[Ulpukka]

Illan jorinoista tulikin yön kitinää. Eli Nukkumatilla edelleen kartta ja kompassi hukassa.
En ole tosiaan viitsinyt tänne raapustella, kun valittamiseksi se menee. Nyt taas edellisen hoitokerran jälkeen päässyt fyysisesti elävien kirjoihin, pään sisäinen liikenne ei seuraa mukana. Mieli on ollut kovin musta ja masis on ollut kylässä Nyt reilu viikko voimien keruuta, sitten taas uusi hyökkäys. Tässä elämän ilo katoaa kuin tuhka tuuleen, kun voimat eivät riitä mihinkään.

Kunto on rapistunut ja vaatteet kutistuu kaapissa niin että rutina käy. Kortisoni turvottaa ja rasvasolut pullistelee. Selän stenoosi oikuttelee, ja kävelylenkit jää lyhyeksi, kun pitää viiden minuutin välein pysähtyä pyllistelemään ja pällistelemään, että pystyy taas jatkamaan matkaa. Ei se inspiroi lenkille. Uimahalli olisi kova sana, mutta sitä ei infektiovaaran vuoksi suositella. Mukamas pöpöjä. Pah, sanon minä. Aion kyllä ensi viikolla uhmata vaaraa. Hulaamista olen eilen harjoitellut, oli lantion pyöritys ensi alkuun hukassa. Mutta kyllä se oikea liike harjoituksen jälkeen ĺöytyi ja vanne pyöri iloisesti. Onnistuin eilen saamaan vihdoin urkkaliikkeestä oman hulavanteen, hittituotteella tuntuu olevan kysyntää.

Siinäpä sitä valitusta sielun kyllyydestä.

Nyt yritän kääntää kelkan liukumaan viikoksi toiseen suuntaan. Positiivisesti ajatellen. Ja ilon rippeitä repien kasaan. Hoidoilla on kuitenkin saatu vastetta, eikä öisin ole kipuja. Tämä valvominenkin sujuu jo mallikkaasti, sukellan kirjojen maailmaan. Siinä huomaamatta tunnit hupenee. Aamuyöstä taas parin tunnin nokoset, ja hyvin pärjää.

Viiniä tähän cocktailiin ei voi sotkea, kun sytostaatit itsessään jo nostavat maksa-arvoja. Vaikka kyllä on mielessä käynyt muutaman kerran.


Iloista mieltä toivottelen kaikille. Ja vähentelyn onnistumista omien tavoitteiden mukaisesti.

[vilmasto]

Mutta saahan täällä kitistäkin ja sulla onkin syy miksi valittaa. Jos se kitinä tänne helpottaa oloa niin silloinhan se on erittäin hyvä juttu.
Mä ajattelen joskus, että naputtelen näppäimistön kautta päästä ajatuksia pois. Että olis sitten vähän rauhallisempaa ajattelua.

Syäpä on rankka sairaus mitä olen tästä sivusta täällä ja livenäkin seurannut. Serkku mulle sanoi jossain välissä ettei osaa edes selittää miltä tuntuu. Ja se on avuton olo kun vierestä seuraa. Muuta ei voi tehdä kuin olla läsnä ja kuunnella.

Ja onhan niitä pöpöjä kaikkialla. Kaupan ostoskärryn kahvain voi olla kuhiseva kasvualusta. Varovaisuus sun kohdalla on tarpeen, mutta en mä voi mitään sille, että uimahallissa käynti kuulostaa vaan niin hyvältä. Veteen pulahtaminen on jotain vain niin puhdistavaa. Lähes terapeuttista mun mielestä!

Ilon rippeitä toivon sulle. Jospa niistä kasvais vähän isompi juttu päivääsi

[Vilma1966]

Sulla Ulpukka on sentään syy kitistä. Eli anna palaa vaan jos se helpottaa.
Toivottavasti hoidot auttaa ja saat niistä taukoa välillä niin että kunto palautuisi. Tuo on varmaan tosi raskasta.

Hulavannetta itsekin ajatellut hankkia. Selkä on ollut viime aikoina niin kipeä, että haittaa nukkumista. Siellä on vanhojen välilevypullistumien aiheuttamia muutoksia mitkä aina välillä sitten kipeytyy ja nyt viime kuukausina on ollut tosi pahana. Tuntuu, että lisätty liikunta vain pahentaa, mutta kun haluan kuitenkin liikkua. Olen kuullut että vanne voisi auttaa. Eikä se nyt kauhea investointi ole vaikka osoittautuisi sitten kuitenkin sopimattomaksi tähän vaivaani. Voi vaan olla, että selkä / lantio akseli on jo niin jäykkä, että saan enemmän harjoitusta vanteen nostamisesta lattialta . Päivätä välillä täällä kuinka se sinulla edistyy.

Minä rakastan yleensä vedessä lutraamista, mutta en silti ole kauhean innostunut ollut uimahalleista. Lähinnä siksi, että se ryysis siellä ärsyttää. Nyt kuitenkin lupauduin ystävän kanssa kiertämään syksyn ja talven aikana kaikki lähiseudun uimahallit. Aloitamme tällä viikolla. Taidan kyllä uimisen sijaan harrastaa vesijuoksua, kun on niskan(kin) kanssa ongelmia. Ja tuo uimatekniikka ei ole hallussa niin, että osaisin niskaani oikaista veden alla vaan porskutan pää pystyssä. Kiva tapa varmaan viettää aikaa ystävän kanssa. Ensin kävelylenkki, sitten altaisiin ja lopulta kahville.
Ikävää, että tuo on nyt sinulta kiellettyä. Jospa pian tulisi se päivä, että voit taas tehdä normaaleja asioita mistä pidät. Siihen asti jupise harmitus pois täällä plinkissä, me kyllä luemme ja etänä tuemme

[juhanikari]

Täältäkin kovat tsempit syövän nujertamiseksi! Toivottavasti hoidot purevat.

t. Juhani

[Ginger2]

Hei Ulpukka, tsemppiä ja voimia minunkin puolesta!

Olen valitettavasti ollut niin omiin juttuihini kietoutunut että en ole kovin muiden päivityksiä seurannut. Mutta hyvältä kuulosti jos saat öisin nukuttua, uni hoitaa kuitenkin mieltä ainakin. Ja se hulavanne oli mainio - täytyypä kysyä fyssäriltä ensi vkolla sopisiko se minullekin. Toisaalta olen kyllä tosi tönkkö ja jäykkä, joten vaatisi varmaan sitkeää harjoittelua - mutta täytyy yrittää, punkkaan ei voi jäädä lojumaan tai sitten sinne todella uppoaa

Moni on kirjoitellut Sylvian lähdöstä. Kyllä kaipaus ja ikävä on kova, lähes kahden vuoden ajanhan täällä virtuaalikaveroitiin. No nyt hänellä kivut poissa ja toivottavasti rauhaisa olo. Levollista ja kivutonta oloa myös sinulle Ulpukka.

[Varjolilja]

Wautsi Ulpukka sä osaat hulata!

Mä oon lapsen hulavanteella joskus yrittänyt ja nauranut itseni kuoliaaksi. Ei onnistunut multa se hulatus. Samalla kun kerrot meille hulauutiset niin laita nurinaa ja napinaa tulemaan. Jonnekin ne ikävät asiat on purettava. Sinulle Sylvian kuolema varmasti kolahti vielä kovemmin kuin meille muille, vaikka kyllä minullakin tänne kirjoittelu väheni. Hän oli sinulle täällä siinä asiassa vertaistuki. Kaikki sairaudet ovat persoonallisia ja jokaisella on oma ennusteensa. Onneksi. Mutta ymmärrän hyvin, jos mieliala on ollut matala. Marraskuu ja pimeän aika vielä. Kyllä mielikin mustuu helposti.

Paljon tsemppiä sulle ja yritetään jaksaa porskuttaa eteenpäin!
Neuloin lapselle keltaisen villapaidan ja hän rakastaa sitä. Laittoi heti sen päälle ja sanoi ihanaksi. Elämän pieniä suuria iloja! Paksua pehmeää lankaa, jota neuloi nopsaan.

[Varjolilja]

Ulpukka!
Sinua huhuilen. Kuinkahan jakselet?
Joulukuun alkua Sinulle.

[Ulpukka]

Kiitti Varjis huhuilusta, täällähän minä saikkaan.
Nyt on viikko kulunut viimeisestä hoidosta, oireista kärsitty. Nyt uutena oireena suun limakalvojen kipeytyminen. Murheen säkki ratkeilee ompeleistaan. Osaan kyllä ommella, mutta tämä säkki on niin paksua juuttia, ettei se sovi ompelukoneen jalan alle. Masennus on ottanut vallan, eikä yksistään sairauden takia. Nyt vain kaikki murheet kaatuvat niskaan. Ei edes vauvan lähipäivinä tapahtuva syntymä saa suupieliä ylöspäin.

Body Image häiriö on valtava, olen erakoitunut neljän seinän sisälle. Vaatteet ei mahdu päälle, ja kaupan sovituskopit saavat aikaan paniikin. Ja lompakon kyljet painuu tyhjyyttään kuopalle. Täällä tuppukylässä kirpparitkin on vähissä. Kaikista vastaantulijoista huomaan ensimmäisenä kauniit pitkät hiukset. Vähän sama kuin nuorena huomasi kaikki äidit, jotka työnsivät lasten vaunuja. Järki kyllä sanoo, että höpö höpö, mutta tunteille ei voi mitään. Aurinkoa ei paljon ole näkynyt, mutta minun kasvoni käyvät kyllä auringon laskusta, punaiset ja pyöreät.

Hautaustoimistosta hain vihkosen "Näin minä haluan". Kiertelin ja katselin arkkuja ja tutkailin hintoja. Ymmärrän Sylviaa, joka huolehti hautauskustannuksista. Niin minäkin teen. Lohdutin kyllä Sylviaa, että kukaan ei rahan puutteen vuoksi jää hautaamatta, mutta kun ei haluaisi jäädä toisten vastuulle. Arkut olivat kyllä tosi kauniilta, halvin taisi olla 1300 euroa. Masennuksesta kertoo tämäkin. Ja kuitenkin voin elää vielä kauan. Ehkä tämä on vain välivaihe, joka pitää käydä läpi.

Jouluun ei tarvi satsata, hoidot sattuvat sopivasti ennen joulua siten, että kaikki ruoka maistuu pahalle. Saapahan syödä vain kaurapuuroa, pinaattikeittoa, kananmunia ja tomaattia. Silti kortisoni nostaa painoa kilon per hoitokerta. Putkiksen kinkuista katselen unia, herkullisen näköisiä.

Viiniinkin on tullut fiilis, että mitä väliä. Lauantaina maistelin, oli vain niin pahaa, ettei jäänyt päälle, eikä tehnyt paria lasillista enempää mieli. Ihmeellistä on tuo makuaistin muutos. Oli yksi positiivinen kokemus, kun tehtiin teatterimatka kaupunkiin muutaman ystävän kanssa.

Luuston Xgeva piikityksellä kävin taas tänään, siitä seurannut öistä jomotusta jalkateriin. Mutta buranalla pärjätty. Muutoinhan ne yöt on yhtä tuskaa, kun uni ei tule. Sukista ja pipoista on kyllä koko suku saanut osansa, käyttäjiä riittää.

Mutta iloksi tämä vielä muuttuu, ainakin mielialan osalta. Syöpiksen facessa on meitä muitakin, jotka seilaavat tunteiden vuoristorataa.

Iloista ja tunnelmallista joulun odotusta, uskomatonta on tämä ajankulu. Aina on maanantai ja perjantai, joulu ja juhannus

[Korkinkadottaja]

Yo, Adrian!

Sylvian poismeno oli meille sen verran rankka prosessi, joten Ulpukka lupaa piestä syöpää turpaan kahta kauheammin.

[juhanikari]

Hei Ulpukka!

Kirjoitan tämän vain pienenä rohkaisuna. Kymmenkunta vuotta sitten vaimo sairasti munasarjasyövän rankkoine sytohoitoineen. Tänään hän on terve!

t. Juhani

[Ulpukka]

Korkkis, lupaan hakata niin lujaa, että ainakin tekee kipeää

Kiitti Juhanikari rohkaisusta, onneksi kaikki on mahdollista. Itsekin sain edellisen syövän jäljiltä elää syöpävapaata elämää 19 vuotta. Nyt vain tilanne on sikäli erilainen, että tämä uusi syöpä on levinnyt luustoon, eikä sitä nykylääketieteen keinoin pystytä parantamaan. Mutta enhän minä periksi anna niin kauan kuin se minusta on kiinni. Vaikeuksien kautta voittoon.

[Vilma1966]

Elämä se osaa olla joskus tosi paskamaista! Sinun kohdalla se just nyt sitä todella on. Ei varmasti yhtään auta tällä hetkellä kenenkään tsemppi viestit tai jaksu halit, mutta muista että meitä on täällä monta jotka toivomme sinulle parempaa oloa mahdollisimman pikaisesti. Ja ennen kaikkea toivon, että tuo kurjuus tuottaa tulosta.

19 päivää siihen, että alkaa taas päivä pitenemään. Pidetään peukkuja, että sulle se tarkoittaisi myös valoisampia päiviä tuossa väännössä karmeaa tautia vastaan

[Varjolilja]

no voihan nakki, Ulpukka tuota sairautta.
Sallinet, että minäkin mätkäisen sitä muutaman kerran sun puolesta.

Kävin just mammografiassa ja jäin ajattelemaan syövän mahdollisuutta. Se on nykyisin niin yleistä.

Ei oo varmaan helppoa etsiä omaa arkkuaan. Kaikki eivät pysty sitä edes tekemään. Luulen niin.
Olet sinäkin sitkeä sissi. Aivan kuten Sylvia.

Toivotaan tietty, että saat vielä paljon elinaikaa ja näet monta kevättäkin. Tämä pimeys on välistä jäätävää ja sekin vaikuttaa mieleen.

Olen kyllä havaitsevani mustaa huumoria tekstissäsi, joten ihan masennuksen vallassa totaalisesti et kuitenkaan ole. Ainakin niin toivon ja että jostain sitä ilon murusta saat raavittua.

Isot lämpöiset halit sinulle ja laittele viestiä. Vaikka niitä masentuneita ja samaa rataa kiertäviä. Niin me muutkin tehdään. Olen itse huomannut, että tästä plinkistä on tullut tietynlainen päiväkirja. Ei aina edes koske alkoholia suoranaisesti. Mutta kaikkihan on yhteydessä toisiinsa. Hienoa sekin, ettei viiniä ole tehnyt mieli. Ehkei sitä niin nyt kaipaa, kun olet kipeä, mutta kyllä joku voi turruttaa itsensä sillä, vaikkei maistuisikaan... saat olla siitä ylpeä!

[0132]

Terveisiä minultakin.

Putkis.

[Pecorino]

Hei Ulpukka

Mitä kuuluu? Toivottavasti mieliala on parantunut. Vaikka ymmärrän ihan täysin ettei se niin vaan parane, sen verran on rankka tilanne kuitenkin hoitojen ja taudin kanssa. Ymmärrän tuota sun muuttuneeseen ulkonäköön liittyvää ahdistusta myös. Uskoisin, että sinun tilanteessasi kokisin ihan samoin.
Mäkin muuten hommasin hulavanteen! En ole kauheasti sitä ehtinyt pyöritteleen (tai kai sitä nyt EHTISI edes 20 min päivässä, kysehän on minun kohdallani viitsimisestä). Toiseen suuntaan voin pyörittää vaikka 30 min mutta toiseen suuntaan se tupsahtaa heti alas. Miten voikin olla niin?