En ole tosiaan viitsinyt tänne raapustella, kun valittamiseksi se menee. Nyt taas edellisen hoitokerran jälkeen päässyt fyysisesti elävien kirjoihin, pään sisäinen liikenne ei seuraa mukana. Mieli on ollut kovin musta ja masis on ollut kylässä

Kunto on rapistunut ja vaatteet kutistuu kaapissa niin että rutina käy. Kortisoni turvottaa ja rasvasolut pullistelee. Selän stenoosi oikuttelee, ja kävelylenkit jää lyhyeksi, kun pitää viiden minuutin välein pysähtyä pyllistelemään ja pällistelemään, että pystyy taas jatkamaan matkaa. Ei se inspiroi lenkille. Uimahalli olisi kova sana, mutta sitä ei infektiovaaran vuoksi suositella. Mukamas pöpöjä. Pah, sanon minä. Aion kyllä ensi viikolla uhmata vaaraa. Hulaamista olen eilen harjoitellut, oli lantion pyöritys ensi alkuun hukassa. Mutta kyllä se oikea liike harjoituksen jälkeen ĺöytyi ja vanne pyöri iloisesti. Onnistuin eilen saamaan vihdoin urkkaliikkeestä oman hulavanteen, hittituotteella tuntuu olevan kysyntää.
Siinäpä sitä valitusta sielun kyllyydestä.
Nyt yritän kääntää kelkan liukumaan viikoksi toiseen suuntaan. Positiivisesti ajatellen. Ja ilon rippeitä repien kasaan. Hoidoilla on kuitenkin saatu vastetta, eikä öisin ole kipuja. Tämä valvominenkin sujuu jo mallikkaasti, sukellan kirjojen maailmaan. Siinä huomaamatta tunnit hupenee. Aamuyöstä taas parin tunnin nokoset, ja hyvin pärjää.
Viiniä tähän cocktailiin ei voi sotkea, kun sytostaatit itsessään jo nostavat maksa-arvoja. Vaikka kyllä on mielessä käynyt muutaman kerran.
Iloista mieltä toivottelen kaikille. Ja vähentelyn onnistumista omien tavoitteiden mukaisesti.