Olet täällä

Ja niin joulu joutui...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Ja niin joulu joutui...

ViestiKirjoittaja Liian monta kertaa pettynyt » 26.12.2020 15:48:08

Hei kaikki!

Olen jo pitkään, vuosien ajan, lukenut kirjoituksianne täällä ja nyt vihdoin rohkenin kertoa oman tarinani. Varmaankin pohjimmainen syy ja tarkoitus kirjoitukselleni on avun ja tuen hakeminen. Tunnen olevani asian kanssa täysin yksin.

Tarinamme puolisoni (nyt voitanee jo puhua entisestä sellaisesta) kanssa alkoi jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Hän oli tuolloin juuri eroamassa silloisesta parisuhteestaan, mutta suhteemme kuitenkin alkoi sillä että hän petti kanssani silloista puolisoaan. Myöhemmin sain kuulla, etten todellakaan ollut ainoa.. Siinä suhteessa kyllä, että seksiä pidemmälle suhde ei muiden kanssa käsittääkseni kehittynyt. Puolisoni otti jo tavatessamme reilusti alkoholia. Juominen kuului jokaiseen viikonloppuun, eikä yksi päivä yleensä koskaan riittänyt. Ajattelin tuolloin asian johtuvan hänen paraikaa läpi käymästään erosta silloiseen puolisoonsa sekä työstressistä. Eron "tekeminen" kesti hänellä kuitenkin 1,5 vuotta. Toistuvasti kerroin, etten suhdetta "toisena naisena" halua aloittaa enkä sellaiseen suostu. Minulla ei tuonakaan aikana hänen mielestään olisi saanut olla ketään - muutoin hän ei olisi pystynyt kanssani jatkamaan. Itse kuitenkin asui vielä toisen kanssa. Juominen kuului jokaiseen viikonloppuun ja usein hän tapasi minua humalassa. Vannoi viesteissä rakkauttaan ja kuinka halusi minun kanssa naimisiin.

1,5 vuotta kului ja mies erosi silloisesta puolisostaan. Myi talon ja siirsi osoitteen äitinsä luo, vaikka käytännössä asui jo minun ja silloin vielä alle kouluikäisen tyttäreni kanssa. Ei halunnut loukata entistä puolisoaan muuttamalla virallisesti kanssani heti yhteen, vaikka ex tiesi kyllä minusta ja suhteestamme. Juominen kuului jokaiseen viikonloppuun. Arkisinkin viihtyi töiden jälkeen kaljalla muutamana iltana viikossa. Syy juomiseen oli aina työstressi, mikä milloinkin. Viikonloppuisin juominen loppui vasta baari-illan jälkeiseen sammumiseen. Käytin itsekin vielä tuolloin satunnaisesti alkoholia joskus viikonloppuisin. Aloin pikku hiljaa kiinnittää huomiota siihen, että joka perjantai työpäivän jälkeen viinakaupassa käynti oli hänelle täysin itsestään selvä asia - minun mielipidettä ei edes koskaan kysytty. Pullo narahti auki heti kun hän saapui kotiin. Mikäli vietimme iltaa baarissa yhdessä (hyvin harvoin, tyttäreni ollessa isällään), hän jatkoi juomista yleesä kavereidensa kanssa seuraavana päivänä. Häipyi kotoa milloin milläkin tekosyyllä ja juominen jatkui.

Mukana suhteessamme oli heti alusta alkaen myös epärehellisyys ja epäluottamus. Noin puoli vuotta yhdessä oltuamme hän lähti toisella paikkakunnalla asuvan siskonsa luo vierailulle. Tarkoituksena oli myös tehdä pieni viikonloppureissu jonnekin siskon miehen kanssa. Koko reissun ajan hän joi rankasti ja pari kertaa soitellessamme, minulle jäi puhelun jälkeen omituinen tunne että joku on pielessä. Pari päivää reissun jälkeen sain sosiaalisen median kautta vahingossa tietooni, että myös miehen ex on ollut samaan aikaan paikalla samassa matkakohteessa hänen ja puolisoni yhteisten ystävien kanssa. Kerroin puolisolleni tietävöni asiasta. Hän ei nähnyt asiassa mitään väärää, kyse oli yhteisistä ystävistä jotka olivat "sattuneet lähtemään reissuun samaan aikaan ja pyytäneet häntäkin mukaan". Katkaisin välit puolisooni saman tien, kerroin että yhteinen elämämme ei enää jatku. Hän uhkaili itsensä tappamisella, myönsi tehneensä väärin - mutta ettei ollut tarkoittanut minua loukata eikä hänellä ole minkäänlaisia tunteita entistä puolisoaan kohtaan. Kyse oli vain matkasta yhteisten ystävien seurassa. Jo tuolloin hän vannoi "lopettavansa sekoilun (=juominen)" ja että vastaavaa ei koskaan enää tapahtuisi.

Odotin kovasti jonkinlaista varmuutta asioista. Sosiaalisessa mediassa hän ei halunnut antaa minkäänlaista merkkiä parisuhteestamme, "koska ei hän ole aiemminkaan siellä mitään sellaista kertonut". Lähetteli viestejä muille naisille, piilotteli puhelintaan ja piti sitä usein kotona ollessaan äänettömällä tai lentokonetilassa. Minulla sen sijaan ei saanut olla minkäänlaista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen. Jos joku oli sosiaalisessa mediassa esim. tykännyt kuvastani, hän raivostui ja eräälle miespuolisele henkilölle jopa soitti tätä uhkaillen. Osoitteen muuttaminen virallisesti luokseni, yhteiseen kotiimme, oli hänelle jostain syystä hirvittävän vaikeaa. Hän ei halunnut "loukata entistä puolisoaan", vaikka aikaa erosta oli kulunut jo kauan. Ja juominen jatkui ja lisääntyi pikku hiljaa. Vuodet kuluivat ja lopulta sain tarpeekseni ja pyysin häntä muuttamaan pois. Asuimme erillämme noin vuoden, kunnes jälleen hän teki päätöksen "sekoilun lopettamisesta", vannoi rakkauttaan ja rehellisyyttään. Mies muutti takaisin ja yritimme jälleen yhteistä elämää. Pikku hiljaa rankempi juominen kuitenkin alkoi myös arkipäivisin. Yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän saattoi yhtäkkiä työpäivänsä jälkeen "kadota" teille tietymättömille, puhelin kiinni ja palata kotiin aamuyöstä räkäkännissä. Koin hirveää ahdistusta ja pelkoa noina öinä. Puhelimen kiinni laittaminen, yhtäkkinen katoaminen tuntui hirveältä. Tätä tilannetta jatkui taas vuosia. Itse lopetin alkoholin käytön tänä aikana melkeinpä kokonaan. Kun rankkaa juomista oli jo viikottain, tein vihdoin päätöksen. Elämä ei voi jatkua enää näin. Oloni oli täysin arvoton, olin hänelle vain kynnysmatto, johon hän saa pyyhkiä krapulaiset jalkansa. Loputtomat lupaukset "sekoilun lopettamisesta" jatkuivat ja ne petettiin jo parissa päivässä. Otin puheeksi jälleen eron. Mies vastasi ettei halua erota, vaan saada asiat kuntoon ja yrittää tosissaan. Sovimme, että hän tällä kertaa miettii asioita muutaman päivän äitinsä luona, jotta saa ajatuksensa selkenemään. Soitin hänelle myöhään illalla ja tuo puhelu oli minulle se viimeinen niitti. Hän olikin suunnannut ryyppykaverinsa ja rakkaan harrastuksensa, juomisen, pariin. Asioiden saati parisuhteemme miettiminen ei siis käynyt mielessäkään. Tuona yönä pakkasin hänen tavaransa ja ilmoitin, että ne voi noutaa takapihalta. Mies hankki oman asunnon.

Pian mies ilmoitti haluavansa pariterapiaan, asiat saadaan kyllä kuntoon kun otetaan niihin hieman etäisyyttä ja keskustellaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Varasin keskusteluajan ja sainkin niitä kaksin kappalein pikaisella aikataululla. Ensimmäisestä tapaamisesta mies poistui kesken kaiken - koki tapaamisen "vain syyttelynä" kun otin puheeksi minua vaivaavan rehellisyyden ja luottamuksen puutteen parisuhteessamme. Koen näiden asioiden olevan kaiken perusta. Toinen tapaaminen sattui miehen firman pikkujoulujen jälkeiselle päivälle - iltapäivälle tosin. Häntä ei tapaamiseen kuulunut ja kun tiedustelin missä hän viipyi, vastasi olevansa "syömässä" ja oli tapaamisen "unohtanut". Jälkeen päin selvisi, että pikkujouluja oli jatkettu aamutunneille saakka ja samassa seurueessa lähdetty ravintolaan syömään. Seurueessa oli ollut mukana myös 2 tuolloin minulle täysin tuntematonta naista, joihin mies sittemmin kertoi tutustuneensa työnsä kautta. Toinen naisista ilmeisesti seurusteli mieheni alaisen kanssa. Näihin "ystäviin" mies oli pitänyt tiiviisti yhteyttä jo vielä yhdessä asuessamme. Minulle hän ei asiasta maininnut koskaan. Asia selvisi minulle vasta viime kesänä kun näin hänet sattumalta näiden naisten seurassa kaljatölkki kädessään. Mies oli lähtenyt "lenkille" (jota hän ei koskaan tee) samalla suunnalla asuvan ystävänsä luo, tietysti selvin päin. Totuus oli toinen. Kun hän viimein vastasi puheluuni ja kysyin missä hän oli, hän kertoi "lähteneensä juuri kotoaan". Kerroin nähneeni tilanteen ja kysyin ketä nämä naiset ovat? Mies raivostui ja kertoi heidän olevan vain "työkavereita", joista toisen pihalle hän oli poikennut sattumalta heidät siinä nähtyään. En ymmärtänyt miksi minulle piti asiasta valehdella. Mies väitti, etteivät ole tekemisissä kuin työasioissa kun tätä valehtelua ihmettelin. Totuus oli kuitenkin toinen. Ryyppyiltoja vietettiin yhdessä tämän tästä. Jostain syystä tämä "kaikkensa tekevä" mies ei kokenut, että tällaisista uusista ystävistä olisi hyvä kertoa myös sille omalle puolisolle.

Olemme nyt asuneet erillään reilun vuoden. Viikottain olen saanut yhteydenottoja, joissa minulle kerrotaan kuinka olen tärkeintä hänen elämässään ja kuinka hänellä ei ole mitään jos hän minut menettää. Jatkuvan ja edelleen yhä pahentuneen juomisen syyksi hän on yhä useammin kertonut vaikean parisuhdetilanteemme. Miehen sanoin "jos oltaisiin kunnolla yhdessä, en joisi". Kuulin nuo tyhjät lupaukset viikottain. Niitä kuuluisia tekoja en koskaan nähnyt. Asetin ehdoksi yhteisen tulevaisuuden harkinnalle miehen hoitoon menon. Mies halusi yhteiselle kesälomareissulle, jonka jälkeen aloittaisi hoidon. Lupasi varata ajan jo ennen reissuun lähtöä. Sitä ei kuitenkaan koskaan tehnyt. Koko 2 viikon reissun ajan oli kyllä selvin päin, mutta heti kotiin palattuamme ja minut omaan kotiini vietyään joi. Saman tien, ja valehteli minulle olevansa selvin päin. Tiedustelin tuosta hoitoon menosta ja lupauksen täytäntöön panosta, ja vastaukseksi sain "Jos vielä kyselet ja vaadit niin varmasti juon".

Hän kävi a-klinikalla keskustelemassa 2 kertaa. Juominen jatkui koko ajan. Pyysin kokeilemaan antabusta. Mies kävi lääkärissä ja hänelle oli määrätty jokin juomishaluja vähentävä lääke, joka kuuluisi ottaa ennen tilannetta jossa on vaarana juoda. Lääkäriin menoa edeltävänä iltana mies oli vahvasti humalassa, syyksi kertoi kokevansa lääkäriin menon nöyryyttävänä. Heti lääkärissä käynnin jälkeen mies joi jälleen kunnon kännit, "koska nämä on nyt ne viimeiset, viimeinen mahdollisuus ottaa". Tämä tapahtui nyt joulukuun alussa. Pikkujoulut mies lupasi käydä täysin selvin päin, mutta repsahti jo paria päivää ennen juomaan. Tästä alkoi useamman päivän juomaputki. Ensimmäisen lääkkeen tuosta hänelle määrätystä reseptistä mies söi vasta tämän ryyppyputken jälkeen. Aloin jälleen saada viestejä, joissa minua pyydettiin jäämään. Kuinka hän on tällä kertaa tosissaan, ei halua edes hengittää jos minua ei ole. Kuinka minun ei tarvi enää koskaan pettyä "kun joulukin on kohta".

Maanantaina mies lähti ostamaan joululahjoja. Minulla alkoi joululoma. Oltiin sovittu joulun vietosta yhdessä, uudesta alusta jälleen kerran. Edellisen kerran vietimme aikaa yhdessä elokuussa tuolla kesälomareissulla. Ihmettelin kun miehestä ei illallakaan vielä kuulunut mitään. Soitin ja kuulin hänen olevan humalassa. Kertoi olevansa pelaamassa paikallisella kasinolla. Juomista ei myöntänyt, väitti olevansa vesiselvä. Maa katosi jalkojeni alta. Myöhemmin illalla ajoin miehen luokse selvittämään asioita. Kaverinsa kanssa oli kotona ja otin asian puheeksi. Myönsi ettei ollut ainuttakaan lääkettä tuona päivänä ottanut ja "eihän hän ottanut kuin pari". Tälläkään kertaa minä en merkinnyt mitään. En pystynyt pitämään pahaa oloani enää sisälläni, vaan miehen eteisessä hänen ystävänsä ollessa viereisessö olohuoneessa puhuin asiasta. Tästä niin tarkoin varjellusta salaisuudesta. Mies haistatti vitut ja heitti minut kirjaimellisesti asunnosta ulos. Estin kaikki hänen yhteyden ottonsa puhelimeeni. Olen toiminut näin jo usein aiemminkin suojellakseni jo itseäni niiltä toistuvilta valheilta ja petetyiltä lupauksilta. Mies on kuitenkin aina löytänyt uuden tavan ottaa yhteyttä: prepaid-liittymä, lappu oven takana. Mitä milloinkin. Keskiviikkoiltana, aaton aattona, ajoin miehen luokse. Joulu oli tulossa ja ahdistus sisälläni hirveä. Halusin kysyä häneltä miksi... Miksi hän ei hänelle hoidoksi määrättyä lääkettä edes ottanut? Miksi jälleen olin kuullut ne lupaukset, joita ei ollut selvästi edes tarkoitus täyttää? Miehen pihalle saavuttuani näin hänen nousevan tämän "töistä tuntemansa" naisen autoon. Tämän samaisen naisen, joka oli kutsuttu yhteistyökumppanina myös firman pikkujouluihin. Jonka kanssa ystävyys oli jostain syystä salattu minulta täysin.. Naisen, johon kertoi välit katkaisseensa jo kesällä kun sitä pyysin. Tämän naisen seurassa miehen kuitenkin syksyn aikana näin toistuvasti. Hyvin usein hän kuskasi humalaista puolisoani milloin mihinkin. Mies näki minut pihalla, ei noussut edes ulos autosta vaan he ajoivat ohi. Kysyin viestillä asiasta, hän kertoi pelänneensä "että huudan pihalla" ja että "mikäli sitä mietin onko hän ollut tämän naisen kanssa tekemisissä niin ei ole". Oli kyse vain kyydistä ystävän luo. Tämän tilanteen jälkeen tunsin oloni todella nöyryytetyksi. Pidin eston päällä puhelimessa ja mies oli jouluaattona käynyt jättämässä ovelleni selvästi viime hetkellä viimeisestä auki olevasta kaupasta ostetun joululahjan kirjeen kera. Kirjeen, jossa jälleen pyydettiin anteeksi ja kerrottiin "kuinka hän ei ole halunnut loukata ja halusi vain viettää joulun yhdessä". Kertoi kirjeessä myös viettävän joulun yksin.

Minulle tämä joulu on ollut kamalin koskaan. Jo kolmas joulu peräkkäin kun kaikki lupaukset petetään. Tunnen itseni täysin arvottomaksi. Omaa jouluaan mies ei todellakaan ole viettänyt yksin, vaan ystäväseurueessa juoden ja juhlien aamukuuteen saakka. Näin esimerkiksi eilen, joulupäivänä. En ole puhunut asiasta enää kenellekään. Häpeän omaa tyhmyyttäni.. Kuinka olen antanut jonkun kohdella itseäni näin? Miksi minulla ei ole ollut tarpeeksi vahvuutta ja sisäistä voimaa kieltäytyä enää uskomasta asioita, joista tiedän etteivät ne koskaan toteudu.

En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen.. Jo oman tekstini lukeminen pöyristyttää minua. Kuinka olen saattanut antaa itseäni kohdella noin? Miksi hän on toistuvasti halunnut tehdä niin? Rakkaudesta siinä tuskin on kyse. Olen alkoholistiperheen lapsi, vanhempani kuolivat vajaa 10 vuotta sitte juomisen seurauksena. Oma käyttäytymismallini ja hylätyksi tulemisen pelko juontaa juurensa varmasti juuri näistä asioista. Maailmassa on muitakin miehiä ja viihdyn myös hyvin kaksin tyttäreni kanssa. En tiedä mikä minut on saanut pysymään vielä hänessä kiinni? Uskoisin ,että ajatus ja toive siitä että tämä kaikki ei ollut turhaa. Että minä olen hänelle arvokas. Että joskus ne loputtomat sanat ja lupaukset on totta. Joillekin teistä on varmasti käynytkin niin. Tänä jouluna luulen ymmärtäneeni, että minun kohdallani niin ei käy hänen suhteensa koskaan. Toisen roska voi olla jonkun toisen aarre. Mutta ensin tämän "roskan" on opittava rakastamaan itseään ja arvostamaan itseään kuten kuuluu.

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun. Tarina on sekava, niin on ollut koko parisuhteemmekin - jos sitä edes voi sellaiseksi sanoa. Asioiden "paperille" laittaminen sai minut jo kyseenalaistamaan niin monta asiaa. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, luottamusta ja rehellisyyttä. Kuningas alkoholi on hänelle se rakkain, mutta en usko että muutoinkaan edellytyksiä toimivaan parisuhteeseen kohdallamme olisi ollut koskaan.

Toivotan lopuksi hyvää joulun jatkoa teille kaikille samanlaisten asioiden kanssa kamppaileville. Meitä tuntuu olevan täällä paljon. Tässä minun tarinani, luen mielelläni mielipiteitä ja omia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta.
Liian monta kertaa pettynyt
 

Re: Ja niin joulu joutui...

ViestiKirjoittaja Sinkkunainen » 29.12.2020 18:22:17

Tarinasi tuntuu surulliselta. Heräsi kysymys, onko välillänne todellista rakkautta, jos et ole koskaan nähnyt puolisoasi selvinpäin? Tunnetko hänet? Minulle kävi niin poikakaverin kanssa, joka oli alkoholisoitunut. Selvinpäin olleessaan hän ei puhunut mitään, ei tehnyt mitään, makasi vain sohvalla eteensä tuijottaen, vaikka juomisen oli lopettanut useita päiviä aiemmin. Lupaukset eivät pitäneet siitäkään huolimatta. Silloin ymmärsin, että rakkauteni ei perustunut todelliseen rakkauteen ja lähdin. En halunnut sellaista elämää. Olen mieluummin sinkku.
Sinkkunainen
 

Re: Ja niin joulu joutui...

ViestiKirjoittaja Liian monta kertaa pettynyt » 29.12.2020 20:47:47

Hei ”Sinkkunainen”!

Kiitos vastauksestasi. Toki hän oli selvin päinkin, viime vuosina vain yhä vähemmän. Viimeinen pidempi täysin selvä kausi oli elokuun yhteinen lomareissumme, joka kesti 2 viikkoa. Tämän jälkeen alkoholi on maistunut viikottain - yleensä useamman kerran viikossa. Itseäni suojellakseni en ole häntä halunnut tavata ennen kuin ne loputtomat sanat vihdoin toteutuisivat tekoina. Niitä tekoja tälle joululle niin kovasti myös turhaan odotin.

Yhteistä aikaa meillä ei ollut juuri koskaan hänen töistään johtuen. Tai no se oli saamani selitys yhteisen ajan puutteeseen. Kotiin hän saapui arki-iltaisin usein oluelle tuoksuen yleensä vasta seitsemän-kahdeksan maissa. Viikonloppuisinkin oli usein töissä tai oli muuta, minua tärkeämpää tekemistä. Tuntuu pahalta ajatella asiaa näin jälkikäteen.. En tiedä mitä hän minusta halusi? Rakastiko hän minua todella koskaan vai olinko vain hänelle se turvasatama, joka on aina paikalla häntä varten? Itse koen jääneeni aina yksin niissä tilanteissa kun häntä olisin eniten tarvinnut.

Tunnistan kirjoituksestasi tuon selviin päiviin liittyvän apatian ja ”sohvalla makaamisen”. Näin jälkeen päin ajateltuna hän varmasti jo tuolloin, vielä yhdessä asuessamme, selvänä ollessaan kärsi kuivahumalasta. Joka ikinen asia, pienikin riita tms oli aina syy juoda - ja sama kierre jatkui. Mikään ei yksinkertaisesti häntä kiinnostanut selvin päin.

Olimme yhdessä lähemmäs 10 vuotta. Siinä ajassa luulisi oppineen jo toisen tuntemaan.. mutta oliko sittenkään tosiaan näin? Rakastuin mieheen, joka osasi elää hetkessä ja suunnitteli kanssani tulevaa. Joka kertoi minulle tärkeät uutiset ensimmäisenä, samoin minä hänelle. Mieheen, jonka kanssa minulla oli hauskaa ja joka sai minut nauramaan. Mutta mihin tuo mies hävisi..? Missä vaiheessa minusta tulikin vain ainaisella varasijalla olija? Olinko sellainen koko suhteen ajan? Mitään todellista noiden vuosien aikana emme saaneet aikaan. Hän kyllä kosi minua 3 vuotta sitten uutena vuotena, humalassa tosin. Mitään ei asiasta maininnut koskaan sen jälkeen. Minulle esim. kihloihin meno olisi ollut tärkeä asia, merkki sitoutumisesta ja halusta olla yhdessä. Alkoholi meni minun edelle aina, mutta muutoinkin tunnen itseni olleen hänelle vain varasijalla. Hän petti luottamukseni niin monin tavoin. Kuinka monen kumppani kantaa puhelinta mukanaan jopa suihkuun? Jos viettää aikaa vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa, pitää yhteyttä ja salaa kaiken omalta puolisolta yli vuoden, valehtelee missä on ja kenen seurassa, missä vika? Vika oli aina minussa. Minulle hän ”ei uskaltanut kertoa kun luottamus oli mennyt jo aiemmin”. Ja kun hänen mukaansa kyseessä on pelkkä ystävyys, ei ole myöskään mitään kerrottavaa.. Minulle ei koskaan kuulunut missä ja kenen kanssa hän aikaansa viettää, mutta minun piti olla rehellinen kaikesta. Ja minä halusin olla.

Haluaisin enää vain kuulla vastauksen siihen, mikä minä hänelle olin.. En selvästikään tarpeeksi tärkeä syy edes yrittää juomisen lopettamista. En tarpeeksi tärkeä syy miettiä yhteistä joulua ja ottaa se hänelle määrätty lääke ennen ensimmäistä alkoholiannosta. En tarpeeksi tärkeä syy edes yrittää. Tuntuu niin pahalta. Kaikki ne lukemattomat mahdollisuudet, jotka hänelle annoin. Miten hän ne käytti? Miksi hän edes ne halusi? Yritin joka kerta uskoa ne kauniit sanat ja lupaukset. Ne sanat, jotka hän kertoi aina krapulapäivänään, jolloin tarvitsi itselleen sitä turvasatamaa. Ne sanat, jotka hän unohti joskus jopa vuorokaudessa. Mitä minä hänelle merkitsin? Mitä enemmän yritin uskoa, sitä enemmän hän minua satutti. Itse tiedän yrittäneeni - yritin todella kaikkeni.
Liian monta kertaa pettynyt
 

Re: Ja niin joulu joutui...

ViestiKirjoittaja Sinkkunainen » 30.12.2020 00:22:52

Mitä merkitsee suhteessa? Niin usein mietin sitä itsekin. Jonkinlaisen vastauksen ja rauhan olen saanut. Olen sitä mieltä, että alkoholisoitunut ihminen ei ole enää se ihminen, mitä silloin, kun häneen rakastuu.

Olin seuraneiti, joka tyytyi vähään.

Mies riisti myöhemmin hengen itseltään. Eromme oli viimeiset hyvästit.
Sinkkunainen
 

Re: Ja niin joulu joutui...

ViestiKirjoittaja Liian monta kertaa pettynyt » 30.12.2020 14:22:46

”Sinkkunainen”: Olen pahoillani. En tiedä mitä sanoa.. Elämällä on kuitenkin niin paljon annettavaa, on ikävä kuulla että exäsi päätyi riistämään hengen itseltään. Olet ollut rohkea kun uskalsit lähteä suhteesta ajoissa. Rohkeutta se varmasti vaatiikin - eräänlainen ”hyppy tuntemattomaan”. Mutta niin paljon hyvää voi odottaa sen jälkeen.

Olen itse miettinyt sitä, mikä minut on saanut aina jäämään. Miettinyt suhteemme hyviä ja huonoja puolia ja viimeisen vuoden ajalta ne huonot asiat kyllä vievät selkeästi voiton. Hän ei ole sitä omaa ”pohjaansa” vielä kohdannut - mikä se sitten hänen kohdallaan onkin. Tavallaanhan olen itse myös mahdollistanut oman huonon kohteluni antamalla aina anteeksi ja uskomalla häntä. Tämä joulu kuitenkin muutti minussa jotain, toivottavasti pysyvästi. Annoin vihdoin kaiken sen itkun, ahdistuksen ja pahan olon tulla.

Viime yönä mies on yrittänyt soittaa minulle ja lähettänyt jälleen viestejä, joissa pyytää anteeksi ja kertoo rakastavansa. Kirjoitusvirheistä päätellen juomaputki on kestänyt jo viikon. En ole hänen yhteyden ottoihinsa vastannut enää mitään. Taustalla on kuitenkin huoli siitä jos hänkin tekee itselleen jotain? Mutta hänhän tavallaan ”tekee itselleen jotain” koko ajan, hiljaista itsemurhaa alkoholilla.

Sinä ”sinkkunainen” kuulostat olevan jo jonkinlaisessa tasapainossa asian ja itsesi kanssa. Sinä selvisit. Olit rohkea ja selvisit. Ex-miehesi kohtalo on surullinen, oli se sitten alkoholin tai minkä tahansa syytä.

Suhteeni mieheni kanssa ei ole ollut tasapainoinen enää pitkään aikaan. Koen olevani hänelle jonkinlainen ”huolehtiva äiti”, joka aina ryyppyreissujen jälkeen antaa anteeksi ja tukee kun on paha olla. Olen vihdoin ymmärtänyt, että mahdollinen muutos lähtee aina itsestä. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Eikä toisesta aikuisesta ihmisestä voi olla vastuussa. Saisinpa minäkin jostain sen lopullisen rohkeuden lähteä.
Liian monta kertaa pettynyt
 

Re: Ja niin joulu joutui...

ViestiKirjoittaja juhapetteri » 30.12.2020 15:20:51

Elämäsi on ollut aikamoista vuoristorataa miehesi päihderiippuvuuden takia. Pettymykset ovat olleet arkipäivää. Olet jaksanut uskoa kerta toisensa jälkeen sittemmin katteettomiksi osoitautuneisiin lupauksiin.

Alkoholistia vie viina ja suhteen toinen osapuoli kantaa usein vastuun taloudesta, kodista, mahdollisesta perheestä ja kaikesta muustakin.

Toimivassa parisuhteessa kummankin osapuolen pitäisi kyetä ottamaan huomioon toistensa perustellut ja oikeutetut tarpeet ja toiveet. Muussa tapauksessa toinen on vain olemassa ikään kuin toista varten vailla omaa tahtoa. Mitä pidempään tällainen meno jatkuu sitä kuluttavammaksi se raittiille kumppanille käy. Pahimmillaan hänen elämänpiirinsä kutistuu murehtimiseen ja parempien aikojen odotteluun - aikojen, jotka eivät koskaan toteudu. Kylliksi odotettuaan ei haluaisi harpaantua viime hetkillä. Ajatus siitä, että odotus palkitaan on valitettavan usein harhaa. Siksi koskaan ei ole liian myöhäistä tempaista itsenään irti yksipuolisesta suhteestaan.

Uuden mahdollisuuden antaminen yhä uudestaan antaa alkoholistille luvan jatkaa juomistaan ja kumppaninsa laiminlyömistä loputtomiin. Ihmiselämä on häkellyttävän lyhyt. Kenelläkään ei olisi varaa hukata sitä.

Parisuhteen lopettaminen ei ole koskaan helppoa. Vaikeat päätökset kuitenkin ovat usein sitä vaikeampia mitä pidempään niitä lykkää. Suhteen lopettaminen kannattaa pohjustaa huolellisesti. Pohjatyö on parhaimmillaan terapeuttista ja sitten kun eron päivä viimein koittaa, se ei ehkä tunnukaan niin dramaattiselta kuin aivan kylmiltään.
juhapetteri
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 50
Liittynyt: 28.2.2020 13:32:10

Re: Ja niin joulu joutui...

ViestiKirjoittaja Sinkkunainen » 30.12.2020 21:11:41

Kiitos. Ei ollut koskaan mitään tietoa, että sellaista miettisi. Oli vain hyväksyttävä, että niille asioille en olisi voinut tehdä mitään paremmin, eikä toisen ihmisen todellisia ajatuksia tai tilanteita enää jälkikäteen pysty tietämään. Uusi nainen hänellä oli, sen verran tiedän siitä, mutta epäilenpä, että oli joku, jonka kanssa oli ollut jo meidän suhteen aikana, luottamusta kun ei ollut. Olen Juhapetterin kanssa samaa mieltä, että elämämme täällä on lyhyt ja arvokas. Kirjoituksesi perusteella olet jo kaikkesi tehnyt miehesi eteen eikä näin ulkopuolisen silmin sinulla pitäisi enää olla jossiteltavaa. Rohkaisen sinua tekemään omat valinnat ja arvostamaan itseäsi.
Sinkkunainen
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa