[Winston-84]

^ En tiennytkään, että käyt baareissa. Luulin, että olet yksinjuopottelija. Sen kyllä tiesin, että olet ulkoilmaihminen, mutta käyhän se ulkona ryypiskely myös pussikaljamuodossa metsässä tai puistossa.

Mä aion kyllä mennä sinne vitun terdelle , jos en ihan heti ensi maanantaina, niin pikapuoliin kuitenkin. Viime lauantaina tuli jo viihdyttyä pussikaljalla puistossa useampi tunti, kun sää suosi.

[kirkas]

Kyllä sitä terasille pitää ensviikolla mennä, jo sen kunniaks et puolipäivätyöt jatkuu kesälläkin ja elokuussa tulee vuosi täyteen (siis työelämässä 10vuoden tauon jälkeen), ei juopottelussa. Vaikka nyt on eri fiilikset päässä, siihen verrattuna kun viimeks tänne kirjoitellut. Olen jotenkin kasvanut henkisesti (edes vähän) ja tulevaisuus ei ole vain harmaata massaa edessä, vaan jotain värirykelmää.

Mutta tosiaan joka iltaisesta tissuttelusta (jota se on ollut koko 2020 vuoden ja tän koronapaskan lisätessä vain sitä) nyt pikkuhiljaa eroon, tiputellen annoksia ja vaikka tätä on kestänyt kauan, eiköhän tiputtamisella ja diapamit avuks viikoks niin se on siinä. Alkoholiton vuorokausi tulisko se nyt kesäkuussa. Olen meinaan alkanut liikkumaan työn ohessa ihan kunnolla, 3pv viikossa vapaata ja muutenkaan täyttä iltaa tee, niin kunto on kyllä parantunut, mutta paranee entisestään kun ei tissuttele tota 10 annosta illassa kaljaa ja LAIHDUN 100% varmasti kovempaa ja vatsakumpu pienenee, sehän tuossa laihtumista jarruttaa (+ oheisjutut, eli iltayösyöminen alkon lisäks).

Onneks nyt on selkärankaa (tai uskon niin, ennen en edes oikeasti uskonut). Katsotaan, hyvää kesää vaan kaikille

[Winston-84]

^ Tervehdys, kirkas, pitkästä aikaa ja onnittelut töistä ja muustakin paremmasta elämässäsi . Hyvää kesää ja selvempää kesää, jos se on tarkoituksesi.

Minä en vielä rynnännyt terassille, kun ei niin pahasti napsuttanut(Niin, voihan siellä alkoholittomia juomiakin juoda ja olen monesti juonutkin, mutta ei nyt vain muuten hotsittanut), mutta enköhän mäkin pian sinne asti pääse. Hyvin näytti jo heti maanantaiaamusta/-aamupäivästä olevan asiakkaita parilla terassilla, kun tuolla kylillä kuljin. Iltapäivästä olisi ollut varmaan vielä isompi väentungos ja useammalla terassilla(Nuo mainitsemani olivat ns. ammattilaisporukkaa ja ammattilaismestoja), mutta en ollut näkemässä.

[Jorg.Buttgreit]

Juuri kuljeskelin tuossa Hki ytimen läpi asioilla ollessa ja terassit olivat nyt aika tyhjiä ja tarkkailin sporassa mennessäni ihmisten kuppeja, kaffikuppeja näytti olevan aikas monella. Mutta Vantaata kohti tullessa alkoikin sitten kaljalaumat lisääntyä ja päästessäni tänne kotoghettooni oli täys ryyppykööri kasassa lähiöterdellä.. Hyvin harva työtön asuu Hki ydinkeskustassa luultavasti joten Hki ytimeen odotettavissa on juomaveikot vasta illalla taikka huomenna

[Winston-84]

Eikös alkoholin mielikuvamainonta ole kiellettyä ja paremminkin; mihin mielikuvamainonnan raja vedetään? Tuli vain mieleen, kun eilen kävin kaljakaupoilla ja huomasin, että Karhu-hyllyssä luki: Tylsyyttä vastaan jo vuodesta se ja se(tjsp. En nyt ihan pilkun ja pisteen tarkasti sitä lausetta muista).

Valvira tietää kertoa asiasta tällaista settiä:

https://www.valvira.fi/alkoholi/mainont ... n_mainonta

Tuon tylsyyden vastustamis -sloganin alle voisi katsoa menevän ainakin nuo kohdat, että alkoholista ei saa antaa kuvaa sosiaalista menestystä lisäävänä, ei saa antaa kuvaa piristävänä, sekä esittää raittiutta kielteisenä(raittius=tylsyys). Ihan sama se minulle on, miten kaljaa mainostavat, mutta mietin tosiaan tuota rajan vetoa. Helppohan noita sääntöjä toki on kierrellä valitsemalla sanat kieli keskellä suuta ja toisaalta on sitten näitä tapauksia, kun jokin räkälä on saanut huomautuksen ulkoständistään, jossa houkutellaan porukkaa liian halvalla kaljalla tmv.(No, liian halpa kalja toki herättää epäilyksiä, mutta vähän muun sortin toiminnasta, kuin suomalaisten alkoholismin edistämisestä), vaikka sinne räkälään tuskin eksyvät alaikäiset(Tämä ikävalvonta toimii kyllä nykyään varsin mallikkaasti verrattuna wanhoihin hyviin aikoihin ja hyvä niin) tai ylipäätäänkään sellaiset ihmiset, jotka eivät osaisi jo valmiiksi ryypätä itseään tärviölle.

[Foldaa]

Moikka ja terveisiä peliongelmaisten puolelta!

Tässä korona-aikojen ratoksi lueskelin tämän ketjun 127 sivua läpi ja tässähän on siten kanssaeletty tämän ketjun sankereiden elämää vuosien ajalta Tässähän tuntee tuntevansa henkilöitä, vaikka todellisuudessa tuntee hahmot ihan yhtä hyvin kuin salkkareiden Ismon.

Älyttömin tunne, mikä itselle tuli, tätä ketjua lukiessa oli kateus siitä, että joku voi juoda milloin haluaa ja ilman "seuraamuksia" kun darrat lääkitään pois. Miten ihmeessä voin tuntea kateutta henkilöille, kun itsellä on kaikki enemmän kuin hyvin? Puolisot, työt, raha-asiat, harrastukset ja oikeestaan kaikki löytyy, mutta todellisuudessa tunnen kateutta siitä että jos napsuu sitten napsuu ja voi tehdä asialle jotain. Aikamoista.

Ajatus siitä, että oma alkoholin käyttö olisi ollut kohtuullista, koska joku muu juo enemmän, on myös sellainen ajatusvirhe mitä olen huomannut itsekkin ainakin aikaisemmin harrastellut. Onneksi tämä "tauti" ei itselläkään ole sellainen kiihtyväluonteinen, vaan oikeastaan napunapsuttelua kuuluu kokoajan harvemmin. Nykyisin jopa muistikin yleensä pysyy kun on pikkumukit jätetty pois itselle sopimattomina. Tosin puoliso muistuttelee kyllä säännöllisesti vähättelystä, jos nyt kerran vuodessa oon käynyt keittiön pöydän alla nukkumassa kuset housussa.

Riippuvuuksissa on mielenkiintoista missä kohdin menee sellainen fatalismin raja. Kynnys, jonka ylimennessä, ei olekkaan enää paluuta, vaan koska ollaan jo niin pitkällä, niin onkin sitten ihan sama painaa päätyyn asti. Peliongelmissa se raja on ehkä helpompi ylittää, koska sen voi ylittää salassa, pitkänä päätyyn asti painettuna brenkutelu huomataan kyllä muiden toimesta aikaisemmin.

Pitääkää huolta alkoholismistanne, minäkin koitan. Nyt 2 vuotta ja 2 kuukautta ilman stimulantteja, 8.5 kk ilman uhkapelejä, 7kk ilman pilvenpolttelua, 6 vuotta ilman röökiä, 20 tuntia ilman alkoholia. Yli kolmekymppiseksi piti elää, että oon osannut luopua mistään noista, nyt on koko ajan parempi. Ehkä jos tällä vuosikymmenellä luopusi viinaksista, ehkä en jos napsuttaa liikaa. Toisaalta on se suurin jano jo juotu. Ehkä se loppukin jano siitä ajan kanssa häviää, jos vaikka ei vaan janottaisi enää. Ei nimittäin enää tarvii, on aika hyvä olo muutenkin.

Tsemppiä kaikille!!

[Winston-84]

^ Hih, kiitoksia mielenkiinnosta . Tsemppiä myös sinulle .

Riippuvuuksissa on mielenkiintoista missä kohdin menee sellainen fatalismin raja. Kynnys, jonka ylimennessä, ei olekkaan enää paluuta, vaan koska ollaan jo niin pitkällä, niin onkin sitten ihan sama painaa päätyyn asti.

Hmm... Itse pruukaan ajatella, että sillä, kuinka paljon ja pitkään on käyttänyt päihteitä tai pelannut(tai mikä se riippuvuus sitten kenelläkin on) ei ole suoraa korrelaatiota sen kanssa, koska aletaan laskea isoa mäkeä. Ennemmin vaikuttanee elämäntilanne/mielentila/yleinen elämänasenne. Ei tarvitse olla kyse mistään konkreettisesta tapahtumasta/muutoksesta tyyliin: muija lähti, talo paloi, koira kuoli ja kenkää tuli, vaan ihan yleisesti siitä, jos kokee elämänsä kovastikin näköalattomana tai on jo alunperin saanut varsin huonot eväät elämään. Tai yksinkertaisesti vain pessimistinen elämänasenne(Tämä on kait nykytiedon valossa asia, joka joko on tai sitten ei ja sille ei ihan hirveästi voi tehdä mitään, vaikka positiivisen ajattelun oppaat olisivat kuinka muodikkaita) tai impulsiivisuus, jota ei ole oppinut hallitsemaan juurikaan. Addikteissahan on porukkaa niin moneen lähtöön: Jotkut lyövät koko elämänsä tyystin läskiksi nopeasti ja nuorena ja suunnilleen ekasta kerrasta lähtien, joillain puolestaan pitää ainakin näennäinen kontrolli loppuun asti, vaikka roikkuisivat addiktiossaan koko ikänsä teinistä kahdeksankymppiseksi ja tietysti kaikkea siltä väliltä.

Edit: Tuo mistä kerroit, että oma alkoholiongelmasi ei ole kiihtyvää sorttia, on tärkeä pointti. Tietty koulukuntahan varsin aggressiivisesti opettaa, kuinka alkoholismi etenee vääjäämättä sinne pultsari-/rappioalkkistasolle, jollei korkkia sulje lopullisesti. No, eihän se noin mene läheskään kaikkien kohdalla ja siksi pidänkin tuota ajatusta varsin vahingollisena, koska siinä voi tuudittautua siihen, että enhän mä ole alkoholisti, kun en vielä 30 vuoden dokaamisenkaan jälkeen ole paskat housussa veneen alla. Alkoholi aiheuttaa kyllä merkittävää haittaa(ainakin fyysiselle terveydelle, mikäli mitään muuta ei onnistu sössimään) jo paljon vähemmälläkin ja riippuvuus ei katso sitä, onko nk. rantojen mies vai asuuko palatsissa ja ajeleeko Ferrarilla. Mullakin alkoholin käyttö on vähentynyt ihan itsestään ties minkä iän mukanaan tuoman rauhoittumisen myötä ja elämässä on paljon muutakin mielenkiintoista, kuin päihteet, mutta alkoholiriippuvainen olen silti niin pitkään, kun en korkkia sulje. Peliriippuvuutta en tunne(Toki olen siitä lukenut, mutta meinaan, että minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia ei ole omasta tai muidenkaan peliriippuvuudesta), mutta luulisin, että ihan yhtälailla joku saa sen pidettyä loppuikänsä aisoissa siten, ettei velkaannu pahoin, menetä luottotietojaan ja saa aina laskunsa maksettua. Silti se kutina, jota ei pysty raapimaan on aina läsnä.

[Foldaa]

Noista riippuvuuksista koen, että oon oppinut joskus sellaisen riippuvuustoimintamallin aivoihin ja oon välillä "vaihtanut" vaan riippuvuuttani pelaamisen, brenkuttelun, stimulanttien, pilven polton tai jonkun muun välillä taikka joidenkin noiden yhdistelmillä. Koen, että kaikki noi omat ongelmat ovat samaa riippuvuutta. Mitä reikää se alkuperäinen kehitetty riippuvuus on aikanaan paikannut on sitten toinen asia. Ehkä vaan perimä ja elämä vaan laittoi asiat tapahtumaan.

Alkoholista on vaikein päästä tuosta henkilökohtaisesta riippuvuuslistan ainesosista eroon, koska se on noista ylivoimaisesti sosiaalisesti hyväksytyitä. Esimerkiksi puolisoni, joka välillä huomauttelee aika kärkkäästikin, jos on töiden jälkeen pari kertaa vuodessa jäänyt tyhjään vatsaan juomaan kymmentä IV-tuoppia ja sitten kotiintulo ei ole sujunut ihan kaikkien normien mukaan, välillä oikein tyrkyttää olutta töiden jälkeen. Asia ärsyttää, koska yhdestä oluestakin minulta menee yöunet, mutta kymmentä ei sitten viitsisi juoda (silloin saisi nukuttua aamuun), kun a) tulee darra ja seuraavana päivänä vituttaa b) se on kuulema liikaa. Toki on eri asia, kun napsuttelee, mutta silloin sitten lähden toiselle paikkakunnalle kavereita moikkaamaan tai laivareissulle tai jotain vastaavaa ja tuun vasta kotiin kun pahin darra on jo kärsitty. Ei tosin nykykunnolla nuo reissut kestä kahta päivää pidempään ja oon tainut 2 vuotta sitten olla viimeksi tien päällä, että ei niitä kovin usein tapahdu (ja muuta vähättelyä...)


Viinaksilla ja pelaamisella on se yhteistä, että se tavoitetila mitä haen niillä on sellainen hurmaava tyhjyys. Tosi vaikea selittää, mutta tosi kännissä on äärimmäisen mukavaa kun on tyhjää. Pelaamisella pääsee ihan samaan. Sun ajatukset ei kulje normaalisti ja olet vähän ulkopuolisena seurailemassa asioiden tapahtumista. Tosin sosiaalisena ihmisenä kännissä on mukavaa olla seurassa pää jumissa, pelaaminen on sellaista yksityistä puuhaa.

[Pertti72]

^ Hih, kiitoksia mielenkiinnosta . Tsemppiä myös sinulle .

Riippuvuuksissa on mielenkiintoista missä kohdin menee sellainen fatalismin raja. Kynnys, jonka ylimennessä, ei olekkaan enää paluuta, vaan koska ollaan jo niin pitkällä, niin onkin sitten ihan sama painaa päätyyn asti.

Hmm... Itse pruukaan ajatella, että sillä, kuinka paljon ja pitkään on käyttänyt päihteitä tai pelannut(tai mikä se riippuvuus sitten kenelläkin on) ei ole suoraa korrelaatiota sen kanssa, koska aletaan laskea isoa mäkeä. Ennemmin vaikuttanee elämäntilanne/mielentila/yleinen elämänasenne. Ei tarvitse olla kyse mistään konkreettisesta tapahtumasta/muutoksesta tyyliin: muija lähti, talo paloi, koira kuoli ja kenkää tuli, vaan ihan yleisesti siitä, jos kokee elämänsä kovastikin näköalattomana tai on jo alunperin saanut varsin huonot eväät elämään. Tai yksinkertaisesti vain pessimistinen elämänasenne(Tämä on kait nykytiedon valossa asia, joka joko on tai sitten ei ja sille ei ihan hirveästi voi tehdä mitään, vaikka positiivisen ajattelun oppaat olisivat kuinka muodikkaita) tai impulsiivisuus, jota ei ole oppinut hallitsemaan juurikaan. Addikteissahan on porukkaa niin moneen lähtöön: Jotkut lyövät koko elämänsä tyystin läskiksi nopeasti ja nuorena ja suunnilleen ekasta kerrasta lähtien, joillain puolestaan pitää ainakin näennäinen kontrolli loppuun asti, vaikka roikkuisivat addiktiossaan koko ikänsä teinistä kahdeksankymppiseksi ja tietysti kaikkea siltä väliltä.

Edit: Tuo mistä kerroit, että oma alkoholiongelmasi ei ole kiihtyvää sorttia, on tärkeä pointti. Tietty koulukuntahan varsin aggressiivisesti opettaa, kuinka alkoholismi etenee vääjäämättä sinne pultsari-/rappioalkkistasolle, jollei korkkia sulje lopullisesti. No, eihän se noin mene läheskään kaikkien kohdalla ja siksi pidänkin tuota ajatusta varsin vahingollisena, koska siinä voi tuudittautua siihen, että enhän mä ole alkoholisti, kun en vielä 30 vuoden dokaamisenkaan jälkeen ole paskat housussa veneen alla. Alkoholi aiheuttaa kyllä merkittävää haittaa(ainakin fyysiselle terveydelle, mikäli mitään muuta ei onnistu sössimään) jo paljon vähemmälläkin ja riippuvuus ei katso sitä, onko nk. rantojen mies vai asuuko palatsissa ja ajeleeko Ferrarilla. Mullakin alkoholin käyttö on vähentynyt ihan itsestään ties minkä iän mukanaan tuoman rauhoittumisen myötä ja elämässä on paljon muutakin mielenkiintoista, kuin päihteet, mutta alkoholiriippuvainen olen silti niin pitkään, kun en korkkia sulje. Peliriippuvuutta en tunne(Toki olen siitä lukenut, mutta meinaan, että minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia ei ole omasta tai muidenkaan peliriippuvuudesta), mutta luulisin, että ihan yhtälailla joku saa sen pidettyä loppuikänsä aisoissa siten, ettei velkaannu pahoin, menetä luottotietojaan ja saa aina laskunsa maksettua. Silti se kutina, jota ei pysty raapimaan on aina läsnä.

Tässä on muuten aivan helkkaristi viisautta yhteen viestiin tiivistettynä. Erityisesti tuo, että ei se riippuvuus katoa päivä päivältä, vaan se hipsii siellä taustalla ja jos pää alkaa falskata tai antaa muuten myöden, niin se on aina avosylin ottamassa vastaan. Mutta ei sillä etteikö jollain voisi toimia ajatus, että on päivä päivältä kauempana riippuvuudesta, jos on ilman objektia jota dopamiinin erittämiskeskus himoitsee. Paljon on kiinni tuuristakin, että miten elämä vie ja paljonko mennään vasta- tai myötämäkeen ja kenen kanssa. Kaiklea ei voi kontrolloida, mutta jos pystyy elään itsensä kanssa ja on edes jonkinlaista näköalaa elämässä, niin pääsee jo helposti yllättävänkin pitkälle.

[Varpusemo]

^ Hih, kiitoksia mielenkiinnosta . Tsemppiä myös sinulle .

Riippuvuuksissa on mielenkiintoista missä kohdin menee sellainen fatalismin raja. Kynnys, jonka ylimennessä, ei olekkaan enää paluuta, vaan koska ollaan jo niin pitkällä, niin onkin sitten ihan sama painaa päätyyn asti.

Hmm... Itse pruukaan ajatella, että sillä, kuinka paljon ja pitkään on käyttänyt päihteitä tai pelannut(tai mikä se riippuvuus sitten kenelläkin on) ei ole suoraa korrelaatiota sen kanssa, koska aletaan laskea isoa mäkeä. Ennemmin vaikuttanee elämäntilanne/mielentila/yleinen elämänasenne. Ei tarvitse olla kyse mistään konkreettisesta tapahtumasta/muutoksesta tyyliin: muija lähti, talo paloi, koira kuoli ja kenkää tuli, vaan ihan yleisesti siitä, jos kokee elämänsä kovastikin näköalattomana tai on jo alunperin saanut varsin huonot eväät elämään. Tai yksinkertaisesti vain pessimistinen elämänasenne(Tämä on kait nykytiedon valossa asia, joka joko on tai sitten ei ja sille ei ihan hirveästi voi tehdä mitään, vaikka positiivisen ajattelun oppaat olisivat kuinka muodikkaita) tai impulsiivisuus, jota ei ole oppinut hallitsemaan juurikaan. Addikteissahan on porukkaa niin moneen lähtöön: Jotkut lyövät koko elämänsä tyystin läskiksi nopeasti ja nuorena ja suunnilleen ekasta kerrasta lähtien, joillain puolestaan pitää ainakin näennäinen kontrolli loppuun asti, vaikka roikkuisivat addiktiossaan koko ikänsä teinistä kahdeksankymppiseksi ja tietysti kaikkea siltä väliltä.

Edit: Tuo mistä kerroit, että oma alkoholiongelmasi ei ole kiihtyvää sorttia, on tärkeä pointti. Tietty koulukuntahan varsin aggressiivisesti opettaa, kuinka alkoholismi etenee vääjäämättä sinne pultsari-/rappioalkkistasolle, jollei korkkia sulje lopullisesti. No, eihän se noin mene läheskään kaikkien kohdalla ja siksi pidänkin tuota ajatusta varsin vahingollisena, koska siinä voi tuudittautua siihen, että enhän mä ole alkoholisti, kun en vielä 30 vuoden dokaamisenkaan jälkeen ole paskat housussa veneen alla. Alkoholi aiheuttaa kyllä merkittävää haittaa(ainakin fyysiselle terveydelle, mikäli mitään muuta ei onnistu sössimään) jo paljon vähemmälläkin ja riippuvuus ei katso sitä, onko nk. rantojen mies vai asuuko palatsissa ja ajeleeko Ferrarilla. Mullakin alkoholin käyttö on vähentynyt ihan itsestään ties minkä iän mukanaan tuoman rauhoittumisen myötä ja elämässä on paljon muutakin mielenkiintoista, kuin päihteet, mutta alkoholiriippuvainen olen silti niin pitkään, kun en korkkia sulje. Peliriippuvuutta en tunne(Toki olen siitä lukenut, mutta meinaan, että minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia ei ole omasta tai muidenkaan peliriippuvuudesta), mutta luulisin, että ihan yhtälailla joku saa sen pidettyä loppuikänsä aisoissa siten, ettei velkaannu pahoin, menetä luottotietojaan ja saa aina laskunsa maksettua. Silti se kutina, jota ei pysty raapimaan on aina läsnä.

Tässä on muuten aivan helkkaristi viisautta yhteen viestiin tiivistettynä. Erityisesti tuo, että ei se riippuvuus katoa päivä päivältä, vaan se hipsii siellä taustalla ja jos pää alkaa falskata tai antaa muuten myöden, niin se on aina avosylin ottamassa vastaan. Mutta ei sillä etteikö jollain voisi toimia ajatus, että on päivä päivältä kauempana riippuvuudesta, jos on ilman objektia jota dopamiinin erittämiskeskus himoitsee. Paljon on kiinni tuuristakin, että miten elämä vie ja paljonko mennään vasta- tai myötämäkeen ja kenen kanssa. Kaiklea ei voi kontrolloida, mutta jos pystyy elään itsensä kanssa ja on edes jonkinlaista näköalaa elämässä, niin pääsee jo helposti yllättävänkin pitkälle.

Ei Winstonin älykyydessä ole mitään vikaa mutta tietty jääkylmä suhtautuminen ihmiskuntaa kohtaan paistaa läpi joka kirjoituksessa.

[Varpusemo]

Kylmyys ja tunneköyhyys on mielestäni ikävä piirre naisessa. Monet pitkäaikaiset benzo riippuvaiset usein menettää sympatian ja ymmärryksen kanssa ihmisiä kohtaan. He turtuvat ja kuihtuvat henkisesti pois. Itselläni on myös hyvin pitkä benzo historia mutta olen onnistunut pitämään tunteeni jäljellä ja uskon ihmiskuntaa kohtaan.

[Winston-84]

Noista riippuvuuksista koen, että oon oppinut joskus sellaisen riippuvuustoimintamallin aivoihin ja oon välillä "vaihtanut" vaan riippuvuuttani pelaamisen, brenkuttelun, stimulanttien, pilven polton tai jonkun muun välillä taikka joidenkin noiden yhdistelmillä. Koen, että kaikki noi omat ongelmat ovat samaa riippuvuutta. Mitä reikää se alkuperäinen kehitetty riippuvuus on aikanaan paikannut on sitten toinen asia. Ehkä vaan perimä ja elämä vaan laittoi asiat tapahtumaan.

Tämä on ihan yleisen elämänkokemuksen perusteella addikteilla hyvin yleistä. Harvoin addiktio rajautuu hyvin tiukasti vain substanssiin X(Toki poikkeus vahvistaa säännön ja tällaisiakin tapauksia varmasti löytyy) ja kaikilla muilla elämän aloilla ollaan sitten tyystin normaaleita(Mitä se ikinä taas tarkoittaakaan...), pysytään leikiten kohtuudessa, eikä mistään muusta edes uhkaakaan tulla ongelmaa. Tietenkin esim. juopolle viina on se tärkein, rakkain ja ensisijainen substanssi, mutta jos alkkis ryhtyy vaikkapa harrastamaan liikuntaa juopottelun korvikkeena tai ihan siinä ohellakin, ettei aivan rapakuntoon menisi, niin herkästi se voi mennä överiksi.

Jos näistä sairausluokitusjutuista puhutaan, niin mielestäni olisi järkevämpää lykätä sinne sairausluokitukseen vain jokin yleinen riippuvuusoireyhtymä, joka kattaisi kaiken, mihin nyt kukaan on koskaan koukkuun keksinyt jäädä sen sijaan, että jokaiselle sen ziljoonalle riippuvuudelle on oma erillinen diagnoosinsa ja luokkansa. Nykyään käsittääkseni netti- ja tietokone-/konsolipeliriippuvuudetkin löytyvät sairausluokituksesta, ihan noin esimerkkinä. No, ennenvanhaan oli luonnollisestikin vaikeampi jäädä koukkuun nettiin, älypuhelimeen tai pelikonsoleihin, kun sellaisia ei ollut olemassakaan . Tietenkin eri riippuvuuksien haitat ja lieveilmiöt ovat erilaisia ja niitä pitää sitten tarkastella ja hoitaa erikseen omina ongelminaan. En myöskään usko, että alkoholistina ja narkomaanina saisin juurikaan mitään irti peli- tai seksiriippuvaisten vertaistukiryhmästä, kun kaksi jälkimmäistä ovat itselleni tyystin vieraita. Tietty jaottelu siis on varmasti paikallaan, mutta se nk. alkuperäinen problematiikka lienee ihan samaa, oli kyseessä sitten päihde-, peliriippuvuus, työnarkomania, karkin ylensyöminen, netissä yötä päivää käkkiminen tai ihan mikä vain, mihin nyt suinkin voi jäädä koukkuun ja mistä voi ongelman itselleen saada.

[Varpusemo]

Vaikka tämä ketju on toistaiseksi ollut suuri menestys niin sen voisi ehkä myös siirtää alkoholisti puolelle, missä väki on aitoja juoppoja, vähemmän psyykepotilaita ja buprenistejä. Tästä ketjusta voisi jättää niin sanotun "haamuketjun" saunaan nuolella ja liitää sen juoppo puolelle kuten mun kissa ketjulle tehtiin.

[Winston-84]

Eräs sukulainen(tai sukulaisen mies, jos tarkkoja ollaan) taitaa vedellä nyt aikalailla viimeisiään sairaalassa kirroosimaksansa kanssa. Hän ei ole mulle mitenkään läheinen ja rakas ihminen, joten ei tämä mulle mikään suuri henkilökohtainen tragedia ole ja lähinnä ihmettelenkin, että tuossa noinkin pitkään kesti, mutta pistipä taas tämäkin miettimään, kuinka pitkään omat sisuskaluni kestävät pämppäämistäni. Sitten alkoi tämä tyypillinen juopon itsekusettelu, että ei MULLE voi käydä noin, koska en mä ole vielä yli 70-vuotias(Joo, mutta en mä tästä enää nuorenekaan), en ole dokannut niin paljoa, kuin tämä yllämainittu henkilö(Eipä se tällä menolla kyllä vähenekään, jollen sulje korkkia lopullisesti), en ole ylipainoinen ja/tai keskivartalolihava(En ole, en, mutta alipaino ja aliravitsemus aiheuttavat kyllä omat ongelmansa alkoholin kanssa läträtessä ja anoreksia saattaa ihan itsessään aiheuttaa maksan rasvoittumista). Paras oli kuitenkin tämä, koska mä olen nainen . No okei, jos tilastoja tuijotellaan, niin perinteisesti miehet sairastuvat naisia enemmän alkoholimaksasairauksiin, mutta tämä johtuu luonnollisestikin siitä, että miehet ovat perinteisesti dokanneet naisia enemmän. HUOM!: Perinteisesti. Naiset alkavat kyllä kuroa tuotakin kaulaa kiinni näinä tasa-arvon aikoina. Jos laitetaan rinnakkain mies ja nainen, jotka ryyppäävät yhtä paljon, niin kyllä se nainen kaiken todennäköisyyden perusteella ennemmin ne fysiologiset alkoholihaitat saa. Naissukupuoli ei siis suinkaan suojaa alkoholihaitoilta, vaan vähempi alkoholin käyttö .

Huoli fyysisestä terveydestä on oikeastaan jo pidemmän aikaa ollut ainut asia, joka mua omassa alkoholin käytössäni vaivaa. Myönnän kyllä auliisti olevani alkoholisti, mutta en mä dokaamisestani koe järin kärsiväni. Kännissä on kiva olla, enkä ole enää aikoihin pahemmin itku- tai rähinäviinaa juonut. En ole myöskään hölmöillyt kännissä mitään vakavampaa pitkiin aikoihin. Muistikuvat ovat toki usein enemmän tai vähemmän katkonaiset dokuspurtin ajalta, mutta tämä on asia, jonka kanssa on vain elettävä, jos meinaa perseiden vetämistä harrastaa ja uskon, että muistikuvani täydenneltäisiin muiden ihmisten toimesta, jos olisin jotakin oikeasti pahempaakin jurrissa mennyt tekemään. Multa eivät jää asiat hoitamatta juopotteluni vuoksi, koska enimmän aikaa olen kuitenkin selvinpäin, jolloin ehdin tehdä kaiken, mitä pitääkin. Jos olisin työelämässä tai mulla olisi lapsia, niin asia voisikin olla ihan eri, mutta mikäs tässä lapsettomana mentaalieläkeläisenä on ollessa ja ryypätessä . Krapula lähtee, kuin kuppa Töölöstä reippaalla annoksella Diapamia ja raha-asiatkin ovat mulla niin hiton hyvin, ettei tämä harrastukseni mua konkurssiin vie jne. jne.

Alkoholisti keksii kyllä varsin pitkälle keinot eliminoida elämästään rakasta harrastustoimintaansa haittaavat asiat ja kääntäen säätää harrastustoimintaansa siten, ettei se haittaa ihan liikaa muita elämän osa-alueita, jos edes vähän osaa käyttää hoksottimiaan. Loputtomiin tuo ongelmanratkaisukyky ei kuitenkaan riitä ja sisuskaluja rassaavia fyysisiä haittoja ei enää saakaan poistettua laskelmoinnilla ja näppärillä kikka kolmosilla .

[Pjotr-77]

Kuinka ironista se onkaan niin viinaan voi kuolla juomatta sitä.. SIllä höyrystyneen Etanolin räjähdyksessä on kuollut ihmisiä..