Göran kirjoitti:Ajattelin Mahtisaurus kirjoittaa vielä sulle tätä kautta, toivottavasti luet. Luin omaa ketjuasi läpi ja huomasin, että olet aktiviinen kirjoittaja ja analysoit paljon asioita. Näköjään myös repsahtamisia on matkallasi tullut, valitettavasti.
Olet huomattavasti nuorempi kuin minä. Minulla on hiukan enemmän pelivelkaa (n. 19000€ vielä jäljellä) kuin sinulla. Velkasummasi on vielä sen verran pieni, että saat sen hoidettua lähivuosina kuntoon. Tärkeintä on, että et pelaa. Muuta se ei vaadi. Aluksi on tietty hyvä tehdä pelaaminen mahdottomaksi, itse tein sen näin:
-kaikki pankkitunnukset toiselle säilytettäväksi
-omaehtoinen luottokielto
-ammattiapu (hypnoosi, suosittelen)
Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, on tärkeää alkaa taas itse hoitamaan omia asioita. En ole enää uusinut omaehtoista luottokieltoa, koska välillä on ihan ok ostaa osamaksulla jotain tai tulee tilanteita, jolloin luottotietoja tarvitaan. En pitänyt siitä, että jouduin perustelemaan jossain mitä omaehtoinen luottokielto tarkoittaa tai toimittamaan todistuksia tästä. Mulla on nykyään mobiilipankki käytössä eli hoidan asiani silloin kun pitää, eikä tarvitse pyytää keneltäkään tunnuksia takaisin. Saan tästä valtavaa tyydytystä, kun koen olevani ihan normaali ihminen.
Aluksi on siis mielestäni hyvä tehdä pelaaminen hankalaksi, mutta itseluottamuksen kasvaessa rajoitukset voi poistaa. Vaikka itseluottamus nousee, pitää muistaa pysyä nöyränä. Tästä päästäänkin siihen, että mielestäni ainoa oikea tapa lopettaa on nollatoleranssi. Ei edes sitä yhtä lottoriviä kerran viikossa. Ei mitään pelejä. Piste.
Tärkeää on myös olla rehellinen. Salailu syö sielua ja läheiset kyllä aistivat, ettei kaikki ole ok. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, ettei kertominen ole helppoa. Mutta kertomisen jälkeen on niin paljon helpompi hengittää, kun ei tarvitse enää salailla mitään. Nukun itse nykyään kuin pieni possu, jos vain oma lapseni antaa unirauhan. Pelien ollessa päällä olin kävelevä hermoraunio. Itsetuhoiset ajatukset oli jatkuvasti mielessä. En kaipaa niitä aikoja yhtään - tuskin kaipaa kukaan meistä, joilla peliongelma on.
Toivon, että pääset kunnolla kiinni pelittömään elämään ja olet ylpeä itsestäsi, niin kuin minäkin olen ylpeä itsestäni tänä päivänä. Jokaisena aamuna kannattaa luvata itselleen, että tänään en pelaa ja siitä pidetään kiinni. Aluksi ajatus pelittömästä elämästä pelotti, kovastikin. Käyn tällä hetkellä samaa taistelua nuuskaamisen kanssa. Tiedän että pitäisi lopettaa, mutta en millään haluaisi, koska yksinkertaisesti rakastan sitä hetkeä kun saan työntää tuoreen pussukan turpaani. Ja myönnän pelkääväni sitä, millaista elämäni olisi ilman nuuskaa. Se on iso osa minua ja elämääni. Mutta niin oli pelitkin ja pääsin niistä irti.
Nyt on pelitön päivä nro 798, mutta tätä lukua ei olisi, jos olisin pelannut päivänä 5, 50 tai 500.
Tälläista tajunnan virtaa tällä kertaa, toivottavasti sait tästä jotain irti. Tsemppiä!
Moro ja kiitos kun näit vaivaa lukea ja kirjoittaa!
Velkatilanteeni on erittäin vakavasti otettava, mut ei ylitsepääsemätön. Nyt vaan sun mainitsemasi nöyryys pitää löytää/säilyttää ja todeta että ongelman talouspuoli on hoidettu helmikuussa eikä aikasemmin. Piste.
Mainitsemasi tavat tehdä pelit mahdottomiksi ovat erittäin hyviä ja varmasti toimivia. Mulla on vaan itellä niin eri ajatus miten ongelmaa haluan hoitaa, joten nuo tavat eivät ainakaan tähän tilanteeseen sovi. Toki voisin muuttaa tilannetta kertomalla läheisille ja ottamalla luottokiellon, mutta siihen koen vielä itelläni olevan matkaa. Olen kyllä ajatellut asiasta äidilleni mainita, josko hänestä saisi sitten kirstunvartijan. Tiedä tuota.
Nollatoleranssi on ainoa vaihtoehto. Sen olen repsahduksissa huomannut. Ne eivät ole mitenkään hallittuja ja ruokkivat pelihimoa. Lisäksi itselleni tuhoisaa koko peliurani aikana on ollut maikitsemani kuivapelaaminen. Nyt viime repsahduksen jälkeen olen kerran katsonut videoita, mutta tajuttuani niiden ruokkivan pelihimoa, lopettanut senkin. Ne eivät vaan sovi peliriippuvaiselle.
En tiedä varmaksi millaiselta näytän ulospäin, mutta uskon ettei kukaan musta arvaa että jotain olisi edes vialla. Oon hyvin puhelias ja huumorintajuinen. Kaksoiselämää elän siis. Toisaalta niin surulliselta kuin se kuulostaakin, niin olen pelannut sen verran kauan ja sen verran elänyt salailevaa elämää että en edes muista millainen olen kun en ole velkaantunut. Mahtaa askel olla helvetin paljon kevyempi. Olen kadottanut itseni peleihin aikalailla täysin. Nyt viime aikoina kun on alkanut tekemään konkreettisia asioita pelaamattomuuden eteen ja saanut velkasaldoa alemmas, on tullut vapautuneempi tunne ja ajatus että kyllä tästä selvitään. En osaa mitään paskempaa fiilistä kuvailla kun iltamyöhään pelaamisen jälkeen nukkumaanmeno kun tietää että taas on kuokattu lainarahaa ja pitäisi mennä taas töihin seuraavana päivänä esittämään normaalia.
Oikeassahan olet tuosta että pelaamattomuus katkeaa kun pelaa. Sun saavutus melkeen 800 päivästä on äärettömän kova veto! Ihan oikeasti! Oot alotellu pelaamattomuuttasi sillon kun mulla on vauhti kiihtynyt ja suunta ollut kohti joen pohjaa. Tärkeintä kuitenkin, että nyt molemmat kohti oikeaa suuntaa. Tänään tuli 10 päivää täyteen. Henk koht saavutukseni katkes viimeksi 26 päivään, joten siihen ei ole enää edes pitkä matka. Siihen tähdätään ja sen jälkeen jatketaan. Jokanen pelaamaton päivä on arvokas. Rahallisesti ja henkisesti.
Kaikkea hyvää teikälle ja tsemppiä!
-MS
aidosti iloinen sun puolesta ja siitä saa itsekin voimaa arkeen kun ajattelee että tästä on ihan mahdollista päästä kuiville.
tekee niin hyvää lukea onnistumisistanne 
