Tänään kuljin työssäni siihen risteykseen, josta aikaisemmin mainitsin. On ollutkin oikein mukava tehdä työtä ihmisten kanssa, jotka antavat arvon minulle, joka on vain: "VUOKRA KOLMONEN" . Tuon lempinimen otin kellokortti koneen näytöltä. Hyvillä mielin kuljin aamulla palaveriin, jossa sopimus vakituisesta työsuhteesta piti solmia.
Niin, piti.
Ehtoni olivat kuitenkin liikaa, joten sopimukseen emme päässeet. Kiitin kaikesta kokemastani hyvästä tuossa työpaikassa ja poistuin hymyillen jatkamaan työpäivääni. Työkaverit olivat aidon pettyneitä tapahtuneeseen. He olisivat halunneet vuokra kolmosen joukkoonsa.
Niin pahoillani lopulta olin työkavereiden puolesta, että kesken päivän lähdin kotiin.
Istun nyt bupissa ja mietin tulevaa.
Kuun loppuun asti vielä työtä teen, sitten otan rinkan selkään ja menen kalastamaan.
Ps.
Vaikka pubissa istun ilman Antabuksen suojaa, ei minulla ole mitään ajatustakaan ottaa alkoholia.
Se ei nyt vaan enää merkitse mitään.
Putkis 0132, tyhjällä tiellä.