Olet täällä

Aamuajatuksia

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 15.11.2020 14:22:00

Terve!
Lähtö on vasta huomenna. Poissa pari viikkoa. Olen oppinut rauhallisesti pakkaamaan. Minimalistinen pakkaaminen vie rutkasti aikaa, koska aina haluaa tehdä uusia ennätyksiä. Pyykkikonekin siellä paikassa on, ja se helpottaa.
Mukaan en ota tällä kertaa kuin yhden kirjaston kirjan. Se on Turgenevin Neitsytmantu (alkuteos 1877, suomennos vasta 2007). Vaikka siinä kerrotaan suomalaisistakin, sitä ei ole jostakin syystä aikaisemmin vielä suomennettu. Alkoi kiinnostaa.
Tämä "lurjuksen pakopaikka" on tosiaan kirjassa James Boswell; Samuel Johnsonin elämä. 1700-luvun Englannissa tunteet kävivät kuumina. Merkkailen välillä nasevia sanontoja suuriin vahakantisiin vihkoihin (joita pöllin työpaikalta), mutta piru vie, unohdan aina sivunumerot, joskus koko lähteenkin.
Kirjoitat 1970 hyvin viisasta ja punnittua tekstiä. Voisit analyyttisuutesi puolesta jo tuossa iässä vetäytyä varjoon ja jättää toiset paahteisille pelikentille. Älä toki sitä tee. Kirjoittaminen sitä paitsi harjaannuttaa huomaamatta koko ajan moneen ja vanhojen kirjoituksiensa lukeminen kehittää, yllättää. Kaikki virtaa.
Itse vielä yritän viisastua henkeni hädässä. Kirjallisuuteen tuli perehdyttyä nuorena mm. kirjallisuustiedettä opiskelemalla ja muuten olin valppaasti silmät auki niin kauan kuin olin sotilaallisestikin joten kuten kenttäkelpoinen, eli noin 30 vuoden ikään. Viina vei sitten niin , etten sen jälkeen mielestäni pystynyt keskittymään täysipainoisesti juuri muuhun kuin lehtiin, Jallusta Suomen Kuvalehteen. Luin toki kirjoja, mutta ne eivät jotensakin tehneet minua hullua hurskaammiksi ja unohdin ne pian. Bittiavaruuksista ei silloin puhuttu, mutta ehkäpä ne ovat kuitenkin vähäisessä määrin siellä. Ja luin melkeinpä velvollisuudesta pysyä ajan tasalla. Kyllä siinä aina kapakkaväittelyissä pärjäsi. Henkisestä rakenteesta alkoi kuitenkin nähdäkseni tulla aika rakeinen ja katkelmallinen. Toisaalta eihän elämä tietenkään pelkkää lukemista ole. Naisessani minulla riittää nyt lukemista ihan ahmimiseksi asti. Kolmas oikea nainen elämässäni, lopullinen, otaksun.
Mutta kuitenkin joskus harmittaa, että elämä on viinan takia vähän valunut hukkaan, eikä ihan vähänkään. Voisin olla parempi. Siitä ajattelutavasta pitää kuitenkin päästä irti ja torjua se heti, jos se yrittää nostaa päätään. Näillä mennään, ja on ilo aloittaa. Tässä iässä. Olen syntynyt 1951.
Alkoholikirjallisuutta, psykologiasta elämäkertoihin ja sumerilaisten ryyppäämiskuvauksiin, kyllä riitti hyllyssäni takavuosina sen verran mitä moni kalamies näyttää viimeiseksi saadun hauen pituudeksi ja tarkentaa, että se oli silmien väli. Divarissa eivät tahtoneet ottaa vastaan, kun yritin myydä sitä viinakirjallisuutta viinaa saadakseni. Myyjä vain mulkaisi, viittasi olkansa yli ja mumisi, että onhan noita jo tuolla riesaksi asti.
Mitään oikeassa olemisen tarvetta minulla ei enää ole. Luojan kiitos. Jostakin luin, että oikeassa olemisen tarpeen taustalla on itse asiassa toisen nujertamisen tarve, jonka taustalla taas on viime kädessä kuoleman pelko.
Tämä kirjoittamisen tihentymä on minulle tässä vaiheessa tarpeellinen, kuten kuvasta näkyy. Suvantokin tulee. Nyt.
Tuo samainen kirjaston James Boswellin tohtori Johnsonin elämä oli minulle pari vuotta sitten todellinen aarreaitta.
Johnson sanoi siinä silläkin lailla, ettei hän siedä ihmisiä, jotka koko ajan luonnehtivat itseään. Tarvitaan vain nimi, paino, pituus, ehkä kengän numero; kolme viimeistä sitä paitsi suunnilleen näkee jo päältä päin. Kenenkään ei koko ajan tarvitse luonnehtia itseään. Kyllä toiset tekevät se sinun puolestasi. Ihan ilmaiseksi.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 15.11.2020 15:57:06

Kävin pyykkituvassa hakemassa kuivat pyykit. Vielä lisäys.
Puhuit 1970 johtajuudesta. Mikäpä siinä on armeijan käyneillä ja johtamiskoulutuksen saaneilla ja opettamaan opetetuilla. "Näytän nyt mallisuorituksen itse itseäni käskien."
Siinäpä se. Ei pitäisi vaikeampaa olla. Teoriassa.
Johtajuutta kaivataan. Tieteessä kerrotaan äärimmäisistä tapauksista, esimerkiksi haaksirikoista. Toiset ovat selvinneet, toiset ovat ruvenneet syömään toisiaan. Johtajuudesta siinä on kysymys.
Miten on maailman mitassa, valtioiden laita...
-
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja 1970 » 15.11.2020 17:07:23

Apentti: Mitään oikeassa olemisen tarvetta minulla ei enää ole. Luojan kiitos. Jostakin luin, että oikeassa olemisen tarpeen taustalla on itse asiassa toisen nujertamisen tarve, jonka taustalla taas on viime kädessä kuoleman pelko.

On kai niitä muitakin syitä ja omia perusteluita oikeassa olemiselle. Eiköhän se ole negatiivisimmillaan vain vänkäämistä ja raivoisaa riitelyä. Joskus kestää todella kauan oppia ja sisäistää ja ylipäätään tajuta todella jokin viisaus tai elämänohje, kuten vaikkapa: valitse taistelusi. Se tarkoittaa suomeksi minulle: en lue kehnosti skriivattuja yleisönosaston mielipuolipalstoja enää ollenkaan ja
en juurikaan halua kommentoida muutenkaan jotain trumppipitoista sontaa, ja sitä aikaahan me vieläkin eletään ja se jatkuu.

Yksinäisenä keijona oma mielenkiinto oli osaltaan väärässä suunnassa tai ei ne ajatukset ja suuntaukset olleet kovin hedelmällisiä.

Kirjoittaminen on kivaa, kuten työnkin pitää olla, elämän ohella. Olen jo vuosia pitänyt yllä omia petterin päiväkirjoja, ja
loppukesästä 2009 lähtien on voinut katsoa edistyksen ja sivistyksen ottaneen eri mittaisia sivu- ja etuaskelia.
Olen saavuttanut asioita ja puhutellut ja tavannut ihmisiä eri tilanteissa ja mukavia juttuja on tapahtunut, jos on ollut ahdistavaakin,
kun on luopunut siitä vanhasta ja huonosta elämäntavasta, jota pidin niin tärkeänä ja rakkaana silloin ennen...

Olen koirankusettaja. Jos tästä vireillä ja tekeillä olevasta muutosta tulee lihasta, niin pakkaan kuorman päälle kultsikan 14 v.
Siviilin puolella on koko ajan puhetta aiheeseen liittyen ja tunnen taas lapsuuden aikaista kihelmöintiä ja tarvetta raapia itseäni.
Hyvä kutina on terveen merkki tai sitten ongelmana on pitkään jatkunut herkkähipiäisyys, mutta siihen päänahkavaivaan mullon jotain naiseni antamaa tippaa, jota pirskottelen kaistapäähäni sangen säännöllisesti. Myöskin naamarasvaus on tätä päivää, handuja unohtamatta. Ei sen tarvii olla mitään metroseksuaalista, joka on terminä melko naurettava. Tämä on raitsikkaseksuaalista,
sillä eka keskustan koeajo on tänään tapahtunut ja ensi keväänä ja huhtikuusta alkaen laitamme täällä päin
hurruuttaen järjestyksessään toisena kaupunkina Suomessa raneraitsikalla ! it´s gonna be great again.

Toiveikkuus, toivo ja toivossa eläminen on kannustavaa, kunhan se ei ole turhaa toivoa eli kääntymistä toivottomuudeksi. Heikosti kestin ennen muinoin pettymyksiä ja turhautumisen litramitta oli hölskyvä, vaan tuleehan niitä pieniä takapäkkejä elämän aikana. Soisin toki kaikille mielekästä hommaa tai peräti yö/päivätyötä, mieluisia harrasteita ja erityisen sopiva mielitietty, se ois mieletöntä.

Parisuhteessa uskon täydelliseen tasa-arvoisuuteen ja tasa-arvoon ja meillä nämä asiat toimii todella hyvin. Sen sijaan olen koiralleni huomattavan merkittävä johtaja, ylijumalista seuraava, ylöspäin. Ylitseni ei kävellä tai ryömitä, Minua ei sivuuteta missään päältä päin vähäpätöisessäkään päätöksenteossa. Haukkumiseni vain yllyttää Minua entistä mahtipontisiin mouhoiluihin. Toimin isolla, taiteellisella liikkeellä ja sudenkorennon keveydellä, olen järkähtämätön ja miltei erehtymätön, kolonnamaisten ja massiivisten koirastusjoukkojen peräsimessä ja hihnan yläpäässä. Olen Michellen ryhmänjohtaja, joukkueen/jaosjohtaja ja varajohtaja, koirapatterin ja koirakomppanian päällikkö, koirarykmentin komentaja, koiraläänin komentaja ja lopuksi koko koiramaan ylijohtaja !

jeee
Viimeksi muokannut 1970 päivämäärä 15.11.2020 23:08:20, muokattu yhteensä 1 kerran
Bentsoitta 22.2.17 alkaen ja selkeenä sulhasena since 8.1.19 !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 24270
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 15.11.2020 18:30:49

Tamperelaista tajunnanvirtaa tulee, että päätä huimaa. Vetävää.
Nyt panen pillit pussiin, syön siskonmakkarakeittoa ja lähden ostamaan kanervia faijan haudalle. Havut metsästä. Huomenna pitää viedä, ennen kuin nokka suuntaa pohjoiseen. Kalmisto on matkan varrella. Niin ja Lidlistä kynttilät.
Kiva reissailla tässä raittiuden pilvenpiirtäjässä, hissillä vain huidella ylös ja alas eikä oikein tiedä missä kerroksessa kulloinkin on ja mihin jää pitemmäksi aikaa. Vitutuksessa vai hekumassa.
Ulkona pyöröovien takana vaanii koko ajan sellaiset keltaliivit monttöörit, että saisin ne yhdellä soitolla sabotoimaan hissin koneiston ja vaijerit niin, että kori ja matkustaja ovat tuhannen pillun päreinä kuilun pohjalla.
Pitäisiköhän käydä viemässä niille talvitakit.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja 1970 » 15.11.2020 20:43:39

^ Vielä neljä mesitsiä, niin susta tulee Låpettamån määritelmien
mukaan vakavasti otettava, vahva panostaja !
Bentsoitta 22.2.17 alkaen ja selkeenä sulhasena since 8.1.19 !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 24270
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 16.11.2020 11:48:29

Joo,
Koronaa karkuun, äkkiä! "Ajat ovat huonontuneet", kirjoittaa Maakansa ja jatkaa, "vielä koittaa päivä, jolloin perseet tervataan."
Emäntä lupasi minut kuun vaihteessa kakuttaa tietystä syystä. Sanoin, että sitten Elosen kinuskikräämi S-marketin ilta-alesta tai kyllä Fazerin Taikayö-torttukin käy. Siihen asti ajatukseni sahaavat vain leivosten laulun ja lietelantalan väliä eivätkä kiinnity mihinkään erityiseen.
Mitään älylaitteita ei nyt ole häiritsemässä kahteen viikkoon. Pöytäkone jää tähän. Doro taskuun ja auton avaimet. Taputtelen vielä kaikki taskut, että onko tupakat mukana.
Kohti ovea. Valmiinanne, paikoillanne, HEP!
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 1.12.2020 09:56:19

Huomenta, Hyvät Ihmiset, ja pysykääpä päätöksessänne, niin puutkin halaavat teitä!

Ei tämä mitään pituushyppyä ole. Tuota termiä käytti verraton Valtio-mies näillä palstoilla viimeksi päättyneellä tuotantokaudellaan, kun hän tarkasteli eräitä toisen ihmisen toistuvia raitistumisyrityksiä. Tulkitsin hänen sanansa viisaan opettavaisiksi, en piruiluksi.
Planicassa on katkottu jalkoja, kun liito on yltänyt tasaiselle. Bob Beamon jäi ilmaan 23 vuoden ajaksi. Jos nyt kuitenkin urheiluvertausta tarvitaan, niin katson hypänneeni peräti katsomon puolelle. Kerrankin askelmerkit sopivat ja osui lankulle.
Eräänä aamuna, tässä parin viikon vaikenemiseni aikana, sain oivalluksen. Se oli tällainen:
Sitten aikanaan Pyhä Pietari saattaa hyvinkin kysyä: "Mitä saisi olla? Talo tarjoaa." Koska aivan valmistautumatta sinne ei tosiaankaan kannata mennä, olen suunnitellut sanoa, että Taylorin portviiniä, sitä ja sitä laatua ja vuosikertaa. (Olen käynyt Taylorin kellareissa tois puol jokke, enkä millään turistimatkalla, röyh.) Minulla pitäisi olla tässä vielä aikaa varmistella, että se Pietarilta tilaamani vuosikerta on todellakin myyty vihoviimeiseen pulloon ja yhden yllättäen löytyessä siitä maksettaisiin täällä maan päällä alan huutokaupoissa satumaisia summia.
Taivaallisen Pekan mielenliikkeistä ei tiedä mitään varmaa, mutta ehkäpä hän kääntyy kaapilleen ja huudahtaa: "Uskosi on sinut pelastanut!"
Sitä odotellessa. Päivä kerrallaan. Niin kuin tätä elämää yleensä.
P.S.
Nyt pelottaa. Kahden kirjoituksen jälkeen olisin "vahvasti panostava", kuten 1970 ystävällisesti huomautti. Mietojen ystäväkö siis olisin tässäkin?
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 3.12.2020 12:07:28

Tervehtymistä, myös raitistuneillei!

Tässä tuli mieleen taas kirjallisuusviitauksia, joten niitä inhoavat lopettakoon lukemisen tähän, niin heidän päivänsä pelastuu ainakin tältä osin.
Erno Pasilinna, joka sai ensimmäisen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, kirjoitti jossakin joskus suunnilleen tähän tyyliin, että kirjailijaksi aikovan ei pidä ajatella olevansa joku toinen.
Mielestäni tämä pätee jäännöksettömästi myös raittiutta hakevaan alkoholistiin. Se pätee ns. "ohjelmien" noudattamisessa ja niin sanotussa "samaan nahkaan" pukeutumisessa. Ei siitä sen enempää. Jollekin Paasilinnan varoittelema menetelmä sovellettuna raittiushankkeisiin voi aluksi sopia, mutta pidemmän päälle ei kenellekään. Jokainen tietenkin vakuuttelee itsellensä olevansa se aito oman tiensä kulkija. Minulla oli tuossa pureskelemista, vanhallakin iällä ja melkein kaikkia raitistumismenetelmiä jo kokeilleena. Käsittääkseni kaikessa raitistumisessa tarvitaan ripaus luovuutta. Siis: mitä luovempi valehtelija, vippaaja, viinan hankkija, pullojen piilottelija ja saikkujen sepittäjä, ehkäpä sitä varmemmin myös pysyvästi raitis, kun sen harkinnan aika tulee.
Kävin parvekkeella tupakalla (niin koville tämä ottaa). Näin kuinka orava juoksenteli lasten hiekkalaatikolla. Jotain se etsi. Niin minäkin.
Ja jatkoa:
"On tunnettua, joskin melko vaikeasti ymmärrettävää, että venäläiset ovat maailman suurimpia valehtelijoita ja samanaikaisesti eivät kunnioita mitään muuta niin paljon kuin totuutta - millekään muulle he eivät ole niin myötämielisiä." (Ivan Turgenev: Neitsytmantu s. 179). Näin 1800-luvun suuri kirjailija ruotii maanmiehiään kypsässä iässä ja viimeisessä romaanissaan. Mutta se ei ole tässä tärkeää. Tärkeää on se, että vaihtaa sanan "venäläiset" tilalle sanan "humalaiset".
Toivon kipinä elää, jos itse sattuu olemaan humalassa tuollainen "venäläinen".
Kolmanneksi palautan mieleen antiikin sankarin (nimi on unohtunut), joka sai voimaa maasta. Aina kun hänet suistettiin tantereeseen, hän nousi taistelemaan kaksin verroin voimistuneena, eikä kukaan voinut hänelle mitään.
Kuten arvaatte, esille ottamani antiikin esimerkki sivuaa alkoholistipiireissä tunnettua "retkahtamista".
Nietzschekin sopisi tähän: "Torkahdettuaan hyve herää entistä reippaampana."
Taisteluahan tämä elämä on kaikin puolin muutenkin, mutta jos tuossa Isossa taistelussa tuppaa menemään elämä ja terveys, niin...
Itseltäni voimat olisivat jo ehtyneet. 41 vuotta kesti, jos kello pantiin käyntiin silloin, kun ensimmäisen kerran aukaisin A-klinikan oven.
Tämä yhteisö on ollut minulle rakas, ja aamun parhaat naurut sain, kun luin Metsänreunan miehen aamunovellin.
Neljä vuotta raittiutta tuli täyteen tiistaina. Jos vielä yhden kirjoituksen tänne laadin, minusta tulee "vahvasti panostava jäsen". Katsotaan vuoden päästä...
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 30.12.2020 16:48:03

Hei kaikille, voimia raitistumiseen, raittiina pysymiseen ja viimeksi ja ainakin omalla kohdallani kaikkein tärkeimpään eli sen käsittämiseen, mitä raittius tuo mukanaan. Mitä raittius on. Eri ihmisillä se on omansa.

Ensinnäkin: Tästä Plinkistä eroon pääseminen ei näytä olevan aivan yksikertaista. Kuin alkoholiaddiktioni olisi siirtynyt tänne ja uusi riippuvuus syntynyt. Muitakin vetäytymistä harkitsevia tuntuu olevan koko ajan mukana, mutta näyttävät aina palailevan. Motiivitkin ovat kaiketi erilaisia, lähdöillä ja palaamisilla. No, miksi tehdäkään koko ajan sitä lähtöä? Olemassa oleminen on havaituksi tulemista, kuuluu yksi viisaus. Havaitsen ainakin itse olevani olemassa, kun tässä on näitä näpyttelemiäni kirjaimia rivissä.
Tämän "Me lopettajat" -palstan päällekirjoituksessa lukee raittiusasian yhteydessä merenkulkuvertauksia "siintämisestä" ja "seilaamisesta". "Karilleajosta" siinä ei puhuta, mutta jokainen tiennee, mitä se mahtaa tarkoittaa. Karille ajaneita näyttää palstalle palailevan tasaiseen tahtiin. Voimia heille!
Uskoisin, että moni liittää nuo palstanpitäjän merenkulkuvertaukset purjehtimiseen eikä liikkumiseen moottorivoimin. Siksi liitän sanastoon tuulettoman tilan, "plägän". Purjeet roikkuvat, eikä apumoottoria ole. Sargassomeri.
Mitenkäs siinä mennään? Raittius on käsittääkseni ainakin alkuvaiheissaan hyvinkin aktiivista toimintaa, mutta kun aikaa kuluu, sitä sitten aika paljon ollaan vain ja alkavat muonavarat ja juomavesi loppumaan, eikä mikään "siinnä".
Omia ajatuksiaan ei pääse karkuun. Jos ei mikään seura tai jengi viehätä, niin siinähän olet. Aina lukemisetkaan eivät sytytä eivätkä pysy sisällä, elokuvat ja kuvat vaikuttavat ennen nähdyiltä. Musiikki maireilee ja mielistelee. Mikään "tekeminen" ei palkitse. Huomauttaisin, että masennusta en pode ja rakastan elämää.
Korostan sitä, että viinan himo on minusta hävinnyt aikoja sitten. Pelkkä ajatuskin oksetti aikansa ja on muuttunut sittemmin aika lailla neutraaliksi. Tarkoitan "oman raittiuden" ajattelemista, joka saattaa silloin tällöin olla vaivaannuttavaakin eikä pelkästään vapauttavaa. Haluaisi jo enemmän tilaa muille ajatuksille, vaikka kuinka tietää sen vievän aikansa. Uskoisin, että joku ymmärtää, mitä tarkoitan. Sanat ovat valitettavasti tässä ajatuksen pahimpia vihollisia.
En usko talismaaneihin, amuletteihin enkä mihinkään toteemeihin, mutta yhtä olen ajatellut yrittää, toistaiseksi vähän leikkimielessä. Hankin täytetyn pöllön katonrajaan kirjahyllyni päälle. (Luonnonsuojelijat älkööt pahastuko. Olen itsekin sellainen, enkä astuisi muurahaisenkaan päälle. Pöllöjä kuolee myös tapaturmaisesti. Jos joku pohtii syvempää etiikkaa tässä kohdin, niin lukekoon eteenpäin. Pöllö voisi näet olla kuoltuaankin hyödyksi. Itse en voi, vaikka tahtoisin, koska elimeni eivät kelpaa kuin krematorion liekeille.)
Kun olen saanut pöllön (lajilla ei väliä, muttei liian suuri) ja asettanut sen palavine lasisilmineen paikalleen, alan projisoida kaikki viina- ja raittiusajatukseni siihen vapautuakseni niistä täydellisesti. Pöllö voisi nähdä jopa peilin kautta vessaan, ja minä sen.
1) Pöllö on kaksinainen. Sanotaanhan hölmöä ihmistä pöllöksi tai pöllöpääksi. Toisaalta pöllö on viisauden vertauskuva, sen alan jumalattarien symboli antiikissa. Itse olin pöllö viinanjuoja ja pöllö myös, kun raitistuin. Siinä juju. Samat ominaisuudet hautaan saakka.
2) Pöllö on saalistaja, äänetön ja tehokas. Minut se poimi hangella juoksennellessani tai suoraan oksalta, hiirenä tai lintuna. En ollut elämänosaani tyytyväinen, oikein asetuin alttiiksi ja uhriksi kun kaipasin jännitystä, jotain muuta kuin "tätä tässä". Pöllö vei aina pesäänsä ja kidutti, ei heti tappanut. Oli kai kylläinen. Pudotti sitten kerta toisensa jälkeen puun juurelle. Pöllön napattua minut olivat ensimmäiset ilmalennot huikeita, ihan vatsan pohjasta otti ja velat muuttuivat saataviksi. Huimaa kyytiä. Mutta sitten...
3) Pöllö on kuollut, täytetty. Se on ns. voitettu kanta (ks. 2. kohta). Se voisi siis olla metsästysmuisto eli trofee, vaikka en itse olekaan sitä surmannut. Mutta symbolisesti voisi olla näin. (Tähän ei taida kaikkien etiikka taipua tai jotakuta sielunvaellukseen uskovaa pelkkä ajatuskin voi loukata. Vaikea sanoa. Mutta omapa asiani.)
Joka tapauksessa: En tiedä, miten kauan ensirakkauteni tämän täytetyn pöllön kanssa kestäisi, mutta aivan varmaa on, että lopulta se sulautuu muuhun sisustukseen. Ja se imisi aivoistani liian alkoholi- ja raittiusajattelun, lopulta kaiken. Pölyttyköön rauhassa. Olisimme kuitenkin aina silleen - erottamattomat.
Saas nähdä, miten tämän pöllön hankkimisen kanssa lopulta käy. Esineillähän on meille ihmisille aivan loppumattoman paljon outoja ja erikoisia merkityksiä, parantaviakin.
P.S.
Aamuajatuksista tuli ilta-ajatuksia. Kaikkea hyvää kaikille!
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 30.12.2020 16:55:29

Lisäykseksi edellä kirjoitettuun: Tiedän hyvin, että kaikki Suomen pöllöt ovat rauhoitettuja. Kunnioitan niitä.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 1.1.2021 09:50:30

Hyvää Uutta Vuotta!

Jokaikinen uusivuosi muistan humalahölmöilyn, joka tapahtui vajaat 50 vuotta sitten. Se kylmii vieläkin. Olin päässyt syksyllä armeijasta ja pöllinyt mukaani ns. tulenosoituspanoksen uudenvuodenpaukuksi, itse asiassa kaksi. Tätä tapahtui. Ne muistavat, ketkä muistavat. Niin huomattavan määrän räjähdettä tuo pitkä pahvilieriö sisälsi, että niin sanotut poikasten "Tykinlaukaukset" olivat siihen verrattuna vaikka sarjassa räjäytettyinä koiranpommeja. Piti olla miehekäs.
Toisen nakkasin kaupungilla minne nakkasin. Säikähdin itsekin julmettua räjähdystä katukanjonissa. Metsässä sotaharjoituksissa se ei ollut kuulostanut ihan niin kovalta. Mutta naisiin piti tehdä vaikutus. Toisen heitin kotiin päästyä parvekkeeltani hetken mielijohteesta ja vähän summamutikassa. Se lensi korttelin sisään työntyvän matalan siipirakennuksen katolle. Siivessä sattui olemaan elokuvateatteri.
Vuodenvaihde oli lumeton. Lieriömäinen sauvapanos vieri pahvinen vetosokka irrotettuna loivalla peltisellä pulpettikatolla räystäskouruun, kunnes räjähti siellä niin että ikkunat helisivät, lieskat löivät ja kipinät sinkoilivat. Kouru muodosti paineelle vasteen ja moninkertaisti paukun voiman. Ensin innostuin, mutta vähän säikähdin sitten. Humalassa en kuitenkaan jäänyt tarkkailemaan jälkiseurauksia parvekkeelle. Tuli kylmä ja oli kiire sisälle. Sisällä oli viinaa.
Koko juttu autuaasti unohtui, kunnes maaliskuun loppupuolella huomasin parvekkeeltani, että elokuvateatterin räystäskourusta tunkee valtavan paksu jääpuikko siinä räjähdyskohdassa. Puikko oli suoraan elokuvateatterin pihaoven eli poistumistien yläpuolella. Sellainen oli tämän tulenosoituspanoksen voima. Mutta ei sytytä vieläkään... Ajattelin vain, että koiruuteni saattaa aiheuttaa puikon putoamisen jonkun päähän elokuvanautinnon päätteeksi. Talkkari hoitaa, tuumailin.
Muutin pois. Vuosien päästä alkoi vähän enemmän sytyttää, kun siitä aikuistuin. Minähän olisin, saatana, voinut silloin polttaa koko sen elokuvateatterin. Onneksi siellä ei ollut esitystä siinä puolenyön paikkeilla. Silloin oli ollut oudon sateetontakin kauan, tuulista kyllä ja kaupunki sitä myötä kuiva. Vaikka teatterisiipi oli kivirakennus, vanha se oli, kattotuolit ja muut rakenteet rakennusrungon päällä tietenkin puuta, eristeet mitä sattuu ja vinteillä säilytyksessä mitä sattuu eli niin sanottua palokuormaa riittämiin, ettei vain vanhoja filmikelojakin. Räystäsrakenteetkin tuossa siipirakennuksessa vähän repsottivat ja saumat irvistivät.
Vieläkin tuo juttu puistattaa. Elämäni olisi todella saanut uuden suunnan. Olen muistellut muuatta toistakin itselleni sattunutta erikoista juttua näillä palstoilla, mutta tämä oli ensimmäinen pahempi humalatöppäys, ja niitä on tullut varmasti lisääkin sillä tavalla, ettei ole huomannutkaan. Hiuskarvan varassa monet asiat ovat.
Tuo elokuvateatteri ja puoli korttelia ympäriltä on purettu aika päiviä sitten.
Uskallan tämän tilityksen kirjoittaa, koska puolustusvoimilla ei liene minun suhteeni enää vaatimuksia eikä poliisilla kiinnostusta tapahtuneen tiimoilta. Kukaan muu minun lisäkseni ei tätä tapausta ole ennen tiennyt, mutta nyt tietää. Helpotti ja vapautti.
Alkoholi on useammankin luotettavan kansainvälisen tutkimuksen mukaan ainoa - korostan ainoa - psykoaktiivinen aine, joka aiheuttaa enemmän haittoja, vaivaa, turmelusta, vitutusta, kärsimystä ja kustannuksia muille kuin käyttäjälle itselleen. Vertailussa ovat olleet psykoaktiiviset aineet laajimmalla mahdollisella kirjolla suklaasta, kahvista ja tupakasta kokaiiniin ja heroiiniin. Vaan kyllä se elokuvateatterin palo olisi itseänikin aika pahasti kirpaissut. En kehdannut mennä sinne pommini jälkeen. Viimeinen filmi, jonka siellä näin, oli Risto Jarvan "Taivas putoaa".
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 2.1.2021 15:43:22

Tervehdys!

Oikeastaan tämä olisi pitänyt kirjoittaa uuteen "Raitistuneiden selviytymistarinat" -ketjuun, ja jo aloitinkin tekstin laatimisen siihen, mutta se jotenkin karkasi ja sekoilin koneen kanssa. En löydä sitä raakatekstiäni mistään. Kirjauduin ulos ja tulin tähän omaan ketjuuni. Kerron nyt niitä jo kertaalleen kirjoittamiani ajatuksia ja kokemuksia uudelleen. Uskoisin, että ne nyt tiivistyvät ja selkeytyvät samalla.

Ehkä kirjoitukseni olisi ollut vähän kerettiläinenkin siihen ketjuun. Siinähän näytettiin kerrottavan ja keskusteltavan, mitä ihminen on tehnyt oman päänsä kanssa, ei siitä, miten hän on pyrkinyt muuttamaan ympäristöään ja olosuhteitaan ja millaisia ne ylipäänsä ovat. Tästä asiasta näillä palstoilla kirjoitetaan yllättävän vähän. Aivan kuin ihmiset eläisivät alkoholinsa kanssa umpiossa. Tai sitten kysymys on läheisten suojelemisesta. Mutta kokonaiskuvaa ongelmasta asioita salaamalla ei todellakaan synny. Voihan olla, että ne asiat käsitellään sitten muualla kuin näillä palstoilla. Sehän on tietenkin jokaisen oma asia.

Alkoholistille uskotellaan, että muutto toiselle paikkakunnalle tai uusiin kuvioihin ei auta. Kokeneemmat alan miehet naureskelevat. Sama pää, vaikka olisit Tahitilla. Omassa tapauksessani muutto pitkästä parisuhteesta omaan asuntoon yksikseni elämään oli ratkaisevan tärkeää raitistumisessani. Totta kai jouduin käymään ankaran kamppailun juomisen lopettamisen kanssa, ja se oli tietenkin kaikkein keskeisin, ensimmäinen asia. Antabuksella onnistuin. Olin käynyt kamppailua itse asiassa jo 40 vuotta.

Mutta muuttamatta omiin oloihini en olisi onnistunut. Mitä virkaa formula-autollakaan on, ellei sinulla ole rataa. Samaa mieltä oli keski-ikäinen poikani, joka alta aikayksikön muutti minut kavereidensa kanssa avaimet käteen -periaatteella omaan asuntoon. Itse riuhtaisin itseni irti siitä asunnosta, mutta en parisuhteesta, pitkällisen pohdinnan jälkeen. Ja se kävi äkkiä. Menin ensin katkolle, sitten kuudeksi viikoksi alkoholistiparantolaan. Vasta sitten uuteen asuntoon. Onnea on ollut kaikissa näissä asioissa, että ne loksahtivat kohdalleen. Kerrankin. Asunto on vapailta markkinoilta.

Vuokra-asunto oli naisen, kun muutin siihen 2004. Yhteiseloa kesti yli kymmenen vuotta. Uusi asuntonikin on vuokra-asunto. Mutta saman naisen kanssa olen yhä suhteessa. Asumme puolentoista kilometrin päässä toisistamme. Raitiovaunulla ovelta ovelle, lähinnä minä siellä ja pitkiäkin aikoja. (Osallistun sähkölaskuunkin ja sen sellaiseen.) Matkailua yhdessä. Puhelimessa tietenkin päivittäin ja useasti.

Yhdessä asuen ei mennyt hyvin. Alussa kyllä. Olemme eläkkeellä ja kahdestaan vedimme kaksin käsin viinaa. Poliisi kävi, ambulanssit kävivät. Ravasin katkoilla. Hän ei tunnustanut itsellään mitään ongelmaa. Ei väkivaltaa, mutta molemmilta täyttä sekoilua ja huutoa päivät pääksytysten. Sairaalloista läheisriippuvuutta. Nainenkin putkaan käsiraudoissa. Mitään lääkkeitä emme syö eikä mielenterveysongelmia ole ollut. Mutta paha alkoholismi. Molemminpuolinen syyttely.

Naiseni on vähentänyt alkoholinkäyttöään asteittain yksin asuessaan. Hänelle tulee tarve juoda enää ehkä parin kuukauden välein ja silloin hän on kännissä pari kolme päivää. Muulloin vesilinjalla. Mutta minun ei tarvitse katsella sitä. En moralisoi enkä tuomitse. Minun raittiudestani hän on todella iloinen, vaikka epäilikin sen kestämistä kolmisen vuotta.
Toisiin emme vilkuile. Rakastamme toisiamme ja pyrimme sitä myös jatkuvasti toisillemme osoittamaan.

Haaveilemme yhteisestä asunnosta jossakin seniorikodissa sitten joskus. En ole vielä valmis ajatukseen, että hän joisi siellä. Itselläni ei tee todellakaan mieli, jos toinen juo, mutta en vain enää kestä katsella, kuinka ihminen muuttuu päihtyessään toiseksi ihmiseksi. En kaipaa elämääni sellaista ja voin valita. Ei kai rehellisesti sanottuna kukaan kestänyt minuakaan.

Yksi asia kuvaamassani itsensä irti riuhtaisemisessa lienee välttämätöntä. Taloudellinen tasa-arvoisuus.
Jotenkin tämä oli pakko kirjoittaa. Alkoivat mennä vähän liirumlaarumiksi ja kikkailuksi kaikki juttuni.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 3.1.2021 12:03:26

Kyllä on ilon päivä, enkä tiedä miten päin olisin!

Olen tuolla ketjussani josssain marmattanut, että olen huolissani lähipiirini juomisesta, sellaisen lähipiirin, jota en voi vaihtaa. No nyt sitten selvisi, että tämä lähipiiri, keski-ikäinen poikani, suoritti 21 vuoden (!) opiskelujen jälkeen akateemisen lopputukinnon. Antoi puhelimessa kaksi salasanaa, joiden takaa pääsin hänen opintosivuilleen, ja sieltähän tuo varmistui. Joulujen ja ruuhkan takia vapaasti saataviin tiedostoihin tutkinnot tulevat pojan mukaan huomattavalla viiveellä.
Ei helvetti, totta se on. Ei poika ole puhunut vuoden mittaan mitään asiasta, lopettanut puhelutkin "työkiireiden" takia lyhyeen. Varsinaiset työt häneltä menivät melkein kokonaan puihin koronan takia, mutta se runsas vapaa-aika olikin sitten täynnä muuta työtä. Kiire ja pakko, koska monet suoritukset olisivat vanhentuneet vuoden loppuun mennessä, suurin osa. Sellainen raja oli pantu. Siellä on ollut käynnissä kova kilpajuoksu opinnäytteineen. Emme ole pojan kanssa tavanneet koronan takia paljoakaan, koska pelkään tartutusta.
Ehkä ratkaisevinta oli se, että hän hoidatutti pari vuotta sitten keskittymiskyvyttömyyttään. Paljastui aikuisiän ADHD, johon annetut lääkkeet tepsivät todella hyvin. Siinä piti ihan äitiäkin haastatella.
Työt ovat pojalla olleet koko ajan pätkätöitä ja varmaan sellaisina jatkuvat. Mutta julkisella puolella niihin tulee nyt myös palkankorotus.
Ei helvetti, ihan hyrisen. Itse keskeytin opintoni, mutta olin ns. vapaissa ammateissa, joissa muut kyvyt ratkaisivat. Pojasta siis polvi parani.
Soitin vanhalle, eläköityneelle kollegalle uudenvuodentervehdyksen. Hänen tyttönsä oli poikani opiskelukaveri alkuvaiheissa, näytti perävaloja ja valmistui ajallaan. Entisen työkaverin onnittelut olivat todella lämpimät, ja pyysi välittämään ne ennen kaikkea pojalle. Itsestään hän mainitsi, että pääsi helposti Porthanian pyöröovista sisään, ja on viittä vaille valmis. Viittä vuotta vaille.
Pojan äiti täyttää 70 tässä kuussa, minä maaliskuussa. Ainoa lapsi. Järjesti parhaan lahjan molemmille.
Pojanpojalla taas on keväällä pyrkimiset lukioon. Oli sentillä hujahtanut minusta ohi ja annoin sovitun satasen.
Raittiina tämmöiset asiat tuntuvat tavattoman aidoilta ja lämpimiltä. Itsekeskeisyyteni takia en vain ole oikein nähnyt ympärilleni.
Mutta: Jos missään voi niin riemuita, kuin tässä yksiössä vain voipi.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja 1970 » 4.1.2021 06:25:38

Morjeksia ja tätä vuotta !

Hienoa, että poikasi valmistuu. Mullon aina välillä ollut joitain työkavereita , jotka ovat tehneet maisterin tutkinnon valmiiksi
"varttuneemmalla tai paremmalla iällä", ja pääosin naisia, jotka ehkä ovat aiemmin olleet kiireisiä muiden syiden takia.

Oot oikeassa Plinkin raadollisesta addiktoivasta elementistä. Kerran plinkkiläinen, aina plinkkiläinen, jopa tuonelaan asti.
Täältä ei lähdetäkään niin vain tai sitten joutuu kokemaan viekkareista tylyimmät ja sopivissa plinkeissä niiltä voi välttyä.

Ei tää nyt sentään ihan kemiallinen liuotin ole tai todellista kohmeloa ja myrkytystä aihettava substanssi sentään ole ja

ainahan on vähän plinkattava, eikösjuu
Bentsoitta 22.2.17 alkaen ja selkeenä sulhasena since 8.1.19 !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 24270
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 4.1.2021 11:44:12

Kiitos 1970!

Kyllä lapsi on aina lapsi, vaikka olisi minkä ikäinen. Poika oli pitkään musahommissa ja saavutuksia tuli hieman silläkin alalla, kun hammasta purren yritti. Mutta niissä piireissähän on, kuten hyvin tiedetään, se toinen puolensa. Rankan irrottelun puoli. Vähän hirvitti, viekö miehen kokonaan.
Mutta mikään Tuomari Nurmio hän ei musikaaliselta tasoltaan ja opintomenestykseltään ole ollut. Katsoin kerran Areenasta vanhan dokumentin Handesta. Ei se mies kovin paljon opinnoissaan viivästynyt, kun hänestä tuli todellisuudessakin nimensä mukainen. Sanoi muistaakseni, että minkä on kerran aloittanut, se on viisasta saattaa loppuun. Muuten jää koko iäksi harmittamaan.
Lastensa saavutuksilla ratsastelua pidän todellisuudessa tympeänä. Näin nimimerkin suojissa jotain kai himpun verran voi tuoda esiin. Kaipa tässäkin alitajuisesti mietin, että poika sai päätökseen sen, mitä isä ei saanut. Kompensoi. Kunnia ei ole todellakaan minun - vähimmässäkään määrin. Mutta iloita toki saa. Ja iloita siitäkin, että yksi välillä rankemminkin alkoholia käyttänyt inehmo rakentaa itseluottamustaan ja omanarvontuntoaan saavuttaessaan omassa elämässään jotain suurta, kuten poikani teki. Oli hän sitten kuka tahansa tässä meidän entisten ja nykyisten juoppojen joukossa.
Sukupolvien ketju on se, joka minut aika hyvin pinnalla pitää. Sitä vanhemmiten yhä enemmän mietiskelee. Kaikki ei ole aivan yksiselitteistä. Kirjallisuusviittaukselta tässäkään en välty, kun elävästä elämästä en halua kaivaa esimerkkejä. Kirjailijalla, joka tunnetaan parhaiten nimellä Maiju Lassila, on pienoisromaani, jonka hän kirjoitti Vatasen nimellä. Sillä kirjailijanimellä ainoa. Päähenkilön pojasta tulee kelvoton, rikollinen juoppo ja tyttärestä ammattihuora. Vaimo kuolee, ja kunnon mies jää aivan yksin maapläntilleen ahdistumaan. Kerran hän käy molempien lastensa luona kaupungissa ja palaa kotiinsa pettyneenä tyhjin toimin. Kuvaus on siis viime vuosisadan alusta.
Kerroin tuossa aiemmin 15-vuotiaasta pojanpojastani, jolle annoin satasen, kun kasvoi minusta ohi. (187/188.) Hänen isälleen ei aikoinaan tarvinnut antaa. Kävimme pojanpojan kanssa kahdestaan isäni haudalla jouluna. Poikani ei päässyt. Selkävaiva oli todellinen.
Tuli sitten juteltua, enemmänkin, kun oltiin kahdestaan. Hän ei ole isääni nähnyt, kuoli 15 vuotta ennen tämän teinin syntymää. Keksin siinä kynttilää sytytellessä pikaisen päässälaskun jälkeen sanoa, että tuon isoukin geeneistä sinussa on 12,5 prosenttia, toivottavasti hyviä.
Myönnän, että se oli rehellisempää totuutta aiempiin pilvenreunapuheisiin verrattuna.
Paluumatkalla bussissa istuimme koronan takia maskit päässä käytävän eri puolilla. Sillä toisella puolella alkoi vimmattu kännykän näpräys. Tuskinpa biologisista aiheista.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa