[vilmasto]

Ihanan rauhallinen ja positiivinen jaksat kuitenkin olla.
Jaksuhalit täältäkin sinne vesilasiin ja vielä iso ripsaus tsemppiä ja suurempi ropsaus ei-niin-pahalle-ololle tän hoitdon jälkeen <3

[Vilma1966]

Täällä on nyt peukut ja isovarpaat pystyssä, että selviäisit tällä kertaa hieman vähemmällä rasituksella hoidoista

[Ulpukka]

Voe Hyvvää Päevää, etten paremmin sano. Vilmakin saa toistaiseksi laskea peukut ja varpaat alas. Ja hyvältä maistui lasillinen vettä, kun seassa oli Vilmaston sinne sekaan heittämät ripaukset ja ropsaukset

Hoitoa sitten lopulta siirrettiin viikolla. Eilen oli joku lääkäri katsonut papereita, ja päättänyt, että hoito voidaan antaa. Siinä sitten laverilla maatessa juttelin hoitajan kanssa ennen kanyylin laittoa, ja hänpä halusikin jutella vielä lääkärin kanssa. Tuli takaisin, taas juteltiin, ja taas hän kipaisi lääkärin luo. Oikeastaan ei kipaissut, kun jouduin loikoilemaan aika kauan. Mikäpäs mulla ollessa, makuuasento ollut mun lempiasento viime viikkoina. Lopulta hoitaja saapui takaisin, ja lopputulema oli se, että odotetaan viikko. Tämän päiväinen lääkäri oli siis eri kuin eilinen. Päätettiin ottaa myös astmalääkkeet kokeeksi käyttöön.
Minulla on edellisen taudin jälkeen diagnosoitu astma, johon käytin päivittäin lääkkeitä. Se on vaan ollut vuosia remissiossa, joten lopetin niiden käytön. Joskin lääkärin mukaan nämä hengitysvaikeudet voivat johtua tästä minulle annetusta dosetakseli nimisestä sytostaatista. Nyt viikko seurataan. Kaiken huippu oli se, että syöpäpolin lääkäri ei voinut kuitenkaan kirjoittaa minulle reseptiä astmasuihkeista, vaan minun olisi pitänyt mennä roikkumaan terveyskeskuksen akuuttivastaanotolle hakemaan resepti. Onnekseni minulla on hyvä ystävä, jonka puoleen käännyin, ja sain häneltä reseptit. Eipä ole ihme, että joka paikkaan on pitkät jonot, kun meitä näin pompotellaan.

Neljäkymmentäviisi minuuttia minä siellä loikoilin ilman, että mitään tapahtui. Räpläsin kännykkää ihan tyynenä ja odottelin, mitä tuleman pitää. Melkoista säätämistä aiheutui siitäkin, kun ensi viikolla olisi ollut ajat samoina päivinä terveyskeskukseen kuin nyt annettiin syöpäpolille. Näitä mun Xgeva pistoksia ei hoideta syöpiksellä vaan Tk:ssa. En kyllä tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta totesin, että nauru on parempi, sehän pidentää ikää. Laitetaan vain asenne kohdilleen

Saanpa nyt viikon toivottua huiliaikaa, joten kaikki hyvin. Toiveissa jopa käydä hoivassa vanhusta moikkaamassa, en olekaan nähnyt häntä muutoin kuin videopuhelujen välityksellä sitten useiden viikkojen.

Eli tässä valtakunnassa kaikki mainiosti, toivottavasti teillä muillakin. Hymyä huuleen.

[SylviaPlaa]

voi luoja sentään! toi pompottelu ja lääkäreiden ristiriitaiset mielipiteet on niiiiin sieltä itsestään!
upeaa että osaat nauraa joten minäkin yhdyn siihen, helkkari

[Ulpukka]

Kortisonin huuruissa tässä valvottu taas muutama yö, muutaman päivän kuuri päällä hoitojen yhteydessä.
Eli torstaina pystyttiin antamaan se yhdellä viikolla infektion takia siirtynyt hoito. Veriarvot olivat kyllä osittain liian korkeita, mutta päädyttiin kuitenkin tiputtamaan sytostaatit, kaiketi ei mitään hälyttävää. Nyt sitten toivotaan, että sivuvaikutukset pysyisivät lievinä, alkavat yleensä viiveellä kolmen neljän päivän kuluttua. Ja jospa ne infektio-oireet pysyisivät poissa, ettei tarvitse sairaalaan lähteä. Kahden viikon kuluttua on sitten vastetutkimukset, kartoitetaan etäpesäkkeiden tilanteet. Jatkohoidot katsotaan sitten niiden perusteella. Tai päätetään ylipäätään, jatketaanko hoitoja, ja jos jatketaan, niin missä muodossa. Nyt pidän tässä välissä Sylvian mainitsemaa lomaa, ja nautin elämästä niiden mahdollisuuksien rajoissa, joihin itse voin vaikuttaa.


Eilen illalla katselin Perjantaidokkarin, ja totesin, että kyllä minulla on asiat kuitenkin hyvin. Koin jonkinlaisen valaistumisen, ja silmäni avautuivat entisestään. Vaikka mielestäni olen nytkin pääsääntöisesti ymmärtänyt elämän mahdollisuudet ja realiteetit. Mutta hetkittäin huonoina päivinä ajatukset saavat väreihinsä tummempia sävyjä.

Tuntui niin äärettömän hyvältä kipaista jääkaapista hakemaan lasillinen tuoremehua viinin lorutuksen sijasta. Tunne oli sanoin kuvaamaton. Muutaman kerran on käynyt kesän aikana mielessä ajatus, että olisipa kiva nauttia lasillinen viiniä. Mutta sitten olen piipahtanut täällä, ja todennut, ettei se nyt olisikaan yhtään kivaa. Eilen iltapäivälläkin tämä ajatus kurkisti avaimen reiästä. Samaan aikaan soi puhelin ja exä soitteli sammaltavan puhelun kysellen vointiani. Ajatus oli kaunis, olemme toki puheväleissä. Mutta kyllä viini katosi mielestäni taas pitkäksi aikaa, kun mieleen palautui nämä hänen jatkuvat tissuttelunsa ja juopottelunsa, jotka jatkuvat edelleen. Tiedän niin hyvin tunteet ja haasteet, kun puoliso juo, meillä se oli ja näyttää hänellä edelleenkin olevan alkoholismia.

Nautitaan viikonlopusta, omien tavoitteiden mukaisesti ja siinä onnistuen.

[vilmasto]

Huomenta ja hyvä kuulla, että sait sen hoidon. Peukut pystyyn ettei sivuoireet riehaannu!

Ja se kun kirjoitat tänne noita elämän realiteettejä niin se avaa minunkin silmiä. Suht terveenä tapauksena ja vielä kun mullakin on jatkuvasti sairautta ja tauteja ympärillä niin kyllä mä jotenkin sokeudun asialle. No työt on työtä, mutta aina täällä plinkissä asiaa ajattelee ajan kanssa.

Lomailun iloja sulle Ulpukka <3

[0132]

Hei Ulpukka.
Sinä siis ymmärrät sen tilanteen, kun katson esim. mehupurkkia, niin kyyneleet nousevat hetkeksi silmiin. Sen tunteen, jota ei kaikki voi kokea. Mutta me voimme.

[Ginger2]

Voimia hoitohin Ulkpukka, toivottavasti auttaisivat!

Miten kirjoitit viinin kuiskinnasta, niin on tuttua minullekin.Toisinaan se on kyllä lohduttanut HETKEN, mutta jälkifiilikset ovat olleet kehnommat. Enkä nyt tarkoita mitään suuria annoksia, vaan sen vaikutus mieleen. Ja uneen.

Näin syksyisin juon sattuneesta syystäkin usein inkivääriteetä. Siis raastan tuoretta inkivääriä, vähän hunajaa ja sitruunaa. Lämpimänä lohduttaa, kylmänä vahvistaa, heh kts nimimerkki

[Ulpukka]

Pitkästä aikaa päivitystä omaan ketjuun.
Viimeisestä parin viikon takaisesta sytostaattihoidosta taas selvitty fyysisesti elävien kirjoihin. Kuiva yskä ja hengenahdistus yhä vaivaa, liekö sydänyskää, lepopulssi aamuisin yli sata. Tänään kävin vastetutkimuksissa , ct-kuvaus kallonpohjasta alaspäin koko vartalo. Nähdään, kuinka kasvain ja etäpesäkkeet ovat reagoineet hoitoihin. Lääkärin vastaanotto vasta 30. päivä, siihen asti vain odotellaan. Löysässä hirressä tässä roikutaan. Mieliala on rypenyt pohjalukemissa, eikä ole kyllä ollut virtaa raapustaa tänne yhtään mitään. Mikään ei huvita, eikä oikein jaksa mitään.

Viinipullokin on käynyt mielessä useamman kerran, mutta onneksi järki on kuitenkin ollut viisaampi. Se kuiskii, ettei siitä ole lohdutusta.
Ja tätä päiväähän sitä pitää elää, eikä sairastaa tänään huomisen tauteja. Aina se vain ei ole niin yksinkertaista.

Mukavaa viikonloppua kaikille, pysytään tavoitteissa.

[venkku]

Voimia Ulpukka! <3 Ja on kyllä hienoa ettet ole sortunut juomaan kaikesta huolimatta. Vai onko se niin että kun on oikeasti kivuissa ym niin ei alkoholikaan auta, siis silleen henkisesti? Tuli vaan mieleen kun mulla on joskus ollut jotain hermosärkyä ja silloin ei todellakaan tehnyt mieli juoda.

[SylviaPlaa]

voi Ulpukka, ihan sama mulla kuin kun siellä. ei mitään voimia mihinkään. jotenkin halu kokonaan pois tästä kärsimyksestä on iltani teema.
mulla on myös hengästymyiä ja hengitänkin pelkästään suun kautta. se on raskasta.
ottaa pannuun koko elämä. huomasin tänään että en juo tarpeekisi päivänmittaan, nyt yritän korjata sitä. ja kappas; just nyt kelpaisisi se Lonkerokin, oikein poreileva ja jäistä kilisevä piiiiiiitkä korkea lasillinen. tosi on.
yleensä juon automaattisesti paljon ja enkä ole koskaan pelännyt nestehukan vaaraa, vai enkö vaan sittenkään tunnista sitä, janoa.
lisäksi näköharhoja johtuen lääkkeistä, aina vaan lisää ja lisä sekavia puheita.
eli hienoo on.

mutta pakko tää kaikki on elää.
yritetään jaksaa Ulpukka rakas, mitä muutakaan voisimme tehdä.

[helistin]

Voimia toivon Teille molemmille. Kyllä niitä hyviäkin hetkiä vielä tulee. Neuvoisin teitä juoksuttamaan tuttavianne tai naapureitanne kaupasta hakemassa herkkuja! - Aivan varmasti apua löytyy, jotta saatte niistä hyvistä hetkistä nautittua.

[vilmasto]

Sanaton olo Ulpukan ja Sylvian puolesta.
Ajatuksissa olette ja muutahan en voi kuin toivottaa voimia ja <3 <3 <3

[Pecorino]

Voi jestas Ulpukka ja Sylvia, teidän olot kyllä vetää hiljaiseksi. Samaa mieltä kuin Helistin, nyt tosiaan käytätte muita kaupassa puolestanne ja yritätte saada muutenkin jotain niitä pieniä elämän asioita jotka tuovat iloa. Henkinen puoli on lopulta tärkeämpi kuin fyysinen. Ei kai voi muuta toivottaa kuin jaksamista, vaikka se tosi laihalta kuulostaakin. Ulpukka, on totta että huomista ei pitäisi murehtia tänään mutta hitsit että se on vaikeaa.

[Ulpukka]

Sylvia on koko ajan mielessäni, ehkä peilaan hänen kauttaan tulevaa. Mehän emme tiedä, onko hän siirtynyt rajan taa, vaiko niin huonossa kunnossa, ettei jaksa enään kirjoitella. Niin tai näin, aikaa ei ole paljon. Jotensakin tuntuu, ettei Plinkkikään ole entisensä ilman häntä. Mutta kuten joku kirjoitti, en vaivaudu tsekkaamaan kuka, Sylviakin varmaan toivoo, että jatkamme tätä jutustelua. Hänen poismenonsa jättää kuitenkin Plinkkiin ison kolon. Tulemme muistamaan hänet ikuisesti. Meidän kaikkien Sylvia. Lämmin, empaattinen, kannustava tsemppari.

Omasta olosta ei muutoin paljon kirjoitettavaa. Tuntuu, ettei kehtaa kirjoittaa syöpäfiiliksistä, kun tietää Sylvian tilanteen. Aika monta viestiä saimme lukea näitä sairauden tiimoilta tehtyjä päivityksiä. Niitä uskomattomia positiivisia kannustusviestejä, joita hän jaksoi kirjoittaa.

Alkon suhteen ei oikein kirjoitettavaa, sairaus on vienyt viinin himon. Olen aiemminkin kirjoittanut, että kallis on hinta.

Ensi keskiviikkona syöpiksen lääkärin vastaanotto, sittenpä kuulee, missä mennään. Nyt vain tuskaillaan päivä kerrallaan. Ilta on aamua viisaampi. Ja edelleen päivä kerrallaan. Mieli matkustaa vuoristoradalla. Olikin se muuten jännää, kun lapsena matkustin Linnanmäellä vuoristoradalla, enään en uskaltaisi