Olet täällä

Oma ketju; kohti parempaa elämää

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 23.11.2019 17:03:18

^ alakulo ja ärtymys alkaa olla ohi. Joksikin aikaa tahtoo jäädä päähän junnaamaan kaikki ikävä.
Muutenkin oloni on täällä alkanut parantua; nukun jo pitkiä yöunia, vatsavaivoja on vähemmän ja jotenkin on vapaampi olla


Kiva kuulla. Pian on uusi vuosikymmen ja kevät, vaikkei ihan kohta sittenkään.
Vuoden päästä sulla on vielä parempi olo ja jo sitä ennen,
kun tarkastellaan progressiivista kehitystäsi karttakepillä
alas vedetyltä koululuokan rapisevalta kankaalta.

Tuohon sukuun ja lähiomaisiin kommentoin, etten itse ole sukulaisten osalta tekemisissä kuin Äitini kanssa ja
nähdään ehkä muutama kerta korkeintaan vuodessa. Välit on hyvät etenkin näinä (minun) raittiina vuosina.

Ei siinä sukuloimattomuudessa sen kummempaa dramatiikkaa ole, enkä osaa kaivata tai kaipaa ketään kummaltakaan puolelta sukumusta ja ne ihmiset vaan jäi poijes joskus viime vuosituhannella ja dokaaminen varmaan osaltaan sitä joudutti, mutta muutenkin!

Oonkin enempi sen luonteinen, että ne välit meneekin sitten kerralla ja tämä tällanen on mulle sopiva toimintamalli. Tosivaikia sitä on tietää, mikä kellekin parhaiten sopii, kun puuttuu sen henkilön elämänmittainen käsikirjoitus, josta oikolukea nopeat ratkaisut, ah

mut: take no shit from no-one, please :!:

:arrow:
Bentsoitta 2013 - 2015
ja 22.2.2017 alkaen !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23782
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja Rainbow40 » 23.11.2019 20:07:57

Tuo on hyvä muistaa , take no shit! Mutta piti onnitella niistä kumppareista! Onni on lämpimät ja kuivat jalat. Kumppareihin villasukat, jalkoihin sipaista paksu rasva yöksi. Ja nostaa jalat ylös silloin tällöin, ai että! Pitäkää huolta jaloistanne.
Nyt en juo.
Avatar
Rainbow40
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 87
Liittynyt: 27.10.2019 15:58:44
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 24.11.2019 09:08:35

1970 kirjoitti:Kiva kuulla. Pian on uusi vuosikymmen ja kevät, vaikkei ihan kohta sittenkään.
Vuoden päästä sulla on vielä parempi olo ja jo sitä ennen,
kun tarkastellaan progressiivista kehitystäsi karttakepillä
alas vedetyltä koululuokan rapisevalta kankaalta.

mut: take no shit from no-one, please :!:

:arrow:


Rainbow40 kirjoitti:Tuo on hyvä muistaa , take no shit! Mutta piti onnitella niistä kumppareista! Onni on lämpimät ja kuivat jalat. Kumppareihin villasukat, jalkoihin sipaista paksu rasva yöksi. Ja nostaa jalat ylös silloin tällöin, ai että! Pitäkää huolta jaloistanne.


Kiitos.
Aika auttaa. Jos oloni ja eloni ei vielä ole huimassa nousukiidossa, on hyvöä muistuttaa itselleni, että tässä on mennyt vasta alla kuukausi. Muutto väsyttää ja rasittaa ja olen kai toipunut vasta siitä ja nyt jatkan pienin askelin eteenpäin, kumisaappain ja ilman.

Tavoite onkin olla napakka ja pitää puoleni. Kyllähän meno lapsuudenperheessäni oli monin tavoin varsin sairasta ja siinä hämärtyy käsitys ihmisten välisestä normaalista kanssakäymisestä. En ole onneksi enää se lapsi joka kuuntelee monen tunnin yhtämittaista huutoa tai itku kurkussa maanittelee viikkojen mykkäkoulujen ajan puhumaan. Tai ole toiselle vanhemmalle tuki tai uskottu, jonka niskaan voi pahan olonsa kaataa.
Etäämpää pystyn tuntemaan jopa jotain myötätuntoa; lähtökohdat on heilläkin olleet aika kehnot ja vaikeaa on rakastaa, jos ei sitä ole oikein itsekään saaanut. Harvapa perhettä perustaessaan suorastaan pahaan pyrkii, keinot ja voimat ei vaan riitä ja joku syy estää hakemasta apua ja ongelmien lakaisu maton alle estää niiden ratkaisemisen.

Mietin eilen, että taidan jotenkin ajoittain vähän suorittaa hyvää koiran omistajuutta.. Ja tunnen valtavaa syyllisyyttä, jos en oikein aina onnistu, ärähdän koiralle tai en pysty toimimaan aina johdonmukaisesti. Pieni on niin villi ja hakee huomiota nimenomaan hässäkkätilanteissa repimällä matosta hapsuja tai jotain muuta ja pyrkii syömään niitä. Pitää ehkä hankkia kevythäkki, johon tuuppaan sen hetkeksi, jos on meneillään jotain, josta sille voisi olla vaaraa. Sen on varsin vaikeaa tyytyä olemaan sivuosassa, jos teen kotona jotain hommia. Löysin ohjeita ja täytyy kokeilla niitä. Nuorihan se on ja voi olla että mietin ihan liikaa tätäkin. Se on touhukas ja iloinen koira ja oppivainenkin. Monia asioita koira jo osaa; olla yksin kotona, kulkea hihnassa, lenkillä sivuuttaa ihmiset ,lastenvaunujen ja toisten koirien kohdalla on vielä harjoiteltavaa.

Väsyin eilen liikaa. Tänään on pakko käydä kaupassa, vaikken oikeastaan jaksaisi. Täytyy valita kauppa, jossa on todennäköisesti vähiten ruuhkaa. Väsyneenä mielialakin laskee.. Atomirotalla olisi tähän hyvä itsesäälibiisi: Kaduille taas

https://www.youtube.com/watch?v=ZZSjPC05d18

Mutta kuuntelen sen sijaan tämän: Samae Koskinen: Hyvä päivä

https://www.youtube.com/watch?v=D45BnsLs4GM

Aion maata ja katsella tallennettuja ohjelmia ja pieni ulkoilu koiran kanssa. Toivottavasti se ei ole kipeä, kun ei syönyt ja on vähän vaisu.. Se on niin nopea nappaamaan ulkoakin kaikenlaista suuhunsa..
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 24.11.2019 17:56:17

^Moi.

Loogisuus on se, mikä on hyvä olla mukana näissä koirajutuissa.

Pieni hurtta on vaan kovin erilainen verrattuna tällaseen meikän 30 kiloseen keksisarjan narttuun.
Ääntä on tullut käytettyä etenkin alkuvuosina, mutta nyt tiiän, että se on paljolti tarpeetonta ja kaikki sujuu hyvin koko ajan,
mitä nyt toi possu syö kaiken irtonaisen maastosta raatoja myöten. Tietty taso on kuitenkin jo olemassa tuhansien toistojen kautta ja
kaikki ekstrahuuto on haitallista, etenkin kun tietyt melut ja paukkeet käypi koiran hermoon, tämäisen.

Uudenvuoden aatonpäivä tulee olemaan ohjelmaltaan sellanen, jos vielä hengissä siis ollaan tuolloin, että iltapäivällä vika lenkki ja sitten sulkeudutaan sisälle ja annetaan ihmiseläinten paukutella sen 12 tuntia ja ulos vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

Se on sitten se. Nyt on nyt ja tarvii suoriutua lenkillé

:arrow:
Bentsoitta 2013 - 2015
ja 22.2.2017 alkaen !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23782
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 24.11.2019 19:27:52

Moi vaan.
Loogisuus ja se johdonmukaisuus on tärkeää, välillä vaan niin vaikeeta. Pettynyt olo itseeni tulee, kun en siihen aina pysty.. ja siihen, jos koiralle ärähdän.. eikä se auta, koira oikeastaan kuuntelee paremmin kuiskaamista.
Asiat sujuu paremmin, kun koiraa palkitsee toivotusta toiminnasta ja kun tuo on vielä pentu, ennakointi on kaiken a ja o. Paree se on lenkittää ja leikittää ennen jotain kotona tehtävää tarkkaa hommaa. Silloin se on helpompi saada nukkumaan ja pois jaloista.

Onnistumisia kaipaa tuo pikkuinen ja itsetunnon tukemista. Koirakavereitakin. Se vaan on niin pieni, että isompien rajujen koirien kanssa on vaara loukkaantua. Pieni koko tekee senkin, että sen pakki on helposti sekaisin näistä ulkolöydöksistä ja ahmaistut suuremmat ei-sulavat ei oikein tule läpi.

Hyvinä puolina on ainakin se, ettei tämä täytä koko sänkyä. Ja kun ruokaa kuluu vähän, on varaa ostaa hyvälaatuiset koiranruuat. Luulen ettei halvat vehnää paljon sisältävät ole koiralle niitä parhaita. Luonne on kiva, kun ei ole yhtään vihainen. Utelias ja tietty vähän räksyttää, mutta menee aika pian siaällä vierastakin haistamaan, eikä pure.

Joo, tämä päivä alkaa olla pulkassa. Onneksi koiran masu on jo ok. Huolestuin vähän. Lekuri aiemmin mainitsi, että nää pienet voi olla kipuherkkiä, niin säikäyttävän vaisu koira oli.

Villatakista tuli hieno, olen tyytyväinen. Vaikka tuleva black friday tuntuu vähän turhille ostosorgioille, meinaan tsekata ensi viikolla, tuleeko jotain tarjousta yhdestä takista, jonka hankintaa olen suunnitellut jo pidempään.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 27.11.2019 11:02:27

Joulun lähestyminen ahdistaa. Taidan valita sen taktiikan, että suhtaudun jouluun kuten johonkin perusvapaapäivään, enkä aseta sille mitään odotuksia. Lukemista täytyy varata reilusti ja jotain syötävää. Jouluun liittyy paljon ulkoistakin painetta, mainontaa ja vahva ajatus, että se vietetään onnellisesti läheisten ihmisten kanssa. Varmaan sekin tuo yksinäisille tai riitaisissa perheissä oleville lisätaakkaa, kun oma joulu on kaikkea muuta.. Moneen kotiin soitetaan poliisit, turvakotiinkin joutuu joku lähtemään, on pakkovierailuja, sukuriitoja.. tai sitten totaalinen yksinäisyys. Osa ihmisistä on töissä. Osa kuolemansairaana. Eli itseni lisäksi on paljon muitakin, joiden joulu ei ole mainoskuvaston joulu.

Tutkin kirjahyllyäni ja otin luettavaksi pari kirjaa, jotka käsittelevät oman hyvinvoinnin ja itsetuntemuksen lisäämistä kirjoittamalla. Aion kokeilla ihan mielenkiinnosta tuon "iltavihkoni" lisäksi. Unen laatua taitaa ainakin parantaa, kun iltaisin kirjaan ylös päivän kivoja asioita. Ehkä vähän syvällisempikin kirjoittaminen eri aiheista tekee hyvää ja luulen, että kirjojen ohjeista on siihen apua.

Koira on alkanut tottua vähän talon ääniin ja luin taas vinkkejä koiran opettamiseen ja koirien elekielestä. Yritin eilen sitä, että käyn sen kanssa lenkillä ja leikin vielä sisällä. Ryhdyin omiin hommiini, koira kävi raapimassa muutaman kerran, rapsutin ja vähän juttelin sille, mutten ottanut syliin ja pikkuinen menikin sitten nukkumaan. Vähän sama tässä on kai kuin lasten kanssa; ennakointi ja rauhallisuus. Kun kukaan porukasta ei ole liian väsynyt tai nälkäinen, niin asiat sujuu hyvin.

Ihmisen mieliala ja käytös vaikuttaa koiraan. Ovikellon soidessa tai postiluukun romistessa koira vetää ihan eri setin, kun juttelee iloisella äänellä:" mennäänpäs katsomaan mitä siellä on" kuin jos komentaa koiraa olemaan hiljaa.. Usein se, mitä ensimmäiseksi, vaistomaisesti meinaa tehdä, on se huonoin vaihtoehto.

Sateinen päivä, niin ulkoilu jää ehkä vähälle, mutta saan sitten uppoutua sisäleikkeihin koiran kanssa. :mrgreen:
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja Rainbow40 » 27.11.2019 23:07:50

Lievää jouluahdistusta täälläkin havaittavissa. Se alkoi oikeastaan viattomasta kuvasta somessa, jossa tuttava paketoi lahjaa ja kyseli joko muut on aloittaneet tonttuhommansa. Minä haluaisin perheeni kasaan, mutta lapsi ei varmaankaan tule luokseni. Minulla taas on jouluviikolla töitä, en matkusta kotipaikalleni missä olisi muuta perhettä ja sukua. Alkoholisoituneet, eronneet vanhempani ei houkuta myöskään. Jään tänne missä nyt elelen ja olelen, ja toivon etten ole yksin. Toisaalta voisin mennä keikkahommiin entiseen ammattiin, pysyisin ainakin selvinpäin.
Vaihdoin verhoja ja laitoin jouluvaloja, kyllä tänne Joulu tulla saa. Teen ja hankin lahjoja läheisille siinä määrin, että niistä tulee hyvä mieli sekä saajalle että minulle. Ajattelin, että valmistaudun Jouluun eri tavalla kuin ennen. Otan tavoitteeksi auttaa tai ilahduttaa, tehdä mitä vain hyviä tekoja joulukuun jokaisena päivänä. Kohde voi olla ihan random tyyppi kadulla tai unohtunut ystävä. Vanha opettaja, entinen naapuri, uusi naapuri. En tiedä vielä tarkempaa suunnitelmaa, hyviä tekoja, jos ei muuta niin hymy ja kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Jos sitten aattona olen yksin, voin ainakin kuvitella ilahduttaneen tai tehneeni vaikutuksen johonkuhun ja lohduttaudun siihen ajatukseen. Mulle tulee nykyään aika herkästä paha mieli (varmaan jonkin asteinen masennus jyllää enkä tajua sitä). Muistutan itseäni, että siihen ei ole syytä, olenhan ollut kuukauden juomatta joten asiat on hyvin. Pitäisi olla iloinen! No ei se iloksi käänny, mutta pieni rauhantunne lämmittää. Jotenkin ajattelen, että vaikka joulu tulee, kaikki pyhät ja yksinäisyys, niin minä selviän siitä kun pysyn selvänä. Saattaahan se kirpaista, mutta menee ohi. Se ei tapa. Voisi kirjoittaa vaikka ylös kaikki ihanimmat joulumuistot. Jos ei niitä ole, niin sitten vois suunnitella minkälaisen joulun haluaa viettää seuraavana vuonna. Jotain semmosta hömppää :wink:
Nyt en juo.
Avatar
Rainbow40
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 87
Liittynyt: 27.10.2019 15:58:44
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 28.11.2019 09:09:15

Rainbow40 kirjoitti:Jotenkin ajattelen, että vaikka joulu tulee, kaikki pyhät ja yksinäisyys, niin minä selviän siitä kun pysyn selvänä. Saattaahan se kirpaista, mutta menee ohi. Se ei tapa. Voisi kirjoittaa vaikka ylös kaikki ihanimmat joulumuistot. Jos ei niitä ole, niin sitten vois suunnitella minkälaisen joulun haluaa viettää seuraavana vuonna. Jotain semmosta hömppää :wink:


Hei vaan. Jouluun liittyy monilla haikeutta ja osalla ikäviä muistojakin. Sun suunnitelmat ja mietteet kuulostaa hienoille. Tuo muiden ihmisten ilahduttaminen ja auttaminen antaa paljon itsellekin ja minäkin yritän sitä osaltani pitää yllä, kun sopia ja luontevia tilanteita sattuu kohdalle.
Juovana yksinäinen joulu olisi oikeastaan ollut toivejoulu ja hujahtanut ohi kuin siivillä humalassa. Ja samaa putkea uuden vuoden yli. :mrgreen:
Joulu on joulu yksinkin. Ja selvänä... Ehkä kaivan valoja ja koristeita vähän esille. Wiener nougat on hankittava viime tipassa, etten syö niitä etukäteen. Glögiä, kirjoja ja lempisyömisiä.
Onhan tässä hyviäkin puolia; välttyy liukuhihnalta tehdyistä sukulaisvierailuista, kun joka paikassa on pakko edes piipahtaa, tai sitten pahoittaa mielensä milloin kukakin... Pakkokahvit ja tortut ties kuinka monta kertaa samana päivänä, lopputuloksena torttuturvotus ja etova olo. Ruuhkassa matkustaminen autolla tai julkisilla on raskasta ja siltäkin säästyy.

Lievää ärtymystä aiheuttaa nyt tämän asunnon pohjaratkaisu, kun en saa huonekaluja järkevään järjestykseen. Siinä osasyynä on pistorasioiden paikkakin. Koira ei jätä johtoja rauhaan, ja kaikki sähköjohdot on oltava piilossa, niin vältän jatkojohtohässäköitä ja olen joutunut laittamaan pakastimen, telkkarin ja kirjoituspöydän sinne, missä pistorasiat on, enkä sinne minne ne olisin mieluiten pistänyt. Koira on jostain syystä älyttömän viehtynyt muoviin. Muita omin päin leikkeihinsä ottamiaan vaatteita tai tavaroita se ei riko, mutta muovi kiehtoo sitä ihan liikaa. Toivon, että tämä plastiikkivillitys menee ohi aikanaan, ei ole auttanut edes johtojen sively tabascolla. Tärkeintä kuitenkin on, ettei pikkuinen saa sähköiskua, joten elellään nyt näin.

Tämä pimeys ja loska taitaa vaikuttaa mielialaan minullakin. Ja ehkä tässä on ollut kaikkea vähän liikaa. Ajattelin tällä viikolla joku päivä kiertää gallerioiden taidenäyttelyt. Lehdessä oli muutamasta arvostelut ja ainakin nuo kahden maahanmuuttajataustaisen naisen maalaukset käyn katsomassa. Jos fyysinen väsymys ei ole ihan lamaava, joku pieni aktivoituminen piristää mieltä kummasti ja saa muuta miettittävää kuin omat murheet.
Yritän lakata liian aktiivisesti miettimästä, mitä oikein elämälläni tekisin. Se ei oikein tässä nyt auta, liian iso asia. Yritän lähteä liikkeellä pienemmistä, kuten vaikka yhdestä päivästä. Elämäntarkoituksen selvittämistä huomattavasti helpompi homma on tehdä tästä hyvä ja stressitön päivä. Uskon, että se isompi tavoite tai suunnitelma alkaa hahmottua paremmin pienempien kautta.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 28.11.2019 10:27:12

metsänpeitto kirjoitti
Yritän lakata liian aktiivisesti miettimästä, mitä oikein elämälläni tekisin. Se ei oikein tässä nyt auta, liian iso asia. Yritän lähteä liikkeellä pienemmistä, kuten vaikka yhdestä päivästä. Elämäntarkoituksen selvittämistä huomattavasti helpompi homma on tehdä tästä hyvä ja stressitön päivä. Uskon, että se isompi tavoite tai suunnitelma alkaa hahmottua paremmin pienempien kautta.


Näin on minunkin laitani. Tänään kun on löysää aikaa, lähden päivällä sukulaisen kanssa syömään lounaaksi hernekeiton ja pannarin. Vaimo lähtee porukkansa kanssa kulttuuriretkelle ja me kaksi miestä omallemme. Googlesta tarkistin lounaslistoja, joten sopivalta paikalta löytyi ruokapaikka. Perinteet antavat elämälle rytmiä, vaikka tästä rokkatorstaista pidän kovin löyhästi kiinni. Raittiuttani ylläpitävistä sen sijaan yritän pitää tiiviisti, "kuin koira luusta" olen jonkun kuullut sanoneen.

Sinulle ja muillekin toivotan hyvää torstaita!

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 28.11.2019 13:27:57

Kiitos Lomapuisto! Maukasta rokkapäivää! Söin kotona pitkästä aikaa tölkkihernekeittoa toissapäivänä, hyvä arkiruoka, jos ei oikein innostu kummenpaan ruuanlaittoon. Tänään ajattelin kuumentaa saunoessa kiuasmakkaran.
Jonkinlainen rytmi ja rutiinit tukee kaikkea hyvinvointia ja tietysti raittiuttakin, varsinkin alussa.
Koira on mulle tuonut paljon hyvää. Tulee lähdettyä ulos ja omatkin ruoka-ajat on nyt säännöllisemmät, kun pientä piti alkuun varsinkin syöttää usein. Omien hommienkin tekoon tulee sopivasti taukoja, kun koira haluaa ulos tai muuten huomiota tai leikkikaveria. Yksinäisyyden tunnekin lievittyy ja onhan tuon veijarin kiintymys liikuttavaakin.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 29.11.2019 15:06:56

^ Säää oot sen piccolon pocon lauma ! Eipä näillä koiruuksilla muita ole kuin me samat ihmiset, paitsi satunnaiset ja tutummat koirakaverit.

Kovin on hiljasta kadulla tänään "näinkin metropoli-luokan cityssä" lemmikkien taholta. Omaani joudun kantamaan rappuita alas vikan pätkän, kun vahattujen rappujen kammo on niin paha. Hissillä muuten ykköskerrokseen ja takaspäin yläkerrokseen kellarin kautta, kun pääsee sieltä helpommin, sillä sinne vievät portaat ei ole niin liukkaat, muka. Tää on tällasta vanhan koiran jääräisyyttä ihan syyttä ja vikan osan alaskantosysteemiä on mennyt jo viikkoja. 30 kg ei kuitenkaan mua kellistä. Toisella asunnolla ei sitten olekaan tämmöstä järjestelytarvetta, joten tämä on vähän kyseenalaista nössöilyä ja osittain ainakin huomionhakua.

Tuohon pikkuisen muovin himoomiseen uskoisin ajan auttavan. Kieltämistähän se on hyvin pitkälti, mutta parikålme-vuotias alkaa jo olemaan aikuisempi, jopa urokset tokeentuvat ja tämähän pätee myös meidän ihmieläinlajissa, n. 48-vuoden iässä. Ja naiset ovat moraalisia ja sosiaalisia eteennäyttäjiä ja johtajia luonnostaan, ne parhaat.

Viikonloppui nyvaan ja
Tästäkin tuli ihan päivä.
Bentsoitta 2013 - 2015
ja 22.2.2017 alkaen !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23782
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 29.11.2019 15:50:50

1970 kirjoitti:^ Säää oot sen piccolon pocon lauma ! Eipä näillä koiruuksilla muita ole kuin me samat ihmiset, paitsi satunnaiset ja tutummat koirakaverit.


Viikonloppui nyvaan ja
Tästäkin tuli ihan päivä.


Laumapa hyvin, kahden nartun kokoonpanolla. Joudun vetämään alfanartun hommia aika avuttomilla kyvyillä välillä. Ehkäpä perustan jonkinlaisen päihteettömän vertaistukiryhmän pienokaiseni kanssa, tosin koira tukee enemmän siinä asiassa minua kuin minä koiraa.

Suht hyvä päivä täälläkin. Ilmeisesti hyväuskoisuuteni ajaa mut hankaluuksiin kerta toisensa perään. Yksi mulkku huijasi mua ja käytännössä puki ystävällisen lahjoittamisen kaapuun paskan nojatuolin dumppaamisen mulle. Huoh. Autottomana en päässyt siitä järkevällä hinnalla muuten eroon, kuin pilkkomalla se kylppärissä ja jaottelemalla materiaaleja roska-astioihin. Työvälineet olivat sakset, oksasaha, puukko, vasara ja jätesäkkejä. Saatanallinen homma, kun tuoissa oli puuta ja levya ja jousia ja ties mitä.. Yhtäkaikki selvänä vedin tämänkin homman ja haiseva tuoli on muisto vain... Ollut varmaan parvekkeella tai jossain. Tästä täytyy ottaa opiksi ja suhtautua tietyllä varauksella moisiin jatkossa.

Tuossa koiran kantamisessa pääsen vähemmällä, kun pikkuinen painaa kolmisen kiloa. Millähän kanto-otteella tuo 30 kiloa noutajaa liikkuu? Toinen käsi persuuksien alla ja toinen rinnan alla? Mun pienen biologisen aseen voisi sujauttaa kainalokoteloonkin, melkein. Paitsi ettei siitä ole aseeksikaan, kun on niin kiltti, eikä pure ketään. Koirilla on omat metkunsa, osa tulee ja menee, osa pysyviä. Mun pieni viskoo puruluitaan ilmaan ja en käsitä miten se sai kerran yhden lingottua mun päähän, mutta siihen se vaan kopsahti ja kimmokkeella kovasta kallosta takaisin lattialle, josta koira sieppasi sen taas itselleen.

Räntää sataa, mutta ulkoiltiin vähän silti ja koira veti ulkona rinkiä innoissaan. Haikailemani takki ei ollutkaan kovin hyvässä tarjouksessa, joten en sitä tilannut. Viime vuonna alennukset oli suuremmat. Odottelen poistomyynnin alkamista, tuurilla löytyy sopivaa kokoa ja mieleistä väriä sittenkin.

Loppupäivän yritän olla ajattelematta mitään ihmeempää tai vakavampaa ja laiskotella vaan fyysisestikin.

Viikonloppuja sinnekin teidän kahden asunnon rytmiryhmälle! :D
Viimeksi muokannut Vieras päivämäärä 29.11.2019 18:35:05, muokattu yhteensä 1 kerran
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 29.11.2019 17:12:08

Tänks.

Kolkyt kilonen karvakasainen, viiksinaamainen ja tummanruskee nappisilmä nousee ihan vaan mahan alta nostamalla.
Se oli kg-määränä vajaa kolmannes mun entisen elämän bruttåpainosta ja nyt me molemmat ollaan
ihan solakoita ja yhteensä femman päälle satkun.

Muistan joskus 10 vuotta sitten pitäneeni melko surkeena, että niin kaduilla kuin toreillakin ihmiset puhuvat säästä.
Nyt on ajan ja ajan nikotiinin kellastama pitkä ja arpinen koukkusormi kirinyt minut kiinni ja toimin ihan just sillä tavalla.

Taistelin aika pitkään tuota vanhentumisen pentelettä vastaan ja mm. säännöllisin väliajoin ja väliaikojen
välissäkin skriivasin aiheesta. Siten pidin yllä vaikutelmaa, että mä vain nuorenen tai en ainakaan
kovin kauheesti ja överivauhtia mene vanhaksi. On myönnettävä, että taidan olla jo yli nelkyyt.

Säästä: saimme pakkasta ja talvi voi alkaa. Sen pituudeksi veikataan täällä jotain muutamasta päivästä jokuseeen päivään.
Kevättä kohden kuitenkin ja ihan tuntematonta, uutta vuosikymmentä kohden matkaamme aikasta hyvis ja kohta jääpi tää marras.

=>
Bentsoitta 2013 - 2015
ja 22.2.2017 alkaen !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23782
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 30.11.2019 13:51:29

1970 kirjoitti:
Muistan joskus 10 vuotta sitten pitäneeni melko surkeena, että niin kaduilla kuin toreillakin ihmiset puhuvat säästä.
Nyt on ajan ja ajan nikotiinin kellastama pitkä ja arpinen koukkusormi kirinyt minut kiinni ja toimin ihan just sillä tavalla.

Taistelin aika pitkään tuota vanhentumisen pentelettä vastaan ja mm. säännöllisin väliajoin ja väliaikojen
välissäkin skriivasin aiheesta. Siten pidin yllä vaikutelmaa, että mä vain nuorenen tai en ainakaan
kovin kauheesti ja överivauhtia mene vanhaksi. On myönnettävä, että taidan olla jo yli nelkyyt.



Kuvittelisin, että oot aika hyvässä kunnossa, kun koiran kanssa lenkkeiletkin. Mulla on hyötyliikuntaa tullu koko ikäni niin paljon, että se on luonu hyvän pohjakunnon, vaikka joinkin niin paljon jossain vaiheessa. Venyttelyyn ja kehon liikkuvuuteen joutuu vähän enemmän panostamaan, sen oon huomannut kyllä. Nää sääpuheet on sitten vähän niinkuin kiva kirsikka kakussa. Ehkä lauantainen lotto ois hyvä tai bingossa käynti. Reinot ja Ainot (ne tossut) on jo noussu muoti-ilmiöksi ja odotan, että kahvitarjousten perässä juokseminen olis seuraava trendi.

Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta, sanotaan jossain biisissäkin. :D
Mä en taistele sitä vastaan, tai tieteysti elintapoihin kiinnitän huomiota, mutta periaatteessa rapistuminen ei mua haittaa. Vuosien karttuessa eri asiat saattaa nousta tärkeämmäksi ja en ole niitä, jotka kuten vaikka Madonna, kieltäytyy hyväksymästä vanhenemista. Ja kun kuuskymppinen ei nyt vaan voi päteä samoilla tavoilla kuin parikymppinen ja mun mielestä ne puolialastomat selfiet häneltä on vähän jopa säälittäviä. Mutta se ei mua tietty haittaakaan.
Aion yrittää vetää oman loppueloni, niin, että mieli pysyisi uteliaana ja innostuneena, tavallaan lapsellisenakin. Se kompensoi aika paljon mahdollista kangistumista ja fyysistä hapertumista, kun haluaa tehdä ja kokeilla uusia asioita. Niistä nauttii, vaikkei kaikki sujuisikaan niin hyvin kuin nuoremmilta tai sujuisi hitaammin. Ehkä semmosen asenteen haluan säilyttää, ettei ikä ole este jollekin asialle mielen tasolla. Jos tuon Madonnankin kuvat on postattu siitä lähtökohdasta, eikä paniikista ja epätoivosta oman nuoruuden ja sen tyylisen viehtätysvoiman rapistumisesta, niin silloinhan ne on hieno juttu.

Vanhenemisesta voi tulla epätoivoinen ja ahdistunutkin olo, varsinkin naisille. Mun ikäisenä kai (ainakin lehtijuttujen mukaan) muuttuu näkymättömäksi, mutta en oikein tajua mistä sen sitten pitäisi huomata. :shock: Kaikki on ihan kuin ennenkin. Voihan olla, että ne vaatteet mistä tykkään, on sellasia, ettei ole niin oleellista, minkä ikänen keho niissä on sisällä. Enemmän näyttää vaikuttavan oma mieliala ja olotila. Jos olen kipeä ja kärttynen, mikään ei suju missään, eikä kenenkään kanssa. Jos oon nukkunu hyvin ja iloisella mielellä useimmiten koko päivä rullaa hyvin.

Syömisiin liittyen, luin joskus, että ihmisillä olis geneettisiä eroja (onko enemmän metsästäjä-keräilijä vai viljelijä), mikä ruoka sopii parhaiten. Suomessakin on alueita, jossa ihmiset asettui aloilleen ja ruoka muuttui viljapainotteiseksi aiemmin. Toiset porukat metsästi ja keräili pidempään. Kai helpoiten hengissä säilyi sitten kummasskin eri ruokaa kestävät ihmiset. Sä seiskakymppi kirjotit jossain sokerin vähentämisestä, niin liika on mullekin siinä liikaa. Samoin liiallinen tärkkelyksen syöminen. Ne pullat tietysti jonkin verran sokeriakin sisältää, mutta tumma suklaa ei. Sokerilimsoja en juuri juo, enkä muita makeisia, enkä aamiaismuroja. Välttämättä mullakaan ei sitä sokeria tule kovin paljon ja se on sopinu hyvin.

Joka tapauksessa nukkuminen/nukkumattomuus taitaa eniten vaikuttaa päivän kulkuun ja laatuu. Se on ainakin mulla hyvä olla kunnossa, muuten mieliala laskee, ei jaksa ulkoilla ja syömiset lähtee perunalastu, suklaa ja kahvi-linjalle.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 30.11.2019 17:27:41

^ Joo kunnåssa ollaan ja oon etenkin jaksanut paremmin, kun olen syönyt paljon vähemmän ja pudottanut painoa pysyvästi kymmeniä kiloja ja liukkailla jäillä heilun näinkin huomattavan raittiina lopunikäni sen pituudesta riippumatta. Ja mitenkä voi siis olla muka-varma jostain tällasesta, kysyvät. No, silleen mä olen tän aatellut ja niin huonoa ja hyvää naista ei esim. maailmassa ole, että sen takia dokaisin. Ja olen itsevarma, enkä suinkaan ylimielinen, kuten kehnot arvaukset toisinaan antavat olettaa.
Sellasia härkämiehet on. Tosikkoja ja perusteellisia ja jääräpäisiä.

Madonna on loistava esimerkki, mitä saa aikaiseksi jos on: määrätietoinen, erittäin kunnianhimoinen, valmis reenaamaan fyysisesti tuhansia tunteja, valmis oppimaan viihdeteollisuuden tavoille, valmis sisäistämään roolinsa estradeilla, halukas oppimaan uutta ja tekee vaan helvetisti ja itsekkäästi töitä. Madonna Louise Veronica Ciccone oli alun perin rivitarjoilija ja haahuilija, mutta tuo leijonanainen reenasi tanssia ammatillisesti alan koulussa ja opetteli laulamaan ja siitä U2:n Bonokin vakuuttui.

Moni on paljon parempi teknisesti, muttei halua tarpeeksi tapetille ja maailman silmiin. Eihän Madonna ole erityisesti minkään näköinen versus vaikkapa Blondien Deborah Harry, joka erityisesti 70-luvulla oli erittäin sensuellin viehättävä ja joka ei vastoin kaikkia järjellisiä luonnonlakeja koskaan hankkinut jälkikasvustoa ja italianamerikalainen pikkulatino on vaatimattomampi laulajanakin,
mutta mun ihanaa debbiä ei kiinnostanutkaan iso julkisuus ja jäi hoitamaan vakavasti sairastunutta, bändin
kitaristimiestään Chris Steiniä, kunnes erosivat. Kuka superjulkkis ees tekee tollasta ? no, motiivit vaihtelee
kullakin ja jopa saman elämän kestäessä ja eri vaiheissa ja samankin sesongin aikana.

Molemmista tykkään ja Madonna on osannut valita oikeat biisintekijät läpitte vuosikymmenten ja sekin on taitoa se, mut bisness...
emmä kummankaan mukaan silti lähtis, minnekään. mä en silleen sooloile yhteisistä, vaikka tulis scarlettijohanssoni keimailemaan
maalatut huulet tötteröllä ja huokailis snägärin kulmalla lamppujaan pyöritellen, mut tåkkåpa kovin usein tai kerrankaan osaa samalle tontille tullakaan, mut esimerkkinä käytän aina tuota hunajapupuista herkkupeppuannelia, joka on lahjakas näyttelijä,
etenkin Woody Allenin Matchpointissa, jossa vanha kuppari yllätti kämmenellä pitävällä käsikirjoituksellaan.

sorivaa, ku tää taas vähän ajelehtii tää viestin sisälmys.

Kyl, olen lisännyt lääkesokerin käyttöä tappiin ja kattoon asti. Vuosikymmenen vaihteessa
varmasti ja lopullisesti viimeinkin onnistuneesti lopetan ja koitan olla koko vuoden ilman.
Tässä tietenkin yoko onnistuen tai epäonnistuen. Mulla on aikasta hyvin nää muutosjutut,
joita olen kelannut ensin vuosia, toteutunut. Kaikkeen on mennyt vuosia, lopulta.

Ei tule nopeesti mikään pysyvämpi elämäntapamuutos<-sanan tilalle vois vaikka joku sana-assistenttikeijomus kehitellä jotain muuta.

:arrow:
Bentsoitta 2013 - 2015
ja 22.2.2017 alkaen !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23782
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa