Olen 32-vuotias nainen, ja mulla on varmasti aika lailla sama ongelma kuin muillakin täällä: alkoholi.
Vierastan kutsua itseäni alkoholistiksi, koska en koe että mulla olisi "oikeutta" käyttää sitä sanaa. En juo joka päivä (paitsi nyt kesälomalla

Nykyään kun aloitan, en pysty lopettamaan ennen kuin kaikki on juotu. Yritän säännöstellä juomistani ostamalla vain tietyn määrän, mutta kuitenkin aina "sopivasti", eli huijaan itseäni. Käytökseni on muuttunut pahemmaksi ja pahemmaksi, puhun ihan ihmeellisiä juttuja ja yleensä ohi suuni sellaisia joita en ikinä selvinpäin sanoisi. Muutenkin kontrolli pettää ihan täysin, kaatuilen ja itkeskelen milloin mitäkin asiaa.
Nykyään en muista juuri mitään seuraavana päivänä, vaikka olisinkin ottanut tavallista vähemmän ja morkkikset on sitä luokkaa, että tekisi mieli juosta junan alle.
Ensimmäistä kertaa ikinä tänä vuonna mieheni on huomauttanut asiasta muutamaan otteeseen, että kun otan, otan liikaa. Kuulemma kaverini ovat sanoneet samaa, ei tosin suoraan minulle. Käytökseni todella hävettää minua, loukkaan minulle tärkeitä ihmisiä, enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan. Olen tosiaan ollut ennenkin jaksoja juomatta, mutta sen jälkeen aina lähtee lapasesta.
Kovasti ainakin haluan yrittää, en tosin tiedä mitä sanon ihmisille, koska en tosiaankaan ole ikinä mukiin sylkenyt

Mietin myös aa:ta, mutta jospa täältäkin saisi jotain tukea ajatuksille... Jotenkin vierastan ajatusta lähteä kokoustamaan kaikkien töllisteltäväksi, vaikka kaikki siellä samasta syystä onkin...