Tervehdys,
madtrue ja hurjasti tsemppiä uuteen elämään

.
Sellaisia pohdintoja heräsi, että mitä sä meinaat nyt elämässäsi tehdä? No eh, lopettaa päihteiden käytön totta kai, mutta sen lisäksi. Ei se mulle kuulu, eikä mua sinänsä kiinnosta, mutta meinaan, että jos on koko ikänsä ryypännyt ja narkannut ja räkinyt kattoon ja sitten lopettaa ryyppäämisen ja narkkaamisen ja edelleen vain räkii kattoon, niin siinä tulee ennen pitkää hiton tylsää ja ankeaa ja voivat päihteet alkaa kovasti houkuttaa uudelleen. En väitä, että juuri sinä olisit vain räkinyt kattoon. Enhän minä tiedä, vaikka duunailisit mitä järkevää/mielenkiintoista. Tuo edellä mainittu vain pruukaa olla suht yleinen ongelma pitkänlinjan HC-päihteiden käytöstä raitistuvilla.
Tuossa ns. korvaavassa tekemisessä on sitten myös se kääntöpuolensa. Jos kovasti "hurahtaa" esim. liikuntaan tai työntekoon ja rakentaa koko raittiutensa ja uuden identiteettinsä pelkästään niiden varaan, niin siinäkin voi käydä köpelösti. Mitäs sitten, kun ei pystykään harrastamaan liikuntaa(Tulee loukkaantuminen, ylirasitustila, ihan vain pitkittynyt flunssa kaikilla jälkitaudeilla ja mitä näitä nyt voi tullakaan) tai tekemään työtä(Palaa loppuun, saa kenkää) ja siinä menee sitten koko elämältä pohja pois ja taas voi alkaa brenkku ja kama maittaa. Jokin balanssi siis pitäisi löytää niissä tervehenkisissäkin puuhissa ja se voi joskus olla addiktiluonteelle vaikeaa.
madtrue kirjoitti: Toistaiseksi mielihaluja ei ole vaikkakin tyrkytetty sitä sun tätä.
Hmm... Tästä tuli vielä mieleen, että ehkä kannattaisi toistaiseksi pysyä loitommalla niistä tyrkyttäjistä. Itse toki seurasi valitset, eikä näihin päihdekavereihin kokonaan tarvitse välejä katkoa, jos muuten ovat kivoja tyyppejä, mutta ainakin alkuun ottaa vähän etäisyyttä. Silloin kun itse lopetin laittominen oppareiden käytön, lopetin myös tarkoituksellisen hengaamisen näiden narkkikavereiden kanssa. En niinkään sen pelossa, että välittömästi retkahdan nähdessäni Veturi-Villen tai -Vilman, vaan lähinnä siksi, että mitä mä sillä seuralla teen siinä vaiheessa, jos kerran olen kyllästynyt koko touhuun ja alakulttuuriin ja pitäisi ryhtyä katselemaan maailmaa vähän toisesta vinkkelistä. Nykyään en pidä aktiivisesti yhteyttä näihin kavereihin, joihin mua yhdisti enimmäkseen narkkaaminen, mutta kun kylillä törmätään, niin moikataan ja usein jutellaankin ihan hyvässä hengessä. Ei mulla ole mitään tarvetta heitä dissata pelkästään sen vuoksi, että ovat nistejä, kun eivät mulle mitään pahaakaan ole tehneet, mutta eipä sitä yhteistä jutunjuurta enää niin hirveästi löydy, että olisi mitään mieltä enemmänkin kaveerata.
Sori, jos tämä teksti kuulosti kauhealta ylhäältä päin neuvomiselta. Tällaisia ajatuksia tässä vain heräsi ihan yleisesti kaman käytön lopettamista ajatellen ja päätin niitä kirjoitella, kun pelkät tsemppiä, jeejee! -lätinät tuntuvat aika turhilta.