[venkku]

Mä en oo koskaan ollu terapiassa, vaikka ehkä sille ois tarvetta. En vaan jotenkin osaa avautua ja kertoa itsestäni. Vähän sama, en halua avata sitä mörkökaappia. Harvoin vaan ja itsekseni silloinkin mietin. Sekin oli ennen yks tekosyy mulla juomiselle, että sitten kun on vähä olutta niin pystyy miettiä kunnolla että mikä mua vaivaa. Ehkä se joskus nuorena toimi mut nykyään sitä haluaa selvin päin miettiä tollaset, juodessa ajatukset vaan sekoittuu entisestään.

[Huilinki]

Kivasti on remmi saanu vähenneltyä plinkissä. Hieno juttu kyllä! Mä oon kyllä teistä poikkeus ja tyhjän lasin pohjaa oon tuijotellut taas vähän turhan usein. Nyt tähän vois kirjoittaa jatkoksi, että nyt saa riittää ja elämänmuutos ja kaikkee hienoo. Jotenkin koen, että eihän se nyt niin mene. Vaikkakin toi juopottelu ei ees mitenkään hauskaa oo. Ja on semmonen kemiallinen olo kun sitä tirpoo. Motivaatio on vähentämiseen ja kaikkee muuhunkin kyllä hukassa. "Vähän " nyt vaan masentaa kaikki.
Ei täs nyt onneks oo tullu vedettyä aamusta iltaan joka päivä, mutta on kyllä lähtenyt lavasta aika hienosti.
Oon Juonu 3 päivää vkossa putkeen;
1.. päivä perjantaina sammumiseen asti känni
2. Päivä korjailua joka lipsahtaa kännin puolelle
3. Korjailua pitkin päivää
Ja itseasiassa oon juonu 4 päivää, kun oon ottanu vielä maanantaina yhden yömyssyn että ei tuu pahoja liskoja. Voi ny morjes!
Ennen tätä kärvistelin, että en juo kun kerran viikossa ja se alkoi jopa sujumaan.
Tänään vasta viime viikonlopun darra helpotti, eikä ainakaan vielä oo aikomusta korkata huomenna. Sunnuntaina on töitä niin ei sitä voi sit lauantaina törpötellä. Kyl mä tiedostan että toi viinasten kanssa reippaammin seurustelu on vaikuttanu tähän depression määrään, mutta blaah... on tää vaan oma savottansa taas s..tana.

[Vilma1966]

Hei Huilinki, kovin on tutun oloinen tuo kuvaus viikostasi. Juuri samaan tyyliin itse join niihin aikoihin kun tänne kirjauduin. Tai no harvemmin perjantaina sammumiseen asti, mutta kuitenkin niin paljon, että lauantaina maistui kummasti korjailut. Ja pahinta oli, että alkoi välillä lipsahtaa jo siihen, että torstainakin oli kiva ottaa muutama siinä viikonloppua odotellessa. Eikä se vähentely minulla ole sujunut mitenkään kauhean mallikkaasti koko ajan. Munauksia sattuu edelleen. Mutta pikku hiljaa jotkin uudet tavat ovat muodostuneet oletusarvoiksi. Niitä vaan on pitänyt harjoitella ihan penteleen kauan.

Älä siis sinäkään luovuta. Laita ensimmäinen tavoite sopivan kokoiseksi ja harjoittele sitä riittävän kauan ennen kuin siirryt seuraavaan. Mieti mikä tuossa listassasi olisi se kohta mistä olisi helpointa luopua. Itsellä on yllättäen ollut helpointa luopua perjantai kännistä. Olen opetellut mieltämään perjantain arkipäiväksi ja arkena ei juoda. Ja kun en juo perjantaina jää lauantain juopottelu vähäisemmäksi. Sen aloittamista on helpompi siirtää myöhäisemmäksi, kun ei ole mitä korjata. Mutta tämä siis on ollut minun taktiikka, ehkä sinulle sopisi aluksi vaikka sunnuntai juopottelun lopettaminen?

Pysy joka tapauksessa mukana täällä. Siten se pääkoppa työstää asiaa ja oikea reitti varmasti alkaa löytymään jossain kohtaa. Mukavaa kesän jatkoa!

[SylviaPlaa]

hei Huilinki,
komppaan Vilmaa eli tee itsellesi taas uusi tavoite. jos välillä tyrii se on välttämätöntä, koska periksi ei voi antaa. ei vaan voi.
oikeassa olet kun sanot että vähentäminen on savotta. ei se onnistu napista painamalla. sen mahdollisuudet onnistua vie aikaa ja/eli kertausharjoituksia pitää tehdä uudelleen ja uudelleen jos/kun lipsuu tavoitteistaan.
motivaatiota saa ainakin siitä, että kokee sen onnistumisenkokemuksen tyyliin tätä mä haluan lisää. tavoite on oltava tarpeeksi realistinen muttei (minäkin puhun vain itsestäni) liiankaan vaativa.
voi että, tuttuja juttuja veistelen vaikka tasan tiedät nämä asiat itsekin.
ota nyt tulevasta viikonlopusta kaikki irti saavuttaaksesi juuri sen mitä tarvitset. älä lintsaa piiruakaan tällä kertaa!
lämmin halaus sulle.

[Huilinki]

No kirjauduin tänne pitkästä aikaa, vaikka oon lueskellut viestejänne. En oo vaan jaksanu kirjoitella. Viimeisin viesti ketjussani on Sylvialta.. Oikeasti kun tajusin siinä ettei hän kirjoittele ja muut huhuilee, niin tuli kyllä suru puseroon. Sielukas ja sitkeä tyyppi on nyt jossain toisaalla.

No itseeni, oon ollut juomatta n. 3kk lukuunottamatta kahta kinkeriä.

Tajusin tossa tissuttelussani semmoisen asian, että oon mun kroppa on tottunut nopeaan energiaan töiden jälkeen ja join kaljan sijasta bvitskujuoman ja proteiinidrinkin ja tadaa! kaljahimokin lähti. Teen fyysistä työtä ja syön liian vähän. Ei se ollutkaan viinahimoa vaan energiantarvetta. Wtf. No siitä viisastuneena oon syönyt enemmän ja juonut hyvällä omalla tunnolla sokeripitoisia juomia. Viikonloput meni alkuun sillä, että heräsin väkisin aikaisin, niin uni tuli kasin ysin aikaan. Aamulla kun ei oikein voi, eikä huvita juoda.

[Huilinki]

Niin ja se unohtui tuosta sanoa, että selvistely lähti siitä että en saanut yhtenä iltana nukuttua kun haiman alueella tuntui semmonen suurehko aaltoileva kipu. Kriippas kunnolla ja mietin et heräänköhän seuraavaan aamuun. Tää tapahtui siis dokailusession jälkeisenä päivänä.. Tosiaan, isäukko on kuollut haimatulehdukseen, niin jos itse sen kuolintavan välttäisi.

[venkku]

Moi Huilinki, kiva kun taas kirjottelet. Tosi hieno suoritus tuo 3kk, oo ylpeä itestäsi!