[lomapuisto]

Rainbow40

Hyviä pitkiä unia olenkin tässä muutamana yönä vedellyt, siitä huolimatta en ole virkeä. Mutta tuosta viikonlopusta, katselin jo aa-ryhmiä. Onko joku käynyt niissä?

Olen käynyt jo pitkään ja alusta alkaen olen saanut olla raittiina. Parinkymmenen vuoden loppua kohti lisääntyneen juomisen jälkeen huomasin olevani kykenemätön hallitsemaan alkoholia. Työtoveri oli ollut pitkään AA:ssa, joten tiesin jotain siitä. Jännitti mennä, mutta koin suuren helpotuksen, kun sain siellä olleille miehille ja naisille sanotuksi omalla vuorollani, että olen alkoholisti. Siinä niin kuin useimmissa suomalaisissa palavereissa on ns. kiertävä puheenvuoro. Jokainen saa siis puhua, mutta kenenkään ei ole pakko.
AA on syntynyt kahden toisilleen tuntemattoman alkoholistin tapaamisesta, kun he oivalsivat, että kertomalla toisilleen juomisensa koko tarinan he pysyivät raittiina. Muutaman vuoden kuluttua heitä oli sata ja he kokosivat muistiin, mitä toimenpiteitä olivat tehneet raitistuakseen ja pysyäkseen raittiina. Jokainen alkoholistihan tietää, että raittiuslupaus unohtuu jopa samana päivänä. Heidän toimenpiteensä tunnetaan 12 askeleena. Ne ovat oppaita raittiuden tiellä. Myöhemmin syntyi 12 perinnettä ryhmien toimintaan.

jumpura mainitsikin hengellisyyden, jonka vuoksi alkoholisti saattaa kaihtaa AA:ta. AA:n hengellisyys ei kuitenkaan ole uskonto, vaan jokainen, ateistikin, saa määritellä itseään suuremman voiman miten tahtoo tai ymmärtää tai on ymmärtämättä.
Alkoholismi sairautena läpäisee koko yhteiskunnan, joten AA:ssakin on kaikenlaisia ihmisiä. "Varas opettaa poliisille rehellisyyttä, ateisti papille hengellisyyttä" jne....
https://www.aa.fi kertoo, että tänäänkin kokoontuu paljon yli 100 ryhmää, kaikki vapaaehtoisvoimin, eikä maksa mitään, ei tarvitse sitoutua ja kahvitkin tarjoillaan, vaikka ei olisi kolikkoakaan yhteiseen lippaaseen.

Ennakkoluulottomasti vain mukaan, jo muutaman käynnin jälkeen huomaat, haluatko sellaista raittiutta, mitä siellä näet ja kuulet. Paluu entiseen on aina mahdollista, samoin muiden tukimuotojen omaksuminen.

Elä ja anna elää

[Toivoton]

Millä mielellä kohti viikonloppua Korkitkiinni?

[Korkitkiinni]

Millä mielellä kohti viikonloppua Korkitkiinni?

Kiitos kysymästä, Toivoton. Sanotaan näin että turhauttaa ja vituttaa, mutta selvinpäin aion kuitenkin olla. Ensinnäkin oletan mielialojen heittelyn ja ärtymyksen johtuvan edelleen ihan siitä syystä että olen ollut vasta vähän aikaa juomatta, eikä asiaa auta se että olen taas nukkunut huonosti ja liian vähän. Lisäksi sain töihin liittyviä huonoja uutisia. (Olen tällainen kulttuurialan itsensätyöllistäjä, eikä rahoituskuvioiden onnistuminen ole koskaan helppoa, kuten tänään sain taas kokea.)

Kaupassa käydessäni oli suorastaan lähellä etten ostanut kaljaa, mutta jotenkin onnistuin itseni hillitsemään. Pyörin siellä kaupassa kuin idiootti vaikka kuinka kauan. Olin sellaisessa kummallisessa vitutuksen kuorruttamassa välitilassa, jossa tekee mieli kauheasti jotakin, mutta ei oikein tiedä mitä, kun alkoholi nyt ei ollut vaihtoehto. Onneksi kotiin päästyäni mieleni pikkaisen rauhoittui. Toki nämä vastoinkäymiseni ovat vähäisiä siihen verrattuna mitä vaikkapa sinä, Toivoton, olet saanut kokea, joten luulen että hahmotan asiani oikessa mittakaavassa viimeistään huomenna. Nyt lähden tavaksi tulleelle päivittäiselle kevyelle kävelylenkille, jos se vaikka hieman tuulettaisi päätäni.

[Korkitkiinni]

Niinhän siinä kävi, että kävelyn aikana ja myös sen jälkeen on taas vähän helpompi olla. Nuorempana harrastin paljonkin liikuntaa, niin täytyy nytkin alkaa jaksamisen puittessa lisäämään ja monipuolistamaan liikkumista, kun siitä on itselleni selkeästi aika suurtakin hyötyä tämän juomattomuuden ylläpidossa.

[Korkitkiinni]

Alanpa taas päivittämään tilannetta. 2019 lokakuun viimeinen päivä näköjään edellinen päivitys, ja siihen loppui raitistelu sillä kertaa. Marras-joulukuu meni alkoholin voimalla, tammikuussa olin pari-kolme viikkoa juomatta, ja myös huhtikuussa tasan kolme viikkoa juomatta. Nyt olen päivässä nro. kaksi, ja ihan hyvällä fiiliksellä tässä mennään. Viime päivinä juodut määrät onneksi olivat kohtuullisia, joten mistään massiivisesta krapulasta en ole joutunut kärsimään. Toki pientä fyysistä puhinaa ja ns. tyhjä olo vaivaa, mutta tiedän että jo muutaman päivän kuluttua olo on täysin eri.

Mietin tässä että miksi retkahdan niin helposti nimenomaan siinä parin-kolmen-neljän viikon kohdalla. No ensinnäkin tietysti siksi että olen tottunut käyttämään alkoholia ja se on aivoille ns normaaliolotila... Mutta tuossa on myös se, että parin/muutaman raittiin viikon jälkeen alan käymään aivan kierroksilla, olen siis jotenkin liian innoissani kaikesta ja aivot toimii kuin piripäillä konsanaan. Siinä mielentilassa sitten impulssikontrolli vaan pettää todella helposti, kun on niin vaikeaa pysähtyä ajattelemaan järkevästi. Nyt ajattelinkin että kokeilen lopettaa kahvinjuonnin tässä samalla, jotta saisin minimoitua ulkoiset kemialliset piristeet.

[Korkitkiinni]

Kuningas Alkoholi onkin semmoinen kuningas, että alamaisten osaksi ei jää kuin valitus ja kurjuus, paitsi niille onnellisille jotka ovat alusta saakka älynneet pitää hallitsijaan sopivanlaista etäisyyttä, ja silloin tällöin harvakseltaan käyvät pikaisesti kunkkua morjenstamassa. Kaikesta huolimatta selvinpäin mennään, ja valoa näkyy tunnelin päässä.

Olen samoilla lopettamisen höyryillä nyt toista päivää ilman kahvia, ja kyllä täytyy sanoa että vieroitusoireet ovat yllättävänkin rajut: Päätä särkee, ajatustoiminta takkuaa, aloitekyky ja aikaansaavuus todella pientä, ja ylipäätään tuntuu kuin pää olisi täynnä jotakin tahmeaa ainetta. Nämä menee toki osittain viinan piikkiin, mutta kyllä sen tuntee luissaan että myös kofeiiniriippuvuus on syvä ja huolella hankittu. Vihreää teetä olen kohtuudella nauttinut, mutta sen vaikutus tuntuu olevan sama kuin ykköskalja kunnon krapulaan.

[Korkitkiinni]

Selvinpäin oleminen jatkuu. Olen yrittänyt olla itselleni armollinen, enkä ole ottanut stressiä hoitamattomista asioista tai siivoamattomasta kämpästä. Olen antanut itselleni aikaa ihan vaan olla: Lähinnä olen syönyt hyvin, lukenut plinkkiä, käynyt kävelyllä ja katsellut muutaman dokumentin Areenasta. Luojan kiitos juuri nyt on sellainen tilanne ettei tarvitse joka aamu lähteä jonnekin.

Tämä kofeiinista vierottautuminen on myöskin mielenkiintoinen projekti... Mulla on kuuppa jumissa ja lievä päänsärky nyt viidettä päivää, ja tuntuu että mitään muutoksia ei tapahdu Ja tekee ihan järjettömästi mieli kahvia.

[1970]

^ Moi. Olin seittämän vuotta aikuisiällä täysin ilman kahvia alkaen jossain vuosituhannen vaihteessa. Juuri tuo päänsärky oli se kovin viekkari, mutta menihän se sitten ohitte muutamassa viikossa.

Syy irtiottoon oli muutenkin kovat tärinät röökistä ja kaljanjuonnista. Mut tänään olen kova kofeinistinisti, taas kerran !

Ehkä viina on kahvetta kovempi myrkky, mutta ainakin se on varmaa, että olemme kaikki yksilöitä jokaisen substanssin suhteen.

[Korkitkiinni]

1970, yksilöitä tosiaan ollaan. Itsellä tuntuu että ns. riippuvuuspotentiaali mihin tahansa asiaan on todella kovaa luokkaa. Kokemusta löytyy ainakin viina, kofeiini, hamppu, läheisriippuvuus, nettiporno, tunnesyöminen.. Jne.

Paradoksaalista kyllä tupakkaan en koskaan jäänyt kummemmin koukkuun vaikka nuorempana poltin vuosia enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Jostain luin että osalle ihmisistä nikotiini ei aiheuta riippuvuutta, ja totesin itse onnekseni kuuluvani siihen jengiin.

[Korkitkiinni]

Mietin noita mielitekoja ja niiden ilmenemismuotoja. Mulla tekee välillä mieli kaljaa tai muuta alkoholia vähän samalla tavalla kun joskus tekee mieli vaikka jäätelöä vähäsen. Tai pitsaa. Hmmm, enpä oo pitkään aikaan syöny pitsaa... pitäiskö hakea? No, en nyt taida enkä oikeestaan jaksais lähteä, vois toki tilata kotiin mutta en nyt sitäkään viitsi -> Tuolla lailla varmaan suurin osa ihmisistä pyörittelee mielitekojaan päässään. Mutta sitten on tämä vähän toisen tyylinen mieliteko, se mikä tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja jalostuu lähes välittömästi määrätietoiseksi toiminnaksi mikä jyrää kaikenlaiset järkiajatukset tieltään. Sen vastustaminen onkin sitten vähän vaikeempi juttu Tänään siinä onnistuin, kun jo kauppaan ehdittyäni muutin lennosta kaljasuunnitelmani jäätelötuuttiin ja keltaiseen jaffaan. Se on tietysti erittäin kiva että nyt meni näin, mutta kyllä mä kauhulla taas odotan tuota oloa jossa tuntuu että meinaa järki sumeta.