[Renki]

12-vuotiaana ensimmäiset kännit. Siitä epäsäännöllisesti harvakseltaan kevyet humalat.
Lukio aikoina kännit alkoi olemaan sellaiset että vedettiin ns.pää täyteen. Ennen baariin lähtöä 18 kaljaa ja baarissa pilkkuun asti koko ajan uutta drinkkiä tai tuoppia.

Viimeiset 15 vuotta voisi sanoa, että joka ikinen vapaa vkl vedetty niin paljon kuin vaan viinaa löytyy ja viimeisinä vuosina jo arkivapainakin jos vkl töitä. Ja kyllä harmitti jos loppui kesken. Olkoot sitten vaikka kori kaljaa ja pullo viinaa niin niiden jälkeenkin harmittaa.

Seuraavana päivänä koko päivä sängyssä ja fokus vain selvitä siitä päivästä. Seuraavat pari päivää vielä menee puoli valoilla ajatus jumissa päällimmäisenä ajatuksena kyllä se tästä helpottaa.

Viime kesänä kerran viikossa tolkuttomat kännit vaihtui tissutteluun ja sama aiempi kertamäärä oli sitten hyvä vetää jaettuma 2-3 päivälle viikossa. Ei tolkutonta krapulaa mutta jatkuvasti puolivaloilla ja väsynyt.

Sitä kun laskee vaikka alakanttiin, että 10v x 52 känniä=520pv tolkku pois+520pv kuoleman kielissä maaten + 1040pv puolivaloilla =2080pv vähintään mennyt viinaan juontiin tai sen aiheuttamiin olotiloihin. Tietenkin kännissä pääsääntöisesti ollut kivaa mutta onko ollut kaiken arvoista...No ei.

Perheen kanssa ei ole kunnolla voinut tehdä mitään vkl kun aina päällimmäisenä ollut juomisen suunnittelu ja tärkeimpänä että pääsee "rentoutumaan" viinan parissa. Ja kuinka monet seuraavan päivän suunnitelmat on pitäny peruuttaa krapulan takia. Onhan sitä ollut kaikenlaista hölmöilyäkin kännissä joita on saanut katua ja hävetä.


10 vuotta sitten ensimmäisen kerran tuli vahva ajatus, että ei tässä ole mitään järkeä. Tuolloin kirjoittelinkin jotain p-linkkiin. No, se nyt oli vaan ajatus silloin niin kuin monta kertaa tuon jälkeenkin.

Viime syksynä sitten äiti kuoli jonka kanssa en ole ollut 25 vuoteen tekemisissä vaikka asui useamman vuoden n.500 metrin päässä. Äidillä oli alkoholi ja mielenterveysongelmia koko ikänsä. Tämän ja muiden stressiä aiheuttaneiden tekijöiden seurauksena iski vaikea äkillinen stressi jonka vuoksi pari kuukautta saikkua. Käsittelin tuona aikana lapsuuden traumoja joidenka tajusin osaltaan olleen suuressa osassa alkoholin käyttöäni.

Kuukauden olin juomatta kunnes lomareissussa tuli tissuteltua kolme päivää. Jotenkin tavan vuoksi tuli lautapelaillessa otettua vaikka ei tehnyt mieli. Harmitti jälkikäteen kun olisi voinut olla ilmankin. Sen jälkeen en ole alkoon koskenut ja nyt lähti kolmas selvä kuukausi. Tänä aikana olen paljon miettinyt suhdettani alkoholiin ja lueskellut päihdelinkin me lopettajat, me vähentäjät ja kotikanavaa. Rehellisesti on täytynyt itselle myöntää, vaikka alkuun koville otti ja harmitteli miten menettää sitä ja tätä kivaa jos ei voi juoda, että alkoholia en enää voi juoda eikä sillä ole minulle enää mitään tarjottavaa.

Pari kertaa on tehnyt mieli tänä aikana. Ensimmäinen oli veljen syntymäpäivillä jossa kävin istumassa muutaman tunnin ja kyllä ahdisti olla kun katsoi muiden ryyppäämistä. Toinen oli viime vkl kun muu perhe oli reissussa. Töissä ollessa jo suunnittelin kovasti miten vielä viimeisen kerran voi ottaa kunnon kännit ja se on siinä. Oikein muistelin miten mahtavaa olla pikkupöröissä sohvalla kitaraa soitellen ja musiikkivideoita katsellen ja välillä tupakilla käyden.
Sitten muistelin miten ne pikkupöröt onkin sitten muutaman tunnin päästä tolkuton känni ja aamulla ei muista puoliakaan ja taas se kolme päivää kärvistellään.

Kohtuu juomisesta on turha haaveilla sitä on useammin kokeiltu.

Koen että alkoholilla ei ole minulle enää mitään annettavaa ja se vain ottaa pikkuhiljaa kaiken ja paljon on jo kerinnyt ottaakin. Täytyy sanoa että näinä parina kuukautena on tullut nukuttua parhaiten vuosikausiin, unen tarve vähentynyt ja tulee herättyä aikaisemmin, ajatus kulkee ja sitä mietiskelee kaikkea paljon enemmän, kaikinpuolin positiivisempi fiilis ja enempi läsnä eikä itseensä
käpertynyt. Sitä on ollut jotenkin poissa vuosikausia.

Jotenkin se alkoholi on kuin huijari myyntimies jonka päästä aina tahalteen sisälle koittamaan josko en nyt uskoisi sen myyntipuheita ja ostaisi mitään. Kaikki perinteiset myyntipuheet se on käynyt tässä parina kuukautena lävitse mutta aika äkkiä niiden läpi nyt näkee että
samaa paskaa siellä on paketissa kuin aiemminkin ja ei muuksi muutu. Aiemmin se on saanut paskansa aina myytyä. Nyt tuntuu siltä että ei viitsi edes enää avata ovea, että saa pimputella aikansa. Eiköhän se joskus tajua kiertää tämän talon kaukaa kun ei isäntää näytä kiinnostavan.


Nämä on tämän hetken ajatukset ja koitan niitä tietoisesti vahvistaa, että jos/kun tulee positiivisia ajatuksia viinanjuonnista ettei se olisi vahvempi tätä halua olla loppuelämä ilman alkoholia.

Sitä myös kovasti miettii, että miten sitä on voinut olla niin sokea vuosikaudet omaa viinanjuontia kohtaan eikä ole nähnyt miten suuri ongelma se todellisuudessa on.

[lomapuisto]

Renki kirjoitti

Sitä myös kovasti miettii, että miten sitä on voinut olla niin sokea vuosikaudet omaa viinanjuontia kohtaan eikä ole nähnyt miten suuri ongelma se todellisuudessa on.

Kuuluu taudin kuvaan. Alkoholista riippuva uskoo joskus kuitenkin osaavansa hallita juomisensa. Turha toivo.


Ensimmäinen ryyppy vahingoittaa

[Renki]

Kyllähän sitä kaverin kanssa aiemmin jutteli, että kyllähän sitä kesään asti pitää joka äijän pystyä olemaan juomatta. Sekin oli sellainen takaportti tuolloin itselle että sitten olisi voinut taas onnitella itseäni hyvästä jaksamisesta muutamalla lokerolla.

Ajatus onneksi muuttui tuossa pohdiskellessa ja nyt tuli hälle todettua että kyllä se sama meno jatkuu taas jos ei heti niin hetken päästä ja pahenee vaan. Turha lähteä enää kokeilemaan yhtään erää viinan kanssa. Juomiset on juotu jos haluaa hyvän loppuelämän.

[Renki]

Eilen illalla emäntä sanoi, että huomenna katsotaan sitten Temppareita. Ensimmäinen ajatus oli, että kaupasta sitten pitää hakea lonkeroa. Sen jälkeen menin saunaan ja heti sitä alkoi miettimään jääkylmää saunakaljaa ja miten se maistuu hyvälle. Pienen hetken sitä harmitteli miten nämäkin nautinnot pitää unohtaa, mutta tajusin että kuuluu asiaan.

Vahvasti sitä mietti koko tämän lopettamisen järkevyyttä kun olisi helpompi vain juoda silloin tällöin.

Yöllä näinkin unta miten kaverit lähti saunomaan ja itse totesin, että en lähde mukaan ja menin potkimaan jalkapalloa urheilukentällä. Aiemmin sitä näki unta kuinka ryyppäsi ja aamulla heräsi vitutukseen kunnes huokaisi helpotuksesta, että sehän oli onneksi vain unta.

Vielä ne ajatukset on tiettyjä tilanteita kohtaan, joihin alkoholi on aina kuulunut, että joutuu ja täytyy pakosta olemaan ilman alkoholia ja kärvistelemään. Uskon kyllä että ajan kuluessa tietty "suru" ettei voi alkoholia käyttää muuttuu onneksi ettei tarvitse käyttää ja lopulta asiaa ei edes ajattele.

Tätä prosessia varmasti helpottaa, kun kävin parin kuukauden aikana 30 vuoden ajalta asioita/tunteita lävitse joita en koskaan aiemmin ollut käsitellyt. Aina oli kuvitellut ettei ne ole mitenkään minuun vaikuttanut.

Jokainen traumoja kokenut ja niitä setvinyt kyllä tietää kuinka paljon todellisuudessa vaikuttaa mm.defenssien kautta käyttäytymiseen ja tunteisiin (tunnekylmyys). Itsellä tunteisiin etenkin kun niitä ei pystynyt käsittelemään vaan sulki ne sisälle ja näin jälkikäteen ymmärtäen että purki osittain ahdistusta alkoholilla. Eikä pelkästään sulkenut negatiivisia tunteita vaan myös positiivisia tunteita. Usein tolkuttomassa humalassa tuli ne tunteet ja muistot pintaan ja niitä tuli sitten yksin itkettyä, mutta aamulla kaikki taas oli samassa vanhassa moodissa.

Siinä joutui prosessoimaan selvistäpäin rehellisesti asian kerrallaan lävitse ja käymään tilanteet tunnetasolla lävitse. Mitään omia ajatuksia ei voinut pitää itsestäänselvyytenä ja todeta liian aikaisin että näinhän se oli ja tämä on nyt käsitelty. Mielendefenssit on kyllä aika vahvat ja helposti ne ohjaavat väärään lopputulemaan ettei sitä todellista syytä ja tunnetta tarvitse käsitellä. Yksi asia saattoi viedä päiviä, mutta lopulta kun sen oli prosessoinut niin se jäi taakse ja pystyi siirtymään seuraavaan.

Se prosessi oli kuin se peli jossa on kolme kuppia ja yhden alla on pallo. Sitä nosteli koko ajan niitä kahta tyhjää kuppia kunnes lopulta nosti sen kolmannen kupin ja tajusi että minähän näin kun se pallo laitettiin sinne alle. Näin se oma mieli vältteli sitä asiaa kunnes ei ollut mitään muuta polkua kuin se oikea. Tai sillä tavalla oikea polku, että sen asian pystyi siirtämään muistoihin eikä se enää vaikuta siten negatiivisesti minuun ettenkö ymmärtäisi ja pystyisi käsittelemään kun mieli tuo sen ehkä joskus pintaan. En työnnä enää syrjään tunteita.

Samankaltaista prosessia sitä käy nyt tämän alkoholin kanssa lävitse. Asia kerrallaan miksi nyt ei kannata juoda ja nähtävä se todellisuus vahvojen mielikuvien lävitse. Mieli jotenkin koittaa niillä positiivisilla muistoilla mihin on liittynyt alkoholia ja niillä fiiliksillä torpata tämän halun olla loppuelämän ilman.

Ehkä nyt sillein että kahden kupin alla on pallo ja nyt nostelen niitä kuppeja vastustaen kiusausta olla tarttumatta palloon. Lopulta nostan sen tyhjän kupin tajuten, että tämä oli oikea vaihtoehto huolimatta että se oli nyt tyhjä. Ehkä ne molemmat pallot on lopulta sen tyhjän kupin alla ja ei tarvitse enää nostella yhtään mitään.

[lomapuisto]

Renki kirjoitti

Vielä ne ajatukset on tiettyjä tilanteita kohtaan, joihin alkoholi on aina kuulunut, että joutuu ja täytyy pakosta olemaan ilman alkoholia ja kärvistelemään. Uskon kyllä että ajan kuluessa tietty "suru" ettei voi alkoholia käyttää muuttuu onneksi ettei tarvitse käyttää ja lopulta asiaa ei edes ajattele.

Surutyö on tehtävä ja kun juomisen tarve ja alkoholinhimo lakkaavat aikalailla huomaamatta. Ajatustapa muuttuu ja alkoholistikin saa hyvillä mielin ja kärvistelmättä olla raittiina päivän kerrallaan.
Näin ovat kokeneet lukuisat alkoholistit.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

[Renki]

Pohdiskelin tuossa AA:n olen alkoholisti hommaa ja hieman vierastin sitä. Itse en varmastikaan täytä lääketieteellistä alkoholistin määritelmä vaan olen suurkuluttaja ja päihderiippuvainen. Suurella tod.näk jatkamalla juomista saattaisin vuosien päästä täyttää alkoholistin määritelmän.

Vaikea siten edes itselle sanoa, että olen alkoholisti.

Samaten pohdiskelin tuota voimattomuus asiaa alkoholia kohtaan.
Itse näen että se tarkoittaa myöntämistä ettei tule koskaan pärjäämään alkoholille ja on parempi lopettaa kaikki kuvitelmat että voisi joskus hallita sen käyttöä. Parempi unohtaa se alkoholi kokonaan.

Äsken kotiin ajaessa tuli vahva ajatus että kyllähän mää varmaan nyt pystyn kohtuu käyttöön kun ne lapsuuden asiat on käsitelty ja en varmaan enää käytä alkoholia niiden juttujen takia. Kannattaahan sitä kokeilla niin ainakin tietää. Totesin onneksi, että paskat nyt on päätös tehty ja taas koitan selitellä vaan miksi vois juoda. Minulla on päihderiippuvuus ja en tarvitse alkoholia.

Tuo varmaan auttaa jatkossakin, että muistuttaa itselle että halu juoda johtuu riippuvuudesta eikä ole todellinen halu mitä oikesti haluan.

[lomapuisto]

Äsken kotiin ajaessa tuli vahva ajatus että kyllähän mää varmaan nyt pystyn kohtuu käyttöön kun ne lapsuuden asiat on käsitelty ja en varmaan enää käytä alkoholia niiden juttujen takia. Kannattaahan sitä kokeilla niin ainakin tietää.

Tällaisella kokeilulla se varmaan selviäisi.
Toisaalta, etköhän jo voi tehdä johtopäätökset entistenkin juomakertojen perusteella?

Ajattele, ajattele, ajattele

[Renki]

Äsken kotiin ajaessa tuli vahva ajatus että kyllähän mää varmaan nyt pystyn kohtuu käyttöön kun ne lapsuuden asiat on käsitelty ja en varmaan enää käytä alkoholia niiden juttujen takia. Kannattaahan sitä kokeilla niin ainakin tietää.

Tällaisella kokeilulla se varmaan selviäisi.
Toisaalta, etköhän jo voi tehdä johtopäätökset entistenkin juomakertojen perusteella?

Ajattele, ajattele, ajattele

Emännän kanssa äsken juttelin ja sanoinkin että turha mun kuvitella kohtuukäyttöä kun se menee taas siihen tolkuttoman humalahakuiseen kittaamiseen tai tissutteluun.

Tupakan poltto tuli aikoinaan lopetettua, mitä nyt kaljotellessa tuli tupruteltua, ja aika samanlaista kaavaa tuntuu nyt noudattavan riippuvuudesta eroon pääseminen.

Tietenkin pitää välttää alkon kanssa ettei anna itselle samanlaista lupaa kuin tupakan kanssa, että voinhan mää kaljan kanssa polttaa mutta en selvistäpäin. Alkon kanssa vois olla tekosyynä kieltää yksin juominen ja antaa lupa juoda seurassa tai vastaavaa.

Koitan vaan pitää mielessä, että ne kaikki syyt juoda on vain riippuvuuden aiheuttamia ei omasta todellisesta halusta syntyviä syitä. Tää taitaa olla mun voimamantra.

[mies metsänreunasta]

Älähän hätäile, renki.
Tuollaisia mietteitä ..josko nyt kumminkin silloin tällöin ottaisi... jne tulee, kun se alkholin huomioonottava elämä on vielä siinä aikalailla lähellä, poisoppiminen ja uusien ajattelun urautumien syvyys ei vielä ole likimainkaan sitä mitä se vanha... Alkuvaihe on vähän semmoista.

Mutta, annapa nyt ajan kulua. Useimmiten on viisasta antaa itselleen tarpeeksi aikaa, olla ottamatta ryyppyäkään, jos vaikka vuodenkin verran , tai jos ei tunnu riittävältä siihen että asia olisi merkityksettömäksi muuttunut niin sitten toisen.

Asia nimittäin alkaa olemaan paremmassa kunnossa silloin kun huomaa ettei tuollaisillä kysymyksillä omassa elämässä niin merkitystä olekaan.

Niin siinä kävi minullekin. Aikaa kun kului, niin jonain päivänä se vaan oli siten. Kai sitä voisi ottaa ryypyn, jos siihen joku järjellinen syy olisi, mutta kun tähän selvään elämään tottuu, niin ei oikein tunnu syitä löytyvän. Eikä mielitekoja. Se vaan on sitten niin, että alkoholista on tullut henkilökohtaisella tasolla kovin yhdentekevä asia.

Mutta, kyllä se hetken kesti. Ja alkuun oli itseään hiukan kurissa pidettävä, helpostihan se olisi siinä luiskahtanut taklaisin entiseen tomintamalliin.

[Renki]

Nyt kun on asioita mietiskellyt ja asioista jutellut muiden kanssa, niin jotenkin tuli levollisempi olo.

Alkoa ei ole tehnyt mieli. Vähän tylsää ja levotonta meinaa välillä olla kun tullut lisää "vapaa-aikaa" touhuta. Lumien sulamista odotellen ja aurinkoisia kelejä, niin pääsee fillarilla polkemaan.

Tällä hetkellä en kyllä näe itselleni mitään syytä juoda.

Alkaa näkemään selvemmin sen harhan lävitse mitä mukamas alkoholi tarjoaa.

Muutama päivä sitten oli fiilis, että on tämä aika rämpimistä, mutta nyt tuntuu että mikäs tässä ollessa hyvällä fiiliksellä.

[Renki]

Alkuvuonna menikin nelisen kk juomatta. Sittenhän sitä taas lipsahti tissuttelun puolelle 2-3 viikossa. Tuossa olin 3vk ottamatta mutta reissussa tuli pari päivää otettua.

Tästä taas kova yritys uudestaan päälle. Nyt kun päänuppi alkaa olemaan kunnossa ja koko iän vaivannut ahdistus ja tietynlainen ilottomuus nauttia elämöstä on alkanut väistyä niin ei sitä tarvitse enää alkoholia lääkkeeksi.

Eikä tee pää nupille hyvää kun juomisen jälkeen 2-3 pv mieli matalalla ja mikään ei kiinnosta. Ja tätä samaa touhua ollut kohta sen 20vuotta putkeen.

Sen verta sitä kuitenkin tullut tähän ikään otettua että riippuvuuden sitä on näköjään hankkinut. Sitä on jotenkin pikkuhiljaa alkanut itselleen tämänkin asian myöntämään vaikka ulkopuolisen silmissä asia olisi täysin selvä.

Täytyy sanoa että kyllä se pidemmän aikaa selvistäpäin ollessa alkaa tuntua ettei mikään stressaa ja jaksaa touhuta kaikkea mitä ei normaalisti huvita tehdä.

Eihän tämä kyllä mitään helppoa ole, mutta näillä eväillä taas eteenpäin.

[Renki]

Se on kyllä jännä juttu kun itseltä jotain kieltää niin kahta kauheammin sitä tekee mieli. Nikotiinipurkankin lopetin vk sitten. Vuoron perään tekee nikotiinipurkkaa ja lonkeroa mieli.

Helposti sitä voivottelee etukäteen kaikkea tulevaa mihin liittyisi viinanjuonti että kaikki hauskuus katoaa sen myötä jos ei ota. Ihan kuin elämästä tulisi tasaista jöötiä sen myötä.

Eihän se niin ole. Nytkin tällä viikolla tehnyt sellaista mitä normisti ei jaksa ja ei kyllä tylsää ole ollut.

Uskaltaisikohn sitä ensi viikolla ottaa puheeksi tämän alko probleeman sairaanhoitajan kanssa?

Tämä on tälläistä kahden vaiheella olevaa kun välillä on sitä mieltä että on ongelma ja välillä että eihän tässä mitään ongelmaa ole kun kaikki muuten on kunnossa.

Niin...on kait se ongelma kun haluaisi olla koko loppuelämän ilman viinaa mutta kummasti se pyörii koko ajan mielessä ja kuvittelee että kaikki kivat tekemiset on merkityksettömiä ilman humalaa.

[Renki]

Helposti sitä miettii ja tuntuu lohduttomalta että ilman viinaa ei enää mikään ole hauskaa. Kaikkeen mahdolliseen tekemiseen on kuulunut viinanjuonti.

Kaverille puhuinkin että kun sitä istuu yksin sohvalla pikkupöröissä niin on olevinaan niin mukavaa mutta loppupeleissä siinä ympärillä kaikki on aivan samallalailla kuin aina mutta se hauskuus on vaan omaan pään sisällä. Sitä jotenkin ei osaa tai kuvittelee ettei osaa nauttia mistään ilman viinaa.

Eihän se näin ole. Ihan kivaa ollut taas pari viikkoa ja lautapelistäkin sai enemmän irti selvistäpäin kun humalassa tuppaa ajatus menemään loppua kohti solmuun.

Sairaanhoitajallekin nyt tästä hommasta lopulta kerroin kun aiemmin tuli hieman kaunisteltua juomista, piti vaan ensiksi itselle asia myöntää.

[Renki]

Samoille urillehan se palasi. Viime kerralla vetäisin la pullon viina ja sitten taas ti uuden putelin.

Tiistaina laitoinkin silloin viestin emännälle että nyt alkaa riittämään ja loppu tälle pitää tulla.

Viides viikko menossa nyt ilman. Tänään oli pahin paikka kun oli talkoot ja olisi ollut talkoo juomista joista kieltäydyin. Kotimatkalla iski taas se ajatus että jos nyt en kaupasta hae lonkeroa niin koko loppuelämä on tätä samaa viinantuskaa ja tylsyyttä selvistäpäin. Muutamia kevyempiäkin haikeita hetkiä on ollut mutta ne ohitettiin aika helposti.

Täytyy taas todeta että aivan helkatin mukavaa ollut tämä melkein 5vk. Hommat rullaa, ei ole ollut tylsää vaan aikaa enemmän harrastaa kun ei tartte 2-3 pv olla pää sumussa.

Suurin syy tähän päätökseen juomisen lopettamisessa on varmaan että olen nykyisin avoimempi ja pystyn tunteita käsittelemään ja niistä puhumaan jota myötä tietty ahdistus on lievittynyt. Alkoholi oli aiemmin keino selvitä eteenpäin.

Selvittelemättömiä asioita tässä vielä on ja varmasti jossain vaiheessa taas nousee ahdistus pintaan mutta nyt on paremmat keinot käsitellä asioita.

1. En jaksa enää tuhlata päiviä siihen ettei huvita mikään
2. En jaksa sitä oravanpyörää juomattomuuden ja juomisen suhteen ja samaa taistelua taas alusta
3. En halua että alkoholi määrittää tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni

Aiemmin näin unia että unessa juon. Nyt olen nähnyt unia että joku tarjoaa juotavaa josta kieltäydyn tai ostan kaupasta lempijuomia ja kävelen lapsuudenkotiin, jossa kaikkea ei niin kivaa tapahtui, mutta kuitenkin tajuten että minähän olen lopettanut ja laitan viinakassin pois.

Myös nöhdessäni jonkun kantavan kaljalaatikkoa tulee minulle useasti ensimmäisenä ajatuksena että tuo se on sitten turhaa hommaa kun aiemmin sitä tuli mieleen jääkylmä saunalonkero.

Myös haihattelu että ehkä sitä voi juhlissa ottaa silloin tällöin on ollut aika lailla poissa. Se ei vaan sillä tavalla toimi. Ekalla viikolla sitä oli mutta torppasin saman tien.

Tehnyt itselle selväksi että joko juot ja ura siitä urkenee tai sitten et juo ollenkaan.
Se on jompikumpi. Molempia ei voi saada ja valinta on aika selvä.

Sitäkin miettinyt että jos ei huvita selvistäpäin jotain tehdä niin minkä perhanan takia sitä pitää viinanvoimalla notkua jossain terassilla itikoiden syötävänä ja poltella aski tupakkia ja valvoa aamuun asti tai istua sohvalla aamuyölle musiikkia kuunnellen ja netissä surffaten. Hölmön hommaa ainakin nyt kun ajattelee.

Ei siinä ympärillä mikään muutu. Ainoa muutos on oman pään sisällä.

Ehkä joku ratas on nytkähtänyt eteenpäin. Aika näyttää.

[lizzy (poistunut käyttäjä)]

Rehellisesti on täytynyt itselle myöntää, vaikka alkuun koville otti ja harmitteli miten menettää sitä ja tätä kivaa jos ei voi juoda, että alkoholia en enää voi juoda eikä sillä ole minulle enää mitään tarjottavaa.
Näissä omissa sanoissasi viimeinen virke on oleellinen ”eikä sillä ole minulle enää mitään tarjottavaa”. Tähän pystyn hyvin samaistumaan, puoli tuntia nousua (kivaa?) ja loppu AIVAN TURHAA. Päälle krapulakärvistely tai muuten flaati olo. Minä olen myös ollut lopettajan tiellä jo kymmenen vuotta ja näinä vuosina suurimman osan ajasta päihtettömänö. Nykyään yksikin lasillinen (kyllä, pystyn ottamaan sen kuuluisan yhdenkin) alkaa heti vituttaa koska ”raittiusputki” katkeaa mielessäni siihen. Ainoa tapa elää mielekkäästi on olla absoluuttisen raitis Tsemppiä ja jatka valitsemallasi tiellä!