Olet täällä

Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Linnea » 18.10.2018 11:00:44

Heippa,

Vieras: Tuo on kyllä totta että jonkun pitäisi varmaan äidille sanoa ihan suoraan, että hän on alkoholisti. Nuorin siskoni on sen hänelle sanonut, mutta tiedän että äiti on sen kuitannut vain sillä että hän on niin nuori ettei tajua että on ihan normaalia että aikuiset juovat. Ja varmasti hän häpeää, ja on meille sanonutkin että pelkää että me lapset häpeämme häntä. Tottahan se on, suurin syy miksi en esim. ole tuonut kumppaniani kotiin ollenkaan on se että häpeän äitiäni ja meidän kotia kun kenellekään ei ole voimia pitää tästä talosta huolta. Tästäkin äiti osaa kyllä mua syyllistää.

Mulla oli tosiaan syyslomaa tämä viikko ja tulin perjantaina tänne vanhemmille. Tänään lähden omaan kotiin, kun en vaan kestä enää olla täällä. Valehtelin äidille että huomenna on lääkäriaika ettei tarvi selitellä miksi lähden (tyhmää, mutta en vaan uskalla sanoa ja aiheuttaa riitaa). Oikeasti siis syy on se että äidin puheet siitä miten vähentää on olleet ihan paskaa, hän on nyt juonut kuusi iltaa putkeen eli koko sen ajan kun olen ollut täällä. Olen niin pettynyt ja vihainen, äiti odotti kovasti että tulen tänne ja sitten näyttää sen mulle noin. Hän tietää että juominen häiritsee minua ja siitä tulee todella huono fiilis, mutta ei näyttänyt kiinnostavan. Loma meni kyllä niin pilalle kun vaan voi, joka päivä mennyt ahdistuessa. No onneksi tänään omaan kotiin ja viikonloppuna tehdään poikaystävän kanssa jotain kivaa, se vähän piristää. Sisaruksia oli kiva nähdä ja heidän takia tuntuu kurjalta lähteä täältä, molemmat sanoi että olisivat halunneet mun vielä jäävän tänne.

Kävin moikkaamassa pari päivää sitten mummuani, eli äitini äitiä. Hän on todella läheinen mulle ja hän on ollut isona apuna meidän perheelle niihin aikoihin kun äiti oli sairaalassa mt- ongelmien takia. Mummu oli täällä pitämässä meistä lapsista huolta kun isä teki töitä. Juteltiin hänen kanssaan äidistä ja hänkin oli pettynyt kun kuuli että tilanne on taas tämä. Samalla oli huojentavaa huomata että en ole ainoa jota tämä asia häiritsee ja joka on huolissaan – olen aikaisemmin vähän ajatellut että ylireagoin. Mutta mummu oli ihan samoilla linjoilla minun kanssani ja sanoi että kantaa valtavasti huolta meistä lapsista ja tästä tilanteesta.

Äiti nukkuu vieläkin. Taidan siivota keittiön ja pakata tavarani.
Linnea
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: 18.6.2018 10:22:46

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Vieras » 18.10.2018 13:14:50

Hei Linnea. On varmaan ahdistavaa jättää sisarukset sinne. Ole rohkea ja tee ilmoitus siitä, vaikka saisitkin vihat nyt, voi olla että jonain päivänä kiitetään. Tai sitte ei, voihan se olla ettei se ilmoitus ole edes hyvä asia. helppohan minun on neuvoa kun itse ei tarvi olla siellä tekemässä ja päättämässä. Mutta muista että me täällä olemme tukena teit minkä päätöksen teit, virtuaali halaus sinulle ja voimia kestää tuo karmea syyllisyys, jättää sisaret. Ymmärrän oikein hyvin miltä sinusta tuntuu.
Kun erosin miehestäni ja jätin hänet oman onnensa nojaan, oli sydämeni särkyä kokonaan. rakastin häntä yhä edelleen mutta hän muuttui niin paljon ja aloin pelätä, en voinut enää jäädä. Eikä minulla ollut ketään eikä mitään mistä apua hakea, se oli kauan sitten pienessä kylässä, eihän siellä apua ollut. Oli vain arvostelua ja tuomitsemista. Se on pahinta.
Jos kykenet niin rukoile heidän puolestaan, on sekin kuitenkin jotain, jos muuta ei jaksa eikä osaa, eikä voi. Jos ihminen ei ota muuta apua vastaan niin rukoilee hänen puolestaan, sen olen kokenut hyväksi.
Korkeimman varjelusta sinulle!
Vieras
 

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Linnea » 22.12.2018 01:27:40

Pitkästä aikaa ajattelin päivittää tilannetta, vaikka sinänsä mitään uutta kerrottavaa ei ole. Olen ollut tosi ahdistunut viimeiset pari kuukautta äidin juomisen takia ja siksi en olekaan vanhempien luona käynyt. Tilanne on sama, juomista on 5-6 iltana viikossa, viikossa menee noin 60-70 olutta, näin veljeni mulle raportoi ja nyt kun tulin vanhempien luokse joulunviettoon niin näen sen itsekin. Jotenkin samaan aikaan niin surullista ja raivostuttavaa katsottavaa; äiti kömpii sängystä 12-14 aikaan, istuu sohvalle, ravaa tupakalla, nukkuu ja siirtyy koneelle oluiden kanssa kun kello lyö kahdeksan. Samat rikkinäiset vaatteet päällä monta päivää putkeen. Ollaan onneksi joulua saatu jonkin verran laitettua, äiti on aina tykännyt joulusta.

En vain käsitä miten isäni pystyy katsomaan tätä kaikkea vierestä ja vieläpä mahdollistamaan äidin juomista niin että kantaa olutta kaupasta ja juo itsekin, huomattavasti pienempiä määriä tosin. Äidillähän on diabetes jota ei hoida ollenkaan, ei käytä lääkitystä, ei mittaa verensokereita eikä syö oikeastaan mitään. Pelottaa että tämä yhdistettynä liialliseen alkoholinkäyttöön tappaa äitini pian. Törmäsin joulusiivousta tehdessä johonkin äidin lääkärinlausuntoihin, joissa puhuttiin siitä miten hänen kognitiiviset taidot ovat juomisen ja vuosien masennuksen takia heikentyneet huomattavasti. Kyllä, luin papereita, tuon jälkeen laitoin pois enkä edes halunnut lukea enempää. Uteliaisuus vei voiton kun haluaa jotenkin koko ajan pysyä tilanteen tasalla. Pakkohan isänkin on tajuta, että jos sama jatkuu, niin äiti tulee kuolemaan ja pian. Viimeksi kun asiasta isän kanssa keskustelin, niin hän oli todella kielteisellä kannalla ja sanoi ettei äidin juominen todellakaan lähentele alkoholismia. Joo eipä tosiaan...

Olen niin vihainen. Ja surullinen. Ja peloissani, ahdistunut, jne... Perhe on mulle äärimmäisen tärkeä, enkä pysty irtaantumaan tai olemaan ilman yhteydenpitoa.
Linnea
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: 18.6.2018 10:22:46

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Minea Kreetalainen » 22.12.2018 20:47:30

Tsemppiä tosi paljon!

Olen itse vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja suunnilleen saman ikäinen.
Mulle helpottavin asia äidin alkoholismin sietämisessä on etäisyyden otto. Olen ollut mahdollisimman vähän tekemisessä äidin (ja samalla muun perheeni) kanssa lukion jälkeen. Yksi sisarus asuu kotona, toivon että muuttaisi viimeistään syksyllä pois. On onneksi niin vanha, että pyörii omissa menoissaan ja kotona on hyvin vähän.
Mä olen viimeisen vuoden tiennyt, etten voi tehdä mitään, ettei äiti joisi. Oon viimeaikoina lukenut alkoholistin läheisiin liittyvää kirjallisuutta hellstenia (mun mielestä ei ollut hyvä) ja susanna alakosken kirjoja.
mihinkään hoitojuttuihin ei lähde, ei muka ole ongelmaa. On ollut sairaalassa kuoleman kielissä, niiden keikkojen jälkeen esittänyt, ettei muka juo enää. Tosi rasittavaa katsoa tuollaista pelleilyä ja kun toinen on juonut aivonsa pehmeiksi.
Ärsyttää vaan koko ihminen. Ärsyttää myös isä, joka sietää äitiä ja juomista. En tiedä, kuinka paljon äiti juo, mutta liikaa kumminkin, vähemmän kuin pahimpina aikoina.

Ei tässä viestissä oikeen ollut pointtia, mutta tsemppiä ja hyvää joulua!
Minea Kreetalainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 22.12.2018 19:14:57

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Linnea » 23.2.2020 21:48:24

Olisipa kiva palata tänne ja kertoa että asiat olisivat jotenkin paremmin. Mutta eivät ole.

Tilanne on oikeastaan ihan sama kuin silloinkin kun tänne ensimmäistä kertaa kirjoitin. Ainoa muutos on se, että myös isäni on alkanut juomaan enemmän - ei läheskään niin paljon kuin äitini, mutta melkein joka ilta menee 4-5 tölkkiä olutta. Äidillä määrät pyörii varmaan jossain 9-13 tölkissä per ilta. Noin vuosi sitten otin asian puheeksi isäni kanssa ja keskustelimme äidin ja isäni alkoholin käytöstä jonkun aikaa. Keräsin tosi kauan rohkeutta sitä keskustelua varten enkä pystynyt keskusteluun itkemättä. Isäni sanoi että hän kyllä vahtii ettei äidin juominen mene "pahaksi" - mitäköhän se sitten nyt on jos ei pahaa? Isäni on selvästi kielteisellä kannalla, kommentit olivat vähän sellaisia "no mutta ei se sentään juo mitään kirkkaita, se vasta kamalaa olisikin". Tuon keskustelun jälkeen meni ehkä puoli tuntia kun isä tuli multa kysymään että haittaako mua ihan kauheasti jos hän ja äiti juovat sinä iltana. Eli kuuroille korville meni se keskustelu, sen jälkeen en ole asiaa halunnut enää ottaa puheeksi.

Nyt viime syksynä oli taas sen aika että äiti alkaa puhumaan miten hän vähentää juomista niin että joisi enää vain viikonloppuisin. No nämä on nähty aikaisemminkin eikä tuo ole ikinä onnistunut, tällä kertaa äiti taisi luovuttaa kahden päivän jälkeen. Mitään apua ei suostu hakemaan, ei vaikka on ihan selvää että yksin ei pääse alkoholista irti. Toisaalta äiti tuo myös tosi vahvasti esiin sen, ettei edes halua lopettaa - alkoholihan on hänen mukaansa hänen elämänsä ainoa ilo. Kaikista paskinta oli kun nyt ensimmäistä kertaa alkoholi oli isossa roolissa myös jouluna. Aattona äiti ja isä avasivat oluet jo ennen lahjojen jakamista, tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Jos olisin kymmenen vuotta sitten sanonut äidilleni että vielä joskus tulee sellainen joulu että sinä ja isä olette kaljat kädessä kun avataan lahjoja, niin hän ei varmasti olisi uskonut.

Olen edelleen tekemisissä vanhempieni kanssa ja käyn täällä (olen nytkin täällä, siksi tulikin inspiraatio kirjoittaa tänne) aina silloin tällöin. En enää ihan niin usein, koska olen lopettanut opiskelut ja siirtynyt työelämään ja hommia on omassa elämässä niin paljon. Kamalalta tuntuu katsoa tätä menoa täällä kun sille ei oikein voi mitään tehdä. Tuntuu myös ihan paskalta kun äiti saattaa joskus harvoin kommentoida juomistaan tyylillä "kyllä mä tiedän että se on teistä kamalaa, kyllä mä tiedän että inhoatte sitä". Niinku joo, voi kun kiva että tiedostat tämän. Mutta et kuitenkaan ole valmis tekemään asialle mitään. Argh.
Linnea
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: 18.6.2018 10:22:46

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Vieras2 » 24.2.2020 12:38:55

Hei!
Sinun äitisi sairastaa alkoholismia. Hän ei pysty enää päättämään, onko hän sairas vai ei, haluaako hän apua vai ei. Alkoholismiin kuuluu erittäin vahvasti kieltäminen. Se on itsensä kieltävä sairaus. Äitisi voi kieltäytyä myös tarjotusta hoidosta. Hänellä on siihen aikuisena ihmisenä oikeus.
Pikkusisaruksesi eivät liioin pysty valitsemaan tällä hetkellä, katsovatko juomista vaiko eivät. He ovat pakotettuja katsomaan. Jokaisen lapsen kuuluisi saada kasvaa ympäristössä, jossa ei juoda tolkuttomasti. Mitä sinun mielestäsi aikuisen läheisen tulisi tässä tilanteessa tehdä? Mikä on se taho, joka voisi auttaa sisaruksiasi tai sinua? Jos äitisi ei halua apua, se ei tarkoita sitä etteikö muiden kuuluisi saada sitä.
Vieras2
 

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Männynkäpy » 24.4.2020 09:15:34

Hei Linnea!
Tilanteesi on melko samanlainen kuin itselläni, olemme jopa samaa ikäluokkaa. Minullakin on useampi sisarus, joista osa asuu vielä kotona. Meilläkin alkoholisti on äiti, mikä tuntuu olevan sossutädeille edelleen tänäkin päivänä yllätys, kun lastensuojeluilmoituksia on tehty. Itse en tosin ole niitä tehnyt, mieli on ollut tehdä, mutta joku ihmeellinen "lojaalius" vanhempia kohtaan on estänyt, no onneksi joku teki.

Meillä on äidiltä mennyt jo työpaikkoja alta juomisen takia ja tahti tuntuu vain kiihtyvän. Myös meidän isämme on alkanut juoda itse enemmän, meillä aika huomattaviakin määriä siten, että molemmat vanhemmat saattavat olla koko viikonlopun ihan kaatokännissä. Äidillä juominen saattaa sijoittua ja sijoittuukin usein myös viikolle. Nyt korona- aika huolestuttaa, sillä kumpikaan ei käy töissä ja aikaa ryyppäämiselle on siis enemmän. Se on ihan hirveän kummallista, kun rahaa ei tunnu löytyvän tarpeellisiin asioihin, mutta viinaan kyllä löytyy. Raivostuttavaa!!

En oikein tiedä mikä itseäni ahdistaa tilanteessa eniten. Olen valtavan huolissani sisaruksistani, siitä mitä he joutuvat kotona kestämään. Olen käynyt itse psykologilla juttelemassa asioista ja olen tietisesti pyrkinyt alkamaan ajatella itselle terveellisellä tavalla: pahimman olon vyöryessä päälle, koitan saada itseni muistamaan, että aivan sama mitä itse teen, sillä ei ole äidin juomisen kannalta väliä, kokemusta nimittäin on n. 20 vuoden ajalta (ensimmäinen muistoni n. 4v on, kun pyydän äitiä kaatamaan juomat pois). Ei auta huuto, itku, pyytäminen, kuuntelu, kertominen, haukkuminen, nauraminen, tukeminen, ei mikään, koska alkoholisti ei itse halua tehdä asian eteen mitään. Minun eikä sinun velvollisuus ole huolehtia vanhemmistamme, he elävät omaa elämäänsä ja me omaamme. Sisaruksista toki pitää huolehtia, itse ajattelin nyt ottaa sossuihin yhteyttä ja kertoa kaiken, silloin vastuu siirtyy minulta heille. He ovat ammatti-ihmisiä, joille tällaiset tilanteet ovat valitettavasti arkipäivää, he osaavat auttaa. Vaikeaa on, kun järki sanoo, että ei äiti parane kuin omilla voimillaan, mutta silti välillä yllättää itsensä ajattelemasta "mitäköhän vielä voisi tehdä". Alkoholismi on koko perheen sairaus ja itse ainakin löydän itsestäni myös läheisriippuvaisen piirteitä. Se on jo alku, kun ollaan ajateltu näitä asioita, itselleni ainakin on auttanut myös etäisyyden ottaminen äitiin ja nyt myös isäämme hänen juodessaan enemmän. Omat olot vaihtelevat, mutta itse(kin) kun ottaa päivän kerrallaan, on helpompaa. Tänään huolehdin siitä, että huolehdin vain itsestäni!
Männynkäpy
 

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Sarasota » 12.5.2020 20:03:59

Miten menee Linnea? Entä sisaruksillasi?

En oikein osaa sanoa mitään, muuta kuin että et ole yksin. Minä kärsin isäni juomisesta.

Voimia!
Sarasota
 

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Linnea » 20.5.2020 20:37:31

Moikka Männynkäpy,

kuulostaa kovin tutulta sun tilanne. Suosittelen kyllä ehdottomasti tuota ilmoituksen tekemistä, varsinkin jos siellä vanhempien luona on alaikäisiä useampiakin (ja tietty pitää tehdä vaikka niitä olisi vaan yksi). Tunnistan tuon, että on lojaali vanhempia kohtaan eikä siksi halua tai pysty tekemään ilmoitusta. Minä en ole pystynyt, tai no, kerran kerroin tilanteesta sellaiselle henkilölle jonka tiesin tekevän ilmoituksen ja näin vähän niinkuin ulkoistin sen homman. Valitettavasti omat kokemukset lastensuojelusta ovat huonoja, koska äiti on oikeasti hyvä näyttelijä ja kotona on aina kulissit pystyssä silloin kun sossuja tuli siellä käymään. Muistan sen vähättelevän asenteen, että tilanne ei muka ollut vakava koska äiti ei pyörinyt baareissa tai vahingoittanut lapsia fyysisesti.
Tuo on hyvin sanottu, että vanhemmat elävät omaa elämäänsä ja me elämme omaamme. En voi määräillä vanhempiani enkä pakottaa heitä tekemään yhtään mitään. Mutta se tuntuu pahalta, kun tiedän että vanhempani tietävät että juominen tuntuu meistä lapsista todella pahalta. Ja silti sitä motivaatiota lopettaa tai hakea apua ei ole. Ehkä en vaan voi ei-riippuvaisena ihmisenä ymmärtää tätä? Tsemppiä paljon sulle Männynkäpy, kirjoita lisää jos haluat!

Sarasota, paljon tsemppiä sulle ja ikävää että olet samanlaisessa tilanteessa. Täällä tilanne on aika sama kuin edellisellä kirjoituskerralla. Äitini juo edelleen, voisi oikeastaan sanoa että joka päivä. Harvoin on sellaisia päiviä että ei juo. Määrällisesti jotain 10-16 tölkkiä illassa eli kertyyhän tuosta iso määrä viikossa. Isäni juo myös ja hänen juomisensa on myös mennyt huonompaan suuntaan, siinä mielessä että hän juo nykyään myös melkein joka ilta. Määrät ovat ainakin toistaiseksi pienempiä kuin äidillä. Sisarukseni elävät omaa elämää, nuorin sisareni asuu vielä kotona. Käyn kotona aina silloin tällöin ja on siellä ihan mukavaakin, mutta onhan se äidin touhu kamalaa katsottavaa. Nukkuu pitkälle päivään, samat rikkinäiset ja haisevat vaatteet päällä päivästä toiseen. Tupakkaa menee aski päivässä ja ruokavalio koostu oluesta ja yöllä syötävästä pikaruuasta. Turhauttaa kuunnella valitusta siitä, että on huono olo tai vatsa sekaisin. No ei kai, ihmettelisin jos tuolla tyylillä EI olisi huono olo!

Viimeisen puolen vuoden aikana on noussut huoli siitä, että äitini kuolee pian jos ei lopeta juomista. Hänellä on mm. diabetes, jota ei hoida millään tavalla. Lisäksi tietty maksan on oltava kovilla noilla juomamäärillä. Yksi päivä pelästyin, että jotain on tapahtunut kun isä soitti niin outoon aikaan.

Itselleni kuuluu onneksi hyvää, on kiva työpaikka ja vihdoin opiskeluvuosien jälkeen rahaa tehdä välillä jotain kivaa. Mulla on kiva miesystävä, kavereita ja harrastuksia. Omassa elämässä asiat siis hyvin, mutta tuo vanhempien tilanne rassaa vaikka kuinka päätän etten sitä mieti tai murehdi. Omassa kodissa saa onneksi aika hyvin ajatukset muualle, huoli ja ahdistus herää silloin kun olen vanhemmilla.
Linnea
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: 18.6.2018 10:22:46

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja Linnea » 23.6.2020 09:07:08

Mietin taas, että olenko tehnyt tarpeeksi. Olen puhunut juomisesta sekä äitini että isäni kanssa. Olen yrittänyt tsempata kun äidillä on ollut lopettamisyrityksiä (tai no, vähentämisyrityksiä...). Mutta pitäisikö vielä yrittää? Mitä jos en ole ollut tarpeeksi tiukkana tai tarpeeksi selkeä sanoissani kun olen aikaisemmin puhunut aiheesta? Onko se hiljaista hyväksyntää, että vierailen vanhemmillani ja iltaisin kun tölkit suhahtavat auki pakenen vierashuoneeseen ja olen siellä aamuun asti? Enää kukaan ei puhu juomisesta, se on läsnä ja näkyvillä mutta siitä ei puhuta mitään.

Mietin myös että miten pitäisi suhtautua siihen kun alkoholisti valittaa fyysisistä vaivoistaan. Kun on vatsa sekaisin, paha olo, närästää. Tai kun on vaivoja jotka johtuvat sairauden hoidon laiminlyömisestä ja laiminlyöminen taas johtuu juomisesta. En osaa tuntea empatiaa, vaan lähinnä ärsyynnyn tai kiukustun kun alkoholisti tulee valittamaan että närästää ja vatsa on sekaisin. No onko ihmekään, jos ruokavalio koostuu kolmesta lihapiirakasta ja 12 tölkistä olutta per päivä?

Ärsyttää, vituttaa, ahdistaa. Miksi se ei hae apua vaikka hän itse ja kaikki muut ympärillä kärsii? Tiedän kyllä miksi, halusin vaan pohtia ääneen ja avautua jonnekin.
Linnea
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: 18.6.2018 10:22:46

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja sotkuli » 20.7.2020 13:34:10

Moikka Linnea.

Vastaan ensikertaa kenenkään kirjoituksiin, toivottavasti osaan käyttää tätä alustaa. :roll:

Olen itse usean alkoholistin läheinen.
Isäni alkoholisoitui minun ollessa ala-asteella, äitini tukeutui vahvaan humalaan hiljalleen ensin kerran kuukaudessa viikonloppuna ja vuosien kuluessa kerrat ovat lisääntyneet ja alkoholimäärät kasvaneet, ihan molemmilla.

Itse olen perheen esikoinen, meitä lapsia on neljä. Ensimmäinen sisko syntyi minun ollessa esikouluikäinen, viimeinen minun mennessä kahdeksannelle luokalle. Eli ikä erot ovat isoja ja sen myötä minulle oli laskettu sitä klassista esikoisen vastuuta.

Muutettuani pois 18 vuotiaana, toimin vuosia kuten sinä. Halusin pysyä siskoja lähellä, yrittää varjella heitä. Mahdollistin myös vanhempieni sairautta auttamalla monenlaisissa asioissa, mutta kotiin jääneet sisaret joutuivat kuitenkin hoitamaan suurinta taakkaa.
Olen aikeissa kirjoittaa syväluotaavammin kokemuksistani tälle palstalle ihan omaan ketjuun, kunhan saisin kaiken ensin jäsenneltyä erilliseksi tekstiksi. Muistoja on viimeisen vuoden aikana tulvinut niin valtavasti, että tuntuu kuin voisi kirjoittaa niistä romaanin.

Tuo tuska, viha, suru ja eräänlainen epätoivo alkoholismin edessä on niin tuttua.
Myös ex mieheni on alkoholisti, joten voin käsi sydämellä myöntää ottaneeni läheisriippuvuuden omakseni, samaa on äidissäni sekä sisarillakin.
Kirjoitustesi perusteella huomaan isäsi toiminnassa tätä samaa, hän on mitä luultavammin läheisriippuvainen, eikä sitäkään joko huomaa tai halua myöntää, tuntuuhan sekin eräänlaiselta leimalta otsassa.

Kannat huolta sisaristasi, mutta koet että äitisi onnistuisi jälleen huiputtamaan sosiaalipuolen ihmisiä ja mm. lasu ilmoitus tuntuu turhalta.

Rohkaisen sinua kuitenkin sen tekemään.
Mietin, olisiko mahdotonta, että tekisitte jonkinlaista videopäiväkirjaa sisariesi kanssa?
Jotain konkreettista jossa he kertoisivat mitä kotona tapahtuu, noteeraisivat juomien määriä tai käytöstä. Ja sopisitte, että nämä näytetään sosiaalivirkailijalle. Lapsia tulee kuulla näissä tilanteissa, mutta lapsen lojaalius vanhempaa kohtaan on vahva, oli tilanne miten huono tahansa, jolloin on ihan jopa tavallista, että lapset kertovat kaiken olevan hienosti, jos joku sitä kysyy, vaikka oikeasti lapsi haluaisi huutaa että kaikki on päin peetä eikä jaksa enään.

Ihan perinteinen kirje päivässä tai päiväkirja tyyppinen kirjoituskin olisi yhtä hyvä, jos ei vidointi tai äänen tallennus tunnu hyvältä.

Alkoholisti ei näe koskaan toiminnassaan väärää, eikä näe perheensä kärsimystä. Omat ongelmat ovat ainoita olemassa olevia, vaikka ei myönnä niitäkään tai myöntää korkeintaan osan, jotka eivät liity alkoholin käyttöön.
Läheinen, tässä teidän isä, ei taas halua myöntää ongelmaa muista syistä. Vastuun ottaminen elämässä ilman kumppania on pelottavaa ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että sen myöntäminen, että on omalla toiminnallaan sallinut omien rakkaiden lastensa rikkomisen sisältä päin, sen hyväksyminen ja siitä vastuun ottaminen repii sielun hetkellisesti rikki. Vaikka asian siis tiedostaa, se on ajatuksena ja todellisuutena niin raaka, että on helpompi piilottaa ne ajatukset johonkin syvälle.

Olisi hienoa, jos sisaresi saisivat apua koulun kautta.
Sitä kautta voi myös mennä ilmoitus lastensuojeluun, sen lisäksi asiaan toisi painoarvoa, jos sinä, mahdollisesti muutkin läheiset, tekisitte ilmoituksen myös.

Toivon, että en kuulosta ikävältä sanoessani tämän seuraavan näin suoraan, mutta mahdollistamista on myös olla tekemättä ilmoitus.
Kunpa olisin itse aikanaan tajunnut tämän. Minun olisi pitänyt tehdä sisaristani ilmoitus lastensuojeluun. Minun olisi myös pitänyt tehdä ilmoitus omista lapsistani, mutta silloin elin vielä kuvitelmassa, että mieheni juominen oli minun vastuulla enkä osannut nähdä paljoakaan sen yli, ympärilleni, keskitin vain kaiken enrgiani suojaamaan lapsia näkemästä isänsä juomista, unohdin että apua olisi saanut eikä kaikkea olisi tarvinnut yksin kestää.

Ai kamala, en tiedä edes tuliko tästä kovin johdonmukainen kirjoitus, toivottavasti edes siinä määrin, että saisit uskoa itseesi ja siihen, että olet oikeilla jäljillä, perheesi tarvitsee kipeästi apua ulkopuolelta, koeta vielä uskaltaa saada sitä heille.
Älä unohda itseäsi tällä matkalla myöskään.
sotkuli
 

Re: Äiti tuhoaa itsensä ja meidän perheemme

ViestiKirjoittaja xyzxyz » 15.2.2022 16:59:25

Linnea kirjoitti:Luulen että isäni myös tavallaan sallii äidin juomisen, koska tietää että se on äidille oikeastaan ainoa asia mistä hän enää nauttii.


jos juo 12-18 olutta lähes joka päivä, niin tietysti juominen on ainoa asia mistä nauttii koska muuten ollaan krapulassa

alkoholin lopettaminen tai pidemmän kuivan kauden pitäminen ei ole helppoa. vieroitusoireet kestää noin kaksi viikkoa, fyysisesti olo paranee ensin mutta alkoholista johtuva masennus, morkkis ja saamattomuus kestää pidempään

sitten voi vasta alkaa pienin askelin miettimään, että mitähän siihen tilalle keksisi..
xyzxyz
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa