[Kaksoiselämää (poistunut käyttäjä)]

7 kuukautta siitä kun lopetin 16 vuoden bubre putken. Elämäni paras päätös. Ei enää valheita vain normaalia elämää, hyviä ja huonoja päiviä. Nauttien jokaisesta hetkestä selvinpäin.

Itse en koskaan halunnut korvaushoitoon ja vähentäminen kusahti aina. Jos viekkareihin otin jotain muuta viekkarit vaan pitkittyi ja jossain vaiheessa sitä vaan retkahti.
Joten ainoa vaihtoehto oli vaan lopettaa.

Sen tein, kaksi ekaa viikkoa oli aika tuskasta mutta siitä pikku hiljaa päivä kerrallaan olo helpotti. Ja kuukauden jälkeen pystyi nukkumaan jo kunnon yöunia ja parin kuukauden jälkeen huomasi olevansa elossa ihan oikeesti.
Nyt seitsämän kuukauden jälkeen olo on mitä mainioin.Paras päätös ikinä. Vaikka oli tuskasia päiviä ja välillä mietti josko pitäs luovuttaa niin en kadu hetkeäkään päätöstä irtautua. Sain itseni takasin. Pari paskaa kuukautta loppuelämästä se oli hyvä diili johon kannatti tarttua.

ihanaa kesää kaikille!

[Plinkin tiimi]

Moi Kaksoiselämää!

Hyvä päätös ja hieno saavutus, onnittelut! Oletko hakenut raittiuden säilyttämiseen tukea, esim. NA-ryhmistä?

Olet ehkä huomannut Päihdelinkissä uuden Vapaaksi huumeista -videosarjan , jossa oman pitkän huumetaustan omaavat kokemusasiantuntijat kertovat huumeiden käytön lopettamisesta eri näkökulmista. Sarjassa on monia hyviä jaksoja esim. muutoksesta, arjesta ilman huumeita, anteeksiannosta, retkahduksen ehkäisystä jne. Paljon asioita, joita ehkä itsekin olet käynyt läpi ja miettinyt. Kannattaa tsekata!

Mitä sanoisit muille, jotka miettivät buprenorfiinin käytön lopettamista?

Mahtavaa, raitista kesää sinulle ja muillekin!

yst.terv.
Tiia / Plinkin tiimi

[Parveke]

Mitä sanoisit muille, jotka miettivät buprenorfiinin käytön lopettamista?

Mahtavaa, raitista kesää sinulle ja muillekin!

yst.terv.
Tiia / Plinkin tiimi

Jos minä saan vastata, niin sanoisin että viikko pari menee vieroitusoiressa mutta sitten alkaa taas asiat pikkuhiljaa kiinnostamaan ja niistä alkaa jopa nauttimaan. Käyttäessä päivät vain kului eikä tekemisestä saanut juurikaan nautintoa.
Itse kun olin ollut viikon ilman alkoi kyllästyttää se seinien sisällä olevilla ja siinä kohtaa tuli retkahdettua, mutta jos vähän pitemmälle jaksaa ja alkaa tekemään asioita josta epäilee nauttivansa, vaikkei sillä hetkellä nauttisi, niin pian siitä tekemisestä alkaa saada iloa ja nautintoa.
Jos tuon olisin tiennyt aikaisemmin niin ehkä olisin alkanut aiemmin lopettamaankin.
Silti tuli retkahdettua ajoittain, mutta sitten huomasi että silloin kun buprea oli elimistössä niin nautinnon kokeminenkin loppui heti. Ilman on parempi, vaikka kyllä se opiaattiolo onkin mukava tunne silloin kun asiat junnaa paikallaan ja kyrsii. Pitäisi ajatella pitemmällä tähtäimellä asioita lyhyen nautinnon sijaan vaikka se hetki hyvää oloa tuntuisi paremmalta. Kai se ihan luonnollista on elämässä. Kaikki ei vain hae sitä hetken nautintoa näin inhottavasta asiasta/aineesta