[Järkyttynyt]

Kuluneen vuoden aikana puolisoni on pelannut omaa talouttaan nin, että joutunut lainaamaan minulta rahaa.Olen asunut hänen omistamassa talossaan ja maksanut puolet kuluista. Hänestä tuli kylmä, etäinen ja omissa oloissä. Aloin itse oireilla, töistä tullessa ollut pakonomainen tarve juoda jonkin verran alkoholia, että pärjäsin sivuutetuksi tulemisen. Aloin saada raivareita, keskityin toki omiin harrastuksiini ja töihin. Minulla on teini-ikäinen lapsi, jolla omat haasteensa, vuoroviikon toisen vanhemman kanssa-tosin nyt on muutaman viikon reissussa toisen vanhemman kanssa. Rakas lapsi! Viime viikolla kotitilanne räjähti käsiin ja minulla on loppukuu aikaa löytää uusi koti. Luottotiedot kunnossa, mutta suuren, maalla elämiseen tottunutta koiraani ei voi ängätä kerrostaloon. Oman Kodin haluan, olen odottanut pankin päätöstä asuntolainasta kolmatta viikkoa. Menetin viime viikolla ajokortin ylinopeudesta johtuen. Saan nukuttua vain lääkkein, syömistä en voi kuvitellakaan. En ole fyysisesti yksin, mutta itsemurha pyörii vähän väliä päässä. Henkinen ahdistus on sanoin kosketeltavaa. Tässä jäävuoren huippu.

[Amalia (poistunut käyttäjä)]

... Henkinen ahdistus on sanoin kosketeltavaa. Tässä jäävuoren huippu.

Älä jää yksin. Hakeudu terapiaan nyt alkajaisiksi joko terveyskeskuksen tai sossun kautta, tarvitset akuuttia lähiapua. Toivon, että pääset aukomaan solmuja pian, alkoholi on toissijainen ongelmasi

[TSP]

Minusta vaan tuntuu et oon aiheuttanut kaiken itse. Sössinyt sitten enemmän.

[Avovaimo]

Hei
Älä syytä itseäsi. Ainoa, joka siitä kärsii olet sinä. Turha lisätä taakkaa. Helpommin toki sanottu kuin tehty. Rankkaa on ja ei auta kuin selviytyä. Sama juttu täällä. Elämä tilanne aika rankka. Parisuhde vaikea. Masentaa. Ja pärjätä vaan täytyy.

[Avovaimo]

Ja itsemurhan ajatteleminen tarkoittaa avun tarvetta heti. Soittaisitko vaikka johonkin tukilinjaan ensi hätään?

[Vieras]

Saan ympäriltä älyttömästi tukea, ammattilaisiltakin. Minulla on paljon hyvää olemassa, silti äärimmäisen tyhjä ja toivoton olo. Pitää vaan leikkiä reipasta. Tänään haettava viimeinen muuttokuorma exän luota. Eilisestä selvisin popsimalla opamoxit tunnin välein. Työterveydessä nyt ajat 3x vk. Tuntuu, että olen tullut hulluksi.

[Plinkin tiimi]

Hei "Järkyttynyt"!

Tulin kyselemään, että mitä sinulle kuuluu nyt? Onko tilanteesi ratkennut ja oletko saanut apua ahdistukseesi työterveyskäynneistä?

Tsemppiä syksyyn!

yt. Tiia / Plinkin tiimi

[Eveliina]

Hei ”Järkyttynyt”!

Miten sinulla menee tällä hetkellä?
Oletko saanut apua ahdistukseesi?

Itse tunnistan tuon tunteen, että olenko itse tullut hulluksi ja onko vika minussa.
Vastaus on EI.

Riippuvuus saa läheisen usein toimimaan ovelasti ja jopa manipuloivasti. Yksi riippuvuuden hirveistä puolista on valehtelu ja salailu.
Riippuvainen ei yleensä (etenkään pelien ollessa päällä) pysty näkemään omassa toiminnassaan tai itsessään mitään vikaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että syytökset kaikesta osuvat kaikkein lähimpänä oleviin.
Tilanne voi olla niin absurdi, että itsekin alkaa uskoa siihen, että tämä on minun syytäni.

Muista kuitenkin, että sinä et ole syyllinen läheisen riippuvuuteen ja sinulla on oikeus omiin tunteisiisi ja ajatuksiisi.

Toivottavasti voit paremmin. Olen täällä, jos haluat jutella ja mielelläni kuulen kuulumisiasi.

-Eveliina

[Vieras]

[Eveliina]

Hei,

Mitäs tänne keskusteluun kuuluu?

Omalla kohdallani syksy on aina jollain tavalla haikeaa aikaa. Pidän syksystä, mutta samalla mieli alkaa jo kääntyä loppuvuoteen ja siihen, millainen vuosi on ollut.

Tällä kertaa toivon meille kaikille, ettei uusia katastrofeja ole tulossa.

Omalla puolisollani on muistaakseni neljä isompaa pelikierrettä takana ja yksi repsahdus.
Jokainen kerta, kun olen asian saanut selville, on ollut erilainen shokki.

Aina sitä jotenkin vain on jaksanut uskoa ja koonnut itsensä uudelleen.
Nykyään jo tiedän sen, että en halua enää uutta ”katastrofia”. Kestän sen, mutta en sitä elämääni halua.

On jotenkin lohdullista tietää, että selviää, vaikka puoliso olisi taas pelannut. Koko elämäni ei putoa pohjalle sen vuoksi. Mutta arvostan itseäni nykyään niin paljon, että en enää halua kestää yhtään repsahdusta.

Toiveikasta viikkoa!

-Eveliina