[Nortti95]

Hei, kerrohan nuista nettipalavereista jos olet vielä linjoilla.

[lomapuisto]

Hei, kerrohan nuista nettipalavereista

Tällaiset osoitteet löysin. Kokemusta minulla ei ole, mutta eräs kaukana muista asuva kiitteli Hesassa käydessään, ehkä jotakin näistä.

Bolle-ryhmä: https://sites.google.com/site/bollesuomi

- Kiihtelys-ryhmä: http://kiihtelys.kotisivuni.org

- Rajattomat: http://rajattomat.blogspot.com

- Silta I, Skype-ryhmä naisille, tunnus:SILTA 16.00, Kokoontuu lauantaisin parillisina viikkoina 1.9. alkaen

- Päivä kerrallaan, WhatsApp-ryhmä. kopioi ja liitä linkki sovelluksessa: https://chat.whatsapp.com/LQz9KPmC1VW3EadATWbcSX tai liittymispyyntö tekstiviest: +46733254530

Yhdessä olemme enemmän

[Nortti95]

Kiitos osoitteista.

[Nortti95]

Pian nelisen kuukautta raittiina lusittu. Tai eletty, miten sen ottaa... Nyt on ollut vähän vaikeampaa, tekisi mieli juoda yksinäisyyteen. Kattelen paljon Alkon sivuja ja ajattelen juomista. Ei nää ihmisiä kuin netin välityksellä. Joskus paltsuissa näkee, muutaman kerran viikossa käyn. Opiskelu ahdistaa, kun vitkuttelen ja sitkuttelen ja sitte oon jo myöhässä tehtävien kanssa. Viulunsoittotaito petraantunut paljon, kun on aikaa soittaa.
Semmosta mulle kuuluu.

[Nortti95]

Heippa kaikki!

Noin kuukausi sitten kirjoittelin viimeksi tänne. Raittiina on pysytty, tämän viikon lauantaina tulee viisi kuukautta selvinpäin oloa.

Elämä on ihan tasaista ja mukavaa. Viime aikoina ei ole viinanhimoja ollut. Tuntuu, että jaksan taas tehdä enemmän asioita. Ennen oli joka asiasta väsyksissä. Toki nykyäänkin täytyy olla tarkkana, ettei ylirasita itseään.

Tuossa reilu viikko sitten kävi tuollainen tapaus, että tuli stoppi tekemiselle. Jaksoin vain maata koko päivän, en juuri pystynyt edes istumaan. Päivä päättyi hysteeriseen itkukohtaukseen. Vähän seuraavanakin päivänä itkeskelin, mutta nyt voin ihan hyvin jo.
Olen aivan selvästi ( ) myös vähän työholisti.
Sellanen 10 tunnin päivä on ihan normi, jos sille päälle sattuu...

Hiukan ihmettelen, miten olen onnistunutkin tässä. Raittiuden alussa ajattelin, etten koskaan onnistu olemaan edes kuukautta selvinpäin. Mulla on naltreksoni-lääke tukena. Olen kokenut sen ihan hyväksi.
Masennuksen koen hellittäneen lähes kokonaan, mutta myönnän kyllä olevani edelleen tunne-elämältäni sairas. Huomaan piirteitä jokapäiväisessä arjessani. Sain huhtikuusa psykiatrilta B-lausunnon psykoterapiaa varten.

Olen huomannut, että jotain on tapahtunut nyt myös hormonitasapainossa. Olen löytänyt aivan uusia, naisellisia puolia itsestäni.

Eli eteenpäin vain!

[Nortti95]

Reilu puoli vuotta on oltu raittiina.
Elämä on paljon valoisampaa kuin juodessa. En osaa sanoa, missä kohtaa masennus alkoi väistyä pois ja värit palata elämään, mutta tämän raittiuden aikana se on tullut.

Opiskelut sujui keväällä paljon paremmin kuin syksyllä, vitosta pukkasi niim pirusti! (Asteikko 0-5). Pelkäsin syksyllä, että olen liottanut aivoni etanolissa niin tehokkaasti ettei oppiminen enää luonnistu, mutta sitkeenä sissinä vaan sain arvosanoja parannettua (tai melkein itsekseen ne kyllä parani).
Keväällä huomasin luonnon muutokset paljon selkeämmin kuin aikaisempina vuosina.

Välillä kyllä tulee himo juoda, mutta aika nopeesti nuo haihattelut haihtuneet ainakin tähän mennessä.

Ei oo oikeastaan mitään kerrottavaa, hieman helteistä kärsin kun asun 7. kerroksessa ja koko talon lämpö nousee tänne ylös.
Vedän tavallisesti kerran viikossa AA-ryhmän, eli olen jo alkanut vähän suurempiakin palveluksia tekemään.

Eli päivä vain ja hetki kerrallansa elelen.

[0132]

Mukava kuulla, että olet saanut positiivista palautetta raittiilta elämältä. Tarkkana kannattaa kuitenkin olla, yllätyksiä voi tulla juomisen suhteen.

[Nortti95]

Vähän alkanut masentaa jälleen. Harmi, jos tuo masennukseton kausi jää nyt lyhykäiseksi.
Ei tee mieli syödä mitään, aamulla tulee refluksin takia huono olo ruoasta ja muutenkaan ei oikein jaksa. Aika paljon eineksiä nyt viime aikoina mennyt. Nukun vähän liikaa, töitten jälkeen vaan hyydyn sohvalle ja nukun siinä 2-3-4 tuntia ennen kuin jaksan alkaa edes syödä.

Olen alkanut suhtautumaan AA:han vähän kriittisemmin. Mulle on sanottu, että siellä on vain sairaita ja erittäin sairaita ja ymmärrän tämän kyllä. Musta vaan tuntuu, että välillä meno on vähän liian sairasta ja mulle tulee vaan huonompi olo.
Ehkä sitten kun psykoterapia alkaa jätän nuo ryhmät hieman vähemmälle huomiolle.

Raittius on kuitenkin pysynyt, 7,5 kuukautta nytten matkaa tehty.

[Nortti95]

Nyt lauantaina on viimiset työtunnit ennen lomille lähtöä. Mun pitäis olla jo nukkumassa, mutta oon touhunnut illalla sen verran, ettei oikein nukuta. Paikkasin sohvatyynyn ja silitin pinon vaatteita. Aiemmin illalla kävin AA-ryhmässä (pieni kiva ryhmä oli, jaksoin hyvin olla siellä). Ryhmän jälkeen menin vielä parinkymmenen minuutin puhelun jälkeen iltakävelylle.
Ehkä oon tänään jaksanut vähän paremmin, kun töissä oli aika rentoa.

Sunnuntaina täytyy oikeasti levätä, jotta jaksaa maanantaina ajaa toiselle puolelle Suomea sukuloimaan. Onneksi saan matkaseuraa.

Pelkään ihan oikeasti, että retkahdan jossain vaiheessa, kun tuntuu että "petailen" koko ajan ja yllätän itseni mm. selailemasta Alkon sivuja.
Järjellä ymmärrän, että raittiina on huomattavasti parempi olla, mutta jostain syystä oon alkanut kaipaamaan juoma-aikoja. Jotenkin uskottelen itselleni, etten ollut niin huonossa kunnossa kuin oikeasti olin. Välillä jopa tosiaan ihan ihannoin juomista ja fiilistelen sitä, miten ihanaa olisi olla humalassa. Vaikka todennäköisesti saisin vain sekavan olon, koska mulla on naltreksonilääkitys päällä.

Sellasia mietiskelyjä tälle yölle.

[Rahvas1]

Hieman vilkuilin kirjoituksiasi ja totesin, kaava on tuttu. Tähän hetkeen voisi kommentoida sen, että oltuani raittiina jo tovin, elämässäni oli tapahtunut isoja muutoksia, siis myönteisiä. Oli työtä, perhe-elämä oli tullut isoon rooliin, sain olla isä, puoliso ja kaikkea normaalia. Elämäni oli siis juuri sitä mitä olin aina halunnutkin, mutta mutta. Järkyttävä masennus iski, mikään ei tuntunut miltään, halusin kuolla halusin paeta, halusin ... en tiedä. Luin tyyneysrukousta ja annoin itselleni mahdollisuuden mietiskellä. Näitä masennuspuuskia tuli ja meni, jotenka vain se ensimmäinen oli se jota eniten säikähdin, mutta kun tajusin, että minulla on työkaluja käsitellä tunteitani, niin eipä näitä montaa enää tullut, ei ainakaan mitään sellaista jota ei kelle tahansa tule, kun ei hoida itseään. Väsymys, nälkä, viha, ym heikentää omaa kykyäni pärjätä. Toivottavasti sinä löydät omia keinoja, jotta päihteet jää käyttämättä.

[Nortti95]

Tännekin päivitän, että hyvä raittius katkesi yhteen siideriin ja puolikkaaseen olueen maanantaina. No tästä vaan eteenpäin. Harmittaa, kun olin melkein 8 kuukautta raittiina. Laitoin laskurin jo uudestaan raksuttaa.

[0132]

Oops!
Rehtiä toimintaa kuitenkin itseäsi kohtaan, kun laskurinkin nollasit.
Sinuna olisin nyt erittäin tarkkana, ettei elämä käänny vanhoihin tapoihin.
Minulle jos nyt kävisi niin, että muutaman kaljan ottaisin, olisin kyllä pahassa pulassa. Tosin luulen että Sinä selviät loistavasti, kunhan olet jatkossa tarkkana.

Putkis 0132

[Nyyti (poistunut käyttäjä)]

Harmittaa varmasti, mutta ei se koko raittius pieneen kompasteluun kaadu!

[Nortti95]

Vajaan puolentoista kuukauden tehokas tissutteluputki on ohi. Taas kerran (nyt tällä kertaa tosissani) koitan olla raittiina.
Päivän tai vaikka tunnin kerrallaan.

Nyt, kun on etäopiskelua niin epäilen että juopot opiskelijat tekee aika paljon hommia krapulassa ja humalassa.
Ainakin itse viime viikolla tein ryhmätyötä etänä hiprakassa. Kuvayhteyttä ei ollut, mutta ääniyhteys oli muihin opiskelijoihin ja epäilenpä että tilani huomasivat, vaikkeivät mitään siitä hiiskuneetkaan.
Sunnuntaina menin krapulassa jo töihinkin.

Vittu, että harmittaa. Ja hävettää.

Että sillä lailla, suoraan syvään päätyyn vaan heti.
Humala on liian hyvä tila, en ansaitse sitä, kun en osaa käyttää tuota onnen oloa oikein.

Tälläsiä mietteitä tänään.

[venkku]

Moi Nortti, älä ole liian ankara itellesi. Alkoholi on vaikea voitettava, mutta kyllä sä pystyt siihen. Se kaheksan kuukautta oli aivan mahtava saavutus. Paljon tsemppiä jatkoon!