Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 21.8.2019 17:02:38

hei Juulia, asiaa puhut.
aion tehdä niin, että jos kohdalleni sattuu toisen kerran yhtä huonosti suomea puhuva, aion laittaa palautetta siitä. voihan myös olla niin, että se edelliskertainen oli joku kesätyöläinen tms. mutta totta tuo, että ainakin harjoittelijalla pitäisi olla ohjaaja mukana.

tämän päiväinen hoitaja taas sattui olemaan täysin pro. jännä, että sen huomaa heti ensivilkaisulla onko kysymyksessä sairaanhoitaja vai lähihoitaja. miten pitempi koulutus on havaittavissa näin nopeasti? heti ovella? en ymmärrä.
mutta kuten todettu, niin ehkä joukossa on ollut yksi vähän tohelo, eikä hän ollut kovin ystävällinenkään, mutta kaikki muut ovat osoittautuneet todella miellyttäviksi ihmisiksi.

en muistanut, että olin sopinut ex-ukon kanssa tapaamisen, eli hän tuli tänään käymään.
soitti tossa varhain iltapäivällä keikkatyöpaikaltaan että on just lähdössä. pyysin, että toisi maidon ja muffinseja.
en tiedä miksi, mutta kahvitellessamme kysyin onko hän parisuhteessa. ehkä siksi, että hän näytti aika räjähtäneeltä. se viina se viina. oletettavasti oletin että hän EI ole parisuhteessa kun oli niin repsahtanut. tukka likainen, parransänki rehotti ja iho oli punakka.
kun sain kysymykseeni myöntävän vastauksen (takellellen) tunsin yllättävän voimakasta pettymystä. tuli jotenkin sellainen olo, että muut ne porskuttavat elämässä eteenpäin ja olen ainoa joka on jäänyt ikään kuin rannalle ruikuttamaan.
en koe näin usein, mutta nyt tuo tunne oikein kouraisi.
tulipa vielä näin lapsellinen ajatus mieleen, että hyvä kun olin unohtanut sopimamme tapaamisen, mikä kävi ilmi jutellessamme, ettei äijä sentään luule minun oikein odottelevan häntä. voi tätä tyttömäistä päätäni :roll:
omatkin hiukseni ovat muuten juuri tänään todella likaiset, koska ajattelin mennä vasta illalla suihkuun, eli jos olisin muistanut hänen tulevan niin varmasti olisin vastaanottanut hänet hiukset pestynä ja jopa vähäsen meikattuna.
nyt olin vastassa häntä täällä keltasilmäisenä :shock: ja kovasti laihtuneena, mistä hän jälkimmäisestä mainitsikin: "voi voi, olet sinä laihtunut jälleen". keltasilmäisyydestäni varoitin häntä jo puhelimessa.

sinänsä hyviä uutisia; lekurina hän sanoi, että keltaisuus voi vielä lieventyäkin, koska olin vasta jokin aika sitten kokonaan ilman dreeniä peräti kaksi viikkoa joten sappinestettä oli kerääntynyt runsaasti verenkiertooni, mutta nythän dreeni taas pelaa.
eilen naapurini, se saksalainen, katsoi minua hississä ja sanoi: "Halloween-silmät!" se oli semmoista hänen reipasta huumoriaan, en ottanut siitä nokkiini millään lailla. tavattoman lämmin ihminen.

mietin, että ensi perjantaina taidan joutua kokemaan jälleen tuon "muut menevät eteenpäin, minä olen jäänyt rannalle ruikuttamaan"-tunteen kun ne kaverit tulevat kylään ja oletettavasti lähtevät baariin jatkamaan iltaa. tietenkin olisin tervetullut mukaan mutta tuskin jaksan, eikä se oikein huvitakaan.

Tyräkki, joka uusille lukijoille tiedoksi, aloitti plinkkailun täällä Vähentäjissä ja sittemmin päätyi Loppareiden puolelle, on kirjoittanut useammankin kerran hänen kokemastaan jonkinlaisesta "kateellisuudesta" kun muiden elämä kuulostaa paljon hohdokkaammalta kuin oma elämä.
exän lähdettyä mietin että sivuaako tuntemukseni kateellisuutta ja totesin, että vaikkei se ihan sama asia olekaan, niin vähän sinne päin.
eikä Tyräkinkään tuntemuksia voi mielestäni asettaa huonolaatuisen kateellisuuden karsinaan, hän vaan on todennut, että haluaisi itselleenkin samaa kuin muilla muttei suinkaan keneltäkään pois mitään.

hyvä on. jos siis kysyn itseltäni mitä ex-ukolla on sellaista mitä haluaisin itsellenikin, niin ei mitään.
no joo, samat kuukausiliksat kuin hänellä on ottaisin kyllä mielelläni vastaan :lol: vaikken (muuten) edes keksi mihin minä sen rahamäärän muka käyttäisin.
mutta se ahdistus esim juomisesta, ei, ei, ei! tai uusi parisuhde, ei kiitos sillekään. hänen "perusterveytensä", joo sen ottaisin myös.
siinäpä ne sitten ovatkin joten miksi siis tunnen, että olisin jäänyt rannalle ruikuttamaan?

eikö se mene paremminkin niin päin, että minä olen päässyt elämässäni eteenpäin kosken esimerkiksi enää ryyppää, vaikkei tarkoitus olekaan tässä rakentaa jotain merkillistä kilpailuasetelmaa.
olen nimittäin liki sataprossan varma, että valitettavasti hänen juomistottumuksensa ovat samat kuin ennenkin.
tiedän myös sen, että hänen juomisensa syyt menevät suurilta osin perusahdistuksensa piikkiin. toisin siis kuin joskus ennen vanhaan kuvittelin (asettamalla itseni merkittävämmäksi kuin olinkaan) että hänen juomisensa lisääntyi ja lisääntyi sairauteni takia.
sukulaistensa kanssa juhlimisesta hän pitää aidosti, ja nämä sukuriennot ovatkin aidosti hauskoja tapahtumia, mutta muutoin hänen juominen on yritys paikkailla perushuonoa henkistä vointiaan.
siellä se istuu iltaisin, jos ei siis ole naisystävänsä seurassa, urheiluruutua sekä eri urheiluskaboja vahdaten iänkuinen lonkero kädessään. tarkistelee kelloa ja laskeskelee onko hän varmasti ajokunnossa seuraavana aamuna. ei nuku ja lääkitsee untaan millä milloinkin tropilla, joita kirjoittelee itse itselleen.
kuulostan katkeralta mutten ole. en sano, että toivon hänelle kaikkea hyvää uudessa suhteessaan, koskei se olisi ihan totta, vielä.
muissa asioissa, kuten vaikkapa työ- ja terveydellisissä seikoissa toivon jo nyt hänelle pelkkää hyvää, olen jo pitkään toivonut.
vain hurjimmat hetket erokipuiluni parissa/alussa aiheutti tunnegalleriassani semmoista että toivoin koko helkkarin äijän hyppäävän kaivoon, että hänellä menisi kaikki asiat päin helvettiä.

nyt olisikin mielenkiintoista tarkistaa täältä Plinkistä vuodentakaisia merkintöjäni kun erokipuiluni oli rankimmillaan.
sehän oli juuri tätä vuodenaikaa. elo-syys-lokakuuta. sitten alkoi helpottaa, pikkuhiljaa.
uskalsinkohan silloin myöntää edes itselleni, toisista puhumattakaan, että toivoin hänelle pelkästään huonoja asioita? enpä tainnut, mutten nyt jaksa alkaa kaivelemaan vanhoja juttujani; pölyttykööt rauhassa jossain Plinkin kellarissa.

jep. tekipä taas hyvää vähän purkaa tunnelmiani.

hahaa, muuten, nyt maistuisi oikein kylmä olut.
mieliteko ei syntynyt heti exän lähdettyä mutta nyt, kun koen että sain taas parit palikat kohdilleen, tuli semmoinen tuuletus-olo.
en missään nimessä lähde kaljakauppaan, mutta kyllä sen tuntee selvästi; hienoisen tarpeen saada kippailla pienimuotoisen "henkisen urakkani" päätteeksi. ennen vanhaan olisin ilman muuta jo tehnyt sen, pyörähtänyt kaljakaupassa.

kohta aion syödä ja sen jälkeen aloitan pikkuhiljaa iltarutiinini mennäkseni aikaisin nukkumaan koska labrat pitää hoitaa huomenna ennen aamukymmentä. lääkäri haluaa varmistaa (ja minä itse myös tietty) tarvitsenko edelleen kaksi kaliumpilleriä vuorokaudessa vai riittääkö yksi tbl.

levollista kesäiltaa kaikille!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 22.8.2019 08:59:02

yllätys, huomattavasti parempi aamu. mistähän nyt tuulee?
heräsin kellon kanssa jo kasilta. vasta herättyäni tajusin että turhaan olin pannut kellon soimaan koska eihän mulla tänään ole labroissa aikarajaa kuten luulin, eli voin mennä sinne vaikka iltapäivällä.
mutta ei siis kouristuksia vatsassa eikä muutoinkaan sitä ikävää aamuoloa.

eri hyvä kun purkasin eilen päätäni täällä uudemman kerran. se on vaan uskottava, että kun sen tekee, se tosiaan auttaa. eipä siis turhaan kaikki maailman psykologit kannusta ihmisiä kirjoittamiseen. tehokas keino jäsennellä asioita.

mulla on ollut vähän morkkis kun valittelen ruuhkaisuutta sosiaalisessa elämässäni. lopetan sen nyt kokonaan. juuri sen takia, että on niin tavattoman paljon ihmisiä joilla ei ole ystäviä, ei myöskään läheisiä. nolottaa kun olen kitissyt että ruuhkaa pukkaa.
täälläkin voi olla heitä. todella yksinäisiä ihmisiä. kehuskeluksi en ole valitustani tarkoittanut, se tästä vielä puuttuisikin. puolustan itseäni sillä, että koska olen niin sairas väsyn tavattoman herkästi, ja siksi stressaannun jo ennakkoon sopimistani tapaamisista.

eipä täällä mitään erikoista. istuskelen tässä vakiopaikallani ja välillä unohdun tuijottelemaan parvekkeen pelargonia. ihme kyllä se voi edelleen ok vaikka oli ne helteetkin. tosin oikein kunnon auringon porotuspäivinä suojasin sen verholla.

ilta sujui normikaavan mukaan. ensin pari jaksoa kepeää Midsommerin murhat-sarjaa, sitten luin hetken. välillä havahduin siihen, kun tunsin itseni taas niin onnelliseksi. syöpissivostollakin porukka on jotenkin piristynyt. paljon on sellaisia päivityksiä kun ihmiset kertovat miten heidän elämänsä on muuttunut hyvään suuntaan. toki on niitäkin päivityksiä kun masennus repii ja pelko. välillä innostumme lähes pilkantekoon siitä miten jokainen on törmännyt näihin "neuvojiin" miten meidän sairaiden kuuluisi elää. ihan sama, jos/kun tänne pöllähtää näitä "kokemusasiantuntijoita" jotka tietävät ihan kaiken vähentämisestä tai sen mahdottomuudesta, tai ehkä nämä "syöpätietäjät" ovat vieläkin rasittavimpia tyyppejä. sitten siellä on, todella harvoin kylläkin, näitä pähkähulluja trolleja. yks trolli oli sitä mieltä että meidän sairaiden pitäisi alkaa pelata rahapelejä :lol: joku osasi kylläkin kertoa, että kyseistä trollia ei ole olemassakaan vaan se on joku automaattinen viruksentapainen kuvio, mikä seikkailee verkossa paikasta toiseen.

P:n sisko tekstasi eilen, että sairaalassa käydessään P oli jälleen hymyillyt kun sisko oli näyttänyt hänelle kuvan parivuotiaasta tyttärentyttärestään.
P oli myös yrittänyt puhua (!) muttei siskonsa eikä hoitajat olleet saaneet puheesta mitään selvää. tämä aiheutti P:ssä selvää turhautumista ja hän oli tuntunut hyvin ahdistuneelta. mitä hän haluaisi kertoa? välillä hän oli vaipunut omiin maailmoihinsa eikä ollut reagoinut enää mihinkään. ei puheeseen, ei katsekontaktiin, ei mihinkään.
täytyy kuitenkin muistaa, että tuo puhumisen vaikeus johtuu myös siitä että hänellä on edelleen se putki keuhkoissa mikä helppaa hänen hengitystään. omin päin hän ei kykene hengittämään vielä, eli putki on pakollinen toistaiseksi. tarkemmin en putkesta ja sen tehtävästä tiedä. oli niin tai näin, niin edistystä on joka tapauksessa tapahtunut.

siellä näyttää tuulettomalta, kaunis aamu kaiken puolin. ihan on elokuun värit. kesää ja syksyä molempia.
kävelen pienen mutkan kautta labraan. ai niin, ne perjantain vieraat, eli taidan tehdä ostokset jo tänään. tarkoittaa sitä että tulen kotiin bussilla. ajattelin, että ostan vain yhden punaviinipullon. jos herrat haluavat juoda enemmänkin saavat tuoda mukanaan juomansa.
kopioin viime sunnuntain tarjoilut. teen saman lihapiiraan, sen oheen teen juustosalaatin ja jälkiruuaksi mustikoita ja vaniljakastiketta.

tässä kuussa rahat riittävät oikein hyvin, tai siis budjettini on nyt ihan riittoisa. paitsi että liiton lasku taitaa tulla tässä kuussa eikä tämän kuun puhelinlaskua ei ole vielä tullut. nopeasti laskettuna kumpainenkaan ei kuitenkaan romuta budjettia.

mukavaa torstaita kaikille :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 22.8.2019 11:36:07

Onhan sinulla Sylvia oikeus sanoa vierailijoille ettet nyt jaksa seurustella. Lepo ja oma rauha ovat tärkeitä asioita. Eikä vierailun tunnelma ole aito, jos siitä tulee stessiä. Ja jos et jaksa laittaa tarjoiluja voit aivan hyvin pyytää heitä tuomaan jotain pientä tullessaan.

Hyvin muistan kun pari-kolme vuotta sitten mursin nilkkani kaatuessani liukkaalla kadulla. Tottakai yksin asujana jouduin pyytämään naapureilta apua kaupassa käynteihin sun muihin. Mutta yht'äkkiä sohvalla istui aina joku huolestunut pitämässä minulle seuraa, tai soittelivat maratonpuheluja etten tuntisi oloani yksinäiseksi kun en pääse mihinkään. Olisi tehnyt mieli istua rauhassa ja lukea hyvää kirjaa tai katsoa televisiota ihan rauhassa yksin. Ajattelin että jättäisivät minut rauhaan. En mitään tarjoiluja heille laittanut, päinvastoin, toivat itse tehtyjä leipomuksiaan ja keittivätkin kahvit itse jos oli kahviaika. Hyväähän he kaikki tarkoittivat ja apu oli tarpeen ainakin siihen asti kunnes sain luvan varata jalallani ja pääsin jo sauvojen kanssa liikkumaan enemmänkin.
Mutta oma rauha puuttui.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1131
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 23.8.2019 09:04:03

tuossahan tuo lause on: nyt en jaksa seurustella. selvä ja selkeä viesti. mulla kun on tapana sanoa katsotaan sitten ensi viikolla tai syyskuussa tms. ei niin kannata toimia, koska kohtapuolin ollaan samassa tilanteessa.
tuohon voisi lisätä vielä, että en jaksa myöskään sopia lähitulevaisuuksi mitään.
otan Juulia tuon käytäntöön.
mutta juuri noin se tuppaa menemään kun sairastaa. ihmiset tarkoittavat hyvää, he ovat hyviä, mutta sen toisen ihmisen tahto saada rauhaa on aika usein hakusessa siellä jossain ymmärryskeskuksessa. asian tekee vielä vaikeammaksi se, että eiväthän he tiedä toisistaan, että moni moni muukin tarjoaa seuraansa.
ei hitto, mua niin nolottaa kirjoittaa näin koska sitten on niitä totaaliyksinäisiä. melkein sama asia kun joku raharikas kitisisi köyhälle, että kyllä käy elämä raskaaksi kun ei tiedä mitä näille rahoilleen tekisi. täysin verrattavissa olevaa.

hyvänen aika mikä rankkasade! kohina vain kuuluu. taivas on syvänharmaa. nyt tuonne ulos olisi mahdotonta mennä, tuossa sateessa ei mikään sateensuoja auta ja luultavasti tuollainen tietää jo tulvia.
on niin pimeää, että kun heräsin puoli yhdeksän maissa luulin että on vielä yö.

viimeistään nyt kannattaa asennoitua pimeään vuodenaikaan. koskee jo aamuja ja iltoja. vielä syyskuussahan saattaa olla todella lämmintä ja aurinkoista mutta se koskee vain muutamaa tuntia päivässä. ensi viikolla menen ostamaan sen kirkasvalolampun, en lykkää sitä hankintaa enää, päätetty.

tänään käyn sittenkin vielä isossa kaupassa koska unohdin eilen sitruunamehun ja oliivit. samoin yksi suosikki-kalkeista on loppumaan päin eli PiimaxC. maksaa vain 6 e/300 tbl. mun kalkkivähentely ei siis ole onnistunut, päinvastoin, nyt kun löysin tuon edullisen vaihtoehdon rouskutan sitä entistä enemmän.
kosteusvoidettakin pitää ostaa, kasvoille. joku markettiversio kelpaa hyvin, esim se ohuempi Nivea.
kuten aina loppukesästä ihohuokoset ovat kovilla ja muodostaa niitä pienen pieniä "hikinäppyjä". olisiko miilium oikea sana? niitä ei oikeastaan näy mutta itseäni ne häiritsee. ne kaipaa valtavasti kosteutta, ei siis tietenkään rasvaa, mutta ne saattavat jopa kadota itsekseen jos/kun iho saa riittävästi kostelutta. otsalle taas jäi vissiin loppuelämäkseni niitä kortisoni-näppyjä :evil:

no nyt se hurja sade laantui. kesti aika pitkään. nyt rännit vai räystäät (onko niillä eroa?) lotisevat täysillä.

oliko se vasta eilen kun kirjoitin että tässä kuussa pysyn hyvin budjetissani, niin jo postista kolahti kotivakuutus-lasku 120 e
eräpäivä olisi vasta lokakuussa mutta maksoin sen samantien. se on aina yhtä vastenmielinen lasku, sillä jos täällä jotain sattuisikin, niin tuskinpa vain saisin vakuutusyhtiöltäni mitään apua. en luota niihin tippaakaan. aina löytyy joku pykälä miksi apua ei heru. lisäksi vakuutuskirjani on niin pientä sekä kaikin puolin vaikeaselkoista printtiä että kuka muka niitä jaksaa lukea.
toisaalta en uskalla irtisanoakaan vakuutustani. no mutta, se on ny hoidettu joten koko asian voi taas unohtaa vuodeksi.

aikamoista, tai pikemmikin suurenmoista kun Nortti on tehnyt päätöksen siirtyä Lopettajiin. tuuletan hänen puolestaan!
oikea päätös jos kerran kokee ettei tämä vähentely riitä. tai, että haluaa kokonaan vapauden alkoholista VAIKKA vähentelykin sujuisi. siitä siis huolimatta.

menenkin samantien katsomaan josko Nortti olisi jo kirjautunut taikka postannut jotakin jommalle kummalle puolelle.

taas ollaan perjantaissa joten toivotan hyvää alkavaa viikonloppua kaikille.
pysykäämme tavoitteissamme! :P

ps. nyt nuo raskaat sadepilvet jo väistyivät, kuka tietää paistaako kohta jo aurinko.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 23.8.2019 11:23:53

Sylvia Plaa kirjoitti
"ei hitto, mua niin nolottaa kirjoittaa näin koska sitten on niitä totaaliyksinäisiä. melkein sama asia kun joku raharikas kitisisi köyhälle, että kyllä käy elämä raskaaksi kun ei tiedä mitä näille rahoilleen tekisi. täysin verrattavissa olevaa. "

Sinä ajattelet liian paljon ja liian laajasti muita ihmisiä. Tottakai maailmassa on aina ihmisiä joilla on asiat jollain tavalla huonommin kuin sinulla. Mutta et sinä heidän tilannettaan paranna sillä kiellät asiat itseltäsi. Jossain on aina totaalisen yksinäisiä ihmisiä, nälkäisiä, kodittomia, onnettomia. Mutta he eivät ole siinä tilanteessa suoranaisesti sinun takiasi, vaikka sinulla onkin ystäviä, ruokaa, koti ja onnellisia hetkiä.

Sinulla jos kellä on nyt oikeus olla itsekäs ja elää ilman omantunnontuskia se aika joka sinulle vielä annetaan. Oikeus valittaa ja kieltäytyä jos on siihen tarve. Ei sinusta itsekästä känkkäränkkä-akkaa tule, vaikka vähän toisille vastaan pistäisitkin. (Eikä kaikki negatiivinen puhe/kirjoitus ole valittamista. Se on tosiasioiden tiedostamista.)
Paljon halauksia Juulialta.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1131
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 23.8.2019 13:10:39

Syltty, kirjoitit vakuutuslaskusta
sillä jos täällä jotain sattuisikin, niin tuskinpa vain saisin vakuutusyhtiöltäni mitään apua. en luota niihin tippaakaan. aina löytyy joku pykälä miksi apua ei heru. lisäksi vakuutuskirjani on niin pientä sekä kaikin puolin vaikeaselkoista printtiä että kuka muka niitä jaksaa lukea.
toisaalta en uskalla irtisanoakaan vakuutustani.


Älä vaan irtisanokaan sitä. Et vaikka jossain kohtaa joutuisit sairaalaan lopullisesti niin kauan kun asunto on nimissäsi. Ensinnäkin se saattaa olla sopimusrikkomus. Ainakin minä olen sopimuksessa velvoittanut vuokralaiseni ottamaan kotivakuutuksen. Toisekseen jos jotain sattuu niin sinun korvausvelvollisuus voi olla valtava. Jos esim tulee tulipalo tai massiivinen vesivahinko niin sinun vahinkovastuu ylettyy kaikkiin huoneiston pintoihin. Tapetteihin, lattioihin ja jopa keittiön kaappeihin. Vaikka nuo kuuluvat Suomessa kiinteistöön on vahinkovastuu huoneiston haltijalla. Samoin kuin myös jos jotain tuollaista tapahtuisi ja tarvitsisit sijaisasunnon niin siihen tarvitset omaa vakuutusta. Pidä se siis voimassa ainakin jossain mittakaavassa. Toki sitä kannattaa tarkastella välillä, että on oikealla sinulle sopivalla tasolla.

Ja kyllä niistä aina joskus oikeasti jotain korvataankin. Me olemme esim saaneet hyvät korvaukset öljypannun rikkoutumisesta samoin kuin jääkaapin hajoamisesta. Ja kotivakuutukseen liittyvää matkatavara vakuutusta olen joutunut käyttämään useammankin kerran.

Kuten Juulia sanoo, turha tuntea mitään morkkista jos haluat olla omassa rauhassasi vaikka maailma on täynnä yksinäisiä. Ei niiden yksinäisyys sillä poistu, että sinä väsytät itsesi liian sosiaalisella elämällä. Mutta sano suoraan ihmisille että et jaksa ja kerro syy. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ne ihmiset jotka sanovat, että "joo, nähdään sitten syyskuussa" vaikka sen jo sanoessaan tietävät että eivät jaksa / halua ja sitten siirtävät juttua koko ajan eteenpäin.

Tulipas siinä taas ohjetta :lol: En ilmeisesti osaa ikinä vaan tulla sanomaan MUKAVAA PERJANTAITA!
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 24.8.2019 05:17:11

juu Vilma, en toki sano vakuutustani irti.
en muista, onko vuokrasopimuksessani ehto että vakuutus pitää olla kunnossa mutta kuten jo kirjoitinkin, en uskaltaisikaan irtisanoa sitä. sitä en tiedä, onko vakuutus just mulle sopiva. se helkkarin printtimäärä; keskittymiskykyni ei riitä saadakseni siitä mitään selkoa. muistaakseni kotivakuutukseeni kuuluu matkavakuutus mutta aina kun olen lähtenyt reissuun olen ottanut vielä lisävakuutuksen.

no kuule, mä kuulun just siihen joukkoon joka vastaa kutsuihin että katellaan sitten syyskuussa :roll:
toisaalta jos olen ihan varma, etten kuuna päivänä lähtisi henkilö X:n luokse kyläilemään, tai hänen kanssaan vaikkapa leffaan, kyllä mä sen sanon sitten suoraan. jos kysyjä on miespuolinen, se on jotenkin helpompaa vaikkei X tarkoittaisikaan mitään treffikuviota. sanon, että ei mulle sovi, enkä lisää siihen mitään vaan pyrin kääntämään keskustelun muihin asioihin. mutta kieltämättä se on mulle vaikeaa. se kiusallinen sekunti pari kieltäytymisen jälkeen, argh.

eilen oli ihan kiva ilta. toiselta sain ruusuja, toiselta "ananaskukan" ruukussa. en ole kuullutkaan tästä kukasta aikaisemmin. sen lehdet ovat kuin pienen jukkapalmun ja itse kukka on isokokoinen ja syvänpunainen, kokonaisuus on aika joulumainen.
alkoholia ei juurikaan tullut juotua. minä join kaksi pientä lasillista, toinen kavereista samoin. eli viinistä jäi lähes puoli pulloa.
heidänkin kanssa juttelimme alko-asioista, kuten siitä miten railakasta se on joskus ollut meillä kaikilla. toinen, joka oli autolla, sanoi olevansa selvästi alko-ongelmainen. että on rajoittanut juomistaan siten että antaa luvan itselleen kaksi alkokertaa viikossa muttei humalahakuisesti. paitsi että lipsuu joskus, toinen kommentoi. terveiltä ja hyvinvoivilta kumpikin näytti. laskeskelimme, että he olivat viimeksi olleet luonani kylässä 12 vuotta sitten :shock: mikä sai meidät tietysti päivittelemään ajankulua.
varsinainen parivaljakko. molemmat ovat naimisissa paitsi naistensa niin toistensa kanssa. olleet sitä jo opiskeluajoilta lähtien.

toisen kanssa mulla oli jotain meneillään 2000-luvun alkupuolella, minkä takia havaitsin ihan pienen, ohikiitävän jännitteen kun halasimme, mutta muutoin kaikki sujui tietysti aivan rennosti. äijät ahmivat sitä tekemääni lihapiirasta, lisäksi oli salaattia ja jälkiruuaksi jäätelöä ja mustikoita. se on aina niin kivaa kun tarjoilut maistuvat vieraille. he lähtivät joskus yhdentoista maissa, kuulemma ensin toisen tyttären luokse käymään ja sieltä kaiketi baariin. itse olin niin väsynyt, että jätin tiskit tiskaamatta, kävin vain nopeasti iltapesulla ja sänkyyn päästyäni nukahdin heti.
höh, heräsin jo neljältä, harmittaa. nyt totisesti kiireesti hankkimaan se kirkasvalolamppu ja sitten kädet ristiin josko sen avulla säästyisin tänä syksynä pitkäjaksoiselta aamuyöheräämis-rumbalta. se kun vaikuttaa niin ällistyttävän paljon yleisvointiin.

aion perua huomisen langon vierailun. sanon hänelle, etten vaan jaksa seurustelua, kuten Juuliakin suositteli. se on ihan omassa päässäni että loukkaisin jotain jos en vaan jaksa.
7.9 lauantaina pikkuserkkuni ja sisarensa poika tulee tänne. viimeksi mainittua en ole tavannut koskaan. ajavat aika pitkäkin matkan pelkästään siksi että tämä parikymppinen poika haluaa tavata minut. en kerta kaikkiaan voinut kieltäytyäkään. sitä ennen mahdollisimman vähän menoja tai tapaamisia, mieluiten ei ollenkaan. saapi nähdä pysynkö edes tällä kertaa tavoitteessani.

kaunis ja tyyni aamu. joku lokki kirkaisee välillä, sitten on taas ihan hiljaista.

koska heräsin niin aikaisin pahoinvointia sun muuta mahdollista ei ollut koska myös otin iltalääkkeeni niin myöhään illalla. pitkäkestoinen troppi kantaa siis viisi tuntia oikein hyvin.

tämän päivän tehtävä: pesen hellan alhaalla olevan laatikon. varjelkoot miten likainen se on pelkästä pölystä! en juurikaan käytä kyseistä laatikkoa vaan säilytän pannut ja kattilat sun muut kokkailuastiat muualla.
en aio mennä kauppaan vaikkei täällä ole mitään kunnon ruoka ruokaa. väsään jonkinmoisen aterian vaikka kananmunista ja mitä nyt keksinkään jotain mitä kaapista löytyy. tai syön säilykehernekeittoa. smetanaakin on eilisestä joten sillä ja sinapilla vähäsen höystän sitä ja hyvää tulee. keiton kanssa ehdottomasti näkkileipää.

jaahas, kello on vasta vähän yli kuusi.
se on aamupesun ja hedelmäaamiaisen paikka.
hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 24.8.2019 09:51:00

Olipa jotenkin tuttua ja turvallista tulla plinkkiin kun Sylvia entiseen tyyliinsä oli käynyt jo aamusella kirjoittamassa <3

Tuosta "nähdään joskus" jutusta tuli mieleen mun oman käytösmallin muutos. Mä olen just se joka aina niitä vierailuja velvollisuudentunnosta järjestää ja olen yrittänyt aikatauluja sovitella. Mutta viime vuosina olen pistänyt tuttuja ja sukulaisiakin järjestykseen mielessäni. Kun ei se aika eikä halu riitä kaikkien mahollisten tyyppien tapaamiseen niin voisko sanoa, että panosta nykyään laatuun enkä määrään 8) Jos mä sanon nykyään jollekin, että tavataan tässä lähiaikoina niin mä todella tarkoitan sitä. Suurimmalle osalle en sano edes, että pitäisi tavata joskus tms. Varmastikkaan se vastapuoli ei asiaa edes noteeraa vaan mun omassa pääkopassa se on iso juttu.

Mukavaa lauantaita sinnekin :)
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1461
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 25.8.2019 13:24:03

niin mutta jos sulle ehdotetaan että tavataanko vaikka viikonloppuna? se vaikeus kieltäytyä on mulla hakusessa. ja entä ne tapahtumat, että törmää johonkin ihmiseen kadulla, eikä haluaisi vaihtaa edes silloin kuulumisia, mutta tietenkin siihen on pakko pysähtyä? no, siinä sitten rupatellaan joutavia ja koska itse haluaisi tilanteesta äkkiä pois niin sitten sitä lipsahtaa ja sanoo: Mun pitää kuule nyt mennä, mutta voidaanhan me tavatakin joskus. apuuuuuva..... :lol:
myönnän, tällaistakin olen mennyt sanomaan joskus vaikkakin se taitaa olla jo mennyttä elämää.

fb on pahin. tästä olen ennenkin pitänyt kitinää. kun kirjaudun sisään, ja ihmiset näkee että olen paikan päällä, niin jo alkaa yksityisviestejä saapua ja ehdotuksia: voisin joku päivä piipahtaa luonasi? monta kertaa, kun ei ole mitään tekemistä, ja haluaisin mennä fb:n syöpisrhmään mutta jätän menemättä tämän syyn takia. syöpisryhmässä ei esiinny tätä ollenkaan koskei siellä ole tuttujakaan, mutta se tavallinen puoli. ylipäätää näitä yksityisviestejä tulee joltain aina että mitä kuuluu? no, sitten vastaan mitä kuuluu ja esitän kohteliaisuuden nimissä vastakysymyksen. sitten raportoidaan jostain hankaluudesta kun vaikkapa joku verhovirma on töpeksinyt ja kirjoittajalla on hankaluuksia edelleen vastahankkimiensa sälekaihtimien kanssa. kiinnostaako? ei tasan. tämä on elävä esimerkki viime päiviltä. hän odottaa, että minä yhtyisin haukkumakuoroon verhofirmaa kohtaan. anna mun kaikki kestää!
verhokeskustelu päättyy sitten siihen että kirjoitan jonkun tekosyyn varjolla että nyt mun on pakko mennä ja sulkea kone, ja sitten teenkin niin. eli siinä se aikomani oleilu syöpisryhmässä, jossa olisi ollut kiinnostavia päivytyksiä ja jonne olisin itsekin mielelläni kirjoittanut.

jos muuten Vilma tai joku muu osaa neuvoa, miten fb:ssä voi piilottaa sen läsnäolovalonsa vaikka olisikin palstalla, niin olisin kiitollinen. jos tiedät miten se onnistuu, kirjoita neuvo taas selkeästi klikkaus klikkaukselta.

peruin tosiaan sen langon vierailun, taisi loukkaantua vähän, koskei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun peruilen tapaamisia, mutta ei voi mitään.
nyt kerta kaikkiaan otan ihan toisen tyylin näihin vierailuehdotuksiin.
nukkuessani eilen velikin oli soitellut ja kun soitin hänelle sitten takaisin niin hänkin oli kaavaillut käydä täällä muttei sitten tullut koska arveli mun nukkuvan kun en vastannut puhelimeen. eilen en olisi jaksanut edes veljen kyläilyä, minkä sanoinkin hänelle.
vielä tuosta fb:stä. semmoistakin koen usein, että kun olen ollut fb:ssä, ja sitten joutunut pakenemaan sieltä edellä mainituista syistä, niin kun klikkaan seuraavaksi itseni Plinkkiin niin se tuntuu siltä kuin kotiinsa olisi tullut. täällä ei kukaan häiritse. ja päivitykset ovat tietysti kiinnostavuudeltaan ihan omaa luokkaansa.

uupumukseni takia uni on ollut raskasta. onneksi en tänään herännyt aamuyöstä kuten edellisyöntä. eilenhän nukuinkin sitten "päikkärit" 07-16.
muutoin vointi ok. mieliala hyvä. tuntuu siltä että olen lomalla koska ensi viikolla ei ole mitään ohjelmaa mikä tuntuu ihanalta.
saan valita koska menen tapaamaan P:tä ja käymään siellä Verkkokaupassa, kumpaankaan ei liity minkään valtakunnan stressiä.
vasta tosiaan 7.9 on se pikkuserkun tapaaminen, sitten 21.9 yökylävieraani tulee koska hänen Helsingin kurssinsa alkaa taas.

syöpissivustoilla puhutaan usein siitä, miten haluaisi tulla kohdelluksi tämän sairauden myötä.
joillekin on käynyt ihan oikeasti niin, että joku ystävä on kadonnut kokonaan. jollain jopa äitinsä ei pahemmin enää soittele :shock:
mikä tarkoittaa toki sitäkin, että heidän välinsä eivät ole kovinkaan läheiset, mutta useimmat ovat kuitenkin saanut pelkästään kannustusta, kuten olen itsekin saanut.
mutta entäs nämä mun perjantaivieraat. kumpikaan heistä ei kysynyt kertaakaan vointiani. tuli vähän semmoinen olo että he olivat päättäneet yhdessä että siitä asiasta ei sitten puhuta. se tuntui pikkuisen teennäiseltä. annoin heille kyllä helpon tilaisuuden kysyä jos kysytyttää mutta ei mitään. mietin sitä, että jos ihmisiä kuolee enemmän vaikkapa keuhkoahtautumaan kuin syöpään, niin miksi se syöpä sitten luo niin paljon jännitteitä. näin olen ainakin kuullut, että keuhkoahtaumaa sairastavien kuolleisuus on isompi kuin syöpää sairastavien, mikä kieltämättä tuntuukin yllättävältä. ja onhan vakavia, kuolemaan johtavia sairauksia muitakin vaikka millä mitalla, kuten vaikkapa sydänsairaudet.
enivei, tuo vieraideni vaitiolo tuntui häiritsevältä ja kuten jo sanoin teennäiseltä.
varsinkaan toisen vieraani kanssa en ole koskaan jutellut sairaudestani mitään. toisen kanssa olen enemmän kirjeenvaihdossa joten hänen kanssaan juttu on tuttu ja siten vähemmän yllättävää ettei aihetta sivuttu ollenkaan.

se puolikas viinipullo mikä vierailulta jäi päätyy nyt sitten viemäriin. eilen mietin tekeekö mieli ottaa lasillinen mutta ei tehnyt.
ennen vanhaan olisin juonut loput pullosta heti vieraiden lähdettyä. olisin oikein iloinnut siitä että olisin saanut istuskella kaikessa rauhassani kera viinin. sääli viiniä sillä se on hyvää ja hyvälaatuista. antaisin sen mielelläni jollekin naapurille jos vaan tietäisin kuka sitä kaipaa.

hei nyt naapuri tuleekin... tekstasin hänelle. palataan! :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 26.8.2019 11:51:57

hui mikä herääminen. tässä kun istun ja kirjoittelen teen samalla sen "läpilyöntikipulääke"-kuvion.
tarkoittaa sitä, että ensimmäiseksi otan tietysti yhden lääkesatsin (olen ottanut jo), sitten odottelen 20 min, jos kipu ei laannu otan toisen lääkesatsin ja odottelen 20 min, ja tarvittaessa vielä kolmannen kerran sama kuvio. jos kolmaskaan ei auta, se on soitto Kotisairaalaan. niin noissa mun lääkärin laatimissa sekä henkilökohtaisissa "kipupapereissa" ohjeistetaan.

silmät avattuani olin niin huonossa kunnossa että menin jotenkin sekavaksi; missä lääkkeet, missä vesilasi, eli törmäilin täällä miten sattuu ennen kuin lääkkeet ja vesilasin käteeni saatuani istahdin alas. huohotin. pyörrytti. vatsaa kouri.

kuntoni on mennyt selvästi alaspäin. paitsi että tunnen sen niin päättelen tämän siitä, että ennen kuin lääkkeet alkaa vaikuttaa minusta ei ole enää mihinkään vaan olen tutiseva ihmisraunio.
vatsani alkaa olla semmoinen "kovakuorinen" ja pinkeä. kuvittelen, tai jopa arvelen, että toi pinkeys johtuu siitä, että syöpä on levinnyt vatsakalvoon tai vatsapeitteisiin. kukaan ei voi tietää mitä siellä tapahtuu sillä palliatiiviseen ei kuulu kuvantamisia, tällaisessa käsityksen minä ainakin olen saanut. vatsa pitää myös meteliä. se on möyrinyt jo monta päivää kuuluvasti.
mitään en kuvittelekaan jaksavani tehdä tänään. en jaksa lähteä P:tä tapaamaan, en Verkkokauppaan. ruokaa riittää huomiseksi joten kaupankin voin siirtää huomiseksi. nyt - tällä hetkellä - olen taas ihan varma että se loppuluisu on alkanut.
kuten se nettiystäväni J, jolla oli sama diagnoosi kuin minulla, ja joka sitten menehtyikin nopeasti, kertoi ihan viimeisinä päivinään miten vatsa oli hänelläkin pinkeä koska vatsaan oli kerääntynyt valtava määrän nestettä syöpäpaskan lisäksi.
entä jos kolmen kilon lihomiseni onkin pelkkää nestekerääntymää? entä mitä itse syöpä painaa, ne pesäkkeet? hyi helvetti, kamala mielikuva.

otin nyt toisen läpilyönti-annoksen. kunpa se auttaisi!

toisaalta onhan mulla ollut rankempiakin aamuja. kuten silloin kun pyysin naapuria soittamaan ambulanssin. vaikeroin, oksensin enkä voinut olla kuin kippura-asennossa. ja sekin meni sitten ohi. tarkistin kalenterista, se oli toukokuun 14. päivä.

iltakin oli kivulias. onneksi olin edelleen niin uupunut että sain unen nopeasti. kipu ei herättänyt yöllä kertaakaan kuten ei yleensäkään.
näin muuten unta että kirjoitin Plinkkiin :lol: samalla puhuin unissani, siihen taas heräsinkin ainakin pariin otteeseen.
välillä luulin että olen sairaalassa. muistan oikein pinnistelleeni että näkisin missä olen. okei, tuossa on toi tuttu vaatekaappi, olenkin siis kotona.

nyt muuten helpottaa. kävin tässä välissä valmistamassa kahvia mikä vei vähän aikaa. toinen lääkeannos siis tehosi. huh helpotus.

luultavasti Kotisairaala soittaa tänään torstaisista verikokeista joten samalla raportoin heille joutuneeni ottamaan tänään läpilyöti-hommelin. "Jos joudutte turvautumaan läpilyöntilääkitykseen 3-4 päivänä peräkkäin useamman kerran vuorokaudessa, on peruslääkitystänne nostettava", lukee tossa samaisessa paperissa.
meinaan vaan sitä, että jos tuommoisen määrän joutuisi syömään niin eiköhän siinä alkaisi olla jo aikamoisessa lääketokkurassa.
huolimatta siitä, että tolet ovat nousseet.
aina muuten äimistelen tämän kyseisen lääkepaperini tätä kohta: "Vahvojen kipulääkkeiden annostelussa ei ole ylärajaa". siis mitäh? eikö kuulosta ihan käsittämättömältä!

vaikka selvisin taas hankalasta aamustani aion siltikin huilia vielä tämän päivän. huomenna tiistaina menisin sitten sinne Verkkokauppaan ja aivan mahtavaa olisi jos jaksaisin mennä Verkkokaupasta suoraan Meilahteen tapaamaan P:tä. riippuu paitsi voinnistani niin siitä paljonko lamppu painaa. julkisilla en kuuna päivänä jaksaisi tällaista kahden eri kohteen reissua mutta taksilla se on ainakin periaatteessa mahdollista.
huomaatteko jälleen miten pienimuotoista elämäni on? suunnittelen päiväkaupalla yhtä vaivaista lamppukauppaan menoa.

eilen tosiaan naapurini haki sen puolikkaan viinipulloni eli ei tarvinnut viskata sitä viemäriin. ja kuten arvata saattaa, jäimme suustamme kiinni ja loppujen lopuksi istuskelimme kahvia juoden ainakin tunnin - vaikka juurihan olen päättänyt että nyt taukoa ihmisistä :lol:
mutta nuo ex tempore-naapuritapaamiset ovatkin ihan toinen juttu.

ilahduin suunnattomasti kun hän toi mukanaan Kanebon meikkivoiteen jonka sävy on hänelle aivan väärä mutta mun kellertävälle iholleni taas just sopiva. oli ostanut kalliin voiteen laivalta vastikään ja kun oli huomannut sävyn olevan täysin epäsopiva, hän oli kertomansa mukaan ajatellut heti minua (ja kellertävää ihoani).
voide on aivan ihana. sillä saa silkkisen pinnan, kevyt mutta peittävä.
just ostin itsekin meikkivoiteen, ihan Lumenea vaan, ja mullekin kävi niin että kun pääsin kotiin ja kokeilin sitä päivänvalossa niin sama juttu; sävy olikin liian vaalea mikä oikeastaan vain korosti naamani keltaisuutta. maksoi silti 16 e joten harmitti niin vietävästi. kunpa kävisi tuuri ja voisin kierrättää sen jollekin.

en ole oikein vieläkään tottunut siihen ettei alkoholi maistu kuin äärimmäisen harvoin. kun on juonut koko elämänsä, välillä vähemmän välillä enemmän, niin merkilliseltähän tämä tuntuu. jotenkin vieraalta.
mutta mikähän päivä se oli kun kirjoitin tännekin että kylmä olut pyörähti mielessäni? se oli todella hetkellistä mutta tunnistin sen kyllä.
muisti pätkii, mutta sen muistan että mieliteon laukaisi jokin asia jonka sain tehtyä tai työstettyä päässäni kirjoittamalla tänne.
oliko se se päivä kun exä kävi täällä ja kertoi että hän on parisuhteessa? jonka seurauksena koin jääneeni ikään kuin rannalle ruikuttamaan kun muut tuntuvat pääsevän elämässään eteenpäin. ja kun olin kirjoittanut tuommoiset ajatukset veks mielestäni, mieliteko palkinto-ööliin pöllähti tontille.

sain tekstarin. ystäväni H kaipaa neuvoja sillä on järkyttynyt siitä kun sai postia että joutuu vuodenvaihteessa eläkkeelle syöpänsä takia.
sairauspäivärahaahan maksetaan vain noin vuoden. mun täytyy soittaa hänelle ja täsmentää ettei työkyvyttömyyseläke tarkoita mitään lopullista vaan ainahan ihminen voi tervehtyessään palata takaisin työelämään. hän hätiköi nyt ihan turhaan.

mukavaa maanantaita kaikille!
voi että olen onnellinen kun tuo kauhea aamu on taas mennyttä :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 26.8.2019 14:21:37

Iltapvää [b]Sylvia[b], huolestuneena luin viestisi voinnistasi. Varsinkin tuon vatsan tilanteen ja mitä mainitsit kolmesta kilosta? Älä odota liian pitkään jos kivut eivät poistu omalääkinnällä - sitävartenhan se Kotihoito on, jonka kyllä tiedätkin. Toivottavasti kyseessä ei ole " loppuluisu", mihin viittasit.

Vaikka luvattiin hellettä, niin ainaskin meidän kulmilla sitä sai odottaa aika pitkään. Taivas oli myös taas sen ikävän gt:n värinen, vaikka itse käytän myös sanaa "mölli". Mikä tarkoittaa itselläni, että on työläämpää keksiä riemukasta toimintaa. Kun isolamppu ei paista. Eli turhaa natinaa :D

Mutta kuitenkin mukavaa iltaa ja elokuun viimeistä viikkoa. Aina on toivoa, lohtua ja mahdollisuuksia. Elämä on ihmeellinen.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 27.8.2019 10:00:48

huomaatteko jälleen miten pienimuotoista elämäni on? suunnittelen päiväkaupalla yhtä vaivaista lamppukauppaan menoa.
Mutta elämää kuitenkin ja niissä puitteissa mihin nyt pystyt. Ikäviä nuo sun kivut ja olot, mutta onneksi vielä on lääkkeitä jotka helpottaa niitä. Lääketokkurat on tietysti sitten ikäviä, mutta ne vaan nyt kuuluu asiaan. Suo siellä ja vetelä täällä. Valitettavasti.

ja entä ne tapahtumat, että törmää johonkin ihmiseen kadulla, eikä haluaisi vaihtaa edes silloin kuulumisia, mutta tietenkin siihen on pakko pysähtyä? tunnustan joskus menneeni piiloon kun olen nähnyt jonkun tutun kaupungilla johon en välttäis törmätä :lol: Mutta joskus ei vaan voi välttyä törmäämiseltä ja kyllä mä olen keksinyt kiireellisen menon jos se ei ole ollut todellinen.

Toivottavasti tänään oli parempi aamu <3
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1461
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 27.8.2019 11:38:55

hei Ginger, Vilmatson ja muut,
kyllä vain, aamu sujui paljon paremmin kuin eilen. vatsan möyrimistä lukuun ottamatta vointi on suht ok.
enkä ole tänään "loppuluisu"-tunnelmissa. niitä tulee ja menee.

aaah, herkkua mun korville tuo Vilmatsonin tunnustus mennä piiloon ettei joudu törmäämään johonkin tyyppiin. itse en ole koskaan tehnyt niin syystä että pelkään näkisikö kyseinen tyyppi piiloutumiseni. se ois aika noloa ja loukkaavaa. oon vissiin myös vähän hidas keksimään kiireellisen menon, höh, treenin paikka siis :lol:

eilen sain hankittua kirkasvalolamppuni, en tosin mennyt Verkkokauppaan vaan ostin sen Claes Ohlsonilta, alennuksessa 79 e.
siinä on se lääkinnällinen laite-ilmoitus. valkoinen rasia, yksinkertainen vekotin, pieni kuin mikä ja valo on sininen.
eilen otin valohoitoa myöhään iltapäivällä 25 min ohjeiden mukaan. tarkoitus olisi siis se, että menisin pikkuisen myöhempään nukkumaan enkä heräisi aamuyöstä. vähäsen huimasi valohoidon aikana mutta se meni sitten nopeasti ohi kun sammutin lampun.
en tiedä kuvittelenko, mutta mun mielestä olin hoidon jälkeen pirteämpi.

P on jälleen hymyillyt kovasti mutta myös itkenyt. tarkoittaa että tunteita on paljon ja hän kykenee kokemaan ne. voiko sanoa, että aivoissahan ne tunteetkin syntyvät, ja jos voi, niin paljon siellä näyttää tapahtuvan. olisikin ihan kamalaa jos hän vain tuijoittaisi tyhjin katsein eteensä, huh hirvittävä mielikuva. eilen hän oli täysin tavoistaan poiketen alkanut myös kiroilemaan, tai siis hoitajista puhe oli kuulostanut kiroilulta. puhekeskuksen vaurioita päästään tutkimaan sitä mukaan kun putkesta päästään eroon. viime päivinä hän on ollut 2 h ilman putkea, sitten se on taas pitänyt asentaa keuhkoihin koska hengitys ei kanna vieläkään pidempään.

vielä siitä vierasuupumuksestani.
eilen nimittäin romahdin pienimuotoisesti.
kohtasin naapurin hississä. emme tunne kovin hyvin. hän kyselee aina vointiani ja tuntuu olevan kovin järkyttynyt sairaudestani. tällä kertaa hän ehdotti, voisiko tulla piipahtamaan? menin lähes paniikkiin. ei taas tätä!
hän jatkoi, että hänellä on marjoja joita voisi tuoda tullessaan, jonka jälkeen hän onneksi kysyi pidänkö punaviinimarjoista, jolloin saatoin sanoa naurahtaen että se on ainoa marja (mustaherukan lisäksi) mitä en syö niiden kirpeyden takia. "joten ei tarvitse, kiitos" sanoin, ja samassa hissi kolahti kerrokseeni ja saatoin luontevasti poistua tilanteesta muka-iloisesti huiskuttaen kättäni.
kun pääsin kotiini lukkojen taakse olin purskahtamaisillani itkuun :shock: menin jotenkin ihan tolaltani.
samassa kilahti tekstiviesti puhelimeeni. kummityttäreni äiti tekstaili voisivatko he tulla piipahtamaan huomenna eli tänään luonani.
tajusin, etten pysty edes siihen. koska hän tarjosi tapaamisajankohdaksi myös syyskuuta, tekstasin takaisin että valitaan se syyskuu.
sitten se tulikin. uupumusitku.
muistan että joskus aikoja sitten kun tein vielä töitä olin tässä samaisessa mielentilassa.
ensin itkin sitä että itkin tällaisen asian takia, sitten sitä että voimavarani ovat todella matalissa vesissä.
Vilma kirjoitti kyllä lohduttavasti (iso kiitos siitä), että vaikka koko maailma olisi täynnä yksinäisiä ihmisiä, niin totta kai mulla on oikeuteni kitistä tästä hektisyydestä. jotenkin näin, en muista sanatarkkaan. samoin ystäväni S sanoi, että jos terveetkin välillä väsyvät liian vilkkaaseen sosiaaliseen elämään niin miksen muka minä. nämähän ovat vesiselviä asioita mutta kaipaavat silti toistelua.
no mutta, kuten olen kaiketi jo todennutkin että kunhan aikaa kuluu, ja pysyn tavoitteessani pitää tapaamisista taukoa, niin pääkoppa rauhoittuu eikä aikaakaan kun voimavarani palautuvat ennalleen.
pitäkää tekin itsestänne huolta. ja jos tarvetta, opetelkaa se sana EI.

raha-asioita. ei ole pitkä aika siitä, että elin uskossa miten hyvällä tolalla tämän kuun budjetti on. no eikä ole.
ensin tuli se kotivakuutuslasku 120 e, ja eilen tuli HUS:lta lasku 18 e, mitä tosin ei ole paljon mutta kun soitin laskutukseen eräästä ihmetyttävästä asiasta niin sain kuulla että ensi viikolla sieltä tulee toinenkin lasku, 87 e.
ensiksikin, olen kuvitellut että maksukaton ylittäminen tarkoittaa sitä että potilas saa loppuvuoden osasto-hoidot ilmaiseksi mutta eipäs se menekään niin vaan laskujen summat vain puolittuvat. toiseksi, tuo 18 euron lasku on siitä päivästä kun menin dreenin asennukseen mutta anestesiapuolen ruuhkan takia ne ajoivat minut sieltä kotiin eikä toimenpidettä tehtykään. en todellakaan halua maksaa turhakäynnistäni senttiäkään. mokahan oli HUS:n, ei minun. puhelimessa ollut laskutuksen virkailija lupasi tutkia asiaa, odotan hänen soittoaan tänään.
oli niin tai näin, tämän kuun menoihin tuli siis odottamatonta lisää siis yli 207 e koska olin unohtanut laskelmiani tehdessäni koko kotivakuutuksen, että joka syksyhän se pitää maksaa, ja tosiaan kuvittelin että maksukaton takia osastohoidot olisivat nolla euroa, mistä olen ehtinyt jo iloitakin suuresti.
joskus tämä mun huithapelimainen luonne ottaa päähän. en ota asioista tarpeeksi selvää ja siten näitä yllätyksiä tulee.
luultavasti olen kyllä saanut postia joskus mitä tuo maksukattokin tarkoittaa mutten vain ole malttanut perehtyä siihen kunnolla.
eilenkin lampun ostopäätökseni ratkaisi se että laite on niin yksinkertainen ettei tarvitse muuta kuin laittaa töpseli seinään.
kaikki käyttöohjeet on mulle hepreaa. samoin vaikkapa kartat. entä kun saan neuvoja miten se ja se tietokonejuttu hoidetaan - ohi menee. yhtälailla puhe jos taustalla on vähänkin meteliä. ja yleinen vitsailun aihe on ollut aina se ettei Sylvia tajua vitsejä, varsinkaan jos vitsi on vähänkin pidempi. en tajua en, koska koen ne niin pitkästyttäviksi enkä malta kuunnella. vaivun sekunnin murto-osassa omiin mietteisiini ja havahdun "hereille" vasta kun naurunremakka täyttää huoneen. tämä kaikki on sitä keskittymiskyvyn häiriötä josta olen kirjoittanut tänne ennenkin, ja syy esim myös siihen että olin koulussa todella huono oppilas.

ihana kesäpäivä! luhdilla jotkut syövät lounasta tai aamiaista tms. kuuluu iloista pulputusta.
veneitäkin on tänään liikkeellä harvinaisen paljon vaikka elellään arkipäivää.

hyvää kesämieltä kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja venkku » 27.8.2019 21:43:09

Moi Syltty, ihana kun jaksat vielä positiivisesti täällä kirjoitella. Mulla on kans tuo sama sosiaalisuusähky aina sillon tällöin, mua ärsyttää kun ihmiset jotenkin luulee, että koska asun yksin niin jaksaisin aina jutella. Joko livenä tai fb:ssä. En todellakaan jaksa aina. Sä voit aivan hyvin suoraan sanoa ettet nyt jaksa, kyllä ihmisten se pitäis ymmärtää. :)

Niin siinä fb:n chatissa saat muistaakseni itses pois näkyvistä kun painat sieltä alhaalta oikealta semmosta hammasrataskuvaa, asetukset. Ja sieltä valitse että "poista keskustelu käytöstä" ja siinä on eri vaihtoehtoja joko kaikilta tai osalta ihmisistä. Muistaakseni noin.
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 210
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 28.8.2019 10:49:54

ihan samasta ongelmasta puhut, Venkku. yksin asuminen riittää siihen että kohta olet sosiaalisten ihmisten holhokki. tietenkin se menee myös toisin päin. moni kertoo siitä, että kun esim avioero tulee niin äkkiä onkin yksin kun kaveripiiri "liittoutuu" eron toisen osapuolen kanssa. hirveän vaikea uskoa että sellaista tapahtuu mutta totta se on. varmasti hurjan kivulias kokemus.
kiitos tosta fb:n asetusneuvosta :D

kitinää jälleen. aamu oli niin rajua menoa että mustat mietteet rienasivat siinä samalla kun otin pillereitä, join vettä, vapisin ja tutisin vatsan kourimisen takia: ei tämä enää kauaa voi kestää. tappelupukarit vatsassani olivat villeinä. käyn tuon pahimman rumban aikana noin neljä kertaa vessassa, ämpäri siinä jalkojeni juurella että lähteekö tällä kertaa molemmista päistä. tällaista se oli taas tänään.
yöllä olin purrut huuleen (tai ehkä se kohta oli jo eilen arka) joten nyt tossa alahampaiden kohdalla huulen sisäpuolella on valtava paiseen näköinen patti. kieli käy siinä koko ajan eli en osaa jättää sitä rauhaan. vertakin se oli päästänyt jonkin verran huulistani päätellen. hah, miettikää. keltaiset silmät ja iho, veriset huulet :lol:
jotenkin turvallinen olo kun hoitaja tulee tänään.
ei hän osaa vaivoilleni mitään tehdä mutta tykkään antaa hoitajille viikkoraporttia, että joku lukee sen (toivottavasti) joskus ja tietää vaikkapa näistä kamalista aamuista. pakkohan tässä on uskoa että raportit luetaan vaikkakin hieman epäillyttää.
toivon että tänään tulee joku joka osaa kunnolla suomea.

olen valtavan kiitollinen siitä että nukun niin hyvin. tämä kohta menee suoraan kiitollisuuslistan kärkeen. olen edelleen uupunut joten nukkumattomuus tekisi jo todella pahaa jälkeä.
kiitollisuuslistaa pitäisi taas harrastaa muutoinkin jotta pää pysyisi kunnossa. olen varma että se auttaa aina kun vähäsen ravistelee muistiaan siitä miten hyvin moni asia on kuten tämä uniosasto.

jippii, äsken tuli puhelu että voin tuhota sen yhden sairaalalaskun. myönsivät että se oli "virhelaskutus" ja siinä kaikki.

eilen Vilmatsonin päivityksen luettuani alkoi muistot vyöryä. kuten Vilmatson mainitsi, meillä molemmilla on kasassa jo kolme Plinkki-kesää. aika alkupuolella taivaltamme saimme välillä päähämme ties mitä mielikuvitus-ideoita. kuten että lähtisimme raitistelemaan jonnekin rahtilaivaan (suljettu tila) mutta että siellä pitäisi olla sitten uima-allas ja muita aktiviteettejä. tai että järjestäisimme kyläilyjä toistemme kotiin ja joko raitistelisimme tai emme raitistelisi. veikkaan, että se olin minä joka ehdotin että eikö niin suureen ja merkittävään tilaisuuteen ny parit drinkit kuulu :roll:
ja mitä kaikkea muuta olemme täällä pulisseet. silti, vaikka kaikki on kirjattu ylös, mun on vaikea hahmottaa mitä minäkin keväänä, kesänä, syksynä on tapahtunut vähentämisen näkökulmasta. Vilmatson muistaa, että hänellä se ensimmäinen kesä täällä meni plörinäksi, mutta mun mielestä me kumpikin oltiin saatu puolen vuoden aikana jo pikkiriikkisen jujusta kiinni. että mitä tämä vähentäminen loppujen lopuksi on ja miten sen kanssa elää. luulin, että se on vaan sitä että juo vähemmän, mutta ei se niin mennytkään, ainakaan omalla kohdallani. ihan kaikista vaikeinta oli päästä siihen, ettei juo tilaisuudessa, tilanteessa tai tunnemyrskyssä jossa on tottunut aina juomaan, että sen voi tehdä, kokea ja läpikäydä myös raittiina.

muistan esim tällaisen pienen tapahtuman: olin ystäväni M:n luona ja yritimme suomentaa lääkärinlausuntoa M:n mahdollisesta alkavasta dementiasta. googletimme lausunnon läpi liki sana sanalta. alustettakoon, että asia painoi ystävääni todella, todella paljon, ja hänen hermostuneisuus tarttui nopeasti itseenikin. homma kesti yllättävän pitkään ja hermostuneisuus vaan lisääntyi lisääntymistään. lopulta, kun olimme saaneet suomennettua tekstin, ja kävi ilmi, että M:n aivokuvat eivät näytä muuta kuin normaaleja vanhuuden tuomia merkkejä, eivätkä ne ole missään tekemisissä alkavan dementian kanssa, riehaannuimme täysin ja pam, käsittämätön alkon himo pöllähti päälle. oikein vain hurjana vyörynä.
ja hyvänen aika sentään, onhan tuollaisia esimerkkejä vaikka kuinka paljon, tämä vain on jäänyt erityisesti mieleeni.
eli näiden tilanteiden ylittäminen raittiina oli valtavan työlästä, kun nykyisin ne taas eivät aiheuta likimainkaan samanlaisia pommeja tyyliin pakko saada juoda, ihan pakko.

hei nyt pitääkin lopettaa... hoitaja tulee ihan justiinsa.
kesäistä keskiviikkoa kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa