoa. Me sitten suuntasimme sinne. Ja seuraamme liittyi vielä yksi kaveri joka ei ollut päässyt risteilylle muiden esteiden takia. Kolmistaan sitten pienen terassi pysähdyksen (oli upean lämmin ilta!) jälkeen suuntasimme tanssilattialle. Siinä se sitten vierähtikin jotain 3 tuntia joraten. Oli aivan törkeän hauskaa! En muista milloin olisin tanssinut yhtä paljon. Olin aivan hiestä märkä, mutta ei vaan voitu lopettaa. Jokainen biisi oli niin hyvä. One night in Bangkok, Grease, Sex Bomb jne jne. Näytin varmaan aivan dorkalta kun en malttanut lopettaa hymyilemistä. Kuten ystävänikin sanoi taksissa kotiin olin itsekin miettinyt pubissa, että olisi tosi "fiksua ja aikuista " lähteä kotiin jotta olisi sitten reipas sunnuntaina, mutta niin harvoin tulee tilaisuuksia tällaiseen hauskan pitoon. Ja veikkaan, että koti sohvalla olisin juonut enemmän ja nyt tuli lisäksi liikuntaakin rutkasti. Koko retken askeleet lähenteli puhelimen mukaan 30000
. Kyllä siinä jo jumpatkin kalpenee
. Kotona piti sitten kuitenkin tehdä vielä yksi drinksu kun oli niin hype päällä. Mutta onneksi siinä sitten järki voitti, kun silmä alkoi luppaamaan lähdin suosiolla nukkumaan. Olinhan ollut jo melkein 24 tuntia hereillä.
Eilen sitten odotusten vastaisesti heräsin kympin pintaan aivan pirteänä ja täysin ilman krapulaa. No, vaikka kulutus lauantaina oli huima (20 annosta, luulen) niin ne tuli juotua noin 18 tunnin sisällä. MInun kokoinen ihminen polttaa todennäköisesti yhden annoksen reilussa tunnissa, joten olinkin aamulla ihan selvä. Siitä huolimatta vietin päivän ihan relaten. Löhöilin terassin sohvalla kirjaa lukien ja otin siinä ruoan jälkeen pikku päikkäritkin. Heräsin siihen kun valtava sadepisara putosi suoraan korvaani. Onneksi ehdin kerätä kaiken omaisuuteni siitä ennen kuin varsinainen sade alkoi.
Viikonloppu ei siis olisi voinut olla parempi. Naurua riitti, mutta keskusteltiin myös vakavista aiheista. Meidän ikää kuvaa hyvin se, että nykyään pitää jo käydä läpi jokaisen vaivat ja se miten elossa olevat vanhemmat voi. Porukka on hyvin erilaista keskenään. Heitä oikeastaan yhdistää vain se, että ovat kaikki minun ystäviä. No joo, 2 on entisiä työkavereita joten sitä kautta tiesivät toisensa mutta vasta näitten minun järkkäämien juttujen kautta ovat oikeasti tutustuneet. Ja heistäkin toinen on 3 lapsen äiti ja todella pitkässä onnellisessa parisuhteessa elävä ja toinen taas ikisinkku. Sitten 2 muuta ovat täysin eri ammattitaustaisia, toinen erittäin taiteellinen ja toinen jo eläkkeellä. Siksi keskustelut ovat erittäin värikkäitä. Kaikkia yhdistää se, että ovat älykkäitä ja huumorintajuisia (eivät muuten olisi ystäviäni
). Tilanne komiikka on ihan parasta ja aika rankasti naljailemmekin toisillemme. Mutta myös nauramme esim puolisoiden tai kavereiden kommelluksille, sekä omille. Tässä yksi esimerkki joka ainakin meidät sai ratkeamaan: kaveri lensi miehensä kanssa USA:ssa paikasta toiseen. Lentoemo tuli juomakärryjen kanssa heidän kohdalleen. Miehen piti kysyä, että ovatko juomat ilmaisia (complimentary), mutta meni vähän sanoissaan sekaisin ja kysyi, että ovatko ne pakollisia (compulsory)
. Siinä oli kuulemma lentoemäntä mennyt ihan häpsingilleen ja paniikkiin suorastaan alkaen vakuuttamaan miehelle, että ei ne suinkaan ole pakollsia, mies voi olla juomatta mitään jos näin haluaa
En tiedä mikä lentoyhtiö oli kyseessä, mutta jos oli AA (American Airlines) niin sen voisi varmaan nimetä uudestaan Alcoholic Airlines. No joo, sellaista huumoria meillä. Ei välttämättä naurata näin, mutta siinä hetkessä kyllä upposi meihin täysillä.
Tänään ei sitten aamu valjennut ihan niin kirkkaana. Sekä kuvainnolisesti että ihan oikeasti. Satoi ja heräsin tosi flunssaiseen oloon. Mies on ollut räkä taudissa jo reilun viikon, joten vähän jo osasin odottaakin. Onneksi ei iskenyt 2 päivää sitten! Perjantaina taisi olla kyllä jo oireet olemassa. En kelvannut verenluovutukseen, kun hemoglobiini oli anemian puolella
. Tänään sitten jäin kotitoimistolle ja olen tässä hoidellut vain pari pakollista palaveria. Tämän julmetun pitkän tekstin kirjoittamistakin olen puuhannut koko päivän. Kävi pari "hassua" sattumusta. Olin etä palaverissa ja selitin jotain asiaa sinne linjalle, kun kissa änki tähän työpöydälle. Yhtäkkiä sieltä palaverista tuli kommenttia, että ääneni katosi. Kissa oli onnistunut mykistämään minut
. Toinen ei niin hauska juttu oli se, että pari tuntia myöhemmin kun olin päässyt tässä (pitkäveteisessä) sepustuksessani lähestulkoon loppuun asti samainen katti hyppäsi taas pöydälle ja ennen kuin sain sormeni "talleta" näpykälle onnistui hän poistamaan noin puolet tekstistäni Meinasi lähteä kissa rukkasiksi!
Nyt taidan painua taas sänkyyn pötköttämään. Toivottavasti tämä tauti talttuu nopeasti, en yhtään nyt jaksaisi mitään kotona makoilua. Justhan sitä vasta alkoi loman jälkeen pääsemään vauhtiin työasioissakin. Pidän peukkuja, että tämä on niitä flunssia jotka äkkiä muuttuu vaan nuhaksi. Miehelläkin meni äkkiä siihen jamaan, että pääsi töihin. Yskii ja räkii vielä, mutta muuten kuulemma ok olo. Eikä kai pitäisi valittaa kun täällä on niin paljon näitä huomattavasti vakavammin sairaita. Ja kuten sanoin onneksi tämä ei iskenyt ennen retkeämme. Sain siis täydellisen viikonlopun, sitä seuratkoon vähemmän täydellinen viikko
.
. Täytyy kuitenkin olla tiukkana ja tehdä tietyt päivän hommat ensin. Niitä on paljon! Pitää pestä ja paikata uima-altaan suojapressu. Sitten pesen ulkosaunan. Grilli on myös puhdistettava. Ja kukkapenkit kiljuvat, että pelastaisin ne rikkaruohoilta. Ainakin pari on saatava tänään putsattua. Ja huomiseksi pitää vielä tehdä perunasalaatti ja coleslaw maustumaan. 
. No, en sitä kyllä vielä eilen edes ajatellut mutta tänään rupesin aamulla miettimään, että sama juttu oli noin kuukausi sitten. Täytyy jatkossa yrittää pitää tämä mielessä.
. No tyhmänä silti vielä silloin join, olisihan sen voinut lopettaa siihen ajatukseen. Mutta olin tosi tyytyväinen, että tulee noitakin fiiliksiä sentään nykyään.