Olet täällä

Loppuelämän ensimmäinen päivä

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Pihakoivu » 19.8.2019 11:47:31

Heräsin eilen aamuna järkyttävään krapulaan, fyysisen vielä kestin, mutta moraalinen krapula oli niin kova, että olisin halunnut vain nukkua... häpesin ja häpeän vieläkin omaa käytöstäni ja tekemiäni asioita.
Mietin siinä herätessäni, että mitä hyvää alkoholi tuo elämääni ja oikeasti en keksinyt mitään. Alkoholin ansiosta minulta puuttuu tältäkin vuodelta muististani useita päiviä, minulla ei ole mitään hajua mitä olen tehnyt tai sanonut, herään kamalassa morkkiksessa ja etsin muististani asioita, joita ehkä olen tehnyt.
Jätän asioita tekemättä, että saan juoda. Juon paljon. Viikkomäärät ovat ehkä n. 50-80 annosta... Se on naiselle aika paljon.

Olen miettinyt vähentämistä vuosia, lopettamista vähintään yhtä kauan. Tsemppaan pari juontikertaa, että määrät pysyvät "kohtuullisina" (6-9 annosta/ilta) ja kun olen pystynyt siihen kuvittelen, että ne pysyvätkin. Eivät pysy.
Aiemmin, kun olen ajatellut lopettamista on alkoholin pois jättäminen tuntunut pahalta. Miettinyt, että en voi tehdä enää joitakin asioita, jos en juo. Ajatellut, kuinka kesäpäivät terassilla ovat pilalla jne.
Mutta nyt ensi kertaa elämässäni mulla on olo, että mä en menetä mitään, jos en juo. Viikonlopun morkkis toki painaa ihan kunnolla päälle.Vituttaa, hävettää, vituttaa. Mutta se herätti mut ajattelemaan, että mitä mä menetän jos en juo. Kun oikeasti aloin miettiä, että mitä mä olen tänä vuonna saanut juodessani? Muistinmenetyksiä, morkkiksia, krapulaa, rahanmenoa... Mutta en oikeasti mitään hyvää. Juodessani mulla ei enää tuu hyvää fiilistä nousuhumalasta, vaan ekat annokset on jostakin tottumuksesta pakko juoda ja sen jälkeen mopo karkaa käsistä.
Mietin niitä asioita, jotka olen pilannut kännäämiselläni tänäkin vuonna ja sen jälkeen katson tilannetta, että entä jos olisinkin ollut selvinpäin... kokemus olisi ollut ja mikä parasta, olisin muistanut sen vielä seuraavanakin päivänä.

Mä en uskalla luvata, että en juo enää ikinä elämäni aikana, mä en uskalla luvata, että en juo tulevana viikonloppuna, mutta voin luvata, että en juo tänään. Ja mä toivon koko sydämestäni, että päättämään tämän saman asian myös huomenna.
Pihakoivu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 19.8.2019 11:36:20
Ollut juomatta

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja 0132 » 19.8.2019 12:14:03

Sydämmellisesti tervetuloa. Kirjoituksesi on niin suoraa. Herättää muistoja.
Olet ymmärtänyt että alkoholi saa aikaa kaikenlaista ällöä. Juuri tuo hetki kun aamulla herää, rapuloissaan. Pienen pienen hetken on hiljaista. Sitten iskee pääkipu. Oksettaa. Muistelu alkaa. HÄVETTÄÄ. "Voi kunpa en heräisi ollenkaan" tunne. Se kauhu jonka kokee kun muistaa pätkittäin eilisen. Tajuaa todellisuuden.
Minä muistan yhä. Muistan sen todellisuuden. Kauhun. Yök.

Minulla ei ole mitään haluja palata noihin aikoihin. Terasseilla istun joskus kavereiden kanssa. En tarvitse siihen alkoholia. Kivaa on ilmankin. Eikä aamulla ahdista.

Käytä aikaa asioiden pohdiskeluun. Kirjoittele ja seuraa plinkkiä. Hanki itsellesi tukea raitistumiseen. Mitä enempi sen parempi.

Putkis 0132
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1879
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Pihakoivu » 19.8.2019 12:22:53

Tän kesän aikana on koko ajan vahvistunut, että mun pitää muuttua ja tehdä jotain muuta. On hävettänyt käydä kaupassakin, kun ostaa alkoholia, vaihtelen kauppoja, ettei yhdessä kaupassa huomattaisi kuinka paljon juon.
Sitten kun käy kaupassa eikä osta alkoholia on sellainen voittajafiilis, hei, mä kävelin hyllyjen ohi enkä ostanut mitään, WOU! Siis tollanen asia, mikä tavalliselle ihmiselle on normaalia on minulle joku suunnaton voitto.

Mä olen päättänyt usein muulloinkin, että lopetan juomisen ja se on aina ollut päätös, että nyt en juo enää ikinä. Nyt mä päätin, että en juo nyt, katson kuinka pitkälle se kantaa.
Mutta oikesti musta tuntuu, että nyt on joku eritavalla. Aiemmin, olen ajatellut, että menetän "hyvän ystävän" kun en juo. Nyt tuntuu vain siltä, että se juominen ei tuo mitään hyvää mun elämääni.
Se eniten ihmetyttää, että miksi olen juonut. Monta kertaa se nousuhumala on tuntunut jopa pahalta jossain määrin, ei ole huvittanut juoda, mutta on juonut lisää, että jos se hyvä olo tulisikin, mut ei sitä vain tule. Miksi siis on vain juonut?
Pihakoivu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 19.8.2019 11:36:20
Ollut juomatta

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 19.8.2019 14:25:49

Pihakoivu kirjoitti
Mutta nyt ensi kertaa elämässäni mulla on olo, että mä en menetä mitään, jos en juo

Kurjuutesi menetät, mutta haitanneeko tuo!
Mä en uskalla luvata, että en juo enää ikinä elämäni aikana, mä en uskalla luvata, että en juo tulevana viikonloppuna, mutta voin luvata, että en juo tänään. Ja mä toivon koko sydämestäni, että päättämään tämän saman asian myös huomenna.

Päivä kerrallaan raittius kertyy ensin viikoiksi ja sitten edelleen https://www.youtube.com/watch?v=XlmMm70pffU
Tän kesän aikana on koko ajan vahvistunut, että mun pitää muuttua ja tehdä jotain muuta

Pysyvässä raitistumisessa on tosiaan kyse ajatusmaailman muutoksesta ja toiminnasta raittiuden hyväksi.
Mä olen päättänyt usein muulloinkin, että lopetan juomisen ja se on aina ollut päätös, että nyt en juo enää ikinä. Nyt mä päätin, että en juo nyt, katson kuinka pitkälle se kantaa.

Mun raittiuteni alkoi silloin, kun avasin AA-palaveripaikan oven ja sanoin siellä olleille naisille ja miehille: olen alkoholisti.
Se eniten ihmetyttää, että miksi olen juonut

Se ihmetyttää jokaista juoppoa, alkoholistia ja myös heidän läheisiään. Ja vaikka perimmäistä syytä ei tietäisikään, raittius on silti mahdollista.

Olet sydämellisesti tervetullut joukkoomme!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 19.8.2019 14:37:33

Hei Pihakoivu (hauska nimmari!), sulla oli pari tosi hyvää kysymystä / ajatusta, samoja kuin itse olen pohtinut. Ensinnäkin se, että et ajattele asiaa liian pitkälle on mielestäni hyvä juttu. Itsellä on ainakin jokin sisään rakennettu mekanismi, että jos kiellän itseltäni jonkin asian totaalisesti niin sitten sitä vasta alkaakin tehdä mieli. Kun aikanaan lopetin tupakan polton (oli minulle tosi iso juttu!) niin lupasin itselleni, että jos ihan kamalalta alkaa tuntua niin voin sitten taas polttaa. Eli en kieltänyt asiaa loputtomiin. Menin ihan tunti kerrallaan, ajattelin että kyllä tässä nyt vielä yhden tunnin sietää olla. Ja sitten joskus alkoikin jo ihmeesti helpottamaan.

Myös ajatuksesi
Monta kertaa se nousuhumala on tuntunut jopa pahalta jossain määrin, ei ole huvittanut juoda, mutta on juonut lisää, että jos se hyvä olo tulisikin, mut ei sitä vain tule. Miksi siis on vain juonut?

osui ja upposi. Itse olen harrastunut ihan samaa. Vaikka en ole "lopettaja" vaan edelleen sinnittelen vähentelijöissä niin tuossa on asia minkä olen yrittänyt sisäistää. En juo jos siitä ei välittömästi seuraa hyvää oloa. Pari (lue about 10) kertaa on käynyt niin, että eka puoli drinksua on tuntunut tympeältä ja on päätynyt viemäriin. Olen (ainakin yrittänyt) ymmärtänyt, että ei se hyvä olo tule sillä että juo ne 20 lisää.

Upeeta, että olet tullut tänne ja päättänyt tehdä elämän muutoksen. Minä ja varmasti kaikki muutkin täällä kannustamme sinua erittäin lämpimästi :) .
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1782
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja HR1373 » 19.8.2019 14:41:07

Tervetuloa joukkoon kirjavaan.

Päivä kerrallaan kertyy yllättävän paljon raittiita päiviä minullekkin.
Avatar
HR1373
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 16.8.2019 10:28:36
Ollut raittiina

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Varjosusi » 19.8.2019 18:08:07

Kuulostaa tutulle nuo morkkikset ja ns. Mukavan nousuhumalan puuttuminen.
Itsellä alkoi elämä mennä perjantain ja maanantain väliseksi yöksi.Käyttö lähti täysin lapasesta ja käytös myös.Tuli vaikeuksia perhe-elämässä, kaverisuhteissa ja töissä. Olen yrittänyt kohtuujuomista,mutta kohdallani se ei onnistu.Niinpä päätin lopettaa.Tai muuta mahdollisuutta ei ole. AA-kokoukset ovat auttaneet raitistumisen alkuun ja tästä on hyvä jatkaa.Tseppiä sinulle.Meitä on täällä monta jotka taistelevat viinapirua vastaan.Tuetaan toisiamme.Tervetuloa joukkoon mukaan.❤️
Varjosusi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 19.8.2019 17:20:23
Ollut raittiina

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Pihakoivu » 20.8.2019 07:19:12

Hyvää huomenta kaikille ja kiitos Putkis 0132, lomapuisto, Vilma1966, HR1373 ja Varjosusi tsempeistänne <3

Häpeä viikonlopun toilailuista ei ole poistunut, saa nähdä unohtuuko asia ikinä. Kuitenkin, tämäkin päivä mennään ilman alkoholia! :)
Itse eilen mietin, että kun usein sanotaan, että juodaan, jotta voidaan turruttaa jotain niin minulla ainakin juominen tekee juuri päinvastoin. Alan kaivella vanhoja asioita, liioitella tapahtuneita, joissa ei ole mitään ihmeellistä ja alan surea asioita, jotka selvinpäin hyväksyn täysin. Kumpi sitten on oikea minä? Se, joka selvinpäin kokee, että ne jutut on oikeasti ihan ok, vai se känninen, jonka mielestä ne asiat on maailmanloppu? Mulla siis on kaikinpuolin ihan hyvä elämä, enkä yritä hukuttaa mitään murheitani pulloon, mä enemmänkin etsin hauskanpitoa sieltä (hah!).

Unettomuus on riesani. Kännissä on se hieno homma, että kun on riittävän humalassa nukahtaa, eikä pyöri vain koko yötä hereillä kaivaten unta. Tiedän, että runsas juomiseni on saattanut yöuneni pilata (ainakin osittain) ja toivon, että jossain vaiheessa saisin nukkua kunnolla ja heräilemättä kokonaisen yön (ilman, että aamulla herään hirveään morkkikseen siitä, mitä olen kännissä touhunnut).

Huonosti nukutun yön jälkeen aamutkin ovat kohmeloisia, tuntuu kuin olisi krapula ja koska on niin monta päivää/iltaa ryypännyt mielestään niin aamulla ei voi olla 100% varma, että ryyppäsikö eilen vaiko eikö. Sitten kaivaa muistilokeroitaan ja on tyytyväinen, että joo, kyllä mä ihan selvinpäin eilen olin, joten kahvikupillisen ja tunnin heräilyn jälkeen olen jälleen toimintakykyinen.

Mutta näissä tunnelmissa jälleen yhteen selvään päivään :)
Pihakoivu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 19.8.2019 11:36:20
Ollut juomatta

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Dave2 » 20.8.2019 08:04:36

Pihakoivu kirjoitti:
Unettomuus on riesani. Kännissä on se hieno homma, että kun on riittävän humalassa nukahtaa, eikä pyöri vain koko yötä hereillä kaivaten unta. Tiedän, että runsas juomiseni on saattanut yöuneni pilata (ainakin osittain) ja toivon, että jossain vaiheessa saisin nukkua kunnolla ja heräilemättä kokonaisen yön (ilman, että aamulla herään hirveään morkkikseen siitä, mitä olen kännissä touhunnut).

Huonosti nukutun yön jälkeen aamutkin ovat kohmeloisia, tuntuu kuin olisi krapula ja koska on niin monta päivää/iltaa ryypännyt mielestään niin aamulla ei voi olla 100% varma, että ryyppäsikö eilen vaiko eikö. Sitten kaivaa muistilokeroitaan ja on tyytyväinen, että joo, kyllä mä ihan selvinpäin eilen olin, joten kahvikupillisen ja tunnin heräilyn jälkeen olen jälleen toimintakykyinen.

Mutta näissä tunnelmissa jälleen yhteen selvään päivään :)


Olet oikeassa, että alkoholilla on merkittävä vaikutus unettomuuteen eikä humalassa nukkuminen ollenkaan vastaa selvänä nukkumista.

Tuurijuoppona minulla on runsaasti kokemusta myös unen normalisoitumisesta putken jälkeen. Yleensä se tapahtui vajaassa viikossa. Ihmiset ovat toki yksilöitä joten eroja on. Joku täällä kirjoitti, että voi mennä puolikin vuotta, että aivot kunnolla tointuu jos on rankasti ryypännyt.

Voin myös omasta kokemuksestani kertoa, että lopetettuani huomasin, että oikeastaan mitään en menettänyt vaan elämäni parani huomattavasti ja minusta tuli paljon aikaansaavampi kuin ennen.
Mitä vähemmän tietoa sen suurempi usko.
Avatar
Dave2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 265
Liittynyt: 16.4.2018 06:19:58

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Pihakoivu » 21.8.2019 07:20:31

Syksyistä huomenta kaikille, vaikka kesää me kai vielä eletäänkin :) Oli jotenkin niin synkän oloista aamusta.
Eilen kohtasin sen asian, joka tulee olemaan vaikeinta tässä, että en juo. Mähän juon kotona, mulla ei ole mitään ryyppykaverijoukkiota tai en käy terasseilla tai pubeissa, vaan juon kotona... kun sanotaan, että pitää muuttaa elämää niiltä osin missä tulee houkutuksia. Mutta kun en mä oikein voi kotoa poiskaan olla.
Mutta niin, juon mieheni kanssa ja eilen illalla mies tuli luokseni ja sanoi, että hänen tekee mieli olutta. Minä sanoin, että minun ei ja keskustelu oli aikalailla siinä. Sen enempää sitä ei tarvinnut selitellä. Kysyi mies vielä kaupassa käydessämme, että oliko se näin ja sanoin, että joo, on se näin, ei tänään. Eilen siis selvisin siitä ongelmastani ja eikä se aiheuttanut edes ongelmia. Mutta tulevaisuudessa asian ohittaminen ei ole noin helppoa. Mä en halua kertoa kellekään päätöksestäni vähentää/lopettaa juominen, vaan haluan mennä päivä kerrallaan. En tiedä, miten selviän viikonlopusta, miten sanoa, että aattelin olla viikonlopun selvinpäin?

Eilen oli muuten jälleen pieni voiton hetki, kun kävin kaupassa. Lähestyin olutkaappia, jossa kylmät huurteiset odottivat minua. Katsoin niitä, nappasin limpparipullon käteeni ja kassalle. Eikö limppari kuitenkin ole pienempi paha kuin olut?

Tällä hetkellä siis tää on ihan helppoa, koska mun ei edes tee mieli juoda. Mutta kokemuksesta tiedän, että tulee se aika, jolloin tekee mieli juoda ja ne puheet siitä, että mielihalu menee ohi jos sille ei anna valtaa on paskapuhetta. Jos mun alkaa tehdä mieli juotavaa mun tekee sitä mieli just niin kauan, kunnes sitä saan. Se voi hetkeksi laantua se halu, mutta tiedän, että se pysyy taustalla ja palaa aina vain kovempana takaisin. Sitä ei hillitse edes kuukausien juomattomuus, been there, done that. Nyt siis on tää helppo osuus, kun ei edes tee mieli juoda, sit kun tulee se halu juoda joudun taistelemaan sitä vastaan ihan jokaikinen päivä, kovenevan halun edessä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Miten pystyn hallitsemaan sen, kun toinen juo?
Pihakoivu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 19.8.2019 11:36:20
Ollut juomatta

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 21.8.2019 10:14:51

Pihakoivu kirjoitti
Mutta kokemuksesta tiedän, että tulee se aika, jolloin tekee mieli juoda ja ne puheet siitä, että mielihalu menee ohi jos sille ei anna valtaa on paskapuhetta. Jos mun alkaa tehdä mieli juotavaa mun tekee sitä mieli just niin kauan, kunnes sitä saan. Se voi hetkeksi laantua se halu, mutta tiedän, että se pysyy taustalla ja palaa aina vain kovempana takaisin. Sitä ei hillitse edes kuukausien juomattomuus, been there, done that. Nyt siis on tää helppo osuus, kun ei edes tee mieli juoda, sit kun tulee se halu juoda joudun taistelemaan sitä vastaan ihan jokaikinen päivä, kovenevan halun edessä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Miten pystyn hallitsemaan sen, kun toinen juo?

Ennen vanhaan, kun ei ollut kännyköitä, oli tapana pitää taskussa puhelinautomaattiin sopivia kolikoita, että voi juomishalun hetkellä mennä puhelinkioskiin soittamaan jollekulle tukihenkilölle. Kolikkoon käytetyn metallin mukaan tapaa kutsuttiin "nikkeliterapiaksi". Nythän on helpompaa, kun on taskussa kännykkä, johon voi panna muistiin numeroita. Auttaviin puhelimiin voit soittaa nimettömänä. Numeroita on yläpalkin kohdassa MISTÄ APUA.
On havaittu, että raittius on vakaimmalla pohjalla, kun sitä on itsensä vuoksi. Maailmassa juodaan niin paljon, että alkoholin ja juomisen näkemistä ei voi välttää. On tehtävä selväksi itselle ja jopa läheisillekin, mihin kaikkeen on valmis välttääkseen juomisen.

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Pihakoivu » 21.8.2019 10:43:04

En mä tarkoita, että alkoholin juomisen näkeminen aiheuttaisi itselleni halua juoda. Itseasiassa mä pyrin nimenomaan välttämään seurassa juomista ja olen erittäin mielelläni kuski erilaisissa juhlissa, että saan hyvän selityksen juomattomuudelleni (kun siis en halua juoda seurassa). Tarkoitan sitä, että kun olemme juoneet puolison kanssa yhdessä, emme juo jos toinen ei juo, joten tuossa tilanteessa tulee se hankaluus, kun toinen olettaa, että minäkin juon.
Pihakoivu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 19.8.2019 11:36:20
Ollut juomatta

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja Pihakoivu » 3.9.2019 07:55:01

Täällä ollaan edelleen. Huomasin vain, että täällä roikkuminen ja käyminen itseasiassa laittaa haluamaan juomista, poissapysyminen ei. Kun tulee päihdelinkkiin niin alko tulee heti mieleen ja sitä pitää aktiivisesti miettiä, jolloin sitä kohtaan syntyy halu. Kun ei käy täällä, pystyy miettimään ja keskittymään ihan muihin asioihin ja alkoholi ei oikeastaan edes pyöri mielessä.
Syy, miksi tänne tulin oli kun heräsin aamulla ihan paniikissa, että olen ollut ryyppäämässä. Näin unta, että puolisoni sanoi mulle aamulla, et tulit sit ihan kiitettävässä kännissä taksilla neljän jälkeen kotiin.
Herätessäni kelasin mielessäni, että oonko mä oikeasti lähtenyt viime yönä baariin, et kun ei oo eka kerta, kun tallennustilassa on tyhjää. Kaivelin muistiani ja pohdin olotilaani ja totesin, että tuon oli pakko olla unta... et jos olisin ollut aamuneljään baarissa ja tullut kotiin ihan pellit kiinni en olisi herännyt klo 7 jälkeen suht pirteänä ilman pahoinvointia (paitsi tietty, jos on edelleen kännissä...)
Pihakoivu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 19.8.2019 11:36:20
Ollut juomatta

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 3.9.2019 18:44:12

Loppuelämäni ensimmäinen päivä - YouTube

https://www.youtube.com › watch

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Loppuelämän ensimmäinen päivä

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 3.9.2019 18:58:20

Pihakoivu kirjoitti: Huomasin vain, että täällä roikkuminen ja käyminen itseasiassa laittaa haluamaan juomista, poissapysyminen ei. Kun tulee päihdelinkkiin niin alko tulee heti mieleen ja sitä pitää aktiivisesti miettiä, jolloin sitä kohtaan syntyy halu. Kun ei käy täällä, pystyy miettimään ja keskittymään ihan muihin asioihin ja alkoholi ei oikeastaan edes pyöri mielessä.


Totta se on. Jonkun asian mielessä pitäminen ja vatkaaminen ajatuksissa usein vain vahvistaa sitä latua jonka vangiksi ajatukset ovat joutuneet.
Mutta, kuitenkin, joskus on hyvä antaa asioiden purkaantua vaikka kirjoittamalla, keskustelemalla, ottamalla palautetta vastaan, kommentoimalla itse. Jos vuorovaikutus syntyy ja palautteet ovat asiallisia, voi siinäkin olla hyötynsä. Akuutissa tilanteessa. Joskus, nimittäin, kun joku ongelma iskee pintaan elämää suurempana, näköalat joka suuntaan peittävänä ja mieltä musertavana, voi asiasta puhuminen ja realistisen palautteen saaminen myös kutistaa ongelmaa kokoisekseen. Sellaiseksi että se onkin ihmisen voitettavissa.


Toinen jonkinlainen syy kirjoitella tänne, on pieni satsaus tulevaisuuteen.
Kun omia ja muiden selviytyneiden juttuja palaa lukemaan muutaman vuoden kuluttua, usein huomaa että ongelmanratkaisun onnistuessa puheenaiheet hiljalleen siirtyvät ongelmakeskeisyydestä ihan muihin asioihin, Siihen tavalliseen elämään ilman päihdeongelmaa, joka kenties oli alunperinkin tavoitteena. Ja se sitten taas voimaannuttaa ihan uusienkin vastoinkäymisten varalle -itseä ja muita.
Kun huomaa miten joku ongelma lakkaa olemasta ongelma, muuttuu menneisyydeksi, omalla kohdalla yhdentekeväksi asiaksi, se antaa aika paljon!


Alkoholiongelman kanssa ei tosiaan kannata jäädä "tuleen makaamaan", ei sitä kannata vuosikausia vatvoa ja ruokkia. Kun ongelma on poissa, sen kannattaa antaa kutistua mielessä olemattomaksi, sellaiseksi joka joskus oli ja häiritsi, mutta jota ei tosiaan tarvitse sitten enää sen korjaamisen onnistuttua ajatella. Elämässä onneksi on aina niin paljon muuta. Isompiakin asioita, kuten varmasti tulet huomaamaan kunhan aikaa kuluu.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7592
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa