[romukasa]

Ja kun aina kysytään:"Mitä teet yksinäisyytesi poistamiseksi?" Vastaan tänään:"Niin paljon kuin pystyn. Aloin kyselemään ensi lauantain fillarilenkille seuraa." En ole sellaisessa kunnossa, että voisin mennä pitemmille yhteislenkeille. Jos vaikka ensi keväänä olisin. Nyt jos lähtisin 100km lenkille, eka puolisko menisi ehkä ryhmässä n 30km/h tahdilla, ja seuraava puolisko 10km/h tahdilla... Matkat on pakko kasvattaa vähitellen.

[romukasa]

Äh - nyt iski se vittumainen ahdistunut olo joka huutaa:"Ei sinusta kukaan välitä! Ei ketään kiinnosta sinä, sinun ajatukset, sinun olemassa olo!" Ja tän keskellä pitää motivoitua jatkamaan tätä alkoholi-baari-vähäisyyttä. Aina ennen se alkoholittomuus on kaatunut tällaiseen oloon. Baarista kun aina löytyy juttuseuraa ja ihmisiä, joiden kanssa keskustella. Noh - kotimatkaksi suunnittelin yli 20km pyöräilyn. Sen jälkeen voi vain rojahtaa sohvalle ja katsoa päivän Tour de Francen lopun. Nukkumatti tullee taas klo 9 kuitenkin.

Minkälainen tuo ahdistuminen on? Se tuo voimattomuuden tunteen. Kädet eivät jaksa edes nousta. Sisällä on vain paha olla. Nyt vain pitää katsoa ja tuijottaa tuota pyöräilyä ja sen tuomaa euforiaa. Ulkona on upea keli siihen.

[SylviaPlaa]

Romis, tämä ei varmasti lohduta sua yhtään mutta haluan silti kertoa että minä ainakin luen mielelläni sun tekstejä ja olen saanut niistä paljon irti.
mielenkiintoista oli lukea esim siitä kun se psykiatri ehdotti sulle, että "älä lopeta". se on minusta oivallista "käänteistä psykologiaa".
jos itse sanoisin itselleni "lopeta kokonaan juominen, nyt heti" niin se vasta paitsi a) ahdistaisi b) kokisin olevani jossain merkillisessä vankilassa c) saattaisin toimia juuri päinvastoin ja alkaisin toden teolla juomaan.
tai ainakin ennen näin olisi voinut käydä. kun olin ja elin vielä täysin riippuvuus edellä; kun jouduin tekemään tosissani hommia etten joisi ja kun päässä pyöri jos ei juominen niin juomattomuus.
se ehkäpä meille kaikille tavanomainen rumba.
tai jos tuo rumba ei koske enää tätä päivää, niin luultavasti se on koskenut täällä jokaista joskus.

hyvää kesäpäivää sulle, toivottaa Syltty

[romukasa]

Viime viikon pyöräilysaldo oli hieman yli 150km. Jestas että nautin siitä. Tällä viikolla toivottavasti pääsen lähelle 200km. Toi motivoi raittiuteen - la olin 6:15 liikenteessä. Parin tunnin lenkki tuli vedettyä ja pääsin kotiin ennen kuin alkoi olemaan kuuma. Tänään sitten varmaan pitemmän lenkin kautta kotiin. Näköjään elämä alkaa pyörimään kokonaan fillarin ympärillä... mikä ei ole lainkaan pahaksi. Uusia pyöräilyvaatteita kylläkin pitää alkaa ostamaan. Kilot lähtevät, vatsa pienenee, reidet ja pohkeet leviävät lihasten myötä... Pyöräilyshortsit ovat jo reisistä pienet. Farkut alkavat vähitellen puristamaan reisien yläosista. Jos saan sen -15kg mitä tavoittelen maksimista, vaatteita ei löydy mistään. Kapea lantio, tolkuttomat reidet ja pohkeet - ei sellaisia vaatteita tehdä. Ei tehty silloin 10 vuotta sitten.

Aamun lenkit parhautta - viime viikolla työmatkalla näin kettuja. Lauantain lenkillä kurkia pari kipaletta. Ei näitä näe bussissa tai kotona istumalla.

Mutta jooh - tästä fiiliksestä on nyt hyvä nauttia.

[romukasa]

Hm - mietinpä yhtä asiaa taas. Nyt kun dokaaminen on loppunut lähes kokonaan, alan myös näkemään vähän toista puolta itsessäni. Kun aivojen rattaissa ei ole hiekkaa, ne pyörivät hyvin. Ja musta tuntuu, että ne pyörii liian hyvin. Olen joskus kuvannut päätäni ampiaispesäksi ja nyt kun sitä hiekkaa ei ole, se on todellakin ylikierroksilla kiertävä sotku.

Pitää pyytää työterveydestä ADHD-tutkimukset. Emmää sillä tiedolla varmaan mitään tee, mutta ehkä se voi auttaa ymmärtämään itseäni paremmin. ADD:n rajatapauksia perhe täynnä. Ja kyllä munkin monet asiat viittaavat sen suuntaisiin. Keskittymiskyvytön häiskä, jolla liikaa ideoita jatkuvasti ja mihinkään yli 2 päivää kestävään on vaikea osallistua.

[Jannakke]

Heippa kaikille ja kiitos Romukasalle aloituksesta. Mun tarina on hyvin samanlainen mutta mä olen lisäksi ollut vieraassa kaupungissa 3 vuotta ja tämän aikana kaikki riistäytynyt käsistä. Yhtään kaveria Mulla ei Täällä ole; nekin vähäiset tutut siellä baarissa. Kukaan ei soita tai ota yhteyttä muutoin kuin kännissä. Ja selvinpäin en kestä Kännisen hörinöitä. Mieskin muutti pois kuukausi sitten ja lapsi on vuoroviikoin. En mä ihmettele yhtään että pulloon tuijotan . Masennus diagnoosi on ja sen lisäksi syöpäepäily oli päällä kevään. Ja sillä poismuuttaneella miehellä oli suhteita toisten kans. Että ei naurata. Pitäs jaksaa, mutta en vaan jaksa. Treenille en saa itseeni sitten millään....
Mä Oon siis ollu myös koskematta juurikaan alkoholiin koko aikuisikäni. Joka toinen vkl/ kerran kuukaudessa saatoin jossakin käydä ja juoda 0-6 annosta. En enempää. Tämä siis päti siihen asti kun Tulin tähän kaupunkiin ja kaikki ympäriltä mureni. Edelleenkin olen kuiten Kaks kertaa vuodessa juomatta sen kuukauden about kerrallaan, mutta onhan se ihmiset kuolemaksi kun hiljaisuudessa kotona yksin istut. Joskus Oon kironnut alimpaan helvettiin tänne muuton....
No semmosta.Ja kyllä, viimeisen viikon annosmäärä on varmaan lähellä 60 annosta ellei ylikin, niinkuin monen muunkin viikon. Hämmentävää on että verikokeissa se ei näkynyt mitenkään.

[Nortti95]

Tervetuloa Jannakke!

Tekstistäsi hiukan paistaa tosiaan läpi toi masennus. Onko sulla lääkkeitä siihen/käytkö hoitajalla tai lääkärillä juttelemassa?
Kannattaa muistaa, että alkoholi pahentaa masennusta merkittävästi.

Jos haluat juoda vähemmän iltaisin, niin suosittelisin, että masennuksesta huolimatta loisit jonkun kivan ja mielekkään iltarutiinin, johon ei kuulu alkoholi. Luet luvun kirjaa, käyt lenkillä tai vaikka soitat/juttelet lapsille jonkin aikaa. Näin saisit alkoholista vähän "vapaata" illalla ja juomasi määrä ei olisi niin suuri.
Laitat vaikka päivän tai viikon suunnitelmaksi sen, että keksit jonkin kivan jutun itsellesi!

Itselläni on ollut masennus varmaan kymmenen vuotta putkeen ja aloin terv.hoitajan ehdotuksesta kävellä joka ilta ja kävelyn jälkeen menin aina kuumaan suihkuun. Huomasin, että siitä tulee hyvä olo ja yhä useammin en halunnutkaan turruttaa luonnollista hyvää oloa alkoholilla.

Tsempit ja todellakin, lämpimästi tervetuloa mukaan!

[Jannakke]

Kiitos vastauksesta. Ei ole tällä hetkellä lääkitystä kahdesta syystä eli a) lääkitys turrutti ja b) se oli ainut mitä se teki. Lopetin siis kesäkuun alussa. En koe masentuneisuuden kuitenkaan pahentuneen. Se vaan on, niin kuin on ollut jo vuosia.
Mä olen jo kasannut kirjoja nipun sängyn viereen, mutta en oikeastaan uskalla lukea mitään kun pelkään unen menevän ohi. Alunperin juuri siksi aloinkin naukkailemaan kun olen vuosia kärsinyt unettomuudesta. Mutta sitten huomasin että se on jäänyt päälle, juominen siis. Nyt Mulla on Ketipinorit että saan nukuttua. Mutta silti tulee tissuteltua. Ketipinorissa tosin se hyvä puoli että kun sen nakkaa muutaman jälkeen niin ei jaksa enää juoda. Ja niin teenkin jos viikolla erehdyin oluen/viinin avaamaan. Pyrin sitä välttämään mutta nyt on pari viikkoa mennyt lähes joka ilta ja vkl koko viikonloppu kun lapsi ei ole ollut kotona. Paitsi eilen ja tänään. Enkä kyllä ajatellut koko viikolla. On Mulla tiettyjä rutiineja iltaisin; siihen kuuluu höpöhöpösarjojen katsominen

[romukasa]

Tervetuloa Jannekke -

Onko sulla ollut mitään harrastuksia, joita voisi taas aloittaa? Pöytäroolipelit ovat iso osa mun alkoholitonta sosiaalisuutta. Pelinjohtajana en voi ottaa alkoholia, ja myöskään darrassa pelin vetäminen ei ole kiva. Nyt liikunnasta pitäisi löytää myös jotenkin vähän sosiaalisempaa. Syksyllä olisi tarkoitus myös käydä erilaisissa IT-alan tapahtumissa ja konserteissa. Yleensä jos menen klubikeikalle, en juo lainkaan tai sitten juon hyvin vähän.

Jossain määrin ajattelen, että avioeron jälkeen piti elää se nuoriaikuisuus, jonka missasin kun perhe tuli perustettua jo 20-vuotiaana. Ja nyt 10 vuotta myöhemmin se osuus elämästä on koettu (tai sitten on vain keski-iän kriisi... )

Matka no hidas ja kaikki apu kannattaa ottaa vastaan. Psykiatri, terapeutti, lääkäri, terveydenhoitaja, personal trainer - tossa taitaa olla mua auttanut ammattipakka.

[Jannakke]

Kaikista mun harrastuksista on tullut työ eli jonkun täysin uuden asian etsiminen on edessä. Liikunnan ja tanssin ilon pilasi se, että opetin niitä 20 vuotta.
Ja mä Tulin äidiksi 19 v. Sen jälkeen olen parisuhteissa ollut, siis parissa ja näin ollen Mulla jäi tyystin myös Nuoruus kokematta. Sitä minäkin osittain olen ajatellut että ehkä sitä kaipaa jotain "ei tarvi välittää ja muiden vuoro huolehtia jo lapsistakin" Koska vaikka pari suhdetta on ollutkin Tässä aikojen saatossa niin yksin olen lapset aina huolehtinut. Tai jos en lapsia niin sitten olen ollut se joka kantaa muuten vastuun toimeentulosta jne. Miehet harrastelleet rauhassa joten ei Mulla ole aikaa ollut harrastaa itsellä
En ole apua masennukseen saanut muuta kuin reseptin käteen. Ehkä kulminaatiopiste henkisesti mulle oli kahden läheisen ihmisen Saattohoito omaishoitajana muutama vuosi sitten. Ja lukuiset muut vastoinkäymiset. Lisäksi olen niin Tollo ett en hae apua koska kuvittelen pärjäävän yksin. No ehkä on myönnettävä että täysin yksin en pärjää; siksi kirjoitinkin tänne.

[romukasa]

Sen myöntäminen, että itse ei pärjää, on prosessi. Ei se ollut hetken päähänpisto, että sain sitä hankittua. Monta krapulaista aamua se vaati. Ensin terapeutin kanssa sen vatvomista ilman onnistumista. Ja sitten työterveyshoitajan kysymyksen:"Onko sulla jotain huolia terveytesi kanssa?" Olin jo miettinyt, että siellä avaan tätä tilannetta. Hänen positiivinen vastaus oli tärkein impulssi. Kyselin vielä työterveyden chatissa asiasta ennen kuin varasin lääkärin. Siinä sanoin, että en pysty. Siitä sain sitten sen tarvittavan tuen.

[Jannakke]

Olen kysellyt kyllä tukea, mutta ei Täältä saa kuin isolla rahalla ja niitä ei ole. Lääkkeetkin sain yksityiseltä. Joten enpä kehtaa vinkua enää enempää. Soitin aikoinaan kaikki mielenterveyspalvelut läpi ja eipä tullut auttavaa kättä. Joten pakko on ollu omillaan pärjätä. Ja kun sen on kerran tehny nii toiste ei halua samaan joutua. Ehkä olisi pitänyt itkeä ja huutaa, mutta mä aina ajattelen että jollakin toisella on ehkä isompi hätä kuin Mulla ja tarvitsee palveluja enemmän...

[SylviaPlaa]

hei Jannakke, hienoa että löysit tiesi tänne. täältä yksi jos toinenkin on saanut voimia a) muuttaa suhtautumistaan ja suhdettaan alkoholiin b) paljon, paljon muutakin tukea vastoinkäymisissään. täällä on lämmin ja kannustava ilmapiiri.
halusin moikata ja toivottaa Sut tervetulleeksi. kirjoitan myöhemmin lisää.

[romukasa]

Pitkästä aikaa naltreksoni-päivä - miksi? Kova stressi ollut, väsynyt fiilis, hieman yksinäisyysolokin vaivaa. Ja saattaa olla että joudutaan käymään baarissa kun mennään yhdelle kaverille käymään. Siitä olisi helppo jäädä istumaan yhdelle-kahdelle-kolmelle kivana elokuisena päivänä. Mutta emmäähaluaenkäviittiperkele. Se sotkisi huomisen töihin pyöräilyn. Joten parempi pelata varman päälle.

[romukasa]

Uh - Naltreksoni - paras syy pysyä täysin kuivilla. Sen vaikutus mun uniin on ihan tolkuton. Heräsin joskus aamuyöstä ja vaivuin puolhorrosuneen sen jälkeen. Olin kuulemma jutellut ihan hirveästi, sitten todistetusti hikoilin tosi pahasti ja heräilin. Mutta parempi näin kuin että olisin istunut baarissa puolilleöin ja sitten yrittänyt puolkoomassa päästä duuniin. Eilen meinaa oli vähän ton suuntainen olo. Aamulla oli vähän pahoinvointia ton lääkkeen takia.