[sunnari]

Tekeepä mieleni kysyä..ja kysynkin; mikä on "paskaduunia"?

Fyysinen työ keikkasopparilla, ei varmuutta mistään muusta kuin pikkuhiljaa kertyvistä rasitusvammoista. Työttömyys on toki vielä ankeampaa, eli en nyt sinänsä valita. Mulla on taipumus puhua asioista vähän negatiiviseen sävyyn, ei kannata ottaa tuollaisia heittoja ihan 100% vakavasti.

[metsänpeitto]

Tekeepä mieleni kysyä..ja kysynkin; mikä on "paskaduunia"?

Fyysinen työ keikkasopparilla, ei varmuutta mistään muusta kuin pikkuhiljaa kertyvistä rasitusvammoista. Työttömyys on toki vielä ankeampaa, eli en nyt sinänsä valita. Mulla on taipumus puhua asioista vähän negatiiviseen sävyyn, ei kannata ottaa tuollaisia heittoja ihan 100% vakavasti.

Mulle mikään työ ei ole "paskaduunia" sisältönsä puolesta. Ehkei kaikki muutkaan niin ajattele. Mulle paskaduuni-nimitys liittyy enemmänkin työsuhteen ehtoihin, olosuhteisiin, alipakkkaukseen ym, joiden seurauksena elämä on epävarmaa, vittumaista ja jonkinlaista orjuutta. Löysässä hirressä roikkumista, kun tulevaa ei tiedä välttämättä edes tämän päivän osalta. Turhaa on ihmetellä laskevaa syntyvyyttä tai kadonneita asunnosostohaluja. Vaikeaa sitoutua yhtään mihinkään jatkuvan stressaavan epävarmuuden ja toimeentulovaikeuksien takia.

Kaikenlaisen työn tekijöitä tarvitaan, siivoojia, hoitajia, kunnossapitotyöntekijöitä. Kaikki eivät voi olla konsultteja tai kulttuurintuottajia tai keskijohtoa. Jos työ on rutiininiomaista, musta on ihan kivaa tehdä vapaalla sitten luovempia juttuja, jos nyt ihan täysillä ei kaikkia luovia kykyjään voi työssä käyttää. Työ tuo rytmiä ja ryhtiäkin, mutta olisi sillä nyt elettävä, ellei sitten otetan tämän halpuuttamisen tueksi sitä kansalaispalkkaa, perustuloa, jonka päälle sitten palkkatyöstä tienestiä keräisi.

Mulla aika raskas päivä jotenkin, liikaa liikkuvia osia ja ratkottavia ongelmia, mutta jospa tämäkin suma taas selviää.
Sataa.

[vadelmamunkki]

^ Kyllä, juuri noin. "Paskaduuni" -terminhän toi aikoinaan ihan poliittiseen keskusteluun vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Hän tarkoitti sillä nimenomaan alipalkattua työtä, jossa liksa ja työehdot eivät vastaa työn raskautta.

Olen itse ollut joskus mm. siivoojana, ja se oli ihan kivaa työtä, kun sattui kohdalle niin mukava ja lunki siivouskohde, että pystyi vaikka pienessä krapulassa olemaan töissä. Suuri osa työpäivistä meni tupakkahuoneessa äijien kanssa mukavia jutustellessa ja nauraessa. Palkkahan siinä tietysti oli surkea, ja niimpä lähdinkin isojen rahojen perään opiskelemaan hoitoalalle.

Lähihoitaja on sentään oikea ammattinimike, jota ei saa käyttää ellei ole sitä vastaavaa koulutusta suoritettuna. Konsultti, terapeutti, kouluttaja tai asiantuntija voi sen sijaan olla kuka vaan, ilman mitään koulutusta. On olemassa useita komealta kalskahtavia titteleitä, jotka ei ole ns. suojattuja, eli niitä voi käyttää kuka vaan.
Meistä jokainen voisi nimetä itsensä vaikka päihdeterapeutiksi. ja alkaa markkinoimaan sillä nimikkeellä terapiapalvelua.
Siinä tulikin päivän yritysvinkki.


Tänään on ollut suorastaan marraskuuta muistuttavan sateista, kylmää ja pimeää, mutta iltapäiväksi on luvattu selkenevää ja auringon pilkahtelua. Siispä suuntaan tuttuun tapaan Uimastadionille illan tullen. Se on auki vielä neljä päivää.
Sommartiden, hej hej, sommartiden!

[mies metsänreunasta]

Selvisi se kysymällä.

Olis kyllä mielestäni Paavo voinut toisinkin nimittää.
Jos työehdot ovat paskamaiset, palkka on paskamainen ja työn teettäjän arvostuskin työtä kohtaan on paskamainen, niin työ itsessään voi kai silti olla tarpeellinen, kunnioitettava, vaativa, haastava, tuloksiatuottava jne eikä ollenskan mitään paskaa.
Mutta kun määritelmällä nyt kai sitten yleisesti sitä tarkoitetaan niin minkäs minä sille mahdan.

Se vaan, että jos ihminen alkaa pitämään työtään paskana, merkityksettömänä, itseään paskatyöntekijänä niin ei se pahemmin motivoi edes kehittämään omaa työtään. Ja silloin voi silläkin asialla olla merkitystä vaikkapa harkitessa meniskö työn vastapainoksi kaljalle, pursuamaan sitä aktiivisuutta jota ei työssä viitsi...

Vai mitä mieltä olette, onko sinnepäinkään?

[sunnari]

"Paskaduuni" -terminhän toi aikoinaan ihan poliittiseen keskusteluun vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki.

Väitän kuulleeni sanan mm. oman perus matalapalkkahommia tehneen äitini suusta jo kauan ennen kuin Arhis aloitti poliittisen uransa. Asiayhteys toki enemmänkin arkinen kuin poliittinen.

Selvisi se kysymällä.

Olis kyllä mielestäni Paavo voinut toisinkin nimittää.
Jos työehdot ovat paskamaiset, palkka on paskamainen ja työn teettäjän arvostuskin työtä kohtaan on paskamainen, niin työ itsessään voi kai silti olla tarpeellinen, kunnioitettava, vaativa, haastava, tuloksiatuottava jne eikä ollenskan mitään paskaa.
Mutta kun määritelmällä nyt kai sitten yleisesti sitä tarkoitetaan niin minkäs minä sille mahdan.

Se vaan, että jos ihminen alkaa pitämään työtään paskana, merkityksettömänä, itseään paskatyöntekijänä niin ei se pahemmin motivoi edes kehittämään omaa työtään. Ja silloin voi silläkin asialla olla merkitystä vaikkapa harkitessa meniskö työn vastapainoksi kaljalle, pursuamaan sitä aktiivisuutta jota ei työssä viitsi...

Vai mitä mieltä olette, onko sinnepäinkään?

Melko eri mieltä.

Duunini ei viime kädessä palvele mitään muuta kuin suurpääomaa ja kiihtyvää kulutusta, eli on tarpeettoman lisäksi jopa haitallista. Minkäs teet kun ei tällä henkilöhistorialla ja lukupäällä muualle juuri mahiksia ole, eikä kotiin minimitulolla jääminenkään huvita. Joku "oman työn kehittäminen" palkkatyöstä puhuttaessa kuulostaa jo sellaiselta työkkärin kursseja vetävien vedättäjäkonsulttien jargonilta, että ihan puistattaa.

Onneksi työn vastapainoksi voi tehdä muutakin kuin ryypätä, eikä ihmisen varsinainen työ välttämättä ole se mistä hän elantonsa repii.

[mies metsänreunasta]

Duunini ei viime kädessä palvele mitään muuta kuin suurpääomaa ja kiihtyvää kulutusta, eli on tarpeettoman lisäksi jopa haitallista. Minkäs teet kun ei tällä henkilöhistorialla ja lukupäällä muualle juuri mahiksia ole, eikä kotiin minimitulolla jääminenkään huvita. Joku "oman työn kehittäminen" palkkatyöstä puhuttaessa kuulostaa jo sellaiselta työkkärin kursseja vetävien vedättäjäkonsulttien jargonilta, että ihan puistattaa.

Onneksi työn vastapainoksi voi tehdä muutakin kuin ryypätä, eikä ihmisen varsinainen työ välttämättä ole se mistä hän elantonsa repii.

Kiitos, Sunnari.
Melko eri tavoin suhtaudumme työhömme, ja erilaisia mielipiteitä kysyinkin.
On ollut, minullakin, hommia jotka ovat hyödyttäneet juuri pääoman kasaantumista ja kulutuksen kiihdyttämistä, sellaisiakin on tosiaan tullut tehdyksi. Silti, niistäkin olen jotain oppinut, sellaisiakin taitoja joita sitten olen voinut jossain järjellisemmässä hyödyntää. On niillä hommilla kuitenkin, muistaakseni ollut myös jotain hyödyllisiä ominaisuuksia, harvoin ne ihan pelkkää kulutusta ja vahingontekoa ovat olleet .

Tai sitten en vaan ole päässyt ihan kaikkein tarpeettomimpiin hommiin. Maailman säilymisen ja kestävän kehityksen ja ihmiskunnan perustarpeiden kaikille riittävyyden kannalta ajatellen varmasti on ammatteja joiden hyöty on vähintään kyseenalainen.
Mitähän niitä sellaisia "paskaduuneja" olisi? Olisko ammattinyrkkeilijä? huumekauppias? sotilas? kilpa-autoilija? homeopaattisten ihmepillerien kaupustelija? Jostain syystä tuollaisia ei pidetä "paskaduuneina" vaikka hyöty lienee maailmalle pienempi kuin vaikka suolla tarpovan kuusentaimia turpeenkoloihin tökkivän hyttysiä huiskivan taimenistuttajan yksitoikkoisesta duunista. Niistä ensinmainituista kun saa perkeleesti rahaa, jotenkin taitaa se määritellä mikä on yleisen käsityksen mukaan "paskaa" ja mikä ei?

Sama on muuten tilanne, henkilöhistoria ja lukupää eivät juuri ponnistuspohjaa tarjoa, ja minulla on vielä esteenä sekin että ikää on. Ei yli kuusikymppinen oikein kysyttyä tavaraa työmarkkinoilla ole. Ja silti, omasta mielestäni vieläkin opin kaikenlaisissa tekemissäni hommissa yhä uusia asioita, ja kehittymistä se on, jollain tavalla, vissiin? Ja aina kun työnteossa olen, niin kyllä minä siinä yhtenä tekijänä jotenkin vaikutan koko työyhteisöön, tulokseenkin, raaka-aineiden tuhlaamiseen tai haaskaamiseen, jos sattuu huvittamaan. Toki voin ottaa senkin asenteen että ei kuulu minulle, vitun väliä.

[vadelmamunkki]

"Lukupää" on minusta vähän sellainen termi, että joutaisi hyllylle tai pois käytöstä. Sama pätee sanaan "inspiraatio", mutta ei mennä nyt siihen.

Lukupään käsite juontuu kai muinaiselta behavioristisen oppimisen aikakaudelta, jolloin kouluissa suosittiin asioiden ulkoa tankkaamista ja ulkolukua. Mitään ei tarvinnut kummemmin pohdiskella, kunhan osasi ladella joitakin rimssuja ulkoa. Oli sitä vielä hieman minunkin peruskouluaikoinani. Osaan edelleen ulkoa äidinkielen konjuktioluettelon jasekäelitaivaimuttavaansilläettäjottakoskajosvaikkakuin.
Jos koululainen ei ollut hyvä oppimaan asioita ulkulukuna, todettiin ettei hänellä ole "lukupäätä", joten toiveet pitkistä opinnoista voi haudata.

Nykyisin sovellettavat uudemmat oppimiskäsitykset, kuten konstruktiivinen ja kognitiivinen oppiminen, perustuvat enemmän kykyyn kerötö tietoa, käsitellä sitä ja pohtia sitä. Analyyttisen tiedon käsittelyn merkitys korostuu sitä enemmän, mitä ylemmällä tasolla opiskellaan.
Graduja ja muita korkeakoulujen opinnäytteitä ei voi tehdä ilman itsenäistä ajattelua, ja kykyä hahmottaa eri lähteistä hankittua tietoa. Siihen kuitenkin voi oppia jokainen. Ellei gradua sitten plagioi, niinkuin eräs entinen presidenttiehdokas ja nykyinen europarlamentaarikko.

Jos lukupään käsitettä pohdiskelisi, saattaisi todeta myös olevan mahdotonta, että ihminen jolla ei ole lukupäätä, lukee kirjoja.

[mies metsänreunasta]

Sana "lukupää" taitaa olla jo vanhentunutta kielenkäyttöä.

"Paskaduuni" -käsitteestä kun lähdettiin liikkeelle, niin siihen taisi liittyä sellainen jako, että paskaduuneja teetetään niillä jotka sijoittuvat arvojärjestyksessä alapäähän. Jonkun on otettava vieläkin lapio tai rautakanki tai ainakin paksummat kintaat käteen ja mentävä epämukaviin paikkoihin -joskus tartuttava ihan itseensä paskaankin jotta saadaan taas mukavuus ja siisteys vallitsemaan.

Paskainen duuni ei silti mielestäni ole työnä paskaa, olen sitä mieltä että se voi olla loppujen lopuksi jopa tarpeellisempaa kuin jonkun siistiä ja kevyttä sisätyötä tekevän homma.

Ihmisen, tekijän, arvostus on ihan eri juttu, eikä sillä ole välttämättä suoraa yhteyttä työn arvoon. Työntekijän arvo ilmaistaan tietysti selkeimmin palkan määrällä, ammattinimikkeen komeudella, lisäeduilla kuten homman jatkuvuudella ja turvatulla pysyvyydellä, mahdollisuuksina saada asemaansa korotettua, työnantajan maksamina erillishyvityksinä kuten koulutuksina, virkistyspäivinä, maljannostotilaisuuksina, teatteri- ja kuntosalilippuina jne.

Kaikille ei missään tapauksissa tule koskaan riittämään arvoasteikon yläpäässä olevia asemapaikkoja. Ei, vaikka erilaisten virkamiesten lukumäärää on viimeiset sata vuotta sinnikkäästi kasvatettu. Niinpä niistä pitää kilpailla. Yksi kilpailutapa on juuri se oppiarvojen hankkiminen. Se on varmasti ihan kovaa työtä, ja olen edelleen ihan varma siitä että joillakin ihmisillä on enemmän luontaisia edellytyksiä ja taipumuksia siihen kuin toisilla. Ennen sitä sanottiin "lukupääksi". Ehkä sille ei enää ole suomen kielessä sanaa?

Ja juu, ettei taas epäiltäisi yksisilmäisyydestä niin sanon selvennyksenä että ei se kaikki tietenkään aina ole siitä "päästä" kiinni.
Ihan hyvin voi asiaan vaikuttaa moni muukin seikka. Matkan varrella kun toisille sattuu enemmän, toisille vähemmän, ja joskus voi olla toisella jo alkuvaiheissa enemmän taustavoimia, niin taloudellisia kuin henkisiäkin, kuin huonompaan saumaan sattuneilla.

[skorpioni]

Tänään katselen kaunista syksyistä maisemaa. Entisenä alkoholistina oleminen ei ole tekemistä enemmän se on sitä että ei tarvitse tehdä mitään päihteeseen liittyvää. Mutta on se sitä että voi tehdä paljon muuta. Minä menen illalla elokuviin ja tiedän etten haise viinalle eikä kesken elokuvan iltapäivällä juotu monta litraa kaljaa vaadi menemään kesken kuvan vessaan. Enkä nukahda tuoliin. Eikä ole kiire oluelle . On aikaa.

[vadelmamunkki]

Sana "lukupää" taitaa olla jo vanhentunutta kielenkäyttöä.

"Paskaduuni" -käsitteestä kun lähdettiin liikkeelle, niin siihen taisi liittyä sellainen jako, että paskaduuneja teetetään niillä jotka sijoittuvat arvojärjestyksessä alapäähän. Jonkun on otettava vieläkin lapio tai rautakanki tai ainakin paksummat kintaat käteen ja mentävä epämukaviin paikkoihin -joskus tartuttava ihan itseensä paskaankin jotta saadaan taas mukavuus ja siisteys vallitsemaan.

Jos ihan siitä itsestään (paskasta) puhutaan, ja sen lisäksi vaikka muistakin eritteistä, niin niiden kanssa joutuu tekemisiin varsinkin hoitoalalla työskentelevät. Sairaanhoitajan tutkinto on korkeakoulututkinto, jonka palkka ei ole kuitenkaan kovin mittava moniin ns. miehisiin aloihin verrattuna, joihin ei tarvita edes yhtä pitkää koulutusta.

Jos puhut ammattinimikkeiden komeudesta, niin en tiedä, miten korkealle jossakin komeusasteikossa sijoittuvat sairaanhoitajan, lähihoitajan, sosionomin tai sosiaalityöntekijän nimikkeet.

Tai vaikkapa psykiatri. Lieneekö meidän hyvin tietämä Hannu Lauerma esimerkiksi himoinnut pelkkää oppiarvon loistoa ja kunniaa, ja jos olisi ollut vähemmän niiden perään, niin ties miten hyvä lapiomies tai sorvari olisi hänestä tullut.

Tiedettä tehdään paljon niissä samoissa paikoissa, joissa oppiarvoja hankitaan. Kuten yliopistoissa ja korkeakouluissa. Lieneekö se tiede sitten arvokasta monenkaan mielestä, kun "kaikenmaailman dosenteista" niin väheksyvästi viime aikoina puhuttu.
Puhuvathan nuo vanhurskaatkin paheksuvasti "tiedeuskovaisuudesta", johon haksahtavat ne pimeudessä vaeltavat ja Jumalan kirkkaudesta osattomat.

Ja juu, ettei taas epäiltäisi yksisilmäisyydestä niin sanon selvennyksenä että ei se kaikki tietenkään aina ole siitä "päästä" kiinni.
Ihan hyvin voi asiaan vaikuttaa moni muukin seikka. Matkan varrella kun toisille sattuu enemmän, toisille vähemmän, ja joskus voi olla toisella jo alkuvaiheissa enemmän taustavoimia, niin taloudellisia kuin henkisiäkin, kuin huonompaan saumaan sattuneilla.

Kyllä. Keskeisin asiaan vaikuttava seikka on oma valinta. Oman tahdon, ja omien valintojen merkitystä tuskin kiistää varsinkaan hän, joka mieltää omavoimaisuuden arvokkaaksi ominaisuudeksi. Kyse on omista valinnoista, eikä mistään taloudellisista tai henkisistä taustavoimista, tai henkimaailman jutuista.
Ei minullakaan ole ollut mitään taustavoimia missään vaiheessa. Kävin ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut ne samat kymppitonnien velat niskassa mitkä on vielä edelleenkin.

En vain viitsi enää tuhlata elämääni keksimällä tekosyitä sille, miksi en edes yrittäisi tehdä asioita joita haluan. Niitä tekosyitä sai vatvoa ihan tarpeekseen ne vuodet, kun juopottelu oli jokapäiväistä.

[mies metsänreunasta]

Valintojapa hyvinkin.

Joskus silti valinnoillakin on syynsä. On asioita jotka vaikuttavat siihen miten ihminen missäkin tilanteessa valitsee. Eivätkä ne syyt aina ole ihan yksinkertaisia.
Ja sittenkin, kyllä oppiarvoihin myös aivoja tarvitaan, ja sitä kapasiteettia meillä on kaikilla hiukan eri määrä.

[sunnari]

Mies metsänreunasta: ihan asiaahan sä puhut. Olen työssäni oppinut taitoja, joista on varmasti tulevaisuudessa muillakin elämän osa-alueilla hyötyä ja työttömänä ja persaukisena himassa lusmuilu on tosiaan vielä reippaasti ankeampaa. Duunin luoma rutiini on myös auttanut pysymään edes jossain määrin kaidalla polulla, olisin varmasti vielä pahemmassa jamassa ilman. Näiltä osin täytyy kyllä olla kiitollinen "paskaduunistakin".

Kuten sanoin, tapaan lähestyä asioita negatiivisen kautta. Sanavalintoihin takertuminen välittyy myös monesti itselleni vähän sellaisena turhana pätemisenä ja itsensä korottamisena, vaikken epäilekään että se oli tässä kenelläkään tarkoituksena.

Eiköhän tämä aihe ole tällä erää minun osaltani taputeltu. Mukavaa ja toivon mukaan raitista perjantai-iltaa itse kullekin!

[mies metsänreunasta]

Ihan mukavasti tässä on paskaduuni -asiaa käsitelty. Erilaisia näkökantoja on tuotu esiin. Hyvä juttu.
Kai siihen vielä palattuakin tulee, ainakin työntekoon. Monesti se on iso osa elämää.
Onneksi ei sentään ainoa asia elämässä.

Ainakin kai voi toivoa ettei työ tai tulevaan työhön ja toimeentuloon tähtäävä toiminta ole se kaikkeamääräävä asia.

Noista valinnoista on aina joskus puhetta, Vadelmamunkki muisti tässäkin asiassa korostaa sitä että ihminen tekee valintansa itse, ja sitten niin makaa kuin petaakin. On siinä paljon perää, mutta sittenkin, se on vain osatotuus. Ei kaikkea ole tilattu mitä on saatu.
Mikäs minun on ollessa, kaikki kohtuullisessa mallissa. Turvallinen olo tulevaisuudenkin suhteen, ei tässä ainakaan korkealta pääse putoamaan, eikä hyvinvointiyhteiskuntaa sittenkään romutettu niin perusteellisesti että tarvitsisi pelätä nälkää tai vilua vaikkei niin aina työtäkään olisi. Ja kun ei ole mitään sairauksiakaan, niin ei ole mitään syytä epäillä etteikö vielä huomennakin olisi ihan leppoisaa elämää.

Ei se ole kaikki omien valintojen ansiota. Terveyttä ei valita. Ei siinä auta vaikka olisi ikänsä kieltäytynyt nautintoaineista, syönyt kulloistenkin trendien mukaan terveellisimmällä tavalla, liikkunut ja joogannut ja meditoinut ja paininut ja punnertanut , vakavimmat sairaudet eivät jakaudu lainkaan oikeudenmukaisesti.

Omaa ansiotani ei ole edes se, että olen sattunut syntymään tänne pohjoismaiden yltäkylläisyyteen ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan ympäristöön.

Eikä se, että tielleni on sattunut niin paljon mukavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä, etten ole kai koskaan joutunut tuntemaan itseäni kovin syrjityksi. Ihan vaan kohtuudella on sitäkin vastaan tullut.

Paljon olen toki valinnut. Ja usein väärin, näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta... on minulla silti hauskaakin ollut. Ja mielenkiintoista, useimmiten. Ei minusta taida tulla edes kunnon katuvaista. Lieneekö sitten mahdollista mikään todellinen parannuksentekokaan, kun ei kadu? Eikä tunnu halua tunnustaa mitään surkeutta, kurjista kurjimman ja itsensä alentajan roolia ei vaan iske päälle. Eikä tunnu omalta semmoinenkaan että pitäisi pukeutua säkkiin, lyödä vaikka parantumattoman alkoholistin leima otsaan ja pyhittää elämänsä jonkinlaiselle oman olemassaolonsa hyvittämiseksi maailmalle joka siitä on kärsinyt. Ei minusta vaan ole semmoiseen, kun en sitä teeskentelemättä osaisi tehdä.

[vadelmamunkki]

^ Tietenkin kun kirjoitin valintojen mahdollisuudesta, tarkoitin lähinnä meidän maatamme ja meidän yhteiskuntaamme, ja vieläpä sen verran terveitä ihmisiä kuin sinä ja minä. Mahdollisuudet ja valinnanvapaus ovat erilaisia, jos sattuu syntymään vaikkapa Rioon katulapseksi, sisällissodan jalkoihin Syyriaan tai vaikka katulapseksi Pietariin. Tai jos syntyy vammaisena, tai vammautuu tai sairastuu vakavasti jossain vaiheessa elämää.

Mutta minä ja sinä, metsänreunan mies, olemme valintojemme seurauksena siinä missä olemme. Ja niin on moni muukin. Ja eipä sikäli, ihan kivastihan meillä on asiat, joten oikeitakin valintoja olemme tehneet. Esim. koulujen käyminen ja opiskelu on kuitenkin ihan oma valinta. Kaikki mahdollisuudet ovat olleet meidän molempien ulottuvilla, ja on ollut oma valintamme, mihin mahdollisuuksiin olemme tarttuneet ja mihin emme.
Terveydellisiä esteitä ei meillä ole kummallakaan ollut, varsinkaan sinulla, joka et ole edes lääkäriä joutunut tapaamaan vuosikymmeniin. Myöskään rahallisia esteitä ei opintoihin Suomessa ole, ainakaan ylitsepääsemättömiä. Jos minä opiskelen itselleni kolme (3) erillistä ammattitutkintoa niskassani kymppitonnien velat, ilman mahdollisuutta esim. opintolainaan, niin kyllä voi sanoa että mahdollisuuksia tämä järjestelmä tarjoaa. Vieläpä pitkään senkin jälkeen, kun asioitaan on jo saanut sössittyä hieman päin prinkkalaa.

Ulkona on sateista ja kovin syksyistä, mutta minäpä suuntaan nyt Uimastadionille, joka on tänään viimeistä päivää auki tänä vuonna. Stadikan viimeisen aukoiolopäivän pulahdus on suoranainen rituaali, joka merkitsee kesän lopullista päättymistä.

Huomenna ja tiistaina minulla onkin töitä! Juuri sitä työtä, jota vihasin koko kesän, mutta onneksi siinä kivemmassa toimipaikassa, jossa sentään viihdynkin jossain määrin. Ja pari päivää tuotakin työtä kuukaudessa on pelkkää hupia, kunhan ei vikkotolkulla tartte.

[Jorg.Buttgreit]

Oispas kiva tulla katsomaan kun Munkkiseni pujahtaa Piukkoihin Bikineihin ja hyppää altaaseen